sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Keltanokat keskilinjalla



Sallin ja minun ensimmäinen hakukoe on takana. Yli 20 vuotta olen enemmän ja vähemmän aktiivisesti harrastanut koiria mutta kisannut palveluskoiralajeista vain metsäjäljellä ja yhden kerran erikoisjäljellä.
Tänään oli siis omalta osaltani 'historian siipien havinaa' kun marssimme Sallin kanssa henkilöhaun keskilinjalle.
Rovaniemellä oli kauden viimeisenä kokeena osallistujamäärältään isot hakukokeet. Ilmoittautuneita oli 21 koirakkoa ja alokasluokkaan peräti 11. Tosin kisa-aamuna osallistujamäärä supistui 14:sta lukuisten poisjääntien vuoksi. Isot kokeet siltikin järkätä tässä vähenevässä myöhäissyksyn valossa..onneksi päivä oli aurinkoinen ja kuiva edellisen päivän lumi - ja räntäsateista huolimatta.

Aamulla aloitettiin henkilöhaulla ja minä arvoin meille suoritusnumeron 2. Ensin lähetys vasempaan etukulmaan - ei irronnut ihan kulmaan asti vaan lähti kaartamaan keskelle joten kutsuin takaisin ja lähetin oikealle, josta nousikin heti eka maalimies 50:stä ison kiven takaa. Hieno rullan tuonti ja hyvä, suora näyttö. Seuraava pisto taas vaikealle vasemmalle puolelle josta nousikin toinen ukko risukasan keskeltä noin 40:stä, tässä Salli sylkäisi rullan noin metriä ennen keskilinjaa mutta kierähti kuitenkin tyypilliseen tapaan vasemmalle sivulleni näyttöliinan kiinnitystä varten, joten luotin että maalimies oli löytynyt. Hyvä näyttö ja toinen ukko nostettu! Seuraavaksi yksi tyhjä oikealle ja toinen vasemmalle joka taas jäi lyhyeksi. Tässä vaiheessa oltiin edetty n. 90m keskilinjaa ja edessä näkyikin 100m merkki joten eikun jälleen lähetys oikealle ja sinne Salli upposikin syvälle ja tuli takaisin rullan kanssa! Hienosti rulla perille asti ja näytölle suoraan ja vauhdikkaasti. Kolmas maalimies oli löytynyt ja se oli umpipiilo (boxissa) kuusen oksilla peitettynä. Jee, hieno ilmaisu meidän viimeaikaisesta kompastukivestämme, umpparista!
Loppupisteet 166p/170, työskentelypisteitä lähti kahdesta lyhyehköstä pistosta vasemmalle ja yhdestä liian aikaisesta rullan sylkemisestä. Olin huipputyytyväinen!!

Hakuosuuden jälkeen oli tottis, jossa Salli suhhuutteli omaan tapaansa vähän 'sinne päin' mm painaen seuraamisessa ja mällytellen kapulaa noudoissa. Ei kuitenkaan varastanut noutoja vaan malttoi odottaa käskyä, sitä me sentäs olimme harjoitelleen Lieksan kokeen jälkeen. Tottiksesta saimme 86p ja koulari oli jo selvä.

Viimeisenä oli vuorossa esineruutu, jossa Salli irtosi heti ekalla lähetyksellä takanurkkaan, häntä vaan heilui pusikossa kun vauhtimimmi oli paikallistanut ensimmäisen esineen, ihanan puukontupen jota sitten piti heitellä pariin kertaan ilmaan ennenkuin malttoi tuoda mulle...pisteitä näistä ylimääräisistä tempuista ei kuitenkaan jaeta vaan menetetään, joten tänään meille esineistä 26p/30.
Loppupisteet maasto 192p ja tottis 86p yht. 278p 1-tulos ja HK1 sij. 2. Tuomareina toimivat maastossa Hilkka Palosaari ja tottiksessa Allan Aula.
Hieno fiilis kertakaikkiaan ja pikkuhiljaa jättäydytään metsähommista talvitauolle mutta sitä ennen on lupaukset lunastettava ja kakkukaffet hakutiimillemme tarjottava - koskas treffataan tytöt? ;-)
Kuvat ovat elokuun ihanista keleistä ja hakutreeneistä Toivolan takamailta copyright (c) Anna-Leena Nordberg eli Anskupa tietenkin!

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Hapuilevaa hakua



Askel eteen ja toinen taakse. Semmosta on käytännössä ollut meidän tämän kauden hakuilut. Sallin opittua kiintorulla ilmaisun jo viime syksynä tuntui että tämähän sujuu kuin tanssi. Hyvin pelittivät monet tyhjät ja yliheitot puhumattakaan hyvistä ilmaisuista ja vauhtinäytöistä. Jälkeenpäin on helppoa viisastella mutta umppareita me emme ottaneet tarpeeksi usein ja monipuolisesti erilaisilla laatikoilla ja boxeilla ja varmaankin irtorullat yhdistettyinä umppareihin olisi ollut hyvä yhdistelmä.
Tuli tehtyä ehkä liian helppoja, toistavia harjoituksia, joissa koira ei mennyt eteenpäin.

Tällä kaudella on reenattu ehkä hieman vähemmän ja niitä ongelmia on tullut eteen yhtä sun toista. Umpipiiloilla Salli ei enään 'löytänytkään' kiintorullaa vaan pyöri ja hääräsi piilon ympärillä, vinkui ja kaivoi turhautuneena... :-( . Tein siinä virheen, että sitä autettiin eli maalimies työnsi käden piilosta ulos niin jopas löytyi rulla suuhun. Ja sitä käsi-kontaktia Salli sitten odotti joka piilolla. Puoliksi peitetyillä tätä ongelmaa ei ole ollut eikä tietenkään peittämättömillä maalimiehillä.

Muutaman, hakua jo pitkään harrastaneen kaverin neuvosta, siirryttiin umppareilla irtorullille. Sallilla oli siis kiintorulla kaulassaan mutta vaihtoehtona tarjolla oli myös irtorulla. Näissä reeneissä Salli lähes poikkeuksetta, kaivamisen ja vinkumisen sijaan, nappasi irtorullan umpparin vierestä maasta, mikä oli reenien tarkoituskin. Tänään sitten kokeilimme pelkällä kiintorullalla ja avot - sieltähän se kaulalta taas löytyi kun ei irtorullaa ollut tarjolla. Oiskohan tämä tältä osin 'aukeamassa' - toivottavasti!



Toinen tämän kauden ajoittainen murheenkryyni on ollut näytöt. Kun aloin himmaamaan Sallin vauhtia liinalla, pysähtyi se lähes aina hämmästelemään kireää liinaa ja 'kyselemään' lupaa edetä. Elikkä tässäkin oltiin liian pitkään menty liina irti ja itsenäisesti näytölle ohjaajan lampsiessa perässä. Lääkkeeksi otettiin 'kireitä liinoja' siten että "Näytä"-käskyn jälkeen maalimies huusi Sallia ja näytöt vahvistuivat vaikka liina oli kireällä ohjaajan roikkuessa perässä.

Jossain vaiheessa tämäkin ongelma tuntui ratkenneen kokonaan ja näytöt sujuivat hienosti loppuun asti. Vaan edelleen epävarmuutta esiintyy jos ohjaaja kompastuu tai liina muuten juuttuu risukkoon ym. Tässä asiassa Salli ei todellakaan ole tyyliä 'läpi vaikka harmaan kiven' vaan enempikin turhan herkkis ja pehmeä. Tai sitten se on yleistä taistelutahdon puutetta tai peräti maalimiesmotivaation puutetta.



Haku on mukava laji mutta vaativa kaikkineen kommervenkkeineen, erityisesti rullakoiran koulutus tuntuu olevan ongelmista toiseen tahkomista, eikä oma osaaminen ja lajitieto ja -taito millään riitä. Yhdestä ongelmasta kun pääsee eroon niin jopas toiseen jo törmätään. Tästä meidänkään sopasta ei puutu kuin valeilmaisut! *koputtaa puuta*. Niitä odotellessa jatketaan treenejä niin kauan kuin valoa ja olosuhteita riittää.

Kuvat (c) Anna-Leena Nordberg



tiistai 12. lokakuuta 2010

Koeputkessa


Minna & Salli - taistelukaksikko!

Syksyn palveluskoirakokeet alkavat olla paketissa - eikä tuloksen tulosta meille! :-( Koirien koulutustaso ei ollut riittävä joten mitään selittelyjä ei kaivata.
Takana on Sallin kanssa 1,5 kolmosen metsäjälkikoetta ja Rastan kanssa yksi erikoisjälkikoe.

Sallin kanssa kesän treenit olivat tuottaneet monelta osin tulosta mm. esineruudussa työskentely oli jo erinomaista, samoin janatyöskentelyssä oli nähtävissä edistystä. Jäljellä Salli on emänsä tavoin hyvin riistaviettinen ja ainokaisessa kokeessa (Rovaniemellä 19.9), jossa pääsimme maastoon olivat riesana isot porotokat, jotka talloivat usean jäljen 'ajokelvottomaksi'. Sallin jäljellä porot olivat talloneet jäljen alun, joten ykköskepin jälkeen alkoi mahdoton pyöriminen ja häslääminen eikä jälkikaavion (kulma ja piikki) vaativuus siinä kohtaa yhtään helpottanut oman jäljen etsintää. Aikansa siinä pyörittyämme koiralta loppui halu ja into totaalisesti ja se lähinnä keskittyi syömään tuoreita poronpaskoja...voi plääh. Esineruutuun menimme kuitenkin ja sieltä kolme esinettä nousikin hyvällä työskentelyllä(29p). Janalta lähti -6p (takajälki) mutta itse jäljen etsiminen ja nosto oli ihan parasta Sallia! Iltapäivän tottikseen emme enään osallistuneet.

Esine!

Seuraavana lauantaina 25.9 oli minun ja Rastan ensimmäinen erikoisjälkikoe Kalajoella. Koko edeltävän yön ja varsinaisen koepäivänkin ajan satoi vettä ja paljon. Lisäksi rannikon vankka tuuli lisäsi olosuhteiden vaativuutta. Rasta lähti paalulta epävarmasti ja nosteli päätään useaan otteeseen, tuomarin mukaan reagoi melko varmasti läheltä kulkevaan harhajälkeen, jonka hajun voimakas tuuli toi meitä kohden. Ensimmäisen pitkän suoran puolessa välissä, Rastan käännyttyä kolmatta kertaa 'kyselemään' ohjaajalta vahvistusta, koe keskeytettiin ja loppupisteiksi vaatimattomat 3p. Sain kuitenkin kannustaa koiraa ajamaan ensimmäiselle esineelle asti ja siinä Rasta esittikin hyvää nenätyöskentelyä ajaen pätkiä askeltarkasti. No, lyhyestä virsi 'ei niin kaunis' ja elämäni ensimmäinen erikoisjälkikoettelemus oli takana ja jälleen yhtä kokemusta rikkaampana sanoisin. Erikoisjälki on lajina vaativa ja paljon pitää tehdä työtä jos mielii edes FH1.stä tavoitella, emme kuitenkaan Rastan kanssa luovuta vaan treenit jatkuvat ja varmasti kokeilemme ensi kaudella uudestaan jos vain koepaikan saavutamme inhimillisen ajomatkan päästä.
Kalajoella koejärjestelyt ja jäljet olivat huolella tehtyjä ja paljon kiitosta voi antaa ratamestari ja jäljentekijä Sami Isopahkalalle, joka on mm. tämän vuoden IPO MM jäljenpolkijana kunnostautunut 'ammattilainen'.


Kyllä se kotona osaa!! ;-)

Syyslomalla olin suunnitellut reissua Kajaaniin Minnan, Hannun ja Hunkan uutta kotia katsastamaan ja hyviä ystäviäni tervehtimään. Samalle viikonlopulle osui Lieksan jälki kolmosen koe (10.10), jossa oli viime vuotiseen tapaan tottiskarsinta. Pistin ilmon kuitenkin menemään tyyliin 'eihän sitä koskaan tiedä'...no, kisakutsun ja ajo-ohjekirjeen saavuttua katosi paineet omalta osaltani totaalisesti - kokeeseen oli ilmoittautunut 29 koirakkoa! joista vaatimattomat 10 pääsisi maastoon...*huoh*.
Urheasti lähdimme Sallin kanssa kokeilemaan ja tuleepahan tehtyä edes kerran tälle syksylle kolmosen kisatottis. Olimme heti aamusta kenttä 1:sen toisessa parissa ja Salli aloitti mukavasti erittäin hyvällä seuraamisella ja kaikki jäävät liikkeetkin menivät hyvin. Luoksetulot tultiin täydellä laukalla ja innolla! Noudoissa siten pakka repesi ja koira oli revetä liitoksistaan haettuamme tasamaa noutokapulaa, ei lupaa hyvää. Kaikki noudot varastettiin ja kapulalle äristiin ja sitä heiteltiin ilmaan ja tapporavistettiin...tasamaanouto ja hyppynouto puutteellisiksi em syistä ja a-estenoudosta taidettiin saada tyydyttävä. Eteenlähettämisessä keuli valmistavassa osuudessa, itse eteen irtoaminen oli vauhdikas ja suora mutta maahanmenossa tarvittiin toinen käsky. Paikallamakuu oli rauhallinen ja varma viimeiselle minuutille asti kunnes ohjaajapiilona toiminut IPO-piilo(kevyttä pressua) irtosi maasta ja lähti lentoon taaksepäin kohti paikallamakaavaa Sallia. Salli pysyi makuulla mutta oli noussut istumaan siinä vaiheessa kun kolme ihmistä meni hakemaan piiloa ja kiinnittämään sitä paikalleen minun taakse. Tuomarin mukaan koiran tulee kestää häriöitä ja tosi asiahan se onkin. Joten paljon tuli pieniä pistemenetyksiä vähän joka liikkeessä, tuomarilinja oli tiukka ja he olivat aamun palaverissaan sopineet 'arvokisamaisen' arvostelun. Meille tuli lopulta 78p ja karsiuduimme maastosta.
Tosi hyvä kokemus mulle itelle, oli todellakin 'silmiä aukaisevaa' saada tiukalta tuomarilta arvostelu, jossa puututtiin pieniin yksityiskohtiin, ohjaajan vartaloapuihin jne.

Kuten keväällä täällä blogissani kirjoitin, alempien luokkien koularit tulee vielä helposti mutta varsinainen työmaa alkaa kolmosessa ja yhteenkään hutikokeeseen ei oikein ole varaa - koepaikkoja on niin niukasti tarjolla!

Salli - enemmän intoa kuin taitoa!
Sallin osalta syksy jatkuu hakutreenien merkeissä ja voin vaan todeta että helpolla emme pääse senkään lajin parissa, uusia ongelmia tuntuu ilmaantuvan aina kun vanhoista on päästy eroon!
Mutta se kait on tämän pk-harrastuksen ydin- koskaan ei ole täysin valmis eikä ikinä täydellinen! :-)

Lopuksi miljoonat kiitokset Minnalle & Hannulle majoituksesta, vieraanvaraisuudesta ja ennenkaikkea ONNEA uuteen ihanaan tilavaan kotiin! Tiilitalossa asuu onnellinen perhe, vanha sanonta. :-)
Kuvat (c) Anna-Leena Nordberg

torstai 23. syyskuuta 2010

Syksyn väriä


Hiekkamontulla syyskuun alussa

Sen lisäksi että meillä oli Lapissa tänä syksynä todella kaunis ruska, mille eivät nämä minun kuvat tee yhtään oikeutta...on ilmassa ollut muutenkin syksyn ja tulevan talven tuntua. Vaikken tunnustaudukaan syksy-ihmiseksi, olen kyllä nauttinut täysillä kauniista aurinkoisista päivistä, kerännyt marjoja pakastimen täydeltä ja treenannut koiria. Sanomattakin on selvää etten tarpeeksi, siis treeniä, koska yksi metsäjälkikoe meni jo ja lähinnä poronpaskojen syömisen merkeissä...siitä myöhemmin lisää.


Sieppikosken kivipolulla

Naamijoki lähtee Sieppijärvestä kotimökkini rannasta


Mustaselässä puolukassa

Rastan ruskapose

Sitten tulivat syksyn sateet...ja toivat mukanaan kurjemman puolen syksystä. Märkiä koiria, haisevia sisätiloja, roskaa ja hiekkaa täynnä oleva auto jne. Ikävin syksy eli se pimeä lumeton aika alkaa olla käsillä ja vaikken lunta vielä pitkiin aikoihin toivokaan, on tämä alkava harmaus ja sumuisuus masentavaa...


Paras väriloiste on jo takana

Ensi lauantaina olemme Rastan kanssa 'kovan' paikan edessä, sain nimittäin koepaikan erikoisjälki 1:seen Kalajoelle. Koko kesä ja kulunut syksy on Rastaa treenattu pellolla tavoitteena viimeistään ensi kaudella erikoisjälkikokeet. En ole koskaan ollut edes katsomassa EJ-koetta puhumattakaan osallistumisesta. Epätoivoisesti lypsin Minnikseltä viime hetken vinkkejä ja ohjeita oikeaan varustukseen, ilmoittautumiseen tuomarille, paalulta lähetykseen, kulmatreeniin, esineiden ilmaisuun ja harhajälkiin..jne jne..Huh, oikeasti nyt tuntuu että viemmekö 'tosi-mölleinä' joltain osaavammalta koepaikan ja etukäteen olen jo lähestulkoon nolona jos koira ei selvitä edes ekaa suoraa...
Toisaalta minun on käytävä tämä eka koe itseni kannalta, jospa jo seuraavassa osaisin toimia oikein.Pitäkää peukkuja! Raportoin kokeesta blogiini meni miten meni.

Peltotreeni kuva: Anna-Leena Nordberg

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

BH onnitteluja!



Meidän treeniporukassa on enimmäkseen tosi nuoria koiria joiden kanssa on pitkin kesää reenailtu käyttäytymiskokeen tottisosuutta ja kerran jopa kaupunkiosuutta, tosin ei kaupungissa vaan ihan Kolari-cityn 'kauppakeskuksessa' (pitäen sisällään Salen, alkon ja Wood Jewelin) ;-)
Eilen oli sitten märkäkorvien aika astua pk-kokeiden maailmaan. Rovaniemellä oli käyttäytymiskoe ja iso koe olikin - mukaan oli ilmoittautunut 18 koirakkoa! Raisa ja Kamu, jo varttuneempi colliepoika, olivat vuorossa heti ekassa parissa ja hienosti Kamu jaksoi vetää pitkät seuraamiskaaviot eikä paikallamakuu tuottanut sekään ongelmaa - piece of cake! Tottiksen jälkeen koirakot saivat heti suunnata kaupunkiosuuteen ja pian oli Kamulla etuliite BH tienattuna! Jihaa!!


Kamu henkilöryhmässä

Keskipäivän tienoilla vuorossa olivat valkkari Pessi ja Satu. Nuorella Pessillä on jo tokokokeita alla hienoilla suorituksilla joten osasin odottaa hyväksyttyä tottisosuutta. Tänään Pessi esitti, väsyneenäkin, hallitsevansa kuviot eikä paikallamakuuta häiritsemään tullut oravakaan saanut pilattua suoritusta. Pessi käyttäytyi koko kokeen ajan moitteettomasti sekä kentällä että kaupungissa ja niinhän oli eka titteli taskussa! Satu on tehnyt Pessin kanssa kovasti töitä sosiaalistamisen suhteen, vielä talvella oli Pessi sitä mieltä ettei vieraiden tartte lähestyä saatikka tulla käpälöimään. Tänä päivänä hihnan päässä on ihan eri koira, itseluottamusta on tullut kahmalokaupalla lisää eikä sosiaaliset tilanteet olekaan niin ahdistavia.


Tottisosuus hyväksytty!

Viimeisenä vuorossa oli Oona nahka, 2,5 v tytskä, jonka jo etukäteen tiesimme olevan hieman kesken tottiksen suhteen. Oonalla puuttuu rutiinia ja ajoittain on nähtävissä epävarmuutta monissa tilanteissa. Oona onnistui paikallamakuussa ja kytkettynä seuraamisessa mutta löi sen jälkeen jarrut päälle eikä loput liikkeet enään onnistuneetkaan. Ompulle keikka meni kokemuksen piikkiin ja ensi keväänä uutta matoa koukkuun!


Oona ei meinaa pysyä nahoissaan...

Onnea mahottomasti koko tiimille, olipa kiva ja aurinkoinen koepäivä, joka kruunautui mukavaan illanviettoon juustojen ja viinien kera. Kiitos kaverit!

torstai 19. elokuuta 2010

Treenirutistus



Kuukauden treenirutistus PM jälkikoetta varten kulminoitui eiliseen aamuun - kurkkaus Sallin hännän alle ja se oli siinä. Juoksu oli alkanut. Tosin tämä oli ennustettavissa, selkeät merkit ovat jo pitkään olleet 'ilmassa'. Viime viikolla Rasta aloitti juoksunsa joten oli vain päivien kysymys milloin 'pikkusisko' seuraa mukana. Plääh, pettymys silti. Piirimestaruuskoe on loppukauden ainoa 3-jälkikoe näillä leveyksillä jossa ei ole mitään rajoitusta. Nyt ei sitten auta kuin tähdätä syksyn rajoitettuihin jälkikokeisiin ja niiden armottomaan puhelinrumbaan. Viime syksynä olin samassa tilanteessa ja yritin saada paikkaa jälki 2:seen Sallille. Ei tärpännyt kertaakaan. Pääsin läpi aina toivottoman myöhään ja kaikki paikat oli auttamattomasti menneet. Parhaimmillaan taisimme päästä 4:lle ja 5:lle varasijalle...joista emme kuitenkaan koskaan itse kokeeseen.

Loppukesän jälkitreeneissä olen tietoisesti ajanut Sallilla pitkiä ja paljon kulmia ja maaston vaihtelua sisältäviä jälkiä. Muutama tosi mehevä 'porojälkikin' on ajettu hyvällä lopputuloksella. Näitä sarvipäitähän täällä riittää ja pari kertaa olen tietoisesti tehnyt jäljen porojen tallaamalle kankaalle tai sitten jäljen tehtyäni huomannut pari sarvipäätä suuntaavan oman jäljen 'päälle'. Hyviä treenejä kaikkinensa, varsinkin kun on joutunut lukemaan koiraa todenteolla - milloin se kieppuilee poronjälkien sekoittamana ja milloin taas löytää oman jäljen ja vahvistuu siitä jne. Pitkillä (1,5km) jäljillä olen keppien lisäksi käyttänyt pakasterasioita (kissanruokaa) välipalkkoina. Mielestäni Salli on kehittynyt ja petrannut paljon, ikäänkuin se olisi saanut enemmän 'vimmaa' jäljestämiseen. Janatreeniä pitää vielä tehdä paljon ja nimenomaan sellaisia 'näkölähtöjä' jossa koiralle näytetään jäljentekijän etenemistä/ylitystä janalla ja sillä mielikuvalla koira pian lähetetään nostamaan jälki. Sallin heikkous on hidas ja epävarma jäljen nosto. Se kyllä vahvistuu ekan kepin jälkeen ja parantaa asennetta loppua kohden mutta aika paljon pisteitä (max 40p) tuossa janalla on jaossa...

Esineitä olen ottanut pitkissä suikaleissa ja monipuolisesti erilaisilla pienehköillä esineillä, muovisia leikkiukkoja (Turtles -ukkoja kirpputorilta..Donatello, Rafaello...)ja toki niitä minun vanhoja Rayban-aurinkolaseja on ahkeraan etsitetty.. :-)

Tottiksessa olen tahkonnut ja tahkonnut, tuntuu että en saa millään vanhoja virheitä kokonaan korjattua. Seuraamisen poikittaminen on ja pysyy ja takuulla kokeessa jossa koira helposti palaa 'vanhaan oppimaansa'. Noudoissa kapulan mälläämiseen en edes jaksa enään puuttua...sensijaan viime kokeen ongelmaan - luovutukset seisten- on puututtu ja korjattu. Hypyt ovat sujuneet hienosti, lähes joka toinen päivä ollaan otettu metristä hyppyä ja A-estettä ja mielestäni rutiinien myötä oikea tekniikka ja vauhti on löytynyt taas. Tosin tulee niitä arviointivirheitä toisinaan, varsinkin A-esteellä jonne Sallilla on tapana rynnätä heikkopäisenä..


Seuraamista edestä...

Seuraamista sivulta...


Edistää..heh..
Hyppynouto kuvasarja:


Hyppy!
takaisinhyppy...


Lievä kosketus...


alastulo

Luovutus...

Treenirutistus ei toki ole hukkaan mennyt vaikka emme kokeeseen päässeetkään, yritetään jatkaa samaan tahtiin vaikka olen kyllä laiska treenaaja ellei ole koetta tiedossa. Onneksi treenikamut pitävät minutkin liikkeellä, pari-kolme koiraa on menossa käyttäytymiskokeeseen syyskuussa ja säännöllisesti ollaan yhteistreenailtu jo jonkin aikaa ja jatkossakin!


Salli ja Sallin palkka!

Tottistreenikuvista kiitos Anskulle!!










keskiviikko 4. elokuuta 2010

Kesäpoika



Meidän akkavaltaisessa laumassa on mies...tai poika -kesäpoika! Kamu tuli meille viikoksi hoitoon oman lauman suunnatessa karavaanailemaan pitkin suomenmaata. Kamu on helppo hoitokoira, nykyisin kastraattina jopa entistä helpompi, mennä jolpottelee enimmäkseen 'omia polkujaan' eikä sen olemassaoloa sisällä edes huomaa. Ulkona se intoutuu toisinaan hippasille Rastan kanssa tai hammaspainiin Sallin kanssa.

Järvirovan upeita uintimahdollisuuksia tämä kesävieras ei osaa ollenkaan arvostaa - Kamun mielestä ei ole niin läkähdyttäviä helteitä että hän varpaansa kastelis! Aamukasteinen pihanurmikkokin saa varpulit kastumaan, joita pitää sitten pitkään ja hartaasti nuolla ja putsailla... :-D

Kuka ei kuulu joukkoon?


wetwetwet-tytöt kuivattelemassa heinäpellolla

Kamu on kova jätkä tai ainakin esittää sellaista. Tänään kovalla jätkällä pääsi parku. Rantatien tuntumassa on lehmiä laitumella sähköpaimen aidassa ja arvatenkin Kamu meni uhkarohkeana pällistelemään liian lähelle vanhaa lehmää, joka uteliaana mulkoillen lähestyi Kamua. Lopulta jätkällä meni pupu pöksyyn ja oli paettava kiireesti aidan toiselle puolelle ja räps sai sähköiskun aidasta suoraan korviinsa - pään uloimpaan osaan! Voi sitä parkaisua...lehmipaimen palasi nolona takaisin laumaan. Ehkä se oppi, ainakin Salli oppi kerrasta saadessaan pari viikkoa sitten samassa paikassa 'sähkökäsittelyä'. Laidun ja sen asukkaat eivät enään niin kiinnostakaan...
Englantilais-ranskalainen painiottelu, molossilla Kamu the Cowboy ja Salli Spectra:

Alakko nää mua! Salli kerjää..


Ala ny!


Niskaote englanti-ranska painiottelussa.

Puolinelsson..

Kaato!


Täyskaato! Ranska voitti!

Kesä on jo kääntynyt elokuulle, yöt ovat hämärtyneet ja keskiyön aurinko on pian muisto vain...säät ovat suosineet metsätreenejä ja jatkossa onkin ihan parasta aikaa treenailla hakua, jälkeä ja esineitä eikä tottistreenit kentällä enään rajoitu itikoiden ja muiden lentävien viheliäisten huitomiseen...voi keskittyä ihan siihen olennaiseen ja jättää tekosyyt olla treenaamatta vähemmälle! ;-)

Ja kesäpoikakin palaa kotikonnuilleen Yliseenvaaraan.