3-vuotiaita

Tällä viikolla (torstaina 16.7) tulee kuluneeksi kolme vuotta Gipsyn J-pentueen syntymästä. Muistan sen kesän (2006) kuin eilisen päivän...ensimmäinen pentue, joka kasvoi kokonaan täällä meillä Sieppijärvellä. Voih, olihan se ihanaa ja rankkaa..varsinkin sen jälkeen kun suuntasin elokuun puolenvälin tienoilla töihin ja pennut alkoivat olla 4-viikkoisina suloisimmillaan ja siitä eteenpäin toki aktiivisimmillaan! Työtä ja touhua riitti! Mutta siltikin mieleenjäävin muisto on lämmin - koiranpennut ovat niin kertakaikkisen vastustamattomia! Nyt ne riiviöt ovat jo 3-vuotiaita 'aikuisia' briardeja! Onnea! Onnea!

Pystybaarissa drinksujen 'tilauksessa'.. J-pennut kesällä 2006

Ikäväkseni ihan kolmivuotiskesän kynnyksellä on ilmennyt, että kaksi J-pentueen narttua on uutta kotia vailla. Rovaniemen Unna - Zhamanen Jeagilla - etsii uutta ja rakastavaa kotia perheessä ilmenneen pahan astman vuoksi. Unnan omistaja Päivi on taistellut sairauden kanssa jo vuoden päivät mutta nyt on tultu vaikeiden ratkaisujen eteen. Unnalle on etsittävä uusi koti.

Unna on 3-vuotias fawn narttu, luustoltaan terve B/B 0/0, pentuesisarusten tapaan vilkas ja vauhdikas briardi, joka on lapsiperheen elämään omakotitalossa tottunut. Ohessa kuva Unnasta viime kevättalvelta.

Unna eli Zhamanen Jeagilla

Toinen tyttö on Emma - Zhamanen Javalaz - musta vauhtimimmi Kokemäeltä, luustoltaan terve sekin A/A 0/0. Emmakin on elänyt omakotitalossa perhekoirana ja perheen muuttuneen elämäntilanteen takia etsii nyt uutta kotia. Kuvat Emmasta ovat viime kesältä.

Emma eli Zhamanen Javalaz

Emma ja 'pikkuveli' Väinö

Blogiani lukevat - levittäkää sanaa jos vaikka joku olisi valmis tarjomaan kodit näille briardtytöille.

Yhteydenotot suoraan minulle: minna.uusitalo@pp.inet.fi tai p. 040- 733 5978

Salli "the charbonnee" 3-vuotiaana

Salli on ilmoitettu 3-vuotispäivän kunniaksi elämänsä ensimmäiseen näyttelyyn - Ouluun ensi sunnuntaina. Kahdesta itäisestä tuomarista, georgialaisen Georg Shogollin ja valkovenäläisen Anatoli Shukin välillä vedin pitkää tikkua - siis kummalle päivälle ilmoitan Sallin. Anatolin valkovenäläiseen syyniin menemme siis ensi sunnuntaina...

Syy miksi Sallia ei pahemmiin näytelmissä näy on toki neidin väri, vahva charbonnee joka nyt kolmivuotiaana näyttää muuttavan sävyä kuin kameleontti. Toivon varpaat ja peukut pystyssä että käyttöluokan H:n saavuttaisimme, sillä se on se mitä tältä reissulta haemme. Tiedän että Salli ei tyypiltään ole ihan sitä mitä monet itäblokin tuomarit hakevat (isoa ja näyttävää) päinvastoin se on enemminkin pieni (60cm) ja maalaismainen matami! Joskus tulevaisuudessa 4-5 vuotiaana 'valmiina' narttuna haluaisin Sallille erikoistuomarin arvostelun - silläkin uhalla että laatuarvio T (= tyydyttävä) on hyvin todennäköinen.

Pitäkää meille peukkuja sunnuntaiksi! ;-)

Kansainvälisesti kaunis

C.I.B & FI & SE Mva BH JK3 Gi-Lady Velvet Moravia Campanella

C.I.B eli Champion International de Beauté - tavoitteemme tämän kesän koiranäytelmistä on saavutettu ja siinä ohessa vielä SUCH eli Sverige's Utställnings Champion! Kyseessä siis vanha rouva Gipsy ja Jällivaaran kansainvälinen näyttely 27.6.2009.

Pohjois-Ruotsin näyttelyt ovat pieniä ja tunnelmaltaan leppoisia. Jällivaaran näyttely on lisäksi puitteiltaan upea. Sjöparksskolan piha/puisto-alue laajoineen nurmikenttineen ja ankkalampineen on tilava näyttelyalue ja kaiken kruununa maisemat ovat komeat. Jällivaaran keskusta sijaitsee 'tunturien sylissä' keskellä kaunista Ruotsin Lappia! Meiltä on sinne pari timmaa ajomatkaa joten minun osalta voidaan puhua lähinäyttelystä! :-)

Eilen briardit arvosteli mulle ja monelle muullekin täysin tuntematon Lokodi Csaba Zolt Romaniasta, varsin tarkasti koirien rakennetta syynäilevä tuomarisetä osoittautui belgejä kasvattavaksi hyvin kielitaitoiseksi itäisen euroopan tuomariksi. Briardeja oli ilmoitettu kaksi. Meidän lisäksi mukana oli musta avoimenluokan uros Kråkeslottets Napoleon Bonaparte (Li Brie's Still a Man - Anamma Nord Ciiri-Cyklon) , pohjois-ruotsalaista briardkasvatusta edustaen. Ruotsin näyttelysäännöt sallivat kastraattiurosten osallistumisen näyttelyihin, joten tämäkin leikattu uros tuotiin ennakkoluulottomasti kehään. Tuomarille ei ilmeisesti oltu näyttelysääntöjä tarpeeksi hyvin briiffattu, koska hyvin häkeltyneenä hän 'nollasi' uroksen puuttuvista palleista johtuen. Kehäsihteerit yrittivät siinä sitten selitellä näyttelysääntöjä mutta tuomari oli tiukkana ja vetosi omaan etiikkaan - hän ei voi palkita kivespuutoksista koiraa vaikka kuinka olisi eläinlääkärintodistus tositteena pallien poistosta. Olipas erikoinen episodi, moiseen en olekaan koskaan törmännyt kehän reunalla...

Iltapäivän ryhmäkilpailuihin emme jääneet. Helteinen sää helli näytteilleasettajia ja vilpoinen tunturituuli puolestaan helpotti koiria päivän ajan. Ruotsalaiseen tapaan ravintolatarjoilu oli runsasta - mekin kävimme hamburgareilla ja kahvistelimme vohveleilla kermavaahdon kera..Nam!

Kiitokset Raisalle matkaseurasta ja Gipin esittämisestä - oli kiva päivä! Raisan nahkoille perushyvät sijoitukset Inttivalio Kamulle PU2 ja junnu Ompulle PN2 ja siten ensimmäinen ERInomainen! Ensi vuonna uudestaan mahdollisesti minunkin 'nuoriso' autoon pakattuna! :-/

Kehän jälkeen meitä jo nauratti...

Onnellinen Minna tuore inttivalio kainalossaan

Juhannustunnelmia

Gibbon kukkaniityllä juhannuspäivänä

Pitkään jatkuneiden sateiden jälkeen saimme juhannukseksi todella kauniin sään tänne Luoteis-Lappiin. Lämpöasteilla meitä ei liiemmin ole hellitty mutta aurinkoista, puolipilveä ja ennenkaikkea kuivaa on ollut ja se riittää mulle!

Juhannuspäivänä suuntasimme koirakoplan kanssa perinteiseen juhannusnäyttelyyn Rovaniemelle Joulupukin pajakylän takamaille. Briardeja oli kehässä viisi israelilaisen rouvan Rita Trainin tuomiolla. Kajaanin jengi vei tällä kertaa koko potin - onnea Minna & Hunka ja Tarja & Milla. Gipsy oli Raisan esittämänä hienosti PN2 ja Rop-vet.

Juhannuksen Roppivetsku kehän jälkeen hieman väsynä..

Nyt jo vähän terävöidyttiin...

Varsin aktiivisen ja vaiherikkaan koiraharrastuskevään/alkukesän jälkeen on ihana olla vaan ja chillailla.. :-)

Nauttia kesästä, yöttömästä yöstä ja kiireettömyydestä. Ensi viikolle luvattiin reilua kesäkeliä ja lämpimiä päiviä - jokohan omakin talviturkki joutais huitsiin ja pulahtais järveen..koirathan siellä ovat polskineet harva se päivä.

Järvirovan kauniit kukkakedot saivat minut kaivamaan kameran laatikon periltä ja napsimaan muutaman juhannusmuiston!

Kukkaistyttö Rasta!

Salli voikukkakedolla juhannusaattona

Näyttelyn jälkeen mentiin iltalenkille...

Tyttöjä haluttais uimaan mutta mami kieltää...on tyydyttävä bongailemaan sorsia.

Luonnetestissä

Kovin vaiherikkaan viikonlopun päätteeksi ja hyvin 'vaihtelevissa' tunnelmissa kirjoitan tätä blogimerkintää. Tuntemukset ovat tosiaankin vaihdelleet puhtaasta raivosta ja pettymyksestä hämmentyneeseen iloon.
Lauantaiaamu alkoi 'raivon tunteella' kun matkalla Rovaniemelle auto sippas Pelloon Rovaniementien varteen...virrat hävisivät ja matkanteko tyssäsi siihen! Ei muuta kuin vara-autoa soittamaan isältä ja samalla kuumeinen pohdinta millä sipannut auto saataisiin hinattua takaisin kotiin ja huoltoon. Sain onneksi siirrettyä Sallin luonnetestin viimeiseksi koiraksi, joten mikäli saisin vara-auton järjestymään niin ehtisimme testiin. Pari tuntia siinä istuskelimme koiruuksien kanssa tien poskessa ja puhelin kävi kuumana...lopulta vara-auto järjestyi ja oma autokin saatiin kotiin ja maanantaiksi huoltoon.

Luonnetestipaikalla Terhi oli jo kohtapuolin vuorossa Ninjan kanssa, joten ehdin juuri ja juuri seuraamaan molemmat koirat - Ninjan ja Sennan. Ninja, etukäteen jo ongelmat tiedostettuna, suhtautui koko toimitukseen hyvin varauksellisesti ja pälyili miestuomaria ottaen todella paljon paineita kaikista 'kiusaamisista' ja kuormituksista. Tuloksena reilu hylsy miinuspisteillä. Itselleni oli yllätys miten varautuneisuus miehiä kohtaan vaikutti koko testin ajan Ninjan käyttäymiseen ja itseluottamukseen! Tosin tuomarit totesivat koiran toimineen parhaiten pimeässä huoneessa YKSIN ongelmia ratkoessaan eli Terhi sai noottia koiran liiallisestä höösäämisestä ja paapomisesta.

Senna taisteluleikissä - saalista löytyy mutta varsinaista taisteluhalua ei.

Senna puolestaan on ollut mulle arvoituksellinen koira - häsläri ja höseltäjä jonka keskittymiskyky ja taito rauhoittua vois arjessakin olla huomattavasti parempi, toisaalta taas erittäin halukas ja vauhdikas työskentelijä esim. hakumetsässä. Testissä Senna todettiin hermostuneeksi sähläriksi, jolla palikat sekoaa totaalisesti rohkeuden eli toimintakyvyn puuttuessa. Sennalle myös reiluilla miinuspisteillä hylätty tulos (vaikka enään ei varsinaisesti hylätty/hyväksytty jaottelua olekaan). Voi surkeus! Olin täydellisen pettynyt sijoitusnarttuni esityksiin vaikka sinällään Senna on ihastuttavan avoin ja syliintunkeva tyttö ja kaikessa tekemisessään varsin valloittava pakkaus! Testin kuluessakin se haki kovasti tukea tuomareilta ja oli pimeässä huoneessa rohkeuden puuttuessa jäänyt tuomarin viereen rapsuteltavaksi aktiivisen liikkumisen ja emännän etsimisen sijaan.

Senna puolustushalu - hyökkäyksen päätteeksi.

Salli testattiin viimeisenä koirana ja luottamukseni oman koiran suoritukseen oli vankkumaton. Tiesin että Salli on 'tolkku' koira ja läpäisee testin mutta se on sitten eri asia kuinka 'hyvillä' pisteillä tällä varsin tiukalla tuomariparilla.

Taistelutahtoa Sallista löytyy paljon ja se tarttuu patukkaan varmalla otteella. Testissä leikitetään kepillä joka kelpasi Sallille toki. Tästä sosiaalisesta taisteluleikistä Salli olisi saanut +3 (suuri) mutta taistelu radalla oli vaisumpaa joten kokonaissaldo jäi osiosta +2 (kohtalainen). Tässä osiossa on minusta vuosien varrella eniten muutoksia - enään ei apinanraivolla taisteleva koira saakaan +3 jollei se osoita vahvaa taisteluhalua myös itse radalla. Tai sitten tämäkin on puhtaasti tuomareiden mukaan menevä juttu, ihminen kun arvostelee ja tulkitsee niin ikinä ei voi mennä täysin 'saman kaavan' mukaan.

Salli taistelee..ja emäntä roikkuu hihnan jatkona..

Ja leikki jatkuu...

Toimintakykyä mittaavat kelkkakoe ja pimeä huone menivät hieman ristiin...kelkalla Salli ei osoittanut mitenkään suurta rohkeutta mutta sensijaan pimeässä huoneessa se liikkui itsenäisesti joka sopukan tutkien ja emäntää pimeästä nurkasta etsien ja helposti löytäen! Tuomarit kehuivat Sallilla olleen päivän paras pimeä huone! :-D

Kelkkakoe - ei saa katsoa koiraa vaan kelkkaa!

Terävyyttä tai puolustushalua Sallista ei löydy. Seinässä uhattuna se heilutti häntäänsä ja 'leikki' näkymätöntä...puolustushalua se osoitti hieman haukkuen mutta taito ja rohkeus ei riittänyt enempään. Salli on laumakoirana aina luovuttanut etulinjapuolustuksen emälleen Gipsylle! :-)

Hermorakenne tytöllä on kunnossa, testistä ei ollut mitään vaikeuksia palautua ja lopputulosta kunneltaessa se makasi rentona vieressäni. Tempperamentiltaan Salli on tavallisen vilkas ja luoksepäästävyydeltään hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin. Kovuutta tästä tytöstä ei löydy, hieman pehmeä ja siten hyvin 'notkea' koira.

Apua - tuleeko se mamin päälle??


No huh, ei sittenkään!

Sallin luonnetesti pöytäkirja näyttää tältä:

1. Toimintakyky +1 (kohtuullinen)

2. Terävyys +1 (pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)

3. Puolustushalu +1 (pieni)

4. Taisteluhalu +2 (kohtuullinen)

5. Hermorakenne +1 (hieman rauhaton)

6. Tempperamentti +3 (vilkas)

7. Kovuus +1 (hieman pehmeä)

8. Luoksepäästävyys +3 (Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)

+++ laukausvarma

yht. 170p

Tuomareina Jari Keinänen ja Riitta Lehmuspelto

Hengissä selvittiin!

Vaikka Salli ei olekaan 'maailman kaunein' rotunsaedustaja niin on se omistajansa puolueellisen mielipiteen mukaan HYVÄ briardi!! ;-)

Harrille kiitos kuvista! (copyright Harri Nissinen)

Lacrosse Mästare 2008

Lacrosse Mästare 2008 pokaali

Tänään postipoika kuljetti ison paketin oikein kotiovelle asti. Rastan kasvattaja Teija oli muistanut meitä (Rastaa ja minuakin) viime vuoden aktiivisuudesta. Rastahan sai Teijan jakaman vuosittaisen aktiivisuuspalkinnon - Lacrosse Mästare - viime vuoden aktiivisuudesta ja tuloksistaan.

Tänä vuonna yritämme kovasti koulutella ja kisatakin, huolimatta siitä että mulla on kaksi suht nuorta koiraa 'työnalla'...*en suosittele kellekään, jos mielii kovasti tuloksia niin yks kisakoira riittää..*

Treeni-intoa on koko koplalla - omistaja mukaanlukien - joten eiköhän me jotain tuloksiakin taas saavuteta.

Rasta sai narukongin, vaakkuvan sorsan ja komean pokaalin emänsä Tinan kuvalogolla! Mulle paketista löytyi aivan upea fleecepusakka - Lacrosse Teenah Noir - nimi brodeerattuna selkäpuolelle. Kiitos Teija!! Aivan ihana yllätys!!

Palkittu palkintoineen kotiterassilla

Lelut saivat meillä riehakkaan vastaanoton. Tyypillisesti kaikki kolme halusivat pelata narukongilla ja 'tappaa' pehmosorsaa...mukavasti ilta hupenikin pihaleikeissä uusilla leluilla!

Hip hei nyt juostaan!

Nyt tuli hiki...

Jossain vaiheessa 'pikkusisko' aina varastaa kaiken...

Ylpeä Rasta palkintoineen vanhanrouvan suojissa...

Jälkikoe

Sain paikan alempien luokkien jälkikokeeseen Rovaniemelle jo kevättalvella, alkuperäisenä suunnitelmana oli kisata Rastan kanssa. Viime syksyisten huonojen pk-koe kokemusten (vieraan koiran päällekarkaus ja ampumiseen reagointi siihen päälle) muistona Rastalla on edelleen 'stressi' päällä kun menemme sille samaiselle kentälle. Joten en halunnut riskeerata mitään vaan päätinkin ilmoittaa kokeeseen Sallin - varakoiran...

Juuri BH:n tehneenä raakileena tiesin ettei Sallin maasto-osaaminen saatikka tottis ole lähelläkään kisakuntoa. Koetta edeltävät pari viikkoa sitten hiottiin ja hinkattiin, jälkeä, janoja, esineitä ja sitä himskatin tottista. Olen huono tottiskouluttaja, laiska ja vanhanaikainen...osaamatonkin - tarttis varmaan tehdä ITSELLE jotain..

Koe alkoi jälkiosuudella. Kuivalle poronjäkäläkankaalle valtavan hiekkamontun reunalle sijoitetut janakrepit ja itse jäljet saivat viimeisenkin toivonkipinän sammumaan. Salli ei ikinä selvittäisi tämmösellä tuulella noin kuivaa jälkipohjaa mutta tulisipa ainakin treenattua 'aavikkojälkeä' kuten kisakavereiden kanssa jäljet nimesimme. Janalla Salli eteni reippaasti eteenpäin mutta nappasi vankassa sivutuulessa takajäljen josta pistemenetys -6p. Ensimmäiselle kepille jäljestys oli hieman epävarmaa 'serpentiiniä' mutta sitten lähti Salli Spectran kone käyntiin ja nenä maata viistäen se ajoi elämänsä jäljen vaikeissa olosuhteissa. Minun tarvi vain lampsia perässä ja ottaa vastaan kepit joita se iloisesti mulle kiikutti. Jälkeen käytimme aikaa jana mukaanlukien 9 minuuttia! Jäljeltä pisteitä 164.

Esineruutuun seuraavaksi. Esineruutu oli pienessä mutta monttuisessa rinteessä mukavalla maastopohjalla, mustikanvarpua jne. Lähetin Sallin keskeltä määrättyä sivua ja sinnehän se sinkosi vahdikkaasti eteenpäin, nappasi ilmasta esineen hajun ja poing samantien hanskaa palauttamaan...täysillä juosten TUOMARIN eteen istuen!! Sain sen hämmentyneellä 'täällä' käskyllä luovuttamaan aartensa minulle mutta siitä kuitenkin pistemenetys -1p. Pöhkö koira!! Esineistä pisteitä 29.

Viimeisenä oli sitten jäljellä tottelevaisuusosuus. Etukäteen arvelin että koulariin yllämme mutta pitkin tottissuoritustamme hiipi epäilys josko sittenkään...Ihan alkuun, mennessämme parina olleen karjakoirakon kanssa ilmoittautumaan - huomasin hetkisen kuluttua että mulla ei olekaan koiraa sivulla?? Salli oli innoissaan viuhtaissut kentän reunalle tuttuja tervehtimään...*noloa* Ja taas koiran tempauksista hämmentyneenä sain Sallin vihdoin sivulle ja eiku ilmoittautumaan tottikseen. Salli kävi kuin tulisilla hiilillä ja teki vauhdikasta seuraamista hyvällä kontaktilla joskin hieman painaen. Jäävät liikkeet vielä ok mutta sitten noutojen kanssa alkoi sirkus...tasamaanoudossa heitteli kapulaa ja ärisi ja mälläsi, luovutti vinossa. Hyppynoudossa ohjaajan pasmat olivat jo sen verran sekaisin että heitto meni vinoon ja uusintaa en ehtinyt edes pyytää kun koira jo sinkosi kapulalle ILMAN ainuttakaan hyppyä!!! Plääh, no points...

A-estenoudossa suhteellisen normi suoritus, tosin luovutus huono, mälläämistä...

Eteenmenoa odottelin jo kauhulla - tässä mopo karkaa takuulla käsistä! Ei paha loppujen lopuksi, malttoi seurata ne 6-10 askelta, eteni hyvin määrätietoisesti ja pysähtyi kuin seinään SEISOMAAN, lisäkäskyllä maahan ja loppu ok. Paikallamakuun pysyi hyvin varman oloisesti. Loppupisteet 78p ja koulari oli meidän!

Tuomarin loppusanoissa oli paljon totuutta " koiralla on vahva tekemisen meininki mutta vielä särmiä hiottavana". Näinhän se on, tälle alkaneelle kesäkaudelle saatiin paljon läksyjä! Syksymmällä sitten avointa luokkaa kokeilemaan jos ja kun saan kisapaikan jonnekin...( joo tiedetään..rodun pk-mestiksiin pääsis mutta kun olemme silloin svedujen maassa..:-/

Lopulta sijoituimme toisiksi tuloksella 271p 1.tulos JK1. Pakko olla tyytyväinen, varsinkin jälki oli päivän 'pelastus' ja tästä on hyvä jatkaa!

(muutama kuva männä viikolta...)

Jälkitreenit iltauringossa..

Tässä on kulman tarkistusta...

Koko kopla treenien jälkeen lenkillä Käkivaarassa

Gaudeamus Igitur

Tuore Ylioppilas!

Viikonvaihde vietettiin juhlatunnelmissa! Sen lisäksi että pikku ope (minä :-) pääsi kesälaitumille (jee, tosi juhlan aihe..), oli meillä aihetta suurempaankin juhlaan. Kummityttöni, siskontyttö Suvi kirjoitti keväällä ylioppilaaksi Madetojan musiikkilukiosta ja sunnuntaina oli juhlan aika!

Iloisissa tunnelmissa ja varsin kauniissa ja lämpimässä säässä vietimme Suvin lakkiaisia täällä Kolarissa minun vanhempien luona.

Meidän koko iso suku setineen, enoineen, tätineen, serkkuineen ja lapsineen monessa polvessa oli juhlistamassa Suvi Ylioppilasta!

Itseasiassa laskeskelin, että minulla on 10 setää/enoa ja 10 tätiä ja serkkuja molemmilta puolin

yhteensä 48...ja niillä serkuilla lapsia läjäpäin! :-) Joten arvatakin saattaa että meitä oli PALJON juhlimassa.

Loppukesällä taas nähdään kun meillä on serkkujen tapaaminen Järvelässä - rakkaassa vanhassa mummolassa Vaattojärvellä.

Ylioppilaslahjaksi tämä kummitäti antoi korttiin kirjatun 'lahjan' eläinlääkäri Merja Mäkiselle Vammalaan - Suvin Satelliitti-kisu 'pääsee' sterilisaatioon! Eikös ollutkin kummitädin 'näköinen' lahja! :-D

Suvi asuu nykyisin Tampereen Pyynikillä, joten matka eläinlekurille Vammalaan ei ole mitään pitkiin keikkamatkoihin tottuneelle artistille saatikka jo maailmaa nähneelle kissalle.

Suvin mielestä paras yo-lahja tuli jo parisen viikkoa sitten kun levy-yhtiöstä ilmoitettiin että Suvin debyyttilevy "Särkyneiden sydänten tie" on myynyt KULTAA!! Onnea Onnea, olemme kaikki niin ylpeitä sinusta!

Silmät sirrillään ja hymy korvissa!

Suvi, Minna-täti ja Jamppa

Kummitäti kummilapsineen, etumaisena Eetu 'Laivaston Upseeri'- nuorimmaiseni.

Rakas Elkku! Pia-serkun Elmeri poika 2,5v.

Iina - cottoni juhlatupsuineen!

Ja jottei koirablogin merkintä ihan ilman koiraa pääse livahtamaan, esiteltäköön tässä siskoni coton de tulear tytsi Iina - juhlien ainut karvalapsi! Minun kolmea, sivistynyttä mutta varsin riehakasta karvaturria ei juhliin huolittu..Höh, miksiköhän ei.. ;-)

Kuvat copyright Pia Koivumaa - kiitos Pia!