lauantai 28. joulukuuta 2013

Laiskotellen

Ihan saan omantunnontuskia kun lueskelen Minniksen blogia. Siellä sitä reenataan tunnollisesti kelissä kuin kelissä miljoonia eri lajeja vieläpä :P. Hyvä jos on edes jouluna laiskotellut, varmaan on Vaakku saanut hakea joululahjansa kuusen alta esineruudun malliin! Ihan pöyristyttävää moinen ahkeruus :O
Mepä ei olla tehty yhtään mittään - yllätys! *huoh*. En harrasta uudenvuodenlupauksia, joten mitään reenipiikkiä ei ole tiedossakaan. Yleensä olen saanut motivoitua itseni hallireeneihin edes alkutalven ajan, sitten kun kevätaurinko näyttäytyy, loppuu Minnan ja koirien hallireenailut. Näin se menee eikä tuleva talvi varmaan tee poikkeusta. Pitäis varmaan tehdä semmonen 'to do-lista' talven ajalle, jos se piiskais ahkerammaksi.

Joulun aikaan Facebookissa tokoharrastajien keskuudessa kiersi piparihaaste, jossa piti ottaa koirasta kuva pipari suussa (siis ei syöden vaan pitäen). Naava piti meidän mainetta yllä onnistuen haasteessa eikä Riinan Zeldakaan kauas jäänyt. Pipareista innostuneena Zelda sittemmin ahmaisi kitaansa myös kokonaisen suklaakakun aiheuttaen sydämentykytyksiä omistajalleen mahdollisen suklaamyrkytyksen pelossa. Onneksi säikähdyksellä selvisivät. Tuhma Zelda, senkin porsas.

Naavan pipari :)


Zelda: Joko saa hotkaista, joko nyt?
 
Osaan pitää myös tätä - joululahjaani,
 joka kesti käsittelyssäni 20 min (Naava prkle...)

Me ei, ainakaan vielä, olla piparihaasteeseen vastattu. Ei ole pipareita! En ole mikään jouluruuan saatikka joululeivonnaisten ystävä, joten pipareita en leivo koskaan. Jouluksikin leivon ja herkuttelen suklaa - ja porkkanapiirakalla. :)



Jatkamme laiskottelua reenien osalta, mutta lenkkeilyä emme laista. Ilmatieteenlaitos lupailee vuodenvaihteeseen upeaa muutaman asteen pakkaskeliä ja vähän lumisadettakin, passaa meille, lomalaisille.
Tähän loppuun vielä muutama joulukuva kasvateistani.

Tasja jouluna -13

Otto-poika

Ihana Sinko!

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Vähäisessä valossa

 
Joulukuun eka ja pakkasmittari huitelee parissakympissä. Ihan jees, ei ainakaan tartte lumikolaa ulkoiluttaa. Lunta on lähes 30cm ja siinä kyllä piisais jo mulle!
Parin viimeisen viikon 'valoisina' päivinä olen yrittänyt kuvata koiria a'la joulupostikortit. Marraskuussa on usein upeaa väriloistoa pastellisävyineen, tosin aika harvoin on viikonloppuisin päässyt moista ihailemaan tai kuvaamaan. Viikolla ei sitten ehdi, eikä tästä eteenpäin paljon valoa tartte haikailla. Päivä alkaa olla lyhyimmillään ja aamulla on pimeää kun lähdet töihin ja iltapäivällä on pimeää kun palaat kotiin. Onneksi on jo joulukuu ja kuukauden kuluttua mennäänki jo kohti valoa.


Porobongarit..

joulukorttiotoksia..osa viiskyt tai jotain..

Koirien lenkitykset on yhtä kyttäämistä..poroja on jokapuolella, pelloilla, jänkillä, metsissä, teiden varsilla ja eilen jopa omalla pihalla. Arghtt..ärsyttävää...tiedän, että on se aika vuodesta, jolloin porot ovat isoina tokkina erotusaidoista päästettyinä, mutta jotenkin tämä kuukausi on tuntunut kauhean pitkältä. Yleensä pahin aika on marraskuun alusta joulukuun alkuun, sitten poromiehet kokoavat karjansa talviruokinta-aitauksiin. Meillä päin se tarkoittaa, että porot viedään kauas Aitamännikön perukoille ja sydäntalvella täällä lähipelloilla ei näy yhtäkään kisuraa.
Porot kuuluvat näihin maisemiin ja ylipäänsä Lappiin, mutta minun koirille ne ovat liian hauskaa 'saalisreeniä' ja aiheuttavat vaaratilanteita syöksymällä piha-alueelta tielle hippitukat perässään.. :/

Matkalla Heinävuomalle..aurinko vielä mukana.

Pitkospuilla..paluumatkalla aurinko oli jo häipynyt.
Lumiturpia


Heinävuoman tulistelupaikalla
Hellan lämmössä tulee hiki.


1.Adventti