Marttakerho

Kesän mittaan olemme hippijengin kanssa liittyneet paikalliseen Marttakerhoon. Treenikaverini ja kolleegani Raisa nimittäin toteutti keväällä pitkäaikaisen haaveensa ja hankki flättipennun - Martan! :) Raisalla on vahva flättitausta, aiemmin 10-20 vuotta sitten, Sniffens flättien Roosan ja Aslakin kanssa koiraharrastuksensa aloittaneena oli mustan kauniin noutajarodun kuva sielussa ja sydämessä. Eikä semmosta kuvaa niin vaan saa pois mielestä, semmosille haaveille on vaan sanottava kyllä.

Söpöläinen :)

Martta 5kk

Martta eli Huntstars Koh-I- Noor (Klik*) on aivan mahtava nuori sileäkarvainennoutajanarttu, kertakaikkisen flättimäinen, kaikkia rakastava rupelihäntä ja pusupensseli. Martan kanssa reenataan noutajien omien juttujen, taippareiden ja NOMEn lisäksi tokoa ja pk-lajeista jälkeä ja hakua. Mullekin on alkanut mielenkiintoinen matka noutajien koulutukseen, paljon siinä on samaa ja koiran koulutuksen periaate toki pitkälti samanlainen lajeista riippumatta. Siinä missä Rillalle on tehty vierailla esineillä esineruutua, on Martalle tehty dameilla ruutua markkeerauksineen. Jäljellä Martta on noutajien tapaan taitava nenänkäyttäjä ja pohjaton ahneus on suurena etuna tottista ja tokoa koulutettaessa. Haussa maalimiesmotivaatiota ei ainakaan tartte vahvistaa, kaikkia ihmisiä varauksetta rakastava Martta on aina valmiina syöksymään keskilinjalta ihania 'ukkoja' etsimään. Tuumasimmekin Raisan kanssa kuinka helppoa tämä haun alkuvaihe onkaan, sitten saattaapi mennä sormi suuhun kun pitää alkaa ilmaisua opettamaan, malttia ja keskittymiskykyä kaivataan vielä touhuun mukaan.
Jotenkin briardit ja flätit ovat hyvin samanoloisia, hieman sellaisia tyhmän onnellisia. Ei niin kauheen bortsumaisen älykkäitä kummatkaan, kunhan vaan mennä höntsäävät.

Martan ekat hakureenit
(c) Raisa Hartikainen

Raisa ja Martta
(c) Tuuli Hartikainen

Taitava Martta
(c) Tuuli Hartikainen

Itselleni noutajat ovat kiehtova roturyhmä. Voisin hyvin kuvitella itseni Fjällrävenin liivi päällä vetämässä kaninraatoa metsässä tai kahlaamassa kaislikossa vesinoutoa opettamassa. Ainut mikä selkeästi eroaa ns.perinteisten palveluskoirien ja noutajien koulutuksessa on taisteluleikkien erilaisuus. Noutajilla pitää olla pehmeä suu ns.lintuote eikä rajut patukkaleikit apinanraivolla kuulu ollenkaan ohjelmaan.
Jospa sitten hamassa tulevaisuudessa uskaltautuis laajentamaan roturyhmää ja kokeilemaan noutajaa, käyttölinjainen labukka tai kultsu, siinä minun noutajahaave. Isomman pakastimen joutuisin kyllä hankkimaan mikäli taloon tulisi noutaja. Kaikkien marjarasioiden, pakasteherkkujen ja suklaapiirakoiden sekaan en kyllä mahduttaisi lokkia, variksen raatoa tai kania..Jaiks :P

Huntstars Koh-I -Noor "Martta" 7kk
(c) Tuuli Hartikainen

Toki Martalle on kaavailtu myös näyttelykoiran uraa, suku on komeaa ja toimivaa 'dual purpose' linjaa, joten tiedossa on varmasti monet yhteiset näyttelyreissut pitkin pohjoismaita :)
Meillä on siis todellinen marttakerho täällä Sieppijärvessä, yhtään uroskoiraa ei enään joukkoomme kuulu. Yksi rakas nahkapoika on poissa. Kamu sairastui keväällä ja meni kesän edetessä huonoon kuntoon, diagnoosina ärhäkkä syöpäkasvain vatsalaukussa. Heinäkuun alussa Kamu sai nukkua ikiuneen. Muistamme hippijengin kanssa rakasta Kamua lämmöllä. Rastan kanssa samanikäinen, leikkikaverit, bestikset, varsinaiset 'brothers in arms'.

R.I.P Kamu

Ruskareenejä

 

Onneks ei sentään tuskareenejä! Kaikenlainen nipotus ja veitsikurkulla-reenaaminen on tipotiessään, ei ole kokeita tiedossa, joten reenitkin ovat kivoja hubbabubbailuja. :D
Ainoa missä suunnitelmallisesti reenitään ja edetään (toivottavasti) on peltojälki. Koepaikkaa emme saaneet Oulun kaksipäiväisiin erikoisjälkikokeisiin, mutta reenataan nyt tosimielessä aina lumen tuloon saakka. Peltojälkeä on silleen kiva reeniä, kun sitä voi tehdä oman mökin nurkilla ja olosuhteet ovat jälleen hienot, pellot on niitetty viimeisen kerran ja yöpakkasten myötä heinänkasvukin tyrehtynyt. Oikein passeli 5-10cm rehupohja.

Hakua olemme ottaneet parina vkl:na ja tarkoitus olisi saada pienet hakureenit pystyyn mahdollisimman usein tänä syksynä. Rillan hakureenit ovat olleet lähinnä suoria pitkiä pistoja ja naps suorapalkka. Tavoitteena olisi mahdollisimman suorat syvälle etenemiset ilman apuja eli ei haamuja tai pakenevia maalimiehiä. Hyvin Rilla käyttää nenää ja reippaasti etenee syvälle 50-60 metriin. Tosin näitä on jauhettu jo aika paljon, ihmekös tuntuu nyt loksahtaneen. Ilmasureenit jätän ensi talvelle.  Rohkihallin tokoreenien yhteydessä olis tarkoitus vihdoin pistää ilmaisukaavaa pakettiin.

Iloisia hakuilijoita

Ukko?

 

Esineruutuilua otimme tänään ja vihdoinkin vierailla esineillä. Raisan aarrekassista löytyi hanskaa, kengänpohjallista ja pikkukukkaro. Eipä tainut olla tarpeeksi vieraanhajuisia vermeitä, niin innokkaasti ja täydellä varmuudella Rilla niitä ruudusta kiikutti. Hyvä niin, yritän saada vielä parit vierasesinereenit tälle syksylle.

Tukka ponnarille ja menoks!

Missä lelu?

Ruskavarvikossa täysillä, nenä auki ja silmät kiinni :)

Lelu löytynyt! :)

Palkkaa kiitos!

Jos on oma kisakausi lyhykäisyydessään (kaksi koetta BH ja JK1) naputeltu, niin kasvattien omistajat ahkeroivat tahollaan. Outi ja Sinko tähtäävät vielä muutamiin voi-tokoihin ja Riina ja Zelda avotokoon. Jenna ja Nappis puolestaan suihkivat agibaanalla useampaan otteeseen tänä syksynä ja onpas pari tokokoettakin kiikarissa.
Onnenpotku kokeisiin ja kisoihin tytöt! Toivotaan myös onnistuneita reenejä!

Hakukuvat (c) Tuuli Hartikainen
Esineruutukuvat (c) Raisa Hartikainen

JiiKoo ykkönen!

272p 1.tulos JK1

Otsikon mukaisesti olimme Rillan kanssa eilen Rovaniemen palveluskoirakerhon jälkikokeessa. Kolme viikkoa sitten suoritettu BH ja sitä myötä kilpailuoikeus pk-kokeissa tarkoittaa meikäläiselle että koe lähestyy...tapanani on käydä suorittamassa BH sitten kun koira on samalla hetimiten valmis itse palveluskoirakokeisiin. Niin nytkin.
Koe alkoi aamusella maaston (jälkien) arvonnalla ja saimme jäljen nro 2. Perunkajärven maastoissa on yleensä aina poroja ja paljon. Kokonaisia tokkia (10-30 päätä) saattaa pahimmillaan pyöriä janojen/jälkien tuntumassa. Nyt näimme alueella yhden ainokaisen poron, joka tietysti tuli jolkottelemaan Rillan jäljelle!! Onneksemme olimme siinä vaiheessa jo kuutoskepillä :D ja kaikki välikepitkin taskussa. Janalta saimme 38p eli kaksi pistettä meni alun epäröintiin. Rilla eteni janalla luotisuoraan ja nosti jäljen oikeaan suuntaan mutta sitten pyörähti heti minuun päin hakien varmistusta. Jäljeltä pisteitä kerääntyi komeat 168p. Tyytyväinen olin Rillan jäljestykseen ja erityisesti upeisiin keppi-ilmaisuihin, kiltisti tarjosi maahanmenoa jokaisella kepillä.
Esineruutu oli samaisella Perunkajärventien varrella ja siinä vaiheessa onneks jo tuulikin hieman. Rilla irtosi vauhdilla ruutuun aivan takarajalle saakka, pyöri siellä vimmatusti ja elekieli kertoi, että esinehän se siellä. Pian se tulee täyttä laukkaa takaisin ilmeellä "Äippä siellä oli sukka mutta se ei ollut meijän sukka" :P Dääm. Eiku siirtyminen lähetyslinjalla eteenpäin ja uusi lähetys, tällä kertaa koira pyörähtää ympäri sivummalla ihan linjan tuntumassa ja taas esine jota EI nosta! Tällä kertaa lasten crockskenkä. Kolmas pisto on samasta lähetyspaikasta ja sitten nousee miesten työrukkanen männyn alta ja vauhdikas palautus mulle käteen. Huh! Tuomari oli kiltti ja vähensi vain 2p moisesta hölmöilystä ja kranttuisuudesta ja kehotti reenaamaan vierailla esineillä. Juups, niin tehdään. Esineruudusta siis 28p ja suuntana tottisosuus Tassuvaaran kentällä.

Tottiksessa mulla oli hieman väsähtänyt jälkikoira, jonka kanssa taaplasimme seuraamisosuuden huonolla kontaktilla ja taas tuli typeriä 'seurusteluja' henkilöryhmän ihmisten kanssa ja sitämyötä lisäkäskyjä. Jäävät liiikkeet ok mutta noudoissa tuli sitten virheitä. Meille uusi noutokapulan malli aiheutti probleemia, itse en saanut sitä kunnolla lentämään ja Rilla arpoi tasamaanoudossa sen suuhun ottamista. Toi sitten lisäkäskyllä mutta luovutti kaukana ja epävarmana. Hyppynoudossa koiran katsekontakti oli koko ajan viereiselle kivalle A-esteelle ja sinnehän se roiskas kun sai käskyn hypätä. Hyppäs sitten takaisin Aan harjalta ja siitä lisäkäskyillä yli metrisen ja noutamaan. Huoh, puutteelliseksi meni. Viimeinen A-estenouto ok. Eteenmeno oli paikkamakuun lisäksi päivän valopilkut ja ainoat mistä saimme arvosanaksi erinomainen. Tottiksesta räävimme kasaan 76p ja sitä myötä JK1 koularin ykköstuloksella 272p. Sijoituksemme oli hienosti 1./5.
Koulutustunnuksen ja tämän käyttötuloksen myötä voin nyt anoa Rillalle Suomen ja Norjan muotovalion arvoa.

FI & NO Mva BH JK1 Boreabrie Shania
(c) Raisa Hartikainen

Reenit jatkuvat syksyn myötä pellolla ja toki tottiskentällä. Metsäjälkikoepaikkaa emme tavoittele enään tälle syksylle mutta ehkäpä erikoisjälkipaikkaa. Katellaan.
Samaan aikaan kun me jännitimme ja hikoilimmekin (oli tosi lämmin päivä) Rovaniemen jälkimetsissä kunnostautuivat Jenna ja Naava Limingan ryhmänäyttelyssä. Naava oli esiintynyt iloisesti mutta maltillisesti ja niinpä kaksikko yllätti ja nappasivat ekan sertin ollen lopulta ROP!! Voi waude miten hienoa, Nappiksen eka sertti! Onnea tytöt!

Naava nättinä

Jenna The handler

Hyvin menee!

Naava PN1 ja Ränni PN2 Rop-vet

Roppi!

Olihan meillä hieno elokuinen lauantai, niin kiva tätä muistella pitkänä pimeänä talvena. :)

Naavan kuvat (c) Kaisa Uusitalo

BeeHoo (kuvia lisätty 27.8)

BH Boreabrie Shania 6.8.2014

 

Kesäkuun alussa ensimmäisten hellepäivien hikoilussa olisimme saaneet Rillan kanssa paikan ROI Spl:n käyttäytymiskokeeseen, mutta silloin päätin jättää koettelemuksen väliin ja suunnata katseet viileämpään syyskesään. No sitä viileämpää loppukesää ei sitten kuulunutkaan, koko heinäkuu kärvisteltiin hirmuisissa helteissä ja kaikenlainen reenailu jäi kokonaan pois.
Suunnitelmissa oli osallistua oman kerhon käyttäytymiskokeeseen Rovaniemellä elokuun alussa ilmojen jo toivottavasti viilennyttyä. Hyvä plääni, jonka toteuttaminen vaan vähän ontui. Ensinnäkin elohopealukemat eivät todellakaan tippuneet edes siedettäviksi, vaan elokuu alkoi yhtä kuumana ja tukalana kuin heinäkuu loppui. Kaiken lisäksi unohdin kokeen ilmoittautumisen soittoajan tyystin ja kun surkeana viestittelin Elinalle mahdollista koepaikkaa, sain kuulla että täynnä on. Ensimmäiselle varasijalle päästiin sentäs.
Koepäivän lähestyessä kävi selväksi, ettei kelit ainakaan viilene, päinvastoin luvatut hirmuhelteet lähestyivät ja samalla koepaikan saaminen näytti toivottomalta, kukaan ei ollut perunut osallistumistaan. Ei minua oikeastaan harmittanut, kauhea ajatuskin lähteä ilmastoimattomalla autolla ajelemaan Rovaniemelle saatikka 'kiusaamaan' koiraa siinä helteessä puuduttavalla tottisosuudella kuumalla kentällä.
Koetta edeltävänä iltana (myöhään illalla) sain kun sainkin Elinalta viestin, että koepaikka olis, pääsemmekö tulemaan. Viisi sekuntia mietin ja päätin että kokeeseen lähdemme. Seuraava mahdollisuus Lapissa olisi ollut syyskuun puolenvälin jälkeen, joten ihan nurkilla ei kokeita järjestettäisi elokuun aikana.

Sirun tarkistus (c) Elina Suomalainen

Kokeen aloituspuhetta kuuntelemassa (c) Vesa Näätänen

Hirmuhellettä uhmaten suunnaksi siis Rovaniemen Mäntyvaara ja siellä tuttu Tassuvaaran kenttä ja tutut ihmiset. Käyttäytymiskoe alkaa tottelevaisuusosuudella ja me suoritimme toiseksi viimeisessä parissa. Rilla teki mielestäni perushyvän tottiksen, hyvin itsensänäköisen rauhallisen suorituksen. Taisimme saada yhtä (vapaana seuraaminen) lukuunottamatta erinomaisen arvion kaikista muista liikkeistä. Kokonaista henkilöryhmää ja siinä suoritettavaa 'kasikuviota' emme ole koskaan harjoitelleet, joten siinä kontakti tippui ja Rilla jäi haihattelemaan jälkeen, onneksi korjasi itse oikeaan seuraamispaikkaan. Luoksetulossa parina ollut sakemanniuros reagoi minun ekaan tänne-käskyyn ja ampaisi paikallamakuusta minua kohti. Jouduin antamaan Rillalle uuden korostetun käskyn, mutta muuten liikkeen loppu ok. Sakupoikakin uskoi ohjaansa karjaisua, enkä saanut luoksetulossa eteen istumaan kahta tapittavaa silmäparia :)

Ilmoittaudutaan tottelevaisuuteen (c) Elina Suomalainen

Kohta mennään! (c) Elina Suomalainen

Seuraamista (c) Elina Suomalainen

(c) Elina S.

Paikkamakuu (c) Elina S.

Arvostelua kuuntelemassa (c) Elina S.

Hyväksytyn tottisosuuden jälkeen suuntasimme Prisman parkkialueelle kaupunkiosuuteen. Rillalle kulkeminen ihmisvilinässä liikenteen keskellä on helppo nakki. Kun ihmisiä, toisia koiria ja hälinää on ympärillä paljon, ei reagoida yhteenkään vaan keskitytään kulkemaan reippaasti eteenpäin mistään häiriöistä piittaamatta. Mutta auta armias jos täällä kotona, maalla, iltalenkillä rantatiellä tulee yksikin ihminen vastaan niin riemushow on valmis. :P
Tyytäväisenä ja iloisena ja hikisinä(!!) saimme vastaanottaa kokeen lopuksi kilpailukirjan kera ensimmäisen merkinnän - Käyttäytymiskoe hyväksytty ja koulutustunnus BH pranikoineen taskussa.
Hyvä Rilla - olit reipas!

Kaupunkiosuus (c) Elina S.

(c) Elina S.

Tähän jätti, höh. (c) Elina S.

Siellä helteisen kentän laidalla tuli kavereiden kanssa mietittyä, kuinka vähän tulee reenatuksi ääriolosuhteissa, sateella tai helteillä. Kait sitä on itse niin mukavuudenhaluinen ( - ja laiska) että aina pitää olla se pilvipoutakeli ja +15'c. Omissa koirissa olen huomannut, että ne toimivat paremmin loppukesän helteissä kuin alkukesän, tottuvat kuumuuteen, näin se kait on.
Nyt on helteet tipotiessään ja kirpeät syyskelit edessä. Meillä on Rillan kanssa jo ensimmäiset jälkikokeet buukattuna, joten laiskanpäivät ovat luetut. Tiukkaa reeniä on tiedossa, ihan joka päivä, kelistä riippumatta.

Mahtava viikonloppu

Helteistä heinäkuuta on vietetty lähinnä tiiviisti kotosalla. Yhtään ei ole reenattu ja lenkkeilytkin on lähinnä iltamyöhäsellä tapahtuneita käppäilyjä. Tylsää, uimassa olemme käyneet silleen sopivasti, hieman Rillan pohjavilloja säästellen. Nyt kun kesän näytelmät on ohitse, lupasin tytöille uintiretken ihan joka päivä!
Viime viikonvaihteessa hyppäsime autoon ja hurautimme ensin lauantaina Kemin KV näyttelyyn setä Istvanin arvioitavaksi ja sunnuntaina turnee jatkui Kemissä Jennan ja Naavan tokodebyytillä.
Näyttelyt menivät melkein ns.putkeen. Unkarilainen vanha herra Istvan Latzlo tykkäsi minun kasvateista jo junnuina ja ihan sama tyttökokoonpano oli lauantainakin kehässä, Rilla, Naava ja Sani.
Järjestyskin oli avoimen narttujen kilpailuluokassa täsmälleen sama kuin kaksi vuotta sitten junnuissa - Rilla, Naava ja Sani. :) Kaikille kolmelle SA ja lippu PN-luokkaan.
Parasta narttua valittaessa tuomari nosti Rillan kärkeen ja suureksi hämmästyksekseni veteraaniluokasta SA:n napannut Rasta toiseksi! Nuortenluokan narttu oli kolmas ja Naava PN4 varasertillä. Naavalla tahtoo kilahtaa 'kuppi nurin' isossa joukossa juostessa ja muutenkin kehässä esiintymistä pitäis vähän petrata. Noh, kyllä se siitä. Naavan paras osaaminen onki ihan muualla kuin näyttelykehissä.. ;)
Tuloksena meille upeasti:
Rilla avo eri1 SA PN1 CACIB & VSP
Naava avo eri2 SA PN4 varasert
Sani avo eri3 SA -
Rasta vet eri1 SA PN2 ROP-vet.
Voi Wau, jokerikortilla mukaan napattu Rasta oli kyllä iloinen yllätys, sen ilmoitin veteraaneihin 'seku vain' kun kerran yli 10-vuotiaana ilmaiseksi pääsi ja mukana olis reissussa kuitenki ollut. Kiitos Susannalle tolppa-avusta ja Rastan esittämisestä PN-kehässä. :)
Meän näytelmäkesä oli sitten tässä. Ei hassummin, Rillalle kolmen maan cacibit ja Suomen ja Norjan sertti. Nyt keskitymme reenipuolelle koko loppuvuoden ja palaamme kehiin joskus tulevaisuudessa.

Kemi KVn rusettitytöt

aijoks läkähdyttää meät tähän... :P

Kemin helteisen näyttelypäivän jälkeen suuntasimme Jennan kans Tornioon keskittymään seuraavaan päivään ja edessä siintävään Naavan alokasluokan tokokokeeseen.
Yhtään helpottavampaa keliä ei oltu sunnuntaille luvattu, samaa paahtavaa hellettä kera tukalan ukkosennusteen :P
Naava ja Jenna ennakkoluulottomasti kelistä piittaamatta astelivat eka kertaa tokokehään ja nappasivat kaikista liikkeistä täydet kympit :) Tuloksena siis alokasluokan 200p 1.tulos KP sij. 1./13. Että semmosta, turhaan en ole paria kehunut ja yhteistyötä ihastellut (sydänhymiö). Nappis ja Jenna jatkavat tokouraa ihan tälle kesälle jo, tosin tässä välissä käydään kaahottamassa agibaanalla, eihän nyt leipälajia sovi unohtaa :D

Onnea Jenna!!

Meän hurrrjat!

Kivat palkinnot, lahjakortti Mustiin ja Mirriin
sekä noutokapula metallilogolla

Onnea valtavasti murut, olen ihan sanattoman ylpeä teistä molemmista! Jenna laittanee omaan blogipostaukseensa videon ko suorituksesta. Kasvattajatäti kuvasi videon käsi täristen jännityksestä, joten yhtään kuvaa ei ole nyt varsinaisesta koesuorituksesta.
Olipahan mahtava viikonloppu, oikein huipennus tälle kesälle. Ja kesäähän on vielä jäljellä, vaikka mitä vielä ehditään :)

Reenejä ja näytelmiä

Juhannuksen jälkeinen krapula ei ainakaan meitä ole vaivannut. Jennan ja Naavan kanssa reenailujen jälkeen olen jatkanut sinnikkäästi tottista, esineitä ja metsäjälkeä tehden. Suurin lamppu Rillalle tuntuu syttyneen metsäjäljen kapuloiden ilmaisussa. Kahdella viimeisellä jäljellä ilmaisut ovat olleet hyviä, ei vielä täydellisiä 'maahantipahtamisia' mutta se selkeesti reagoi heti keppiin ja pysähtyy ja vajoaa maahan joko pyydettäessä tai jopa oma-aloitteisesti. Nyt pitää saada vaan toistoja toistojen perään ja paljon lihapullaa palkaksi.
Janat on olleet merkillisen hyviä tänä kesänä, yhtäkään väärää suuntaa ei ole janalla ottanut ja eteneminen on ollut suoraa ja intensiivistä. Olen tästä jopa vähän hämilläni, miten nämä nyt sujuukin näin hyvin, kun viime kesänä/syksynä takajälkiä tuli useinkin. Koulutuksen tulosta ilmeisesti tai ylipäänsä motivaation nousua itse jäljestykseen metsässä. Rillahan on pellolla koulutettu ja siellä se on yleensä motivoitunut, keskittynyt ja matalanenäinen. Ehkäpä se otti oman aikansa 'siirtää' tuo mielentila metsään, mutta en valita, nyt näyttää enemmän kuin hyvältä.

Tottiskentällä olemme systemaattisesti ottaneet helppoa sarjaa, koettaen sielläkin löytää oikeaa mielentilaa missä työskennellä, ilman teknistä hinkkaamista. Toivotaan että tottiksessakin 'syttyisi lamppu' kesän myötä. Vielä semmosta valtaisaa välähdystä ei ole huomattu :)

Esineruudun suikaloiminen on auttanut suorassa etenemisessä, nyt lähtee suoraan ja perälle 50m asti. Esineet tuodaan vauhdikkaasti mulle käteen, mitään riemukierroksia ei ole muutamaan kertaan nähty. Tätäkin pitää vaan reeniä usein, palkkauksia vaihdellen. Välillä on loppupalkkana herkkurasia ja välillä narupallo.

Kesän kolmas näytelmäkin käytiin tässä välissä.
Pohjois-Ruotsin Jällivaara INT on meille lähinäyttely ja siellä pyörähdimme viime sunnuntaina. Kehässä oli Rillan lisäksi vain yksi ruotsalainen junnunarttu. Tuomari Manuel Loureiro Borges Portugalista tykkäsi Rillasta ja meille komeasti öppenklass exc 1 Ck BTK1 CACIB & BIR eli koko potti mitä tänään oli saatavissa. Ruotsin serttiä emme tietenkään ilman käyttötulosta voineet edes tavoitella. Iltapäivän ryhmiä olisimme joutuneet odottamaan kuusi tuntia (!!) joten matkakaveri Raisan kanssa päätimme lähteä kylästelemään ja aamupalalle Raisan sukulaisten Iiriksen ja Lennartin luo. Kotona olimme jo hyvissä ajoin päivällä.
En oikein miellä Rillaa miksikään ryhmäsijoittujaksi, se on pienikokoisena rotunsaedustajana ja vaatimattomalla turkilla varustettuna aika mitäänsanomaton isossa 1.ryhmän joukossa. Lisäksi ryhmäkehien alkua joutuu aina odottelemaan pitkän tovin, varsinkin jos oma rotu arvostellan jo aamusta kuten Jällivaarassa.

Kesän viimeinen näyttely on kolmen viikon kuluttua Kemissä. Siellä mulla onkin työmaa, kehässä on Rillan lisäksi Naava ja Rasta (veteraaneissa). Kasvateistani myös Sani on ilmoitettu Kemiin, joten sielläpä nähdään, kiva. Harmillisesti en ihan saanut mahdollisuutta kasvattajaluokkaan, yhtä jäi uupumaan. Pitäisköhän alkaa suunnittelemaan toista pentuetta...? ;)

Kuvat (C) Raisa Hartikainen ja Iphone-laatua :)

Reenirutistus

 

Miten näistä viileistä kesäkeleistä onkaan iloa - no ainakin koirien reenimielessä. Ilo ois ylimmillään jos nuita mäkäräisiä ei olis pilvin pimein tuolla kentillä ja metsiköissä. Viimeaikaiset sateet on pitäneet huolen, että itikoitten ja mäkäräisten lisääntymispaikkoja, lammikoita ja kosteikkoja on riittämiin ja siten tietenkin näitä verenhimoisia kesäisiä riesojamme. :(
Onneksi ystävämme pohjoistuuli on pitänyt huolen, ettei reenailut ihan kärsimysnäytelmiksi ole menneet. Onpa tuulisista päivistä ja illoista on ollut iso hyöty myös hakumetsässä.

Jenna tuli Lappiin Juhannusta viettämään ja samalla jäivät Naavan kanssa muutamaksi päiväksi lomailemaan, joten pieni reenipuserrus oli paikallaan.
Otimme tokoa, tottista, esineruutua, rullailmasuja, hakua ja päälle pitkiä lenkkejä. Mahtava oli taas reenailla ja todeta miten upeasti Naava toimii tottiksessa eikä maastohommissakaan hassummin.

Kentällä kokeilimme pk-esteitä, lähinnä irtohypytystä metrisellä (n.90cm) esteellä ja lopulta noudon kanssa. Naava on pituusloikkaaja agilityn puolelta ja toki taito hypätä metrinen puhtaasti kolistelematta vaatii vielä paljon toistoja. Rillan kanssa sain tehtyä taas pieniä seuraamispätkiä ja henkilön kiertämistä ja kontaktin säilymistä. Rillalle pk-esteet on jo hyvällä mallilla ja hommat päätetään kentällä aina eteen-lähetykseen mahtipatukkapalkalle. Naava sai eteenmenossa jalkapallonsa retuutettavaksi, futishullu kun on ;)

Naavalle ei ole koskaan otettu esineruutua, joten muutamalla mielikuvaharjoituksella hyvin tallotulla suikaleella aloitimme ja TADAA homma oli sillä selvä. Kun nouto on kunnossa ja palautukset nopeita, ei ollut väliä haettiinko hanskaa 10 metristä vai 40 metristä. Hyvä Naava! Esine-etsinnän idea on nyt laitettu hautumaan.
Rillan esineruutu on edelleen ongelmissaan, irtoaa hyvin ja alun (vähemmän) juoksentelun jälkeen paikantaa esineen ja tuo vauhdilla, mutta tällä kertaa väliin sattui ruudusta ja 'töistä' karkaaminen jonkun mielenkiintoisen hajun perään. Prkle. Hemmetin jäniskoira, porokoira, hirvikoira...toivottavasti joskus vielä palveluskoirakin!  :/

Haun rullailmasuja otimme esineruudun jälkeen, jo hieman väsyneillä koirilla. Sekä Rilla että Naava saivat ehkä häthätää yhden hyvän suorituksen. Rilla ei malta lähteä tuomaan mulle letkunpätkää vaan jäis mielummin seurustelemaan maalimiehen (Jennan) kanssa. Ripeään tuontiin pitää ottaa lääkkeeksi rullan hakemista lähempää ja aluksi mieluisammalla nahkapatukalla. Kokeillaan sitä seuraavaksi, tärkeintä olis saada ilmasukaavaa näyttöineen ja siitä palkkauksineen auottua, mutta ilman ripeää irtorullan tuontia homma ei oikein etene. Hmmm...
Naavalla on ilmaisukaava jo aika hyvin päässä, se vaan tahtoo oikoa ja räkäsee letkunpätkän välille (tiputtaa) tai siihen parin metrin päähän Jennasta ja sitten kiire kiire maalimiehelle OIKEALLE patukkapalkalle. Ryökäleen hätähousu, rullan tuontia lähempää ja nostamista käteen maasta ohjeistin lääkkeeksi ja rauhoittumista ylipäänsä, ihan kaikkeen.

Hakua saimme reenatuksi tiistai-iltana Käkivaarassa Toivolan upealla radalla. Tykkään radan korkeuseroista, kumpareista luonnonpiiloineen ja hyvästä näkyvyydestä kangasmetsineen. Meillä oli vain aloittelevia koiria, joten reenit oli nopsaan pidetty. Naavan malttamattomuus ja pienoinen epävarmuus näkyi lyhyinä pistoina, taito ja maltti käyttää nenää on vielä hakusessa. Itseluottamusta irtoamiseen sinne 50-60 metriin tarttis kans reeniä haamuilla ja pakenevilla jäniksillä. Naavalle ja Jennalle nämä pk-hommelit on kuitenki tässä vaiheessa enempi koiran aktivointia ja pohjien työstämistä eri osa-alueista mahdollista tulevaisuutta ja kokeita silmällä pitäen. Autottomana kaupunkiasukkeina tavoitteellinen reenaaminen ja varsinkin tehokkaaseen hakuryhmään sitoutuminen on tällä hetkellä mahdotonta. Ehkäpä joskus..ja silloin on molemmat edes vähän hajulla hommista.
Naavan keskittymistä reeneihin selvästi haittasivat meneillään oleva juoksu ja nämä Lapin ilmavoimat eli itikat ja mäkäräiset. Ei ole helppoa keskittyä annettuihin tehtäviin kun mahanalus on syötynä veripaukamoille ja ympärillä hyörii hyttynen jos toinenkin :P

Tämmönen Kurre tulossa hakuradalle :D

Vedetäänkö kilpaa!

Rillan haku oli taattua ja varmaa Rillaa, nenä auki irtoaa syvälle, etsii rauhallisesti ja varmanoloisesti alueen eikä hevillä lähde kyselemään multa apuja. Surkeesti tarttis ruveta tuota ilmasua työstämään jos mielii tässä lajissa ikinä edetä. Kirjataan täten pieneen sinikantiseen reenivihkoon tavoitteeksi rullailmasun opettelu :)

Ukkoja? keskittymistä..

Ukko!

Iloinen hakukoira mustikkavarvikossa

Toivolan hakuradan valoisaa keskilinjaa

Kiitokset hakukuvista Raisalle! (c) Raisa Hartikainen