sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Syksyn satoa osa 1

Syksyllä meillä juostaan. Aina. Joka vuosi lähes kalenterin tarkkuudella Pepsi aloittaa juoksunsa elo-syyskuun vaihteessa ja Rilla tulee mukaan viikkoa jälempänä. Nyt meillä meni huti yksi tokokoe ja oman kerhon luonnetesti. Plääh...vaan ei voi mitään. Sinällään harmi että näin kerta vuoteen juoksevina menee aina koe-aktiivista syyskuuta "hukkaan", joutaisivat juosta vaikka heinäkuun helteillä..😣

Juoksujen lisäksi on Pepsillä ollut pitkittynyttä vatsapöpöä ja lopulta hotspot hännässä 😡 Ei kiva. Meän reenirutistus on kovasti kärsinyt kun on tullu pitkiä sairaslomajaksoja. 
Nyt odotellaan juoksujen loppumista ja katellaan mitä ja mihin vielä tälle syksylle ehditään.


Pitkin loppukesää ja alkavaa syksyä on R-pentueelle koetettu saada luonnetestipaikat. Elokuun testeihin oli ihan toivotonta päästä ja melkoisen puhelinrumban takana on olleet syys-lokakuun testitki, lähinnä varapaikkoja on ollut tarjolla. Karon onnistui saada Peikolle viimeinen paikka Nokian testiin 6.9 veljesten Urhon ja Ohmin jäädessä varasijoille 2 ja 3. 
Testissä Peikko oli oma itsensä, R-pentueen kiltti poika jo pikkupentuna. Mitään suurta rohkeutta eli toimintakykyä Peikko ei osoittanut, eikä terävyyttä lainkaan. Puolustusta löytyi pienesti, enempi oli halua vaan ei taitoa järeämpään esitykseen. Sen sijaan taisteluhalua löytyi kivasti (+3)  ja hermojaki sen verran että pakka pysyy kasassa. Sosiaalinen hännänheiluttaja Peikko on aina ollut, joten luoksepäästävyydestä +3 samoin tempperamentista.
Kokonaispisteet 180p ja laukausvarma. 
Mulle Peikko edustaa briardia, jollaisia toivoisin enemmänki kasvatteihini. Sosiaalinen ja varma ja sen verran löytyy palikoita leikkimiseen ja taisteluun että koulutellakin voi.
Kiitos Karolle testauttamisesta, Peikko on tosiaan ihan sinun käteen sopiva briard kuten olet monesti sanonutkin.


Peikkon luonnetesti on kuvattuna usealle eri pätkälle/osiolle, joista tässä leikkiosuus ja kelkkakoe.





Ohmi ja Riina saavuttivat tämän syksyn tavoitteensa BHn tänään Porissa. Nyt on koe -ja kilpailukirja korkattu ja reenit sekä maastossa että kentillä jatkuvat tiiviisti. Ensi kaudella kohti kokeita 😊
Onnea kovasti meän ahkerat reenaajat!


sunnuntai 23. elokuuta 2020

Elokuuhun kesä jää

Varsinaista intiaanikesää tuntuu pitelevän kun lämpimiä, lähes helteisiä päiviä ja trooppisia öitä on piisannut vielä elokuun puolenvälin jälkeenkin. Itse en niin näistä piittais, se tietää samalla ötököitten viipymistä ja näin loppukesästä lähinnä mäkäriä ja polttiaisia pilvin pimein. 😒

Sijoitusnarttuni Sopu kävi MH kuvauksessa Kärsämäellä kuun puolessa välissä ja meni radan reippaasti ja hyväksytysti läpi. Laukauksista kakkonen eli laukausvarma. Leikkiminen vieraan kanssa ei hieman pidättyväiselle Sopulle tänään passannut eikä varsinkaan tarttuminen ällöön paloletkuun jota melkoinen noutajajoukko oli jo kuolannut. 😕Lopussa taisteluleikki omalla lelulla oman mamin kanssa kyllä sujui (laukausten yhteydessä). Varsin rohkeasti Sopu selvitti aaveet ja räminät ja juoksi monta kertaa etäleikkijällekin katsomaan oisko jotain parempaa leikkiä tiedossa 😃 Sopun MH rata on kuvattuna kymmenille eri videopätkille. Pitää kattoa jos jaksais ne jossain vaiheessa ladata youtubeen yhdeksi kokonaisuudeksi.
Yllättävän helposti irtosi kuvauspaikka ainoaan pohjoisen suomen MH kuvaukseen. MH kuvauksethan joutuivat totaalikieltoon koronan vuoksi koko kevääksi ja kesäksi. Toivotaan että J-veljekset Stan ja Nurikin saataisiin jossain vaiheessa kuvattua, ellei tänä syksynä niin ensi vuonna.


Pepsin kanssa saimme koepaikan Tornion tokokokeeseen ja samalla siis toiseen AVO-kokeiluun. Nollia ja epäonnistumisia tuli meille vaikeissa liikkeissä kuten ruudussa ja kaukoissa. Vahva liike merkinkiertokin meni nollille kun Pepsi lukitti kehästä ihan väärän tötsän ja sinkosi sitä kiertämään.
Mutta lopputulemana kokeesta ja suorituksesta jäi erittäin hyvä fiilis. Pepsi oli täysillä mukana tekemässä minun kanssa, teki 9-10 arvoisesti seuruut, jäävät, noudot ja kaikki liikkeiden väliset siirtymätki pysyi hyvin kontaktissa. Ruutuunkin se irtosi suoraan mutta jäi hieman liian etualalle josta korjauskäskyllä putosikin maahan ja etujalat odotetusti yli ruutunauhan. Pisteitä 220p AVO 3-tulos.
Tokoiluja jatketaan sitten talvella/keväällä jos korona suo...


RIP Spurre 💔
Spurre oli monin tavoin haasteellinen briarduros eikä elo toisessa kodissakaan ollut ongelmatonta. Miian kanssa päätimme ettei Spurrelle enään haeta uutta kolmatta kotia vaan poika lähtee pilvipaimeneksi.
In memoriam Boreabrie Rolls Royce 7.11.2016 - 14.8.2020.
"Hyvää matkaa Spurre, run free my babyboy"

torstai 13. elokuuta 2020

Kesäposet

Heinä-elokuun vaihteessa treffasimme Raisan kanssa Sieppijärven kotiseutumuseolla kuvausmeetingin merkeissä. Tarkoituksena oli ottaa posekuvia Pepsistä Suomen mutovalioarvon kunniaksi ja muistoksi. Mukana ollut Rilla pääsi kans kameran eteen ja muutama "hymyntapainenkin"saatiin tästä yrmynaamasta taiottua esiin.
Valo oli silleen sopiva ja kiitollinen kuvaukselle, joskaan fawnvärit ei oikein tule esille näin pilvisellä säällä. Anyway, aivan ihania yhteiskuvia sain meistä kolmesta ja koirista vielä erikseen. Museoalue kuvausmiljöönä on hieno ja maalaistunnelmallinen.
Kiitos taas Raisalle, syksyllä koetamma saaha treenikuvia tottiskentältä! 😊








  

Kesän showmenestyksestä vastasivat Stanley ja Ulla-Maj. Kaksikko suuntasi tällä kertaa Latviaan Ogre Summershow näyttelyyn ja kotiintuomisina 2 x CAC ja 2 x BOB. Stanley on hyvin säilyttänyt turkkinsa mutta värihän on nuortenluokan ikävaiheelle tyypillinen kirjava blondi.😂



Tämä näyttelykeikka taisi olla kesän ainoa kasvateilleni, ja aika heikolta näyttää nlykalenteri myös loppuvuoden osalta. Koronakurjuuden toista aaltoa ja ehkä jopa kolmatta ennustettaessa on syksyn ja talven hallinäyttelyt kyllä kortilla. Toivotaan että muita koiraharrastuksia ei taas "suljeta" ja reenihallitkin pystyttäis pitämään normaalisti auki ja toiminnassa.
Erikoinen vuosi jatkuu erikoisena...

torstai 2. heinäkuuta 2020

Pentukuumeilua

Vuosia jatkunut pikkukoirakuume nostaa aina välillä päätään. Olen koettanut järkeillä etten oikeestaan vielä tartte pikkukoiraa, ja onneksi se (järkeily) on useimmiten voittanut kuumeen. Olen aika ajoin palaillut etsimään tietoa ja selailemaan yhdistelmiä kahdesta finaaliin päässeestä rodusta, cockerspanielista ja jackrusselista. Tykkään ko rotujen ulkomuodosta kovasti, koosta (ei liian pieniä ja hentoja) ja toki luonteista. Lähtökohtaisesti haen seurakoiraa aktiiviseen ulkoiluun ja hömppaharrastuksiin. Ja tietenkin kainaloon paijattavaksi 😍
Näyttelyt ja mikään harrastuslaji erityisesti ei kuulu suunnitelmiin. Voisin käyttää toki näyttelyissäkin, kouluttaa rallya ja tokoa ja ehkä kisatakin alempia luokkia sekä kokeilla verijälkeä eli mejää. Mielestäni sekä russeli että cockeri passaavat em puuhasteluihin oikein passelisti.

Tässä vaiheessa pidemmän korren on vetänyt cockeri, se on lapsuudesta tuttu rotu. Meillä oli lapsuudenkodissa cockerinarttu Rina. Mutta kuten niin useasti - tieto lisää tuskaa. Rodussa on paljon sairauksia ja vaivoja, arvelisin että vielä enemmän mitä takavuosina. On huolestuttvan paljon korva ja iho-ongelmia, umpeenmuurautuneet korvakäytävät ei kuulosta kauhean kivalta 😐 Lisäksi peruscockerilla alkaa olla liikaa turkkia minun makuun. Turkin kotitrimmaus onnistuu kyllä mutta ne valtavat pehmoturkit (lähes jenkkiä muistuttaen) eivät kyllä houkuta. 
Onhan rodussa käyttölinja kuulee sanottavan. Olen kyllä tästä tietoinen ja oma viehätyksensä näillä turboilla on. Ovat huomattavasti maltillisempia turkeiltaan ja luultavasti välttyneet isoimmilta terveysmurheilta liittyen just ihoon ja korviin. Toki niilläkin on omat murheensa mm rokokoojalkoja esiintyy ja ongelmia polvissa ja lonkissa. Omaan silmääni ne näyttävät vähän hassuilta valtavan leveineen eturintoineen enkä ole ihan vakuuttunut tarvinko sitä kaikkea energiaa mitä wockeriin on jalostettu. En harrasta metsästystä enkä agilityä, joissa uskoisin tämän linjan yksilön olevan omimmillaan.



Cockerspanieli olis se ehdoton ykkönen, jos sais semmosen välimallin kappaleen elikkä sekalinjaisen.
Sain tietää että niitäkin syntyy eli on kasvattajia jotka silloin tällöin hakevat näyttelylinjaiselle hieman enemmän metsästysominaisuuksia jne. Pitänee kartoittaa ne kasvattajat tarkemmin ja seurailla yhdistelmiä.

Jackrusseli on määrällisesti suositumpi kuin cockeri. Ihan hivittää oikeastaan tuo määrä mitä niitä rekataan. Löytyy kyllä koiria moneen lähtöön ja varmasti russelinottajiakin. Suurin osa niistä takuulla menee ihan seurakoiriksi ja mietinki olenko itse tehnyt virhearvioinnin rodun luonteesta. Kun itse tykkään että koira sais olla sosiaalinen ihmisille ja myös toisille koirille niin aika harva tapaani russeli sitä on ollut varsinkaan jälkimmäistä. Minun kauhuskenaario tässä rodussa on se tulinen dynamiittipötkylä, joka räjähtäessään tarraa minun briardien partakarvoihin kiinni 😠
Toisaalta parilla kaverillani on oikein kelpo russelit perhekoirina eikä ne miltään pommeilta vaikuta ollenkaan. Russelissa minua viehättää peruskoiramaisuus ja rodun terveystilanne. Se on sopivan kokoinen kestävä pikkukoira. Ulkomuodoltaan russelit on sekalainen seurakunta, joskin itse olen enempi viehättynyt näihin karkekarvaisiin, jotka ovat trimmattavia. Luulen että tuo sekarotumaisuus ja geneettinen monimuotoisuus on rodun suosion ja hyvän terveystilanteen takana. 
Toistaiseksi jackrusseli on minun listalla jäänyt toiseksi, suurelta osin luonteensa takia. Minulle tokaistiin eräässä keskustelussa: miksi ottaa terrieri jos ei halua terrierin ominaisuuksia? Bingo!
Kolmas rotu, joka viehättää, olis pihis eli tanskalais-ruotsalainen pihakoira..MUTTA en tykkää tikkukarvasta! 😧 Joten se siitä. Pentukuumeilu jatkuu..


sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Kukkaniityt


Alkukesän kukkakedot on puhjenneet loistoonsa ja oli pakko ottaa niistä kuvia muistoihin. Asun lappilaisittain varsin rehevässä maaseutumiljöössä peltojen ja vesistöjen läheisyydessä ja varsinkin tänä kesänä on niityt täynnä kukkia. Minun onnettomat valokuvaustaidot yhdistettynä vanhaan Canoniin ilman mitään putkia, ei paljon sitä haluttua loistetta saavuttaneet. Paljon napsin kuvia myös puhelimella eikä siinäkään mikään superkamera ole. Mutta näillä on mentävä.


Yksi hymynaama..ja yksi myrtsinaama 😂

Kuvissa mallina on enimmäkseen vain Pepsi. Rilla on vanhemmittaan tullut kamera-allergiseksi, se laskee samantien pään ja murjottaa kun kaivan kameran tai puhelimen esille. Olen jo luovuttanut sen osalta poserausten suhteen ja jääköön pois linssin edestä. Peppen jaksaa kyllä "hymyillä" ja poseerata ryhdikkäästi.




Myös kotona terassilla kukkaistutukset loistaa, samoin isän kukat Kolarissa. Meillä kesä on niin lyhyt että laitan mielelläni kukkaloistoa pihapiiriin ja terassille ihan omaksi ja isän iloksi. Tänä kesänä matkustelut  ja koiraharrastusreissut jäävät pois, joten joutaapa tässä kotosalla ollessa hoidella kesäkukkia.



Alkukesän tulossaldosta vastasivat sisarukset Peikko ja Ruu. Karo ilmoittautui Peikon kans talvella tottiskurssille ja jatkoi keväällä BH kurssille ja siitä sitten rohkeasti käyttäytymiskokeeseen, josta komeasti BH hyväksytty! Muistan kuinka Karo aikoinaan pentua varatessaan vannotti että hän ei sitten kykene jännittämiseltään mihinkään kokeisiin, hädin tuskin muutamaan näyttelyyn ehkä. Nyt on käytynä useampikin näyttely hienolla menestyksellä ja nyt tämä BH suoritettuna. Oisko tämä sitä omien rajojen rikkomista 😉 Jokatapauksessa hienosti klaarattu ja suuret onnittelut Karo!


Tuija sai Ruulle koepaikan mejäkokeisiin heti koronatauon rauettua ja alkukesän helteessä Ruu taisteli jäljen loppuun saavuttaen ainoana avoimenluokan koirana ykköstuloksen. Onnea! Jatkossa Ruu nuuskutteleekin jo voittaluokassa, sillä tämä oli toinen avoykkönen ja siirto VOI-luokkaan on edessä. Tsemppipeukutukset 😊



torstai 21. toukokuuta 2020

Herättelyä

Joko mentäis..

Koko pitkän koronakevään on koirien reenit olleet yhtä jäissä kuin viereinen järvi konsanaan. Toukokuisen jäitten lähdön ja lumien sulamisen myötä heräsi minun jokakeväinen reeni-innostus. Minusta keväinen metsä on vain niin parasta mitä tiedän. 😍
Tosi helposti sitä kyllä kevättalven aikana solahti semmoseen seurakoiramoodiin. Koirat sai kyllä liikuntaa mutta kaikenlainen reeniminen yhtään mistään lajireenauksesta puhumattakaan oli täysin minimissä. Eipä silti, hyvin se tuntui passaavan omille turrikoillekkin. Varmaan lisääntynyt liikunta teki tehtävänsä ja Pepsikin tyytyi silloin tällöin roudaamaan lelujaan kiskottavaksi tai palloa heitettäväksi. Ei mitään tyhjäkäyntiä tai turhaantuneena seinille kiipeämistä. Kelpo koirat ja niin helpot seurasesset 😄

Koutsi ja oppilas

Maastojen vähänkin vapauduttua lumesta aloitimme tutusti esinereeneillä. Esineruutu on Pepsin murheenkryyni ja tuntuu että kaikki minun aikaisempi kokemus ja hyväksi havaitut keinot ei toimi Pepsin kanssa. Päätin taas palata alkuun, tehdä mielikuvan voimalla suoria irtaantumisia syvälle ja palkata narupallolla joka pistolta/tuonnilta. Kesäloman alettua toivotaan että päästäis myös kimppareeneihin ja vieraille esineille.



Jälkeä olemme päässeet tekemään vasta kolme kertaa. Metsissä on ollut vielä lunta joten mitenkään isoja alueita ei ole ollut käytettävissä. Nyt tosin lupasi sääennusteessa niin lämpimiä lukemia että taitaa loputkin lumet sulaa. Jälkireeneissä tavoitteena on semmonen zen-tila ennen janalle lähetystä.  Pepsin tulee pystyä rauhoittumaan vaikka valjaat on puettuna ja liina kytkettynä. Olen vienyt sitä janan tuntumaan ns. etukrepille (vaikkei meillä semmosia reeneissä olekaan) ja vaatinut rauhoittumista löysässä liinassa. Näillä muutamilla kerroilla mitä on ehditty reenimään tuntuu että se tepsii - Pepsi on ollut janalla keskittyneempi ja oikea suunta on löytynyt 100%:sti. Pepsillä on hyvä motivaatio ja jäljestystarkkuus, se on sitkeä työskentelijä ja ilmaisee kepit varmasti. Ainoastaan tuossa alussa eli janalla on ollut ongelmia, liikaa vauhtia ja suunnan arpomista ja siihen tämä meditaatio-kuuri nyt tähtäis.

Pepsi meditoi...

tylsällä odottelulla on tähtäin...

nimittäin rauhallinen jana-eteneminen :)


keppi!

Vaikka kokeita ei nyt ole kiikarissa Virkun loistaessa tyhjyyttään Lapin piirin osalta. Koetan silti potkia itseäni työstämään sekä maasto-osuuksia että tottista ja siinä ohessa avoimen tokotemppujakin. Jospa se koekalenterikin jossain vaiheessa osoittais heräämisen merkkejä, mielellään jo kesä-heinäkuussa mutta toivottavasti viimeistään elo-syyskuussa. Nähtäväksi jää tuleeko tästä kaudesta PK:n osalta ihan torso, tokokokeita uskon jokusen ilmaantuvan syksylle. Onneksi koira on nuori ja terve, jospa sillä ois vielä monet kisakaudet edessä vaikka yksi kausi mokoman kiinalaisen hyppykupan takia vajaaksi jäiskin.

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Kuvakollaasi

Kevät etenee koronasta huolimatta. Sisätiloihin emme ole hautautuneet vaan ihan reilusti ollaan koirien kans retkeilty ja liikuttu. On itseasiassa kierretty monta lähiseudun autiotupaa tai laavupaikkaa, hiihtäen tai hankikannolla kicksparkilla. Ja on paistettu ja syöty kilottain hiillosmakkaraa ettei vaan vahingossakaan laihdu tänä koronakeväänä 😂
Tätä kirjoittaessa taitaa hiihtokelit olla mennyttä, edessä on lähinnä kurakelit kumisaappailla. Laskin että marraskuun alusta tänne huhtikuun lopulle on ollut puhtaat lumikelit eikä ole koirankinttuja tarvinnut pestä. Onneks tätä rospuuttoaikaa ei kestä kuin kolmisen viikkoa.





Kevätalven maisemissa tuli silloin tällöin napsittua kuvia koirista, lähinnä Pepsistä. Semmoset hienommat posekuvat on tarkoitus ottaa kesäkuun puolella Raisan kuvaamana. R-pentue alkaa nyt 3,5v olla nätissä kunnossa, väriä ja turkkia on saatu ja pojanklopitki näyttävät jo aikuisemmilta.
Alla pari kuvaa Pepsistä.




Riina kuvautti Ohmia ja oikein nättejä posekuvia sieltä tulikin. Varsinkin Ohmin komeasta päästä olivat saaneet hyviä kuvia ohmimaisineen ilmeineen. Ohmi on pitkärunkoisena haastava kuvattava mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin. Aikoivat kuvata uudelleen jotta vaativa kasvistäti sais mieleisensä kuvat 😄
Ohmin kuvat (c) Marjukka Teponoja





R-pojista Urho pääsi lemmenlomallaan (tai seksileirillä kuten Veera tuumas) myös kameran eteen ja huonosta valosta (pilvisiä päiviä) huolimatta sain spostiini Urhosta hyviä rakennekuvia. Urho on Nitron ohella vahvasti charbonnesävytteinen, väri joka tiukasti kulkee minun kasvateissa Gipi-mummon perintönä.
Urholle on tulossa pentue Zhamanen kenneliin toukokuussa, joten fawneja kesäpentuja olis tarjolla oikein mukavista ja terveistä vanhemmista.
Urhon kuvat (c) Mariia Touronen





Loppuun vielä muutama kuva kasvateistani ympäri suomenmaan. Kiitos kuvista! Lisääki saa lähettää 😛

Nitro Ranualta 💚

Nuri Nurmeksesta 💙

Stanley Vaasasta 💛

Peikko Kalannista 💙

Sopu Oulusta 💜