Niityillä lunta

Joulu on ehtinyt Tapaninpäivän iltaan tätä kirjoittaessani. On tavattu sukulaisia, syöty hyvin ja herkuteltu suklaalla, pähkinöillä, glögillä..käyty haudoilla ja tehty koirien kans pitkiä pimeitä lenkkejä. Valoa on edelleen niukasti mutta talvipäivän seisaus oli ja meni ja päivät vaan tästä eteenpäin pitenee.
Koirasaralla vuosihan oli varsinainen pentuvuosi. Oman pennun eli Pepsin kanssa tuli paljon touhuttua. Koulutuksellisesti mennyt vuosi on ollut tärkeää aikaa, paljon olen saanut tehtyä pohjia sekä tottikseen että maastohommiin. Nyt rapeat 1-vuotiaana Pepsi osaa jo aika paljon, huomattavasti enemmän kuin emänsä saman ikäisenä. Rillan puolustukseksi (ja itseni) on muistettava että sisko Tasja asui meillä ½ vuotiaaksi asti ja kauheen paljon ei kauhukaksikkoa jaksanut koulutella, hyvä jos jotain perustapoja sai opetettua. Pepsi jäi hyvään saumaan fiksun ja varttuneen emänsä kylkeen kasvamaan ja vaikka sen kanssa on käytynä pentukurssit ja arkitottiskurssit osittain arkikäytöksen ongelmien takia, on se kuitenkin loppuviimetteeks ollut ihan mahtis pakkaus koulutella 💖

Lelut ja motskarit kohtaavat loppunsa turhan usein 😒

Velipoika Peikolta joululahjaksi saatu käärme ja nännikumi on edelleen ehjiä 😄

R-pennut on kaikki aktiivisissa kodeissa ja se on näkynyt pitkin vuotta sekä huikean hienoissa näyttelytuloksissa että eri koiraharrastuksien parissa tulleista kokemuksista. Toivotaan että into ja aktiivisuus säilyy tulevanakin vuonna. Isoja tulosodotuksia ei näille penskoille passaa vielä asettaa, mutta tulevina vuosina kylläkin 😉

Ässät ovat nyt keski-ikäisiä 6-vuotiaita, koiria parhaassa iässä sanoisin. Silti näyttää että Ässien aktiivivuodet taitavat olla takanapäin. Monessa lajissa on alemmat luokat kahlattuna ja ylempiin luokkiin potku ei ihan ole riittänyt. Samaa paikallaanjunnaamista se on meillä Rillankin kanssa ollut. PK-lajivalikoima on tyrehtynyt erikoisjälkeen eikä tokossa olla edistytty edes koekuntoon saakka 😡
Tuntuu että viimeiset pari vuotta on mennyt pentuhaaveissa, ensin viivästynyttä juoksua odotellessa ja sitten lopulta kantoaika pennutuksineen. Vähäisen reenauksen ja hiipuneen aktiivisuuden huomasin viimeistään viime syksynä kun kävin omalla kentällämme pitkän tauon jälkeen ja huomasin pk-esteiden kadonneen 😮 Onneksi ne oli vain (käyttämättöminä) siirretty varastorakennuksen laidalle suojaan. Pitää ensi keväänä siirtää ne takaisin kentälle Pepsin estereenejä varten.
Toivotaan vielä tuloksekkaita vuosia Ässillekkin, ei ne ihan veteraaneja sentäs vielä ole 😄

Mitä ensi vuosi tuo tullessaan? Odotettavissa on ainakin alkuvuodelle Ärrien luustokuvaukset ja pitkin kevättä ja kesää varmaan näyttelyjä ainakin. Haaveissa ja suunnitelmissa on keväälle treffipäivä omaan reenihalliimme Pelloon ja syksyllä olis tarkoitus leireillä viikonlopun verran Oulujärven maisemissa Vaalassa.

Toki meillä edelleen haaveillaan Rillalle toista pentuetta..se saattaa myös sekoittaa pakkaa ja suunnitelmia loppukesälle-syksylle. Jää nähtäväksi milloin madame taas juoksee..tutusti kerta vuoteen elo-syyskuussa vai lähteekö hormoonit hyrräämään Pepsin mahdollisen kevätjuoksun mukana..eipä auta ko ootella ja varautua monella eri pläänillä ja aikataululla.

Rilla kasvattaa keväällä saksittua turkkiaan takaisin...

Pepsin vauhtikuva löytyi puhelimesta...

Vaikka vuoteen on sisältynyt paljon iloa ja onnenhetkiä, on elämä näyttänyt myös toisen puolensa. Äidin äkillinen kuolema kevättalvella pysäytti ja jätti surun varjon minun elämään ja arkeen..nöyränä on vain todettava että eipä voi tietää koska täältä lähdetään..tuntuu että äitin kuolema oli minun lapsuuden loppu ja omakin vanheneminen on vaan hyväksyttävä.

Äiti 💜