maanantai 21. marraskuuta 2016

Pötkylät 2- viikkoisia

Pentusten toisella viikolla tänne pohjolaankin palasi normaali marraskuinen nollakeli räntä - ja lumisateineen. Onneksi kirpakat pakkaset hellittivät ja Rillakin saa huoletta ulkoiluttaa maitobaariaan. Tämä viimeisin viikko on ollut seesteistä aikaa, pentulassa pötköttää tyytyväinen sakki, painot nousee kaikilla tasaisesti ja ihan viime päivillä on kaikilla silmätkin auenneet. Vielä silmät ovat osittain raollaan ja sumeina eikä näkökään varmaan tarkin ole.
Nenää käyttävät kovasti kun emä tulee pentulaatikkoon ja alkaa armoton tissiryntäys. Jalat alkavat pikkuhiljaa löytyä, vaikka pää on kyllä vielä suhteessa muuhun kroppaan suuri ja painava. 2-viikkoiskuvissakin ne näyttävät lähinnä pääjalkaisilta!
Nooh, kuvataan paremmin toiste ja varsinkin sitten kun kroppa ja tasapaino vähän kehittyvät.

Musta poika 2vk

Musta poika 2vk

Ruskea poika 2vk

Ruskea poika 2vk

Sininen poika 2vk

Sininen poika 2vk

Valkoinen poika 2vk

Valkoinen poika 2vk

Turkoosi/vihr. poika 2vk
Punainen tyttö 2vk

Pinkki tyttö 2vk

Pinkki tyttö 2vk

Pentujen värejä olen tutkiskellut ja vertaillut S-pentujen kuviin samanikäisinä. Nämä ärrät vaikuttaisivat olevan tasaisempia väreiltään ja mielestäni myös parempia värisävyltään. Sinällään ei mikään ihme, tämä on kuiten yhdistelmänä fawn-fawn S-pentueen ollessa musta-fawn.
Vaalein väri on ruskealla piparipojalla ja punaisella tytöllä ja tummin puolestaan turkoosi-vihreällä pojalla. Valkoisen pojan ja pinkin tytön värit ovat eniten minun makuun ja lupaavimpia - tässä vaiheessa. Kovasti tykkään mustasta maskista fawnilla briardilla ja semmoisia mustamaskisia pentuja tässä sakissa on monta. Varsinkin pinkillä tytöllä maski on leveä täyttäen koko kuono-osan.

Musta maski pinkillä tytöllä :)
Luonteista on vielä paha sanoa mitään. Pojat ovat kuulemma kilttejä mammanpoikia ja tytöt riiviöitä. Okkei, sovitaan näin, riiviötyttöjen kanssa pärjää kyllä ja kilttejä poikia ei koskaan ole liikaa :)
Vielä täällä keskitytään lähinnä tissuttelemaan rivissä, jospa viikon kuluttua olis jo vipinää.


tiistai 15. marraskuuta 2016

Eka viikko

Ensimmäinen viikko on takana. Monenlaisia riskejä ekaan viikkoon voi sisältyä, on kuitenkin kyse vastasyntyneistä. J-pentueesta aikoinaan (v. 2006) ensimmäisten viiden päivän aikana kuolikin kaksi pentua. Nyt meillä on pentulaatikossa tyytyväinen sakki, painot nousee kaikilla tasaisesti ja emällä on maitoa riittänyt, vaikka senkin suhteen riskirajoilla käytiin.

1-viikkoiset pennut ja harjalla ja kammalla siistitty emä ;)

Tämä on ensimmäinen talvipentueeni ja vaikka puhutaanki vielä syystalvesta leppoisineen ilmoineen, niin mitenkään leuto keli meillä ei viime viikolla ollut. Pakkanen kiristeli päivittäin lähes -20'c. Rillan kiihtyvä maidontuotanto ja kylmät kelit aiheuttivat yhden nisän tukkoontumisen. Riskinä oli että korkean kuumeen vuoksi koko maidontuotanto lakkaa, tulehtunut nisä voi äityä pahaksi kraateriksi jne. Onneksi selvisimme säikähdyksellä, heti ab-kuurin aloitettuamme nisä pehmeni ja pennut alkoivat imeä sitä normaalisti. Rillan kohonnut lämpö laski ja maito virtaa kaikista nisistä normaalisti. Ulkoillessa puen Rillalle 'tissituubin' eli vanhasta villapaidasta kyhätyn suojavaatteen tissien suojaksi. Maidontuotanto edelleen kiihtyy kun pennut kasvavat kohisten seuraavina viikkoina, joten maitobaari hanoineen on minun päivittäisen tarkkailun alla.


Pentujen 1-viikkoiskuvat:

Mustapantainen poika

musta poika 1 vk

Ruskeapantainen piparipoika

sinipantainen poika

virhreä/turkoosi poika

valkoinen poika

punainen tyttö

pinkki tyttö

tytöt *sydän*

Muuten pentulaatikossa on vallinnut hiljainen tuhina, välillä kähistään parhaista maitohanoista tai protestoidaan jos joku röyhkeä sisarus talloo liikaa tai sitten huudetaan apua jos ollaan eksytty liian kauas sisaruksista tai emästä. Pennut ovat vielä kuuroja ja sokeita, joten haju (nenä) ja tunto ovat ainoat viestintävälineet. Jaloilleen nousua ne ovat hapuillen jo kokeilleet, ainakin silloin kun emä saapuu pentulaatikkoon ja kuhina kohti tissejä alkaa. Enimmäkseen paksu maha kuitenkin vetää puoleensa ja 1-viikkoinen on vielä 'mahamarsu' joka ryömien etenee pitkin pentulootaa. Vaan on ne ihania, kyllä siellä usein makoilee emän lisäksi kasvattajakin tuoksuttelemassa ja pussailemassa pentuja.

Kasvattajan iltapuuhaa ;)

Rilla ottaa välillä 'omaa rauhaa' sohvalla

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Ärrät on täällä!


Rillan synnytys käynnistyi sunnuntaina 6.11 avautumisvaiheella, joka oli suvun narttujen tapaan pitkä. Sinällään ihan rauhallisesti ensikertalainen kaiken otti, läähätteli ja makoili, kävi välillä ulkona ja taas sisälle makoilemaan. Ruoka ei enään sunnuntaina maistunut lainkaan ja lämmöt kävivät alhaalla. Arvelinki että maanantaina illasta meillä rupeaa tapahtumaan.


Varsinainen synnytys alkoi maanantaina 7.11 iltapäivällä klo 17 aikaan jolloin meni vedet. Siitä tarkalleen kahden tunnin kuluttua seitsemältä syntyi ensimmäinen pentu kovan punnerruksen jälkeen. Urospentu painoi 535g, joten eipä ihme että sitä sai pungertaa maailmaan oikein pitkän kaavan mukaan. Seuraavaa pentua saatiin odotella 1,5 tuntia, jolloin syntyi taas iso poika 545g painava piparkakkupoika! Heti perään puolen tunnin kuluttua putkahti helposti ja vaivattomasti jälleen iso poika, 540g.
Hui hai...poikia rupes tippumaan, missä minun tytöt!!??
Tässä välissä Rilla lepäsi ja piti taukoa. Seuraava pentu syntyi vasta yhden jälkeen yöllä ja jälleen iso uros 540g!
Synnytys jatkui rauhalliseen tahtiin ja seuraavat supistukset nähtiin vasta kahden aikoihin ja siitä puoli tuntia myöhemmin syntyi, suorastaan luikahti maailmaan ensimmäinen narttu! 485g painava tyttö :)
Heti perään putkahti helposti seuraavakin pentu - taas poika! 500g painava 'pikkupoika' :D
Sitten taas levättiin ja imetettiin ja putsailtiin katrasta...tässä vaiheessa, monen tunnin rauhallisen odottelun ja levon jälkeen ajattelin että homma on ohitse. Käytin Rillan ulkona tarpeilla ja pesin takamuksen, vaihdoin pentulaatikkoon puhtaat aluset ja annoin emälle kermaviili-munankeltuainen-hunaja smoothien.
Vajaan tunnin Rilla siinä lepäili ja imetti pentujaan puhtaassa pesässä, kunnes huomasin että taas supistelee! Siellä on sittenkin pentu tulollaan, koska kaikki jälkeiset olivat tulleet kunkin pennun mukana syntymän yhteydessä. Eli mitään jälkeisten tyhjentämissupistuksia nämä eivät olleet. Viiden aikoihin aamulla syntyi lopulta viimeinen pentu, reipas pikkuinen tyttö 480g.
Loppusaldoksi saatiin siis 7 pentua. Viisi urosta ja kaksi narttua. Isoimmat järkäleet mitä meillä on syntynyt ja voih niin reippaita ja suloisia.


Pennut nauhaväreittäin ja syntymäjärjestyksessä:
1. vihreäturkoosi uros 535g
2. ruskea uros 'piparkakkupoika' 545g
3. sininen uros 540g
4. valkoinen uros 540g
5. punainen narttu 485g
6. musta uros 500g
7. pinkki narttu 480g



Siinä he ovat, koko katras, Boreabrie R-pentue. Pennuista oli paljon etukäteiskysyntää ja kiinnostusta ja kaikille ei valitettavasti pentua riittänyt. Nyt me Rillan kanssa keskitymme hoitamaan ja kasvattamaan ärristä isoja ja reippaita briardinalkuja. Koetan kuvata niitä ahkerasti ja naputella kuulumisia sekä tänne blogiin että facebookiin.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Odottelua

Rillan raskausviikot etenevät. Alkavalla viikolla (vk 44) pennut voisivat jo syntyä ja todennäköisesti syntyvätkin. Rilla on ollut hyvävointinen ja syönyt hyvin eiliseen asti. Viime aikoina maha on paisunut niin isoksi, että ruokaa mahtuu enään pieniä määriä kerrallaan ja muutamana viime päivinä ilmenneen närästyksen vuoksi ruoka maistuu nyt heikosti.
Onneksi on pakastimessa tuoretta hirvenlihaa, joka uppoaa kyllä raakoina suikaleina, samaten puolikostea Natural Menu nappula, joita käytämme lähinnä jäljestyksessä. Nyt siitä tuli Rillan raskausruokaa :)
Eilen hellyin ja paistoin sille lättyjä, suurinta herkkua!

Pentujen lisäksi täällä odotellaan lunta :)

Päivittäiset pikku kävelylenkit olemme käyneet, ihan tuossa rantatiellä tai postilaatikolla päivän postin hakemassa. Itsenäistä ulkoilua olen joutunut rajoittamaan, sillä se peijakas on keksinyt ulkosaunan alusen hyväksi piilopaikaksi ja yrittää änkeytyä sinne ison mahansa kanssa. Emänsä Senna teki tuota samaa viimeisellä kantoviikolla. Kaippa se jotain pesärakennusviettiä on, mitään avautumisvaihetta se ei vielä ole. Sisällä Rilla on rauhallinen ja lepäilee viileällä lattialla pitkin pituuttaan.



Pentulaatikon kokosin makkarin nurkkaan tänään, vielä se ei ole madamea kiinnostanut ollenkaan, joudun varmaan itte sinne pötköttelemään Rillan seuraksi :D
Odottavan aika on pitkä ja muistan kyllä miten ne viimeiset päivät ovat emälle varsin tuskaisiakin pallomahoineen. Toivotaan että kaikki sujuu hyvin ja saadaan pennut maailmaan terveinä ja äippäkoirakin selviäisi ehjänä tästä isosta ponnistuksesta. Kasvattajalle sama vaikka joutuuki vähille yöunille, kyllä sitä sitten ehtii nukkumaan ja elpymään kun pennut ovat tyytyväisinä emänsä helmoissa.

Kauniisti pyöristynyt madame

Mitä tekee isäkoira Jerker sillä välin...no haukkuu harakoita puuhun ja liehittelee uusia naisia...mokomakin. Kramar och nospussar till Jerker (kaikesta huolimatta ;)

Pappa Jerker o skatan :)

perjantai 7. lokakuuta 2016

Ruotsin tuliaisia

Viime maanantaina käytin Rillan eläinlääkärillä ultrassa. Olipas jännä päivä. Mitään selkeitä merkkejä tiineydestä ei ollut nähtävissä, joten aika fifty-fifty tilanteessa oltiin. Joko on kantava tai tyhjä. Toki sillä oli nisät punertuneet ja suurentuneet, mutta samalla tavalla ne turpoavat silloinkin kun kyseessä on kiiman jälkeinen ns valeraskaustila. Ruokahalu on lisääntynyt, tosin se on aina ollut hyvä syömään. Onko se rauhoittunut, kyhnääkö kyljessä? Rilla on aika rauhallinen koira ylipäänsä eikä isommin kyhnytä kyljessäkään, ellen asetu sohvalle makoilemaan, silloin tullaan kainaloon. Eli oli todella vaikea arvioida ensimmäisen neljän viikon perusteella onko kantava vai ei.


Varmuus saatiin siinä eläinlääkärin tutkimuspöydällä. Ultramonitorilla näkyi läjäpäin elinvoimaisia alkioita! Jippii! Miten huojentavaa, meän astutusreissu ei ollut hukkareissu (ainakaan tässä vaiheessa, monta viikkoa saa vielä jännittää..)ja Rilla toivottavasti saa ensimmäisen pentueensa vihdoinkin. Se on jo yli 5-vuotias joten aika kuluu...myös oma toiveeni uudesta harrastuskoirasta ja laumanjäsenestä toteutunee tämän myötä.

Toivottavasti saan toteuttaa monen muunkin pentuhaaveet todeksi, se nähdään sitten marraskuun ekalla viikolla. Happy feelings!

Syyskuun värejä Käkivaarassa

Puolukassa..taustalla Sieppijärven kylä

Hörökorva :)

Syksy on tässä samalla edennyt jo lokakuulle, ruskametsät ovat muisto vain ja kirpeät yöpakkaset ja kuulaat syyspäivät ovat tulleet tilalle. Ensilumi antaa vielä odotuttaa, onneksi vielä riittää valoisia päiviä vaikka iltaisin hämärän tulo jo tuntuu. Rillan kanssa olen reeninyt jälkeä viikonloppuisin, kyllähän se intensiivisesti tarkkaan imuroiden jäljet ajaa - kiihtyvällä ruokahalulla lienee osansa asiassa.

Lokakuun vähäinen valo ja värit..


Kivellä fiilistelemässä
Joulun odotuskin siintää jossain taemmalla - tänä vuonna meille tulee erilainen joulu :) Pennut ovat silloin viittävaille luovutusikäisiä ja vauhdikkaassa riiviövaiheessa :P Ja koska kysessä on talvi ja mahdolliset pakkaskelit, niin se tietää riemukasta eloa sisätiloissa *syvä huokaus*
Rilla ois voinu tähdätä juoksunsa viikkoa aiemmaksi - olis pennunvaraajat saaneet pehmeät paketit jouluksi (ja Minna rauhallisen joulun..) Mutta en valita, odotettu pentue on vihdoin toteutumassa ja onpahan taas uusi kokemus kasvattaa aiempien kesäpentueiden sijaan talvipentue :)

torstai 15. syyskuuta 2016

Ruotsin reissu

Niinhän siinä kävi, että Rillan juoksu eteni sen verran 'aikataulussa' että reissujen yhdistäminen Manen kanssa onnistui. Juoksun 12.pv (torstaina 1.9) hyppäsimmä Rillan kans junaan Rovaniemeltä suuntana Tampere ja sieltä Ullan kyyditsemänä Sastamalaan. Varhain perjantaiaamuna Manen Hiacen keula suunnattiin kohti Turkua ja satamaa. Kyydissä meillä oli viisi briardia, Jätkä, Zara, Noora, Elli ja Rilla. Hyvin mahduttiin ja täysin ilman murinoita ja kärhämöitä sekä tilaihme Hiaceen että laivan hyttiin. Kaiken lisäksi Zarakin aloitti reissussa juoksunsa, joten mukana oli kaksi juoksevaa narttua, kaksi hömelöä juniorikoiraa ja yksi viriili uros..mielenkiintoista.. :)

Junassa mennään..

Viking Grace ja sohvanvaltaaja

Camp Zhamanen

Tånga Hedin campingalueen asukkeja :)

Manen osalta reissun kohteena oli Ruotsin briarderkkari Bäst i Väst Vårbergin Tånga Hedissa. Rillaa en ehtinyt ilmoittamaan näyttelyyn, se aloitti juoksunsa viimeisen ilmopäivän jälkeen, joten me olimme näyttelyssä turistina ja minä apulaisena koirien laittamisessa ja handlauksessa.
Rillan sulho Jerker oli ilmoitettu näyttelyyn ja koska Bäst i Väst on 2-päiväinen, nartut ja urokset eri päivinä, oli Monika ja Jerker paikalla koko viikonlopun. Lauantaina näytti että vielä ei ole mitään kiirettä astutuksille, sunnuntaina näyttelyn jälkeen päästimme nuorenparin eka kertaa temmeltämään keskenään. Yritystä, leikkimistä ja kohellusta riitti, mutta astumista ei tapahtunut, oli selvästi turhan aikaista (Rillan juoksussa 15pv). Päätimme treffata alkuviikosta Anderstorpissa Jerkerin kotikonnuilla.
Itse näyttely oli ruotsalaiseen tapaan hyvin järjestetty, iloinen hyväntuulinen tapahtuma illanviettoineen ja barbequineen. Tånga Hedin campingalue oli siisti ja koiranäyttelylle oikein passeli paikka edullisineen majoitusvaihtoehtoineen. Mane tapansa mukaan nappasi luokkavoitot kaikilla neljällä koirallaan, Jätkä PU1, Zara PN2, Noora PN3 ja Elli VSP-junnu. Lopuksi Jätkästä leivottiin ROP ja tapahtuman BIS1! Inte illa ;) Grattis igen Mane! Jerker voitti avoimen luokan ja oli lopuksi PU3. Hieno päivä kaikenkaikkiaan.


Jerker ja handleri Jessica Krafft
Jerker PU3
näyttelykuvat (c) Viktoria Årehult

Maanantaina ajelimme Anderstorpiin ja tällä välin oli Rillan proget sen verran nousussa, että ensimmäinen astuminen onnistui! (juoksun 16 pv). Tiistaina juoksun 17pv toinen astuminen ja päätös kotiinpaluusta tehtiin siinä samalla - Manen oli pakko palata kotiin ja sorvin ääreen, joten tehtiin varaus Viikkarille keskiviikon aamulaivaan ja auton keula kohti Tukholmaa. Varmasti astutus olisi onnistunut vielä seuraavanakin päivänä, mutta tähän kahteen kertaan tyydyimme ja nyt peukutamme onnistuneelle lopputulokselle!

meidän matkan päätarkoitus...
BINGO!

Jerker oli juuri sellainen mitä mulle oli kerrottu ja mitä kuvat olivat kertoneet. Se oli hyväntuulinen, sosiaalinen, avoin ja ystävällinen briarduros. Kooltaan ei niin iso mitä odotin, väri on upea punainen charbonne kauluksella, kauniisti liikkuva ja itseään 'kantava' uros. Hieman kapean vaikutelman se antaa ja pää on kokoon nähden hieman pieni, mutta toisaalta yhtään raskas se ei ole missään suhteessa vaikka kuvissa saattaa sellaiselta vaikuttaa. Ketterä ja kimmoisa briard siellä kaiken turkin alla onneksi on!





kuvat (c) Mariia Touronen

Kiitokset Manelle ja Ullalle kuskaamisesta ja vieraanvaraisuudesta, erityisen iso kiitos tietysti Manelle, joka otti meidät kyytiin ja uhrasi muutaman työpäivän Rillan astutusten vuoksi. Vitsailimmekin, kuinka viimeksi 13v sitten olimme samaisella reissulla samassa paikassa. Silloin Gipsy-Otto lempeilyn tuloksena tupsahti 12 pentua - Zhamanen G-pentue...nyt en kyllä noin paljon tartte enkä halua, Rillalle vaan tiedoksi.
Lokakuun alussa käymme ultrassa kurkkaamassa onko siemenet itäneet, toivotaan että ovat! Toki tässä vuosien varrella on niitä tyhjäksi jäämisiäkin koettu, joten siihenki pitää varautua.
Odotellessa taidamme keskittyä reeneihin, reissumme aikana lähipellot on syysniitetty ja huippukunnossa, joten peltoreeniä tiedossa Rillalle, arki on koittanut ja hempeilyt ja lempeilyt takanapäin ;)