torstai 2. heinäkuuta 2020

Pentukuumeilua

Vuosia jatkunut pikkukoirakuume nostaa aina välillä päätään. Olen koettanut järkeillä etten oikeestaan vielä tartte pikkukoiraa, ja onneksi se (järkeily) on useimmiten voittanut kuumeen. Olen aika ajoin palaillut etsimään tietoa ja selailemaan yhdistelmiä kahdesta finaaliin päässeestä rodusta, cockerspanielista ja jackrusselista. Tykkään ko rotujen ulkomuodosta kovasti, koosta (ei liian pieniä ja hentoja) ja toki luonteista. Lähtökohtaisesti haen seurakoiraa aktiiviseen ulkoiluun ja hömppaharrastuksiin. Ja tietenkin kainaloon paijattavaksi 😍
Näyttelyt ja mikään harrastuslaji erityisesti ei kuulu suunnitelmiin. Voisin käyttää toki näyttelyissäkin, kouluttaa rallya ja tokoa ja ehkä kisatakin alempia luokkia sekä kokeilla verijälkeä eli mejää. Mielestäni sekä russeli että cockeri passaavat em puuhasteluihin oikein passelisti.

Tässä vaiheessa pidemmän korren on vetänyt cockeri, se on lapsuudesta tuttu rotu. Meillä oli lapsuudenkodissa cockerinarttu Rina. Mutta kuten niin useasti - tieto lisää tuskaa. Rodussa on paljon sairauksia ja vaivoja, arvelisin että vielä enemmän mitä takavuosina. On huolestuttvan paljon korva ja iho-ongelmia, umpeenmuurautuneet korvakäytävät ei kuulosta kauhean kivalta 😐 Lisäksi peruscockerilla alkaa olla liikaa turkkia minun makuun. Turkin kotitrimmaus onnistuu kyllä mutta ne valtavat pehmoturkit (lähes jenkkiä muistuttaen) eivät kyllä houkuta. 
Onhan rodussa käyttölinja kuulee sanottavan. Olen kyllä tästä tietoinen ja oma viehätyksensä näillä turboilla on. Ovat huomattavasti maltillisempia turkeiltaan ja luultavasti välttyneet isoimmilta terveysmurheilta liittyen just ihoon ja korviin. Toki niilläkin on omat murheensa mm rokokoojalkoja esiintyy ja ongelmia polvissa ja lonkissa. Omaan silmääni ne näyttävät vähän hassuilta valtavan leveineen eturintoineen enkä ole ihan vakuuttunut tarvinko sitä kaikkea energiaa mitä wockeriin on jalostettu. En harrasta metsästystä enkä agilityä, joissa uskoisin tämän linjan yksilön olevan omimmillaan.



Cockerspanieli olis se ehdoton ykkönen, jos sais semmosen välimallin kappaleen elikkä sekalinjaisen.
Sain tietää että niitäkin syntyy eli on kasvattajia jotka silloin tällöin hakevat näyttelylinjaiselle hieman enemmän metsästysominaisuuksia jne. Pitänee kartoittaa ne kasvattajat tarkemmin ja seurailla yhdistelmiä.

Jackrusseli on määrällisesti suositumpi kuin cockeri. Ihan hivittää oikeastaan tuo määrä mitä niitä rekataan. Löytyy kyllä koiria moneen lähtöön ja varmasti russelinottajiakin. Suurin osa niistä takuulla menee ihan seurakoiriksi ja mietinki olenko itse tehnyt virhearvioinnin rodun luonteesta. Kun itse tykkään että koira sais olla sosiaalinen ihmisille ja myös toisille koirille niin aika harva tapaani russeli sitä on ollut varsinkaan jälkimmäistä. Minun kauhuskenaario tässä rodussa on se tulinen dynamiittipötkylä, joka räjähtäessään tarraa minun briardien partakarvoihin kiinni 😠
Toisaalta parilla kaverillani on oikein kelpo russelit perhekoirina eikä ne miltään pommeilta vaikuta ollenkaan. Russelissa minua viehättää peruskoiramaisuus ja rodun terveystilanne. Se on sopivan kokoinen kestävä pikkukoira. Ulkomuodoltaan russelit on sekalainen seurakunta, joskin itse olen enempi viehättynyt näihin karkekarvaisiin, jotka ovat trimmattavia. Luulen että tuo sekarotumaisuus ja geneettinen monimuotoisuus on rodun suosion ja hyvän terveystilanteen takana. 
Toistaiseksi jackrusseli on minun listalla jäänyt toiseksi, suurelta osin luonteensa takia. Minulle tokaistiin eräässä keskustelussa: miksi ottaa terrieri jos ei halua terrierin ominaisuuksia? Bingo!
Kolmas rotu, joka viehättää, olis pihis eli tanskalais-ruotsalainen pihakoira..MUTTA en tykkää tikkukarvasta! 😧 Joten se siitä. Pentukuumeilu jatkuu..


sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Kukkaniityt


Alkukesän kukkakedot on puhjenneet loistoonsa ja oli pakko ottaa niistä kuvia muistoihin. Asun lappilaisittain varsin rehevässä maaseutumiljöössä peltojen ja vesistöjen läheisyydessä ja varsinkin tänä kesänä on niityt täynnä kukkia. Minun onnettomat valokuvaustaidot yhdistettynä vanhaan Canoniin ilman mitään putkia, ei paljon sitä haluttua loistetta saavuttaneet. Paljon napsin kuvia myös puhelimella eikä siinäkään mikään superkamera ole. Mutta näillä on mentävä.


Yksi hymynaama..ja yksi myrtsinaama 😂

Kuvissa mallina on enimmäkseen vain Pepsi. Rilla on vanhemmittaan tullut kamera-allergiseksi, se laskee samantien pään ja murjottaa kun kaivan kameran tai puhelimen esille. Olen jo luovuttanut sen osalta poserausten suhteen ja jääköön pois linssin edestä. Peppen jaksaa kyllä "hymyillä" ja poseerata ryhdikkäästi.




Myös kotona terassilla kukkaistutukset loistaa, samoin isän kukat Kolarissa. Meillä kesä on niin lyhyt että laitan mielelläni kukkaloistoa pihapiiriin ja terassille ihan omaksi ja isän iloksi. Tänä kesänä matkustelut  ja koiraharrastusreissut jäävät pois, joten joutaapa tässä kotosalla ollessa hoidella kesäkukkia.



Alkukesän tulossaldosta vastasivat sisarukset Peikko ja Ruu. Karo ilmoittautui Peikon kans talvella tottiskurssille ja jatkoi keväällä BH kurssille ja siitä sitten rohkeasti käyttäytymiskokeeseen, josta komeasti BH hyväksytty! Muistan kuinka Karo aikoinaan pentua varatessaan vannotti että hän ei sitten kykene jännittämiseltään mihinkään kokeisiin, hädin tuskin muutamaan näyttelyyn ehkä. Nyt on käytynä useampikin näyttely hienolla menestyksellä ja nyt tämä BH suoritettuna. Oisko tämä sitä omien rajojen rikkomista 😉 Jokatapauksessa hienosti klaarattu ja suuret onnittelut Karo!


Tuija sai Ruulle koepaikan mejäkokeisiin heti koronatauon rauettua ja alkukesän helteessä Ruu taisteli jäljen loppuun saavuttaen ainoana avoimenluokan koirana ykköstuloksen. Onnea! Jatkossa Ruu nuuskutteleekin jo voittaluokassa, sillä tämä oli toinen avoykkönen ja siirto VOI-luokkaan on edessä. Tsemppipeukutukset 😊



torstai 21. toukokuuta 2020

Herättelyä

Joko mentäis..

Koko pitkän koronakevään on koirien reenit olleet yhtä jäissä kuin viereinen järvi konsanaan. Toukokuisen jäitten lähdön ja lumien sulamisen myötä heräsi minun jokakeväinen reeni-innostus. Minusta keväinen metsä on vain niin parasta mitä tiedän. 😍
Tosi helposti sitä kyllä kevättalven aikana solahti semmoseen seurakoiramoodiin. Koirat sai kyllä liikuntaa mutta kaikenlainen reeniminen yhtään mistään lajireenauksesta puhumattakaan oli täysin minimissä. Eipä silti, hyvin se tuntui passaavan omille turrikoillekkin. Varmaan lisääntynyt liikunta teki tehtävänsä ja Pepsikin tyytyi silloin tällöin roudaamaan lelujaan kiskottavaksi tai palloa heitettäväksi. Ei mitään tyhjäkäyntiä tai turhaantuneena seinille kiipeämistä. Kelpo koirat ja niin helpot seurasesset 😄

Koutsi ja oppilas

Maastojen vähänkin vapauduttua lumesta aloitimme tutusti esinereeneillä. Esineruutu on Pepsin murheenkryyni ja tuntuu että kaikki minun aikaisempi kokemus ja hyväksi havaitut keinot ei toimi Pepsin kanssa. Päätin taas palata alkuun, tehdä mielikuvan voimalla suoria irtaantumisia syvälle ja palkata narupallolla joka pistolta/tuonnilta. Kesäloman alettua toivotaan että päästäis myös kimppareeneihin ja vieraille esineille.



Jälkeä olemme päässeet tekemään vasta kolme kertaa. Metsissä on ollut vielä lunta joten mitenkään isoja alueita ei ole ollut käytettävissä. Nyt tosin lupasi sääennusteessa niin lämpimiä lukemia että taitaa loputkin lumet sulaa. Jälkireeneissä tavoitteena on semmonen zen-tila ennen janalle lähetystä.  Pepsin tulee pystyä rauhoittumaan vaikka valjaat on puettuna ja liina kytkettynä. Olen vienyt sitä janan tuntumaan ns. etukrepille (vaikkei meillä semmosia reeneissä olekaan) ja vaatinut rauhoittumista löysässä liinassa. Näillä muutamilla kerroilla mitä on ehditty reenimään tuntuu että se tepsii - Pepsi on ollut janalla keskittyneempi ja oikea suunta on löytynyt 100%:sti. Pepsillä on hyvä motivaatio ja jäljestystarkkuus, se on sitkeä työskentelijä ja ilmaisee kepit varmasti. Ainoastaan tuossa alussa eli janalla on ollut ongelmia, liikaa vauhtia ja suunnan arpomista ja siihen tämä meditaatio-kuuri nyt tähtäis.

Pepsi meditoi...

tylsällä odottelulla on tähtäin...

nimittäin rauhallinen jana-eteneminen :)


keppi!

Vaikka kokeita ei nyt ole kiikarissa Virkun loistaessa tyhjyyttään Lapin piirin osalta. Koetan silti potkia itseäni työstämään sekä maasto-osuuksia että tottista ja siinä ohessa avoimen tokotemppujakin. Jospa se koekalenterikin jossain vaiheessa osoittais heräämisen merkkejä, mielellään jo kesä-heinäkuussa mutta toivottavasti viimeistään elo-syyskuussa. Nähtäväksi jää tuleeko tästä kaudesta PK:n osalta ihan torso, tokokokeita uskon jokusen ilmaantuvan syksylle. Onneksi koira on nuori ja terve, jospa sillä ois vielä monet kisakaudet edessä vaikka yksi kausi mokoman kiinalaisen hyppykupan takia vajaaksi jäiskin.

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Kuvakollaasi

Kevät etenee koronasta huolimatta. Sisätiloihin emme ole hautautuneet vaan ihan reilusti ollaan koirien kans retkeilty ja liikuttu. On itseasiassa kierretty monta lähiseudun autiotupaa tai laavupaikkaa, hiihtäen tai hankikannolla kicksparkilla. Ja on paistettu ja syöty kilottain hiillosmakkaraa ettei vaan vahingossakaan laihdu tänä koronakeväänä 😂
Tätä kirjoittaessa taitaa hiihtokelit olla mennyttä, edessä on lähinnä kurakelit kumisaappailla. Laskin että marraskuun alusta tänne huhtikuun lopulle on ollut puhtaat lumikelit eikä ole koirankinttuja tarvinnut pestä. Onneks tätä rospuuttoaikaa ei kestä kuin kolmisen viikkoa.





Kevätalven maisemissa tuli silloin tällöin napsittua kuvia koirista, lähinnä Pepsistä. Semmoset hienommat posekuvat on tarkoitus ottaa kesäkuun puolella Raisan kuvaamana. R-pentue alkaa nyt 3,5v olla nätissä kunnossa, väriä ja turkkia on saatu ja pojanklopitki näyttävät jo aikuisemmilta.
Alla pari kuvaa Pepsistä.




Riina kuvautti Ohmia ja oikein nättejä posekuvia sieltä tulikin. Varsinkin Ohmin komeasta päästä olivat saaneet hyviä kuvia ohmimaisineen ilmeineen. Ohmi on pitkärunkoisena haastava kuvattava mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin. Aikoivat kuvata uudelleen jotta vaativa kasvistäti sais mieleisensä kuvat 😄
Ohmin kuvat (c) Marjukka Teponoja





R-pojista Urho pääsi lemmenlomallaan (tai seksileirillä kuten Veera tuumas) myös kameran eteen ja huonosta valosta (pilvisiä päiviä) huolimatta sain spostiini Urhosta hyviä rakennekuvia. Urho on Nitron ohella vahvasti charbonnesävytteinen, väri joka tiukasti kulkee minun kasvateissa Gipi-mummon perintönä.
Urholle on tulossa pentue Zhamanen kenneliin toukokuussa, joten fawneja kesäpentuja olis tarjolla oikein mukavista ja terveistä vanhemmista.
Urhon kuvat (c) Mariia Touronen





Loppuun vielä muutama kuva kasvateistani ympäri suomenmaan. Kiitos kuvista! Lisääki saa lähettää 😛

Nitro Ranualta 💚

Nuri Nurmeksesta 💙

Stanley Vaasasta 💛

Peikko Kalannista 💙

Sopu Oulusta 💜

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Tauon paikka

Pepsin kanssa tokokokeilimme avointa luokkaa Rovaniemen palveluskoirakerhon tokokokeessa reilu viikko sitten. Ihan ei kaikkia uusia liikkeitä oltu sisäistetty ja muutenki jälleen melkonen haihattelija oli mulla mukana kehässä. Lähinnä meillä on vaikeutena oikeassa mielentilassa kehääntulot. Pää pyörii ja kaikenlainen yhdessätekemisen kupla on tipotiessään.
Kaksi liikettä nollautui, peräkkäisinä suoritetut ruutu (ohjautui sivuun eikä osannut korjata) ja liikkeestä seisominen (käppäili perässä) muuten oli semmosta tasaista 8-10 suorituksia paitti kaukoista viitonen.
Olen aina uusia asioita opettaessani jättänyt liikkeet pienelle tauolle, hautumaan. Sitten kun ne taas ottaa ohjelmistoon on ne yleensä helppoja vahvistaa ja hioa paremmiksi. Nyt tämä koe tais tulla vähän liian aikaisin meän avoimenluokan reenitasoon nähden mutta onpahan koettuna uudet avo-liikkeet kokeenomaisesti.
Tuloksena avo 224p 2-tulos Marja-Leena Hiturin arvioimana.


Tarkoituksena oli jatkaa reenejä pienen tauon jälkeen ja sitten toukokuulla yrittää uudelleen kokeessa. Vaan sitten astui kuvioihin Covid-19 joka lamaannutti kaiken koetoiminnan kesään asti ja samalla meni reenihallikin karanteeniin. Toki ulkokentillä ja parkkipaikoilla voi tokoa reenailla, vaan enpä tiedä kehtaanko ja jaksanko. Laiskuus iski! Toki mieli voi vielä muuttua reenauksen suhteen kun tämä koronakaranteeni koko kevättalven jatkuu...saapa nähdä. Maastoihin ei päästä ennen toukokuun loppua joten ehkäpä sittenki pienen tauon jälkeen jatkamme tokoiluja.

J-pentueesta viimeisimpänä luustokuvissa kävi Stanley. Kankaanpäässä Ventelän osaavissa käsissä ja silmissä muuten näytti oikein priimalta mutta lonkat Ventelä arvioi B-C tasoisiksi. Viralliset lausunnot kertoivat samaa: HD C/B ED 0/0 LTV0 VA0.
Nyt puuttuu enään Yodasta viralliset tulokset, epävirallisissa kuvissa se kävi viime vuoden lopulla (ei mitään hälyyttävää), mutta toivotaan että vievät vielä uudelleen kuvattavaksi jossain vaiheessa.

Kuvissa Nuri ja talven hitti - frisbee hupailut 😊




keskiviikko 26. helmikuuta 2020

It's Showtime!


Helmikuun lopun ja runsaslumisen alkutalven tilannetta kuvaisi ehkä paremmin snowtime! Siinä missä eteläisessä suomessa kärvistellään kuraisen ja lumettoman talven kanssa, on meille tullut lunta yli oman tarpeen. Pakkaset on puuttuneet lähes totaalisesti ja kaikki sateet on tietenki tulleet lumena. Ei se mitään, reenaillaan hallissa kuten aina talvella ja nautitaan kickspark ja hiihtokeleistä ja yritetään olla hukkumatta lumivuorten alle.

On lunta!

Tämän talven kestomenestyjä junnuluokissa on ollut Ulla-Majn Stanley. Kaksikko on reissannut pariin otteeseen Baltiassa, joista viimeisimmällä kerralla tarttui haaviin kaksi juniorititteliä. Ensin lauantaina Latviassa Valmierassa junnusertin myötä LV JCH ja sunnuntaina Tallinnassa EE JCH. Mihin vielä ehtivätkään ennen toukokuuta ja siirtymistä nuortenluokkaan 😊

Stanley ja Jethro tammikuun valossa

Pepsin kanssa meillä oli tämän vuoden tavoitteeksi asetettu viimeisen sertin saavuttaminen ja muotovalioituminen kotimaasta. Siinä onnistuimme heti ensimmäisessä yrityksessä viime sunnuntaina Tornion ryhmänäyttelyssä. Goran Gladicin arvioitavaksi kiikutin molemmat tytöt. Pepsi käyttöluokkaan ja Rilla ensimmäistä kertaa veteraaneihin. Onneksi Martsa ehti apukädeksi, sillä molemmat saivat SAn. Paras narttu-luokassa Pepsi voitti äiteensä ja sertin myötä sai myös MVA-ruusukkeen 😊
Rillalle tämä oli lähes viiden vuoden ja kahden pentueen jälkeen ensimmäinen näyttelykäynti. Vielä se antaa turkillaan tasoitusta kilpailijoilleen (tässä tapauksessa tyttärelleen), enkä usko että me isommin kierrellään veteraanikehiä.
Tornion ryhmäkehiin emme jääneet, kumpikaan ei ole silleen huippukunnossa saatikka huippurotunsaedustaja ryhmissä sijoittumista ajatellen.

Pepsi - Suomen Muotovalio

Talven reenit on jatkuneet tokon avoimen luokan temppuja opetellessa. Vähän sitä kyllä kaipais tokoon ohjattuja reenejä tai edes jotain semmaa tai vastaavaa. Harmillisesti lähimmät tokokoulutukset, jonne pääsis edes kuunteluoppilaaksi, on Oulun seudulla. Rovaniemellä on aktiivista tokoilua, mutta surkee hallitilanne, joten sielläkään ei ole isompaa tokosemmaa järkätty viime aikoina. Joskus tuntuu että on tämä tokoilu vähän semmosta räpiköintiä täällä raukoilla rajoilla. Agilityssa on koulutustarjontaa mutta toki enemmän harrastajiakin. Eipä se auta valittaa, pitäs itse kääriä hihat ja järjestää koulutuspäiviä ja viikonloppuja.


Rallytokossa Riina ja Zelda avasivat koeputken nappaamalla kaksi hienoa tulosta Rauman kisoissa. Pisteillä 98 ja 100 pääsivät myös podiumille kera hienon palkintosaaliin. Hyvä tytöt! 😍 Rally on kyllä laji jossa mekin Pepsin kanssa vielä kisaamme, ei vielä tänä vuonna mutta tulevina.

Voittoisa Zelda palkintoineen 😗

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Mikä startti!

Yleensä tammikuu on pitkä, pimeä ja kylmä kuukausi. Mutta tänä vuonna vuodenalku on edennyt huippufiiliksissä. On iloisia terveysuutisia, tokotuloksia, vuosikilpailumenestystä ja näyttelymenestystä. Eikä säidenhaltija ole kiusannut meitä edes paukkupakkasilla 😉

J-pennuista ensimmäisenä luustokuviin ehti Nuri, jonka Anniina käytti luuston ja rangan läpivalaisussa, silmäpeilauksessa sekä epävirallisissa sydän ja polvitarkeissa Joensuussa. Nurille terveen paperit kaikista! Lonkat A/A kyynärät 0/0 ristiluun keskiharjanteessa pieni painauma LTV1 ja kaikki nikamat normaaleja VA0! Silmät peilattiin puhtaaksi ja polvet ja sydän tutkittiin terveiksi!
Kyllä kelpaa Nurin kanssa harrastella! Onnea Anniina!

Boreabrie Jitterpop A/A  0/0 😍

Sopu, minun sijoitusnarttu, kuvattiin Oulussa eläinlääkäriasema Lemmikissä. Edelleen hyvät tulokset saivat jatkoa - Sopulle luustosta samaa sarjaa A/A 0/0 LTV0 VA0. Voi waude! Mahtavaa! Voin onnitella itseäni ja Terhiä ja varovaisesti suunnitella tulevaa... 😊


Boreabrie Janis Joplin A/A 0/0 😍

Vuoden briardkilpailuissa kasvattini saavuttivat kaksi voittoa ja monia hyviä sijoituksia eri sarjoissa.
Stanleysta tuli tiukassa kilpailussa Vuoden pentu ja Rilla puolestaan kunnostautui jälkeläisnäytöillään saavuttaen voiton Sakun kultainen kaulapanta-jalostuskilpailussa. Hyvä me! Kiitos kasvattien omistajille aktiivisuudesta!

Boreabrie Shania "Rilla" 😍

Pepsin kanssa tavoite tokossa (TK1) jäi yhtä ykköstulosta vajaaksi viime vuonna. Tänä vuonna tokokokeita on Lapin pitkän talven aikana useita ja saimme alopaikan heti ekaan kokeeseen Tornioon. TORKKin sisähallissa järjestetyssä kokeessa Pepsi teki seuraamista lukuunottamatta tasaisen hyvää sarjaa saavuttaen tavoitellun ykköstuloksen. Seuraaminen oli ensimmäinen liike ja mulla oli käsissä aivan liian ylivirittynyt ja levoton koira. Joudun tiukasti käskyttämään ylimääräisillä käskyillä edistävää ja kontaktin hukkaavaa koiraa 😧 Seuraamisesta vitonen! mutta onneksi siitä eteenpäin enempi minuun keskittyvä kisakumppani. Katastrofaalisesta aloituksesta huolimatta sain Pepsin kuulolle ja näppeihin ja loput liikkeet sujuivat 9-10 arvoisesti. Pisteitä tuloslomakkeeseen kertyi 174,5p 1.tulos TK1 ja sij.3./9. Pepsi on impulsiivinen ja vielä kovin häiriöherkkä varsinkin halliolosuhteissa. Se kiihtyy toisten koirakoiden palkkausleikeistä vinkupalloineen ja pää pyörii kuin tennisottelussa.
Avoimen luokan temppuja ollaan jo opeteltukin ja niiden parissa tämä loppukausi taitaa mennäkin. Sulanmaan aikaan kesällä ja syksyllä keskitytään enempi PK-hommiin, joten koetetaan satsata tokoon nyt hallikaudella. Haaveissa ois se TK2, joskaan se ei meille tule kuin tarjottimella vaan paljon tarvitaan reeniä uusiin liikkeisiin ja semmosta perushallinta ja mielentilareeniä.

Pepsi TK1 😍

Tammikuun loppuun saatiin vielä iloinen näyttelyuutinen. Ulla-Maj ja Stanley suuntasivat aina Liettuan Kaunasiin saakka näytelmiin ja saavutuksena junnupojalle 2 x junnusert ja 2 x ROP sekä serttien myötä Liettuan juniorimuotovalio LT JMVA! Onnittelut maailmanmatkaajille 😊


Boreabrie Jappeloup LT JMVA  😍

Olipa hieno vuodenalku. Hyvissä fiiliksissä jatketaan talvea ja vuotta eteenpäin.