sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Vuosi 2015


Tuntuu vaikealta aloittaa tätä vuoden viimeistä postausta. Mitenkään helppoa tämä bloggaus ei tänä vuonna ole muutenkaan ollut, vähän semmosta epätoivoista tekstin pakollista vääntämistä.
Pian jo menneeseen vuoteen on mahtunut iloja ja suruja. Aika monestihan elämässä näin menee.
Iloisista koira-asioista ovat vastanneet kasvattini ja niiden aktiiviset omistajat, monia upeita tuloksia eri lajeista, puhumattakaan niistä ihanista viesteistä, joista välittyy tyytyväisyys omaan koiraan. Kiitos paljon, ihan parasta palautetta kasvattajalle.

Kasvateistani huippuvuoden teki Sani. Alkuvuodesta tokon kilpailukirjaan napsahti merkinnät upeilla alo-ykköstuloksilla ja siten TK1 koulari. Sari ja Sani avasivat kisauran myös rallytokossa saavuttaen lajin ensimmäisen koularin RTK1:n! Heinäkuussa aktiivipari kävi vielä käyttäytymiskokeessa BH-etuliitteineen ja muutamassa näyttelyssäkin, joista toisesta eka sertti kaunokaiselle. Kaiken lisäksi Sani myös luonnetestattiin upealla tuloksella 223p ja laukausvarma. Mahtavaa tytöt *keep going* :)

TK1 RTK1 BH Boreabrie Shady

Outi ja Sinko jatkoivat tokoiluja voivoi:ssa saavuttaen heti keväällä ykköstuloksen - Jee!! suuntana siis tänä vuonna EVL !! :)
Sinkon ja Outinkin pk-depyyttiin tarjosi hienot puitteet rotumestisareena Lapualla elokuussa. Hienosti tytöt homman klaarasivat ja helteisen päivän päätteeksi paria onniteltiin haun rotumestaruudesta ja HK1 koularista! Hakuilut jatkuvat takuuvarmasti ensi kaudella ja koulareita on odotettavissa jatkossakin *peukku*

Onnelliset mestarit :)

Zelda ja Riina nähtiin lähestulkoon kaikkialla missä vähänkin oli tarjolla briardhäppeningia. Tokoilussa ei vielä tarttunut voittajan tulosta messiin, mutta agilityssa pari 'läheltäpiti' vitosta kylläkin. Molemmissa lajeissa on odotettavissa tuloksia ensi vuonna, aivan varmasti.
Pk-haun koularia jäämme odottamaan sitäkin ja varmasti se vika sertti näyttelyistäkin tulee ensi kesänä.



Zelda-kahjopää joulufiilistelijä

Tasja kävi kesällä pari näyttelyä ja kasvattajan toiveesta myös luonnetestattiin. Näyttelyistä napsahti toka sertti ja eka cacib, ei huonosti kehävillikolta ;) Luonnetesti sujui tasavarmasti loppupisteillä 140 ja laukausvarma.
Omista turrikoista Naava (ja Jenna, ei turrikka) tokoilivat muutaman kerran avoimessa luokassa, vielä jäi ykköset saamatta, mutta uusien sääntöjen mukaiset avo-reenit on jo pitkällä. Agilityn lisenssi on luvattu hommata alkuvuodesta, joten ehkäpä keltaiseen kilpailukirjaankin saadaan jatkossa (taas) vuoden tauon jälkeen merkintöjä.
Rillan kanssa menestys jäi upeaan näyttelytuloskimaraan sekä niiden myötä moniin muotovalionarvoihin. Pk-kokeiden osalta tulossaldo jäi laihaksi, yksi heti alkuunsa epäonnistunut metsäjälkikoe ja kolme erikoisjälkikoetta, nekin ilman tulosta. Pellolla meille tuli esineilmaisuongelma, jota en saanut korjattua syksyn reeneissä(kään). Pk-tottiksen korjaussarjaa jatkamme ensi keväänä, talven aikana on tarkoitus lähinnä reeniä alempien luokkien tokoliikkeitä kisakuntoon.

Tasjan joulutervehdys

Jos oli vuodessa paljon iloa niin oli sitä suruakin. Keväällä jouduimme jättämään jäähyväiset Rastalle. Miten vaikea minun on ollut hyväksyä Rastan äkillinen kuolema. Se oli niin hyväkuntoinen, iloinen ja reipas veteraani, kävimme hallilla reeneissä ja pitkillä lenkeillä koko talven ajan. Pernakasvaimen äkillisyyttä ja aggressiivisuutta kuvaa sekin asia, että olin ilmoittanut Rastan Pellon pääsiäistokoihin avoimeen luokkaan. Pääsiäisen aikoihin Rasta kuitenkin 'sairastui' ja viikko pääsiäisen jälkeen lopetettiin. Kaikki tapahtui niin nopeasti, hämmentyneenä kaikesta huolesta ja surusta huomasin vain yksi päivä olevani yhden koiran yksinhuoltaja. :(



Lisää järkyttäviä suru-uutisia sain loppusyksystä. Otto, ainoa uroskasvattini, jäi auton alle ja kuoli. Itsekin nuoren koiran äkillisesti onnettomuuden uhrina menettäneenä, tiedän kuinka rankkaa se on. Voi Ottoa, ainokaistani, muistan sinut iloisena pusupoikana, niin hyväntuulisena ja reippaana briardina.

RIP
Boreabrie Shamrock "Otto"
2011-2015

Mitä ensi vuosi tuo tullessaan? Toivottavasti paljon iloisia uutisia ja tapahtumia, terveyttä kaikille meille ja ihania onnistumisia harrastuksissamme. Vuoden ekalle puoliskolle toivon Boreabrie-perheenlisäystä R-pentueen muodossa. Rilla ei tiedäkään mikä romanttinen Etelä-Ruotsin reissu sitä odottaakaan..poikaystäväkin lähestyi jouluna näin ihanalla kuvatervehdyksellä. :)


Toivotamme oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta blogin lukijoille!
-Minna & Rilla

lauantai 12. joulukuuta 2015

Pastellisävyjä

Naavan vierailu pohjoisen mummolassa on päättymässä. Ensi viikonloppuna Jenna porhaltaa pikaisen reissun pohjoisessa ja käväsee samalla hakemassa koiransa kotiin. Sisaruskaksikon mukavaa ja mutkatonta yhteiseloa on ollut hauska seurata. Lenkeillä ne juoksevat ja kirittävät toisiaan, leikkivät hippaa keppi suussa ja pelaavat futista pihalla kahdella pallolla :D (yksi pallo sais varmaan riidan aikaan..tai ainakin sen että Rilla omis pallon itelleen).



Yhdessä ne ovat keksineet hauskan mutta epätoivoisen takaa-ajoleikin. Kotipelloillemme lumikieppiin asettuneet teeret ja muut metsäkanalinnut saavat kylmää kyytiä kun tämä kaksikko porhaltaa umpihankeen niitä jahtaamaan. Mahoton räpätys vaan käy kun linnut nousevat nenän (kuonon) edestä matalalentoon koirakaksikon rynnätessä perään. Voi pöljiä, yhtään teeripaistia ei ole näkynyt, yllätys.



Reenirintamallakin olemme ryhdistäytyneet. Kerta viikkoon olen ajanut Rohkihallille tottis-tokoreeneihin. Naavalle olen ottanut BH:n tottiskaaviota henkilöryhmineen sekä muutamia tokotemppuja uudesta avoimesta luokasta. Rillan kanssa hiomme tokon alokasliikkeitä kuntoon, ensi vuonna on tarkoitus korkata tokokokeet! Yhtään koetta ei tosin ole kalenterissa 'buukattuna' ihan siitä syystä ettei niitä ole pohjoiseen yhtäkään anottu!Täällä on armoton liikkuripula ja koirayhdistykset ovat jopa joutuneet perumaan kokeita liikkuripulan vuoksi. Eipä silti, Rillan suunniteltu mammaloma vie suurimman osan ensi talvea ja kevättä, eikä siinä olis rakoakaan millekään tokokokeille. Meidän koekorkkaus jäänee kesään tai syksyyn.
Rillan juoksua ei ole kuulunut, viime vuonna se seurasi Rastaa juoksukierrossaan ja molemmat juoksivat marras-joulukuun vaihteessa. Nyt olemme jo pitkällä joulukuussa eikä neito ainakaan vielä ole vahvoja merkkejä alkavasta juoksusta näyttänyt. Sinällään ei haittaa vaikka juoksu venyis tuonne alkutalveen, tulis kevätpennut ja meille kaikenkaikkiaan suotuisampaan ja valoisampaan aikaan.





Tämän postauksen kuvat kertovat kaamosajasta kauneimmillaan, pastellisävyjä ja upeita auringonlaskuja. Nyt aurinko on jo painunut kokonaan piiloon, nousee näillä leveyksillä vasta tammikuun alkupäivillä. Onneksi on lunta korvaamassa vähäistä päivänvaloa.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Blondi tuli taloon


Saimme Rillan kanssa lomalaisen iloksemme. Naava tuli kasvatuskotiin loppuvuodeksi ja kyllähän me pojat siitä tykätään. Rastan lähdön jälkeen tämä kaksistaan kökkiminen on ollut liianki helppoa, olemme laiskistuneet kumpainenkin ja ylimääräisiä kilojakin on kertynyt :(
Rokotuksilla Rillan puntarilukema näytti lähes 32kg !!! Voi kauheeta, siinä on pari kiloa liikaa vaikka matami vantteraa tekoa onkin..omia lukemia en viitsi tähän edes kirjata.
Kesä ja syksy hurahti mennessään toosi laiskalla reenauksella ja kun lenkilläkin menomme näytti lähinnä eläkeläisten päiväkävelyltä, oli Naava the duracellpupu enemmän kuin toivottu vieras.
Näiden kahden viikon aikana olen lähes joka päivä tehnyt molemmille peltojäljet, pari-kolme kertaa viikossa olemme etsineet esineitä lähimetsässämme ja tottistakin on otettu kotipihalla. Ihan selvästi mulla pitää olla kaksi koiraa, yhden kanssa pääsee liian helpolla ja jumittuu joko koneelle somettamaan tai sohvanmutkaan löhöämään.
Toisaalta tuo jälkireeniponnistus kielii vain lähestyvästä talvesta ja lumesta. Tuli paniikki saada Naavalle hyvät pohjat ensi kesää ajatellen. Niinhän siinä kävikin, että jälkivermeet saadaan nyt pakata talvivarastoon - meillä on lunta lähes parikymmentä senttiä.

Naavan ensimmäiset viisi jälkiviritelmää oli kyllä epätoivoista räpellystä, pää nousi, koko koira pyöri ja reagoi kaikkeen häiriöön harakoista, oravista ja kaukaa tiellä ajavista autoista lähtien. Huoh, on se kyllä vääntämistä aikuiselle koiralle, joka on ensimmäiset 4 vuotta elämästään lähinnä harrastanut vauhtilajeja ilman tarkempaa nenänkäyttöä ( - tai aivoja). Naavalle kaikki keskittymistä vaativa puuha on vaikeaa, mutta rautalangasta vääntäen ja pitkällä pinnalla päästiin tavoitteeseen ja siihen pisteeseen mihin sen halusin ennen talvea.
Naava oppi käyttämään nenää, se oppi että ruokaa löytyy vain tallatulta alueelta ja ihmisen kengänpohjalta ja rikkontuneelta maalta haisevalta alueelta. Se oppi etenemään itsenäisesti parin kolmen metrin liinassa tarkastaen joka askeleen ja työskennellen ilman apuja ja rauhallisesti löysällä hihnalla. Toki jäljet eivät mitaltaan olleet kuin 100-200m mutta yli tunninkin vanhoja. Kyllä tuosta on hyvä jatkaa ensi kesänä *peukutus*





Esineruudussa ongelmana on nenän käyttö, yllätys yllätys. Sitten kun siinä alkoi lamppu syttyä, tuli eteen matkan lisääminen, Naava ei aluksi irronnut tarpeeksi syvälle, mutta esine-mielikuvien avulla sekin korjaantui. Se mikä puolestaan oli helppoa, oli esineen tuonti perille, kunhan se esine vaan paikallistetaan ja löydetään niin takuuvarmasti tuodaan satanen lasissa ohjaajalle. Naavalla on pohjalla erittäin hyvä noutokoulutus ja noudot ovat sen varminta osaamista tokossakin. Hyvin koulutettu Jenna!
Muutenkin Naava, vaikka ADHD tyyppinen onkin, on kiitollinen koulutettava, se oppii nopeasti ja sen minkä se oppii oikein tekemään tehdään suurella motivaatiolla ja vauhdilla.
Meillä on Jennan kanssa plääni, että Nappis tekis jonain kesänä/pk-kautena BH:n ja JK1-2:sen. Siten että mie ohjaisin maaston ja Jenna tottiksen. Katotaan kuis plikkojen käy, Naavan resursseista se ei ainakaan jää kiinni, lähinnä ongelmana on aikataulutus ja Nappiksen reenien yhteensovittaminen.

Hups, tuli talvi.



Reenipyrähdyksen lisäksi meillä on nyt lenkeilläkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Vauhdista huolehtii Naava siskonsa pinkoen perässä. Vaarallisia tilanteita ne järkkäävät kyllä molemmat, Naava mm syöksymällä järveen heikoille jäille ja Rilla syöksymällä porojen perään..hmm..tätä en tilannut ettäs tiedätte..mokomat.

lauantai 26. syyskuuta 2015

Jerker-Jackpott

Uroksen löytäminen Rillan ensimmäisen pentueen isäksi ei ole ollut helppoa. Tuskinpa se tässä meidän pienessä rodussa on missään kovin helppoa, mutta aivan erityisen vaikeaksi Suomessa sen tekee nämä pitkät välimatkat. Ei ole mikään salaisuus, että pidän kovasti ranskalaisesta uroksesta Eragon des Plaines de Brotonnesta, jolla on kovasti käyttönäyttöä Ringistä ja mondioringistä, lisäksi hyvä ulkomuoto, kiinnostava sukutaulu ja yleiset terveysasiat kunnossa. Lisäksi kun kaikki, jotka Eragonin ovat livenä tavanneet, ovat sitä kovasti minulle kehuneet. Eragon asuu eteläisessä Ranskassa..ihan siellä Monacon rajamailla..eli tosi kaukana, mulle liian kaukana.

Jerkerin isä Eragon




RING3 Eragon des Plaines de Brotonne

Eragon
(c) David Schouppe

Tiesin, että Pohjois-Ruotsissa Luleåssa asuvat Marie ja Benka kennel Anamma Nordista ovat käyttäneet Eragonia ja pentueesta on yksi uros Ruotsissa ja toinen Tanskassa. Olen seurannut näitä kahta Anamma Nord J-pentueen poikaa mielenkiinnolla ja toki koko pentuetta ylipäänsä, terveystuloksia, MH -kuvauksia, näyttelykäyntejä jne.
AN J-pentueen kaikki yksilöt ovat lonkkakuvattuja ja lonkiltaan(HD) terveitä A-B, muutamilta on kuvattu kyynärpäät (ED) ja ovat puhtaat 0/0. Silmäpeilauksia Ruotsissa ei briardeilta vaadita, joten niitä tuloksia ei löydy keltään, eikä toki meillä yleistyviä selkäkuvauksiakaan.
Pentueen emän Anamma Nord Gullan-Grymin olen tavannut pari kertaa, samoin Gullanin emän tsekkituontinartun Hannah Nadina Sis:n eli Hannien. Molemmista nartuista tykkään kovasti, ovat semmosia vilkkaita, avoimia briardeja, joilla on MH-kuvauksen ja luonnetestien mukaan reilusti taistelutahtoa ja yleistä sosiaalisuutta.

DK CH KORAD Anamma Nord Gullan-Grym

KORAD Hannah Nadina Sis

Pojista päädyin lopulta Ruotsissa asuvaan Anamma Nord Jerker-Jackpottiin. Jerkerillä on luonnenäyttöä, MH ja MT, mitä velipojalta ei löydy. Jerker on MH-kuvauksen ja luonnetestin (MT) mukaan sosiaalinen, vilkas ja leikkihaluinen uros, joka selvitti molemmat testit hyväksytysti ollen täysin laukausvarma. Mitään valtaisaa rohkeutta Jerker ei testeissä näyttänyt ja muistikuviakin jäi eli hieman pehmeäksi oli mainittu. Sinällään nuo ominaisuudet (rohkeus-kovuus) ovat toki briardeillekin toivottuja, mutta eivät tässä tapauksessa ykkösprioriteetteja.
Ulkomuodoltaan Jerker on muuten minun makuun, paitsi kooltaan. Se on iso (68-69cm) mistä on spesialistituomareilta vähän noottia saanutkin. Sinällään koko ei yllätä, suku emän puolelta on enemmän isoja kuin pieniä. Jerker on isosta koostaan huolimatta hyväntyyppinen ja hyvärakenteinen uros. Sillä on keskiruskeat silmät ja hyvä turkinlaatu ja väri. Fawnvärit ovat pitkin matkaa hieman mietityttäneet, sekä Rillan että Jerkerin takaa tulee vahvasti charbonnea (Gipsy ja Hannie), mutta loppujen lopuksi näille ulkomuotoasioille on ollut helppo antaa myönnytyksiä.

Jerker 3v.

Jerker & Monika  (c) Viktoria Arehult


Jerkerin omistajilla Monikalla ja Kristerillä ja mulla on pitkä yhteinen historia. Kävimme aikoinaan (talvella 2003) Manen kanssa astuttamassa Gipsyn Monikan ja Kristerin ranskantuontiuroksella Olaf des Eronnelles'lla. Lähes viikon verran asustelimme paikallisella brukshundklubbenilla ja heidän upeassa kerhotalossaan, vierailimme briardkasvattajien luona ja vietimme oikein mukavia aikoja Smålannissa. Matkan tuotoksena syntyi huhtikuussa 2003 tusinan verran briardpentuja, joista yksi jäi väliaikaisesti asumaan meille. Kyseessä oli astutuspentu Zhamanen Gaadtsie eli Ottosson, joka tietysti tarvitsi rabiesvasta-ainetestit (n.6 kk iässä) ennen kuin pystyi muuttamaan uuteen kotimaahansa Ruotsiin.

Monika & Krister sekä Ottosson syksyllä 2003 Suomessa

Ottossonin elämä jäi nivelrikkoisen lonkkavian vuoksi valitettavan lyhyeksi, mutta yhteyttä olemme pitäneet aina silloin tällöin kuulumisten muodossa. Nyt olisi loppuvuodesta taas matkasuuntana Smålanti ja pieni Anderstorp Gislavedin kunnassa ja toivomuksena toki briardromanssi ja mahdollinen pentueellinen fawneja Boreabrie vipeltäjiä kevättalven iloksi.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Esinekriisi

siinä niitä, murheenkryynejä..

Erikoisjälki on haastava laji kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kun alat jotain osaa korjaamaan tuloksekkaasti niin toinen osa sitten hajoaa. Meillä on pitänyt olla suht hyvä esineilmasu, pitkin kesää Rilla on tipahdellut esineillä maahan ja vaikka joukossa on vinoja makuita kauneusvirheinä, niin se itse ilmasutapa (maahanmeno) on ollut varma. Nyt sekin on hajonnut :(
Rotumestaruuskokeiden jälkeen päätin, että pitää päästä ajamaan vieraita jälkiä ja vierailla esineillä. Ei me ihan ehditty. Enkä edes ole asian kanssa pitänyt kiirettä, kun ei ollut ollenkaan toiveita, että ylipäänsä saisimme enään koepaikkaa tälle syksylle.
Sain kuin sainkin koepaikan Muhoksen PAEJ1 kokeeseen viime lauantaille. Ja edelleen pohjalla vain niitä itse polkemiani jälkiä omilla, tosin uusilla, esineillä. Reenit menivät tietenkin hienosti, varsinkin ilmaisujen osalta ja suhteellisen rauhallisin mielin läksimme kokeeseen.
Koeolosuhteet olivat upeat verrattuna Lapuan helteisiin ja kuiviin peltoihin. Aamukasteisella n.20cm heinällä +10'c lämmössä. Ei valittamista.
Arvoin jäljen nro 4 eli viimeisenä paalulle. Rilla lähti paalulta varmanoloisesti ja ajoi ensimmäisen pitkän suoran intensiivisesti, mutta ei malttanut ilmaista ensimmäistä esinettä. Voi plääh. Kolmannella suoralla olleen toisen esineen sentäs ilmaisi, mutta ihan varovaisesti ja poikittain. Kolmannen esineen ilmaisi seisomalla, mutta en ehtinyt edetä koiran luo kun se jo jatkoi jäljestystä. :( Kulmista puolet sujui hyvin, ei poikkeamia. Mutta muutamassa kulmassa teki kyllä tarkistuksia ja niistä tuli pistemenetyksiä. Viimeisen suoran päässä viimeisellä esineellä Rilla kääntyi minua kohti ja ilmaisi siten väärään suuntaan. (Never ever tuotakaan reeneissä tehnyt). Tuomari (J.Petäjistö) oli meille huonosti esineitä ilmaiseville koirakoille tiukkana, eikä neljästä koirakosta tullut tulosta kuin yhdelle vaikka kaikki koirat ajoivat jälkensä loppuun.
Rilla sai 66p ja jäimme tuloksesta eli koularista 4 pistettä. Olihan siellä hyviäkin pätkiä eikä tulos todellakaan kaukana ole, mutta esineilmasut on vaan laitettava kuntoon ennen seuraavaa yritystä.

Reeneissä kotipellolla


Mitä kuvaat siellä - täällä on esine!



Loppukausi onkin tarkoitus reeniä vaihdellen vieraan tekemiä jälkiä ja esineitä ja perusreeniä omilla esineillä ja 'omilla' jäljillä. Mulla on reenikaveripula tällä hetkellä. Raisa keskittyy Martta-flättin kanssa NOME hommiin eikä erikoisjälkeä voi laittaa polkemaan ihan ketä tahansa asiaan täysin vihkiytymätöntä. Onneksi ensi viikosta lähtien meillä molemmilla on enemmän aikaa tehdä reenijuttuja toisillemme.
Ei me Rillan kanssa olla vielä luovuttamassa. :)

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Pk-rotumestikset

Lapuan koiraharrastajat harjoittelivat ensi vuoden PK SM:iä varten järjestämällä useamman lajin 5-rotumestaruuskokeet mudeille, briardeille, bouviereille, beauceroneille ja valkoisillepaimenkoirille. Osallistujia näistä pk-rotukirjon marginaaliroduista tais olla yhteensä 37 koirakkoa.
Minun kasvateista mestiskokeeseen osallistuivat Rilla erikoisjäljelle ja Sinko ja Zelda hakuun. Kaikki kolme lajeissaan ensikertalaisia.
Varhain lauantaiaamuna ajelimme Jennan kanssa Oulusta Lapualle. Sopivasti ehdimme klo 9 mennessä ja siten seuraamaan haku1:n tottiksia. Ekassa suoritusparissa olivatkin peräkkäiset numerot arponeet Outi ja Riina. Molemmat koirakot esittivät iloista työskentelyä eikä ohjaajien jännitys ainakaan kentän laidalle näkynyt. Sinko esitti upeaa seuraamista ja keskittymistä kauttalinjan, joten Sinkolle ja Outille kalliin hyppynoudon 'nollauksesta' huolimatta 73p ja mahdollisuudet koulariin säilyivät. Zeldan kalliimpina virheinä toistuivat noudoissa huonot palautukset ja lopulta A-esteellä kapula jäi täysin palauttamatta. Zeldan ja Riinan pisteet 59p eivät enään mahdollistaneet tulosta, mutta maastosuorituksiin kokemusta hakemaan läksivät tietenkin.

Boreabrie kaksikko ekassa tottisparissa

Sinko seuraa :)

Sinko noutaa
(c) Minna Saarimaa

Zelda seuraa :)
(c) Minna Saarimaa

Zeldan liikkestä istuminen
(c) Minna Saarimaa

Zeldan probleema?? ai tuostako vielä yli?
Tytöt tuomiolla (Riinan sanoin..) :D
(c) Minna Saarimaa

Pitkin päivää maastosta tippui kivoja uutisia, esineruudusta Sinkolle lähes täydet 29p. Zeldakin oli työskennellyt koko käytettävän ajan 5min mutta esine jäi lopulta tuomatta. Henkilöhausta Sinko nosti hienosti vaadittavat kaksi ukkoa ja sai hyvät työskentelypisteet joten hausta 165p. Zelda haukkui komeasti yhden ukon ylös, mutta aika loppui kesken eikä toista ehtinyt ilmaisemaan. Zeldan hakupisteet 96p.
Sinkolle ja Outille komea 2-tulos 267p ja koulutustunnus HK1 sij. 2/5. ja päivän päätteeksi rotumestaruus RM1. Onnea!!

Haku 1 palkitut, mukana mm Satumarja & Oodi valkkareiden RM1

Outi & Sinko RM1-parimme

Meillä Rillan kanssa työrupeama vasta alkoi iltapäivän helteisillä pelloilla. Saimme arvonnassa jäljen nro 3. Jälkipohja osoittaui kovaksi savimaaksi, jossa kuitenkin kasvoi ihan reilusti 10-20cm heinää. Rilla lähti paalulta varmaan tapaansa, tarkisteli ekan suoran puolivälissä alustan vaihduttua savelle ja traktorin urille (vieressä oli lato, jonka edestä jälki kulki lähes paljaalla savella). Ladon jälkeen tulikin ensimmäinen kulma, jonka Rilla ajoi erinomaisesti. Seuraavan suoran ja toisen kulman se selvitti hyvin, mutta kolmannella suoralla ollutta esinettä ei ilmaissut :(. Kolmannen kulman jälkeen alkoi pyöriminen ja Rilla veti viistoon oikealle nostaen kuonoa useaan otteeseen. Tässäkin kohtaa pohja oli kovaa savea ja traktorin uria, joten epäilimme sen saaneen hajun tuoreemmasta harhajäljestä ja tarttuneen siihen. No yhtäkaikki, koira eteni yli 10m liinan verran ulos jäljeltä joten peli poikki ja siihen mennessä ansaittuja pisteitä ja arvostelua kuuntelemaan. Meille siis 35p eikä tietenkään tulosta.
Hyvää oli Rillan halu jäljestää ja kulmatyöskentely. Huonoa esineen ilmaisematta jättäminen ja toki kuonon nostelu ja lopulta harhautuminen jäljeltä. Reenit jatkuvat, ohjelmaan on kirjattu vieraan tekemät jäljet, vieraat esineet sekä tarkkuuden lisääminen. Meille tänä kesänä ilmaantunut kuonon nostaminen  kesken jäljestyksen on merkki liian helpoista harjoituksista pitkällä heinällä, liian samoina toistuvia reenejä. Nyt siirrymme vaikeammille pohjille ja vanhempiin jälkiin.
Erikoisjälkikokeita on muutamat tänä syksynä Tornio-Oulu leveyksillä, toki koetan niistä jostain  koepaikan saada, mutta arvatenkin armoton puhelinrumba on edessä :P
Ensi vuoden 5-rotumestiksiä harkitsemme toki, ainakin jos erikoisjälki on siellä edelleen rajoittamattomana ohjelmassa. Sitä emme tässä vaiheessa tiedä löytyykö ko kokeille lopulta edes järjestäjää, toivottavasti löytyis.
Oli kiva päivä, turhan kuumaa tosin, mutta olosuhteet olivat kaikille samat. Kiitos Jennalle matkaseurasta ja navigoinnista, toivottavasti sait pk-kipinän! :)