lauantai 26. syyskuuta 2015

Jerker-Jackpott

Uroksen löytäminen Rillan ensimmäisen pentueen isäksi ei ole ollut helppoa. Tuskinpa se tässä meidän pienessä rodussa on missään kovin helppoa, mutta aivan erityisen vaikeaksi Suomessa sen tekee nämä pitkät välimatkat. Ei ole mikään salaisuus, että pidän kovasti ranskalaisesta uroksesta Eragon des Plaines de Brotonnesta, jolla on kovasti käyttönäyttöä Ringistä ja mondioringistä, lisäksi hyvä ulkomuoto, kiinnostava sukutaulu ja yleiset terveysasiat kunnossa. Lisäksi kun kaikki, jotka Eragonin ovat livenä tavanneet, ovat sitä kovasti minulle kehuneet. Eragon asuu eteläisessä Ranskassa..ihan siellä Monacon rajamailla..eli tosi kaukana, mulle liian kaukana.

Jerkerin isä Eragon




RING3 Eragon des Plaines de Brotonne

Eragon
(c) David Schouppe

Tiesin, että Pohjois-Ruotsissa Luleåssa asuvat Marie ja Benka kennel Anamma Nordista ovat käyttäneet Eragonia ja pentueesta on yksi uros Ruotsissa ja toinen Tanskassa. Olen seurannut näitä kahta Anamma Nord J-pentueen poikaa mielenkiinnolla ja toki koko pentuetta ylipäänsä, terveystuloksia, MH -kuvauksia, näyttelykäyntejä jne.
AN J-pentueen kaikki yksilöt ovat lonkkakuvattuja ja lonkiltaan(HD) terveitä A-B, muutamilta on kuvattu kyynärpäät (ED) ja ovat puhtaat 0/0. Silmäpeilauksia Ruotsissa ei briardeilta vaadita, joten niitä tuloksia ei löydy keltään, eikä toki meillä yleistyviä selkäkuvauksiakaan.
Pentueen emän Anamma Nord Gullan-Grymin olen tavannut pari kertaa, samoin Gullanin emän tsekkituontinartun Hannah Nadina Sis:n eli Hannien. Molemmista nartuista tykkään kovasti, ovat semmosia vilkkaita, avoimia briardeja, joilla on MH-kuvauksen ja luonnetestien mukaan reilusti taistelutahtoa ja yleistä sosiaalisuutta.

DK CH KORAD Anamma Nord Gullan-Grym

KORAD Hannah Nadina Sis

Pojista päädyin lopulta Ruotsissa asuvaan Anamma Nord Jerker-Jackpottiin. Jerkerillä on luonnenäyttöä, MH ja MT, mitä velipojalta ei löydy. Jerker on MH-kuvauksen ja luonnetestin (MT) mukaan sosiaalinen, vilkas ja leikkihaluinen uros, joka selvitti molemmat testit hyväksytysti ollen täysin laukausvarma. Mitään valtaisaa rohkeutta Jerker ei testeissä näyttänyt ja muistikuviakin jäi eli hieman pehmeäksi oli mainittu. Sinällään nuo ominaisuudet (rohkeus-kovuus) ovat toki briardeillekin toivottuja, mutta eivät tässä tapauksessa ykkösprioriteetteja.
Ulkomuodoltaan Jerker on muuten minun makuun, paitsi kooltaan. Se on iso (68-69cm) mistä on spesialistituomareilta vähän noottia saanutkin. Sinällään koko ei yllätä, suku emän puolelta on enemmän isoja kuin pieniä. Jerker on isosta koostaan huolimatta hyväntyyppinen ja hyvärakenteinen uros. Sillä on keskiruskeat silmät ja hyvä turkinlaatu ja väri. Fawnvärit ovat pitkin matkaa hieman mietityttäneet, sekä Rillan että Jerkerin takaa tulee vahvasti charbonnea (Gipsy ja Hannie), mutta loppujen lopuksi näille ulkomuotoasioille on ollut helppo antaa myönnytyksiä.

Jerker 3v.

Jerker & Monika  (c) Viktoria Arehult


Jerkerin omistajilla Monikalla ja Kristerillä ja mulla on pitkä yhteinen historia. Kävimme aikoinaan (talvella 2003) Manen kanssa astuttamassa Gipsyn Monikan ja Kristerin ranskantuontiuroksella Olaf des Eronnelles'lla. Lähes viikon verran asustelimme paikallisella brukshundklubbenilla ja heidän upeassa kerhotalossaan, vierailimme briardkasvattajien luona ja vietimme oikein mukavia aikoja Smålannissa. Matkan tuotoksena syntyi huhtikuussa 2003 tusinan verran briardpentuja, joista yksi jäi väliaikaisesti asumaan meille. Kyseessä oli astutuspentu Zhamanen Gaadtsie eli Ottosson, joka tietysti tarvitsi rabiesvasta-ainetestit (n.6 kk iässä) ennen kuin pystyi muuttamaan uuteen kotimaahansa Ruotsiin.

Monika & Krister sekä Ottosson syksyllä 2003 Suomessa

Ottossonin elämä jäi nivelrikkoisen lonkkavian vuoksi valitettavan lyhyeksi, mutta yhteyttä olemme pitäneet aina silloin tällöin kuulumisten muodossa. Nyt olisi loppuvuodesta taas matkasuuntana Smålanti ja pieni Anderstorp Gislavedin kunnassa ja toivomuksena toki briardromanssi ja mahdollinen pentueellinen fawneja Boreabrie vipeltäjiä kevättalven iloksi.

Ei kommentteja: