Hammaspainia ja korvanputsausta

Kuluneet pari kolme viikkoa ovat olleet koirille tylsiä...koko kesä ja syksy treenattiin suht ahkerasti, vähintään joka toinen päivä jotain äksöniä. Nyt sitten talven tultua lopullisesti, ei ollakaan tehty yhtikäs mitään. Lenkkeilty vain ja Sallin kanssa kerta viikkoon hakutreenit. Tämä toimettomuus on näkynyt ylimääräisenä touhottamisena ja sisällä kannetaan leluja revittäväksi tai heitettäväksi (lähinnä siis Salli ja Rasta, Gipsy-muori osaa jo nauttia pelkästä oleilusta...) ja osa pehmoleluista on suolistettu paremman tekemisen puutteessa. No, noita pehmoleluja kyllä riittää - kiitos Varastotien kirppiksen! :-)

Istuskelen aika paljon tässä koneella ja tuossa selkäni takana sängyllä tempaistaan toisinaan semmoiset hammaspainit että heikompia hirvittää. Rasta ja Salli pääosissa - tietenkin. Joskus muorikin innostuu painiin mukaan mutta enimmäkseen saa nuoriso hammastella keskenään. Voi sitä rasittavaa älämölöä ja ärinää ja puhinaa kun neidit innostuvat oikein kunnolla. Välillä hellyys saa yliotteen ja sitten putsataan toisten korvat oikein antaumuksella.

Otan tästä puolinelssonin ja heitän sinut kanveesiin...

jos sittenkin hammaspainia..ärrrr..

Putsaan välillä korvasi..

ja äiti tyttäreltään...

ja tytär äipältä..

Varsinkin kulunut viikko on ollut 'tyttöjen välistä ystävyyttä'. Rastan juoksu alkaa olla tärppipäivissään ja sen huomaa, meno on oikeata L-koodia rasittavimmillaan...:-/

Sallin mielestä isosisko on tuoksuissaan aivan ihqu!!

Välillä mulla menee hermo...ja huudan HILJEMPAA!!

Ai mekö vai??

Iltalenkillä olemme jo useasti saaneet pienen valkoisen varjon joukon jatkoksi. Naapurin bichoniuros Romeo on nimensä mukaisesti kulmakunnan casanova ja omalla päättäväisyydellään se lähtee (karkaa) joka kerta mukaamme ohitettuamme sen kotitalon. Ja joka kerta palautamme sulhaskandin kiltisti takaisin kotiin...voi rasitus, pitäis varmaan pysytellä noilla metsäpoluilla ja kelkkareiteillä näiden sulotuoksuisten tyttöjen kanssa!