sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Hämärää puuhaa

Tänään oli viimeiset hakutreenit tälle vuodelle. Belgi-Minnan ja Outin kanssa saimme mainiosti treenattua kolme koiraa ja jäipä 'ylimääräistä' aikaa rupatteluun ja koirien leikittämiseenkin. Lunta on täällä Rovaniemellä suhteellisen vähän joten mitään hurjaa rämpimistä upottavassa hangessa treenit eivät onneksi ole olleet.

Sallin kanssa on treenattu hakua epäsäännöllisen säännöllisesti helmikuusta joulukuuhun. Kesällä pidimme piiitkän tauon ja keskityimme jälkeen ja tottiksen hiomiseen. Viime talvena ja touko-kesäkuussa Sallille rakennettiin ilmaisua, rullan tuontia ja näyttöä. Nöyränä ja tottelevaisena tyttönä Salli omaksui idean nopeasti ja irtorullat tulivat sievästi käteen asti.

Monesti mietin tuliko tehtyä virhe että aloitimme hakuharrastuksemme ilmaisun opettamisella jossa alusta asti vaadittiin teknistä osaamista ja 'vakavaa' suorittamista. Ja niinhän siinä kävi että koiran työskentelyinto tuntui jossain vaiheessa lopahtavan.

Kesätauon jälkeen aloitimme puhtailla peräänajoilla ja suorapalkoilla, siirtyen pikkuhiljaa haamuihin ja lopulta valmiisiin maalimiehiin mutta edelleen vain iloisia löytöjä jalkapallolla palkaten.
Suorapalkat ovat tuottaneet tulosta ja tänä päivänä Salli on innoissaan jo hakuvermeitä päälle puettaessa ja maalimiesten kadottua metsään kuuluu pikkukoirasta vienoinen 'piip'. :-)

Hakutreeneissä olemme syksyn aikana hyödyntäneet lukuisat miespuoliset vara-ohjaajat ja maalimiehet. Salli on taistelutahtoisena ja patukka/pallohulluna helppo tapaus saada leikkimään kenen tahansa mutta aivan erityistä itseluottamuksen nousua se on osoittanut haastamalla tosissaan ronskeja miehiä taisteluleikissä. Hakutreenit ovat kaikkinensa olleet pikkulikalle postiviinen juttu, omassa laumassa pahnueen pohjimmaisena kasvanut Salli on lauman ulkopuolella hieman 'reppana' ja siten hakutouhut ovat itsenäistäneet ja vahvistaneet sitä.

Aika näyttää saavutammeko koskaan haussa kisatasoa, mutta jo nyt tiedän että paljon olemme oppineet ja saaneet. Kiitos treeniporukallemme!

Melko 'hämäräksi puuhaksi' on menneet viimeaikaset treenailut ja koirien lenkitykset. Napapiirin leveyksillä aurinko nousee klo 10:58 ja laskee 13:26. Päivän pituus on tarkalleen 2 h ja 28 min (lähde:Ilmatieteenlaitos). Viikko vielä tätä todellista kaamosta kunnes kello kääntyy ja avot! - kevättä kohti mennään!!

Päivän kuvasaldoa hakutreenien lomassa...kovin oli pilvistä ja pimeää ja salamavaloa tarvittiin..ja sen kyllä huomaa kaikista epämääräisistä valopilkuista kovin epämääräisissä kuvissa ylipäänsä...


Outi leikittää Sallia, vanha ruttana jalkapallo on favourit!


Salli ja Outi


Hakukonkari Jane odottaa 'lentävää palloa'


Mastery on hommansa tehnyt, kolme ukkoa ja paljon märkiä pusuja!

Outi, Mastery-labu ja taustalla Minna M

perjantai 28. marraskuuta 2008

Hammaspainia ja korvanputsausta

Kuluneet pari kolme viikkoa ovat olleet koirille tylsiä...koko kesä ja syksy treenattiin suht ahkerasti, vähintään joka toinen päivä jotain äksöniä. Nyt sitten talven tultua lopullisesti, ei ollakaan tehty yhtikäs mitään. Lenkkeilty vain ja Sallin kanssa kerta viikkoon hakutreenit. Tämä toimettomuus on näkynyt ylimääräisenä touhottamisena ja sisällä kannetaan leluja revittäväksi tai heitettäväksi (lähinnä siis Salli ja Rasta, Gipsy-muori osaa jo nauttia pelkästä oleilusta...) ja osa pehmoleluista on suolistettu paremman tekemisen puutteessa. No, noita pehmoleluja kyllä riittää - kiitos Varastotien kirppiksen! :-)

Istuskelen aika paljon tässä koneella ja tuossa selkäni takana sängyllä tempaistaan toisinaan semmoiset hammaspainit että heikompia hirvittää. Rasta ja Salli pääosissa - tietenkin. Joskus muorikin innostuu painiin mukaan mutta enimmäkseen saa nuoriso hammastella keskenään. Voi sitä rasittavaa älämölöä ja ärinää ja puhinaa kun neidit innostuvat oikein kunnolla. Välillä hellyys saa yliotteen ja sitten putsataan toisten korvat oikein antaumuksella.


Otan tästä puolinelssonin ja heitän sinut kanveesiin...


jos sittenkin hammaspainia..ärrrr..


Putsaan välillä korvasi..


ja äiti tyttäreltään...


ja tytär äipältä..

Varsinkin kulunut viikko on ollut 'tyttöjen välistä ystävyyttä'. Rastan juoksu alkaa olla tärppipäivissään ja sen huomaa, meno on oikeata L-koodia rasittavimmillaan...:-/
Sallin mielestä isosisko on tuoksuissaan aivan ihqu!!



Välillä mulla menee hermo...ja huudan HILJEMPAA!!



Ai mekö vai??

Iltalenkillä olemme jo useasti saaneet pienen valkoisen varjon joukon jatkoksi. Naapurin bichoniuros Romeo on nimensä mukaisesti kulmakunnan casanova ja omalla päättäväisyydellään se lähtee (karkaa) joka kerta mukaamme ohitettuamme sen kotitalon. Ja joka kerta palautamme sulhaskandin kiltisti takaisin kotiin...voi rasitus, pitäis varmaan pysytellä noilla metsäpoluilla ja kelkkareiteillä näiden sulotuoksuisten tyttöjen kanssa!

perjantai 21. marraskuuta 2008

Paneelia ja pakkaspäiviä

Ensimmäinen adventti lähestyy ja sen huomaa viimeistään tuolla kaupungilla pyörähtäessä, joulukrääsää ja lahjaideoita pursuaa kauppojen hyllyt ja näyteikkunat. Tunnustan, en ole mikään jouluihminen, minusta joulu on lasten juhla ja kun mulla ei ole omia lapsia niin koko joulu tuntuu aina vaan ylimitoitetulta hässäkältä...


Pikkupakkasessa päivälenkillä- Gibbon ja Rasta

Pakkaskeliä on lupaillut viikonlopuksi, ilmeisesti koko suomeen, joten saavat etelän ihmisetkin lumisen maiseman vihdoin. No, ei pitäisi valittaa tuommosista -15 asteen lukemista mitä tänne on luvattu, sydäntalvella elohopea saattaa hyvinkin kivuta mokomat 15 astetta lisää...mutta hakuporukkamme on joutunut 'kahtiajakoon' kylmentyneiden kelien ja vähenevän valon vuoksi. Ei millään ehdi ottamaan 8:aa koirakkoa samalla treenikerralla. Tulee koirille liian paljon odottelua kylmässä autossa ja hämärä tahtoo väkisinkin laskeutua viimeisten koirakoiden niskaan. Jospa sitä vielä muutamat treenit ottaisi ennen joulu/talvitaukoa. Kaamoksen väistyessä, tammi-helmikuun vaihteessa, voitaisiin taas jatkaa hakuilua.

Gipsyn J-pentueen viimeinen virallinen lonkkatulos saatiin tänään kun SKL:n röntgenpaneelin tulokset oli soitettavissa. Viimeisenä kuvatun Unnan lonkkatulos oli syyskuussa C/C mutta kuvanneen eläinlääkärin arviointiin uskoen omistaja laittoi kuvat paneeliin. Paneelissa Unnan tulos parantui eli lopullinen tulos on B/B.

Röntgenpaneelissa neljä luusto-ja nivelsairauksien asiantuntijaeläinlääkäriä (Marjatta Snellman, Kaj Sittnikow, Kaj Skutnabb ja Anu Lappalainen) arvioivat paneeliin tulleet kuvat itsenäisesti ja lopullinen lausunto koostuu eläinlääkäreiden antamien arviointien keskiarvosta.

J-pentueesta on nyt kuvattu virallisesti:

Zhamanen Jietna "Salli" B/B 0/0
Zhamanen Jisiida "Senna" B/B 0/0
Zhamanen Jalla Jalla "Arttu" B/B 1/0
Zhamanen Jumbardni "Jumpe" C/C 0/0
Zhamanen Javalaz "Emma" A/A 0/0
Zhamanen Jascada "Saska" B/B 0/0
Zhamanen Jeagilla "Unna" B/B 0/0

Zhamanen Justiba eli Hertta on uudessa kodissaan kuvautettu Hyvinkään hevosklinikalla eläinlääkärin arviolla C/B 0/0. Kuvia ei lähetetty SKL:on mutta koetamme jossain vaiheessa saada Hertankin kuvat virallisesti lausutetuksi.

Lopputulos on kuitenkin mitä mahtavin ottaen huomioon miten lonkkavikaisen ekan pentueen Gipsy jätti. Aikoinaan mietin ja pähkäilin huolestuneena kun Mane ilmoitti käyttävänsä Gipille toiseen pentueeseen ranskantuontiurostaan Oustic Junioria. Jussilla oli mitä mainioin, avoin ja reipas luonne mutta kovin vähän kuvattuja jälkeläisiä (muutama tervelonkkainen Ranskassa ja Belgiassa sekä yksi C/D Suomessa). Näin jälkikäteen on helppo todeta yhdistelmän onnistuneen lonkkien osalta, yksi pahainen 1-kyynär sinne mahtui ja silmiä ei ole toistaiseksi peilattu yhdeltäkään.

Luonteiden valossa olisi toki toivomisen varaa, aika dominoivia poikia joukkoon mahtuu joista yksi on jo päästetty 'enkelikoiraksi'..toki suurinosa on ihan kelpoja briardeja, avoimia ja hyväntahtoisia reilulla tekemisenhalulla varustettuja nuorukaisia. Luulen että noista 'pahoista pojistakin' kasvaa rehellisiä hippitukkia kunhan selviytyvät nuoruuden karikoista aikuisiksi.
Tässä muutama kuvamuistelo kesältä 2006...


Isä Jussi kuvattuna Sammaljoella toukokuussa 2006


J-pennut baaritiskillä


Varamami Rasta pesueen kanssa...vas.Jumpe, Emma, Unna ja Saska, taustalla Senna ja Salli


Pentuja läjäpäin portailla...


Senna, Saska ja Unna 8vk - niin kiltteinä ja söpöinä..:-)


sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Marraskuisia mietelmiä

Auton akku sanoi tänään sopimuksensa irti joten emme päässeet Sallin kanssa viikottaisiin hakutreeneihin.. :-( Huomenna on vissiin lampsittava akkukauppaan jotta päästään koiraharrastuksiin jatkossa. Bussilla täältä pääsee kaupunkiin ja yliopistolle suht mutkattomasti ja hulppeat lenkkimaastot aukeavat ihan kotiportailta, joten metsälenkkeihin ei autoa tarvita. Mutta yhteistreeneihin päästäkseen ja ylipäänsä koiraharrastajalle auto on välttämätön!

Kaunista sunnuntaipäivää ei ihan viittinyt sisällä oleskeluun haaskata, joten minäpä tempasin ja kaivoin hiihtovermeet esille ja eikun jänkälle. Ihan vaan huomatakseni ettei lunta sittenkään ole niin paljon että kunnolla hiihtämään pystyisi...no, ehkä noilla Ounasvaaran hoidetuilla ja tasaisilla baanoilla, mutta ei Toramon lähijänkillä! Noille virallisille hiihtobaanoille joita on tässä lähiympäristössä kymmeniä ja kymmeniä kilometrejä, ei tietenkään saa mennä koirien kanssa huiskimaan.


Siellä jänkällä tarpoessani kaiken sen 'lumen' ja heinikon keskellä, tuli mieleen vanha sanonta -

"Silloin on kasvanut aikuiseksi kun ei erehdy luulemaan ensimmäisiä hiutaleita hangeksi"

Piti oikein kaivella muistista muitakin todella osuvia ja omia ajatuksiani lähellä olevia ajatelmia ja mietelmiä.


"Oikea ystävä on sellainen..joka jaksaa kunnella loppuun pitkätkin jutut, joka säteilee lämpöä...ja haukkuu suoraan edessä päin"


"Talvi on pitkä rivi pakkaspäiviä - ei kylmä haittaa ellei se ole ihmisessä sisällä"



"Kaamosta voisi kutsua valon juhlaksi, lunta maassa, tähdet taivaalla ja revontulet tanssimassa kaiken yllä"
(Oheiset lainaukset Maija Paavilainen)

Löytyi vielä yksi talvinen kuva parin vuoden takaa Sieppijärveltä...



"On helppoa olla samaa mieltä, on helppoa olla mieletön.
Mutta enemmän löytää kun poikkeaa tieltä ja
oikaisee läpi metsikön"
-Juice Leskinen














torstai 13. marraskuuta 2008

Tulkoon valkeus...

Talvi on tullut! Tänä aamuna saimme vastaanottaa pitkään odotetun vieraan - lumen! Yön aikana oli satanut lähes parikymmentä senttiä uutta puhdasta lunta ja kun vielä pikkupakkanen nipisteli poskipäitä niin toiveissa on että tämä lumi myös pysyy. Toki täällä on lunta tullut ja mennyt, semmoista se usein loka-marraskuussa on mutta nyt näyttää kyllä lupaavalta pysyvän lumen suhteen.

Tykkään talvesta ja sen tuomista ihanista mahdollisuuksista liikkua - pakkanen jäätää jänkät ja joet sekä järvenselät ja huoletta voi koirien kanssa vaellella ja hiihtää paikoissa mihin kesällä ja sulan maan aikaan ei pääse.
Lumi tuo myös valoa pimeään ja kummasti tuolla pimeässä metsässä näkee kulkea vaikka iltamyöhäsellä, valonlähteenä kirkas tähtitaivas ja kuutamo.

Sanomattakin on selvää että tämmösten karvatöppösten kanssa eläessä lumi ja pakkanen ovat toisellakin tapaa tervetulleita - loppuu ainainen kuratassujen pesu ja lattioiden kuuraaminen! Tästä eteenpäin on lähes 6kk 'puhdasta' keliä ja puhtaita lattioita, mattoja, auton istuimia, voi nukkua hiekattomassa sängyssä jne...me like!


Päivälenkillä suuntasimme jälleen läheiseen Printtivaaraan tarkoituksena kuvata koiria huikeassa uudenlumen hohteessa. Harmikseni huomasin että taisimme myöhästyä - aurinko on ylhäällä niin kovin vähän aikaa ja paras valon aika oli auttamattomasti ohi ennen kuin vaaran laen saavutimme.


Muutamia hätäisiä räpsäisyjä tuli kuitenkin otettua.

Sininen hämärä on jo havaittavissa.


Rasta vielä lauman mukana...


Kuurapartoja!

Rasta on kuvissa vain parissa ensimmäisessä - mokoma otti ja häippäsi jäniksen jäljille ja katosi pitkäksi aikaa...siinä sitten huutelin ja viheltelin, turhaan. Arvelin jo että se on tainnut eksyä meistä koska jatkoimme Gipin ja Sallin kanssa matkaa polkua ylöspäin, emmekä menneetkään tuttua reittiä pitkin toista kautta kotiin. Minun koirat osaavat kotiportaille tästä lähi vaarasta joten en huolestunut vaan jatkoimme toisten kanssa matkaa kohti kotia.
Mörrimöykky -kö?
Gibbon kivellä kuulostelemassa karkulaisen perään...
Eihän Rasta siellä portailla ollutkaan vaan löytyi n.puolen kilsan päässä pyörätieltä...koulumatkalla kotiin palaamassa olleet koulutytöt olivat 'löytäneet' koiran harhailemasta pyörätieltä ja nokkelina sitoneet hyppynarun sen kaulapantaan. Siellä ne sitten taluttelivat hieman hämmentynyttä karkulaista...no, saa sitä huudella ja vihellellä vaaranlaidalla kun toinen on joutunut kaapatuksi.
En minä tyttöjä raaskinut nuhdella, oikein he tavallaan toimivat - olivat pelänneet että koira jää auton alle ja siksi sitoneet sen repusta löytyneeseen hyppynaruun.

Hitsi, pitää kyllä kaivella ne koirien vanhat nimikyltit joissa on minun puh.numero ja kiinnittää ne jokaiselle kaulapantaan vai pitäiskö hommata tutkapannat jokaiselle. Siinä sitä oliskin näky kun sompailisimme menemään - koirilla antennit niskassa ja emännällä navigaattori kädessä...

Hemmetin riistaviettiset piskit!! :-(





lauantai 8. marraskuuta 2008

Kummilapsia

Viime aikoina olen saanut ilolla ja ylpeydellä ja osittain kauhun sekaisin tuntein seurata kahden kummilapseni tempauksia 'maailman merillä'...

Siskonpoikani Jarmo otti ja käveli BB-taloon tällä viikolla, oli kyllä jo tiedossa että sinnehän suunta käy, koska BB-haastattelut jo keväällä sellaista lupailivat...no huh huh, Jamppa on se 'rautakaupan kävelevä mainos' kaikkineen hilavitkuttimineen leukaperissä! :-)


BB-Jampan virallinen kuva...:-)

Toisaalla kummityttöni Suvi, toisen siskoni Pirjon tyttö, on tehnyt vahvaa tulemista iskelmätaivaalla nousten 'Hento kuiskaus' sinkullaan jo iskelmälistan kolmanneksi! Tällä hetkellä Suvi kiertää suomenmaata Janne Tulkin kiertueella taustalaulajana. Viime syksynä samoihin aikoihin oli päällä pitkä rundi Yö-yhtyeen taustasolistina. Jossain välissä plikka meinaa pakertaa yo-tutkinnon ulos joten tsemppiä ja jaksamista loppuihinkin yo-skaboihin!


Ohessa Suvin www-sivujen osoite, josta voi käydä tiirailemassa plikan alkavaa uraa.


Aika nostalgista ja haikeaakin oli selailla albumeja ja tsiikailla nuorisostamme lapsuuskuvia...voi, kyllä sitä tuntee itsensä niiiiin vanhaksi toisinaan...

Tässä muutama kuva kläpeistä ja kummitädistä koirineen piitkän ajan takaa...


Suvi kummitädin sylissä jouluna-89...syliin on kipuamassa myös ensimmäinen briardini Hani 10vk.



Jamppa ja Minna-täti joskus 80-90 lukujen vaihteessa.


Ja samassa tilanteessa sylissä Suvi.


Jamppa ja Hani Koivumaassa talonmaalaus talkoissa 90-luvun alussa.


Hani ja Suvi olivat samanikäisinä usein yhteisissä leikeissä...

















Petra ja Suvi - jo pikkuneitokainen Kolarin mummolan pihassa.
No, se on selvää että nämä nuoret ovat kummitätiään lahjakkaampia ja ennen kaikkea rohkeampia! Ei olis minusta ollut aikoinaan astelemaan BB-taloon saatikka kysäsemään Yö-yhtyeen Ollilta saako tulla keikalle laulamaan...näillä nuorilla on rohkeutta ja unelmia ja unelmilla siivet - katsotaan kuinka kauas siivet kantavat!
Jouluna viimeistään nähdään mummolan pirtissä ja mummon herkkupatojen ääressä.




perjantai 31. lokakuuta 2008

Pakkaspäiviä ja tehotreeniä

Kulunut viikko on ollut treenien kannalta onnistunut. Minulla on ollut mahdollisuus treenata lähes joka päivä valoisan aikaan joten olen tehokkaasti käyttänyt tilaisuuden hyväksi. Lisäksi olosuhteet ovat olleet mainiot - nimittäin pakkaset ovat tulleet! Maa pysyy jäässä keskipäivälläkin ja rahiseva kangasmaasto on mitä parhain jälkitreenialusta.
Maanantaina tein molemmille, Rastalle ja Sallille n.600m jäljen sisältäen pari terävää kulmaa, 6 keppiä ja n.1,5h vanha. Molemmat koirat olivat intoa täynnä (liikaakin) ja se kostautui ainakin lähdössä eli janat eivät olleet mitenkään hyviä. Kulmissa Rasta on taitavampi koska sen kanssa on toki paljon enemmän treenattukin. Salli tarvitsee vielä paljon teräviä kulmia ennen kuin varmuus löytyy. Keppien ilmaisu on molemmilla erinomainen, takuuvarmasti kepit tuodaan käteen asti! Rastalle en edes merkkaa jälkeä enkä keppejä - luottamus on sen verran hyvä, Rasta osaa jäljestää, pysyy omalla jäljellä, hallitsee kulmat ja ilmaisee kepit. Janatreeniä tarvitaan vielä paljon.
Salli on varma keppien ilmaisussa mutta muuten vielä häiriöherkkä, maasta ilmaan pöllähtelevät riekot ja muut kanalinnut saavat sen aivan kiihdyksiin ja homma unohtuu täysin...harmittavasti se on alkanut yhä enemmän muistuttaa emäänsä tässäkin touhussa...*huoh*
Paljon on siis hommaa tiedossa ennen kuin tämä typy on valmis kisastarttiin...
Tiistaina treenasimme esineruutua Mäntyvaaran 'valmiissa' kisaruudussa. Esineruutu on siis krepattu ja mitoiltaan 50mx50m joten siinä sain hyvää tuntumaan oikean kokoiseen ruutuun. Olen huomannut että tulee treenattua ihan liian pienissä ruuduissa tai lohkoissa...ja sitten itse kokeessa huuli pyöreenä ihmetellään alueen isoa kokoa!
Kolme esinettä sijoitin yhden etukulmaan, yhden keskelle ja viimeisen takakulmaan. Omille koirilleni varsinkin etu esineet tuottavat vaikeuksia, koska lähetyksessä vauhti on kova ja ilmeisesti nenä kiinni. Ensi Gipi ruutuun, hieman puolihuolimattomasti humputellen rouva aluetta tutki ja tulee kyllä vauhdilla esineen kanssa kun semmoisen sattuu löytämään...mutta mitään sellaista nuoruusaikojen vimmaa sen työskentelyssä ei ole. Noh, Gibbon saakin toimia lähinnä ruudun tallaajana ja mielenvirkistykseksi.
Rastalla on vauhtia mutta tällä kertaa nenä oli myös auki ja etuesineeseen reagoitiin heti tehden komean käännöksen lähestulkoon ilmassa! Rasta tuo esineet vauhdilla käteen asti eikä tarvitse yhtään vahvistusta tuonnista tai komennusta pureskelusta ym. Hyvä tyttö!
Sallilla on kyllä intoa ja vauhtia ja hyvin se nenäänsä käyttää mutta esineet 'tapetaan' armottomasti edelleen. Vain vanha kova silmälasikotelo tuotiin suoraan käteen ilman tapporavistuksia. Hmmm..pitää varmaan ottaa esineen tuonti harjoituksia ihan vaikka parkkipaikalla, nopeasta tuonnista pallopalkka, siinä vois olla lääke tähän ongelmaan ja paljon toistoja.
Keskiviikkona tein molemmille tytöille janaharjoitukset. Ensimmäinen jälki ylitti janan n. 25 metrissä ja jatkui suoraan n 150m, sinne palkka (lihapullia) ja loppu. Oli tämä molemmilla hieman viimekertaista parempi mutta edelleen toivoisin suoraviivaisempaa etenemistä. Toinen jälki ylitti janan n. 30 metrissä ja nyt hetsasin hieman ennen lähetystä. Rastalla tämä toimi - eteni hienosti kolmeenkymppiin asti ja nappas jäljen oikeaan suuntaan ja avot lihapullapalkka!
Salli puolestaan ei kestä mitään hetsaamista ja homma meni ihan puihin. Suoraviivaisesta etenemisestä ei tietokaan vaan koira pyrki vauhdilla oikomaan, plääh. Ei toimi. Pitää miettiä tälle hyrrälle uudet kuviot ja menetelmät...
Torstaina oli tottispäivä. Tassuvaaran kenttä on ollut kamalan märkä ja liukas viimeaikasten sateiden vuoksi mutta nyt pakkaset ovat hieman parantaneet pohjaa joten uskaltauduin tekemään jopa hyppytreenejä. Rastan kanssa tokotokoa ja aloliikkeitä sen kummemmin suunnittelematta, alohyppyä pallon kanssa jotta saan koiran edes lähtemään hyppäämään (Rasta jää usein odottamaan että heitän jotain esteen yli). Tuohon hyppyyn pitää saada paljon ennemmän toistoja jotta se varmistuisi. Pitäisköhän hommata vihdoin se oma tokoeste??
Sallilla otin pk-hyppyjä ja kapulan luovutusharjoituksia. Hypyt ovat puhtaat ilman minkäänlaista kosketusta mutta kapulan mälväämistä esiintyi taas..oli varmaan liian pitkä tauko noutotreeneissä. Työn alle tämäkin ongelma taas...
Seuraamisessa pyrkii taas poikittamaan eteen, senkin sain pois jossain vaiheessa mutta tauon jälkeen intoa on enemmän kuin taitoa(muistia) jos se nyt koskaan mikään hyvä on ollutkaan. Onneksi pk-kerhomme on varaamassa hallivuoroa talvikuukausiksi, vois ottaa talvella tehokuurin näihin Sallin ongelmiin. Niin ja onhan meillä tammikuussa Mia Skogsterin tottissemma!! Sieltä uskon saavani paljon vinkkejä ja oppia!
Perjantaille eli tänään olis suunnitelmissa taas jälkeä ja lauantaille vakihakutreenit. Mahdollinen talven ja lumen tulo ei vaikuttane hakuporukan kokoontumiseen mutta jälkitreeni aika hupenee huolestuttavasti...talvi tuloo tänne pohjolan perukoille.
Ohessa muutama kuva torstailta läheisestä Printtivaarasta lenkkipolkumme varrelta.
Äiti ja tytär kivisellä polulla iltapäivän auringonpaisteessa
Rasta poseeraa kivellä, oliskohan viimeisiä aurinkoisia päiviä...tästä eteenpäin aurinko on aika harvinainen vieras aina tammikuulle asti...

torstai 30. lokakuuta 2008

Valokuvauksellisuus


Tykkään kuvata koiria, olen aina kuvannut paljon, ennen täysautomaattisella Minoltallani ja nykyisin tietenkin vaatimattomalla 3,2 megapixelin digipokkarillani. Koirien kuvaaminen on haasteellista ja koska välineeni ja taitoni ovat puutteelliset ovat lopputulokset olleet vähän sitä sun tätä.
Siksipä kuvautan, aina kun on mahdollista, koiriani omalla hovikuvaajallani Minna Tikkasella.

Gipsy on typistettyineen korvineen varsin kuvauksellinen tai no ei ehkä enään...mutta oli sekin aikoinaan 'juksattavissa' poseeraamaan, 'missä poro' tai 'tuleeko Minttu?' -kuiskauksilla sen sai aina höristämään korviaan ja korjaamaan ryhtiään. Nykyisin se alkaa olla jo vaikeaa...muoria ei vois enään vähempää kiinnostaa digikuvausmallina poseeraaminen, jo pelkkä digikameran kannen surrausääni saa korvat poskelle...


Gipsy puunattavana ennen kuvausta...ilme jo kertoo kaiken..
kuva MT


Tadaa! - ryhti ja ilme löytyi kun mami meni piiloon...
kuva MT


Ryhmäposeeraus alkaa jo tympiä muoria...
kuva MT


Nyt on huumori totaalisesti loppu...
kuva MT

Rasta on tämänhetkisestä kolmikostani ehdottomasti supermodel-tyyppiä! Rasta keimailee kameralle ja malttaa odottaa pitkiäkin tovia samassa asennossa, istuen kivellä, seisten pellon laidassa tai vaikkapa portailla typerän palkintopokaalin vieressä. Mutta aina yhtä ryhdikkäänä ja korvat höröllään. Rastalla on koiristani paras rakenne ja kaunis sivuprofiili pitkineen kauloineen joten siitä saa poikkeuksetta hyviä kuvia.


kuva MT


kuva MT

Salli sitten...poloinen ei ole saanut luojan luomaa kauneutta mitenkään 'kauhalla annettuna' ja kun muutenkin maalaismainen vanttera rakenne on höystetty varsin likaisella charbonne värillä - niin eipä tarvitse ihmetellä naapurin Veeran 10v kommenttia - "Salli on kuin minipossu" niin suloinen ja samalla niin hellyttävän ruma...Sallia on vaikea kuvata, se on helposti juksattavissa ryhdikkääksi mutta minkäänlaista pitkäjänteisyyttä istua tai seistä mallina sillä ei ole pätkääkään. Yleensä Sallista saa parhaat kuvat 'huomaamatta' eli on oltava kamera kädessä aina ja kaikkialla. Mitä mulla ei tietenkään ole joten eipä ole sitten niitä hyviä kuviakaan - Sallista siis.
Ohessa muutama kuva 'minipossusta' omalla kamerallani...




Lopuksi vielä yksi kuva viime kesältä. Gibbon on asettunut kauniisti seisomaan kivelle ja zoomailee taustalla metelöivää korppiparvea...tunnelmaltaan onnistunut kuva - vaikka mänty kasvaakin selästä..:-)































































Hip hei!

Täällä ollaan!
Syyspäivien ja varsinkin iltojen pimetessä, päätin hankkia höpöhöpö puuhaa ja tilasin itselleni blogin! Tämän on tarkoitus olla meidän hippijengin kuulumisia-osasto kotisivujeni lisäksi. Katotaan mitä tästäkin muodostuu vai muodostuuko mitään...