Ruotsin reissu

Niinhän siinä kävi, että Rillan juoksu eteni sen verran 'aikataulussa' että reissujen yhdistäminen Manen kanssa onnistui. Juoksun 12.pv (torstaina 1.9) hyppäsimmä Rillan kans junaan Rovaniemeltä suuntana Tampere ja sieltä Ullan kyyditsemänä Sastamalaan. Varhain perjantaiaamuna Manen Hiacen keula suunnattiin kohti Turkua ja satamaa. Kyydissä meillä oli viisi briardia, Jätkä, Zara, Noora, Elli ja Rilla. Hyvin mahduttiin ja täysin ilman murinoita ja kärhämöitä sekä tilaihme Hiaceen että laivan hyttiin. Kaiken lisäksi Zarakin aloitti reissussa juoksunsa, joten mukana oli kaksi juoksevaa narttua, kaksi hömelöä juniorikoiraa ja yksi viriili uros..mielenkiintoista.. :)

Junassa mennään..

Viking Grace ja sohvanvaltaaja

Camp Zhamanen

Tånga Hedin campingalueen asukkeja :)

Manen osalta reissun kohteena oli Ruotsin briarderkkari Bäst i Väst Vårbergin Tånga Hedissa. Rillaa en ehtinyt ilmoittamaan näyttelyyn, se aloitti juoksunsa viimeisen ilmopäivän jälkeen, joten me olimme näyttelyssä turistina ja minä apulaisena koirien laittamisessa ja handlauksessa.
Rillan sulho Jerker oli ilmoitettu näyttelyyn ja koska Bäst i Väst on 2-päiväinen, nartut ja urokset eri päivinä, oli Monika ja Jerker paikalla koko viikonlopun. Lauantaina näytti että vielä ei ole mitään kiirettä astutuksille, sunnuntaina näyttelyn jälkeen päästimme nuorenparin eka kertaa temmeltämään keskenään. Yritystä, leikkimistä ja kohellusta riitti, mutta astumista ei tapahtunut, oli selvästi turhan aikaista (Rillan juoksussa 15pv). Päätimme treffata alkuviikosta Anderstorpissa Jerkerin kotikonnuilla.
Itse näyttely oli ruotsalaiseen tapaan hyvin järjestetty, iloinen hyväntuulinen tapahtuma illanviettoineen ja barbequineen. Tånga Hedin campingalue oli siisti ja koiranäyttelylle oikein passeli paikka edullisineen majoitusvaihtoehtoineen. Mane tapansa mukaan nappasi luokkavoitot kaikilla neljällä koirallaan, Jätkä PU1, Zara PN2, Noora PN3 ja Elli VSP-junnu. Lopuksi Jätkästä leivottiin ROP ja tapahtuman BIS1! Inte illa ;) Grattis igen Mane! Jerker voitti avoimen luokan ja oli lopuksi PU3. Hieno päivä kaikenkaikkiaan.

Jerker ja handleri Jessica Krafft

Jerker PU3
näyttelykuvat (c) Viktoria Årehult

Maanantaina ajelimme Anderstorpiin ja tällä välin oli Rillan proget sen verran nousussa, että ensimmäinen astuminen onnistui! (juoksun 16 pv). Tiistaina juoksun 17pv toinen astuminen ja päätös kotiinpaluusta tehtiin siinä samalla - Manen oli pakko palata kotiin ja sorvin ääreen, joten tehtiin varaus Viikkarille keskiviikon aamulaivaan ja auton keula kohti Tukholmaa. Varmasti astutus olisi onnistunut vielä seuraavanakin päivänä, mutta tähän kahteen kertaan tyydyimme ja nyt peukutamme onnistuneelle lopputulokselle!

meidän matkan päätarkoitus...

BINGO!

Jerker oli juuri sellainen mitä mulle oli kerrottu ja mitä kuvat olivat kertoneet. Se oli hyväntuulinen, sosiaalinen, avoin ja ystävällinen briarduros. Kooltaan ei niin iso mitä odotin, väri on upea punainen charbonne kauluksella, kauniisti liikkuva ja itseään 'kantava' uros. Hieman kapean vaikutelman se antaa ja pää on kokoon nähden hieman pieni, mutta toisaalta yhtään raskas se ei ole missään suhteessa vaikka kuvissa saattaa sellaiselta vaikuttaa. Ketterä ja kimmoisa briard siellä kaiken turkin alla onneksi on!

kuvat (c) Mariia Touronen

Kiitokset Manelle ja Ullalle kuskaamisesta ja vieraanvaraisuudesta, erityisen iso kiitos tietysti Manelle, joka otti meidät kyytiin ja uhrasi muutaman työpäivän Rillan astutusten vuoksi. Vitsailimmekin, kuinka viimeksi 13v sitten olimme samaisella reissulla samassa paikassa. Silloin Gipsy-Otto lempeilyn tuloksena tupsahti 12 pentua - Zhamanen G-pentue...nyt en kyllä noin paljon tartte enkä halua, Rillalle vaan tiedoksi.
Lokakuun alussa käymme ultrassa kurkkaamassa onko siemenet itäneet, toivotaan että ovat! Toki tässä vuosien varrella on niitä tyhjäksi jäämisiäkin koettu, joten siihenki pitää varautua.
Odotellessa taidamme keskittyä reeneihin, reissumme aikana lähipellot on syysniitetty ja huippukunnossa, joten peltoreeniä tiedossa Rillalle, arki on koittanut ja hempeilyt ja lempeilyt takanapäin ;)

Juoksuaika

Viimeisen postauksen heinäkuiset juoksulenkit ovat vaihtuneet kävelylenkkeihin. Minun kintut ei vissiin enään kestä juoksurasitusta :( Viime kesänä alkoi nilkka ja kantapää oireilemaan epäilyksenä juoksijoille niin tyypillinen penikkatauti. Tälle kesälle hommasin uudet paremmat juoksukengät, vaan nytpä kipeytyi nivus ja vasen yläreisi. Pah, ja taas levätään ja ollaan juoksukiellossa.
Rilla kyllä juoksee! Se nimittäin pitkän odottelun ja panttauksen päätteeksi aloitti juoksunsa! Eipä siinä ollutkaan kuin rapeat 1,5 vuotta väliä edelliseen juoksuun :P
Mitään vikaa keväisessä eläinlääkärin tutkimuksessa ei löytynyt, joten eipä auttanut kuin ootella ja ootella. Pitkä juoksuväli olis niin bueno kisakoiralle vaan ei jalostuskoiralle.

Rillan sulho Jerker on käynyt kesän mittaan muutamissa näytelmissä ja hienoilla tuloksilla. Toukokuisessa Ruotsin erkkarissa se oli avoimen luokan Exc1 + Ck mutta jäi kovassa PU-luokassa ilman sijoitusta. Erkkarin ohessa järjestetyssä Ruotsin Selectionne tapahtumassa Jerker sai arvon SE SEL ja oli paras uros loppumittelöissä. Heinäkuussa komean näyttelykunnon saavuttanut Jerker sai ekan CACIBinsa ollen VSP Tvååkerissa. Hienoa! Onnea komistukselle!

Jerker EXC1 CK

Jerker SE SEL ja paras uros!

SE SEL PN ja PU
kuvat(c) Viktoria Årehult

Tulevan viikon aikana olis tarkoitus ottaa Rillasta muutama proge, jotta nähtäisiin suuntia astutusreissun ajoitukselle. Syyskuun ekana viikonloppuna on Ruotsissa kolmas briarderkkari Bäst i Väst Tånga Hedissa lähellä Göteborgia. Jerker tulee sinne ja Mane on koirineen sinne menossa...nyt jännätään päästäänkö Rillan kanssa hyppäämään Manen hiacen jousille ja yhdistämään reissut. Jos meillä proget näyttävät liian aikaista, niin silloin ei auta kun lähteä polettamaan Ruotsin itärannikkoa ja upeaa Högakustenia alaspäin ja ajaa itsekseen Anderstorpiin. Majoitus ja tunnetusti huippu ylläpito on Monikan toimesta luvattu :)
Jännittäviä aikoja on siis luvassa lähiviikkoina, kuten aina kun koiraa on menossa astuttamaan... vrt. Peikko-Senna pitkittynyt honeymoon keväällä 2011. ;)

Helteistä heinäkuuta

Millainen kesä meillä oli? Ei olla paljon reenitty eikä käyty yhdessäkään koirahappeningissä lukuunottamatta Rovaniemen juhannusnäyttelyä, jossa olin kaverin flättiä käyttämässä. Ei me silti ihan laiskoteltukaan - me olemme lenkkeilleet (juosseet!!) ahkerasti! Mulle iskee aina juoksuvimma kun toukokuussa kelit lämpenee eikä tänä suvena ole ollut yhtään toisin. Rilla on sinnikkäästi lenkkeillyt mukana vaikka ei se mikään hölkkähimoinen koira ole..sen mielestä hölkkälenkit on tylsiä, varsinkin jos joutuu hihnaan. Onneksi meillä on rauhallisia metsäteitä lähimaastoissa, joten niitä hihnalenkkejä ei usein tartte käydä. Rilla kyllä osaa juosta irti liikennöidylläkin tiellä ja kulkee sievästi minun oikealla puolen pientareella, varoo autot eikä kyttäile muutakaan liikennettä. Ainoastaan teidenvarsien porot saavat pulssin nousemaan sekä emännällä että koiralla.

Käkivaaran nousu, meän oma 'malminkartanon portaat'

Toivottavasti talven aikana kertyneet kilot ovat pian historiaa, sekä mulla että Rillalla. Ainaki emännän kunto on noussut, kroppa keventynyt ja kesäiset kuteet mahtuvat taas päälle ilman itkua ja hammastenkiristystä. Rillan kevennystä ei niin huomaa, ehkä se vähän on saanut vyötäröä kavennettua.:P
Mulla ei ole KOSKAAN ollut koiraa, joka olisi noin lihavuuteen taipuvainen kuin Rilla. Ennemminkin aiemmat briardini ovat olleet hoikkia ja tarvittavaa näyttelymassaakin on pitänyt oikein ruokkimalla ruokkien hakea. Rillan ruoka-annokset ovat pienempiä kuin ennen mutta toki herkkupaloja ei ole kukaan ollut vuoteen jakamassa...siinä varmaan se oleellisin syy. Ja herkuttelua me kyllä harrastamme..valitettavasti :/

Rilla ja Terho 'futispoika'

Nyt kun kuu vaihtuu elokuulle, on tarkoitus aloittaa taas suunnitelmallinen reenaus. Lähipellot on niitetty ja huippukunnossa ja mäkäröiden ja muiden öttiäisten invaasio tältä kesältä tyrehtymässä. Voidaan siis palata metsiin ja reenikentälle. Reenaaminen on loppujen lopuksi tosi hauskaa ja tuleepa koira aktivoitua tyytyväiseksi vaikka ei varsinaisia kisatavoitteita olekaan.

rantakuvat(c) Raisa Hartikainen

Kesälaitumilla

Minun, kansakoulunopen, pitkä kesäloma alkoi ja nyt mietin sormi suussa että mitäs sitä tekis ja touhuais. Aikaa olis vaikka muille jakaa, mutta ei oikein mitään suunnitelmallista tekemistä. Alunperin, viime talvena, toiveissa oli Rillalle kesäpennut ja siinäpä sitä kesäpuuhaa oliski riittänyt. Nyt kun kesäpentuja ei ole tulossa kaatuivat nekin suunnitelmat kesänvietosta. Pk-koekalenterikaan ei lupaile kokeita näille huudeille, joten sen myötä mulla on huono motivaatio kaikenlaisten metsäreenienki suhteen, saatikka tottiksen. Elikkäs näin kauas se innostus kantoi (viittaus edelliseen postaukseen) :P

Käyn ahonlaitaa..

Kotimökkimme takana pienellä peltotilkulla

Toukokuun metsäjälki -ja esinereeniputken jälkeen meidän reenipellot saivat komean vihreyden hetkessä, joten onneks on sentäs jokunen peltoreeni takana ja toivottavasti edessäkin.
Olen kärsinyt todellisesta peltojäljen motivaatipulasta koko kevään ja alkukesän. Sain viime kaudella kokea ongelmia laidasta laitaan, Rillalla oli huonoa esineilmasua, välillä huonoa jälkimotivaatiota ja kun tehoja itse jäljestykseen saatiin niin katosi tarkkuus ja intensiivisyys. *Huoh* On se semmosta tasapainoilua eri osa-alueiden välillä. Kokeitakin käytiin useampi ilman tulosta. Lähimmäs tulosta päästiin Muhoksen kokeessa, jossa Rilla ajoi jäljen loppuun mutta ilmaisi vain yhden esineen ja senki huonosti (epäpuhtaasti) saldona 66p. Kauden viimeisessä kokeessa, lokakuussa Torniossa, päästiin vain eka suora epävarmalla työskentelyllä. Olosuhteet olivat tuuliset, jopa myrskyisät eikä Rillan taidot siinä kelissä riittäneet. Kauheen masentava kauden päätös. Nostin suosiolla liinan naulaan ja pakkasin peltoesineet kassiin ja talvivarastoon.

Vikalla esineellä :)

Uusimmassa Palveluskoirat - lehdessä oli juttu (tiivistelmä) Outi Hermiön peltojälkiseminaarista. Vaikka jutussa oli paljon pennun ja ylipäänsä nuoren jälkikoiran kouluttamiseen liittyvää tietoa, osittain jo mulle tuttua, oli siinä lopuksi erinomainen koonta yleisimmistä ongelmista ja virheistä ja lyhyesti vinkit ongelmien ratkaisuun. Niistä sain taas uutta potkua pureutua ongelmiimme, joten en sittenkään luovuta ihan vielä. Toisaalta meille tekis hyvää päästä peltoseminaariin tai leirille reenimään hyvän kouluttajan silmien alle. Täytyy toivoa että sellainen (peltosemma) vihdoin täällä pohjoisessa toteutuis.
Tämän kesän reenailemme Rillan kanssa ilman paineita ja varsinaisia koesuunnitelmia. Mieleen jäi samaisessa pk-lehdessä ollut Outin esittelyjutun otsikko " Nauti matkasta äläkä ajattele vain päämäärää"
Se pitää minunki muistaa.

Kevät tuli

Kevään tulo jaksaa vuodesta toiseen hämmästyttää. Siis sen nopea tuleminen. Viime postauksen lumiset maisemat ovat muisto vain ja jo Vapun jälkeen maa alkoi olla 'maastoreenikunnossa'. Odotin kuitenkin noin viikon, jotta pahimmat lumihomeet ehtivät vesisateiden myötä hävitä.
Pelloille en ole vielä kiirehtinyt, näyttävät vielä niin kuivilta ja pölyisiltä kuloheinäpelloilta, jään odottamaan vähän vihreämpää väriä.
Metsäreeneissä aloitimme esineruudulla. Kokonaiset neljä reenikertaa on jo takana, pitkiä suoria suikaleita olen ottanut. Tavoitteena toki suora eteneminen nenä auki sinne ihan perälle asti. Rilla kyllä irtoaa hyvin ja etsii itsenäisesti, mutta suoruudesta ei voi puhuakaan, tahtoo kurvailla omia polkujaan sinne perimmäisiin nurkkiin. Toki esineen löytäminen ja nopea tuominen on tärkeintä, mutta viilaillaan vähän työskentelyä, esineruudun reeniminen on sitäpaitsi tosi kivaa ja helppoa kun vertaa jälkireeneihin vanhentamisaikoineen.

Liivit päälle ja hommiin!

Siellä niitä olis..'leluja'

Lähetä jo!

Jälkiä on takana vasta kolme, noin 500-800m tunnin tai puolitoista vanhoja. Janat on olleet heikkoja, paljolti liiasta innosta johtuen tarkkuus kärsii ja arpoo vähän suuntia. Kepit nousee varmasti ja tarjoaa kuuliaisesti makuuta joka kepille. Rillan vahvuus on kulmat, se ei metsässäkään aja kulmasta yli, tai jos etenee niin ehkä metrin verran. Tosin maastot, joissa olen nyt reenannut, ovat olleet helppoja kangasmaastoja, ryteiköt ja suopursujänkät on kyllä heti vaativampia.

keppi! lihapulla - kiitos.

Tottiskentällä olemme käyneet vain pyörähtämässä ja toteamassa että kuiva on ja esteetki talven jäljiltä kunnossa. Tästä se taas lähtee, toivotaan että tämä minun (jokakeväinen) innostus kantaa ;)
Koekalenteria eli palveluskoiraliiton Virkkua olen selaillut aina silloin tällöin. Yhtään jälkikoetta ei Lapissa alkukautena ole, joten edistymisen ja reenien ja lähestyvän kesäloman myötä pitänee mahdolliset koekatseet suunnata etelämmäs.

Rillan juoksua ei ole kuulunut ja eläinlääkärin kanssa pohdimme josko se vain on hypännyt yhden juoksun ylitse ja tekee siksi tämmösen hurjan pitkän välin. Pidän edelleen Rilla-Jerker yhdistelmän suunnitelmissa, vaikka varasuunnitelma on jo muhimassa. Kovasti haluaisin itelle jatkoa S-pentueesta, joten ei passaa vielä luopua toivosta.

Päivänpaistetta ja tummia pilviä

Kevättalvi etenee vauhdilla. Hyvä että perässä pysyy, hiihtoloma oli ja meni ja sen perään hetimiten pääsiäinen pyhineen. Naava tuli meille hiihtolomalla hoitoon Jennan etelänreissun ajaksi ja olipa sitten meillä sen rapeat pari viikkoa kokonaisuudessaan. Rilla ja mie tykätään kun on kaveri laumassa ja koska on vuoden paras aika käsillä, niin toki me ulkoilimme paljon. Aurinkoisia päiviä ja lähes hankikantoa (koirat kantaa, minua ei..) on riittänyt. Olemme tehneet pitkiä hiihto - ja kävelyretkiä Mustaselän maastoihin, järvelle ja mummolassa Vaattojärven maisemiin.

Käkivaaran rinnettä ylös...

Nappis - hankisääski :)

Mustaselässä Käkivaaran laella

Talven hallireenit oli tauolla Naavan vierailun ajan, sillä Nappiksella oli juoksu, eikä siten olis päässyt halliin. Rillan kanssa saimme talven aikana tehdyksi kivan reeniputken ja tokon alokasluokan liikkeet ja paljon avoimen luokan liikkeitäkin olis kisavalmiina. Kisoja vaan ei ole. Toukokuussa olis seuraavat näillä leveyksillä, Rovaniemellä.
Kyllä me sinne paikkaa yritämme jos juoksut ja mahdollinen astutus ei muuta suunnitelmia. Rillan juoksua ei ole kuulunut, se on nyt 3kk myöhässä normaalista juoksukierrosta. Naavan juoksun myötä arvelin jo Rillankin aloittaneen omansa, vaan ei.
Rillalla todettiin emätintulehdus märkävuotoineen ja se joutui ab-kuurille. Samalla ELL-käynnillä tsekattiin ultralla kohtu ja munasarjat, jotka näyttivät molemmat ihan normaaleilta. Eläinlääkäri epäili tulehduksen olleen piilevänä jo pitempään, mikä selittäisi juoksun myöhästymisen ja hitaan hormonaalisen 'käynnistymisen'. Nyt syödään antibiootit ja odotellaan rauhassa saako neiti juoksuaan aikaiseksi ja missä vaiheessa. Harmillista tämä todellakin on, mutta eipä näille oikein mitään voi, muutenkaan tommoinen kerran vuodessa juokseva narttu ei ole ihan paras jalostusta ajatellen. Toivoisin saavani Rillasta edes yhden pentueen, Naavan olen jo jättänyt jalostusuunnitelmista pois ja muiden S-pentueen narttujen liisaaminen olisi pitkien välimatkojen vuoksi hankalaa. Toisaalta nämä täyttävät kesällä jo viisi vuotta, joten mitenkään pitkään mahdollisten jalostussuunnitelmien kanssa ei voi viivytellä.

hanskan väijyntää al'a Rilla

siskolle ei anneta..aarretta ;)

höh, eikö ketään kiinnosta

Pitkin talvea ja pitempäänkin olen surffaillut eri maiden briardkasvattajien ja harrastajien sivuilla, ottanut kontakteja pariinkin mielenkiintoiseen kasvattajaan (narttuun/yhdistelmään), joten toivotaan että tulevaisuudessa edes tuontiprojekti onnistuis.
Onneksi tuo valo lisääntyy ja lisääntyy koko ajan, joutuvat tummat pilvetkin vielä väistymään ;)

Hyviä uutisia helmikuussa

Mahtiparimme
Zelda & Riina  Sinko & Outi

Jos oli tammikuu pitkä ja tylsä pakkaskuukausi (niin kuin ne yleensä tuppaavat näillä leveyksillä olemaan) niin helmikuu onneksi alkoi iloisilla ja hyvillä uutisilla (ja huomattavasti leudoimmilla keleillä). Suomen Briard ry:n vuosikilpailuissa kasvattini menestyivät upeasti. Meille tuli kolme 'voittoa' ja liuta hienoja mitalisijoituksia ja muita sijoituksia laajassa skaalassa.
Kiitokset kasvattien omistajille aktiivisuudesta, sekä koirien kanssa puuhastelussa että tulosten lähettämisessä.
Vuoden tokobriard 2015 & Vuoden Pk-tulokas 2015 diblomit matkaavat Outille ja Sinkolle Oulaisiin. Sinko kävi tokossa muutamat arvokisat sekä yhden 'kotikisan' saaliinaan VOI 1-tulos ja VOI 3-tulos ja RM3. Niillä pisteillä Sinkosta tuli jälleen vuoden tokobriard. Huippua! :)
Vuoden Pk-tulokas napsahti komealla HK1 koularilla ja 2-tuloksella sekä haun RM1 lisäpisteillä. Hienoa, kannattaa osallistua rotumestiksiin *peukku*
Samaisilla pisteillä Sinko sijoittui toiseksi vuoden Pk-briard kilpailussa.

Sinko kiitää!

Vuoden Aktiivibriard 2015 diblomi matkaa Riinalle ja Zeldalle Ulvilaan. Pari osallistui kaikkiin mahdollisiin skaboihin mitä rotujärjestö järjesti ja toki moniin muihin paikallisiin kokeisiin.Vaikka vuoden tulossaldo ei häikäise niin aktiivisuudesta palkitaan! *peukku*

Vuoden aktiivibriard Zelda..passiivisena..:)

Vuoden tokobriard kilpailussa Naava tuli kolmanneksi neljällä avoimen luokan tuloksellaan. Tsempit tämän vuoden reeneihin ja tuleviin tokokisoihin!
Rotujärjestön uusissa rallytoko-kilpailuissa Sani sijoittui toiseksi sekä Vuoden rallytoko tulokas että Vuoden rallytokobriard kilpailuissa. Berger de Brie kilpailussa kisataan monipuolisuudella ja siinä Sani sijoittui hienosti kolmanneksi.

Naava ja Sani tokokokeissa

Sani talvella 2015

Rillakin sijoittui yhdessä kisassa - kolmanneksi vuoden aktiivibriard kisassa :)
Onnittelut vielä kerran kaikille, olen ylpeä jokaisesta :)

Tammikuun lopulla Outi käytti Sinkon virallisissa selkäkuvissa ja priimalta näytti ja terveen selän lausunto tuli myös SKL:sta. Tänään sain lisää hyviä terveysuutisia kun Rillan selkäkuvat oli lausuttu.
LTV (0) normaali
SP (0) puhdas
Harmillisesti meän ell (joka otti elämänsä toiset viralliset selkäkuvat) merkkasi lähetteeseen lausuttavaksi vain nuo em osiot ja nikamien epämuotoisuus jäi siten lausumatta. Mitään epämuodostumia nikamissa ei havaittu, joten en rupea sitä enään erikseen virallisesti lausuttamaan. Ottavat peijakkaat (kennelliitossa) siitäkin uuden lausuntomaksun :/
Yhtäkaikki terveselkäisiä kumpainenkin, hyvä niin. Tälle keväälle virallisiin selkäkuviin ovat vielä menossa Zelda ja Naava, agilityhirmumme. Hope the best!