keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Tromssa INT

Norja on minun suosikkimaa. Sillä vähäisellä matkustuskokemuksella mitä mulla oikeastaan on :P
Joten kun talvella plarasin näyttelykalenteria, merkkasin Pohjois-Norjan Tromssan KV näyttelyn ja Pohjois-Ruotsista Jällivaara KV:n.
Pitkin kevättä ja alkukesästäkin koko reissu alkoi mietityttää. Oma väsymys painoi ja Rillakaan ei ihan toivotussa turkissa ollut. Mietin koko reissun peruuttamista ja Norjan valloituksen siirtämistä ensi kesälle. Matkakaverit, Kajaanin kaksikko, Minna ja Susanna olivat kovasti lähdössä reissuun, joten piti minunkin ryhdistäytyä ja kääntää ajatukset ja suunnitelmat ihanaan Norjaan.
Jälkikäteen, nyt tätä kirjoittaessani, on helppo todeta että kannatti lähteä!

Vesisadetta suojassa ennen kehää, Pipsa ja Nessa kavereina.
 
Tromssan briardtuomari oli mulle outo nimi, ruotsalainen Anne-Chaterine Edoff. Olen yleensä aika tarkka kenelle tuomarille koiriani ilmoitan, omista briardeista ei ole yksikään ollut mikään showtähti, joten aika valikoidusti olen joutunut niitä esittämään. Paitsi nyt. Rilla on käynyt 7 kertaa näyttelyssä ja seitsemällä eri tuomarilla eri maista ja aina kaikki ovat siitä tykänneet. :)
Niin tälläkin kertaa. Ruotsalainen tuomari iski silmänsä Rillan päähän ja ilmeeseen ja perusteli PN-kehän jälkeen järjestystä juurikin sanoilla " I just fell in love with her head and expression, you others didn't have any chance, sorry" ja tuloksena meille PN1 sert CACIB & VSP. Olin todella yllättynyt, meillä oli kovia kilpakumppaneita Suomesta ja Ruotsista vastassa eikä narttujen voitto ollut mikään itsestäänselvyys. Kuten se ei ikinä ole koiranäyttelyissä.
Rilla liikkui kehässä laiskasti, sain lähestulkoon perässä vetää ja niinpä rotunsa parhaaksi eli ROP:ksi valittiin ruotsalainen tsekkituontiuros D-Mol-Ition Bar-Bar Beskydy. Vauhdikkaasti liikkuva hyvänvärinen fawn uros.

Tullaan tullaan...:P

Paras narttu-kehää

ja edelleen PN-kehä 'liikkeessä'

Juhuu, me voitettiin!

Tromssan näyttelypaikka on muuttunut ajankohdan mukana (ennen oli lokakuussa hallinäyttely) ja voi voi, aika kamala näyttelypaikka. Pieni urheilukenttä, jonka betoniradalle(!!) kehät sijoittuivat. Parkkipaikka oli kivituhkapohjaa, joka tietysti useamman päivän vesisateessa lillui lätäköitä ja liejua täynnä :(
Matkakavereiden tibbet ja foxi vedettiin boxeissa ja kuljetusjalustalla kehän laidalle ja telttaan, mutta mulla ei edes ole näyttelyboxia, joten Rillan vein urheasti läpi rapakoiden LASTEN KURAKINTTAAT jaloissa!! :D Semmoset me saimme tuliaisiksi Tikkaselta, tuolta armoitetulta tibbeharrastajalta. Kiitos! :)

Kuva kertoo kaiken :D

Vaikka Pohjois-Norja ei ihan parastaan näyttänyt (kylmä tuuli ja vesisadetta) niin maisemat tienvarrella ovat toki sitä taattua norjalaatua vuonoineen ja vuoristoineen. Silmä lepäsi taas.
Kiitokset matkaseuralaisillemme, Minnalle ja Susannalle. Tiibetinterriereissä ja sileäkarvaisissa foxeissa ROP -ruusukkeet lähtivät meidän matkaan. Hyvä reissu siis, ei tarvinnut ihan tyhjin käsin lähteä kotimatkalle. Lisää matkatunnelmia ja kuvia voit lukea Minnan ja Karma-tibben blogista http://tikkanen.vuodatus.net/
Kuvat(c) Minna Tikkanen

Hörökorvat oli tänään SE juttu :)

Borta bra men hemma bäst

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Kolmivuotiaita

S-kasvattini ovat täyttäneet 3-vuotta. Lapsilla sitä ikää sanotaan uhmaiäksi, mutta koirilla mennään jo aikuisuuden portilla. Ulkomuodon osalta briardit ovat vielä 'vaiheessa' kolmivuotiaina. Varsinkin fawn värin lämpeneminen ja syveneminen, puhumattakaan turkin kasvusta,  jatkuu tuonne 4-5 ikävuoteen asti. Mielestäni myös rungossa tapahtuu vielä muutoksia, ei tietenkään perusrakenteessa, mutta aikuismassan myötä kroppa kypsyy vielä.

Keräilin tähän uusimpia kuvia niistä kasvateistani, joista on ollut kuvia saatavana. Kehitystä ulkomuodon osalta on tapahtunut, yhtä lukuunottamatta kaikki ovat saaneet pitää turkkinsa ja onpa monille suunnitteilla muutamia näyttelyjäkin tänä kesänä.

Omat tyttöni Rilla ja Naava ovat tässä kuvagalleriassa enempi edustettuina. Saan niistä aina silloin tällöin hyvällä järkkärillä otettuja posekuvia, joten mikä etten niitä täälläkin julkaisisi.

Laitetaan kesän aikana oma postaus actionkuvilla, sen verran ahkerasti ässien kanssa reenaillaan ja kisataan tokossa, agissa ja pk:ssa.

Boreabrie Shakira "Naava"
(c) Kaisa Uusitalo



 
 
Boreabrie Shania "Rilla"
(c) Raisa Hartikainen




 
 
Boreabrie Sienna "Sinko"
(c) Outi Puotiniemi



Boreabrie Shastamir "Tasja"
(c) Johanna Puranen
 

 
 Boreabrie Selene "Zelda"
(c) Minna Saarimaa

 
 
 
 
 



 

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Kesä

 
Facebookissa kiertävän 'positiivisuus haasteen' sain minäkin, mutta kovin olen saamaton mihinkään haasteisiin vastaamaan. Olkoon tämä postaus päivän/viikon positiivisuus pläjäykseni.

Kesäloma alkoi.

Mietin otsikoksi tälle postaukselle 'Lopen uupunut 'tms mutta kun pitää olla positiivinen niin eihän semmonen passaa ollenkaan. ;)
Kesäloma onneksi ja vihdoin alkoi, kun on viimeiset 2kk puskenut töitä puolikuntoisena, alkaa kovakuntoinenkin kroppa hyytyä, saatikka minun 'ei niin kovakuntoinen'. Fyysinen väsymys on ollut päällimäinen tunne viime aikoina, ihan joka päivä. Onneksi työasiat on nyt unohdettu ja saa levätä, nukkua silloin kun haluaa ja niin pitkään kuin haluaa ja olla vain.


Aurinko paistaa.

Eikä kesäkuu olisi voinut säiden puolesta paremmin alkaa, semmosta pikkuhellettä on luvattu viikon päiviksi, ihanaa. Tähän saumaan lämpimiä päiviä juuri kaivataankin, koska hilla kukkii! Suot ovat täynnä hillankukkia ja nyt näyttää että armollinen sää suosii kukintaa ja heinä-elokuussa saadaan kunnon hillasato. :)
Minna - täti on mennyt lupaamaan korpihillat kummityttönsä hääkakkuun, joten paree ois tulla kunnon sato..(hus pois ukkoset raekuuroineen!)


Sen vähän mitä viime viikkoina on koirien kanssa ehtinyt touhuta, on ollut varsin vaihtelevaa 'menestykseltään'. Talvitauon jälkeen olen joutunut huomaamaan, ettei Rilla osaakaan ilmaista jälkikeppejä metsässä ja aika heikosti pellollakaan. Metsäjäljellä sentäs janat sujuu kivasti ja aina oikeaan suuntaan nappaa jäljen, kulmatkin selvittää upeasti, mutta keppejä ei malta ilmaista. Esineruudussa se paskapää  juoksee esine suussaan 'tyhjiä pois' ja vaihtaa halutessaan törmäämäänsä mukavampaan esineeseen. Tottiksessa hypyt kierretään, ainakin takaisinhyppy ja kun hieman kovistelin paikkamakuun levottomuutta, niin luoksetulo maahanmenon päätteeksi ei onnistukaan - koira ei inahdakaan kuin about kolmannella käskyllä. Plääh.
Rilla on dieselkone ja herkkä sellainen, ei mikään viettitykki siis ja kun siihen soppaan heittää pehmeyden ja turhanki herkkyyden niin eipä ole helppoa tämän koiran kouluttaminen. Viime päivinä on koko pakka ollut niin levällään, että kun Rovaniemen käyttäytymiskokeeseen olisimme saaneet paikan, niin en ottanut. En halua viedä koiraa tämmösessä 'tilassa' ensimmäiseen kokeeseen, jossa on pitkät seuraamiskaaviot eikä tietenkään palkkausmahdollisuutta, saatikka ojentamismahdollisuutta jos ihan veteläksi heittäytyy. Lisäksi tämä lämmin, suorastaan kuuma säätila ei ainakaan edesauttas meitä.
Siirsin kaikki koehaaveet kertaheitolla syksylle.


Syntymäpäivä

Ai niin se positiivisuus! Kolmas kiva asia tällä viikolla - kasvattieni synttärit! S-pentue täyttää huomenna 3- vuotta! Onnittelut ja rapsutukset lähtevät Ottolle, Sanille, Sinkolle, Zeldalle, Tasjalle, Naavalle ja Rillalle. Ihania muistoja kesältä 2011 sai taas plarata kuvakansioista, joista tähän valikoitui kuva Super Nannysta Rastasta pentujen kera.


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Heräämistä

Kevät tuli lumi suli, puro pani puli puli..
Metsien ja reenipaikkojen lumikinoksiakaan ei voi enään 'syyttää' reenaamattomuudesta. Omaa väsymystä ja laiskuutta lähinnä syyttelen. Pääsiäisen aikainen sairastelu keuhkoputken tulehduksineen on jatkunut ja jatkunut ja vienyt emännältä puhdin :( Koetan ryhdistäytyä, koska oikeasti nautin eniten loppukeväästä/alkukesästä, vilpoisat kelit, vähän itikoita ja muita öttiäisiä ja raikas metsä. Kyllä siellä passaa koirien kanssa touhuta.

Rillalle olen tehnyt pari lyhyttä metsäjälkeä, muutaman esineruudun pihametsikköön ja tottista, paljon tottista. Nyt oma piha saa vaihtua reenikenttään ja samalla pääsemme kunnolla estenoutoja harjoittelemaan. Tottiksessa huutava pula olis häiriöstä ja ihmisryhmästä lähinnä käyttäytymiskoetta ajatellen. Pitänee herätellä reenikavereita tottisseuraksi.
Pellot ovat kuivuneet, mutta ovat armottoman pölyisiä talven jäljiltä. Meillä ei vielä vihreää juurikaan näe, joten peltojälkireenit saavat odottaa muutaman viikon, josko se lämpö ja sade sais peltopohjat paremmaksi.
Ei se kunnon vesisade tekis metsillekään pahaa, lumihome sais ainakin kyytiä.


Varma lähestyvän kesän merkki on koiranäyttelyt ja lähinnä just ulkonäyttelyt. Eilen olimme Kittilässä Levillä ryhmänäyttelyssä ja tänään ois ollut Oulu KV, mutta sen jätin väliin tällä kertaa.
Levin Gondolilla vilpoisassa, mutta onneksi kuivassa kelissä briardit arvosteli tiukkana tunnettu venakkotäti Irina Poletaeva. Etukäteen selailin KoiraNetistä miten hän on Suomen briardeja arvioinut ja aika isoista tuntui tykkäävän. Rillan ilmoitin silti, mahdollinen viimeinen sertti mielessä. Jos ei tuomaritäti ihan kympillä Rillaan ihastunutkaan niin SA napsahti silti ja kun junioriluokan narttu sai sileen ERIn niin meille sitten kaikki. Rilla oli siis avo ERI1 SA PN1 sert ROP. Tuomari ihan ääneen totesi Rillan pieneksi mutta femiiniseksi ;) eikä kauheesti arvostanut minun korvienteippailuja (Rillan pentuaikoina) vaan haukkui hörökorvaiseksi. Mokomakin. :P



Rilla on vielä keskeneräinen, alle 3-vuotias fawn on sekä väriltään että turkiltaan monesti kesken. Meillä ei ole muhkeaa palttoota ja muutenkin Rilla vaikuttaa kovin kevyeltä. Ihan samanlaista teinikroppaa Rillalla ei ole kuten siskollaan Naavalla. Luustoa ja rungon syvyyttä Rilluskalta kyllä löytyy.

Kesän näytelmät jatkuvat kesäkuussa Tromssan turneella ja Ruotsin Jällivaarassakin olis tarkoitus pistäytyä. Erkkari on vielä harkinnassa, mutta Maailmanvoittaja jätetään kyllä väliin. Ei me niin isoihin geimeihin lähdetä, ikää ja valmiutta tarttis olla rutkasti enempi, keskenkasvuiset pikkubriardit ehtivät kyllä tulevina vuosina isoihin kehiin.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen

Otsikoksi sopis paremminkin Pääsiäisen kärsimysnäytelmä. Sen verran kurjassa olotilassa (kipeänä) olen pääsiäisenpyhät viettänyt. Jos on koirissa kovasti kennelyskää liikkeellä (ainaki Rovaniemen seudulla), niin sitä samaa flunssaa limaisineen ysköksineen on meissä kaksijalkaisissakin. Jo ennen loman alkua sinnittelin töissä kaktus kurkussa ja lihassärkyisenä ja niinhän tauti eteni nyt loman aikana pahemmaksi ja koko loma on vietetty säästöliekillä hiljaa hissukseen sairastaen. Voi plääh. Ikävintä oli, etten kunnolla päässyt nauttimaan näistä lämpimistä auriskeleistä, hiihtokelit taisivat mennä jo viikolla lämpimien öiden vuoksi, mutta kävelyretkiä laavuille makkaranpaistoineen oli suunnitelmissa.

Mummolassa perinteisessä pääsiäistapaamisessa, Laura-koiratyttö.

Koiria olen liikutellut varovaisesti 'mummokävelyä' harrastaen. Olemme bongailleet muuttolintuja läheisiltä pelloilta ja ilokseni huomasin, ettei enään mene viikkoakaan kun pääsee jäljestämään pelloille. Lumipeite on saanut kyytiä viimepäivien lämpöaallossa. Jee. :)


Rillan reeniputkelle tuli sairastamiseni myötä katkos. Pääsiäisenä oli tarkoitus ajaa useampana päivänä/iltana hallille reenimään, mutta eipä ollut voimia siihenkään. :(
Oma kotipiha alkaa olla niin märkä ja kurainen, ettei siinä viitsi mitään touhuta. Onneksi Mustaselän hiekkatiet on osittain jo kuivia ja siellä olen kävelylenkkien ohessa ottanut tottista tyyliin 'hätä keinot keksii' kepillä, kävyllä tai omalla hanskalla palkaten.

Rilla fiilistelee ilta-auringossa terassilla
 
Tylsä loma, tuumii hippijengi.
 

Nyt on meillä se 3-viikon kurakelijakso, jolloin toivois omistavansa lyhytkarvaisen koiran. Vaikka eihän se mitään, jos olohuoneen lattialla on erotettavissa tassunjäljet hiekkatomussa tai omasta sängystä on tullut Yyterin biitsi. Sehän on vain väliaikaista kaikki.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Rasta ja Rilla

 
Kesällä tulee vuosi siitä, kun oli aika jättää jäähyväiset Gipsylle ja samalla minusta tuli 'vain' kahden koiran yksinhuoltaja. Kaksi on kyllä passeli määrä, ihan mahtavan helppoa kaikki, lenkitys, autoilu (hyvin mahtuvat) ja jopa ruokintakulut laskevat. Puhumattakaan miten voi keskittyä kouluttamaan vain yhtä kisaikäistä ja siinä sivussa yhtä veteraania. Ja siinä on kyllä mulle, peruslaiskalle, ihan tarpeeksi työstämistä.
Varmaan suuresta ikäerosta, seitsemän vuotta, johtuen Rasta ja Rilla ovat olleet alusta lähtien mutkaton parivaljakko. Missä menee Rasta, siellä menee Rilla, niin hyvässä kuin pahassakin. Pahalla tarkoitan niitä lukemattomia jänö - tai porojahteja mihin parivaljakko aina silloin tällöin sortuu. Hyvällä puolestaan sitä hyväntuulisuutta ja sosiaalisuutta, millä tämä kaksikko kohtaa vieraat ihmiset, vieraat koirat jne.

Rilla omassa nojatuolissaan

Lilla Rilla kirjavassa lookissaan vajaa 3-vuotiaana.


Bestikset

Rasta täyttää huomenna 10- vuotta ja meillä ei ole - taaskaan - nakkikakkua tai muuta synttärihömppää. Siankorviin saavat reppanat tyytyä, onneks ne ei tiedä edes paremmasta. Niitä ei ole kukaan koskaan kutsunut koirasynttäreille :D.
Rastan ikääntymisen myötä minua vähän 'pelottaa' mitä sitten kun on aika luopua Rastasta..minun mustasta pikkusvedusta :'(
Minun ensimmäinen briard oli musta ja musta tulee aina olemaan minun sydämenväri mitä tulee briardiin. Henry Fordin sanoin " Ei värillä väliä kunhan on musta".
Rasta tuli aikoinaan paikkaamaan Hanin jättämää tyhjää 'mustaa aukkoa' koiraperheessäni ja
edessä lienee epätoivoinen mustan briardpennun etsintä taas jossain vaiheessa. Eihän nyt voi olla ja elää ilman mustaa briardia talossa, eihän?
Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle, toivon rakkaalle karvakorvalleni vielä monta monta tervettä yhteistä vuotta. Onnenrapsuja Rastalle ja LaCrosse T-sisaruksille Ruotsiin sekä terveiset kasvattaja Teijalle Värnamoon!

Rasta 10 vuotta!


Ihana kevättalvi teki paluun viimeisen viikon aikana ja muutamilla hankikantolenkeillä mulla oli kamera mukana. Ohessa kuvasatoa Mustaselästä ja ihan vaan läheisiltä pelloilta. Aurinko ihan häikäisee vaan antaa häikäistä. It's my season (sydänhymiö) :)

torstai 6. maaliskuuta 2014

Kimppareenejä

Hiihtoloma on lopuillaan, eikä ainakaan tarvi hiihtokilometrejä laskeskella. Tai ainakaan niillä kehua retostella, yhden kerran olen ollut suksilla :P Mutta yritys oli ainakin hyvä, ja vielähän on pari kolme päivää lomaa jäljellä. Sitä paitsi aina voin vedota surkeisiin ilmoihin, pahimmillaan räntää tai jopa vettä on sadellut ja tuuli on niin kova että tukka ei pysy päässä.
Vaan ei se mitään. Koirareenirintamalla on ollut äksöniä. Jenna ja Naava tulivat Vaattojärven mummolaan lomailemaan ja samalla olemme kurvaisseet parina päivänä Rohkihallille toko- agsa- pk-reeneihin.

Tukkakoiria ja moponlamppuja :)

Naava on ollut mulla paljon hoidossa vuosien varrella ja toki sitä olen aina omien koirien reenien ohessa koulutellut. Naava on vaikuttanut oikein hyvältä. Ihan tositosi kiva pakkaus kouluttaa, vauhdikas ja vietikäs, syttyy salamannopeasti ja kestää hurjasti toistoja. Mutta nyt kun oikeesti näki sitä Jennan kanssa tekemässä, oli sitten toko tai agility kyseessä, niin voihan wau! Naava tekee ihan täysillä omalle ohjaajalleen hommia ja Jenna on kyllä onnistunut koiransa koulutuksessa. Tokon alokasluokkaan pari on täysin valmis eikä avoimen luokan liikkeistäkään paljon puutu. Asiasta innostunut kasvattaja/omistaja tietysti plarasi koekalenteria kuumeisesti ja kannusti Jennaa ilmomaan tokokokeisiin heti tälle keväälle.

Nappis ja Jemppu Rohkihallissa

ISTU!! agistartissa...

Tokoreenien jälkeen rakensimme Jennan kanssa agiradat molempina reenipäivinä. Naavan ongelmakohtaan ylösmenokontakteihin mulla ei ole juurikaan mitään 'annettavaa' kuten ei koko agilityyn reenimielessä. Mutta yleiseen hallintaan ja koiran 'ruotuun' laittamiseen kehotin Jennaa panostamaan. Naava on kuumakalle ja tarvitsee tiukat mutta reilut otteet, oli sitten kyseessä lähtöluvan odottaminen agilityn startissa tai haun ilmasureenien rullan luovutuksessa ja näytölle lähdössä. Kuri se olla pittää vaikka huonoki ;)

NOKI! ei jyvää mutta kontakti! :D

Haun ilmasuja otimme irtorullilla hallissa. Rillalle muistuttelin viime kesäisiä alkuharkkoja ja voi voi kylläpä maalimies itsessään on niin ihana ettei muista mitään irtorullaa etsiäkään siinä kaikessa hyrräämisessä. Pari kolme onnistunutta rullan tuontia ja näyttöä saatiin sentäs aikaseksi.
Naavalla on Tornion ajoilta enemmän ilmasureenejä takana ja 'ilmasukaava' jo aika hyvin päässä. Hienosti ja vauhdilla rulla haettiin ja paria hätäistä pudottamista lukuunottamatta näytölle tuli täysillä palkkapatukkaansa syöksyvä hakukoira. Hieno Naava!

Naavan reenien ollessa pääasiana sain jotain aina tehtyä omien koirienki kanssa, pientä henkilöryhmää ja maltin kasvatusta (ei saa tervehtiä ihmisiä henkilöryhmässä) Rillalle ja tokon avoliikkeitä Rastalle. Agilityrataan otimme tuntumaa ja opettelimme mm putkea, hyppyjä ja pujotteluakin. Ihan joka reeniin en kyllä mitään agileikittelyä ole ottamassa, sen verran rankkaa ja aikaa vievää on roudata esteitä ja koota rataa ja lopuksi vielä purkaa rata ja roudata kaikki takaisin sermin taakse varastoon. Plääh..ei vanha jaksa. Varsinkaan lajissa missä ei itsellä ole kisatavoitteita.
Reeneihin saimme kulumaan useamman tunnin kumpaisenakin päivänä, mutta kyllä kannatti. Otetaan uusiksi kunhan oululaispari tänne Lappiin taas ilmestyy.

Kontaktia - Rilla.

Kuvamuisto Jennan kännykällä

Aivan upeaa on lukea Outin ja Sinkon reenipäiväkirjaa, edistys on huimaa ja luulenpa ettei VOI-luokan korkkaus ole enään kaukana. Toisaalta satakunnasta kuului viime viikonlopulla hyviä uutisia - Zelda ja Riina läpäisivät käyttäytymiskokeen ja tästedes tituleerataan Zeldaa BH TK1 Boreabrie Seleneksi. Onnittelut!! Käyttäytymiskokeen tottisosuudesta on video Riinan omassa blogissa, komea suoritus! Vaikka Zelda sitten kaupunkiosuudessa pääsi vähän riekkumaan koko rahan edestä, oli koe kokonaisuudessaan hyväksytty ja menolippu pk-kokeisiin taskussa.