lauantai 26. syyskuuta 2015

Jerker-Jackpott

Uroksen löytäminen Rillan ensimmäisen pentueen isäksi ei ole ollut helppoa. Tuskinpa se tässä meidän pienessä rodussa on missään kovin helppoa, mutta aivan erityisen vaikeaksi Suomessa sen tekee nämä pitkät välimatkat. Ei ole mikään salaisuus, että pidän kovasti ranskalaisesta uroksesta Eragon des Plaines de Brotonnesta, jolla on kovasti käyttönäyttöä Ringistä ja mondioringistä, lisäksi hyvä ulkomuoto, kiinnostava sukutaulu ja yleiset terveysasiat kunnossa. Lisäksi kun kaikki, jotka Eragonin ovat livenä tavanneet, ovat sitä kovasti minulle kehuneet. Eragon asuu eteläisessä Ranskassa..ihan siellä Monacon rajamailla..eli tosi kaukana, mulle liian kaukana.

Jerkerin isä Eragon




RING3 Eragon des Plaines de Brotonne

Eragon
(c) David Schouppe

Tiesin, että Pohjois-Ruotsissa Luleåssa asuvat Marie ja Benka kennel Anamma Nordista ovat käyttäneet Eragonia ja pentueesta on yksi uros Ruotsissa ja toinen Tanskassa. Olen seurannut näitä kahta Anamma Nord J-pentueen poikaa mielenkiinnolla ja toki koko pentuetta ylipäänsä, terveystuloksia, MH -kuvauksia, näyttelykäyntejä jne.
AN J-pentueen kaikki yksilöt ovat lonkkakuvattuja ja lonkiltaan(HD) terveitä A-B, muutamilta on kuvattu kyynärpäät (ED) ja ovat puhtaat 0/0. Silmäpeilauksia Ruotsissa ei briardeilta vaadita, joten niitä tuloksia ei löydy keltään, eikä toki meillä yleistyviä selkäkuvauksiakaan.
Pentueen emän Anamma Nord Gullan-Grymin olen tavannut pari kertaa, samoin Gullanin emän tsekkituontinartun Hannah Nadina Sis:n eli Hannien. Molemmista nartuista tykkään kovasti, ovat semmosia vilkkaita, avoimia briardeja, joilla on MH-kuvauksen ja luonnetestien mukaan reilusti taistelutahtoa ja yleistä sosiaalisuutta.

DK CH KORAD Anamma Nord Gullan-Grym

KORAD Hannah Nadina Sis

Pojista päädyin lopulta Ruotsissa asuvaan Anamma Nord Jerker-Jackpottiin. Jerkerillä on luonnenäyttöä, MH ja MT, mitä velipojalta ei löydy. Jerker on MH-kuvauksen ja luonnetestin (MT) mukaan sosiaalinen, vilkas ja leikkihaluinen uros, joka selvitti molemmat testit hyväksytysti ollen täysin laukausvarma. Mitään valtaisaa rohkeutta Jerker ei testeissä näyttänyt ja muistikuviakin jäi eli hieman pehmeäksi oli mainittu. Sinällään nuo ominaisuudet (rohkeus-kovuus) ovat toki briardeillekin toivottuja, mutta eivät tässä tapauksessa ykkösprioriteetteja.
Ulkomuodoltaan Jerker on muuten minun makuun, paitsi kooltaan. Se on iso (68-69cm) mistä on spesialistituomareilta vähän noottia saanutkin. Sinällään koko ei yllätä, suku emän puolelta on enemmän isoja kuin pieniä. Jerker on isosta koostaan huolimatta hyväntyyppinen ja hyvärakenteinen uros. Sillä on keskiruskeat silmät ja hyvä turkinlaatu ja väri. Fawnvärit ovat pitkin matkaa hieman mietityttäneet, sekä Rillan että Jerkerin takaa tulee vahvasti charbonnea (Gipsy ja Hannie), mutta loppujen lopuksi näille ulkomuotoasioille on ollut helppo antaa myönnytyksiä.

Jerker 3v.

Jerker & Monika  (c) Viktoria Arehult


Jerkerin omistajilla Monikalla ja Kristerillä ja mulla on pitkä yhteinen historia. Kävimme aikoinaan (talvella 2003) Manen kanssa astuttamassa Gipsyn Monikan ja Kristerin ranskantuontiuroksella Olaf des Eronnelles'lla. Lähes viikon verran asustelimme paikallisella brukshundklubbenilla ja heidän upeassa kerhotalossaan, vierailimme briardkasvattajien luona ja vietimme oikein mukavia aikoja Smålannissa. Matkan tuotoksena syntyi huhtikuussa 2003 tusinan verran briardpentuja, joista yksi jäi väliaikaisesti asumaan meille. Kyseessä oli astutuspentu Zhamanen Gaadtsie eli Ottosson, joka tietysti tarvitsi rabiesvasta-ainetestit (n.6 kk iässä) ennen kuin pystyi muuttamaan uuteen kotimaahansa Ruotsiin.

Monika & Krister sekä Ottosson syksyllä 2003 Suomessa

Ottossonin elämä jäi nivelrikkoisen lonkkavian vuoksi valitettavan lyhyeksi, mutta yhteyttä olemme pitäneet aina silloin tällöin kuulumisten muodossa. Nyt olisi loppuvuodesta taas matkasuuntana Smålanti ja pieni Anderstorp Gislavedin kunnassa ja toivomuksena toki briardromanssi ja mahdollinen pentueellinen fawneja Boreabrie vipeltäjiä kevättalven iloksi.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Esinekriisi

siinä niitä, murheenkryynejä..

Erikoisjälki on haastava laji kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kun alat jotain osaa korjaamaan tuloksekkaasti niin toinen osa sitten hajoaa. Meillä on pitänyt olla suht hyvä esineilmasu, pitkin kesää Rilla on tipahdellut esineillä maahan ja vaikka joukossa on vinoja makuita kauneusvirheinä, niin se itse ilmasutapa (maahanmeno) on ollut varma. Nyt sekin on hajonnut :(
Rotumestaruuskokeiden jälkeen päätin, että pitää päästä ajamaan vieraita jälkiä ja vierailla esineillä. Ei me ihan ehditty. Enkä edes ole asian kanssa pitänyt kiirettä, kun ei ollut ollenkaan toiveita, että ylipäänsä saisimme enään koepaikkaa tälle syksylle.
Sain kuin sainkin koepaikan Muhoksen PAEJ1 kokeeseen viime lauantaille. Ja edelleen pohjalla vain niitä itse polkemiani jälkiä omilla, tosin uusilla, esineillä. Reenit menivät tietenkin hienosti, varsinkin ilmaisujen osalta ja suhteellisen rauhallisin mielin läksimme kokeeseen.
Koeolosuhteet olivat upeat verrattuna Lapuan helteisiin ja kuiviin peltoihin. Aamukasteisella n.20cm heinällä +10'c lämmössä. Ei valittamista.
Arvoin jäljen nro 4 eli viimeisenä paalulle. Rilla lähti paalulta varmanoloisesti ja ajoi ensimmäisen pitkän suoran intensiivisesti, mutta ei malttanut ilmaista ensimmäistä esinettä. Voi plääh. Kolmannella suoralla olleen toisen esineen sentäs ilmaisi, mutta ihan varovaisesti ja poikittain. Kolmannen esineen ilmaisi seisomalla, mutta en ehtinyt edetä koiran luo kun se jo jatkoi jäljestystä. :( Kulmista puolet sujui hyvin, ei poikkeamia. Mutta muutamassa kulmassa teki kyllä tarkistuksia ja niistä tuli pistemenetyksiä. Viimeisen suoran päässä viimeisellä esineellä Rilla kääntyi minua kohti ja ilmaisi siten väärään suuntaan. (Never ever tuotakaan reeneissä tehnyt). Tuomari (J.Petäjistö) oli meille huonosti esineitä ilmaiseville koirakoille tiukkana, eikä neljästä koirakosta tullut tulosta kuin yhdelle vaikka kaikki koirat ajoivat jälkensä loppuun.
Rilla sai 66p ja jäimme tuloksesta eli koularista 4 pistettä. Olihan siellä hyviäkin pätkiä eikä tulos todellakaan kaukana ole, mutta esineilmasut on vaan laitettava kuntoon ennen seuraavaa yritystä.

Reeneissä kotipellolla


Mitä kuvaat siellä - täällä on esine!



Loppukausi onkin tarkoitus reeniä vaihdellen vieraan tekemiä jälkiä ja esineitä ja perusreeniä omilla esineillä ja 'omilla' jäljillä. Mulla on reenikaveripula tällä hetkellä. Raisa keskittyy Martta-flättin kanssa NOME hommiin eikä erikoisjälkeä voi laittaa polkemaan ihan ketä tahansa asiaan täysin vihkiytymätöntä. Onneksi ensi viikosta lähtien meillä molemmilla on enemmän aikaa tehdä reenijuttuja toisillemme.
Ei me Rillan kanssa olla vielä luovuttamassa. :)