Loverboy

Loverboy läks kotiinsa. Kylläpäs tuntuukin talo niin tyhjältä parin viikon hulinan jälkeen. Ei Peku mikään äänekäs koira ollut, päinvastoin, hiljainen koira, joka ilmoitti vain jos pihaan ajoi auto tai reviirille ilmestyi kilpakosija..semmosenki bongasimme yksi päivä pihaltamme Sennan täällä ollessa. :-/

Peikko on kyllä todella sympaattinen briarduros, kiltti ja nöyrä, helposti käsiteltävissä eikä pätkääkään dominoiva. Tutustuu vieraisiin ihmisiin ennakkoluulottomasti ja osaa rauhoittua jalkoihini täysin vieraissa paikoissa. Lenkillä se piti jatkuvasti minuun kontaktia juosten ainakin tuplasti pitemmät lenkit mitä itse kävelin.
Varsin vilkas poika se kyllä on mutta hyvät hermot omaavana ei sen vilkkaus 'hajoa' rasittavaksi säheltämiseksi kunhan on vaan reaktioissaan nopea.

Varsinainen saalispöhelö se kyllä on, joella se hyppäsi sulakkoon joutsenten perässä ja heitti siinä samalla talviturkkinsa jorpakkoon ja metsäteiden pusikoista se löysi varsinaisen huvituksen itelleen - riekot! Kyllä siinä oli naurussa pitelemistä kun riekkoparvet päkättäen ryntäsivät lentoon ja pöhköpeikko perässä. No, tulipa kunnon kuntokuuri kun märässä sohjossa kahlasi pitkin metsäteiden varsia. Ja tätä huvitusta riitti joka iltalenkille!

Kiihkeä vimma saalistaa autoja, mopoja ja moottorikelkkoja on kyllä pidemmän päälle rasittavaa eikä ollenkaan toivottavaa ihan jo koiran turvallisuuden vuoksi. Onneksi poroja ei Peikon loman aikaan täällä näkynyt...nyt kun palasin reissusta olivat porotkin palanneet talviruokintapaikoilta läheisille pelloille..huh, niissä olis Pekulla ollut ihmettelemistä...
Tosi hellyydenkipeä ja 'pieni pusuttelija' tuostakin loverboysta aina iltaisin kuoriutui, televisiota katsellessa oli varmaa että syliin työntyi iso briardinpää eikä sohvalle tarttenut kuin istahtaa kun oli jo karvainen kaveri vieressä rapsutuksia kerjäten.
Niinä hetkinä ihan unohdin kaikki pöydältä varastetut irtokarkit tai limaiset, hieman maistetut ja pahoiksi(?) todetut turkinpippurit lattialla ja minun sukan pohjissa..tai kuinka spagettibolognese oli yllättäen hävinnyt kattilasta parempiin suihin (todistusaineistoa löytyi erään partakarvoista..). Ensimmäisenä päivänä, Sennan kanssa, nuoripari oli innostunut pelaamaan hedelmäpeliä, lattialta lojuneista appelsiineista ja omenoista löytyi pieniä sieviä hampaanjälkiä, ihan kaikista. No, Maiju kyllä varoitti minua - kaikki eloperäinen aines olisi parasta piilottaa jos Pekun jättää yksin kotiin..en uskonut enkä oikeastaan edes muistanut.
Vaan ei se mitään Peksi - kukaan ei ole täydellinen!

Siltikin uskon lujasti että Sennalle Peikko oli nappivalinta, lähes täydellinen! ;-)
Toivon kovasti tätä pentuetta syntyväksi kesäkuun ekalla viikolla, uskallan olla varovaisen toiveikas vaikka toki realistina olen selaillut nettiä pitkin talvea ja kuluvaa kevättä sekä kotimaan että ulkomaiden briardpentutarjontaa tutkaillen. Varavaihtoehtojakin onneksi on!

Peikkoa Käkivaaran maisemissa kuvasi (c) Anna-Leena Nordberg. Kiitos Anskulle!