Kevät tuli

Kevään tulo jaksaa vuodesta toiseen hämmästyttää. Siis sen nopea tuleminen. Viime postauksen lumiset maisemat ovat muisto vain ja jo Vapun jälkeen maa alkoi olla 'maastoreenikunnossa'. Odotin kuitenkin noin viikon, jotta pahimmat lumihomeet ehtivät vesisateiden myötä hävitä.
Pelloille en ole vielä kiirehtinyt, näyttävät vielä niin kuivilta ja pölyisiltä kuloheinäpelloilta, jään odottamaan vähän vihreämpää väriä.
Metsäreeneissä aloitimme esineruudulla. Kokonaiset neljä reenikertaa on jo takana, pitkiä suoria suikaleita olen ottanut. Tavoitteena toki suora eteneminen nenä auki sinne ihan perälle asti. Rilla kyllä irtoaa hyvin ja etsii itsenäisesti, mutta suoruudesta ei voi puhuakaan, tahtoo kurvailla omia polkujaan sinne perimmäisiin nurkkiin. Toki esineen löytäminen ja nopea tuominen on tärkeintä, mutta viilaillaan vähän työskentelyä, esineruudun reeniminen on sitäpaitsi tosi kivaa ja helppoa kun vertaa jälkireeneihin vanhentamisaikoineen.

Liivit päälle ja hommiin!

Siellä niitä olis..'leluja'

Lähetä jo!

Jälkiä on takana vasta kolme, noin 500-800m tunnin tai puolitoista vanhoja. Janat on olleet heikkoja, paljolti liiasta innosta johtuen tarkkuus kärsii ja arpoo vähän suuntia. Kepit nousee varmasti ja tarjoaa kuuliaisesti makuuta joka kepille. Rillan vahvuus on kulmat, se ei metsässäkään aja kulmasta yli, tai jos etenee niin ehkä metrin verran. Tosin maastot, joissa olen nyt reenannut, ovat olleet helppoja kangasmaastoja, ryteiköt ja suopursujänkät on kyllä heti vaativampia.

keppi! lihapulla - kiitos.

Tottiskentällä olemme käyneet vain pyörähtämässä ja toteamassa että kuiva on ja esteetki talven jäljiltä kunnossa. Tästä se taas lähtee, toivotaan että tämä minun (jokakeväinen) innostus kantaa ;)
Koekalenteria eli palveluskoiraliiton Virkkua olen selaillut aina silloin tällöin. Yhtään jälkikoetta ei Lapissa alkukautena ole, joten edistymisen ja reenien ja lähestyvän kesäloman myötä pitänee mahdolliset koekatseet suunnata etelämmäs.

Rillan juoksua ei ole kuulunut ja eläinlääkärin kanssa pohdimme josko se vain on hypännyt yhden juoksun ylitse ja tekee siksi tämmösen hurjan pitkän välin. Pidän edelleen Rilla-Jerker yhdistelmän suunnitelmissa, vaikka varasuunnitelma on jo muhimassa. Kovasti haluaisin itelle jatkoa S-pentueesta, joten ei passaa vielä luopua toivosta.

Päivänpaistetta ja tummia pilviä

Kevättalvi etenee vauhdilla. Hyvä että perässä pysyy, hiihtoloma oli ja meni ja sen perään hetimiten pääsiäinen pyhineen. Naava tuli meille hiihtolomalla hoitoon Jennan etelänreissun ajaksi ja olipa sitten meillä sen rapeat pari viikkoa kokonaisuudessaan. Rilla ja mie tykätään kun on kaveri laumassa ja koska on vuoden paras aika käsillä, niin toki me ulkoilimme paljon. Aurinkoisia päiviä ja lähes hankikantoa (koirat kantaa, minua ei..) on riittänyt. Olemme tehneet pitkiä hiihto - ja kävelyretkiä Mustaselän maastoihin, järvelle ja mummolassa Vaattojärven maisemiin.

Käkivaaran rinnettä ylös...

Nappis - hankisääski :)

Mustaselässä Käkivaaran laella

Talven hallireenit oli tauolla Naavan vierailun ajan, sillä Nappiksella oli juoksu, eikä siten olis päässyt halliin. Rillan kanssa saimme talven aikana tehdyksi kivan reeniputken ja tokon alokasluokan liikkeet ja paljon avoimen luokan liikkeitäkin olis kisavalmiina. Kisoja vaan ei ole. Toukokuussa olis seuraavat näillä leveyksillä, Rovaniemellä.
Kyllä me sinne paikkaa yritämme jos juoksut ja mahdollinen astutus ei muuta suunnitelmia. Rillan juoksua ei ole kuulunut, se on nyt 3kk myöhässä normaalista juoksukierrosta. Naavan juoksun myötä arvelin jo Rillankin aloittaneen omansa, vaan ei.
Rillalla todettiin emätintulehdus märkävuotoineen ja se joutui ab-kuurille. Samalla ELL-käynnillä tsekattiin ultralla kohtu ja munasarjat, jotka näyttivät molemmat ihan normaaleilta. Eläinlääkäri epäili tulehduksen olleen piilevänä jo pitempään, mikä selittäisi juoksun myöhästymisen ja hitaan hormonaalisen 'käynnistymisen'. Nyt syödään antibiootit ja odotellaan rauhassa saako neiti juoksuaan aikaiseksi ja missä vaiheessa. Harmillista tämä todellakin on, mutta eipä näille oikein mitään voi, muutenkaan tommoinen kerran vuodessa juokseva narttu ei ole ihan paras jalostusta ajatellen. Toivoisin saavani Rillasta edes yhden pentueen, Naavan olen jo jättänyt jalostusuunnitelmista pois ja muiden S-pentueen narttujen liisaaminen olisi pitkien välimatkojen vuoksi hankalaa. Toisaalta nämä täyttävät kesällä jo viisi vuotta, joten mitenkään pitkään mahdollisten jalostussuunnitelmien kanssa ei voi viivytellä.

hanskan väijyntää al'a Rilla

siskolle ei anneta..aarretta ;)

höh, eikö ketään kiinnosta

Pitkin talvea ja pitempäänkin olen surffaillut eri maiden briardkasvattajien ja harrastajien sivuilla, ottanut kontakteja pariinkin mielenkiintoiseen kasvattajaan (narttuun/yhdistelmään), joten toivotaan että tulevaisuudessa edes tuontiprojekti onnistuis.
Onneksi tuo valo lisääntyy ja lisääntyy koko ajan, joutuvat tummat pilvetkin vielä väistymään ;)

Hyviä uutisia helmikuussa

Mahtiparimme
Zelda & Riina  Sinko & Outi

Jos oli tammikuu pitkä ja tylsä pakkaskuukausi (niin kuin ne yleensä tuppaavat näillä leveyksillä olemaan) niin helmikuu onneksi alkoi iloisilla ja hyvillä uutisilla (ja huomattavasti leudoimmilla keleillä). Suomen Briard ry:n vuosikilpailuissa kasvattini menestyivät upeasti. Meille tuli kolme 'voittoa' ja liuta hienoja mitalisijoituksia ja muita sijoituksia laajassa skaalassa.
Kiitokset kasvattien omistajille aktiivisuudesta, sekä koirien kanssa puuhastelussa että tulosten lähettämisessä.
Vuoden tokobriard 2015 & Vuoden Pk-tulokas 2015 diblomit matkaavat Outille ja Sinkolle Oulaisiin. Sinko kävi tokossa muutamat arvokisat sekä yhden 'kotikisan' saaliinaan VOI 1-tulos ja VOI 3-tulos ja RM3. Niillä pisteillä Sinkosta tuli jälleen vuoden tokobriard. Huippua! :)
Vuoden Pk-tulokas napsahti komealla HK1 koularilla ja 2-tuloksella sekä haun RM1 lisäpisteillä. Hienoa, kannattaa osallistua rotumestiksiin *peukku*
Samaisilla pisteillä Sinko sijoittui toiseksi vuoden Pk-briard kilpailussa.

Sinko kiitää!

Vuoden Aktiivibriard 2015 diblomi matkaa Riinalle ja Zeldalle Ulvilaan. Pari osallistui kaikkiin mahdollisiin skaboihin mitä rotujärjestö järjesti ja toki moniin muihin paikallisiin kokeisiin.Vaikka vuoden tulossaldo ei häikäise niin aktiivisuudesta palkitaan! *peukku*

Vuoden aktiivibriard Zelda..passiivisena..:)

Vuoden tokobriard kilpailussa Naava tuli kolmanneksi neljällä avoimen luokan tuloksellaan. Tsempit tämän vuoden reeneihin ja tuleviin tokokisoihin!
Rotujärjestön uusissa rallytoko-kilpailuissa Sani sijoittui toiseksi sekä Vuoden rallytoko tulokas että Vuoden rallytokobriard kilpailuissa. Berger de Brie kilpailussa kisataan monipuolisuudella ja siinä Sani sijoittui hienosti kolmanneksi.

Naava ja Sani tokokokeissa

Sani talvella 2015

Rillakin sijoittui yhdessä kisassa - kolmanneksi vuoden aktiivibriard kisassa :)
Onnittelut vielä kerran kaikille, olen ylpeä jokaisesta :)

Tammikuun lopulla Outi käytti Sinkon virallisissa selkäkuvissa ja priimalta näytti ja terveen selän lausunto tuli myös SKL:sta. Tänään sain lisää hyviä terveysuutisia kun Rillan selkäkuvat oli lausuttu.
LTV (0) normaali
SP (0) puhdas
Harmillisesti meän ell (joka otti elämänsä toiset viralliset selkäkuvat) merkkasi lähetteeseen lausuttavaksi vain nuo em osiot ja nikamien epämuotoisuus jäi siten lausumatta. Mitään epämuodostumia nikamissa ei havaittu, joten en rupea sitä enään erikseen virallisesti lausuttamaan. Ottavat peijakkaat (kennelliitossa) siitäkin uuden lausuntomaksun :/
Yhtäkaikki terveselkäisiä kumpainenkin, hyvä niin. Tälle keväälle virallisiin selkäkuviin ovat vielä menossa Zelda ja Naava, agilityhirmumme. Hope the best!

Pitkä pitempi pisin tammikuu

Se, että tähän pitkään sarjaan alkutalven 'härkäviikkoja' sattui osumaan meidän leveyksillekin rankka Ice Age jakso -35'c pakkasineen, ei ainakaan yhtään houkutellut ajelemaan hallille reeneihin. Olemme siis Rillan kanssa viettäneet löysää alkuvuotta, lämmittäneet mökkiä ja piipahdettu lenkillä sen verran mitä olemme tarjenneet. Pakkasten hieman hellitettyä on lenkit pidentyneet, mutta reenien määrä pysynyt nollassa. Lukuunottamatta kotona sisällä tapahtuvaa aktivointia, emme ole juurikaan tokoliikkeitä reenineet. Toivotaan että pian alkava helmikuu tuo muutoksen. Ainakin halli on silloin lauantaisin vapaa ja käytettävissä, viikolla ei oikein ehdi eikä jaksa ajella Pelloon.

Tähän alkutalveen saimme heti alkajaisiksi ikäviä uutisia Vantaalta. S-pentueen isä Peikko oli kuollut vatsalaukunkiertymään. :( Voi surkeutta ja surua..niin kamala sairaus, joka hyvin helposti johtaa kuolemaan varsinkin iäkkäämmillä koirilla. Peikko olisi täyttänyt kesällä 10 vuotta, joten mikään nuori poikanen se ei enään ollut, tosin ei mikään ikäloppukaan. Maijun mukaan Peku lähti 'saappaat jalassa' ja oli ennen kohtalokasta sairastumista hyvissä voimissa ja terve iloinen oma itsensä. Senpä takia näitä äkillisiä kuolemia onkin niin vaikea hyväksyä ja monesti tuntuu niinkuin matto olis vedetty jalkojen alta. Voimia ja halaus Maijulle & perheelle.

R.I.P Jolibumerang Beyko "Peikko"
2006-2016

Peikko on jättänyt tassunjälkensä myös minun sydämeen. Se oli minun ekan ja ainoan pentueen isä ja asusteli täällä meillä riiuureissunsa ajan. Niin upea briarduros, avoin ja ystävällinen kaikille, itsevarma ja sosiaalinen, leikkisä ja aktiivinen. Ja omaan silmääni niin komea rotunsaedustaja.
Ei se minua ihan pelkillä ylistysanoilla muistuta, mieleen ovat jääneet myös autojen ja moottorikelkkojen jahtaus, riistaviettisyys (linnut!!) ja ruuan varastelu pöydiltä, mutta ei muistella niitä ;)
Sain Peikosta upean pentueen, terveyttä, luonnetta ja kauneutta. Sennalle Peku kyllä passasi ominaisuuksien valossa jo etukäteen ja nyt lähes 5-vuotiaina S-pentue on ylittänyt kaikki toiveeni.
Kiitos Peikko, sinä elät jälkeläisissäsi ja muistoissamme.

Peikko Marcin reenissä keväällä 2011
(c) Pipsa Piironen

(c)Pipsa Piironen

(c)Pipsa Piironen

Toisen polven pikkupeikot ovat edelleen haaveissani ja suunnitelmissani. Rilla vaan tuntuu unohtaneen kaiken hormonaalisen toiminnan ja juoksua odottelemme alkavaksi edelleen. Ehkäpä Rilla on liiankin tietoinen kesäpentuehaaveistani ja pihtaa juoksuaan keväälle ;). Totuus lienee kuitenkin ihan 'järjellinen'. Rastan kuoleman jälkeen Rilla jäi ainoaksi koiraksi taloon, eikä oikein osaa käynnistää juoksuaan ilman toisen, vanhemman nartun, esimerkkiä ja 'buustausta.'
Jospa luonto tekis tehtävänsä ja lisääntyvä valo ja kevään huuma sais Rilluskan hormoonit hyrräämään :)

Juoksu? mikä...plääh.

Poikaystävä mietteliäänä..
Jerker tammikuussa 2016

Vuosi 2015

Tuntuu vaikealta aloittaa tätä vuoden viimeistä postausta. Mitenkään helppoa tämä bloggaus ei tänä vuonna ole muutenkaan ollut, vähän semmosta epätoivoista tekstin pakollista vääntämistä.
Pian jo menneeseen vuoteen on mahtunut iloja ja suruja. Aika monestihan elämässä näin menee.
Iloisista koira-asioista ovat vastanneet kasvattini ja niiden aktiiviset omistajat, monia upeita tuloksia eri lajeista, puhumattakaan niistä ihanista viesteistä, joista välittyy tyytyväisyys omaan koiraan. Kiitos paljon, ihan parasta palautetta kasvattajalle.

Kasvateistani huippuvuoden teki Sani. Alkuvuodesta tokon kilpailukirjaan napsahti merkinnät upeilla alo-ykköstuloksilla ja siten TK1 koulari. Sari ja Sani avasivat kisauran myös rallytokossa saavuttaen lajin ensimmäisen koularin RTK1:n! Heinäkuussa aktiivipari kävi vielä käyttäytymiskokeessa BH-etuliitteineen ja muutamassa näyttelyssäkin, joista toisesta eka sertti kaunokaiselle. Kaiken lisäksi Sani myös luonnetestattiin upealla tuloksella 223p ja laukausvarma. Mahtavaa tytöt *keep going* :)

TK1 RTK1 BH Boreabrie Shady

Outi ja Sinko jatkoivat tokoiluja voivoi:ssa saavuttaen heti keväällä ykköstuloksen - Jee!! suuntana siis tänä vuonna EVL !! :)
Sinkon ja Outinkin pk-depyyttiin tarjosi hienot puitteet rotumestisareena Lapualla elokuussa. Hienosti tytöt homman klaarasivat ja helteisen päivän päätteeksi paria onniteltiin haun rotumestaruudesta ja HK1 koularista! Hakuilut jatkuvat takuuvarmasti ensi kaudella ja koulareita on odotettavissa jatkossakin *peukku*

Onnelliset mestarit :)

Zelda ja Riina nähtiin lähestulkoon kaikkialla missä vähänkin oli tarjolla briardhäppeningia. Tokoilussa ei vielä tarttunut voittajan tulosta messiin, mutta agilityssa pari 'läheltäpiti' vitosta kylläkin. Molemmissa lajeissa on odotettavissa tuloksia ensi vuonna, aivan varmasti.
Pk-haun koularia jäämme odottamaan sitäkin ja varmasti se vika sertti näyttelyistäkin tulee ensi kesänä.

Zelda-kahjopää joulufiilistelijä

Tasja kävi kesällä pari näyttelyä ja kasvattajan toiveesta myös luonnetestattiin. Näyttelyistä napsahti toka sertti ja eka cacib, ei huonosti kehävillikolta ;) Luonnetesti sujui tasavarmasti loppupisteillä 140 ja laukausvarma.
Omista turrikoista Naava (ja Jenna, ei turrikka) tokoilivat muutaman kerran avoimessa luokassa, vielä jäi ykköset saamatta, mutta uusien sääntöjen mukaiset avo-reenit on jo pitkällä. Agilityn lisenssi on luvattu hommata alkuvuodesta, joten ehkäpä keltaiseen kilpailukirjaankin saadaan jatkossa (taas) vuoden tauon jälkeen merkintöjä.
Rillan kanssa menestys jäi upeaan näyttelytuloskimaraan sekä niiden myötä moniin muotovalionarvoihin. Pk-kokeiden osalta tulossaldo jäi laihaksi, yksi heti alkuunsa epäonnistunut metsäjälkikoe ja kolme erikoisjälkikoetta, nekin ilman tulosta. Pellolla meille tuli esineilmaisuongelma, jota en saanut korjattua syksyn reeneissä(kään). Pk-tottiksen korjaussarjaa jatkamme ensi keväänä, talven aikana on tarkoitus lähinnä reeniä alempien luokkien tokoliikkeitä kisakuntoon.

Tasjan joulutervehdys

Jos oli vuodessa paljon iloa niin oli sitä suruakin. Keväällä jouduimme jättämään jäähyväiset Rastalle. Miten vaikea minun on ollut hyväksyä Rastan äkillinen kuolema. Se oli niin hyväkuntoinen, iloinen ja reipas veteraani, kävimme hallilla reeneissä ja pitkillä lenkeillä koko talven ajan. Pernakasvaimen äkillisyyttä ja aggressiivisuutta kuvaa sekin asia, että olin ilmoittanut Rastan Pellon pääsiäistokoihin avoimeen luokkaan. Pääsiäisen aikoihin Rasta kuitenkin 'sairastui' ja viikko pääsiäisen jälkeen lopetettiin. Kaikki tapahtui niin nopeasti, hämmentyneenä kaikesta huolesta ja surusta huomasin vain yksi päivä olevani yhden koiran yksinhuoltaja. :(

Lisää järkyttäviä suru-uutisia sain loppusyksystä. Otto, ainoa uroskasvattini, jäi auton alle ja kuoli. Itsekin nuoren koiran äkillisesti onnettomuuden uhrina menettäneenä, tiedän kuinka rankkaa se on. Voi Ottoa, ainokaistani, muistan sinut iloisena pusupoikana, niin hyväntuulisena ja reippaana briardina.

RIP
Boreabrie Shamrock "Otto"
2011-2015

Mitä ensi vuosi tuo tullessaan? Toivottavasti paljon iloisia uutisia ja tapahtumia, terveyttä kaikille meille ja ihania onnistumisia harrastuksissamme. Vuoden ekalle puoliskolle toivon Boreabrie-perheenlisäystä R-pentueen muodossa. Rilla ei tiedäkään mikä romanttinen Etelä-Ruotsin reissu sitä odottaakaan..poikaystäväkin lähestyi jouluna näin ihanalla kuvatervehdyksellä. :)

Toivotamme oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta blogin lukijoille!
-Minna & Rilla

Pastellisävyjä

Naavan vierailu pohjoisen mummolassa on päättymässä. Ensi viikonloppuna Jenna porhaltaa pikaisen reissun pohjoisessa ja käväsee samalla hakemassa koiransa kotiin. Sisaruskaksikon mukavaa ja mutkatonta yhteiseloa on ollut hauska seurata. Lenkeillä ne juoksevat ja kirittävät toisiaan, leikkivät hippaa keppi suussa ja pelaavat futista pihalla kahdella pallolla :D (yksi pallo sais varmaan riidan aikaan..tai ainakin sen että Rilla omis pallon itelleen).

Yhdessä ne ovat keksineet hauskan mutta epätoivoisen takaa-ajoleikin. Kotipelloillemme lumikieppiin asettuneet teeret ja muut metsäkanalinnut saavat kylmää kyytiä kun tämä kaksikko porhaltaa umpihankeen niitä jahtaamaan. Mahoton räpätys vaan käy kun linnut nousevat nenän (kuonon) edestä matalalentoon koirakaksikon rynnätessä perään. Voi pöljiä, yhtään teeripaistia ei ole näkynyt, yllätys.

Reenirintamallakin olemme ryhdistäytyneet. Kerta viikkoon olen ajanut Rohkihallille tottis-tokoreeneihin. Naavalle olen ottanut BH:n tottiskaaviota henkilöryhmineen sekä muutamia tokotemppuja uudesta avoimesta luokasta. Rillan kanssa hiomme tokon alokasliikkeitä kuntoon, ensi vuonna on tarkoitus korkata tokokokeet! Yhtään koetta ei tosin ole kalenterissa 'buukattuna' ihan siitä syystä ettei niitä ole pohjoiseen yhtäkään anottu!Täällä on armoton liikkuripula ja koirayhdistykset ovat jopa joutuneet perumaan kokeita liikkuripulan vuoksi. Eipä silti, Rillan suunniteltu mammaloma vie suurimman osan ensi talvea ja kevättä, eikä siinä olis rakoakaan millekään tokokokeille. Meidän koekorkkaus jäänee kesään tai syksyyn.
Rillan juoksua ei ole kuulunut, viime vuonna se seurasi Rastaa juoksukierrossaan ja molemmat juoksivat marras-joulukuun vaihteessa. Nyt olemme jo pitkällä joulukuussa eikä neito ainakaan vielä ole vahvoja merkkejä alkavasta juoksusta näyttänyt. Sinällään ei haittaa vaikka juoksu venyis tuonne alkutalveen, tulis kevätpennut ja meille kaikenkaikkiaan suotuisampaan ja valoisampaan aikaan.

Tämän postauksen kuvat kertovat kaamosajasta kauneimmillaan, pastellisävyjä ja upeita auringonlaskuja. Nyt aurinko on jo painunut kokonaan piiloon, nousee näillä leveyksillä vasta tammikuun alkupäivillä. Onneksi on lunta korvaamassa vähäistä päivänvaloa.