BB-leiri

Kasvattien omistajien kanssa sovittiin jo viime kesäisen treffipäivän jälkeen, että tänä kesänä treffataan vähän pidemmän kaavan mukaan. Toiveissa oli viikonloppuleiri vähän isompien reenien ja tapaamisen merkeissä. Harmittavan vähäiseksi jäi lopulta osallistujien määrä, meitä oli vain neljä tehokasta mimmiä ja 9 koiraa, joista 6 oli kasvattejani. Viime hetken peruuntumisia tuli koirien tai omistajien tapaturmien vuoksi.
Leiripaikaksi valikoitui Vaalan Säräisniemessä sijaitseva Oulujärven lomakylä (leirintäalue), joka oli tuttu paikka monilta aikaisemmilta leireiltä pohjoisen briardien kanssa. Vuokrasimme ns. ison mökin, jonne mahduimme koirinemme kaikki neljä. Ruokahuollosta vastasimme kaikki kimpassa kunhan ensin oli käyty paikallisesssa S-marketissa täyttämässä ostoskassit.
Alueen puitteet on kyllä maastojen osalta koiraleirille erinomaiset. Ympärillä on jäkäläkankaita silmän kantamattomiin ja leirintäalueella tilaa reenailla tottista. Rannalla on monta sataa metriä hiekkabiitsiä, jossa saa uittaa myös koiria.
Ajankohta, elokuun eka vkl, ei ollut paras mahdollinen koiraleirille. Leirintäalueella oli vielä paljon muita matkailijoita, karavaanareita ja mökkeilijöitä. Sovimmekin ensi vuoden leirin vähän myöhäisemmäksi, elo-syyskuun vaihteeseen näillä näkymin.
Leirin pääpaino oli reenata pk-maastolajeja, lähinnä hakua ja metsäjälkeä sekä esineruutua. Iltasella oli tarkoitus ottaa enempi tottista, vaan aika vähäiseksi jäivät tottis ja tokoreenit. Koirat tuntuivat olevan maastoreeneistä melkoisen sippejä ja toisaalta ruuanlaitto ja omistajien 'huolto' vei oman aikansa.

Hakureenit suunniteltiin jokaisen koiran kohdalta etukäteen, näin säästimme aikaa keskilinjalla, kun ei tarttenut pohtia millainen reeni kullekin koiralle tehdään. Riina oli vielä kirjannut suunnitelmat pieneen sinikantiseen vihkoonsa ja sieltä kätevästi lunttasimme kunkin koiran ohjelman. Hakua ehdimme reenata eniten, tosin se myös vie kaikkien aikaa eniten. Lauantaina Ohmi, Zelda, Sinko ja Jäynä tekivät kukin kaksi kierrosta ja minun ja Jennan koirat yhden reenin kukin. Sunnuntaina ennen kotimatkaa reenimme vielä yhdet kierrokset hakua eri radalla kuin lauantaina.
Esineissä saimme perjantai-iltana hyvät yhteisreenit ja lauantai-iltana Outi ja Riina tekivät vielä omilleen esinereenit.
Jälkeä tekivät vain Jäynä ja Pepsi. Jälki lajina on silleen helppo reeniä itsekseen, vaan kylläpä meille ainakin teki hyvää ajaa vieraan tekemä jälki vierailla kepeillä ja täysin uudessa maastossa.
Pepsille Outi teki 500m jäljen muutamalla kulmalla ja lyhyellä n. 10m janalla. Pepsi nosti jäljen huolellisesti oikeaan suuntaan ja eteni kepiltä toiselle kulmat hienosti selvittäen. Jälki ehti vanheta yli 2h, joten olin oikein tyytyväinen Pepsin suoritukseen.

Rilla

Sinko

Zelda

Naava

J-mies työmies

Ohmi

Esineruutu tallottiin suikaleisiin ja koetimme lainailla toistemme esineitä, jotta jokainen koira sais kokemusta vieraista esineistä. Pepsille tein mielikuvaharjoituksella (näki esineen viennin) ekan reenin (hyvä) ja toisessa ilman mielikuvaa (huonompi). Reenin tuloksena päätimme että Pepsille vois ottaa jo valmiita esineitä, siten että aluksi hakisimme esineestä hajun- paluu lähetyslinjalle ja koira töihin. Siinäpä meille plääni loppukesäksi...syksymmällä sitten jo valmiita ilman hajujen hakua 😉
Rilla pääsi pitkästä aikaa hakuilemaan ja etsimään esineitä. Sen osalta leirillä keskityttiin enempi höntsäilemään ja puuhastelemaan, samoin kuin Jennan koirat Naava ja Panda. Rillan kanssa on viime vuodet tehty pelkästään peltojälkeä, mutta ilahtuneena ja vauhdikkaana se työskenteli ukkoja ja esineitä etsien.

Tottisreeneissä iso osa kului Ohmin haukuttamisprojektiin, vielä ei kunnon haukkusarjaa saatu järkäleestä ulos mutta sentäs muutama haukku jo irtosi. Tokoilijat tekivät ruutua ja ohjattua noutoa ja me Pepsin kanssa lähinnä seuraamista tyyliin haukulla mielentilan "nostoa", siitä sivulle ja seuraamaan.

Ihan selkeesti aika loppui kesken. Olis ollut paljon töitä ja reenimistä tottiksessa monenki koiran osalta, vaan kyllä nuo maastolajit vie niin paljon aikaa. Jos olis ollut enempi jälkireenaajia ja ylipäänsä koirakoita, olis voinut jakaantua kahteen maastoryhmään, hakuun ja jälkeen omat porukat.
Jospa sitten ensi syksynä isommalla porukalla. Toiveissa ja haaveissa olis Rillalle toinen pentue loppuvuodelle/vuodenvaihteeseen joten jospa ens leirilä olis samalla pentutreffit 😍
Kiitos mukavasta leiriviikonlopusta Outi, Riina ja Jenna - tehokkaiden reenien ohessa just parasta on vaan hengailla samanhenkisten tyyppien kanssa saunoen, uiden ja kuohujuomia kilistellen 😜

Helteet jatkuu

Kovin on yksitoikkoinen ollut tämä helteinen heinäkuu. Jos olis ilmastoitu kämppä ja tykkäis päivät makoilla auringossa niin mikä ettei..mutta kun ei ole kumpaakaan niin on kyllä ollut "kärsimystä". Onneksi sääskiä, mäkäräisiä ja muita öttiäisiä on ollut kuivuudesta ja kuumuudesta johtuen niin vähänlaisesti että yölläkin on voinut pitää ulko-ovea auki. Koko yön tuuletus ja raitis yöilma on ollut helpotus sekä koirille että mulle.

Jotain pientä reenintynkää olen koettanut viritellä joko aamuisin tai iltamyöhään. Tottista siis. Muutaman pari-kolme päivää oli mukavat +20-22'c ja silloin tein kahtena iltana jäljet, Pepsille metsään ja Rillalle pellolle. Huomatakseni vain että niitä pirun mäkäräisiä oli kyllä paljon siellä metsän siimeksessä..😞 oi kuinka odotan elokuun viileneviä iltoja ja syyskuun kuulaita päiviä...

Uusi pressueste on toiminut lähinnä varjopaikkana...

Pepsin kanssa kävimme tällä erää viimeisen näyttelyn Kemissä. Harmittavasti siellä oli tuomarinvaihdos eikä tosiaankaan meille edulliseen suuntaan. Olin ilmoittanut kovin jo vaalean blonditytön inttinäyttelyyn mahdollisen cacibin toivossa ja alkuperäinen unkarinsetä tuomarina kiinnosti... vaan aika vähiin kävi toiveet tuomariksi vaihtuneen Päivi Eerolan kehässä. Hän nimittäin löysi kaikki Pepsin virheet ja kovin nuorekkaasta habituksesta ja keskeneräisyydestä lätkäsi meille sileän ERIn. Se oli siis lyhyestä virsi kaunis keikka Kemiin ja pääsimme hetikohta aamuisen briardkehän jälkeen kurvailemaan kotia kohti.
Pepsin saldo tämän vuoden näytelmistä: 4 x sertti ja 1 x nordsert ja 4 x ROP ja palkintona rusettien lisäksi 54euron edestä palkintolahjakortteja Mustiin & Mirriin. Tiedossa siis herkkuja ja puruluita pitkäksi aikaa... 😛

R-veljekset Peikko ja Ohmi viime kesäiseen tapaan treffasivat Porin näyttelyssä. Viime vuotisen tuomarin nimeämä "Kain ja Abel" veljeskaksikko esitettiin nyt isoina poikina nuortenluokassa ja tällä kertaa pidemmän korren veti Ohmi. Peikolle tuomaritäti olisi toivonut tasapainoisempia liikkeitä ja tällä kertaa oli tyytyminen siniseen lätkään eli EH. Liikkeet ovat ehkä parasta Ohmissa ja liiketuomarina Marjatta Pylvänäinen -Suorsa valitsi Ohmin parhaaksi urokseksi kera sertin ja cacibin  ja vielä lopuksi ROP-briardiksi! Mahtavaa, siinä se tuli, kesän tavoite eli yksi sertti Ohmelille ja PALJON paljon muuta ylimääräistä 😍

Kain ja Abel :)

Ohmi ja Peikko

Samaan aikaa Porin kehien kanssa hikoilivat Outi ja Sinko Kemin Piirimestaruustokoissa. Lähes vuoden kisatauko päättyi EVL 3-tulokseen hyvällä 'sarjalla' vaikkakin muutamalla nollalla. Samalla varmistui RPKK:lle joukkue PiirM voitto! Hyvä tytöt! Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyn kokeita 😊

hellepuuhaa parhaimmillaan..

Peikon oma palju :)

Hikeä pukkaa

Koko kevään ja alkukesän kuivuus jatkui sitten heinäkuussa kamalilla helteillä - joille ei näy loppua! 😡 Jotenki sitä sai kesäkuussa maastoreenit tehtyä rutikuivilla mäntykankailla tai pelloilla, mutta nyt nämä helteet on vieneet kaiken motivaation ja osittain mahdollisuudenkin tehokkaisiin reeneihin.
Naava tuli vielä hoitoon pariksi viikkoa, joten ihan suosiolla luovuin yö-reenisuunnitelmista ja keskityimme lähinnä kevyisiin aamu -ja iltalenkityksiin ja uimaretkiin järvelle tai metsälammille.

Jospa nämä kelit tästä jossain vaiheessa helpottaisivat ja pääsis jatkamaan reenejä ja aikomus ja suuri tarvekin olis Pepsin kanssa yhteisreeneille Rovaniemen kentällä.

Kesän yllätyksestä on vastannut Riinan Ohmi, joka Tesla-schapen siivellä pääsi lahden taakse Viroon näyttelyturneelle. Ohmi oli kaikissa kolmessa näyttelyssä rotunsa paras keräten rusetin jos toisenkin mukaansa. En ole näitä etelän R-poikia livenä nähnyt sitten pentuajan, mutta kuvista olen katellut että kivasti on Ohmilla turkkia ja ilmeisesti massaakin on saanut keväästä. Raikulipojan handlauksen on Riina koettanut ulkoistaa mahdollisuuksien mukaan ja tälläkin reissulla Suski ja Anni esittivät Ohmia edukseen ja menestyksekkäästi.
Ohmin Pärnun saldo oli siis  3 x sert ja 2 x CACIB ja 3 x ROP. Onnea Riina & Ohmi vielä kerran! 😊

Kesä-heinäkuun vaihteessa Sari käytti Nitron MH kuvauksessa Kiimingissä. Nitro oli kovin omanlaisensa, vilkas ja sosiaalinen, leikkisä ja ryöpsähtelevän kiinnostunut kaikesta ympärillään tapahtuvasta. Kiitos kuvauttamisesta!

Meillä (Pepsillä) taitaa jäädä MH kuvaus hamaan tulevaisuuteen, sillä suunniteltu cockerien järkkäämä kuvausvkl ei toteutunutkaan ja epävarmaa on toteutuuko edes ensi vuonna (täällä pohjoisessa ainakaan).

Kesän alkua

Alkukesään on hyviä uutisia ja tuloksia riittänyt. Ärrät eli nuorisojengimme on kunnostautunut sekä kokeissa että näyttelyissä. Omista koirista Pepsin kanssa olemme käyneet pari näyttelyä. Ensin toukokuun lopulla Rovaniemen ryhmänäyttelyssä, jossa Pepsi ainoana briardina nappasi SAn ja sen myötä sertin ja ROPin. Olen ilmoittanut ja maksanut Pepsin vielä pariin kesän näytelmään, joista viime sunnuntaina oli Rovaniemen Nord-näyttely. Sielläkin saimme 'kaiken' eli Pepsi oli ROP ja sai tavan sertin lisäksi myös NORDSERTin, joka nyt ei kauheesti mulle merkkaa. Nordic-valioksi näitä pitäisi kerätä kolmesta eri pohjoismaasta eikä meillä kyllä ihan lähivuosina ole aikomusta naapurimaiden kehiin. Ennen ulkomaan keikkoja odotellaan aikuistumista, väriä ja KÄYTTÖTULOSTA!! 😀

Velipoika Peikko on käynyt muutaman kehäkeikan alkukesästä. Raumalla Harry Tastin arvostellessa Peikko jäi ilman SAta saaden kuitenkin ERIn. Forssan Kr näyttelyssä ruotsalaisella tuomarilla Peikko vei koko potin ollen ROP ja saaden toisen serttinsä.
R-nuorisoa nähtäneen vielä useitakin tämän kesän kehissä. Nythän passaa vielä kulkea kun on kohtalainen väri ja tukkaakin. Ensi vuonna taitaa olla enempi tai vähempi blondeina kaikki.

Rovaniemellä asusteleva Ru eli Boreabrie Rianna on omistajansa Tuijan kanssa kunnostautuneet sekä paimenessa että verijäljellä eli mejässä. Ru on suorittanut viime syksynä paimennuksen taipumuskokeen ja käy säännöllisesti paimennusreeneissä tavoitteena syksyllä paimennuksen esikoe.
Tsemppiä reeneihin. Ru ei ole kaikista helpoin koulutettava paimennukseen, kiihkeänä ja saalisviettisenä sillä lähtee helposti lapasesta ja vauhtia tuppaa olemaan liikaa.
Mejä-starttikin on jo takana ja sieltä heti avo 1 tulos 41p ja 1.sija. Ru oli edennyt kuin höyryveturi ja oikonut yhden makauksen, mutta muuten varmaotteisesti ja varsin vauhdikkaasti selvittänyt 1 km mittaisen ja 12h vanhan verijäljen. Mahtava aloitus tälle uralle ja luulenpa että molempien, sekä Tuijan että Ruun motivaatio jatkaa mejä-uraa on huipussaan.

Ru paimenessa
(c) Tytti Tuominen

(c) Tytti Tuominen

(c) Tytti Tuominen

Mejä vaatii ohjaajaltakin paljon, kokeisiin ei niin vain ilmoiteta ja mennä vaan koepaikan saadaksesi sinun tulee tehdä samassa kokeessa toiselle kilpailijalle kisajälki. Jälki krepataan etukäteen ja sitten se ennen koepäivää veretetään ja krepit puretaan ja merkataan piilomerkein. Lisäksi jäljentekijä toimii tuomarin mukana ns. oppaana tekemällään jäljellä. Eli mitenkään helpolla ei tässä lajissa ohjaaja pääse. Kaiken lisäksi koepäivä on pitkä...aamulla aloitetaan ja jäljet ajetaan suoritusvuoroin pitkin päivää, sitten tuomarit ruokitaan ja saunotetaan pitkän kaavan mukaan ja tulokset julkaistaan vasta illalla myöhään. Kokopäivätyötä (ja useampana päivänä jäljen merkkauksineen) myös kisaajille!

Nella ja Spurre

Alkukesän iloisiin uutisiin kuuluu ehdottomasti myös Spurren kuulumiset Savosta. Sinnehän se Spurre lopulta jäi ja sai hyvän kodin Mian, Violan ja Nella-bullin huomasta. Kasvattajana olen huojentunut tästä, ei ole itsestään selvää löytää näin pikaisesti kotia murkkuikäiselle 1,5 vuotiaalle briardurokselle. Onneksi Spurre on silleen kiltti poika ja Mia ja tyttärensä Viola kokeneita isojen koirien ja hevosten käsittelijöitä ja kouluttajia. Kaikkea hyvää sinne Savoon, tsempit arjen kiemuroihin ja Spurren koulutussuunnitelmiin.

Jo joutui armas aika

Nimittäin minun kesäloma alkoi. Kyllä sitä onkin odotettu..ja nyt kun sitä on viikko jo takana niin oma tehokkuus on lisääntynyt puolella. Tällä tehokkuudella tarkoitan koirien reenejä ja nimenomaan suunniteltuja harkittuja reenejä, joissa on eteenpäin vievä punainen lanka (toivottavasti!)

Pepsin kanssa on touko-kesäkuun aikana tehtynä kymmenkunta metsäjälkeä. Paljon on hyvää nähtävissä, intoa piisaa ja sen myötä vähän liikaa vauhtiakin. Pepsi on koiristani ensimmäinen, joka ajaa jälkeä liina kireällä lähes koko ajan, joudun grippiliinaa käyttäessäni pitämään hanskoja käsissäni ja paikoin tuntuu että olo on kuin vesisuksilla, kelpo takakenoasento ja bootsit aurausasennossa 😰 Jäljen reilu vanhentaminen ja vaikeusasteen (kulmia ja kaaria) lisääminen on pikkasen himmannut vauhtia *huh*. Nyt tein pari viimeistä harjoitusta pellolle, tarkoituksena vahvistaa keppien ilmaisuja maahanmenemällä. Pepsi on pellolla selkeesti tarkempi ja rauhallisempi ja minun on ollut helpompi vahvistaa ja vaatia maahanmenoa esineellä(kepillä). Metsässä se saattaa reagoida keppiin vasta sen ohitettua ja tarjoaa maahanmenoa 'väärinpäin'. Sillähän ei ole mitään merkitystä miten se kepit ilmaisee metsäjäljellä, mutta haluan opettaa sille maltillisen kunnon ilmaisun mahdollisia tulevaisuuden erikoisjälkikokeita silmällä pitäen.
Janaa olen ottanut joka metsäjälkireenissä, nyt meillä on joku 10m tyhjää ennen jäljen ylitystä janalla. Aika vaihtelevasti on mennyt, välillä yrittää oikoa ja välillä ottaa takajäljen jonka kyllä itse korjaa melkein jokakerta oikeaan suuntaan. Luulisin että tässäkin tulee parannusta kunhan saan tuon vauhdin alas.

Esineruutua ja suikaleita pitäs ottaa paljon enempi. Niitä on tullu tehtyä ihan liian vähän. Mielikuvareeneistä olemme kuitenkin edenneet sen verran, että nyt Pepsi näkee minun vievän esineet, enään se ei ole itse mukana niitä viemässä. Esineruutu-uudistuksen myötä pitääki reilusti lisätä niitä useamman esineen hakuja, nyt olen haetuttanut sen kaksi ja jos työskentely on ollut vauhdikasta ja motivoitunutta niin siihen loppupalkat ja aamen. Pepsillä on pohjalla hyvä nouto, joten se onneks tunnollisesti tuo esineet käteen saakka ja isommilla hanskoilla tai vastaavilla me vielä revitellään ja leikitään 😃

Reenikentän laidalla kulleropuskassa

Tottiksessa on siirrytty kokonaan hallireeneistä kentälle. Ensimmäiset viis kertaa vain leikimme kentällä hiki päässä ja kieli pitkällä - lopuksi Pepsi sai aina kantaa patukkansa autolle. Tavoitteena olis saavuttaa semmonen mielentila koiralle että kun auto kaartaa kentän laitaan niin kierrokset nousee tappiin! Hyvältä vaikuttaa, viimeksi se tarjosi komeaa seuruuta jo autolta kentälle siirryttäessä eikä edes toisen koirakon reenit häirinneet. Voi että..kun nyt sais rakennettua sille semmosen tottiksen, jossa vietti kantais pitkälle ja johon sillä mielestäni on täydet rahkeet! Olen kyllä varsin taitava myös pilaamaan lupaavat koirani..joten nähtäväksi jää 😥

Rilla - harvemmin kameran edessä nähtynä ...

Mussukat kivellä

Tummia pilviä

Jos oli huhtikuun auringohanget ihanan kevyttä ja huoletonta aikaa, niin toukokuu lähtikin liikkeelle synkemmissä tunnelmissa.
Spurre vaihtoi kotia. Yhteiselo schipperkeurosten kanssa ei enään toiminut ja yhden tuhoisan hyökkäyksen jälkeen oli selvää että Spurre vaihtaa maisemaa. Alunperin oli tarkoitus että Spurre tulee tänne kasvatuskotiin odottelemaan josko uusi pysyvä koti löytyis. Laitoin kuitenkin Siilinjärvelle Mialle viestiä ja kerroin Spurresta. Mialla oli aikoinaan Gipin tyttö Unna, Zhamanen Jeagilla, aikuisena uutta kotia etsivänä sekin Mialle tuli. Miahan innostui ja tarttui haasteeseen ja kolmen päivän kuluttua Spurre oli jo Siilinjärvellä. Uudessa kodissa Spurrella on kaverina enkkubulli Nella, 5-vuotias sterkattu narttu. Nella on ns.oldenglishbulldog eli semmonen korkearaajainen bullityttö. Kuulumiset ja kuvaviestit ensimmäisten viikkojen osalta ovat olleet lupaavia, mutta edetään maltillisesti, vielä Spurre on Mian laumassa ns.koeajalla. Toivotaan parasta.

"Paskan määrä on vakio" sanonta pitänee paikkansa myös koiraharrastuksessa - ja kasvatuksessa. Niin kovasti kun iloitsin R-pentueen luustotuloksista, terveistä lonkista ja kyynäristä, niin eikös nämä kaksi viimeistä tulosta sitten pudottaneet maanpinnalle. Ruun tulokset ovat vielä kelvolliset C/B 0/0 mutta Nitron D/D 0/0 on kyllä surkeempi homma. Muuta ei voi kuin toivoa ettei löysät D-lonkat kovin vauhdilla etenisi nivelrikkoiseksi..onneksi nykyään on jo tehokkaita nivelten 'voiteluun' tarkoitettuja ravintolisiä, joilla koiran elämänlaatua voi kohentaa.
Jokaisessa täällä mulla  kasvaneessa pentueessa (Zhamanen J, sekä omat S ja R-pentueet) on tullut lonkkavikaa, jokunen toispuoleinen C-lonkka ja nyt yksi D-lonkkainen. Tilannehan ei ole hälyyttävä, mutta hyvä muistutus siitä kuinka tiukassa tämä perinnöllinen vika on tässäkin emälinjassa Gipsy-Senna-Rilla.

Toukokuun iloisemmista uutisista vastasivat hienot näyttelytulokset ja kivat MH-kuvaustulokset. Pepsin kanssa kävimme Posiolla ryhmänäyttelyssä, josta Marja Talvitien tiukassa arviossa tuloksena sert ja ROP. Nitrolle vähän vallattoman esiintymisen päätteeksi nuortenluokan EH.
Riina käytti omansa briardien erikoisnäyttelyssä Vantaalla ja sieltäkin ihan kelpotulokset molemmille. Ohmille nuortenluokan ERI1 ja Zeldalle 'bikineissä' avo EH. Ohmi kävi myös lähinäyttelyssä Harjavallassa, josta tuloksena hienosti PU2 & vara-sertti!

Ohmi (c) Harri Puranen

Zelda (c) Harri Puranen

MH-kuvaukseen etelän kolmikko Urho, Ohmi ja Peikko kiikutettiin äitienpäivänä Ikaalisiin. Kaikki kolme selvittivät radan reippaasti eikä videoiden perusteella armoton hellekään pahemmin puuduttanut. Sosiaalisia ja leikkisiä poikia kaikki kolme. Kiitos aktiivisuudesta Veera, Riina ja Karo! 😍

Koetetaan saada MH kuvattua näitä loppujakin, jos ei tänä vuonna niin ensi vuonna.
Nyt pitäis vielä rutistaa itsestä kouluvuoden viimeiset (työläät) kaksi viikkoa ja sitten suvivirren jälkeen kesälaitumille ja koirien kanssa reenihommiin ihan tosissaan.