perjantai 8. marraskuuta 2013

Tottissemma

Viime lauantaina 2.11 oli Pellossa Mia Skogsterin tottelevaisuusklinikka. Semman järjesti RPKK eli Rovaniemen palveluskoirakerho ja kanttiinista eli ruoka - ja kahvitarjoilusta huolehti 'Lärkki' eli Länsirajan kennelkerho, Rohkihallin 'isäntäkerho'.
Olen osallistunut Mian semmaan aiemmin vuonna 2009 Rovaniemellä. Mielestäni nyt oli jopa parempi semma, todella tiivis paketti pk-tottisliikkeiden kouluttamisesta runsaiden esimerkkivideoiden ja lopussa esimerkkikoirakoiden avulla. Onhan Mian esiintyminen ja tapa opettaa ja havainnollistaa asiat todella mukaansa tempaavaa ja katsojana/kuuntelijana huomaat imeväsi tietoa herkeämättömän ahneesti. Arvelisin, että osallistujia oli n 40 henkeä, joista kahdeksalla oli koirat mukana 'ongelmineen'. Esimerkkikoirakot oli valittu etukäteen mahdollisimman monia 'koulutusongelmia' edustaen. Rotuina oli käyttöbelgien ja -sakujen lisäksi mm näyttelylinjainen tervu ja amstaffi!
Yritin saada koirapaikkaa Rillallekin, aiheena seuraaminen ja kontakti(n tippuminen). Valitettavasti Mia ei koskaan saanut monia lähettämiäni sposteja, eikä siten edes koko ilmoittautumistani semmaan! Soneran sposti vissiin tökki juuri ratkaisevalla hetkellä, koska meilit eivät koskaan perille menneet. Vasta työsähköpostista lähettämäni posti meni perille ja pääsin ylipäänsä osallistumaan semmaan, jälki-ilmoittautuneena.
Onneksi saman aiheen eli seuraamisen ja kontakti-ongelman kanssa esimerkkikoirakoksi pääsivät Outi ja amstaffi Kuura.

Seminaari alkoi 2,5 tunnin luennolla, jossa käytiin läpi kaikkien pk-liikkeiden opetus pikkupennusta alkaen. Eniten luentoaikaa ja erinomaisia videoita Mia käytti aiheeseen 'pennun alkuopetus', kädestä ruokkimisesta kohti kainalopalkkaa sekä noutojen opettamiseen. Noudot hyppyineen muodostavat 40% tottispisteistä ja noudot olivatki Mialle 'sydämenasia' seuraamisen kouluttamisen lisäksi. Jättöliikkeet ( liikkeesta istuminen, maahanmeno ja seisominen) jäivät selkeesti vähemmälle luentoajalle.
Rillan seuraamisongelmaan ja kontaktin tippumiseen sain seuraavat yksinkertaiset vinkit: pitää palata taaksepäin ja vahvistaa targettia (palloa tai patukkaa) kainalossa/kauluksessa tai reeniliivin ylätaskussa. Myös palkan ajoituksessa ja palkkaussuunnassa on oltava tarkempi. Kontaktin pitämistä pitää harjoitella apparin(avustajan) häiriöllä, taputuksella tai liikkumisella reenattavan koirakon ympärillä. Kontaktin tippumisesta tiukka EI ja tarvittaessa nyppäsy liinasta, uudelleen kontaktista taas suullinen kehu ja pienellä viiveellä palkka. Ei siis mitään vippaskonsteja vaan ihan peruskauraa koirankoulutuksessa, on vaan uskallettava ja maltettava palata taaksepäin. Meillä on siis huonot pohjat ja niitä rupean nyt talven aikana korjaamaan/paikkaamaan :P

Metrisen esteen opettamisessa Mia käyttää apuvälineinä rimoja ja rakennuspuristimia, joten nekin kirjasin ostoslistalle. Varsinaista hyppytekniikkaa hän ei koirilleen opeta, agilityn tapaan, vaan suht nopeasti pyrkii kouluttamaan puhtaan esteen ylityksen juuri apurimojen avulla. Vain puhtaista ylityksistä koira saa palkan.
Eteenlähettämisessä ja siellä maahanmenemisessä Mia suosii 'kuoppatapaa' eli koira näkee patukan/pallon viennin eteenlähetyskuoppaan ja saa aluksi suoraan hakea palkan kuopasta. Pikkuhiljaa siirrytään siihen ettei palkkaa jätetäkään kuoppaan vaan koiraa harhautetaan lähtemään kuvitellulle palkalle ja käsketäänkin siellä maahan - palkka tulee ohjaajan kädestä eli koira saa vapautuskäskyllä juosta ohjaajalle patukkaan kiinni. Itse olen käyttänyt samaa tekniikkaa jo vuosia hyvällä menestyksellä, tosin ilman kuoppaa. Meillä on reenikentän laidassa sopivasti heinikkoa tai muuta kasvillisuutta (palkka ei siten näy) ja viime syksyisen kentän pintaremontin myötä takuulla viimeisetkin kuopat on siloitettu :D.

Noutojen suhteen tunsin jopa onnistuneeni, Rillan luovutukset on tiiviit ja rauhalliset ja otekin tarvittavan luja. Ainoastaan paluuvauhtiin pitää kiinnittää huomiota, paljon luoksetuloja kapula suussa tai ns. vauhtinoutoja. Mian esittelemää, itselleni täysin uutta, kahden patukan noutoa en ole koskaan koirilleni/pennulle kouluttanut. Kyseisellä tavalla koira saadaan kiihdyttämään vauhtia kapulan noston jälkeen, sillä jo pentuajoista se on oppinut nopeasti hakemaan toisenkin patukan eli keräämään suuhun kaksi patukkaa. Tätä kokeilen sitten tulevaisuudessa...seuraavan pennun kanssa.
Kovin paljon uutta semma ei esitellyt, mutta luentojen ja esimerkkikoirakoiden myötä tuli taas kerrattua eri liikkeiden opetustavat, pienineen tärkeineen yksityiskohtineen kuten palkkauksen oikea ajoitus, oman äänen käyttö ja tietyn jännitteen luominen.

Mia tuntui korostavan laumaviettiä koiran ja pennun koulutuksessa, hyvä suhde koiran ja omistajan välillä on kaiken lähtökohta, koiran tulisi palkkautua jo pelkästä kehusta, ohjaajan äänestä. Ennenkaikkea koiran tulisi työskennellä ohjaajalleen eikä kainaloon tai liivin taskuun piilotetulle pallolle tai patukalle. Pakotteiden käyttöä hän ei suositellut 'ykkösasiana', liinanyppäsyt ja tiukka EI riittävät monessa asiassa.
Semmassa ei saanut kuvata eikä videoida, joten kuvamatskua ei ole. Ilahduttavan paljon ja kaukaa(!!) jopa Oulun alapuolelta oli porukkaa saapunut maailmanmestaria kuuntelemaan ja koulutusvinkkejä hakemaan. Kysymyksiä sai heittää ja keskustelu oli antoisaa ja hersyvällä huumorilla höystettyä. Mahtava lauantaipäivä kertakaikkiaan, lisää tämmöstä! :)

Rasta ensilumessa kolmisen viikkoa sitten