Siskokset

Kasvattini ja kimppakoira Naava tuli meille hoitoon neljäksi päiväksi vuoden vaihteessa. Yhteiselo laumassa sujui mutkattomasti ja Rillan ja Naavan kemiat passaa kyllä niin hyvin yhteen ettei minkäänmoisia rätinöitä kuulunut. Leikkiä, painia, kilpajuoksua ja lelujen kestävyyden koettelemista (huonolla menestyksellä, lähes kaikilta puuttuu nyt osia ja suurin osa suolistettu). Vuodenvaihde oli valtavaa  lumentuloa ja jatkuvan matalapaineen vuoksi pimeää enkä saanut otettua riemukaksikosta kunnon kuvia. Muutama hätäinen räpsäisy ulkona ja muutama pose sisällä painimisen ja kaiken tohinan keskellä. Pitää kuvata sitten hiihtolomalla kevättalven valossa. Jollei nähdä aikaisemmin.

Naava on Rillaa hieman korkeampi mutta kumpainenkaan ei mihinkään jättiläisen mittoihin yllä, säkäkorkeus huitelee nyt siinä 58-59cm ja muutaman sentin uskon plikkojen tuosta vielä venähtävän. Kiihkein kasvuaika on päättymässä ja noin 8kk iässä korkeuskasvu loppuukin. Kropaltaan Rilla on leveämpi ja vahvaluustoisempi. Turkin laadussa ja pituudessa on kyllä eroja, Naavalla on pitempi karva ja ihan pehmeä ja selästä ja sivulta lennokkaan 'höytyvää'. Turkin saa jo hienosti jakaukselle ja siitä molemminpuolin karva onneksi laskeutuu kauniisti mutta varoittelin Jenna suht pehmeästä turkinlaadusta aikuisenakin. Maiju sais postata tänne sen ihmevempaimen nimen jolla isä-Peikon turkkia hoidetaan. ;-)
Rillalla on karkeampi turkki ja siten lyhyempikin, turkinhoito on puolet helpompaa! Märkien lumileikkien jälkeen Naavalla takkuuntuivat jalat ja vatsanalus sekä parta, Rillassa ei ollut yhtään takkua!

Boreabrie Shakira "Naava" 7kk

Rilla ja Naava

Luonteissakin on eroja. Rilla on Naavaa itsevarmempi ja rohkeampi, toki myös omalla reviirillään dominoivampi ja muutenkin 'isosiskon' roolissa. Samalla vimmalla ne taistelevat patukasta ja saalistavat palloa, tosin Naava on jotenkin sähäkämpi, liikkeissään nopeampi ja se näkyy myös tottiksessa nopeana suorittamisena. Rilla on jäyhempi ja raskaampi sekä kropaltaan että suorittamisessa. Semmonen maatalon emäntä-tyyppi. :)

Boreabrie Shania "Rilla" 7kk

Tuulitukat järvellä

Naava sai meillä elämänkokemuksen lisäksi myös kurikoulua, hihnassa ei kiskota ja riekuta eikä rasittavaa jallittamista 'ota kiinni jos saat' tyyliin meillä suvaita. Naava on joululomansa aikana maalla asuessaan oppinut nauttimaan vapaudesta ja vapaana ulkoilusta joten sisälle kutsut kaikuivat kuuroille korville.
Talven kuluessa Naava ja Jenna käyvät tapakasvatuskurssin loppuun ja osallistuvat sitten näyttelyreeneihin omien agireenien lisäksi. Kannustaisin Jennaa myös tokokurssille, sen verran kivasti oli jo pohjia ja käsissä tekevä ja vauhdikas pentu.

väsynyt touhukaksikko

Puolivuotiskuvia

S-pennut täyttävät ensi viikolla jo 7kk ja nämä seuraavat kuvat ovatkin 5-7kk ikäisistä pennuista kuvattuna kotonaan tai harrastuksissaan. Rillaa ja Tasjaa lukuunottamatta kaikki muut ovat ahkerasti 'opiskelleet' eli tottistreenanneet, käyneet pentukoulua tai tapakasvatuskursseja. Tasjan vielä täällä asuessa, otin jonkun verran perustottiksen alkeita mutta varsinaisiin koulutusryhmiin meillä ei ollut täällä maalla mahdollisuuksia osallistua.
Uusi vuosi tuokoon pennuille ja pentujen aktiivisille omistajille rutkasti intoa ja onnistumisia eri harrastuksissaan!

Boreabrie Shamrock "Otto" vajaa 6kk iässä

sama nuorimies 6kk iässä

futaaja - tottakai!

ja sählykin sujuu...

Otto kotiovella - pääsiskös sisään kiitos!

Boreabrie Shady "Sani" mätsärissä 5kk iässä

Punaisten pentujen 3. Hyvä Ida-Maria & Sani!

Sani 6kk iässä

Pallohulluutta täälläkin.. :)

Sani jouluna

Boreabrie Sienna "Sinko" 5kk

Sinko ja Outi reenaamassa - hyvältä näyttää!

Boreabrie Shastamir "Tasja" 6kk omassa kodissaan Mikkelissä

Tasja siankorvan kimpussa

Boreabríe Selene "Zelda" 6kk

Zelda patsastelee vai liekö evl:n 'istu ja odota' harjoitus.. ;)

Zelda ja Riina reenivät

ja oikein hienolta näyttää!

palkkaa...

taistelutahtoa löytyy!

Omista pennuistani Rillasta ja Naavasta kirjoittelen oman postauksen lähipäivinä. Uusia (hyviä) kuvia tytöistä ei oikein ole..'suutarinlapsilla ei ole kenkiä' vai miten se nyt menikään. :-/
Pennuista Zelda 'missimme' jatkaa näyttelyuraansa Lahden ryhmänäyttelyssä tammikuun puolessa välissä - onnea kehään Riina ja Tuula!

Facebook päivityksistä napattu ajatelma sopii tähän loppuun:
Säilyttäköön tämä vuosi sen mitä rakastat.
Tuokoon uusi sen mitä kaipaat
ja vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.
Hyvää Uutta Vuotta blogini lukijoille.

Another year has gone by

Joulu tuli ja meni. Pian eletään jo uutta vuotta ja kevättä kohden mennään kohinalla. Tykkään kyllä sydäntalvestakin ja siitä että valo lisääntyy. Yritin ottaa kuvia koirista nyt joulunpyhinä kun täällä pohjolassa on ollut huikean kauniita kelejä vaan ei valo tahdo riittää. Minun kameralle ainakaan. Kuvataan sitten myöhemmin ja ehkäpä pitää pyytää kavereita järkkäreineen apuun.

Viimeisiä vetelevä vuosi on ollut vaiherikas. Viime talvi meni pitkälti Gipsyn ja Rastan kanssa lenkkeillen ja laiskotellen kaikesta koiraäksönistä. Me vain oltiin ja elettiin. Keväällä vauhtia pirttiin toivat lemmenlomalaiset Peikko ja Senna ja siitä eteenpäin pennunodotus ja valmistautuminen kesäpentuihin. Ja se kesä ja syksykin meni täydellisesti pentujen kanssa. Olihan se ihanaa aikaa, raskasta ajoittain mutta niin kiehtovaa. Nyt yli puolivuotta pentujen syntymästä on taas tunne että vois kait tuon uudelleenkin kokea. Näitä sanoja en olis vielä syyskuussa uskonut sanovani..aika kultaa muistot - pätee tähänkin.

Menneen vuoden saldoksi jäi tämä ihana eka oma pentue, mitään muuta me ei oikein harrastettukaan. Omat koirat saivat rauhassa laiskotella ja keskittyä pentujen hoitotäteinä ja kasvatusapuna olemiseen ja sitä kasvatusapua on kyllä tarvittu kun kaksi pentua vilisti tässä vielä puolivuotiaana! Pennuista yritän postata oman otsikon uusineen puolivuotiskuvineen ihan lähiaikoina. Ihania riiviöitä niistä on kasvanut.

Ohessa kuva Suomen Briard ry:n rotuyhdistyspalkinnosta, jollainen minullekin luovutettiin yhdistyksen erikoisnäyttelyn tuomari-illallisen yhteydessä elokuussa. Palkinto on kiitos pitkäaikaisesta rotujärjestötyöstä ja esitänkin tässä (viimeinkin) julkisen kiitoksen SB ry:n hallitukselle. En päässyt elokuussa rotumme päätapahtumaan Hämeenlinnan Aulangolle joten sain palkinnon postitse. Nöyrin kiitokseni.

Viime vuotiseen loppuvuoden blogi postaukseeni verrattuna tämän vuoden tunnelmat ovat iloiset ja täynnä tulevaisuutta ja toiveita ja harrastamisen iloa. Lilla-Rilla on tuonut pikku mökkiimme vauhtia ja riemua ja samalla paljon työtä ja tekemisen meininkiä.

Kiitos kummipoikani Eetun porukoille kassillisesta koiranleluja. Perheen edesmenneen Ronja koiran lelut ovat nyt kovassa käytössä..pehmoleluilta puuttuu jo ulokkeita eikä norsukaan ole säästynyt lobotomialta mutta tämänhän me jo arvasimmekin. :)

End of story

Tasja rasavilli sai oman kodin. Samalla se tiesi 'päätöstä' S-pentueen osalta, ei siksi etteikö kasvattajan vastuu ja huolehtiminen jatkuisi. Vaan päätöstä sille, että kaikki pennut ovat nyt omissa huolehtivissa kodeissaan. Aika tarkalleen samanikäisenä lähti kesän 2006 J-pentueesta viimeisin, Saska, omaan kotiin eli 6kk ikäisenä. Olin varautunut pitämään pentuja aina siihen saakka kunnes löytävät omat kotinsa, briardpentueen kyseessä ollessa sitä odotusta voi tulla helpostikin tuo 6 kuukautta.

Tasja muutti Mikkeliin Purasen perheeseen paikkaamaan Pimun (Alabamas Jojo) jättämää aukkoa ja aivan varmasti tämä vilkas nappisilmä hurmaa perheensä ja osallistuu jatkossa täysillä tasjamaiseen tapaan talon touhuihin ja perheen elämänmenoon.
Onnea yhteiselle taipaleelle! Meillä täällä Sieppijärvellä on yhden karvatassun verran hiljaisempaa eikä sisko Rilla millään meinaa uskoa ettei Tasja ryntää kilpasille ulkoillessa tai haasta vetoleikkiin iltaisin.

Tasja ja omat ihmisensä - Johanna ja Marko

Hieman haikeaa on taas..kyllä 6kk:ssa ehtii kiintyä eikä pennun luovutus tässä iässä ainakaan helpompi ole. Järki voittaa tunteen - mulla ei koskaan ollut tarkoitus pitää tästä pentueesta kahta narttua itellä, omat rahkeet kokonaisvaltaisen kasvatuksen ja koulutuksen suhteen eivät riittäisi molemmille. Tasja on omat ihmisensä ansainnut enkä voisi olla tilanteeseen tyytyväisempi. Tasja on vihdoin päässyt kotiin.

Hammaspainia siskon kanssa..

välillä muorilla meni nuorisoon hermo.. :)

Ei kuiteskaan aina..Tasja ja Gipsy sohvalla <3

Sininen hetki

Erikoisen märkä ja lämmin syksy on vihdoin vaihtumassa talveksi ja varsin erikoisella tavalla - yksi askel eteen ja toinen taakse. Joku päivä voi sataa räntää tai puhdasta vettä ja seuraavana päivänä lähes -20'c pakkasta! Kuten tänään.
Meillä oli tänään hyvät hakureenit Käkivaarassa, jossa onneksi on aina lähes 10 astetta lauhempaa kuin täällä alamaissa. Pennuille parin viikon tauko oli tehnyt hyvää - oppimista tapahtuu reeniatauon aikanakin, uskottava se on. Nyt otimme pennuille täysin uudella radalla ja lumihuntuisessa metsässä neljä pistoa/ukkoa ja hienosti irtosivat ilman haamuapuja. Tosin maalimiesten 'katoamisen' alueelle ne näkivät ja samalla vahvistui mitä ollaankaan menossa tekemään. Molempia penskoja kiinnosti kovasti metsässä risteilevät porojen hajut, onneksi pelkät jäljet poronpapanoineen. Itse tokka pyöri alempana Järvirovan pelloilla.

porokoiria?

Reenejä ennen Ansku kuvasi pentuja Toivolan pelloilla ja pihalla. Aurinko ei näyttäytynyt joten kuvista tuli tähän aikaan tyypillisiä sinisen sävyisiä. Olkoon nämä pentujen puolivuotiskuvat, täyttävät viikon päästä 6kk.
Sen verran innostuneita olemme reeniporukan kanssa hausta että tuskin maltamme talvitauolle asettua..vähäisen lumipeitteen vuoksi metsät ovat vielä helposti kuljettavia joten eiköhän vielä muutamat reenit saada kasaan. Eikä näitä karvatöppösiä edes pakkaset hidasta, eikä minuakaan, vesisateiden ja rapakelien jälkeen pakkanen on ihan jees.

Rilla 6kk

Rilla kuuraparta

Tasja hörökorva

Tasja 6kk

Istutaan sitten -Tasja

Kiitos kuvista Ansku!
kuvat(c) Anna-Leena Nordberg

Jälkipellot pakettiin

Marraskuun maisemaa, ei lunta vieläkään!

Enpä olisi uskonut että marraskuun 15.pv tallaan vielä jälkiä koirille..näillä leveysasteilla!! Mutta niin vain on tänä syksynä talvi myöhässä ja lumenpuutteesta kärsivät lähinnä hiihtokeskukset vaan ei me! Olen säännöllisesti pitkin syksyä tehnyt pennuille jäljet vähintään kolme kertaa viikossa, painottuen toki viikonloppuihin nyt marraskuussa valon vähyydestä johtuen. Tänään oli lyhyt työpäivä ja pääsin reilusti valoisaan aikaan kotiin ja eiku mars pellolle.

Rillalle olen viimeiset kahdeksan harjoitusta tehnyt vähennetyllä ruualla eli ruokaa vain joka neljännessä askeleessa. Hyvin on toiminut, en ole huomannut mitään eroa aikaisempaan, ajaa tiiviisti matalalla nenällä nuuskutellen joka askeleen. Jäljet ovat n.puolituntia-tunnin vanhoja ja n. 200m pitkiä, lopussa on pakasterasia palkkana mutta mitään väliesineitä en ole ottanut. Talven aikana vois naksutella ja vahvistaa maahanmenoa esineillä ja siten oikeaoppisesti esine etutassujen välissä. Katotaan kuinka meidän käy..on nimittäin ensimmäinen jälkikoira minulla jolle opetan esineilmaisun maahanmenolla. Rastan peltotreenien ja välillä epätoivoisten esineilmaisujen (tuo esineet) myötä päätin että seuraava pentu opetetaan menemään maahan. Eiköhän se tästä.

Mamin kultakimpale jälkipellolla reenin jälkeen

kuva(c) Raisa H.

Tasjalla olen ajanut pitkiä peltojälkiä, joissa on ruokaa kasoina n.15 askeleen välein ja lopussa pakasterasia. Tämä passaa vilkkaalle Tasjalle josta en usko, tämän hetkisen kehityksen mukaan, tulevan ikinä erikoisjälkikoiraa. Tasjalle nämä jälkireenit ovatkin lähinnä pohjia metsäjäljelle ja ylipäänsä aktivointia ja nenänkäyttöä. Tasja on oikea suhina-santra, herhiläinen jolla keskittyminen vois vähän kaikkeen olla parempaa.

Haun osalta olemme edenneet valmiisiin maalimiehiin (30-40m) joita tuulesta riippuen helpotetaan haamuilla. Intoa piisaa, taitoa on varsin vaikea arvioida näin alkuvaiheessa, kovasti pennut yrittävät paikantaa ukot muilla avuilla kuin nenällä..sen verran huonoja tuulia meidän reeneissä on ollut että tuuli-ilmaisut on jääneet tekemättä alun 'vauvaharjoituksia' lukuunottamatta. Itse ajattelen että nämä syksyn reenit on tavallaan 'herättelyä' lajiin ja varsinainen hakukoulutus aloitetaan ensi keväänä.  Hyvin turrikat on hakuun 'heränneet', syöksyvät innoissaan pistoille ja voi sitä pepun pyörimistä kun häntä vispaa löytymisen merkiksi. Hakua saatamma vielä muutaman reenin verran jatkaakin, katotaan kuinka saamme porukan kasaan.

Otsikon mukaan jälkipellot taidamme nyt laittaa talvipakettiin, on luvannut kunnon lumisadetta viikonlopuksi ja viimeaikaisten pakkasten myötä taitaa olla pysyvä lumipeite. Kyllä tätä mahtavaa pakkasen 'kuivattamaa' jälkikautta tovin kestikin, on mainio reenata rapeilla pakkaspelloilla joissa jokaisen askeleen voit omin silmin nähdä ja siten varmistua koiran oikeasta suoriutumisesta.

Tässä siskosten isänpäiväkortti Peikolle! :)

Talvi on edessä, pitkä ja pimeä talvi, joka meillä tarkoittaa tottikseen keskittymistä. Työsarkaa riittää ja kaikki homma vielä tuplasti molemmille pennuille. Huh. Vaan en valita, viime talven ahdistukseen ja suruun verrattuna tämä tuplatyöstäminen on suorastaan ihanaa!

Vuosi

Viime päivinä on ajatukset haikeina hiipineet viime vuoteen..marraskuun 9.pv. Raskas vuosi on takana, myönnän. Eipä silti kyllä vuoteen mahtuu paljon iloisiakin asioita, mutta tällä hetkellä, tänä päivänä ikävä on päällimmäinen tunne.
Sallin kuolemasta on tänään tasan vuosi. Muistan se päivän kuin eilisen. Samanlainen pakkasen kirpaisema marraskuun arkipäivä, joka päättyi suureen menetykseen ja suruun.
Vuoden mittaan olen miettinyt oikeuttani surra ja itkeä koiraa, ei täällä maalla läheskään kaikki ymmärrä eläimen menettämisen aiheuttamaa surua, enkä kyllä olekaan suruani julkisesti 'laulanut'. Minun suruhan se onkin, tunne omassa sydämessä ja sielussa.
Loppukesästä lähipiirissäni koettiin suuria menetyksiä ja taas tunsin miten voimaton ihminen on kuoleman edessä ja miten yllättäen lähtö voi tulla, kelle tahansa. Oli nuori tai vanha, ihminen tai eläin.

Menettämisen pelko on aika ajoin hiipinyt mieleeni kun kattelen Rillaa juoksemassa pihalla tai käpertymässä syliini sohvalla. Olis epäreilua ja vastoin kaikkia todennäköisyyksiä että menettäisin Rillankin nuorena. Onhan sekin täysin mahdollista mutta ei passaa liikaa antaa ajatuksia menettämisen pelolle jää vielä moni tavallinen arjen ilo kokematta.

Tänään ajelimme koirien kanssa Vaattojärveen ja kävimme Sallin haudalla. Pakkasen jäädyttämässä hautakummussa näkyivät hirven jäljet hiekassa ja koko ympäröivä koivikko oli kylvetty täyteen tuoreita hirvenpapanoita. Järvelän hirvet olivat olleet taas liikkeellä ja käyskennelleet siinä lähistöllä tallaten koirien hautoja. Salli olisi tykännyt tästä ja varmaan antanut hirville lentävät lähdöt. Ehkäpä ne olikin Sallin terveiset meille haudalla vierailijoille - life goes on.