Erkkarimenestystä

Voittajafiilis! pic(c)Minna Tikkanen

Suomen Briard ry:n erikoisnäyttely järjestettiin tänä vuonna pohjoisessa, Kiimingissä OPKY:n Tassutörmällä lauantaina 30.6.2012. Omista koiristani ja kasvateistani mukaan oli ilmoitettu Rilla, Naava, Sinko ja Zelda. Valitettavasti Naava joutui jäämään pois antibiootti ja rimadyl kuurin vuoksi. Naavan tassun pohja ja antura tulehtui pahasti Juhannuksen jälkeen ja lääkekuuri oli välttämätön.

Erikoisnäyttelyn tuomarivieraaksi oli kutsuttu brittikasvattaja Jenny Snelling, kennel Beaugency. Tuomari teki rodun spealistien tapaan tarkkaa työtä ja perusteli kivasti luokkasijoituksia sekä kirjoitutti koirista perusteelliset arvostelut.
Ilokseni tuomari tuntui tykästyvän junnukasvatteihini, joista Rilla voitti luokan saaden laatuarvioinnin ERI1 lisäksi SA:n ja Zelda oli samaisen luokan ERI3 komeasti SA:n kera. Piskuinen Sinko kevyempänä sporttimallina oli laatuarvioinnilla EH luokassa neljäs. Sinkon upeaa turkinlaatua tuomari kehui ja muistutti nuoren nartun tuosta vielä kehittyvän. Olin erittäin tyytyväinen jo tähän ja erityisesti tyttöjen upeaan esiintymisiin ja liikkeisiin.

Boreabrie Shania "Rilla" luokkavoittaja
pic(c)Marko Kurkinen

Rilla jun eri1 sa PN4 sert
pic(c)Marko Kurkinen

Boreabrie Selene "Zelda" jun eri3 sa
pic(c)Marko Kurkinen

Zelda tuomarin syynissä - kiitos handleri Manelle!
pic(c)Marko Kurkinen

Boreabrie Sienna "Sinko" jun EH4
pic(c)Marko Kurkinen

Päivän päätteeksi Rilla nostettiin paras narttu-kisassa neljänneksi saaden samalla arvostetun erkkari-sertin! Juoksimmepa vielä muutaman kierroksen paras liikkuja-kilpailussakin. Rilla etenee liikkeessä matalana pää selkälinjan jatkona ja voi antaa ryhdittömän vaikutelman mutta varsin sulavasti kulkee näinkin ja pitemmällä askeleella kuin esim. pää pystyssä ryhdikkäästi askeltava mummonsa Gipsy.

Rilla liikkeessä
pic(c)Marko Kurkinen

pic(c)Minna Tikkanen

paimenkoira matalana pic(c)Minna Tikkanen

Rodun päätapahtuma alkoi aamusella rotumestaruustokolla. Pipa Pärssisen tuomaroimassa kokeessa meitä edustivat Terhi ja Senna sekä Outi ja Sinko, molemmat alokasluokassa. Sinko selvitti ensimmäisen kokeensa 1-vuotiaan vauhdilla ja tyylillä, josta huokui vahva osaaminen vaikka hyppy menikin nollille. Sinkolle ja Outille 168p 1-tulos ja 2.sija. Senna teki huolettomaan tapaansa kaiken vähän 'sinne päin' keräten lopulta 140p ja 2.tuloksen. Onnea tytöt ja tsempit eteenpäin!

Senna ja Terhi tokoilemassa
pic(c)Marko Kurkinen

Outin ja Sinkon tyylinäyte
pic(c)Marko Kurkinen

Upea kontakti!
pic(c)Marko Kurkinen

Erkkarin jälkeen suuntasimme siskoni mökille Keminmaahan saunomaan ja grillaamaan, meitä oli pikkuisessa mökissä ja saunakammarissa kaiken kaikkiaan viisi yöpyjää ja lauma koiria, briardeja, schapendoes ja bostoneita. Hyvin mahduimme ja juttua riitti aamuyön tunneille saakka. Osa matkasi seuraavana päivänä Rovaniemen KV näyttelyyn ja me Riinan ja Zeldan kanssa pikkuiseen pentutapaamiseen Tornion agikentälle, vesisateeseen tietysti ;) Zelda pääsi agsaamaan Jennan ohjissa ja Otto pääsi näyttelyreeniin minun käsissä. Yhtään kuvaa ei tullut otettua litimäristä sisaruksista mutta oli kiva nähdä erityisesti Otto-poikaa ja tunnistaa sekin hyvin samasta muotista tehdyksi kuin sisarensa, vauhdikas ja ylen ystävällinen nuori koira.

Keskellä kesää

Viileän ja kolean alkukesän jälkeen on kesä kunnolla päässyt vauhtiin täällä pohjoisessakin. Valitettavasti sen huomaa myös itikoiden ja mäkäräisten määrästä..voi surkeutta, niitä meinaan riittää tänä kesänä. Omasta puolestani en valita, en ole herkkä hyönteisten pistoille mutta koiraparat säälittää. Vaikka briardilla on pitkän turkkinsa ansiosta omaa suojaa sääskiä vastaan, niin mäkäräisten puremilta nekään eivät säästy. Mäkärät kaivautuvat turkin alle ja jättävät jälkeensä kutiavia isoja punaisia veriläikkiä.
Monena kesänä olen turvautunut punkkimyrkkyihin, vaikka näillä leveysasteilla ei punkkeja olekaan, ainakaan isommassa määrin. (En ole koskaan omista koiristani löytänyt punkkeja) Tehokkaimmaksi olen kokenut Bayvantic liuoksen, joka punkkien lisäksi tehoaa lentäviin hyönteisiin. Niskaan ja selkään tiputettava liuos on rasvaisen oloista ja tuoreeltaan tuoksahtaa väkevälle. Vaikutusaika on n.1kk. Omat koirani eivät ole ko litkusta mitään sivuvaikutuksia saaneet, ei ole ilmennyt kutinaa eikä pahoinvointia. Turkasen kallista tämä 'myrkytys' on, neljän putkilon pakkaus isoille koirille maksaa lähes 60euroa! :O

Koirien reenaus on jäänyt juhannustohinassa vähälle. Hakuporukan koirissa alkoi olla kennelyskää ja toisilla keskittymistä jälkikokeeseen, joten haku on meillä pikku tauolla. Jälkeä olen tehnyt Rillalle ja Rastalle kolme-neljä kertaa viikossa, mutta nyt alkaa olla jälkipellotkin niin pitkässä heinässä, että hädin tuskin jäljestävää koiraa erottaa heinikosta. Tauon paikka siinäkin, odotamme leikkuupuimureita tai paremminkin paalauskoneita maisemiin. :)

Juhannuksena Naava oli meillä pari päivää hoidossa. Kaupunkilaistyttö nautti täysillä maalaismaisemista, uintiretkistä ja metsälenkeistä. Vauhtia riitti kun siskokset painattivat menemään ja vissiin sitä vauhtia oli liikaakin, koska Naavan anturat alkoivat oireilla sunnuntaina, harmittavasti neiti on tainut periä mummonsa kuivat ja hauraat käpälät ja polkuanturat ovat herkästi 'auki'. Toivotaan että olisi ohi menevä hauraus. Vinkkinä saimme käyttää Nutrolin öljyä sisäisesti ja perinteistä tummelia ulkoisesti. Näitä aijomme kokeilla. Olisi tosi ikävää jos agilitykoiran anturat koituisivat jokakesäiseksi vaivaksi.

Pose rannalla, aurinko meni tosin pilveen ja vei parhaan valon..

Naava laiturilla

Söpöt siskokset <3

Naavan jälkeen meille tulikin herraseuraa alkuviikoksi. Raisa läksi Oonan kans riiustelureissulle ja Kamu pääsi meille hoitoon. Tytöt tykkää, Kamu on ihana poika. :)

Hakuopissa

Rovaniemen palveluskoirakerho järjesti pk-leirin Hirvikarissa 1.-3.6.2012. Hakuun oli saatu niin mielenkiintoinen kouluttaja että itsekin varasin paikan kuunteluoppilaaksi lauantaiksi. Hakukoulutukseen oli tarjolla kahdeksan koirakkopaikkaa ja tietysti paikat oli ensisijaisesti suunnattu kerhon aktiiveille ja talkoopisteitä keränneille harrastajille. Itse en ole vuosiin kerholle talkoillut, johtuen juurikin pitkästä välimatkasta, joten suuntasin kuuntelemaan ja toimimaan tarvittaessa maalimiehenä.
Kouluttajana toimi Reija Nieminen, moninkertainen haun SM-mitalisti ja Suomenmestari 2010 malinoissillaan "Ara" Eloketun Etiäinen.

Itelle hain koulutuksesta lähinnä 'uusia tuulia' eli koulutustapoja ja vinkkejä nuoren koiran hakukoulutukseen sekä samalla oppia omalle hakuryhmällemme ja koirillemme. Varsinaiset reenikoirakot saivat leirin alkupalaverissa selostaa oman koiransa ongelmia, joihin sitten pureuduttiin reeneissä. Kuunteluoppilaan näkökulmasta ongelmia oli onneksi monenlaisia kuten oli odottavissakin, sen verran eri ikäisiä ja eri koulutusvaiheessa koirat olivat. Puhumattakaan eri ilmaisutavoista (rulla tai haukku) ja eri roduista, joukossa oli belgien ja sakemannin lisäksi porokoira, amstaffi ja riiseni.

Omalla kohdallani, Rillan koulutusta ajatellen, suurin 'valaistuminen' oli ihan siinä Reijan perusperiaatteessa - hakukoulutus on pitkälti tehokkaan risteilyn opettamista eri variaatioin. Näitä eri tapoja esiteltiin useita, oli 'norjalaista sekametsää', canista (muistaakseni Canis-lehdessä esitelty tapa, siitä nimitys), IT (Ismo Tabell)-tekniikkaa. Tein leirin päätteeksi pari sivua muistiinpanoja itelleni, pitää jossain vaihessa Rillan reenien edetessä kirjata niitä tänne blogiinkin, virtuaaliseen säilöön.

Nuoren aloittelevan koiran koulutuksessa Reija aloittaisi perinteisillä tuuli-hauilla eli tuulta hyväksi käyttäen koiran kanssa kuljetaan alueella ja maalimiehet löytyvät 'vahingossa' iloisesti runsailla kehuilla ja palkoilla palkaten. Tuuliharjoitusten tarkoitus on tietenkin avata koiran nenä ja maalimiehen löytäminen ilmavainuilla. Tuuliharjoituksista siirrytään keskilinja-lähetyksiin pakenevilla, haamuilla ja mielikuvilla ja aina suorapalkoilla. Tämän tyyppistä harjoitusta tehdään 50-70 kertaa eli n.1-1,5 vuotta sisältäen risteilyharjoituksia sisääntuloineen ja yliheittoineen, tyhjiä otetaan mukaan pikkuhiljaa reenien edetessä.

Ilmaisuharjoitukset tehdään kentällä tai erikseen jossain muualla kuin radalla tai miksei hakuradallakin mutta ilman muuta risteilyttämistä. Ilmaisu kytketään mukaan varsinaiseen ratareeniin vasta sitten, kun koiralla on risteily hallussaan ja vahva maalimiesmotivaatio. Erikseen opetettavissa ilmaisuissa hallinta korostui, koira ei saa olla röyhkeä palkantoivossa ja kaikki palkkaaminen tapahtuu lopulta ohjaajan luvan kautta. Koira odottaa maalilla rauhallisesti maassa ja siitä ohjaajan tultua vierelle koiran on otettava katsekontakti ohjaajaan ennen kuin vapautetaan palkalle. Ilmaisureeneissä harjoitellaan myös umpipiilot tavallisten pressulla peitettyjen maalimiesten lisäksi.

Reija korosti kovasti hakureenien iloisuutta ja 'helpottamista' vanhojen jo kisaavien koirienkin kanssa, oman koiransa kanssa hän joka kevät aloittaa 'vauvareeneistä' ja läpi reenikauden koira saa vaihtelevasti suorapalkkoja, pakenevia 'jäniksiä' ja varsinaisia ilmaisuja kiintorullalla.

Todella mukava ja antoisa päivä tuli vietettyä aurinkoisessa mutta tuulisessa Hirvikarissa. Ihana oli tavata ja porista sekä reenailla vanhojen tuttujen reenikamujen kanssa, Minna M, Nella, Outi ja Laura unohtamatta uusia hakuun hurahtaneita harrastajia lahjakkaineen koirineen.
Kiitos koko porukalle ja koutsillemme Reijalle.

Tämän postauksen kuvissa on Rilla-lilla eilisissä vesisadereeneissä täällä Sieppijärvellä, meidän omassa reeniryhmässämme on nyt täysi höyry päällä, ollaan ihan hakuun hurahtaneita kaikki! :D

Kuvat(c)Anna-Leena Nordberg

Vuosipäivä

Paljon onnea minun ihanille kasvateilleni - Rilla, Naava, Sani, Sinko, Zelda, Tasja ja Otto! Tänään juhlita ei suotta, S-penskat täyttää 1-vuotta!
Muutamia kuvia liitän tähän vuosipäivä postaukseen, lisääkin saa lähettää ja varsinkin Sinko ja Sani voisivat keimailla vähän kameralle. ;)
Lahjapaketit on lähetetty ja toivottavasti parin päivän sisään saapuvat perille.

Söpöläinen Naava

Naava 1 v

Zelda-villikko

Zelda ja saalis

Otto nuorukainen 1v

Lilla-Rilla 1v

Naavan kuvat (c) Jenni Rundgren
Zeldan kuvat (c) Jukka Pullinen
Otton kuva (c) Marjo Lehto
Rillan kuvat (c) Raisa Hartikainen

Näytelmissä

Niin koitti aika roudata juniorit ensimmäiseen näyttelyyn. Pohjoisen ulkonäyttelyt ja samalla kesäkauden korkkasi Oulun Koirakerhon ryhmänäyttely, tällä kertaa Kempeleen koulukeskuksessa. Monista pohjoisessa asuvista kasvateistani kehään oli ilmoitettu omat junnutytöt Naava ja Rilla.

Jenna ja Naava ovat kovasti reenineet kehässä juoksemista ja ryhdissä seisomista. Naava on varsin vilkas tapaus ja kierrokset nousevat pienestäkin vauhdinnostosta. Suhteellisen hyvin Naava malttoi seisoa ja muutamaa pomppua lukuunottamatta liikkeetkin saatiin näytettyä. Jennan ja mukana reissanneen Sofian mielestä Naavan esiintyminen oli paljon huonompaa kuin parin viikon takaisessa mätsärissä Kemissä. Kaikesta huolimatta ERI napsahti ja Naavalle näytettiin punaista 'korttia'.

Naavan hammaskalustoa tsekataan

Ryhdikäs Naava

Boreabrie Shakira jun ERI2

Rilla on luonteeltaan rauhallisempi ja esiintyminen ja liikkuminen varmempaa. Tuomari Anna Brankovic tykkäsi kovasti vahvasta Rillasta ja mekin saimme ERIn ja kilpailuluokassa Rilla sijoitettiin siskonsa edelle ensimmäiseksi saaden samalla SA:n.
Paras narttu-luokassa Rillan piti juniorina juosta keulassa kilpakumppanien tullessa perässä ja siinä kyllä neidin pää pyöri ja häntä nousi. Valioluokanvoittajan Millin ja veteraani Tonnin jälkeen Rilla sijoittui PN3:ksi ja sai ensimmäisen serttinsä! Eipä voi olla kuin tyytyväinen tyttöjen ensiesiintymiseen ja Rillan SA ja sen myötä eka sertti toki kruunasi päivän.

serttityttö Rilla

Boreabrie Shania jun ERI1 SA PN3 SERT

hännänkannossa on sanomista..

parasta narttua valitaan

Nykyisin näyttelystä ei anneta edes niitä eri värisiä palkintonauhoja vaan laatuarviointi ja kilpailuluokan sijoitus näytetään (typerästi mielestäni) pahviläpyskällä kehäsihteerin toimesta. Toisin kuin jalkapallossa, punainen kortti on oikein haluttu mutta keltainen (H) ei niinkään. ;)
Seuraavaksi suuntaamme kesäkuun lopulla Kiiminkiin rodun erikoisnäyttelyyn, jossa kovassa kilpailussa punainen kortti olisi jo suuri saavutus meille ja sininen (EH) luultavasti se todennäköisin. Muutamiin pohjoisen heinäkuun näytelmiin olen suunnitellut tyttöjä ilmoittavani mutta harkinnassa on vielä kummanko vai kummatki. Koiranäyttelyiden ilmoittautumismaksut ovat sen verran suolaiset ettei missään isommassa määrin ruveta kehiä kiertämään.

Kuvat(c) Minna Saarimaa

Maata näkyvissä!

Aurinko armas tekee kovasti töitä ja lumet saavat kyytiä näilläkin leveysasteilla - vihdoinkin! Aika epätoivoiselta on kevään tulo täällä vaikuttanut, kylmä pohjoistuuli ei tuntunut hellittävän millään ja välillä on tullut 15cm uutta lunta ja taas palveluskoiraharrastajien suupielet ovat alaspäin. Onneksi itellä ei ole kisakoiraa reenimaastoja jonottamassa, mutta muutamalla kaverilla on jo koepaikka varattuna ja kokeet parin viikon kuluttua. 'Vuodet eivät ole veljeksiä' sanotaan ja tänä keväänä sen on kyllä saanut tuta. Viime keväänä tähän aikaan piha oli haravoitu ja orvokkiapenkkiä suunniteltiin täysillä. Nyt en ole edes kaivanut haravaa esille, lumilapiolle on ollut hommia lähinnä.
Mustaselässä lenkkeillessä olen löytänyt parikin sulanutta metsäkaistaa johon voi tallata esineruudun tai vaikkapa pikkujäljen. Tosin en ole ajatellut ottaa Rillalle metsäjälkeä vaan jatkaa pellolla pitkälle kesään, toivon mukaan siitä mihin syksyllä jäätiin. Järvirovan pellot alkavat olla lumesta vapaat mutta toivottoman märkiä vielä, odotamme että aurinko ja tuuli tekevät tehtävänsä ja kuivattavat reenipeltomme. Meillä ei ole kiire minnekään.
Esineruudun tein tänään Kittisvaarassa odotellessamme näyttelyreenien alkamista Rohkihallilla. Vaaran eteläinen rinne oli täysin sula laajalta alueelta, joten saimme pikkureenin jälkeen tepastella kevään ensimmäisen metsälenkin. Koirat olivat tietysti kuin kesälaitumelle päästetyt vasikat, juoksemista, pyörimistä jäkälikössä ja poronpapanoitten herkuttelua, tietty.
Esineruudussa tein Rillalle helpon mielikuvaharjoituksen, veimme yhdessä hanskan n. 30m etäisyydelle ruudun lähetysreunasta ja pudonneen hanskan mielikuvalla Rilla syöksyi kuin tuulispää sitä hakemaan. Tsip ja pallopalkka! Siitä se lähtee!
Rasta sai hakea kolme esinettä ilman mitään apuja ja hyvin nousivat.

Täällä se jossain on..

pallopalkka!

metsälenkillä

paljon ihania metsän hajuja

Näyttelyreeneihin suuntasimme tyyliin "viikon päästä olis näyttely, pitäiskö jotain reenatakin'. Itseasiassa olen kyllä juoksuttanut ja seisotellut Rillaa kotipihalla mutta nyt lähdimme katsomaan kuinka käy kun on häiriötä eli muita koiria edessä, perässä ja vieressä. Hyvin se meni, no panic. Rilla on toki kiinnostunut koirakavereista mutta malttaa silti keskittyä seisomaan ryhdikkäästi ja ravaamaan rauhallisesti. Ensimmäisellä kierroksella perässä juokseva koira vähän jänskätti mutta parin kiekan jälkeen ei pätkääkään. Hampaiden näyttö ja kopelointi vieraan ihmisen toimesta ei ollut juttu eikä mikään ja saimmepa Rillasta virallisen mitankin säkämitalla mitattuna, plikka on säkäkorkeudeltaan 60-61cm 11 kk iässä joten tuskinpa korkeutta enään tulee, massaa ja turkkia kylläkin.
Rilla ja Naava saivatkin paineita näyttelymenestykseen kun sisko Zelda käväisi viime sunnuntaina Rauman näyttelyssä avaamassa uransa hienolla tuloksella junioriluokan ERI1 SA PN3 sert ja ROP-juniori (epävirallinen Royal Caninin sponssaama kilpailu). Zelda oli handlerinsa Kaisan esittämänä esiintynyt upeasti ja osa menestyksestä kuuluu toki 'kenneltyttö' Maikille beatyboxeineen ;) Riinalle kiitokset ja onnittelut, ihanaa että jaksatte puuhastella ja viedä nättiä junnua näyttelykehäänkin.
Zelda korkkasi kehät ihka ensimmäisenä kasvateistani ja tulos oli mitä mahtavin! Mane tuumaskin että olen ihan epäonnistunut 'kasvatustyössäni' kun rupusista 'käyttökasvateistani' onkin tullut näyttelykoiria! ;)

Zelda kehässä Kaisan esittämänä

tuomarina Donna Conod Kanadasta

Zeldan kuvat (c) Tanja Nummelin

Mopotyttö

Savon tytöllä menee lujaa! Johanna laittoi Tasjasta uusia kuvia ja kuulumisia ja kyllähän tyttö on kuin kevättä rintaan saanut nuorukainen bensaa suonissaan. Pitkän talven aikana on vissiin sukulaiskoirien geenit uinuneet mutta nyt kevään ja mopokelien myötä on selkeä sukuominaisuus hypännyt esille. Tasja on isänsä tassunjäljissä, jos ei mopopoika niin mopotyttö. *Huoh*
Kevyenliikenteen väylillä lenkkeiltäessä on tämä ominaisuus kaikessa "ihanuudessaan" hypännyt esille - ohikiitävät autot, mopot, pyöräilijät aiheuttavat mahdottoman vimman jahdata eikä käskyt ja pakotteet tunnu missään vaan tuntuvat menevän kuuroille korville. Kotona Tasjaa ei pidättele edes ovet jos nuorison skootteri startataan pihassa..Onneksi Johanna on päättänyt 'ottaa härkää sarvista' ja tarttua ongelmaan heti. Tasja asuu sen verran maalla ettei sen kans liikenteen seassa aina joudu 'painimaan' mutta ominaisuutena ja käytöstapana jahtaaminen on ikävä ja rasittava tapa.
Samanlaista käyttäytymistä (joskin lievempänä) on kevään myötä osoittanut Naava, jonka kanssa Jenna joutuu kohtamaan kevyenliikenteen kirot joka päivä Tornion lähiössä lenkkeillessä.

Koulutus vaatii pitkää pinnaa ja on välillä epätoivoista koiran turruttamista liikenteeseen, kaksi askelta eteen ja yksi taakse, mutta eteenpäin silti mennään vaikkakin hitaasti.

Muuten Tasjalle kuuluu hyvää, siitä on kasvanut kaunis hyvinhoidettu juniorityttö, joka nähtäneen kesäkuun alussa depytoimassa näyttelykehässäkin. Reeni-intoa Johannalle, sekä näyttelyreeneihin että muihin aktiviteetteihin, voin taata ettei tartte koiraa perässään vetää! ;)

Tasja hankikannolla pääsiäisenä

Vapun tunnelmissa

Pihavahti kotitiellä

Ylpeä futaaja!