"Ut på tur aldri sur"

Kilpisjärvellä

Yksi unohtumaton Norjan reissu taas käytynä. Näyttelymenestyksellä ei päästy kehuskelemaan mutta onhan Pohjois-Norja niin upea että siellä ajelee vkl reissun ihan huvikseen!
Ollaan useamman kerran käyty joko Tromssassa tai Lofooteilla Harstadissa näyttelyissä ja aika monta kertaa on lähdetty tyhjin käsin kotiin. 😂
Pohjois-Ruotsin tai Pohjois-Norjan näyttelyt on kuitenkin mulle "lähinäyttelyitä" joten ei se niin haittaa vaikka ei menestyttäis - mennään taas uudelleen!
En ole koskaan käynyt Baltiassa näyttelyissä, ne puolestaan on niin hirveän kaukana joten jatkossakin suuntaan mielummin pohjoiseen kuin etelään.

Muutama muistisääntö kun miettii lähtemistä Tromssaan tai Fauskeen näyttelyihin. (Harstad on tiputettu pois näyttelykalenterista ja Fauske on tilalla) Fauske ois muuten suht lähellä ja hieno paikka sekin mutta sinne ajetaan Ruotsin kautta ja vaatii siis ekinokokki madotukset (Suomeen paluuseen). Tromssaan ei tarvita kun ajetaan suoraan yli rajan Kilpisjärveltä.
Pohjois-Norjassa näyttelyjen tuomarilista "elää" ja paljon. Vielä viimeisillä viikoilla voi tulla tuomarimuutoksia. Tämä kannattaa huomioida!
Pohjois-Norjassa sataa usein kesäisin, itseasiassa melkein joka päivä ja yhtä nopeaa kuin sadepilvet nousevat ne myös häipyvät. 
Näyttelyalueet ovat pieniä urheilukenttiä ja telttoja ei saa pystyttää kehien laidoille. Koiran kehään saaminen kuivana on siis melkoista taiteilua 😄
Norjassa ei ole semmosia laajoja tasaisia näyttelyihin sopivia alueita kuten Suomessa ja Ruotsissa. Maasto on niin vuoristoista ja kaupungit siellä vuorien ja vuonojen välissä kapeilla suikaleilla.

Skibotten

Kehässä jaettavat ROP ja VSP ruusukkeet ovat ilmaisia mutta kaikki muut ruusukkeet maksaa ja ne haetaan palkintoteltasta. Sama käytäntö on myös Ruotsin näyttelyissä. Tarjolla on vain ruusukkeita ja kaikki maksaa! Suomessa näyttelymaksua vastaan saa sentäs ilmaiset palkinnot, joko pokaalit tms tai vaihtoehtoisesti leluja koiralle ja tietenkin ruusukkeet. Meillä on jaossa myös showlinkin kiinnityskortteja ja samanlaisia näin jaettavan myös Tromssan kehissä eli joitain alennuskuponkeja NKK:n palkintoständille.

Tromssan leirintäalueella

Pohjois-Norjan leirintäalueet on siistejä ja asuntoautopaikat suht samoissa hinnoissa kuin Suomessa.
Me yövyimme n.1 km päässä näyttelyalueesta Tromssa Lodge & Camping alueella, jonka ympäristössä oli hyvät koirien ulkoilutusreitit. Myös vessat, suihkut ja sauna olivat siistejä ja avainkorteilla käytettävissä.

Lisäksi norjalaiset on huipputyyppejä, iloisia, ystävällisiä ja rentoja ulkoilmaihmisiä. "Ut på tur aldri sur - paljon ulkona ei ikinä hapannaamoja!"

Iltalenkillä, taustalla Tromssan kaupunki

Pepsi oli kehässä molempina päivinä. Lauantaina brittituomarilta tylysti valioluokan EH2 "not my type" lausunnolla. Sunnuntaina svedutuomarilta valioluokan ERI1 mutta ilman CK:ta. Ei yhdellekään nartulle CK:ta joten tiukka setä oli (Sonny Ström).
Pepsi ei ole mikään huippu showstara ja ikä siinä alkaa näkyä. Sen parhaat vuodet on auttamatta menneet eikä meillä enään ole suunnitelmia ulkomaan reissuille.
Käydään kokeilemassa sitä viimeistä veteraaniserttiä jostain lähinäyttelyistä ja siinä se sitten oli.
CIB & FI & SE MVA BH JK3 TK1 Boreabrie Ragataigi - hieno Pepsi 😍

Kiitos Kaisalle reissuseurasta ja kuskina toimimisesta ja Mervi-siskon porukoille asuntoauton lainasta.
Kuvat on Kaisan ottamia suurin osa. Tänks!

Mori the monsteri

Mori-monsteri, ainakin jos Pepsiltä ja Nepulta kysytään. Ja miksei kysyttäis kun samaa arkea jaamme.
Mori ehti melkein 7kk ikään ennen kuin sai oman postauksen tänne blogiin. En tiedä, kiireinen ja raskas talvi ja kevät tai jotain..Ehkä mie olen potenut myös pentu-bluesia. Morin kanssa pentuaika on ollut raskas ja rasittava. Ei sillä että se ois mitenkään yli-vilkas pentu mutta kun itse on taas vanhentunut ja väsynytkin niin tuntuu että tavan pentuarkikin oli kovin kuormittavaa.
Emänsä Sopun tavoin Mori ei ole päästänyt minua helpolla. Terhi on lohduttanut että kyllä se sitten 2-vuotiaana helpottaa ja siitä eteenpäin aina vuosi vuodelta helpompaa. 😅

Kieli poskella...

Mori olis kiva koira, ainoana koirana. Laumassa se osaa olla rasittava kiusaaja tyyppi. Sen naskalihampaat ja kimppuun syöksymiset on saanut tuta ainakin Neppu ja osansa olemme saaneet mekin Pepsin kanssa. Helposti kiihtyvänä kuumakaijana kaikki lenkille ja uloslähdöt on yhtä riekkumista ja Neppun kimppuun hyökkäilyä. Pepsin ja minun auktoritetti riittää torjumaan sen aikeet mutta Neppu-reppana saa osansa. 
Lintujen jaagaus ja karkailut pitkälle horisonttiin niiden perässä on rasitus nro 2. Onneksi asumme maalla ja lenkkeilemme maastoissa missä on vähän muita kulkijoita. Autojen kyttäys on tuota samaa ylitsevuotavaa saalisviettiä. Sitä olemme yrittäneet hillitä remmilenkeillä liikenteen seassa. On auttanut, ainakin vähän.
Kaikenlainen paskansyönti on rasitus nro 3. Koirankakat, hevosen munkit ja porojen papanat - kaikki kelpaa.😋😑

Mori on siis kiihkeä, helposti kuumuva tulinen tyttö. Se on näyttänyt reaktiivisia piirteitä ja on ns. ympäristöterävä pentu. Häntä pystyssä haukkuu kaiken epäilyttävän ja ryntää myös lähempää tutkimaan jos jossain on jotain poikkeavaa. Mori on äänekäs ja epävarmuuttaan haukkuu paljon ja vähän kaikkea. Vieraille ihmisille lämpenee nopeasti mutta vieraat koirat saavat aikaan pidemmän tunteenpurkauksen.
Mori on just sellainen pentu joka olis hyötynyt aktiivisesta sosiaalistamisesta, sitä olis paljon enemmän pitänyt siedättää toisiin koiriin, vieraisiin ihmisiin, paikkoihin etc.
Suutarinlapsilla ei ole kenkiä pätee tässä tapauksessa. 🙈

On siinä hyviäkin puolia, ja paljon. Mori osaa rauhoittua hyvin, se lepää ja asettuu makoilemaan kun pyydetään ja kotona ihan itsekseen asettuu. Se oppi sisäsiistiksi jo 4kk iässä ja jää kiltisti kotiin nukkumaan kun lähden töihin tai toisten koirien kans lenkille. Morin kanssa käyn usein ensin oman lenkin ja sitten vien isot tytöt omalle lenkille (esim pyörälenkille). No problem.
Mori tykkää hoitotoimenpiteistä ja antaa hienosti harjata ja leikata kynnet. 
Morilla on teräsvatsa ja valtavan hyvä ruokahalu.
Ja mikä parasta, Mori on pieni työmyyrä mitä tulee harrastuksiin. Se on aina innokas ja helposti motivoitavissa tekemään. Mori on taitava ja tarkka nenänkäyttäjä sekä jäljellä että esineruudussa. 
Saalisviettiä ja taistelutahtoa riittää ja pallon puolesta se menee vaikka takaperin puuhun.
Sallin jälkeen se on minun paras pentu koulutus ja harrastusominaisuuksiltaan. Ja se on paljon se.

Mori 7kk

Morin kohdalla vois sanoa että sitä saa mitä tilaa. Halusin Sopun jälkeläisen saalisvietteineen ja aikalailla semmosen sain! 💓

Mamma ja Mori

Morin 7kk kuvat (c) Raisa Hartikainen

M-pentue

Boreabrie M-pentue on viittä vaille taputeltu ja pennut yhtä vaille luovutettu omiin koteihin. Olipahan urakka ja pikkuisen on turnausväsymystä havaittavissa. 😴
Talvipennut on aina raskaammat pitää ja hoitaa oli niitä sitten viisi tai kymmenen. Vaikka tähän M-pentueen aikaan ei sattunut mitään tulipalopakkasia niin ulkoilua ei tule läheskään niin paljon kuin kesäpennuilla. Se taas tietää megalomaanista pissan ja kakan määrää sisällä.
Anyway, taas yksi pentue maailmaan saatettu ja nyt seuraillaan pentusten elämää somesta ja kuullaan kuulumisia puhelimitse. 

Boreabrie M-pentue kuvin esiteltynä.

Urokset:

Boreabrie Masterpiece "Pipo"
om. Krista Niinimäki, Jämsä
Pipo (sinipantainen poika) muutti maalle Kristan monenkirjavaan laumaan (lehmiä, kissoja ja koiria). Hän on vanhan sakemanniherran seuraaja pk-harrastuksiin ja Penni-briardin painikaveri.💙

Boreabrie Macbeth "Hugo"
om. Maria Ylönen, Helsinki
Hugo (harmaapantainen poika) matkusti aina pääkaupunkiin saakka. Hugon perheessä on ollut aikoinaan briard, belgiantuonti Nikke, ja nyt on taas yhden lagotton jälkeen ranskalainen paimen talossa.💗

Boreabrie Maverick "Joule" 

om. Elina Tiainen, Lahti
Joule (turkoosi poika) on Elinan kolmas briard, Alfan ja Neon jälkeen taloon muuttaa jälleen fawn uros etelävenäjänkoiran Vinjan riesaksi tai riemuksi.💙

Boreabrie Magnitude "Möly"
(om. Milla Kouri, Oulu) om. Outi Puotiniemi, Rovaniemi
Pieni vihreäpantainen poika sai oman kodin Millan ja Karon hellästä huomasta. Möly muutti Ouluun ja on Millalle toinen briard, aiemmin oli Mörkö ja nyt tuli Möly. 💚

Edit* 30.5.2025 Möly vaihtoi kotia toukokuussa 2025. Möly asuu nyt Rovaniemellä Outin laumassa Jäynän ja Plättän koirakaverina ja Outin harrastuskaverina.

Boreabrie Megadeth "Kenai"
om. Miiu Koskela, Oulunsalo
Kenai (oranssi poika) on Miiun ihan ensimmäinen oma koira. Kotikotona on aina ollut briardeja mm tämän pentueen iskäkoira Peikko, jonka kanssa poika pääsee varmasti paljon leikkimään.
Aika näyttää mihin harrastuksiin Kenai Miiun johdattelee. 💛

Nartut:

Boreabrie Magpie "Sieppi"
om. Tea Kaltto, Orimattila
Sieppi, keltapantainen musta tyttö, muutti Tean laumaan Orimattilaan. Tikru-mummon ja Kepa-tädin mukana Sieppi pääsee agsaamaan ja mukaan moniin muihin koiraharrastuksiin.💛

Boreabrie Mayhem "Mocca"
om. Outi Mäkelä, Säkylä
Mocca (lilapantainen tyttö) on Outin ja Pasin perheen neljäs briard. Kahden mustan nartun jälkeen talossa on taas fawn tyttö. Moccan kanssa suunnataan eri harrastuksiin mm mejää on tiedossa. Myös nlykehissä tyttöä nähdään.💜

Boreabrie Moyenne "Pirre"
om. Teija Ketola, Turku
Pirre (mustapantainen tyttö) muutti Lapista Turun saaristoon Hirvensaloon. 
Pirre on Teijan pitkään haaveilema musta briardnarttu ja seuranaan Pirrellä on ikämies musta herra Jurri.💗

Boreabrie Melrose "Kiiru"
om. Virve Kivelä, Hyvinkää
Kiiru (punapantainen tyttö) lähti Virven ja Tähden mukana Hyvinkäälle. Vauhdikkaan Kiirun kanssa suunnataan eri koiraharrastuksiin isosisko Tähden mukana. 💖

Boreabrie Morian "Mori"
om. kasvattaja/kennel Boreabrie
Mori (pinkki tyttö) jää kotiin. Hän on tullut täyttämään mustaa aukkoa minun sydämessä. 💗

Onnea matkaan koko M-katras! Nähdään pentutreffeillä ja BB-leireillä tulevaisuudessa.

 
Posekuvat kuvasi (c) Raisa Hartikainen

Vuosi vaihtui

Hujauksessa meni vuodenvaihde. Kun talossa on pentuja niin sitä elää sellaisessa pentukuplassa ettei paljon ympäröivää maailmaa edes huomaa.
Tällä kertaa pentujen alku oli vähän työläämpi niin silläkin on ollut osuutensa.
Sopun pennut syntyivät 10.12 tiistai iltana sektiolla. Toinen kohdunsarvi oli kääntynyt toisen päälle ja ensimmäinen pentu ei päässyt normaalisti syntymään. Sopulla oli hyvät supistukset ja kunnon työntöpoltot mutta niin vain en minä eikä myöhemmin eläinlääkäri saanut pentua tulemaan alateitse. 
Sektiolla saatiin maailmaan 10 pennun katras. Meitä oli neljä naista hommissa ja melkoista liukuhihnatyötä se olikin - kiitos asianosaisille 💓
Pentueessa on tasaisesti molempia sukupuolia ja molempia värejä. Narttuja on viisi - kolme mustaa ja kaksi fawnia. Uroksia on viisi - kaksi mustaa ja kolme fawnia.
Sektion vuoksi Sopun maidontuotanto käynnistyi hitaasti mutta onneksi lopulta käynnistyi. Samoin hoivakäyttäytyminen alkoi välittömästi seuraavana päivänä kun rauhoituksesta selvisi. Kaikenlaisia pikku murheita alkumatkaan sisältyi mutta nyt niistä on selvitty ja pennut täyttävät huomenna 4vk.
Ensimmäisen kerran kasvatusaikanani jouduin pulloruokkimaan (lisäruokintaa) pentuja. Onneksi ei mitään orpopenturumbaa yösyöttöineen vaan ihan lisäravintoa pullosta kolmesti päivässä.
Nyt pullottelu on loppu kun pennut syövät jo kiinteää ruokaa ja emältä tulee reilusti maitoa.

Vielä on toiset 4 viikkoa ennen kuin voi huokaista ja pennut on sirutettu, ell-tarkistettu ja lopulta luovutettu omiin koteihin. Tällä hetkellä kaikki pennut on varattu ja koko katras vaikuttaa normaaleilta reippailta ja liikkuvaisilta 4-viikkoisilta 💓💙
Kuvissa pennut ovat 3-4 vk vanhoja - ei enään marsuja vaan minibriardeja tai nahkabriardeja 😂

Kuvat (c) Raisa Hartikainen