sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Koirahoitola

Viimeisen viikon ja vähän seuraavaakin minun pikku mökki on toiminut koirahoitolana. Jenna läks Välimeren maisemiin ja kuskas ennen reissuaan koiransa meille. Laumakombo on tuttu ja turvallinen varsinkin siskosten Naavan ja Rillan osalta, mutta molempien laumojen pennut Pepsi ja Panda-aussie ovat toisilleen vain puolituttuja.
Alkupäivien 'rajoitusten' jälkeen on yhteiselo tasoittunut. Aluksi Pepsi jyräsi liikaa lähes puolet kevyempää Pandaa. Se kiilasi, taklasi ja sananmukaisesti lynttäs Pandapoloista sammalikkoon joka leikkiyrityksen päätteeksi. Selvää dominanssia ja turhanpäiväistä päällepäsmäröintiä Pepsiltä. Siihen piti minun puuttua tiukastikin ja metsälenkeillä Panda oli alun härdellin ajan hihnassa, oman turvallisuutensa vuoksi.
Pihalla leikkiessä Pepsi viimein 'asettui' ja pentusten iloiset painileikit ovat jokapäiväisiä. Välillä mennään ympäri taloa ja pihaa, takaa-ajettavan vaihtuessa lennosta. Jonkun verran on edelleen puututtava, jos meno meinaa yltyä liian rajuksi. Mutta todella hyviä kavereita näistä kahdesta on tullut. Nukkuvat sohvalla vieritysten eikä mitään murinoita tai jäykistelyjä ole havaittu. Panda on hieman hämillään sille osoitetusta läheisyydestä ja hellyydestä, jokailtainen korvanpuhdistus al'a Pepsi (tai Rilla) oli aluksi kauhistunutta silmienpyöritystä, mutta siihenki hoitontoimenpiteeseen se on täällä tottunut 😍





Naavan osalta loman piti olla jatkoa alkaneelle laihdutuskuurille vaan huonolta näyttää...olemme herkutelleet harva se päivä ja tehokkaana kerjääjänä Naava kyllä saa osansa herkuista. Onneksi se on sentäs päässyt uimaan lähes joka päivä ja pitkille pyörälenkeille Rillan kanssa.
Muutamia näyttelyreenejä lukuunottamatta mitään en ole ehtinyt reenimään. Tosin täällä oli 1,5vk 'hellejakso' ja siihen päälle todella kuivaa ja havupuiden siitepölyn kuorruttamaa maastoa. Läheiset jälkipellot olen surutta käyttänyt lauman lenkitykseen ja päiväkävelyihin, tuskin olis montakaan 'puhdasta' siivua jäänyt itse peltojälkireeniin.




Kaupunkilaiskoirille tämä maalla lomailu on eksoottista. Pandan söi ensimmäisten neljän päivän ajan niin paljon paskaa, että ruoka-annoksenki olis voinut pudottaa puoleen normaalista 😃 Tarjolla oli peltojen ja teiden varsilla lehmänpaskaa (on menossa lietesäiliöiden ja sontatunkioiden tyhjennys läheisillä maatiloilla) rantatiellä hevosenpaskaa ja metsäreiteillä poronpaskaa. Kaippa se on nyt saanut paskansyönnistä jonkimmoisen ähkyn ja on sensijaan siirtynyt laiduntamaan ja syömään heinää...😧


Australianpaimenkoira vaikuttaa semmoselta perushelpolta sosiaaliselta 'pikkukoiralta'. Siitä tuntuis puuttuvan briardin dominanssi, vahtiminen, tietynlainen epäsosiaalisuus ja kiihtyminen ja kuumuminen eri tilanteissa ja leikeissä.  Se on näppärän kevyt ja notkea ja varmasti eri harrastuksissa, varsinkin agilityssä, romuluista briardia toimivampi. Luulenpa että Jenna on löytänyt oman rotunsa, mutta minusta ei kyllä aussieharrastajaa tulis. Rotu on kyllä kaunis ja monelta osin silmää miellyttävä, mutta ei kuitenkaan luonneominaisuuksiltaan ihan sitä mistä itse tykkään. Puhumattakaan karvanlähdöstä, valkoista höttökarvaa on sohvilla, vaatteissa, autossa..eikä mulla, briardharrastajalla ole edes vaateharjaa saatikka mitään tarraharjaa 😃
Pandasta Jenna on saanut kivan harrastuskoiran ja sosiaalisen 'koirapuistokoiran' yhteislenkeille ja rodun tapahtumiin ja leireille.




Juhannus ja keskikesä lähestyy..valoisat yöt ovat ihanuus, joista eniten nautin kesäisin. Toivotaan ettei tule mitään pitkiä hellejaksoja, toisaalta en piittais mistään sateistakaan, joten semmoista perus Lapinkesää toivon, lämmintä sopivasti ja kevyttä tuulta pitämässä enimmät itikat poissa. Lauman pienentyessä ensi viikolla, palaamme omien kanssa kevyeen kesäreenirytmiin, jälkeä, vähän esineitä ja paljon tottista. 😎

maanantai 29. toukokuuta 2017

Kesä tulee

Se tulee sittenkin. Vääjäämättä vuosi vuodelta..kesä. On ollut pitkä ja kylmä kevät, talvi ei millään meinannut antaa periksi. Nyt toukokuun parilla viimeisellä viikolla on lumi tipotiessään ja pellot ja metsät kuivuneet 'käyttökuntoon'. Metsässä olemme koirien kans enempi nauttineet pitkistä kävelylenkeistä tutuilla kesäreiteillä, mutta pelloilla olemme jo kovasti reenineet.

Pepsi - iso tyttö jo!

Pepsi plikka

jäljellä? nääh..poronpapanoita *nam*

Pepsin kanssa oli tietysti aloitettava aivan alusta, jäljen alkeista. Paljon helpompaa oli opettaa pikkupentua jäljestämään (vrt. Rilla kesäpentuna) kuin tuommosta riuhtovaa voimiltaan jo vahvaa 6-7 kuukautista penskaa. Onneksi se on kauhean ahne ja kaikkeen touhuun hyvin innokkaasti suhtautuva koiranalku. Ihan ensi reeneistä alkaen tallasin paalulta tiheästi namitetun suoran, lopussa kannellinen ruokarasia. Näitä samantyyppisiä suoria Pepsillä on nyt takana kymmenkunta ja jäljestyksen periaate (vain tallatulta alueelta löytyy ruokaa) on auennut hyvin. Edelleen se 'vetää' jäljestäessään ja joudun ajamaan ihan persuksen takaa tiukalla ja lyhyellä liinalla. Mutta se veto on kuitenki hyvin hallittua ja keskittyminen hommaan erinomaista. Tästä on hyvä jatkaa ja kummasti helpottaa kun saa oman selän sitten joskus 'suoraksi' eli pystyn kävelemään normaalisti suorassa sen perässä, vielä en pysty ja siksi en pysty myöskään videoimaan/kuvaamaan jälkityöskentelyä. Omaan fb-ryhmään luvattua jälkivideota saavat vielä odottaa tovin...
Pepsin jäljen aloitus oli siten erilainen kuin emänsä. Rillalle tallasin pikkupentuaikoina namitettuja neliöitä ja kolmioita useita ennen kuin siirryin suoriin. Nyt en jaksanut, oikaisin suoraan tallattuihin suoriin ja jatkossakin etenemme suht nopeaan pidentäen namiväliä ja ottamalla esineet ja kulmat mukaan. Pepsistä ei ole tarkoitus tulla erikoisjälkikoiraa vaan haluan opettaa sille jäljen perusteet pellolla ja syksyllä siirtyä jo metsään.

Spurren uusi Ke-Hu

Nitro metsänpoika

Kivasti on muutkin R-pennut toimineet jäljellä, Nitron ja Spurren kans tehdään metsäjälkeä ihan todenteolla ja otteet on olleet oikein lupaavia. Ohmi reenailee jäljen perusteita pellolla ja vaikuttaa hyvin samanlaiselta höyryveturilta kuin siskonsa Pepsi. Lisäksi Ohmi opiskelee hakua ja juoksentelee tuulitunnelissa tuon tuosta. Urhokin on käynyt hakureeneissä ja on olleet ihan 'liekeissä' sekä ohjaaja että koira uuteen harrastukseen tutustuessaan. Peikon ja Ohmin lisäksi paimennukseen ja lampaisin on käynyt tutustumassa Rovaniemen tyttö Ruu. Luulenpa että Ru alkaa olla hommaan jo ihan yhtä syttynyt kuin omistajansa Tuija. Onneksi täällä Lapissa Pellon Ruuhijärvellä on hienot puitteet harrastaa paimennusta Minna Mäntyranta-Mustosen lammas - ja porotilalla Saajomannussa.

Ru Saajomannussa toukokuussa

Ru paimenessa
Ohmeli & Riinuli

Ohmi & Riina

Toki kevään myötä myös näyttelyissä ja mätsäreissä on pennut ehtineet menestymään. Urho ja Veera, keltanokat, lähtivät äitienpäivänä ilman menestyspaineita Lahden pentunäyttelyyn. Urho oli hienosti reenattu ja esiintyminen meni nappiin - tuloksena pek1 KP ROP & RYP3 irlantilaisella tuomarilla. Urho on kyllä komea urospentu, joten oikeaan osoitteeseen meni ruusukkeet ja pokaalit 😍

Veera & Urho



Boreabrie Rammstein ROP & RYP3

Peikko ja Karo puolestaan reenasivat kehäkäyttäytymistä paikallisessa mätsärissä ja hienosti Peikko esiintyi BIS-pennuksi asti  ja sai kotiinviemisiksi upeat palkinnot. Hyvä tytöt koirapoikineen - Onnea molemmille!

Mätsärin BIS-pentu Boreabrie Rockefeller *Peikko*

Pian koittaa kesäkuu ja Ärrät täyttävät 7kk ja pääsevät SKL:n virallisiin näyttelyihin pentuluokkaan, onpa muutamia jo ilmoitettukin kesän kehiin. Siitä se taas lähtee 👍
Meki käydään Pepsin kanssa näitä lähinäyttelyitä kesän mittaan ja kovasti reenitään jälkeä, tottista ja onpa tiedossa hakukurssikin. Mahtavaa! 😎

Ohmin kuvat (c) Ville Erkkilä
Urhon nlykuvat (c) Anne-Riitta Lahtinen

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Elämän suruja ja iloja

Talvi on takana, vaikka ei ihan heti uskois kun ikkunasta ulos katselee. Lunta on vielä kinoksittain ja yöpakkaset pitävät huolen ettei ihan heti pihan harkkausta tartte miettiä. Saatikka mitään metsäreenejä koirien kanssa. Mutta aina se lumi lopulta on lähtenyt ja toukokuun puolen välin jälkeen on jo ihan eri ääni kellossa.
Pitkin kevättalvea nautimme koirien kanssa hankikantokeleistä, pitkistä lenkeistä omissa tutuissa maisemissa. Pepsin kanssa kävimme säännöllisesti pentukurssia ja kovasti on ollut nähtävissä edistystä kaiken käyttäytymisen suhteen. Enään ei tartte pöhistä ja puhkua vieraille koirille eikä haukkua epävarmuuttaan. Odotellaan nyt sitä mörköikää, jolloin tuonkaltainen pöhköys on tavallista...ja toivotaan että se mörköily kuitenkin alkais olla tässä. 😥


Kesken kauneimpien keväthankien sain suruviestin, jonka todellisuutta on vieläkin vaikea ymmärtää. Äiti kuoli yllättäen, nukkuessaan, omaan kotiin. Voiko olla armollisempaa lähtöä lähtijälle, mutta meille tänne jääneille niin järkyttävä ja yllättävä menetys. Äiti oli perusterve liikunnallinen ja aktiivinen 75-vuotias moninkertainen mummo ja isomummo.
Äiti oli minun ja siskoni koirien luottohoitaja, pärjäsi niin isojen briardien kuin pienten cottonien kanssa ja koirat saivat aina paljon liikuntaa ja täsmällistä huolenpitoa. Äitin merkitystä omassa elämässäni en voi sanoin kuvata, hän oli minun elämän tärkein ihminen. Sen lisäksi äiti oli ison sukumme voimahahmo, sosiaalinen ja tarmokas puuhanainen.
Äiti rakasti hiihtämistä, ylipäänsä liikuntaa, puutarhaa ja kukkia ja lapsia, omia, lastenlapsiaan ja lastenlastenlapsiaan. Meille kaikille jäi iso ikävä ja eniten varmaan isälle, jonka kodissa on nyt hiljaista ja yksinäistä.
On uskottava ja luotettava että elämä kyllä kantaa, suru muuttaa muotoaan antaen tilaa rakkaille muistoille. 💗

Äiti, Hani ja Suvi talvella 1990

Äiti 💜

Äiti & Co meillä Sieppijärvellä kesällä -16

Ilonpilkahduksia tähän surunsävyitteiseen kevääseen ovat tuoneet minun koirat ja kasvatit omistajineen. On ollut ihanaa ja piristävää seurata kasvattien elämää kuvin ja kertomuksin fb:n omassa ryhmässämme - kiitos 💕
Oma Pepsi-pentu on ollut arjen ilo ja naurunaihe täällä kotona, vaikka se on toisinaan rasittava otus emänsä kimpussa, on se siltikin niin lohduttava ilopilleri. Pelkästään seuraamalla tämän parikaksikon touhuja päivittäin saa voimaa ja toisaalta pennun kanssa touhuaminen ja kouluttaminen on niin antoisaa ja palkitsevaa.

Pepsi pipovaras

Ohmi ja Peikko paimenessa

Pojat leikkii :)

R-kasvattini avasivat näyttelykäynnit viime sunnuntaina Pellon kaikkienrotujen pentunäyttelyssä. Mukana olivat Nitro, Ru ja Pepsi. Tuomari Maija Lehtosen arvostelussa kaikille kolmelle komeasti KP:t Pepsin ollessa ROP-pentu ja Nitron VSP-pentu. Jäimme tietenkin Pepsin kanssa loppukehiin, koska oli kyseessä lähinäyttely ½ tunnin ajomatkan päässä kotoamme. Kyllä kannattikin jäädä - Pepsi porkkanapää oli lopulta RYP1 ja Leni Finnen tuomaroimassa BIS-kehässä kolmas eli BIS3!!
Ei niin suurta surua etteikö sinne joukkoon mahdu välillä jokunen ilonkyynelkin...💜

Pepsi, Ru ja Nitro pentunäyttelyssä Pellossa 23.4

Ru ja Nitro pistivät leikiksi :)

Ru & Nitro

Pepsi kehässä :)

Pepsi liikkeessä

Pepsin kanssa ryhmäkehässä

Boreabrie Ragataigi pek1 KP ROP RYP1 BIS3

Ihana oli nähdä kasvatteja Ruuta ja Nitroa omistajineen, niin reippaita, iloisia ja avoimia pentuja. Kehässä mentiin hännät heiluen eikä hallinäyttelyn tungoksessa ollut mitään hätää tai ongelmaa. Olen niin ylpeä pennuista 😍
Kesäksi on kovasti suunnitelmia käydä isolla joukolla pentukehissä ja eri harrastuksissa, on tiedossa paimennusta, leirejä ja koulutuksia agilityn ja tokon ja PK:n parissa ympäri Suomen. Mahtista! 😎

Kehäkuvat (c) Nathalie Karakko

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Koulunpenkillä

Meillä on täällä läntisessä Lapissa valitettavan vähän koulutustarjontaa ja ohjattuja ryhmäkoulutuksia. Poislukien agility, jossa on jopa laadukasta koulutustarjontaa sekä aloittelijoille että kisaaville koirakoille. Meilläki on Pepsin kanssa suunnitelmissa hakea Länsi-Rajan kennelkerhon alkeisagilityn syksyn ryhmiin, mutta jotain ohjattua toimintaa kaipasin jo nyt keväälle.
Kuin nenä päähän ja varsinkin Pepsi porkkanapäälle tuli tälle keväälle sekä pentukurssi että arkitottiskurssi eläintenkouluttaja Niina Laamasen järjestäminä. Koska pentukurssia ei saatu 'pystyyn' osallistujakadon vuoksi, saimme me pari pentua luvan osallistua arkitottiskurssille 'pentusäädöillä' 😊
Pepsille, maalaistollolle maminhelmoissa kasvaneelle, tämä tuli kuin tilauksesta.

Kurssiohjelmaan (5 krt) kuuluu ihan perinteisiä juttuja, koiran ja ohjaajan suhdetta, koiran aktiivisen yhteydenpidon vahvistamista, koirankäytöksen lukemista, toisten koirien sietämistä, ohitustilanteita jne..lisäksi pennuille käsittelyharjoituksia, aktivointia, leikki - ja saalisharjoituksia. Ja mikä tärkeintä 'sosiaalistumista' ja mörköilyyn puuttumista oikealla tavalla.
Kaksi koulutuskertaa on jo takana ja kylläpä on tulleet Pepsille ja mulle tarpeeseen. Toisille koirille pöhinät ja poksumiset on kokemuksen puutetta ja toki epävarmuutta, tällä toisella kerralla haukkumista ja puhkumista oli jo puolet vähemmän. 😊👍 Samalla kun kurssiohjelma etenee saamme me siinä sivussa niin tärkeää rauhoittumisreeniä. Se on ollut Pepsille yllättävän helppoa, pistää rennosti pötkölleen minun jalkoihin ja pysyy siinä hiljaa vaikka muut koirakot tekevät harjoituksia meidän nenän edessä tai meidät ohittaen.
Toki 4kk:n ikäinen on pikkupentu vielä ja 2h kestävä kurssikerta vaatii meille pienen tauon pissatuksineen ja happihyppelyineen. Onneksi hallissa on metallihäkkejä lepohetkeä varten ja saa sinne toki tuoda omanki boxin.





Perustottisjuttuja olemme reenineet kotona keittiö-olkkarissamme ja niillä muutamilla hallikerroilla kun olen ajanut yhteisreeneihin. Kivasti Pepsi on edistynyt, edelleen pelataan ruokapalkalla ja ruokailukertoja hyödyntäen. Hiihtolomalla Jenna kävi koirineen pohjoisen mummuloissa ja samalla pistäydyimme kimppareeneissä hallilla. Pepsille pieni valkoinen villapallo Panda oli aluksi 'epäilyttävä' tyyppi 😄ja Naava-täti puolestaan ihanan tutunoloinen tukkakoira 😍 Naava puolestaan väisteli ja murahteli mokomalle pennulle, mutta alkoi sekin loppua kohden lämmetä ja autossa pakkaantuivat kaikki neljä koiraa sulassa sovussa Nissanin takapenkille 👍






Huhtikuun loppuun saakka meillä on aika lailla kalenterissa koirahäppeningiä, on kurssikertoja, tottis/tokoreenejä, mätsäreitä ja yksi pentunäyttelykin omassa hallissa. Kivaa, talven uinuminen on kääntynyt kevään äksöniksi!