Turkkitalkoot

Ihania keväisiä vapaapäiviä ei ole tarkoitettu istumaan sisällä tursakkeiden turkkien kimpussa, mutta sekin velvollisuus on tehtävä aina aika ajoin. Varsinkin näinä kura-aikoina on ne hetket, jolloin koirat ovat kuivia ja kammattavissa, aika vähissä.
Tunnollisesti pyrin käymään koirieni turkit läpi kerran kahdessa viikossa, Rillan jopa kerran viikossa. Helpottaa huomattavasti turkin hoitoa, kun isoja takkuja ei ehdi muodostua eikä pohjavilla ole ehtinyt tumppaantua.
Sitä paitsi aurinkoisina kevätpäivinä harjaamisen ja kampaamisen voi tehdä terassilla ja vieläpä ilman iniseviä hyttysiä ja muita kesän 'kavereita'. :P

Muoria ei poseeraus kiinnosta..

ota jo se kuva!

Harjattu ja siistitty koiramuori

Omalla kohdallani turkin hoito käsittää vain perusharjaamisen ja kampaamisen sekä tassujen ja varvasvälien siistimisen tarvittaessa. Olen laiska koiranpesijä, meillä koirat pestään kahdesti vuodessa, keväällä kelien kuivuttua ja syksyllä pakkasten tultua. Ja silloinkin käytän ihan vaan linnashampoota ja jotain omille hiuksille tarkoitettua hoitoainetta, jotta saadaan turkkia sileämmäksi ja luistavaksi ainakin vähäksi aikaa.
Briardin turkinhoidossa on monta koulukuntaa ja aivan varmasti monin verroin parempaan lopputulokseen pääsevät ne, jotka näkevät vaivaa ja rahaa oikeiden aineiden ja shampoiden hankkimiseen. Pitäis varmaan joskus kokeilla pitkälle turkille tarkoitettua koirashampoota hoitoaineineen niin sais nähdä lopputuloksen ja ilmeisen jatkohoidon helppouden omissakin tursakkeissa.

Näillä on aina pärjätty (omenoita välipalaksi)

Gibbon muorin turkin olen monena kesänä meinannut ajella..ihan vaan suunnitteluasteelle on aina jääty. Gipi on saanut pitää turkkinsa, enkä missään nimessä enään sitä ajeliskaan, sen verran ohut ja pohjavillaton sen turkki nyt vanhuksena on. Sitä paitsi se tuntuu nyt nauttivan harjaamisesta, loikoilee kyljellään ja nukkuu toimituksen ajan..nuorempana se jännitti ja kiljui takkujen selvittelyssä. Samanlainen kipuherkkä kiljuja on tyttärentytär Naava, varsinainen Drama Queen. Rilla on onneksi helppo tapaus hoitaa, rentoreiskana loikoilee kammattaessa ja koskaan ei ole ääntä päästänyt, vaikka mitenkään helläkätiseksi kammankäyttäjäksi en tunnustaudukaan.

Rilla 22 kk

Tänä kesänä näyttelyt jäävät meiltä vähiin. Rastaa on tarkoitus ilmoitella naapurimaan kehiin serttijahtiin, mutta yhtään kotimaan näytelmää ei ole suunnitelmissa. Rilla ja Naava sekä todennäköisesti muutkin S-kasvattini jäänevät odottamaan aikuistumista ja näyttäytyvät kehissä jälleen ensi vuonna.

Rasta siistittynä

Auringossa siitä tulee punamusta :P

Hetki ennen

 

Kevät etenee näilläkin leveysasteilla huimaa vauhtia. Ihan näistä tämän postauksen kuvista sitä ei uskoisi, lunta on lähes 30cm, paikoin toki vähemmän. Mutta etenee se, viime viikon vesi - ja räntäsateiden seurauksena lumipeite on tippunut puolella.
Tänä aamuna saimme iloita hankikannosta, suuntasimme oitis rantatielle aamulenkille seuraamaan joutsenten ja muiden vesilintujen kevätmellastusta. Gibbon muorikin pääsi mukaan pitkälle aamuretkelle, raskaassa sohjokelissä se ei enään jaksa tarpoa, mutta kantavalla hangella kylläkin.

Kielletty ajosuunta!

Sulakon reunalla

 

Rantatie huhtikuussa hankikannolla

 

Omaa mellastustaan pitävät nämä kaksi, Rilla ja Rasta, tässä omalla pihalla. Lumen alta paljastuu keppi jos toinenkin, puhumattakaan jalkapallon ruttanasta, joka koirien iloksi löytyi eilen takapihalta 'talvisäilöstä'.

löytyi aarre..

tämmönen!

vääntöä..

ja lisää...

penikalle huutia!

Näistä kevätalven viimeisistä päivistä nautimme täysillä, enään ei mene kuin hetken henkäys (itseasiassa sen pari viikkoa) kun lumet on tipotiessään ja ihana reenikevät voi alkaa.

Rastalle pallo, penskalle keppi!

Kymmenen vuotta

Gipsyn ensimmäisen pentueen syntymästä tuli tänään kuluneeksi 10 vuotta. Joten onnittelut lienevät paikallaan Zhamanen G-pojille ja tytöille. Osa on jo pilvipaimenena mutta suurin osa porskuttaa eteenpäin kymppivuotiaan vauhdilla ja viisaudella. Ihanissa rakastavissa kodeissa kaikki - terveiset ja rapsuja koiruuksille. Tähän kuvakavalkaadiin olen keräillyt ja skannaillut kuvia niistä G-pennuista, joista kuvia löytyi albumista tai koneelta.

Tuore äitikoira ja 12 esikoista

Ottosson, Taika, Milo, Ninja ja Rino 5kk iässä syysleirillä

 

Gipsy ja poikansa Ottosson

Ottosson 1 -vuotiaana kesällä 2004

Maj-Liksen Taika

Rino poika

Leevi-poika Harjavallasta

Kaunis Milo Messarissa 2006

 

Ninjan kanssa erkkarissa

Aika tuntuu rientävän ja oma äippäkoiruus täällä kotonakin on jo lähes 14 -vuotias vanhus. Mukavat muistot jäivät Gipsyn astutusreissusta eteläiseen Ruotsiin Smålantiin helmikuussa 2003. Muistan kuinka Manen kanssa taivastelimme ruotsalaisten 'brukshundklubbenien' varakkuutta upeineen kerhotaloineen ja kenttineen. Upeiden puitteiden lisäksi saimme nauttia ruotsalaisten briardharrastajien vieraanvaraisuudesta illallisineen ja muineen herkutteluineen. Terveiset/Hälsningar till lähtevät siis Monikalle, pentueen Otto-isän omistajalle, Gunille kennel Isfolkets'in ja Annikalle kennel Rio de Oro'on.

Vanhentunut tässä on itse kukin..selkää kolottaa ja laiskuus iskee rankasti aina silloin tällöin (tai itseasiassa aika usein :P ). Onneksi kevät ja kesän odotus kummasti piristää.

Tokotytöt Zelda ja Sinko 7,5 viikkoisina

Ai että mitä tekevät sisarukset Zelda ja Sinko tässä postauksessa - no typyt kunnostautuivat tänä viikonloppuna tokokokeissa. Sinko ja Outi kisasivat lauantaina Kokkolassa avoimessa luokassa 2-tuloksen verran (152p, luoksetulo nollautui) ja Zelda ja Riina debytoivat sunnuntaina Porissa alokasluokassa 1-tuloksella (167p, hyppy nollille) Onnea paljon ahkerat ja taitavat tytöt!

Läheisyyttä

 

Liekkö mulla koskaan ollut näin sopuisaa narttulaumaa kuin mitä nyt on. Ikäerolla on varmaan oma osuutensa, yksi jo keski-iän ohittanut narttu ja toinen vanhus. Siihen saumaan oli Rillan helppo asettua.
Rastasta löytyy vielä paini - ja kirmauskaveri tarvittaessa ja muorin kylkeen on mukava asettua nukkumaan. Nämä ovat kyllä semmoinen toistensa läheisyydestä, hellyydestä ja hoidosta nauttiva kolmikko ettei ole ennen tässä torpassa tavattu.
On mielenkiintoista huomioida tuleeko Rillan aikuistuminen ja hormoonaalinen vaihtelu vaikuttamaan lauman sopuisuuteen, samalla olen pohtinut mikä merkitys on matriarkka Gipsyn poistumisella.

 

 

Ihana kevättalvi antaa nyt parastaan ja vaikka kuinka rakastan tätä vuodenaikaa, on tänä keväänä ollut paljon haikeutta ilmassa.
Gipsyn vanheneminen on ollut silmiinpistävää viimeisen puolen vuoden aikana. Enään ei ole muorista pitemmille lenkeille lähtijäksi, lihaksisto on kuivunut ja askel on horjuva. Aiemmista vanhojen koirieni 'merkeistä' päätellen Gipin aika ei ole enään pitkä...meillä mennään vääjämättömästi kuukausi, viikko kerrallaan aina siihen asti kunnes on enään vain päivistä kysymys. Tässä vaiheessa muistutan aina itseäni siitä totuudesta, että koiran omistajana ja omana ihmisenä olen velvollinen tekemään viimeisen palvelun ystävälle. Ne on aina raskaita päätöksiä, on huomioitava vanhan koiran elämänlaatu ja kivuttomuus eikä miettiä sitä milloin se itselle olisi mielekkäintä.
Toivoisin, että Gipi jaksaisi lämpimään kevääseen ja alkukesään, saisi nauttia lämmöstä terassilla ja pihanurmikolla köllötellen.

Siihen asti annan vanhalle koiralle kaikkeni, käymme pienillä kävelylenkeillä useamman kerran päivässä, kotona on lattialla matot, siten ettei vanhuksen tarvitse liukastella, hoidan turkkia hellästi harjaamalla Gipiä viikottain, hyvää ruokaa ja rapsutuksia unohtamatta. Koiravanhukset nukkuvat paljon ja se niille suotakoon, meillä muoria kyllä autetaan jos ei kipuaminen sohvalle joka päivä onnistukaan. Lämmittävistä vieruskavereista ei ole pulaa ja samalle sohvalle ovat aina mahtuneet likitysten.

Gibbon muori

Laiskaa kevättä

Kevättalvi etenee, ihan ei aamutuimaan lähes -33'c pakkasessa etenemistä usko, mutta lisääntyvä valo kyllä kertoo keväästä almanakkaa ja lämpömittaria paremmin. Aamusella on jo täysin valoisaa ja iltalenkkiäkään ei tarvitse enään täysin pimeässä käppäillä. Jospa nuo himuiset yöpakkaset pikkuhiljaa hellittäisivät niin päästäis kunnolla nauttimaan tästä parhaasta vuodenajasta.

Treenirintamalla on hiljaista. Olemme Raisan kans käyneet hallilla epäsäännöllisesti silloin tällöin, mutta omasta treenaamisesta jokin drive puuttuu nyt kokonaan. Helmikuun tokokokeisiin ei saatu paikkaa (Rasta avo) ja seuraavat kokeet täällä ovat vasta toukokuussa, joten semmosta 'veitsi kurkulla' reenaamistakaan ei ole tarvinnut tehdä :)
Rillan kanssa on tehty olohuonereeniä pitkin talvea, varmisteltu noutoa ja erityisesti luovutusta ja hinkattu maahanmenoa ja seuraamispaikkaa kontaktilla. Aika paljon siis (minuksi) ja piskuisessa olkkarissa kaikki! Hallilla on paljon leikitty ja keskitytty oikeaan vireeseen ja asenteeseen. Namista olemme siirtyneet puhtaasti patukka/narupallo palkkaukseen ja se tuntuu nyt tuovan tarvittavaa vauhtia tekemiseen.
Vielä ollaan ihan liian 'pienissä palasissa' eli kokonaisia liikkeitä pitäis ottaa mukaan ja nostaa hieman vaatimustasoakin. Tuntuu että ollaan jauhettu paikallaan ihan liian pitkään.

Aika laskoina ollaan oltu liikkumisen suhteenkin, kunnon pitkiä kävely/hiihtoretkiä ei ole vielä tehty montakaan vaikka kirpakkaita aurinkoisia päiviä on ollut useita. Onneksi on vielä kevättä jäljellä ja pitkät pääsiäisenpyhät.
Sieppijärven jäällä olen liikkunut tänä talvena varovaisesti. Rilla tippui avantoon tammi-helmikuun vaihteessa ja jouduin ekan kerran kunnolla kalastamaan sen niskavilloista jään päälle. Viime keväänä se molskahti myös sulakkoon, mutta pääsi itse omin avuin ylös. Sieppijärvessä on paljon laskevia jokia ja niiden myötä vaarallisia sulapaikkoja, kelkkareitit ja latupohjat ovat kovia ja turvallisia mutta ihan siinä reitin vieressä voi olla 'surmanloukku'. :( Ja arvatenkin Rilla ei malta pysyä merkityllä reitillä..
Pari viikkoa sitten kaverin poika humpsahti moottorikelkalla reitin vierustalla olevaan lumisohjoiseen avantoon, poika ehti hypätä kovalle jäälle mutta kelkka painui järven pohjaan..että syystäkin on minusta tullut vähän arka jäälläliikkuja.

Jos olen itse ollut laiska reenaaja niin Jenna ja Naava ovat toista maata. Parin viikon takaisen agidebyytin jälkeen vauhtipari kisasi eilen Haukiputaalla saavuttaen viimeisen nollan ykkösluokasta! Active dogsien kisoissa oli mukavasti livestream lähetys meille kotikatsomossa jännittäneille, joten hengistystä pidätellen sain seurata Naavan radan livenä. Ja kyllä kannatti, tuloksena 0 vp aika -10.41 LUVA ja agiSERT sijoituksella 3. Tervemenoa kakkosiin! Harmi ettei paria nähdäkään Pellon agikisoissa pääsiäisenä, muuttokuorma Ouluun lähtee juuri silloin eivätkä repeä pohjoiseen kisaamaan. Naavan kisailut maksi kakkosissa jatkunevat Oulun kisoissa huhtikuun alussa mikäli juoksu ei sekoita suunnitelmia.
Alla kuvia Haukiputaan kisoista, kuvannut Mika Juntunen.

Active Dogs agilitykilpailut 16.3.2013 Haukipudas
(c) Mika Juntunen

(c) Mika Juntunen

(c) Mika Juntunen

Agidebyytti

Niin vaan aika on vierähtänyt ja Naavan ensimmäiset agistartit ovat takana. Pikkuisesta punapantaisesta pennusta kasvoi kuin kasvoikin terve ja vauhdikas agiliitäjä. Pentulaatikossa Naava oli 'gamelboots' tyyppi, joka kiipeili emän selässä ja jumittui selän taakse huutamaan, kiipesi ensimmäisenä pentulaatikosta ulos ja rääkyi närkästyneenä makkarin lattialla muiden säestäessä laatikossa.

Naava oli pentueen tytöistä kooltaan keskikokoa ja luustoltaan kevyt, mutta rungoltaan hieman pitkä ja itse epäilin olisiko pitkästä rungosta haittaa agilityssä. Jennan ihastus tähän suloiseen punapantaiseen tyttöön piti alusta asti eikä minun auttanut ehdotella juurikaan muita...oma valintani agilitykoiraksi olisi ollut lyhytkroppainen ja sähäkkä Sienna eli Sinko. Kuulamörsärit Rilla ja Zelda jätettiin heti vaihtoehdoista pois.

 

Kotiuduttuaan Tornioon Naavan agireenit alkoivat ja kasvattaja sai usein niin positiivisia uutisia kuinka hienosti pentu edistyy ja kuinka lupaavalta se vaikuttaa muidenkin, asiaan/agilityyn perehtyneiden, mielestä. Itse toivoin kädet ristissä, että lupaava pentu ei kasvaisi kovin suureksi kooltaan ja olis nivelistään terve.

kuva ja alla olevat kuvat (c) Jenni Rundgren

(c)Kaisa Uusitalo

(c) Kaisa Uusitalo

Naavasta ei todentotta tullut mitään isoa briardia, säkäkorkeudeltaan n. 60cm ja emänsä tapaan luustoltaan ja kropaltaan varsin kevyt. Juniorina Naavalla oli kaunis ja pitkä turkki, mutta näyttelyssä tuomarit moittivat ettei turkin alla ole kauheesti mitään, asia josta me Jennan kanssa emme olleet kauhean pettyneitä. :)
Ja kun Naava osoittautui lonkiltaan ja kyynäriltään terveeksi, oli kaikki lähtökohdat kunnossa tulevaisuuden agiuraa ajatellen.

 

kuva(c) Jenni Rundgren



kuva(c) Jenni Rundgren

Viime sunnuntaina Oulussa kisaura vihdoin alkoi ja aivan upeasti alkoikin. Naava saavutti tuplanollat eli kaksi LUVAa sijoituksilla 2. ja 1. Kolmannella radalla napsahti sitten reilu hylsy :). Tarkemmat selostukset radoista videoineen voi lukea Jennan ja Naavan omasta blogista.
Agilityura jatkuu kevään tiiviillä kisaputkella jo viikon kuluttua Haukiputaalla ja suunnitelmissa olisi startit täällä kasvattajan huudeilla pääsiäisenä Pellon Rohkihallissa. Huisan jännää, menen takuulla katsomaan ja tarvittaessa tolpaksi, kuvaajaksi tai miksi vaan!

OKK:n agilitykisoissa Oulussa 3.3.2013
kuva(c)Mika Juntunen

(c)Mika Juntunen

(c)Mika Juntunen

(c)Mika Juntunen

(c)Mika Juntunen

Ilmanmuuta hyvää harrastuskoiraa ei tule ilman hyvää ohjaajaa. Jenna on ahkera ja tunnollinen reenaaja ja lajissa hyvin 'sisällä'. Kasvattiseurassaan TORKKssa saanut erinomaisen ohjauksen ja valmennuksen lajin pariin ja hyvissä harjoittelupuitteissa. Kotoa on kävelymatkan päässä lämmin reenihalli ja kesäkaudella vielä lähempänä ulkokentät aidatulla koulutusalueella.
Huhtikuun alussa Jenna ja Naava muuttavat Ouluun ja agsailuja jatketaan pohojanmaan lakeuksien runsaalla tarjonnalla, toivottavasti se oma agilityseura ja reeniporukka sekä hyvät treenimahdollisuudet löytyvät kevään myötä.