sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Tummia pilviä


Jos oli huhtikuun auringohanget ihanan kevyttä ja huoletonta aikaa, niin toukokuu lähtikin liikkeelle synkemmissä tunnelmissa.
Spurre vaihtoi kotia. Yhteiselo schipperkeurosten kanssa ei enään toiminut ja yhden tuhoisan hyökkäyksen jälkeen oli selvää että Spurre vaihtaa maisemaa. Alunperin oli tarkoitus että Spurre tulee tänne kasvatuskotiin odottelemaan josko uusi pysyvä koti löytyis. Laitoin kuitenkin Siilinjärvelle Mialle viestiä ja kerroin Spurresta. Mialla oli aikoinaan Gipin tyttö Unna, Zhamanen Jeagilla, aikuisena uutta kotia etsivänä sekin Mialle tuli. Miahan innostui ja tarttui haasteeseen ja kolmen päivän kuluttua Spurre oli jo Siilinjärvellä. Uudessa kodissa Spurrella on kaverina enkkubulli Nella, 5-vuotias sterkattu narttu. Nella on ns.oldenglishbulldog eli semmonen korkearaajainen bullityttö. Kuulumiset ja kuvaviestit ensimmäisten viikkojen osalta ovat olleet lupaavia, mutta edetään maltillisesti, vielä Spurre on Mian laumassa ns.koeajalla. Toivotaan parasta.


"Paskan määrä on vakio" sanonta pitänee paikkansa myös koiraharrastuksessa - ja kasvatuksessa. Niin kovasti kun iloitsin R-pentueen luustotuloksista, terveistä lonkista ja kyynäristä, niin eikös nämä kaksi viimeistä tulosta sitten pudottaneet maanpinnalle. Ruun tulokset ovat vielä kelvolliset C/B 0/0 mutta Nitron D/D 0/0 on kyllä surkeempi homma. Muuta ei voi kuin toivoa ettei löysät D-lonkat kovin vauhdilla etenisi nivelrikkoiseksi..onneksi nykyään on jo tehokkaita nivelten 'voiteluun' tarkoitettuja ravintolisiä, joilla koiran elämänlaatua voi kohentaa.
Jokaisessa täällä mulla  kasvaneessa pentueessa (Zhamanen J, sekä omat S ja R-pentueet) on tullut lonkkavikaa, jokunen toispuoleinen C-lonkka ja nyt yksi D-lonkkainen. Tilannehan ei ole hälyyttävä, mutta hyvä muistutus siitä kuinka tiukassa tämä perinnöllinen vika on tässäkin emälinjassa Gipsy-Senna-Rilla.

Toukokuun iloisemmista uutisista vastasivat hienot näyttelytulokset ja kivat MH-kuvaustulokset. Pepsin kanssa kävimme Posiolla ryhmänäyttelyssä, josta Marja Talvitien tiukassa arviossa tuloksena sert ja ROP. Nitrolle vähän vallattoman esiintymisen päätteeksi nuortenluokan EH.
Riina käytti omansa briardien erikoisnäyttelyssä Vantaalla ja sieltäkin ihan kelpotulokset molemmille. Ohmille nuortenluokan ERI1 ja Zeldalle 'bikineissä' avo EH. Ohmi kävi myös lähinäyttelyssä Harjavallassa, josta tuloksena hienosti PU2 & vara-sertti!


Ohmi (c) Harri Puranen

Zelda (c) Harri Puranen

MH-kuvaukseen etelän kolmikko Urho, Ohmi ja Peikko kiikutettiin äitienpäivänä Ikaalisiin. Kaikki kolme selvittivät radan reippaasti eikä videoiden perusteella armoton hellekään pahemmin puuduttanut. Sosiaalisia ja leikkisiä poikia kaikki kolme. Kiitos aktiivisuudesta Veera, Riina ja Karo! 😍


Koetetaan saada MH kuvattua näitä loppujakin, jos ei tänä vuonna niin ensi vuonna.
Nyt pitäis vielä rutistaa itsestä kouluvuoden viimeiset (työläät) kaksi viikkoa ja sitten suvivirren jälkeen kesälaitumille ja koirien kanssa reenihommiin ihan tosissaan.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Ihan parasta

Viimeinen kuukausi on nautittu upeasta keväästä. On niin pitkät ja valoisat illat (pian yötki) että voi töiden jälkeenki ehtiä pitkille hiihto- tai kävelylenkeille. Olen koettanut hyödyntää lähistön laavuja ja taukotupia, jotta on saanut toisinaan tehdä tulet ja paistaa makkaraa 😋
Varsinkin viikoilla laavuilla on ollut hiljaisempaa, voi huoletta parkkeerata koirien kanssa evästään eikä ketään muita 'häiriköimässä'. Koirien kans liikkuessa arvostaa sitä että voi pitää koirat vapaana missä vain. Pepsi joutuu hihnaan vain jos jokivarressa tai järvien virtauspaikoissa on epäilyttävän näköisiä sulakkoja - se menis takuulla pöljyyttään tunkemaan nenänsä jokaiseen avantoon 😬







Jos on oma reenitahti hieman hidastunut kevään tulon myötä, niin kasvateilla vauhti kiihtyy kevätauringon myötä. Lahden pojat, Urho ja Spurre on ottaneet huimia edistysaskeleita agilityssa. Molemmat tekee jo vauhdikkaita ratareenejä ja reenivät kontakteja kuntoon. Pohjanmaan lakeuksilla vielä hetken asusteleva Piipsjärven tehokaksikko Outi ja Sinko on kunnostautuneet tokon EVL:n nettikurssilta saaduissa opeissa ja kesän koekalenteria jo kovasti plärätään. Videoita  ja ratapätkiä (agsa) ois kaikkien kasvattien reeneistä, mutta kuvia ei niinkään. Jospa taas olis kuviakin (tänne blogiin) kun siirrytään ulos reenimään.
Satakunnan suunnalla Riina on päässyt talvikoomastaan ja siellä on jo Zeldalla ja Ohmilla maastotreenit pyörähtäneet käyntiin 😮
Meillä on vielä aikaa siihen hetkeen että tarttis jälkivaljaita ja liinoja kaivella esille...vaan kyllä se toukokuu sieltä vauhdilla tulee..äitienpäivän jälkeen on mekin monena vuonna korkattu maastoreenit.

Ihana Peikko-poika Kalannista on ottamassa askelta uudelle uralleen - kaverikoirana! Peikko kävi jo tutustumassa paikalliseen Karva-kaverit-toimintaan ja ensimmäinen keikka vanhusten hoivakodissa on jo tutustumismielessä käytynä. Peikko on pentueen kiltti poika, rauhallinen ja hyvähermoinen sosiaalisesse, jolle tämä ura varmaan passaa kuin nenä päähän.


Pohjoisen kaksikolle Nitrolle ja Ruulle kuuluu hyvää. Nitro on koettanut piristää jalkaleikkauksesta toipuvaa emäntää olemalla oma vauhdikas ja (rasittava) itsensä 😂 Tuija puolestaan on reeninyt Ruun kanssa paimennusta ja talviaikaan mahdollistui myös porokokeilu. Hyvin malttoi Ru isompia sarvipäitä liikutella, otteet oli kovin lupaavat myös lampailla, joten innolla siellä jo odotellaan kesän tehokkaampia paimennusreenejä.


Ärrät ovat pian 18kk ja osa on menossa touko-kesäkuussa näyttelyihin. Lähes kaikilla on blondivaihe pukkaamassa päälle, toisilla 'pahemmin' ja toisilla hitaammin. Pepsi vaalenee vauhdilla..kahteen ryhmänäyttelyyn olen sen ilmonnut toukokuulle mutta siitä eteenpäin katellaan kyllä ihan viimeiseen ilmopvm asti ilmoitetaanko vai ei.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Maaliskuisia mietelmiä


Oma viretila on kevätauringon ja varmaan myös pitkien yöunien jälkeen taas suuntautumassa aktiivisemmaksi. Hiihtoloma teki kyllä poikaa..sai olla vaan ja levätä, ulkoilla paljon ja touhuta koirien kanssa. Reenihallillekin tuli ajeltua useampaan kertaan ja vaikka lämmin sisähalli on mahtis paikka reenailla talvisin, niin silti odotan toukokuuta ja sen myötä aukeavia ulkokenttiä. Niin ja valoisia iltoja yömyöhään 😊

Pepsin kanssa on edistytty noudoissa ja taplattu paikallaan seuraamisessa. Noutoihin olen ottanut kuuriluontoisesti ulkona ja hallissa vauhtinoutoja ja sisällä pelkkää pitoa ja luovutusta. Noutokapulan mälvääminen loppui kuin seinään kun otin sille tokon metallisella pitoreeniä ja luoksetuloa luovutusasentoon jne.
Nyt se malttaa pitää kapulaa rauhallisella otteella eikä enään heittele sitä takahampaille.
Seuraamisessa on siirtyminen namipalkkauksesta patukkaan tuottanut vaikeuksia. Seuraaminen on varsin nättiä ilman tuota patukkapalkkaa mutta sellaista toivomaani voimaa siitä jää puuttumaan.

Uskoisin että leikkiminen pihalla, hallilla, lenkkien lomassa auttais tähän..Pepsi leikkii mielellään mutta kun on ruokapalkalla touhuttu koko pentuaika ja pitkälle tämä juniori-ikäkin niin se mieltää kaiken tekemisen palkaksi vain namit.
Noudoissa olen palkannut sitä alusta asti lelulla tai patukalla, joten siellä se tekemisen vimma ja voima on nähtävissä.

Pepsi maaliskuun iltana
(c) Raisa H

Pepsin kanssa iltapäivän sinisessä valossa
(c) Raisa H

Olin eilen talkoilemassa Rovaniemen palveluskoirakerhon järkkäämässä tokokokeessa. Koe pidettiin meän Rohkihallissa Pellossa ja olipas kyllä mukava seurata koetta aina aamun ylemmistä luokista kohti iltapäivän alokasluokkaa. Alokasluokan suorituksia seuratessa mietin kuinka paljon meillä on vielä tekemistä ennen koevalmiutta. Pepsi osaa kaikki alokasluokan liikkeet ja se varmaan saisi nätin ykköstuloksenkin kunhan paikallamakuuta saatais ryhmäliikkeenä enempi reenattua. Lähinnä juuri sitä oman ohjaajan kuuntelemista maahan-ja ylös(sivulle) käskyissä. Lähes puolet alokoirista meni maahan ja/tai nousi ylös naapurin käskystä. Samoin tarvittaisiin Pepsin kanssa liikkuroituja reenejä ja ylipäänsä malttia ja pienen viiveen sietämistä ennen suorituslupaa, se kun tuppaa ennakoimaan jos tulee pienikin odottaminen esim esteen takana hypyssä tai luoksetulossa.

Suunnittelin Pepsille tokokoekorkkausta tulevalle kesälle mutta ehkäpä me siirretään suunnitelmia loppukesälle-syksylle. Onneksi niitä kokeita on täällä pohjoisessa suunnitelmissa elokuusta aina joulukuulle saakka.

Boreabrie Rammstein A/A 0/0

Urho poseraa

Boreabrie Rayban B/B 0/0

Kevättalven etenemisen myötä on iloisia terveysuutisia tipahdellut aina silloin tällöin. Ärristä helmikuun lopulla luustokuvattiin kaksi poikaa, Veeran Urho ja Riinan Ohmi. Molemmat pojat ovat harrastavissa kodeissa (agility ja PK) joten toki siinä on paljon pelissä kun läpivalaisuun mennään. Onneksi molemmat kuvattiin ja lausuttiin kaikinpuolin terveiksi, Urhon ollessa A/A 0/0 ja Ohmin B/B 0/0.
R-pentueesta on vielä kaksi kuvaamatta joten kasvattajan ei auta vielä liikaa myhäillä taikka henkseleitä paukutella. Kaikissa pentueissa, jotka täällä mulla ovat kasvaneet, on aina joukossa ollut niitä C-lonkkaisiakin. 😕 Toivotaan ettei ainakaan ceetä huonompaa olis näille tulossa 😯

lauantai 10. helmikuuta 2018

Väsynyttä räpellystä

Talven reeneihin tuo edellisen postauksen hyvä flow ei ole sitten yltänytkään. Joululoman aikoihin ja vähän sen jälkeenkin meillä oli niin hyvä draivi reeneissä. Edistystä tapahtui monessa mielessä ja palaset tuntuivat loksahtelevan paikoilleen. Nyt on iskenyt joku taantumus, vähänki kun joutuu jotain hommaa korjailemaan, kuten meillä seuraamista, tuntuuki että pakka hajoaa kokonaan.
Lisäksi oma käsittämätön väsymys on latistanut reeni-intoa. En ole koko talven aikana sairastanut yhtäkään flunssaa tai kuumetautia, mutta silti olo on ihan ryyd. Hyvä jos on entisen kahden viikottaisen hallikeikan sijasta jaksanut ajella edes sen kerran tokon ryhmäreeneihin. Toivotaan että lisääntyvä valo ja aurinkoiset kevätpäivät tois potkua omaan eloon.

Pepsi reeneissä
(c) Laura Hanni

Pepsi ja palkka
(c) Laura Hanni

Pepsillä tuntuu vauhtia piisaavan, se on lenkeillä rasittava kiusankappale emälleen (jolta puuttuu kokonaan taito komentaa ja pitää jöötä) ja haukkua päykyttää perse pystyssä mullekki jos komennan sitä pois Rillaa hätistelemästä. Reeneissä se on vähän hukassa huonon keskittymisen kanssa ja isot yhteisreenit  (6-8 koirakkoa hallissa) on olleet sille liian iso pala nieltäväksi.
Viimeksi se sinkosi kesken oman reenituokion (merkin kiertoa) noutamaan viereisen koirakon noutokapulaa ja hyvä ettei saanut selkäänsä vanhemmalta holskunartulta (jolle kapula heitettiin) 😬

Joudun varmaan nöyrtymään ja myöntämään kantoluotolaisen opin olleen oikeassa - koiran mielentila ja ohjaajan ja koiran välinen suhde on kaiken lähtökohta ja perusta. Meillä tässä on vielä petrattavaa rutkasti...😳😓

Tuija ja Ru
(c) Laura Hanni

Ru reenii...
(c) Laura Hanni

Viime aikojen iloisiin uutisiin kuuluvat ehdottomasti vuoden briardkilpailujen tulokset, joista kaksi voittoa tuli minun kasvateille. Vuoden pentu-kilpailun kaikki osallistujat (6 kpl) olivat minun R-pentueesta, joista Pepsi keräsi eniten pisteitä olleen Vuoden 2017 briardpentu! Pepsi on kyllä kehittynyt edukseen, vielä sinne 5kk asti se oli minusta ruma pentu. Honkkeli pitkäkoipi jolla ei ollut emänsä söpöyttä ja kompaktia runkoa. Mutta niin se vaan yllättäen kasvaessaan kaunistui ja nyt 15kk iässä näyttää oikein nätiltä 😍

Vuoden 2017 briardpentu 😍

Vuoden aktiivibriard meni yllättäen Zeldalle ja Riinalle, joilla ei varmaan niilläkään ollut se kaikkien aktiivisin harrastusvuosi. Onnea Riina & Zelda! Saatte toki edelleen kasvattajan kauhuksi mennä erkkariin 'seku vain' ja osallistumisen ilosta osallistua eri lajien rotumestiksiin. Olispa mullakin ripaus Riinan ennakkoluulotonta harrastamisen iloa, pois liiallinen totisuus ja tulostavoitteisuus!

Zelda ja Riina - aktiiviparimme 😊

Zeldan karuselli 😃

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Hyvä flow

Vuosi on lähtenyt varsin hienoilla tuloksilla liikkeelle. Kasvatit ovat pyörähdelleet menestyksekkäästi näyttelyissä ja junnujen luustokuvaukset ja tulokset on olleet huippuja.
Kajaanin tamminäyttelyyn tuli ilmoitettua Pepsi. Tosin pitkään sitä harkitsin ja ilmoa venytin, 1.ryhmä oli sunnuntaina ja maanantai-aamuna pitäis klo 8 olla töissä..Yhdellä välietapilla (siskon luona Torniossa yö) ja kohtuullisella kehäaikataululla (briardit puolenpäivän maissa) homma saatiin suht kivuttomasti pakettiin eikä menestyskään hassumpi ollut.
Pepsi esiintyi nätisti vaikka kehän laidalla sillä on kyllä ikävä tapa tiuskia toisille koirille, saa olla itse todella tarkkana ettei se pääse 'tuijottamaan' ketään koiraa. Kehässä ja tuomarin käsittelyssä käyttäytyminen oli hyvää, juoksi löysällä hihnalla ja hallitusti ja malttoi pitkään seistä ryhdikkäänä. Saksalainen tuomari Jochen Eberhardt oli tarkka monista pikku asioista koirien esittämisessä, makupaloja ei saanut antaa kehässä ja liikkeet piti esittää löysällä hihnalla. Pepsille siis junioriluokasta PN1 sijoitus kera sertin ja lopulta meille roppikehässä ojennettiin punakeltainen ruusuke 😊.
Harmi että aikataulu oli pitkän kotimatkan vuoksi kiireinen emmekä voineet jäädä ryhmiin. Anun ja Maijan luona ehdimme pikaisesti käymään kahvittelemassa ja kuulumisia porisemassa. Kiitos tytöt 😗

Kajaanin kehässä oli minun junnuista mukana myös Ranuan raikulipoika Nitro, joka sai sileen ERIn. Kookas Nitro oli komeassa kunnossa ja turkissa, mutta vielä hieman honkkeli ja löysä, tarvii aikaa kehittyäkseen. Oli kyllä mukava nähdä ihanaa ja iloista piparipoikaa 😊

sertti!!

Wilho & Pepsi

Pepsin kanssa kehän laidalla..Riitalle kiitos kuvista!

Samaan aikaan toisaalla eli Lahdessa pyöri toinenki briardkehä. Velipoika Urho oli ilmoitettu Lahden ryhmänäyttelyyn Harry Tastin tiukkaan arvosteluun. Hienosti veti Urho ja Veerakin homman ja kotiinviemisinä kommeesti sertti ja ROP ruusuke sielläkin. Mahtava näyttelypäivä junnuille 😍

Urho ROP- onnea!

Anne-Riitalle kiitos Lahden kuvista!

Tammikuussa oli vielä kolmaski näyttely, Turku KV. Siellä meitä edusti Peikko varahandlerin kera. Ainoana uroksena Peikko sai kun saikin SAn ja siten ekan sertin! Lopuksi junnupojalle ojennettiin VSP ruusuke - onnea! Briardit arvosteli Lena Danker.
Nyt on näyttelyt vähäksi aikaa käytynä, keväällä jatketaan.

Peikko..ja pallo..eiku jäätynyt juurikas! :)

Boreabrie Rockefeller A/A 0/0 LTV0

Alkuvuoden ohjelmaan kuuluvat junnujen luustokuvaukset. Anne-Riitta ehti jo omansa kuvauttaa viime vuoden puolella, mutta loput on tarkoitus läpivalaista nyt lähikuukausina. Pepsi ja Peikko kuvattiin jo tässä kuussa ja molemmat todettiin lonkiltaan, kyynäriltään ja lantioltaan terveiksi. Pepsi hieman matalamaljaisena B/B 0/0 ja Peikko priimaa A/A 0/0 😊
On ollut niin huikean hieno aloitus tälle vuodelle, kuinkahan kauan tämä hyvä flow mahtaa kestää.. toivotaan että piiitkään 😜

tiistai 26. joulukuuta 2017

Niityillä lunta

Joulu on ehtinyt Tapaninpäivän iltaan tätä kirjoittaessani. On tavattu sukulaisia, syöty hyvin ja herkuteltu suklaalla, pähkinöillä, glögillä..käyty haudoilla ja tehty koirien kans pitkiä pimeitä lenkkejä. Valoa on edelleen niukasti mutta talvipäivän seisaus oli ja meni ja päivät vaan tästä eteenpäin pitenee.
Koirasaralla vuosihan oli varsinainen pentuvuosi. Oman pennun eli Pepsin kanssa tuli paljon touhuttua. Koulutuksellisesti mennyt vuosi on ollut tärkeää aikaa, paljon olen saanut tehtyä pohjia sekä tottikseen että maastohommiin. Nyt rapeat 1-vuotiaana Pepsi osaa jo aika paljon, huomattavasti enemmän kuin emänsä saman ikäisenä. Rillan puolustukseksi (ja itseni) on muistettava että sisko Tasja asui meillä ½ vuotiaaksi asti ja kauheen paljon ei kauhukaksikkoa jaksanut koulutella, hyvä jos jotain perustapoja sai opetettua. Pepsi jäi hyvään saumaan fiksun ja varttuneen emänsä kylkeen kasvamaan ja vaikka sen kanssa on käytynä pentukurssit ja arkitottiskurssit osittain arkikäytöksen ongelmien takia, on se kuitenkin loppuviimetteeks ollut ihan mahtis pakkaus koulutella 💖

Lelut ja motskarit kohtaavat loppunsa turhan usein 😒


Velipoika Peikolta joululahjaksi saatu käärme ja nännikumi on edelleen ehjiä 😄

R-pennut on kaikki aktiivisissa kodeissa ja se on näkynyt pitkin vuotta sekä huikean hienoissa näyttelytuloksissa että eri koiraharrastuksien parissa tulleista kokemuksista. Toivotaan että into ja aktiivisuus säilyy tulevanakin vuonna. Isoja tulosodotuksia ei näille penskoille passaa vielä asettaa, mutta tulevina vuosina kylläkin 😉

Ässät ovat nyt keski-ikäisiä 6-vuotiaita, koiria parhaassa iässä sanoisin. Silti näyttää että Ässien aktiivivuodet taitavat olla takanapäin. Monessa lajissa on alemmat luokat kahlattuna ja ylempiin luokkiin potku ei ihan ole riittänyt. Samaa paikallaanjunnaamista se on meillä Rillankin kanssa ollut. PK-lajivalikoima on tyrehtynyt erikoisjälkeen eikä tokossa olla edistytty edes koekuntoon saakka 😡
Tuntuu että viimeiset pari vuotta on mennyt pentuhaaveissa, ensin viivästynyttä juoksua odotellessa ja sitten lopulta kantoaika pennutuksineen. Vähäisen reenauksen ja hiipuneen aktiivisuuden huomasin viimeistään viime syksynä kun kävin omalla kentällämme pitkän tauon jälkeen ja huomasin pk-esteiden kadonneen 😮 Onneksi ne oli vain (käyttämättöminä) siirretty varastorakennuksen laidalle suojaan. Pitää ensi keväänä siirtää ne takaisin kentälle Pepsin estereenejä varten.
Toivotaan vielä tuloksekkaita vuosia Ässillekkin, ei ne ihan veteraaneja sentäs vielä ole 😄


Mitä ensi vuosi tuo tullessaan? Odotettavissa on ainakin alkuvuodelle Ärrien luustokuvaukset ja pitkin kevättä ja kesää varmaan näyttelyjä ainakin. Haaveissa ja suunnitelmissa on keväälle treffipäivä omaan reenihalliimme Pelloon ja syksyllä olis tarkoitus leireillä viikonlopun verran Oulujärven maisemissa Vaalassa.

Toki meillä edelleen haaveillaan Rillalle toista pentuetta..se saattaa myös sekoittaa pakkaa ja suunnitelmia loppukesälle-syksylle. Jää nähtäväksi milloin madame taas juoksee..tutusti kerta vuoteen elo-syyskuussa vai lähteekö hormoonit hyrräämään Pepsin mahdollisen kevätjuoksun mukana..eipä auta ko ootella ja varautua monella eri pläänillä ja aikataululla.

Rilla kasvattaa keväällä saksittua turkkiaan takaisin...

Pepsin vauhtikuva löytyi puhelimesta...

Vaikka vuoteen on sisältynyt paljon iloa ja onnenhetkiä, on elämä näyttänyt myös toisen puolensa. Äidin äkillinen kuolema kevättalvella pysäytti ja jätti surun varjon minun elämään ja arkeen..nöyränä on vain todettava että eipä voi tietää koska täältä lähdetään..tuntuu että äitin kuolema oli minun lapsuuden loppu ja omakin vanheneminen on vaan hyväksyttävä.

Äiti 💜

lauantai 16. joulukuuta 2017

Vuoden viimeisiä


Täällä sitä puolimetrisessä lumihangessa tarvotaan harva se päivä. Vuoden aikaan eli joulukuun puolenväliin nähden lunta on todella paljon. Yleensä tämmöset kinokset on helmikuussa. Vanha sanonta ja ennuste pihlajamarjoista ei ainakaan pitänyt paikkansa. Pihlaja ei kahta taakkaa kanna eli syksyllä paljon marjoja - talvella vähän lunta. Noh, ennemmin paljon lunta kuin ei ollenkaan lunta.



Kuluvana vuonna olen huomannut monen seuraamani koirablogin lopettaneen. Ehkäpä aika on ajanut ohitse blogeista. Monella kasvattajalla on ollut blogi kotisivujen 'uutiset-osastona' mutta nyt on niistäkin monesta luovuttu ja jo etusivulla tönöttää mainos ja kehotus siirtyä facebookiin seuraamaan kasvattien tuloksia ja uusimpia kuulumisia. Tylsää. Myönnän olevani vanhanaikainen. Minusta facebook tai kuva/videosivusto Instagram ei korvaa kotisivuja tai blogia tarinoineen ja kuvineen. Omakaan bloggaukseni ei ole järin aktiivista ollut, yritän kuitenki säilyttää tämän hengissä tulevanakin vuonna. Toki minullakin on facessa oma suljettu ryhmä kasvateilleni (tai niiden omistajille) sinne on helppo lisäillä kuvia, niitä ei-niin-onnistuneitakin ja kertoilla kuulumisia tai kysellä apua koiran hoitoon, koulutukseen tai mihin vaan. En siis torppaa facebookkia lainkaan, se on erinomaisen hyvä yhteydenpitoväline varsinkin kun haluaa tavoittaa laajemman yhteisön.

Toko/tottisreeneissä hallilla olemme käyneet kerta viikkoon koko loppusyksyn ajan. Tuleepahan tehtyä edes se kerran viikossa kunnon reeni. Kotona pihalla on aina pimeää iltaisin, joten hyvä jos olen viikonlopun aikaan vähäisessä päivänvalossa jotain pikkuisen ottanut. Kauheasti emme ole loppukesästä edistyneet, joten jonkinmoinen ryhtiliike tässä on tapahduttava 😭toivottavasti jo pian alkavan joululoman aikana.
Marraskuussa Rovaniemen reenikamut tulivat meän hallille parituntiseen reenikimaraan ja sama on edessä vielä kerran tänä vuonna, uudenvuoden alla. Tuija pakkasi myös briardinsa autoon ja hurautti Pelloon treffaamaan kasvattajaa ja reenimään Ruun kanssa. Olipa kiva nähdä kovin aikuistunutta Ruuta ja Tuijaa. Ru oli samankokoinen kuin Pepsi, kuten oli jo juhannuksena jolloin viimeksi näimme. Pidempirunkoisena ja vankempana Ru näyttää isommalta mutta kyllä säkäkorkeus asettui silläkin sinne n. 62cm. Samanlainen vilkas hyrrä oli sekin ja hienosti tottiksen alkeita oli reenattu pitkin syksyä. Ru ja Tuija käyvät viikottain ohjatuissa rallytokoreeneissä. Ensi syksynä olis tarkoitus hakea ohjattuun tokon aloryhmään.
Mitään isompaa sisarusrakkautta näiden välillä ei kyllä huomattu, tapansa mukaan Pepsin piti tiuskaista Ruulle aina tilaisuuden tullen. 😞 plääh..ärsyttävää..



Syksyn näyttelyt jäivät meiltä kokonaan väliin. Etelän pojat kävivät sentäs näytillä useampaan kertaan. Peikko ja Karo Tampereella KV näyttelyssä ERIn arvoisesti ja joulukuun Messarin kolmipäiväisessä showssa meitä edustivat Ohmi, Ru ja Urho. Messaristakin tuli ERInomaista arvostelua junnuille ja yltipä Ru PN4 sijoitukseenkin kera varasertin. Vuosi vuodelta on Messarin osallistujamäärät tippuneet rodussamme. Varmaankin osasyy on korkeilla ilmomaksuilla ja alhaisilla rekisteröinneillä. Näyttäis että tapahtumaan osallistuvat ns. briardmaailman ammattilaiset eli tyypit jotka muutenkin käyvät ja kiertävät paljon näyttelyjä. Heillä on upeat hyvin esiintyvät ja handlatut koirat ja niiden joukossa omat kasvattini näyttivät varmaan amatööreiltä. 😃 Onneksi kaikki kolme olivat käyttäyneet hienosti ja Riinan Ohmi vieläpä jaksoi edustaa joka päivä rotutorilla ja Suomen Briard ryn ständillä.

Peikko Tampereella

Ohmin pose Messarissa

Ru messarissa

Urho Messarin käytävällä

Messari on ollut takavuosina todella mukava paikka käydä shoppailemassa ja omaa rotua seuraamassa. Onpa joskus tullut osallistuttuakin. Viimeksi Rastan ollessa pentuluokassa ja lopuksi VSP-pentu. Ehkäpä joskus vielä suuntaan joulukuun alkupäivinä kohti Pasilaa ja messukeskusta, koiran kanssa tai ilman.