Pentukuumeilua

Vuosia jatkunut pikkukoirakuume nostaa aina välillä päätään. Olen koettanut järkeillä etten oikeestaan vielä tartte pikkukoiraa, ja onneksi se (järkeily) on useimmiten voittanut kuumeen. Olen aika ajoin palaillut etsimään tietoa ja selailemaan yhdistelmiä kahdesta finaaliin päässeestä rodusta, cockerspanielista ja jackrusselista. Tykkään ko rotujen ulkomuodosta kovasti, koosta (ei liian pieniä ja hentoja) ja toki luonteista. Lähtökohtaisesti haen seurakoiraa aktiiviseen ulkoiluun ja hömppaharrastuksiin. Ja tietenkin kainaloon paijattavaksi 😍
Näyttelyt ja mikään harrastuslaji erityisesti ei kuulu suunnitelmiin. Voisin käyttää toki näyttelyissäkin, kouluttaa rallya ja tokoa ja ehkä kisatakin alempia luokkia sekä kokeilla verijälkeä eli mejää. Mielestäni sekä russeli että cockeri passaavat em puuhasteluihin oikein passelisti.

Tässä vaiheessa pidemmän korren on vetänyt cockeri, se on lapsuudesta tuttu rotu. Meillä oli lapsuudenkodissa cockerinarttu Rina. Mutta kuten niin useasti - tieto lisää tuskaa. Rodussa on paljon sairauksia ja vaivoja, arvelisin että vielä enemmän mitä takavuosina. On huolestuttvan paljon korva ja iho-ongelmia, umpeenmuurautuneet korvakäytävät ei kuulosta kauhean kivalta 😐 Lisäksi peruscockerilla alkaa olla liikaa turkkia minun makuun. Turkin kotitrimmaus onnistuu kyllä mutta ne valtavat pehmoturkit (lähes jenkkiä muistuttaen) eivät kyllä houkuta. 
Onhan rodussa käyttölinja kuulee sanottavan. Olen kyllä tästä tietoinen ja oma viehätyksensä näillä turboilla on. Ovat huomattavasti maltillisempia turkeiltaan ja luultavasti välttyneet isoimmilta terveysmurheilta liittyen just ihoon ja korviin. Toki niilläkin on omat murheensa mm rokokoojalkoja esiintyy ja ongelmia polvissa ja lonkissa. Omaan silmääni ne näyttävät vähän hassuilta valtavan leveineen eturintoineen enkä ole ihan vakuuttunut tarvinko sitä kaikkea energiaa mitä wockeriin on jalostettu. En harrasta metsästystä enkä agilityä, joissa uskoisin tämän linjan yksilön olevan omimmillaan.

Cockerspanieli olis se ehdoton ykkönen, jos sais semmosen välimallin kappaleen elikkä sekalinjaisen.
Sain tietää että niitäkin syntyy eli on kasvattajia jotka silloin tällöin hakevat näyttelylinjaiselle hieman enemmän metsästysominaisuuksia jne. Pitänee kartoittaa ne kasvattajat tarkemmin ja seurailla yhdistelmiä.

Jackrusseli on määrällisesti suositumpi kuin cockeri. Ihan hivittää oikeastaan tuo määrä mitä niitä rekataan. Löytyy kyllä koiria moneen lähtöön ja varmasti russelinottajiakin. Suurin osa niistä takuulla menee ihan seurakoiriksi ja mietinki olenko itse tehnyt virhearvioinnin rodun luonteesta. Kun itse tykkään että koira sais olla sosiaalinen ihmisille ja myös toisille koirille niin aika harva tapaani russeli sitä on ollut varsinkaan jälkimmäistä. Minun kauhuskenaario tässä rodussa on se tulinen dynamiittipötkylä, joka räjähtäessään tarraa minun briardien partakarvoihin kiinni 😠
Toisaalta parilla kaverillani on oikein kelpo russelit perhekoirina eikä ne miltään pommeilta vaikuta ollenkaan. Russelissa minua viehättää peruskoiramaisuus ja rodun terveystilanne. Se on sopivan kokoinen kestävä pikkukoira. Ulkomuodoltaan russelit on sekalainen seurakunta, joskin itse olen enempi viehättynyt näihin karkekarvaisiin, jotka ovat trimmattavia. Luulen että tuo sekarotumaisuus ja geneettinen monimuotoisuus on rodun suosion ja hyvän terveystilanteen takana. 
Toistaiseksi jackrusseli on minun listalla jäänyt toiseksi, suurelta osin luonteensa takia. Minulle tokaistiin eräässä keskustelussa: miksi ottaa terrieri jos ei halua terrierin ominaisuuksia? Bingo!
Kolmas rotu, joka viehättää, olis pihis eli tanskalais-ruotsalainen pihakoira..MUTTA en tykkää tikkukarvasta! 😧 Joten se siitä. Pentukuumeilu jatkuu..