torstai 19. elokuuta 2010

Treenirutistus



Kuukauden treenirutistus PM jälkikoetta varten kulminoitui eiliseen aamuun - kurkkaus Sallin hännän alle ja se oli siinä. Juoksu oli alkanut. Tosin tämä oli ennustettavissa, selkeät merkit ovat jo pitkään olleet 'ilmassa'. Viime viikolla Rasta aloitti juoksunsa joten oli vain päivien kysymys milloin 'pikkusisko' seuraa mukana. Plääh, pettymys silti. Piirimestaruuskoe on loppukauden ainoa 3-jälkikoe näillä leveyksillä jossa ei ole mitään rajoitusta. Nyt ei sitten auta kuin tähdätä syksyn rajoitettuihin jälkikokeisiin ja niiden armottomaan puhelinrumbaan. Viime syksynä olin samassa tilanteessa ja yritin saada paikkaa jälki 2:seen Sallille. Ei tärpännyt kertaakaan. Pääsin läpi aina toivottoman myöhään ja kaikki paikat oli auttamattomasti menneet. Parhaimmillaan taisimme päästä 4:lle ja 5:lle varasijalle...joista emme kuitenkaan koskaan itse kokeeseen.

Loppukesän jälkitreeneissä olen tietoisesti ajanut Sallilla pitkiä ja paljon kulmia ja maaston vaihtelua sisältäviä jälkiä. Muutama tosi mehevä 'porojälkikin' on ajettu hyvällä lopputuloksella. Näitä sarvipäitähän täällä riittää ja pari kertaa olen tietoisesti tehnyt jäljen porojen tallaamalle kankaalle tai sitten jäljen tehtyäni huomannut pari sarvipäätä suuntaavan oman jäljen 'päälle'. Hyviä treenejä kaikkinensa, varsinkin kun on joutunut lukemaan koiraa todenteolla - milloin se kieppuilee poronjälkien sekoittamana ja milloin taas löytää oman jäljen ja vahvistuu siitä jne. Pitkillä (1,5km) jäljillä olen keppien lisäksi käyttänyt pakasterasioita (kissanruokaa) välipalkkoina. Mielestäni Salli on kehittynyt ja petrannut paljon, ikäänkuin se olisi saanut enemmän 'vimmaa' jäljestämiseen. Janatreeniä pitää vielä tehdä paljon ja nimenomaan sellaisia 'näkölähtöjä' jossa koiralle näytetään jäljentekijän etenemistä/ylitystä janalla ja sillä mielikuvalla koira pian lähetetään nostamaan jälki. Sallin heikkous on hidas ja epävarma jäljen nosto. Se kyllä vahvistuu ekan kepin jälkeen ja parantaa asennetta loppua kohden mutta aika paljon pisteitä (max 40p) tuossa janalla on jaossa...

Esineitä olen ottanut pitkissä suikaleissa ja monipuolisesti erilaisilla pienehköillä esineillä, muovisia leikkiukkoja (Turtles -ukkoja kirpputorilta..Donatello, Rafaello...)ja toki niitä minun vanhoja Rayban-aurinkolaseja on ahkeraan etsitetty.. :-)

Tottiksessa olen tahkonnut ja tahkonnut, tuntuu että en saa millään vanhoja virheitä kokonaan korjattua. Seuraamisen poikittaminen on ja pysyy ja takuulla kokeessa jossa koira helposti palaa 'vanhaan oppimaansa'. Noudoissa kapulan mälläämiseen en edes jaksa enään puuttua...sensijaan viime kokeen ongelmaan - luovutukset seisten- on puututtu ja korjattu. Hypyt ovat sujuneet hienosti, lähes joka toinen päivä ollaan otettu metristä hyppyä ja A-estettä ja mielestäni rutiinien myötä oikea tekniikka ja vauhti on löytynyt taas. Tosin tulee niitä arviointivirheitä toisinaan, varsinkin A-esteellä jonne Sallilla on tapana rynnätä heikkopäisenä..


Seuraamista edestä...

Seuraamista sivulta...


Edistää..heh..
Hyppynouto kuvasarja:


Hyppy!
takaisinhyppy...


Lievä kosketus...


alastulo

Luovutus...

Treenirutistus ei toki ole hukkaan mennyt vaikka emme kokeeseen päässeetkään, yritetään jatkaa samaan tahtiin vaikka olen kyllä laiska treenaaja ellei ole koetta tiedossa. Onneksi treenikamut pitävät minutkin liikkeellä, pari-kolme koiraa on menossa käyttäytymiskokeeseen syyskuussa ja säännöllisesti ollaan yhteistreenailtu jo jonkin aikaa ja jatkossakin!


Salli ja Sallin palkka!

Tottistreenikuvista kiitos Anskulle!!










keskiviikko 4. elokuuta 2010

Kesäpoika



Meidän akkavaltaisessa laumassa on mies...tai poika -kesäpoika! Kamu tuli meille viikoksi hoitoon oman lauman suunnatessa karavaanailemaan pitkin suomenmaata. Kamu on helppo hoitokoira, nykyisin kastraattina jopa entistä helpompi, mennä jolpottelee enimmäkseen 'omia polkujaan' eikä sen olemassaoloa sisällä edes huomaa. Ulkona se intoutuu toisinaan hippasille Rastan kanssa tai hammaspainiin Sallin kanssa.

Järvirovan upeita uintimahdollisuuksia tämä kesävieras ei osaa ollenkaan arvostaa - Kamun mielestä ei ole niin läkähdyttäviä helteitä että hän varpaansa kastelis! Aamukasteinen pihanurmikkokin saa varpulit kastumaan, joita pitää sitten pitkään ja hartaasti nuolla ja putsailla... :-D

Kuka ei kuulu joukkoon?


wetwetwet-tytöt kuivattelemassa heinäpellolla

Kamu on kova jätkä tai ainakin esittää sellaista. Tänään kovalla jätkällä pääsi parku. Rantatien tuntumassa on lehmiä laitumella sähköpaimen aidassa ja arvatenkin Kamu meni uhkarohkeana pällistelemään liian lähelle vanhaa lehmää, joka uteliaana mulkoillen lähestyi Kamua. Lopulta jätkällä meni pupu pöksyyn ja oli paettava kiireesti aidan toiselle puolelle ja räps sai sähköiskun aidasta suoraan korviinsa - pään uloimpaan osaan! Voi sitä parkaisua...lehmipaimen palasi nolona takaisin laumaan. Ehkä se oppi, ainakin Salli oppi kerrasta saadessaan pari viikkoa sitten samassa paikassa 'sähkökäsittelyä'. Laidun ja sen asukkaat eivät enään niin kiinnostakaan...
Englantilais-ranskalainen painiottelu, molossilla Kamu the Cowboy ja Salli Spectra:

Alakko nää mua! Salli kerjää..


Ala ny!


Niskaote englanti-ranska painiottelussa.

Puolinelsson..

Kaato!


Täyskaato! Ranska voitti!

Kesä on jo kääntynyt elokuulle, yöt ovat hämärtyneet ja keskiyön aurinko on pian muisto vain...säät ovat suosineet metsätreenejä ja jatkossa onkin ihan parasta aikaa treenailla hakua, jälkeä ja esineitä eikä tottistreenit kentällä enään rajoitu itikoiden ja muiden lentävien viheliäisten huitomiseen...voi keskittyä ihan siihen olennaiseen ja jättää tekosyyt olla treenaamatta vähemmälle! ;-)

Ja kesäpoikakin palaa kotikonnuilleen Yliseenvaaraan.