lauantai 28. joulukuuta 2013

Laiskotellen

Ihan saan omantunnontuskia kun lueskelen Minniksen blogia. Siellä sitä reenataan tunnollisesti kelissä kuin kelissä miljoonia eri lajeja vieläpä :P. Hyvä jos on edes jouluna laiskotellut, varmaan on Vaakku saanut hakea joululahjansa kuusen alta esineruudun malliin! Ihan pöyristyttävää moinen ahkeruus :O
Mepä ei olla tehty yhtään mittään - yllätys! *huoh*. En harrasta uudenvuodenlupauksia, joten mitään reenipiikkiä ei ole tiedossakaan. Yleensä olen saanut motivoitua itseni hallireeneihin edes alkutalven ajan, sitten kun kevätaurinko näyttäytyy, loppuu Minnan ja koirien hallireenailut. Näin se menee eikä tuleva talvi varmaan tee poikkeusta. Pitäis varmaan tehdä semmonen 'to do-lista' talven ajalle, jos se piiskais ahkerammaksi.

Joulun aikaan Facebookissa tokoharrastajien keskuudessa kiersi piparihaaste, jossa piti ottaa koirasta kuva pipari suussa (siis ei syöden vaan pitäen). Naava piti meidän mainetta yllä onnistuen haasteessa eikä Riinan Zeldakaan kauas jäänyt. Pipareista innostuneena Zelda sittemmin ahmaisi kitaansa myös kokonaisen suklaakakun aiheuttaen sydämentykytyksiä omistajalleen mahdollisen suklaamyrkytyksen pelossa. Onneksi säikähdyksellä selvisivät. Tuhma Zelda, senkin porsas.

Naavan pipari :)


Zelda: Joko saa hotkaista, joko nyt?
 
Osaan pitää myös tätä - joululahjaani,
 joka kesti käsittelyssäni 20 min (Naava prkle...)

Me ei, ainakaan vielä, olla piparihaasteeseen vastattu. Ei ole pipareita! En ole mikään jouluruuan saatikka joululeivonnaisten ystävä, joten pipareita en leivo koskaan. Jouluksikin leivon ja herkuttelen suklaa - ja porkkanapiirakalla. :)



Jatkamme laiskottelua reenien osalta, mutta lenkkeilyä emme laista. Ilmatieteenlaitos lupailee vuodenvaihteeseen upeaa muutaman asteen pakkaskeliä ja vähän lumisadettakin, passaa meille, lomalaisille.
Tähän loppuun vielä muutama joulukuva kasvateistani.

Tasja jouluna -13

Otto-poika

Ihana Sinko!

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Vähäisessä valossa

 
Joulukuun eka ja pakkasmittari huitelee parissakympissä. Ihan jees, ei ainakaan tartte lumikolaa ulkoiluttaa. Lunta on lähes 30cm ja siinä kyllä piisais jo mulle!
Parin viimeisen viikon 'valoisina' päivinä olen yrittänyt kuvata koiria a'la joulupostikortit. Marraskuussa on usein upeaa väriloistoa pastellisävyineen, tosin aika harvoin on viikonloppuisin päässyt moista ihailemaan tai kuvaamaan. Viikolla ei sitten ehdi, eikä tästä eteenpäin paljon valoa tartte haikailla. Päivä alkaa olla lyhyimmillään ja aamulla on pimeää kun lähdet töihin ja iltapäivällä on pimeää kun palaat kotiin. Onneksi on jo joulukuu ja kuukauden kuluttua mennäänki jo kohti valoa.


Porobongarit..

joulukorttiotoksia..osa viiskyt tai jotain..

Koirien lenkitykset on yhtä kyttäämistä..poroja on jokapuolella, pelloilla, jänkillä, metsissä, teiden varsilla ja eilen jopa omalla pihalla. Arghtt..ärsyttävää...tiedän, että on se aika vuodesta, jolloin porot ovat isoina tokkina erotusaidoista päästettyinä, mutta jotenkin tämä kuukausi on tuntunut kauhean pitkältä. Yleensä pahin aika on marraskuun alusta joulukuun alkuun, sitten poromiehet kokoavat karjansa talviruokinta-aitauksiin. Meillä päin se tarkoittaa, että porot viedään kauas Aitamännikön perukoille ja sydäntalvella täällä lähipelloilla ei näy yhtäkään kisuraa.
Porot kuuluvat näihin maisemiin ja ylipäänsä Lappiin, mutta minun koirille ne ovat liian hauskaa 'saalisreeniä' ja aiheuttavat vaaratilanteita syöksymällä piha-alueelta tielle hippitukat perässään.. :/

Matkalla Heinävuomalle..aurinko vielä mukana.

Pitkospuilla..paluumatkalla aurinko oli jo häipynyt.
Lumiturpia


Heinävuoman tulistelupaikalla
Hellan lämmössä tulee hiki.


1.Adventti
 



perjantai 8. marraskuuta 2013

Tottissemma

Viime lauantaina 2.11 oli Pellossa Mia Skogsterin tottelevaisuusklinikka. Semman järjesti RPKK eli Rovaniemen palveluskoirakerho ja kanttiinista eli ruoka - ja kahvitarjoilusta huolehti 'Lärkki' eli Länsirajan kennelkerho, Rohkihallin 'isäntäkerho'.
Olen osallistunut Mian semmaan aiemmin vuonna 2009 Rovaniemellä. Mielestäni nyt oli jopa parempi semma, todella tiivis paketti pk-tottisliikkeiden kouluttamisesta runsaiden esimerkkivideoiden ja lopussa esimerkkikoirakoiden avulla. Onhan Mian esiintyminen ja tapa opettaa ja havainnollistaa asiat todella mukaansa tempaavaa ja katsojana/kuuntelijana huomaat imeväsi tietoa herkeämättömän ahneesti. Arvelisin, että osallistujia oli n 40 henkeä, joista kahdeksalla oli koirat mukana 'ongelmineen'. Esimerkkikoirakot oli valittu etukäteen mahdollisimman monia 'koulutusongelmia' edustaen. Rotuina oli käyttöbelgien ja -sakujen lisäksi mm näyttelylinjainen tervu ja amstaffi!
Yritin saada koirapaikkaa Rillallekin, aiheena seuraaminen ja kontakti(n tippuminen). Valitettavasti Mia ei koskaan saanut monia lähettämiäni sposteja, eikä siten edes koko ilmoittautumistani semmaan! Soneran sposti vissiin tökki juuri ratkaisevalla hetkellä, koska meilit eivät koskaan perille menneet. Vasta työsähköpostista lähettämäni posti meni perille ja pääsin ylipäänsä osallistumaan semmaan, jälki-ilmoittautuneena.
Onneksi saman aiheen eli seuraamisen ja kontakti-ongelman kanssa esimerkkikoirakoksi pääsivät Outi ja amstaffi Kuura.

Seminaari alkoi 2,5 tunnin luennolla, jossa käytiin läpi kaikkien pk-liikkeiden opetus pikkupennusta alkaen. Eniten luentoaikaa ja erinomaisia videoita Mia käytti aiheeseen 'pennun alkuopetus', kädestä ruokkimisesta kohti kainalopalkkaa sekä noutojen opettamiseen. Noudot hyppyineen muodostavat 40% tottispisteistä ja noudot olivatki Mialle 'sydämenasia' seuraamisen kouluttamisen lisäksi. Jättöliikkeet ( liikkeesta istuminen, maahanmeno ja seisominen) jäivät selkeesti vähemmälle luentoajalle.
Rillan seuraamisongelmaan ja kontaktin tippumiseen sain seuraavat yksinkertaiset vinkit: pitää palata taaksepäin ja vahvistaa targettia (palloa tai patukkaa) kainalossa/kauluksessa tai reeniliivin ylätaskussa. Myös palkan ajoituksessa ja palkkaussuunnassa on oltava tarkempi. Kontaktin pitämistä pitää harjoitella apparin(avustajan) häiriöllä, taputuksella tai liikkumisella reenattavan koirakon ympärillä. Kontaktin tippumisesta tiukka EI ja tarvittaessa nyppäsy liinasta, uudelleen kontaktista taas suullinen kehu ja pienellä viiveellä palkka. Ei siis mitään vippaskonsteja vaan ihan peruskauraa koirankoulutuksessa, on vaan uskallettava ja maltettava palata taaksepäin. Meillä on siis huonot pohjat ja niitä rupean nyt talven aikana korjaamaan/paikkaamaan :P

Metrisen esteen opettamisessa Mia käyttää apuvälineinä rimoja ja rakennuspuristimia, joten nekin kirjasin ostoslistalle. Varsinaista hyppytekniikkaa hän ei koirilleen opeta, agilityn tapaan, vaan suht nopeasti pyrkii kouluttamaan puhtaan esteen ylityksen juuri apurimojen avulla. Vain puhtaista ylityksistä koira saa palkan.
Eteenlähettämisessä ja siellä maahanmenemisessä Mia suosii 'kuoppatapaa' eli koira näkee patukan/pallon viennin eteenlähetyskuoppaan ja saa aluksi suoraan hakea palkan kuopasta. Pikkuhiljaa siirrytään siihen ettei palkkaa jätetäkään kuoppaan vaan koiraa harhautetaan lähtemään kuvitellulle palkalle ja käsketäänkin siellä maahan - palkka tulee ohjaajan kädestä eli koira saa vapautuskäskyllä juosta ohjaajalle patukkaan kiinni. Itse olen käyttänyt samaa tekniikkaa jo vuosia hyvällä menestyksellä, tosin ilman kuoppaa. Meillä on reenikentän laidassa sopivasti heinikkoa tai muuta kasvillisuutta (palkka ei siten näy) ja viime syksyisen kentän pintaremontin myötä takuulla viimeisetkin kuopat on siloitettu :D.

Noutojen suhteen tunsin jopa onnistuneeni, Rillan luovutukset on tiiviit ja rauhalliset ja otekin tarvittavan luja. Ainoastaan paluuvauhtiin pitää kiinnittää huomiota, paljon luoksetuloja kapula suussa tai ns. vauhtinoutoja. Mian esittelemää, itselleni täysin uutta, kahden patukan noutoa en ole koskaan koirilleni/pennulle kouluttanut. Kyseisellä tavalla koira saadaan kiihdyttämään vauhtia kapulan noston jälkeen, sillä jo pentuajoista se on oppinut nopeasti hakemaan toisenkin patukan eli keräämään suuhun kaksi patukkaa. Tätä kokeilen sitten tulevaisuudessa...seuraavan pennun kanssa.
Kovin paljon uutta semma ei esitellyt, mutta luentojen ja esimerkkikoirakoiden myötä tuli taas kerrattua eri liikkeiden opetustavat, pienineen tärkeineen yksityiskohtineen kuten palkkauksen oikea ajoitus, oman äänen käyttö ja tietyn jännitteen luominen.

Mia tuntui korostavan laumaviettiä koiran ja pennun koulutuksessa, hyvä suhde koiran ja omistajan välillä on kaiken lähtökohta, koiran tulisi palkkautua jo pelkästä kehusta, ohjaajan äänestä. Ennenkaikkea koiran tulisi työskennellä ohjaajalleen eikä kainaloon tai liivin taskuun piilotetulle pallolle tai patukalle. Pakotteiden käyttöä hän ei suositellut 'ykkösasiana', liinanyppäsyt ja tiukka EI riittävät monessa asiassa.
Semmassa ei saanut kuvata eikä videoida, joten kuvamatskua ei ole. Ilahduttavan paljon ja kaukaa(!!) jopa Oulun alapuolelta oli porukkaa saapunut maailmanmestaria kuuntelemaan ja koulutusvinkkejä hakemaan. Kysymyksiä sai heittää ja keskustelu oli antoisaa ja hersyvällä huumorilla höystettyä. Mahtava lauantaipäivä kertakaikkiaan, lisää tämmöstä! :)

Rasta ensilumessa kolmisen viikkoa sitten

lauantai 19. lokakuuta 2013

Sulanmaankausi

 
Veto - ja valjakkokoirapuolelta lainattu termi sulanmaankausi alkaa olla finaalissa näillä leveyksillä. Mennyt kesä ja upea pitkä lämmin syksy ovat auttamattomasti takanapäin. Ensilumi on maassa ja syyslomaviikolla pakkasmittarikin näytti kunnon lukemia..hhrr, ihan selkeesti talvi on tulossa vauhdilla ja tämän koirareenarin suupielet valuvat alaspäin. Talvi on minusta a) liian pitkä b) liian kylmä ja c) liian pimeä. :(
Mutta en jaksa asiaa kauan murehtia, pitää keksiä paljon tekemistä ja reenattavaa talven hallikaudelle ja jos en keksi tai viitsi reenata, niin kyllä pelkkä laiskottelukin multa onnistuu. Koirista Rasta on jo selkeesti mukavuudenhaluinen ja tyytyy pelkkiin päivän lenkityksiin, mutta Rilla jaksaa kyllä touhottaa (turhaakin) jos ei mitään äksöniä ole tarjolla.
Joten ihan laakereilla lepäilyksi ei auta talvea suunnitella.

 
 
Pitkän kesäkauden aikana olen saanut Rillan kanssa monia asioita eteenpäin. Tavoitteena oli reenailla pk-tottiksen liikkeet sille mallille, että keväällä 2014 vois korkata kilpailukirjan. Eikä me yhtään tavoitteesta ole jääty sen suhteen, enään puuttuu pieniä osasia mm eteenlähetyksen maahanmeno. Toki reenattavaa riittää ihan perusseuraamisessa ja käännöksissä. Dieselkoneen kropankäyttö vois olla notkeampaa ja jotain herättelyä tähän tarvittais. Samoin kuin häiriönsietoa, talven hallireeneissä tulee sitä onneksi edes muutaman koiran verran, mutta kevättalvella on ihan pakko ajella Rovaniemelle Tassuvaaran kentälle yhteisreeneihin. Samalla tulis otettua noutoja, hyppyjä ja eteenmenoa vieraalla kentällä ja esteillä. Mulle toki tutulla kentällä, mutta Rillalle uusi paikka.

Tottiksen lisäksi teimme kovasti töitä pellolla jäljen merkeissä. Rilla on minun ensimmäinen koira, jolle olen rakentanut jäljestyksen ns.peltotekniikalla. Kaikista menneen kauden jälkireeneistäkin 80% on tehty pelloilla, rehu - ja multapelloilla. Metsäjälkeä on reenattu silloin, kun pellot ovat olleet liian pitkässä heinässä tai niille on ajettu 'aromia' eli lannoitettu (puhdasta lehmänpaskaa ja -lietettä, toim huom.).
Esineiden ilmaisussa olemme käyneet kovan taiston, enkä vieläkään oikein tiedä kumpi voitti? Rillahan osaa ilmaista pienet ruokarasiat ja niiden päälle sijoitetut esineet hienosti maahan menemällä esine/rasia sievästi etutassujen välissä. Mutta auta armias miten vaikeaa olikaan pelkän pikku esineen, nahkapalan, puukepukan tai mattopalan ilmaiseminen ilman rasiaa. (!!!) Voi elämä, sitä on harjoiteltu erikseen pihatiellä, pihanurmella, pellon laidalla, sisätiloissa etsimisreeninä..ja niin se vaan tökki itse jäljellä. *huoh*
Jossain vaiheessa sain sille sen verran painettakin hommaan, että se rupes väistämään esineitä. Jäljellä noin pari kolme metriä ennen esinettä vauhti hiljeni ja koira muuttui epäileväksi sivulle vilkuillen. Saattoipa jopa kääntyä minua vastaan ja käydä minun eteen maahan! :P
Ihan viimeiset reenit on taas sujuneet paremmin, pellolla maahanmeno alkoi löytyä ja kun siitä pääsi ruhtinaalisesti palkkaamaan on oikea tapa vahvistunut. Sensijaan metsässä, jossa jäljestimme satunnaisesti pitkin syksyä, jälkikeppien ilmasu ei niin varmaa ollutkaan. Rilla kyllä merkkaa kepin pysähtymällä, mutta maahan se ei mene ennen kuin itse olen vieressä. Olen tyytynyt tähän, katsotaan keväällä pitääkö asialle jotain tehdä.






Esineruutua olemme reenailleet aina silloin tällöin. Enemmän olemme ottaneet 'lelun piilotusta' ihan tässä kotipihan laidalla metsikossa. Lelun piilotus-leikki on enempi aktivointia ja iloista nenänkäyttöleikkiä kuin suunniteltua esineruutureeniä suikaleineen ja kaistoineen. Rasta ja Rilla tykkäävät tästä leikistä, jossa helppoja esineitä on piilotettu jopa sammaltupsun alle ja toisinaan saavat etsiä niitä yhdessä samalla toisiaan kirittäen. Parhaiten homma tosin toimii, kun toinen joutuu odottamaan terassilla remmissä, toisen etsiessä 'leluja'. Se kuuluisa kateuskortti nääs.:)



Haku on jäänyt täysin paitsioon. Muutamaa ilmaisureeniä lukuunottamatta emme ole hakua reenineet yhtään tänä suvena. Oma reeniporukka hajaantui ympäri maata ja toisaalta jälki ja tottisreenit on lohkaisseet ison osan vapaa-ajasta. Onneksi Rillan kanssa tehtiin hyvät pohjat hakuun pentusyksynä ja 1-vuotiskaudella. Eiköhän ne olemassaolevat taidot sieltä ole helposti esille kaivettavissa ja eteenpäin työstettävissä, sitten kun taas on aikaa ja porukkaa hakureeneille.

Peltokuvat(c) Raisa Hartikainen

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Luonteen kuvausta ja testausta

Kasvateistani Zelda ja Otto ovat kunnostautuneet luonteen arvioinneissa viime aikoina. Zelda kävi pari viikkoa sitten Ikaalisissa MH-kuvauksessa ja Otto eilen Torniossa luonnetestissä. Pentueen kaksi varsin samanoloista sisarusta ovat nyt luonnenäyttöä antaneet ja edelleen vaikuttavat hyvin 'samastapuusta veistetyiltä'.
Zelda oli kuvauksen mukaan varsin rohkea, leikkihaluinen, hyvin sosiaalinen hössöttäjä :D
S-pentueen ilopilleri ja hippahyrrä on kyllä edelleen samanlainen tapaus, reipas ja rohkea jokapaikkaan nenänsä työntävä. Jo pentuna näkynyt vilkkaus ja tietynlainen keskittymiskyvyn puute näkyvät toki edelleen. MH-pöytäkirjan ja videoiden mukaan Zeldan valtteja ovat juuri rohkeus ja tietynlainen rämäpäisyys, pelottavia asioita radalla ei juurikaan Zeldan mielestä ollut ja jos johonkin piti pikkasen reagoida niin palautuminen oli nopeaa ja mutkatonta. Sensijaan 3 minuutin seisoskelu oli Zeldan mielestä varsin tylsää ja se kyllä tuntui keksivän omaa kivaa koko ajan. Zelda todettiin laukauksien osalta 'kuuroksi' eli ykkönen, täysin laukausvarma.
Zeldan (Boreabrie Selene) MH-videot on nähtävissä Riinan omassa blogissa: http://aikapommi.blogspot.fi/

Zelda tokoilee kesällä 2013

Otto kävi eilen luonnetestissä Torniossa. Marjo halusi viedä Otton testiin jo tänä syksynä, koska oma koirakerho semmoisen paikkakunnalla järjesti. Mikä ettei, se mielikuva ja kokemus mikä mulla on kasvatistani, eli Otto on ihan tolkkukoira ja tulisi kyllä nuoresta iästään (2,4v) huolimatta testin selvittämään. Ja niin kävi, Otto touhotti itselleen seuraavanlaisen rivin:

Luonnetesti Tornio 12.10.2013 Boreabrie Shamrock
1. Toimintakyky +1 kohtuulllinen
2. Terävyys +1 pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
3. Puolustushalu +3 kohtuullinen
4. Taisteluhalu +2 kohtuullinen
5. Hermorakenne +1 hieman rauhaton
6. Tempperamentti +1 erittäin vilkas
7. Kovuus +3 kohtuullisen kova
8. Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
laukausvarma +++
yht. 158p
Tuomareina testissä toimivat Reijo Hynynen ja Jari Keinänen.

Otto pitkässä tukassa..nykyään letti on lyhyempi ;)

Otto testattiin, ennakoidusti, erittäin vilkkaaksi ja kohtuullisen kovaksi. Siskonsa Zeldan tapaan Otto onkin varsinainen suhari, ei mikään maailman helpoin koulutettava mutta toisaalta molemmat omaavat reilusti leikkihalua ja moottoria hommiin löytyy takuulla.

Kiitokset kasvattien omistajille aktiivisuudesta, ensi vuonna jatketaan.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Harstad INT

 
Vuoden toinen näyttelyreissu, tällä kertaa Norjaan, on takana. Tänä syksynä emme Raisan kanssa suunnanneet Kilpisjärveä kohti ja sieltä Tromssaan vaan tällä kertaa Volvon keula painatti kohti Pohjois-Ruotsia ja sieltä Narviikiin ja edelleen lauantaiaamuna Lofooteille ja Harstadiin.
Perjantaina töitten jälkeen starttasimme ja illalla hyvissä ajoin olimme jo Hotelli Narvikin pihassa. Pitkin matkaa sain ihailla Pohjois-Ruotsin upeita maisemia ja erityisesti mieleenpainuvaa ja jylhää Abiskon seutua. Abisko, Torneträsk (Torniojärvi) ja Riksgränsen Norjan rajan tuntumassa olivat niin sykähdyttävä kokemus, että sinne on päästävä uudelleen. Menomatkalla oli jo hämärää ja tulomatkalla armoton kaatosade, joten kuvamuistot ko paikoilta jäivät ottamatta. Raisan kanssa päätimme, että upea Lapporten (Lapin portti) on joskus saatava ikuistettua. Lapporten on Kebnekaisen vuorijonon, muodostama 'portti' taivaan rannassa Torneträskin taustalla. Vaikuttava näky ja erityisesti Norjasta tultaessa.
Toki itse Norja, tällä kertaa Narvik ja Harstad, upeineen maisemineen on aina yhtä sykähdyttävä. Olen vähän kateellinen norjalaisille, heillä on niin kaunis ja vauras maa, inhimillisesti mitattuna 'säyseä' ilmasto ja paljon yleistä vaurautta. Vaikka olimme ihan Jäämeren tuntumassa, oli ilma lämmin ja syksyn väriloiste vielä kauneimmillaan. Meren ja lämpimän Golfvirran vaikutus näkyi erityisesti tähän aikaan. Siinä missä naapureiden Suomen ja Ruotsin Lappi odottaa jo riisutuin puin ja räntäsatein lähestyvää talvea, saimme Norjassa vastaan mitä ihanimman syysilman. Upeat ruskapuut ja vielä täysin vihreät lampaiden laitumet vuonojen varsilla ja vuorten rinteillä.
Plääh..en ala, tähän märkään ja pimeään aikaan tahtoisin ehdottomasti asua Norjassa.


Hotelli Narvik oli nappivalinta koirien kanssa reissatessa, ihanteellinen sijainti Narvikin keskustan tuntumassa mutta silti tarpeeksi kaukana liiallisesta liikenteestä. Hotellin pihamaalta oli sadan metrin pätkä Narvikin laskettelukeskuksen rinteisiin. Muutenkin Norjassa tuntuu olevan jokaisella kaupungilla ja pienemmälläkin paikkakunnalla ihan omat laskettelurinteet ihan keskustan tuntumassa. Ihmekös ovatkin semmoista hiihto - ja alppihiihtokansaa.
Hotellissa oli hiljaista, meidän lisäksi aamiaisella oli suomalaisia IT-alan työntekijöitä keikkatyömatkallaan ja perjantai-illan 'häiriköinnistä' vastasivat eläkeläiset illanvietollaan hotellin Best Western ravintolassa. Onneksi huoneemme sijaitsi ihan eri siivessä, tiä minkä nitrodiscon olivat illan päätteeksi pistäneet pystyyn ;)
Lauantaina aamiaisen jälkeen meillä oli edessä n.120 km matka Harstadiin ja näyttelyyn. Rauhassa saimme körötellä mutkaista tietä vuonojen ja vuoristojen väliköissä. Välillä piti psyykata itseä ja kuskina toiminutta Raisaa, olemme molemmat korkeanpaikan kammoisia siltapelkureita ja kuten arvata saattaa korkeita, huikean korkeita, siltoja Norjassa riittää.


Harstadin näyttelyhallille saavuimme hyvissä ajoin 1,5h ennen collieiden arvostelua. Kehät olivat reilun tunnin vielä myöhässä, joten odotteluaikaa tuli turhankin paljon. Näyttelyn kanttiinin huikea leivostarjonta meinasi käydä kohtaloksemme. Siinä herkutellessamme oli ihan tipalla, ettei Oona ja Raisa myöhästyneet kehästä!! Pehkocollieiden jälkeen tuomarin arvostelutahti kiihtyi ja tuntui että kiristyikin...etukäteen olin tietoinen tuomarin Petra Junehallin suosivan hieman kookkaampia rotunsaedustajia ja hieman arvelutti että nänköhän reissumme menestyksen suhteen jäisi laihaksi. Sekä Oona että Rasta kun ovat keskikokoa pienempiä rotunsaedustajia. Oona hävisi toiselle suomalaiselle nahkalle PN-kisassa ja sai tyytyä varasertiin - ja cacibiin. Rasta sai kun saikin kaiken mahdollisen eli valioluokan Exc1 Ck Cert Bästa tik1 CACIB ja BIR. Norjan sertillä Rastasta tuli Norjan muotovalio ja Pohjoismaiden muotovalio ja CACIBin myötä voin anoa sille myös CIE titteliä.

Mitenkään ihastunut Rastaan tuomari ei ollut, arvostelussa oli paljon kritiikkiä ja erityisesti turkkia olisi pitänyt olla enemmän :O TÄH!! Rasta on todella kaunissa turkissa, eikä sillä koskaan ole ollut tuon enempää turkkia eikä ole tarviskaan. Sillä on sopivasti pohjavillaa ja saa jatkossakin kulkea 'med sommarpälsen'. Ilmeisesti jotkut tuomarit vaan ovat tottuneet näkemään briardilla muhkeita palttoita ja vahvasti pohjavillaa, mikä suuntaus ei minusta ole ollenkaan hyvä. Rastalla on toki omat virheensä, moitteet kevyestä luustosta ja korkeasta hännästä olisin vielä niellyt, mutta lisää karvaa en kylläkään toivoisi sille.
Ryhmäkehiin emme jääneet vaan suuntasimme kotimatkalle heti kehän jälkeen. Muutaman kuvamuiston otimme valiokoirastani Harstadin tienvarren kauniissa vuonomaisemassa. Tämä oli Rastan viimeinen näyttely, hyvin vähillä näyttelykäynneillä saavutimme valionarvot ja toki myönnettävä on, että keskinkertaisen koiran kanssa 'voittaminen' on helpompaa kun kilpailua on vähempi. Tämäkin Harstadin kansainvälinen näyttely oli koiramäärältään ja kooltaan meidän ryhmänäyttelyiden kokoluokkaa. Eipä mikään ihme, että Pohjois-Norja menettää yhden KV-näyttelyn ja juuri tämä Harstad jää tulevaisuudessa pois. Tromssa sai pitää KV-näyttelynsä ja sinne suuntaammekin tulevina kesinä Raisan kanssa kera uusien 'näyttelytykkien' ;)

CIB & CIE & FI & SE & NO MVA & Pohj.maiden Mva BH FH1 TK1
LaCrosse Teenah Noir



Reissukoira kotona palkinnon kera.
Palkinnoksi saamilla kiinnityskorteilla lunastin retki/näyttelytuolin.
Kuvat(c) Raisa Hartikainen

perjantai 13. syyskuuta 2013

MH-luonnekuvaus

Oma koirakerhomme Länsirajan kennelkerho järjesti Lapin ensimmäisen MH-kuvausviikonlopun 7.-8.9.2013 Pellon ja Ylitornion perämettissä Raanujärvellä. Kuvaajina toimivat Jorma Kerkkä ja Anne Kuivinen. TO:na (testinohjaajana) toimi Susanna Korpi. Kasvateistani kuvaukseen osallistuivat Rilla ja Sinko.

Rillan kuvauspöytäkirja näyttää seuraavanlaiselta:

1a.KONTAKTI/tervehtiminen: (4) Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen.
1b.KONTAKTI/yhteistyö: (3) Lähtee mukaan mutta ei ole kiinnostunut TO:sta
1c. KONTAKTI/käsittely: (3) Hyväksyy käsittelyn.

2a. LEIKKI 1/Leikkihalu: (4) Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen.
2b. LEIKKI1/Tarttuminen: (4) Tarttuu heti koko suulla.
2c. LEIKKI1/Puruote ja taisteluhalu: (3) Tarttuu,vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/korjailee otetta.
3a. TAKAA-AJO 1.kerta: (1) Ei aloita.
3b. TARTTUMINEN 1.kerta: (1) Ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään.
3c. TAKAA-AJO 2.kerta: (1) Ei aloita.
3d. TARTTUMINEN 2.kerta: (1) Ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään.

4. AKTIVITEETTITASO: (2) Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata.
5a. ETÄLEIKKI/kiinnostus: (3) Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja.
5b.ETÄLEIKKI/uhka/aggressio: (1) Ei osoita uhkauseleitä.
5c. ETÄLEIKKI/uteliaisuus: (4) Saapuu avustajan luo epäröiden tai viiveellä.
5d. ETÄLEIKKI//leikkihalu: (2) Ei leiki, osoittaa kiinnostusta.
5e. ETÄLEIKKI/yhteistyö: (2) Kiinnostuu, mutta keskeyttää.

6a. YLLÄTYS/pelko: (3) Väistää kääntämättä katsettaan pois haalarista.
6b. YLLÄTYS/puolustus/aggressio: (1) Ei osoita uhkauseleitä.
6c. YLLÄTYS/uteliaisuus: (2) Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa.
6d. YLLÄTYS/jäljellejäävä pelko: (1) Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä.
6e. YLLÄTYS/jäljellejäävä kiinnostus: (1) Ei osoita kiinnostusta haalariin.

7a. ÄÄNIHERKKYYS/pelko: (3) Väistää kääntämättä pois katsettaan.
7b. ÄÄNIHERKKYYS/uteliaisuus: (2) Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja on kyykyssä ja houkuttelee koiraa.
7c. ÄÄNIHERKKYYS/jäljellejäävä pelko: (1) Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä.
7d. ÄÄNIHERKKYYS/jäljellejäävä kiinnostus: (1) Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan.

8a. AAVEET/puolustus/aggressio: (1) Ei osoita uhkauseleitä.
8b. AAVEET/tarkkaavaisuus: (5) Tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan.
8c. AAVEET/pelko: (5) Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan.
8d. AAVEET/uteliaisuus: (1) Menee katsomaan kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois/ei mene ajoissa.
8e. AAVEET/kontaktinotto aaveeseen: (1) Torjuu kontaktia/ei mene ajoissa.

9a. LEIKKI 2/leikkihalu: (4) Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen.
9b. LEIKKI 2/tarttuminen: (3) Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla.
10. AMPUMINEN: (4) Keskeyttää leikin/ei palaa leikkiin. Lukkiutuu laukauksia kohden.

Kokonaisuudessaan Rilla olisi voinut osoittaa enemmän rohkeutta monessa osiossa, erityisesti aaveilla se pelkäsi paljon ja hakeutui minun taakse ja TO:n ja kuvaajien helmoihin. Samoin kaipaisin Rillaan lisää ihan rehellistä taisteluhalua, se kyllä leikki mielellään ja palkkautuu koulutuksessa patukalla ja pallolla. Mutta ihan sellaista 'apinanraivoa' sen taistelussa ei ole, kuten oli mm mummollansa Gipsyllä ja tätikoira Sallilla. Taistelutahdon puute näkyi mm etäleikissä, jossa avustajan/leikittäjän luo kyllä lähdettiin ja kiinnostusta osoitettiin, mutta se lopullinen tarttuminen patukkaan, sitä ei tapahtunut.
Lopussa kuvauksen päätöksessä, kaikkien pelottelujen jälkeen, Rilla kyllä leikki ihan samalla lailla kuin alussakin. Ampumisessa se lopetti leikin ja jäi tuijottamaan laukausten suuntaan terävänä (2 laukausta). Passiivisessa osuudessa (2 laukausta), jossa koira vain seisoo remmin päässä, Rilla seisoi paikallaan korvat höröllä. Ne olivat Rillan elämän ensimmäiset laukaukset ja se kyllä reagoi niihin, mutta ei pelonsekaisesti. Lopussa kuvaajan selostusta kuunnellessani Rilla makoili tyynenä jaloissani.

Sinko-sisko kuvattiin seuraavana päivänä (sunnuntaina) ja ehdin juuri ja juuri paikanpäälle kuvausta seuraamaan. Sinkossa on paljon samaa, rohkeuden puutetta sielläkin, eikä Sinkonkaan fyysinen taisteluhalu ihan huippuluokkaa ole, oman mamin kanssa leikitään mutta ei vieraiden. Reaktioissaan ja yleisessä habituksessaan Sinko on Rilla-siskoaan vilkkaampi, suhina-santra.. :)
Sisaruksista Zelda menee kuvattavaksi parin viikon kuluttua ja ensi keväälle yritän saada kuvauspaikan vielä Naavalle.
Näiden parin luonnekuvauksen perusteella uskallan suosittaa kasvateilleni luonnetestausta (LT) jo ensi vuonna. Tosin se tuntuu jo aika selvältä, ettei näitten kans mitään nakkikioskia kannata lähteä ryöstämään :P

Ohessa vielä videot Rillan kuvauksista. Kiitokset Raisalle videokuvauksista!

 

lauantai 31. elokuuta 2013

Avo kakkonen

Ei ihan riittänyt kolmen viikon reenirutistus ykköstulokseen Rastan kanssa tänään Kemijärvellä. Ihan hyvä sarja avoimesta luokasta ensikertalaiselta, uusista liikkeistä puolet sujui varsin hienosti, osassa taas epäonnistuimme. Uusilla liikkeillä tarkoitan avoimessa luokassa uusina tulevia: nouto, hyppy-istu, kaukot ja luoksarin stoppi.

Toko Kemijärvi 31.8. avoin luokka

Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno 6   (plääh..)
Luoksetulo 5  (läpijuoksu)
Seisominen 8
Noutaminen 9,5
Kauko-ohjaus 8
Estehyppy 0 (voi pee..)
Kokonaisvaikutus 8

yht. 142p 2-tulos sij.4/8.
tuomarina Heli Kelhälä

Maahanmenon oli kuulemma tehnyt tosi hitaasti..lähes venytellen perse pitkään pystyssä..samperi, tätä en kyllä odottanut. Luoksetulossa tuli laukalla ja aavistuksen 'ajatteli' pysähdystä minun kiljuessa 'stoppia' vaan perille tuli että napsahti ilman mitään pysähdystä. Voi pah.
Kauko-ohjauksessa tarvi toisen käskyn ensimmäiseen istumiseen ja hypyssä, voi siinä meillä kävi 'työtapaturma' :(
Rasta kyllä hyppäs yli ekalla käskyllä, mutta kiepsahti sitten istumaan niin laitaan ettei paluussa ollut estettä edessä lainkaan ja koko liike meni nollille, koska paluuhyppyä ei tapahtunut. Voi harmitus, ei ole moista sattunut ikinä harkoissa, joten tulipas nolla tylsällä tavalla meijän nykyisestä suokkiliikkeestä. Yritin kyllä pelastaa tilannetta reilulla vartaloavulla kylkitaivutuksineen vaan ei auttanut..plääh.

Rasta ei ollut ihan säpäköimmillään, se on ollut juoksun jälkeen tyypillisessä depiksessä. "Maanantai ei mittään, tiistai ei mittään, keskiviikko torstai ei mittään..." Hectoria lainatakseni.
Sodankylän tokojen ilmoaika meni jo, joten ne jäävät ainakin meiltä pois. Marraskuussa olis Torniossa hallitoko, sitä harkitsemme.
Kiva oli käväistä taas kisaamassa, ilman sen kummempia tavoitteita hommasta on tullut ihan hauskaa, jopa mulle.

Kotimatkalla jaloittelutauolla Romakkaniemessä

maanantai 26. elokuuta 2013

Moneen lähtöön

Viimeiset kolme viikkoa on tiivisti reenailtu, olen yrittänyt olla ahkera ja sisällyttää jokaiseen päivään (tai iltaan) jonku reeniosion. Rastan kanssa olemme tahkonneet avoimen luokan tokoliikkeitä ja Rillan kanssa pk-tottista ja peltojälkeä. Siinä ohessa, aika useinkin, leikimme esineen piilotusta lähimetsään, ei varsinaista esineruutureeniä suikale tallomisineen, kunhan on nenänkäyttö aktivointia ilman sen suurempia suunnitteluja alueen tai tuulen osalta.

Yllättävän hankalalta on tuntunut tokon avoimenluokan luoksetulon pysähdys sekä kaukot. Paljon riippuu Rastan fiiliksistä onnistuuko kumpikaan, jos on paljon riemua ja potkua 'ilmassa' niin kaukot sujuu nopeasti ja pitkältäkin matkalta, kun taas luoksetulon pysähdys on 'nevö hööd'-tyyliin ja perille tullaan lujaa ilman aikomustakaan stopata.. :P
Matalammassa vireessä luoksarin stoppi voi onnistuakin, mutta sitten taas kaukot jumittaa. Ja toki, reenailen niitä erikseenkin virittäen silleen sopivasti, mutta joskus pitää vetää putkeen, jotta tilanne muistuttais edes vähän mahdollista koetilannetta.
Avoimen luokan hyppyyn olen saanut paljon onnistumisía, ainoa murheemme on, että Rasta kiepsahtaa hypyn jälkeen heti esteen taakse istumaan ja paluuhypyssä tahtoo sitten kopsahdella.
Meillä on suunnitelmissa muutama avoimenluokan koe tälle syksylle, ne pitkälle näyttää lähdetäänkö tokoa tahkomaan enään ensi talvena. Rasta täyttää kuitenkin jo 10 vuotta ja aika raksuttaa meitä vastaan koko ajan.
Iloisesti se pääpiirteissään tehdä touhottaa, ei sen tekeminen mitään teknisesti tarkkaa ole, eikä siinä aina niin viettikään pauku, mutta häntä kyllä heiluu taukoamatta.

Meän kotikutoinen tokoeste :)

Täällä istutaan, joko saa hypätä?

Hyppy!

Rillan kanssa on tehty noutoja, tasamaata, metristä ja A-estenoutoa. Jos tämän kesän aikana jotain on saatu kasaan niin nuo noudot alkaa olla sitä, hyvällä mallilla. Sensijaan seuraaminen, inhokkiliikkeeni, on huono, edelleen. Hitsit, se on kaiken perusta, kaikessa osallisena ja se on meidän heikoin lenkki. Plääh. En tällä hetkellä näe siinä mitään hyvää, on seilaamista, liiallista väljyyttä, käännöksissä aukeaa ja perusasentokin tuppaa liian eteen. Itseasiassa seuraaminen on ollut kaikilla koirillani jollain tapaa huonoa, ne joilla viettiä on riittänyt, painoivat hullun lailla ja ne joilla on vietissä puutteensa ovat sitten seilaajia. :( Jee..ehkäpä tuo erikoisjälki pk-lajina ei sittenkään ole hassumpi, tyylilleni uskollisena saan suhaista BHn tottikset vähän sinne päin ja siirtyä jäljestyksen maailmaan kokonaan.
Vannomatta paras, metsäjälki vetää puoleensa edelleen, joten yritän tahkota sitä tottista kaikesta surkeudestani huolimatta.

Kelpaako? ai ei..

Näinkö sitten? rouskis rousk..

ai eikö?

Siinä sulle - heitä jo pallo!
 
Rilla puolestaan sai kokea hämmästystä ja vähän surkeuden tuntuakin, kun poljin sille elämänsä ensimmäiset multapeltojäljet. Ekalla jäljellä se oli aivan hukassa, piti oikein auttaa ja tukea kuin pentua lyhyellä liinalla. Toinen oli jo parempi, lamppu alkoi hiljalleen syttyä, kuinka tämmösellä pohjalla edetään askel askeleelta. Kolmannella kerralla alku oli lupaava, mutta jäljen siirryttyä kovalle savipohjalle alkoivat taas vaikeudet. Oikein kuuli kuinka koira joutui tekemään töitä, nuuskutus vain kävi, mutta eteenpäin ponnisteltiin, vaikka vähän levottomasti välillä pyörähtäen ja hajuvanaa hakien.

Multapelto traktorinura häiriöillä..


kulmassa tarkkana..

tarkasti, nenu täynnä multaa :P

Olipa opettavaista, varsinkin mulle itselle. Sitä niin luulee että koira osaa. Ja tokihan se osaakin, tutulla nurmi/heinäpohjalla vaan kun niitä pohjia on paljon muitakin, joita en mukavuudenhaluisena ole sisällyttänyt reeneihin. Nämä multapohjat olivat kuivia pohjia, loppukesän kuivuudesta ja tuulista johtuen tosi tosi kuivia. Vielä pitäis päästä märälle rouhealle mullalle, luulisin että se on helpompi.

Minun kesäkukka jaksaa vielä! eläköön lobelijat ja miljoonakellot!