Koirahoitola

Loppukesästä meidän pieni mökki muuttui koirahoitolaksi. Ensin Naava tuli lähes pariksi viikoksi hoitoon Jennan lomaillessa Bulgariassa ja melkein heti perään reenikaveri tarvitsi islanninlammaskoira-pennulleen hoitopaikan viikonlopuksi. Meillä ei ole mitenkään isosti tilaa mutta sopu sijaa antaa. Aiemmin meillä on ollut hoidossa ainoastaan Raisan koirat, nahkacolliet Kamu ja Oona, joiden kanssa lenkkeilemme muutenkin paljon, joten ovat tuttuja ja lähes 'samaa laumaa'. Täysin vieraita aikuisia koiria en ottaiskaan hoitoon, sillä minun pitää etukäteen tuntea koira ja sen suhtautuminen omaan karvalaumaani.

Omat koirat suhtautuvat vieraisiin koiriin sosiaalisesti ja ystävällisesti, alun kiihkeän juoksentelun ja valvotun tapaamisen jälkeen hoitolaiset otetaan osaksi omaa laumaa, yhdessä lenkkeillään, syödään ja nukutaan samalla sohvalla. Hyvin mutkattomasti on meille sopeutuneet kaikki hoidokit ja harvoin on mitään kätinää mistään tullut.

Naava on toki ennenkin ollut meillä hoidossa, mutta nyt pitempään, joten mulla oli hieno tilaisuus tutustua ja tarkkailla kasvattiani tarkemmin. Naava oli mukana parissa kolmissa hakureeneissä sekä kentällä tottisreeneissä. Agiplikka on siskoaan Rillaa selvästi vilkkaampi tapaus, taistelutahtoa ja leikkihalua löytyy tältäkin, jopa enemmän kuin rauhallisesta siskostaan. Vieraisiin ihmisiin Naava suhtautuu hieman pidättyväisesti eikä omaa mitään suurta rohkeutta uusia asioita ja tilanteita kohdatessa. Tosin kerran pelottavasta asiasta ylitse päästyään osoittautui Nappula kelpo peliksi monissa tilanteissa ja reeneissä.

Hakureeneissä alun keskilinja-pöhinän jälkeen vieraat maalimiehet haettiin innolla ja vauhdikkaasti - Naava hoksas että niiltä saa makkaraa ja vielä mukavan patukkaleikin päälle! Leikkiminen on ehdottomasti Naavan moottori ja alun varovaisuuden jälkeen se uskalsi yhä röyhkeämmin tarjota leluaan vieraille ihmisille vedettäväksi. On oikeastaan huikea onni että Naavasta löytyy näinkin paljon potkua ja taistelutahtoa, sillä se kompensoi puuttuvaa rohkeuttaan ja luulenpa että näistä kahdesta sisaruksesta Nappulasta tulisi ajan ja reenien myötä parempi hakukoira kuin Rillasta.
Uskon että Naavalla oli meillä maalla tosi mukavaa. Ei mitään hihnalenkkejä eikä kerrostaloelämää vaan ihanaa vapautta, uintiretkiä ja hassuja isoja eläimiä ihan mökin nurkalla!

Reenikaverin Minnan islanninlammaskoiranpentu Furi 7kk tuli meille viikonloppuhoitoon ja kyllähän meinas omien tyttöjen päät mennä pyörälle moisesta ihanuudesta - pikkuinen poikakoira meidän akkalaumaan!
Vanhan matriarkan Gipsynkin sydän ihan suli saadessaan painia ihanan pennun kanssa. Rastan mielestä Furi oli rasittava 'turkkitakiainen' mutta maltillisen tädin otteella se ojensi poikaa jos riekkuminen meni liiallisuuksiin. Sanomattakin oli selvää että Rillaa tämä pikkupoika viehätti eniten, oli juoksukaveria kerrakseen!

Furi on minun ensikosketus islantilaiseen paimeneen. Aika kiva rotu jos näin yhden yksilön kokemuksella voin sanoa, rohkea, taistelutahtoinen ja sopivasti ahnekin. Ja todella sosiaalinen ja ystävällisen avoin kaikille ihmisille. Ihan kelpo vaihtoehto monelle samantyyppiselle alkukantaiselle paimenelle esim lapinkoiralle. Palveluskoiraksi ja nimenomaan kisakoiraksi kokoa saisi olla enemmän, mutta sinnikkyyttä ja aktiivisuutta kyllä löytyy. Harmillisesti rodulla ei enään ole pk-oikeuksia mutta ehkäpä taas tulevaisuudessa rodun harrastajat aktivoituvat silläkin saralla.
Minusta Furi on vielä varsin kauniskin, ihanan persoonallisen naamavärityksen lisäksi sillä on hyvä rakenne ja sujuvat liikkeet. Luulenpa että Minna saa pojastaan muotovalion helposti.

Piilosilla

Hakureenit ovat kesätauon jälkeen pyörähtäneet käyntiin ja samalla olen ottanut muutamia uusia juttuja mukaan. Siis Rillalle uusia.
Ajatuksissa on että otan tänä syksynä kaikkia mahdollisia hakuelementtejä, risteilyreenejä, haamuja, piiloja, puoliksi peitettyjä, umppareita, sisääntuloja, yliheittoja, jäniksiä ja kaikki suorapalkalla. Itseasiassa en ole edes aloittanut ilmaisureenejä, tosin nekin on tarkoitus aloittaa lähiaikoina kentällä tai miksei metsässäkin mutta erikseen varsinaisesta ratareenistä. Katsotaan mihin johtaa, etenemistapa on täysin eri kuin Sallilla aikoinaan. Silloin aloitimme (talvella) puhtailla ilmaisureeneillä irtorullineen, kaikkia lisättiin sitten pikkuhiljaa ajan kanssa, osittain epäonnistuen ja sattumalta(?) onnistuenkin. Rillan kanssa on tarkoitus tehdä täysin toisin päin ja edetä monipuolisin reenein kohti kiintorullailmaisua.

Se on selvää jo tässä vaiheessa, että Rillasta tulee rullakoira, sillä on kyllä hyvä maalimiesmotivaatio ja tykkää ihmisistä ja luottaa vieraisiin maalimiehiinkin, mutta ei siltä luontaisesti irtoa haukkua, enkä jaksa esim turhauman kautta alkaa sitä kaivamaan. Siinä ominaisuudessa se on kyllä tätinsä Sallin kaltainen, eivät mitään huikean nopeita ja vimmaisia koiria hakuradalla, mutta hyvin pelitti rullailmaisu Sallilla joten uskoisin onnistuvan Rillallakin.

Parin viimeisen reenin teemana ovat olleet pressut ja piilot. Ensimmäisen kerran epäilevän lähestymisen jälkeen on Rillalla lamppu syttynyt ja minkäänlaista piiloihin ja pressuihin kohdistuvaa epäröintiä ei ole enään havaittavissa. Rilla ei myöskään ole röyhkeä tai liian syliintunkeva maalilla, malttaa nätisti odottaa palkkaansa. Piiloja olemme harjoitelleet kotonakin omassa metsikössä aina kun meille on erehtynyt kylästelemään joku maalimieheksi sopiva 'uhri' :)
Haku on hauskaa juurikin monineen elementteineen, välillä tuntuu että eteneminen on tuskastuttavan hidasta mutta on vaan muistettava, että lopputulos koostuu monista pienistä palasista, jotka toivottavasti joskus meilläkin ovat kasassa.

Otto & Sani

Tornion seudulla asustelevista kolmesta kasvatistani Ottoa ja Sania olen päässyt näkemään harvemmin mutta nyt kesän kuluessa muutaman kerran on kohdattu.
Otto eli Boreabrie Shamrock on Ruotsin puolella Haaparannan Selkäsaaressa asustava ainut 'poikamme'. Otto viettää aktiivista maalaispojan elämää, paimentamalla perheen lapsia, lotraamalla Torniojoen kaislikossa ja vaikka hyppimällä trampoliinissa. Naapurin kultaisennoutajan kanssa on kiva heittää karkureissuja aina silloin tällöin. Perheen elämään oman jännityksensä tuo ajoittain voimakkaasti tulviva Torniojoki, jolloin saareen johtava tie peittyy vedestä ja ylitykset on tehtävä veneellä. Ottosta voiski tulla vaikka merikapteeni isona, sen verran monta kertaa se on emännän kans istunut veneen keulassa.
Otto on pentuesisarusten tapaan varsin iloinen ja ystävällinen nuori herra, vilkas joo, mutta hyvähermoinen ja ennen kaikkea hyväntahtoinen hökeltäjä.

Mä maalaispoika oon..pistän suihketta kainaloon..

kaislikossa suhisee..

tähän ei tarvita kuvatekstiä.. :)

Sani eli Boreabrie Shady asustelee Tornion eteläpuolella Kaakamon maaseudulla. Sani on pentueen tytöistä isokokoisin ja pitkärunkoisin, oikea maatalon emäntä. Luovutusiässä se oli pentueen toiseksi pienin tyttö, joten taas sain todeta ettei pentukoolla ole juurkaan merkitystä arvioitaessa koiran kokoa aikuisena. Sanilla on upea turkki, vahvasti volyymia ja pohjavillaa. Taitaa tytön omilla eväillä olla osuutensa turkin runsaudessa - Sani saa usein herkuteltavakseen kypsennettyä kalaa, lohen päitä luonnon omineen omegoineen.
Sani on monien harrastusten mm tokon ja rallytokon lisäksi Ida-Marian JH-koira. Kemin näyttelyssä viime sunnuntaina pari nappasi komeasti ruusukkeet ja pokaalit kotiin sijoittumalla kolmanneksi 10-13v sarjassa.
Näyttelypuunausten jälkeen onki mukava palata kotiin uimaan ja lotraamaan omaan rantaan, Sani on varsinainen uimamaisteri, se huomattiin jo 8vk:n iässä. :)

Boreabrie Shady 13kk

Ida-Maria ja Sani JH-kisassa Kemissä

Onnittelut!

Sani omimmillaan..

Otton kuvat: Marjo Lehto
Sanin kuvat: Mäkivuoti

Kehien kiertelyä

Kesän näyttelyturnee alkaa olla finaalissa. Olen monen, monen vuoden jälkeen satsannut tänä kesänä junnujen kanssa näyttelyihin ihan tosissaan. Kasvattini ovat nyt 1-vuotiaina varsin kauniissa kunnossa jokainen ja jokaisen omistajan olen saanut innostumaan näytelmistä. *mitä nyt Jennaa on pitänyt vähän pakottaa toim. huom.*
Oulun KV näyttelyyn meiltä oli ilmoitettuna vain Rilla. Pitkään mietin etukäteen tiukaksi moitittua norjalaistuomari Arne Fossia ja päädyin lopulta maksamaan vain Rillan osallistumisen. Kevään näyttelyreenit ovat tuottaneet tulosta ja Rillasta on kehkeytynyt varsin hieno esiintyjä, se etenee juostessa pitkällä askeleella ja kauniilla hännänkannolla eikä hihna kiristy missään vaiheessa. Seisomisen kanssa on vielä tekemistä, mutta hyvärakenteisena ja hyvin kulmautuneena koirana, sitä ei onneksi tartte kauheesti asetella ja vääntää. Itse tykkään vapaasti esiintyvistä ja esitetyistä briardeista, mutta Rillan kohdalla se ei ole onnistunut, koska joudun aina itse viemään sen kehään.
Oulussa juniorit hurmasivat tuomarin, joka oli muutenkin otettu suomalaisista briardeista arvioiden kaikki SA:n arvoisiksi. Rilla voitti lopulta kaikki nartut saaden kolmannen sertinsä ja ekan VSP ruusukkeen. Cacibbia ei junnuille jaeta, joten sitä jahtaamme sitten aikuisena aikanaan.

Rilla Oulun näyttelyssä
pic(c)Minna Saarimaa

Utmärkt huvud och fantastisk temperament :)
pic(c)Minna Saarimaa

Viikkoa myöhemmin Kemin KV näyttelyssä Boreabrie koiria olikin peräti neljä kehässä, Otto depyytissään sekä siskokset Sani, Naava ja Rilla.
Otto on kevään aikana pudottanut pentuvillansa lähes kokonaan ja pukkaa jo kovasti aikuisen karkeaa turkkia. Vielä hieman kevyen vaikutelman antavana ja vahvasti charbonnesävyisena en odottanut Otton saavuttavan suurtakaan menestystä, lähinnä ensimmäistä arvostelua ja kokemusta lähdimme hakemaan. Unkarilainen tuomarisetä Istvan Laszlo oli juuri niin kiltti kuin etukäteen arvelin ja arvosteli koiria helläkätisesti ja niinpä Ottokin ensimmäisessä näyttelyssään saavutti junioriluokan ERI1 sa PU2 ja sertti! Ehdottomasti parasta Ottossa on sen kiltti ja avoin luonne ja upeat liikkeet, hyvin vaivattomasti ja pitkällä askeleella junnupoika kiersi kehää.

Otto kehässä
pic(c)Marjo Lehto

Junnunartuissa siskokset esiintyivät edukseen ja kaikki arvioitiin erinomaisiksi. Luokan voitti Rilla, Naavan tullessa toiseksi ja Sani kolmanneksi. Kaikille SA ja PN-kehässä järjestys oli Rilla PN1 sert Vsp, Naava PN2 vasert ja Sani veteraaninartun jälkeen PN4. Hyvä me!

Jenna & Naava kehässä - hyvin menee!
pic(c)Marjo Lehto

siskokset kehän laidalla

Kiitos kasvattien omistajille aktiivisuudesta, pohjoisessa asuvien osalta kesän näyttelyt alkavat olla käytynä, vielä on harkinnassa muutamille Rovaniemen ryhmis elokuun lopulla. Etelän tytöt Zelda ja Tasja käyvät vielä parit näyttelyt loppukesästä.
Tähän postaukseen tulee yhden Otton kehäkuvan lisäksi kuvia vain Rillasta ja Naavasta, lähipäivinä pitää tehdä uusi bloggaus Sanin ja Otton tuoreilla kuvilla.

Erkkarimenestystä

Voittajafiilis! pic(c)Minna Tikkanen

Suomen Briard ry:n erikoisnäyttely järjestettiin tänä vuonna pohjoisessa, Kiimingissä OPKY:n Tassutörmällä lauantaina 30.6.2012. Omista koiristani ja kasvateistani mukaan oli ilmoitettu Rilla, Naava, Sinko ja Zelda. Valitettavasti Naava joutui jäämään pois antibiootti ja rimadyl kuurin vuoksi. Naavan tassun pohja ja antura tulehtui pahasti Juhannuksen jälkeen ja lääkekuuri oli välttämätön.

Erikoisnäyttelyn tuomarivieraaksi oli kutsuttu brittikasvattaja Jenny Snelling, kennel Beaugency. Tuomari teki rodun spealistien tapaan tarkkaa työtä ja perusteli kivasti luokkasijoituksia sekä kirjoitutti koirista perusteelliset arvostelut.
Ilokseni tuomari tuntui tykästyvän junnukasvatteihini, joista Rilla voitti luokan saaden laatuarvioinnin ERI1 lisäksi SA:n ja Zelda oli samaisen luokan ERI3 komeasti SA:n kera. Piskuinen Sinko kevyempänä sporttimallina oli laatuarvioinnilla EH luokassa neljäs. Sinkon upeaa turkinlaatua tuomari kehui ja muistutti nuoren nartun tuosta vielä kehittyvän. Olin erittäin tyytyväinen jo tähän ja erityisesti tyttöjen upeaan esiintymisiin ja liikkeisiin.

Boreabrie Shania "Rilla" luokkavoittaja
pic(c)Marko Kurkinen

Rilla jun eri1 sa PN4 sert
pic(c)Marko Kurkinen

Boreabrie Selene "Zelda" jun eri3 sa
pic(c)Marko Kurkinen

Zelda tuomarin syynissä - kiitos handleri Manelle!
pic(c)Marko Kurkinen

Boreabrie Sienna "Sinko" jun EH4
pic(c)Marko Kurkinen

Päivän päätteeksi Rilla nostettiin paras narttu-kisassa neljänneksi saaden samalla arvostetun erkkari-sertin! Juoksimmepa vielä muutaman kierroksen paras liikkuja-kilpailussakin. Rilla etenee liikkeessä matalana pää selkälinjan jatkona ja voi antaa ryhdittömän vaikutelman mutta varsin sulavasti kulkee näinkin ja pitemmällä askeleella kuin esim. pää pystyssä ryhdikkäästi askeltava mummonsa Gipsy.

Rilla liikkeessä
pic(c)Marko Kurkinen

pic(c)Minna Tikkanen

paimenkoira matalana pic(c)Minna Tikkanen

Rodun päätapahtuma alkoi aamusella rotumestaruustokolla. Pipa Pärssisen tuomaroimassa kokeessa meitä edustivat Terhi ja Senna sekä Outi ja Sinko, molemmat alokasluokassa. Sinko selvitti ensimmäisen kokeensa 1-vuotiaan vauhdilla ja tyylillä, josta huokui vahva osaaminen vaikka hyppy menikin nollille. Sinkolle ja Outille 168p 1-tulos ja 2.sija. Senna teki huolettomaan tapaansa kaiken vähän 'sinne päin' keräten lopulta 140p ja 2.tuloksen. Onnea tytöt ja tsempit eteenpäin!

Senna ja Terhi tokoilemassa
pic(c)Marko Kurkinen

Outin ja Sinkon tyylinäyte
pic(c)Marko Kurkinen

Upea kontakti!
pic(c)Marko Kurkinen

Erkkarin jälkeen suuntasimme siskoni mökille Keminmaahan saunomaan ja grillaamaan, meitä oli pikkuisessa mökissä ja saunakammarissa kaiken kaikkiaan viisi yöpyjää ja lauma koiria, briardeja, schapendoes ja bostoneita. Hyvin mahduimme ja juttua riitti aamuyön tunneille saakka. Osa matkasi seuraavana päivänä Rovaniemen KV näyttelyyn ja me Riinan ja Zeldan kanssa pikkuiseen pentutapaamiseen Tornion agikentälle, vesisateeseen tietysti ;) Zelda pääsi agsaamaan Jennan ohjissa ja Otto pääsi näyttelyreeniin minun käsissä. Yhtään kuvaa ei tullut otettua litimäristä sisaruksista mutta oli kiva nähdä erityisesti Otto-poikaa ja tunnistaa sekin hyvin samasta muotista tehdyksi kuin sisarensa, vauhdikas ja ylen ystävällinen nuori koira.

Keskellä kesää

Viileän ja kolean alkukesän jälkeen on kesä kunnolla päässyt vauhtiin täällä pohjoisessakin. Valitettavasti sen huomaa myös itikoiden ja mäkäräisten määrästä..voi surkeutta, niitä meinaan riittää tänä kesänä. Omasta puolestani en valita, en ole herkkä hyönteisten pistoille mutta koiraparat säälittää. Vaikka briardilla on pitkän turkkinsa ansiosta omaa suojaa sääskiä vastaan, niin mäkäräisten puremilta nekään eivät säästy. Mäkärät kaivautuvat turkin alle ja jättävät jälkeensä kutiavia isoja punaisia veriläikkiä.
Monena kesänä olen turvautunut punkkimyrkkyihin, vaikka näillä leveysasteilla ei punkkeja olekaan, ainakaan isommassa määrin. (En ole koskaan omista koiristani löytänyt punkkeja) Tehokkaimmaksi olen kokenut Bayvantic liuoksen, joka punkkien lisäksi tehoaa lentäviin hyönteisiin. Niskaan ja selkään tiputettava liuos on rasvaisen oloista ja tuoreeltaan tuoksahtaa väkevälle. Vaikutusaika on n.1kk. Omat koirani eivät ole ko litkusta mitään sivuvaikutuksia saaneet, ei ole ilmennyt kutinaa eikä pahoinvointia. Turkasen kallista tämä 'myrkytys' on, neljän putkilon pakkaus isoille koirille maksaa lähes 60euroa! :O

Koirien reenaus on jäänyt juhannustohinassa vähälle. Hakuporukan koirissa alkoi olla kennelyskää ja toisilla keskittymistä jälkikokeeseen, joten haku on meillä pikku tauolla. Jälkeä olen tehnyt Rillalle ja Rastalle kolme-neljä kertaa viikossa, mutta nyt alkaa olla jälkipellotkin niin pitkässä heinässä, että hädin tuskin jäljestävää koiraa erottaa heinikosta. Tauon paikka siinäkin, odotamme leikkuupuimureita tai paremminkin paalauskoneita maisemiin. :)

Juhannuksena Naava oli meillä pari päivää hoidossa. Kaupunkilaistyttö nautti täysillä maalaismaisemista, uintiretkistä ja metsälenkeistä. Vauhtia riitti kun siskokset painattivat menemään ja vissiin sitä vauhtia oli liikaakin, koska Naavan anturat alkoivat oireilla sunnuntaina, harmittavasti neiti on tainut periä mummonsa kuivat ja hauraat käpälät ja polkuanturat ovat herkästi 'auki'. Toivotaan että olisi ohi menevä hauraus. Vinkkinä saimme käyttää Nutrolin öljyä sisäisesti ja perinteistä tummelia ulkoisesti. Näitä aijomme kokeilla. Olisi tosi ikävää jos agilitykoiran anturat koituisivat jokakesäiseksi vaivaksi.

Pose rannalla, aurinko meni tosin pilveen ja vei parhaan valon..

Naava laiturilla

Söpöt siskokset <3

Naavan jälkeen meille tulikin herraseuraa alkuviikoksi. Raisa läksi Oonan kans riiustelureissulle ja Kamu pääsi meille hoitoon. Tytöt tykkää, Kamu on ihana poika. :)

Hakuopissa

Rovaniemen palveluskoirakerho järjesti pk-leirin Hirvikarissa 1.-3.6.2012. Hakuun oli saatu niin mielenkiintoinen kouluttaja että itsekin varasin paikan kuunteluoppilaaksi lauantaiksi. Hakukoulutukseen oli tarjolla kahdeksan koirakkopaikkaa ja tietysti paikat oli ensisijaisesti suunnattu kerhon aktiiveille ja talkoopisteitä keränneille harrastajille. Itse en ole vuosiin kerholle talkoillut, johtuen juurikin pitkästä välimatkasta, joten suuntasin kuuntelemaan ja toimimaan tarvittaessa maalimiehenä.
Kouluttajana toimi Reija Nieminen, moninkertainen haun SM-mitalisti ja Suomenmestari 2010 malinoissillaan "Ara" Eloketun Etiäinen.

Itelle hain koulutuksesta lähinnä 'uusia tuulia' eli koulutustapoja ja vinkkejä nuoren koiran hakukoulutukseen sekä samalla oppia omalle hakuryhmällemme ja koirillemme. Varsinaiset reenikoirakot saivat leirin alkupalaverissa selostaa oman koiransa ongelmia, joihin sitten pureuduttiin reeneissä. Kuunteluoppilaan näkökulmasta ongelmia oli onneksi monenlaisia kuten oli odottavissakin, sen verran eri ikäisiä ja eri koulutusvaiheessa koirat olivat. Puhumattakaan eri ilmaisutavoista (rulla tai haukku) ja eri roduista, joukossa oli belgien ja sakemannin lisäksi porokoira, amstaffi ja riiseni.

Omalla kohdallani, Rillan koulutusta ajatellen, suurin 'valaistuminen' oli ihan siinä Reijan perusperiaatteessa - hakukoulutus on pitkälti tehokkaan risteilyn opettamista eri variaatioin. Näitä eri tapoja esiteltiin useita, oli 'norjalaista sekametsää', canista (muistaakseni Canis-lehdessä esitelty tapa, siitä nimitys), IT (Ismo Tabell)-tekniikkaa. Tein leirin päätteeksi pari sivua muistiinpanoja itelleni, pitää jossain vaihessa Rillan reenien edetessä kirjata niitä tänne blogiinkin, virtuaaliseen säilöön.

Nuoren aloittelevan koiran koulutuksessa Reija aloittaisi perinteisillä tuuli-hauilla eli tuulta hyväksi käyttäen koiran kanssa kuljetaan alueella ja maalimiehet löytyvät 'vahingossa' iloisesti runsailla kehuilla ja palkoilla palkaten. Tuuliharjoitusten tarkoitus on tietenkin avata koiran nenä ja maalimiehen löytäminen ilmavainuilla. Tuuliharjoituksista siirrytään keskilinja-lähetyksiin pakenevilla, haamuilla ja mielikuvilla ja aina suorapalkoilla. Tämän tyyppistä harjoitusta tehdään 50-70 kertaa eli n.1-1,5 vuotta sisältäen risteilyharjoituksia sisääntuloineen ja yliheittoineen, tyhjiä otetaan mukaan pikkuhiljaa reenien edetessä.

Ilmaisuharjoitukset tehdään kentällä tai erikseen jossain muualla kuin radalla tai miksei hakuradallakin mutta ilman muuta risteilyttämistä. Ilmaisu kytketään mukaan varsinaiseen ratareeniin vasta sitten, kun koiralla on risteily hallussaan ja vahva maalimiesmotivaatio. Erikseen opetettavissa ilmaisuissa hallinta korostui, koira ei saa olla röyhkeä palkantoivossa ja kaikki palkkaaminen tapahtuu lopulta ohjaajan luvan kautta. Koira odottaa maalilla rauhallisesti maassa ja siitä ohjaajan tultua vierelle koiran on otettava katsekontakti ohjaajaan ennen kuin vapautetaan palkalle. Ilmaisureeneissä harjoitellaan myös umpipiilot tavallisten pressulla peitettyjen maalimiesten lisäksi.

Reija korosti kovasti hakureenien iloisuutta ja 'helpottamista' vanhojen jo kisaavien koirienkin kanssa, oman koiransa kanssa hän joka kevät aloittaa 'vauvareeneistä' ja läpi reenikauden koira saa vaihtelevasti suorapalkkoja, pakenevia 'jäniksiä' ja varsinaisia ilmaisuja kiintorullalla.

Todella mukava ja antoisa päivä tuli vietettyä aurinkoisessa mutta tuulisessa Hirvikarissa. Ihana oli tavata ja porista sekä reenailla vanhojen tuttujen reenikamujen kanssa, Minna M, Nella, Outi ja Laura unohtamatta uusia hakuun hurahtaneita harrastajia lahjakkaineen koirineen.
Kiitos koko porukalle ja koutsillemme Reijalle.

Tämän postauksen kuvissa on Rilla-lilla eilisissä vesisadereeneissä täällä Sieppijärvellä, meidän omassa reeniryhmässämme on nyt täysi höyry päällä, ollaan ihan hakuun hurahtaneita kaikki! :D

Kuvat(c)Anna-Leena Nordberg