Luonnetestissä

Luonnetestipaikat on olleet tänä vuonna kiven takana. Meillä Lapissa on järjestetty vain yksi luonnetesti, Pellossa syyskuussa. Jos viime vuonna luonnetestit jäi vähän vajaiksi jopa niin että kaksipäiväisiä testejä pidettiin lopulta vain yhtenä päivänä, osallistujapulan takia. Sitä ongelmaa ei nyt koronavuonna ole ollut. Pelloon ois tullu varmaan kaksinkertainen määrä osallistujia ja samaten kaikki Oulun seudun testit täyttyivät pikapikaa ja virkku näytti "täynnä" leimaa joka testin kohdalla. 
Sain Pepsille paikan oman kerhon testiin Pelloon, mutta juoksujen takia jouduin hetimiten perumaan paikan. Onneksi samoihin aikoihin Haukiputaalla villakoirien testiin aukesi ilmo muille roduille ja sain paikan sinne. Testaan mielelläni omani 3-4 vuotiaana ja suositan testaamista myös kasvateilleni. Onpahan jokin luonnenäyttö koirasta, käyttötuloksiin kun niin harva kasvatti lopulta yltää. 

Haukiputaalla villakoirakerhon testissä tuomareina olivat mulle oudot Leena Berg ja Riikka Maijanen. Yleensä olen pyrkinyt testaamaan koirani täällä pohjoisessa ja monesti näillä pohjoisen suomen tuomareilla. Tänä vuonna lt-tuomarien lista on lyhentynyt, varsinkin Lapin osalta, kun Jari Keinänen ja Riitta Lehmuspelto lopettivat (luopuivat tuomarioikeuksistaan) eikä kuulemma oululainen Reijo Hynynenkään enään kauan jatka. Toivottavasti uusia lt-tuomareita valmistuis tänne pohjoisemmaksikin.

Pepsi sai hyvin omannäköisen tuloksen radalta. Ainoastaan tempperamenttia olisin veikannut vilkkaaksi +3 mutta testissä sen väistöliikkeet olivat sen verran verkkaiset että sinne +2 kohtuullisen vilkas ruksi meni. Muuten se on toimintakyvyltään tavallisen kohtuullinen +1 ja taisteluhaluakin on sen kohtuullisen +2 verran. Luoksepäästävyydessä siinä on nähtävissä aavistus pidättyväisyyttä, Pepsi mielellään tervehtii vieraita kääntämällä pepun syliin rapsutettavaksi. 😃 Toimintakykyä mittaavassa pimeässä huoneessa Pepsi keksi helpoimman tien minun luo, hyppäämällä 90cm korkealle pöydälle ja siitä suoraan nurkassa istuvan mamman luokse. Moinen luovuus ei kuitenkaan tuomareita miellyttänyt, ois pitänyt kiertää pöytä ja kulkea käytävää pitkin. Noh, ainakin alustavarmuus tuli siinä pimeässä myös todennettua.

Loppupisteet 140p +++ laukausvarma

Tavan arjessa Pepsi on koiristani se selvästi vilkkaampi, on ollut sitä jo pentuna emäänsä verrattuna. Siinä missä Rilla on perusdiesel on tyttärensä sähäkämpi ja sinkoilevampi (niin hyvässä kuin pahassa).
Koulutuksellisesti Pepsi on aktiivisempi ohjaajaa kohtaan ja sinällään jo helpompi/kiitollisempi koira kouluttaa. Taisteluhalultaan ne ovat, kuten luonnetestissäkin, samaa tasoa. Sillä erolla että Pepsi syttyy nopeammin leikkimään mutta sen otteet esim patukasta on huonommat. Ote elää verrattuna Rillan iskee kiinni ja pysyy-otteisiin.
Mulle ohjaajana Pepsi on mukavampi koira kouluttaa ja käydä kokeissa, sillä se palkkautuu sosiaalisesti todella hyvin. Se menee koesuoritukset läpi pelkillä kehuilla ja nousee kivasti tsemppauksista. Arvostan tätä, varsinkin kun Pepsilläkin on omat puutteensa vieteissä, saaliissa jne. Että onneks laumavietti on vahva. 😄
Tälle syksylle luonnetestiin menee R-pentueesta vielä Urho. Nitrolle yritetään saada paikka ensi kevään testeihin...jos korona suo ja sallii.. 😕

Peppen - mamman hönö <3

Syksyn tuloksia osa 2

R-pentueen osalta luonnetestit jatkuvat. Tällä kertaa peruutuspaikan ja äkkilähdön testiin saivat Ohmi ja Riina. Ohmi testattiin Porissa 19.9 ja tuomareina samat kuin Peikon testissä eli Irene Puputti ja Marco Vuorisalo. Etukäteen uumoilin pojat melko samanlaisiksi, korkeintaan vilkkaus erona - ja oikeaan osuin. Ohmi testattiin juurikin erittäin vilkkaaksi 😂
Sen verran on Ohmia maalimiehet leikittäneet ja puolustusta avanneet että Ohmilta löytyi ihan reilusti puolustushalua veljeensä verrattuna. Mitään muuta eroa ei näille saatukaan kuin tempperamentti ja puolustushalu, yleisesti ottaen mukavia reippaita briardpoikia molemmat.
Ohmin testitulos yht. 152p +++ laukausvarma
Onnea!! ja kiitos Riina Ohmin testauttamisesta ja aktiivisesta testipaikan metsästyksestä! 

Ohmi chillailee testin jälkeen..

Pepsille sain pajä2 koepaikan Rovaniemelle syyskuun viimeisenä vkl:na. Jossain vaiheessa kesää näytti pk-koekalenteri kovin tyhjää Lapin piirin osalta. Onneksi Rovaniemen palveluskoirakerho anoi loppusyksylle kaksi jälkikoetta, joista ensimmäiseen saimme siis paikan.
Koepäivä alkoi maastoilla ja upeissa Norvajärven maastoissa saimme arvonnassa avo jälki nro 2:sen. Pepsin jäljestys lähti janalta melko epävarmasti, muutaman alkukoukeron jälkeen (-2p) oikea jälki nousi oikeaan suuntaan mutta edelleen meno oli kovin kyselevää ja epävarmaa..aina sinne toka kepille asti Pepsi kääntyili ja kyseli vahvistusta multa. Toisen kepin jälkeen homma alkoi rullata ja ajan puitteissa ja kulmat (joista yksi piikki!) selvitettyämme päästiin takaisin tielle kaikki kepit hienosti ilmaistuna ja mulla liivin taskussa! Pisteitä jäljeltä 168p.
Esineruutuun mentiin epävarmoin fiiliksin. Takaraivossa oli muistissa viime syksyinen tyhjä saalis esineiltä. Meillä on ollut vaikeuksia vierailla esineillä ja varsinkin toisten koirien kuolaamat on olleet Pepsille ihan yök! Reenit on tuottaneet tulosta ja kokeessa nousi kaikki kolme esinettä! What a happy feeling! Esineistä 29p.
Maastopisteet 197p oli toki hienot ja vaikka koulariin tarvitaan vain se 70p niin kyllähän tottis pitkän koepäivän päätteeksi aina jännittää. Pepsi teki ihan kelpo tottiksen, yksi asentovirhe jäävissä (istumisen seisoi) ja kaksi ylimääräistä käskyä eteenmenossa olivat isoimmat virheet. Henkilöryhmää emme ole harjoitelleet kuin viime vuonna viimeksi ja se kyllä näkyi. Muitakin pienempiä virheitä liikkeisiin mahtui mutta noudot ja hypyt tehtiin suht puhtaasti. Tottiksesta 81p ja kilpailukirjaan merkintä 278p 1-tulos JK2 ja sijoitus 1. Hyvä hyvä, kyllä taas jaksaa reenailla onnistumisen jälkeen. 😍

Jälkien arvontapussukasta löytyi mm käsidesi, kertishanskat, suklaata...

Jälkikone Peppen!

Korvahierontaa koularitytölle!

Pepsi JK2 palkintojen kera

Samaisena sunnuntaina Rovaniemellä toisessa suunnassa ja eri maastoissa Tuija ja Ru kisasivat mejän kerhomestiksissä. Ruulle hienosti ensimmäinen tulos voittajajäljeltä - tänään 29p VOI3. Onnea ja tsempit eteenpäin!

Syksyn satoa osa 1

Syksyllä meillä juostaan. Aina. Joka vuosi lähes kalenterin tarkkuudella Pepsi aloittaa juoksunsa elo-syyskuun vaihteessa ja Rilla tulee mukaan viikkoa jälempänä. Nyt meillä meni huti yksi tokokoe ja oman kerhon luonnetesti. Plääh...vaan ei voi mitään. Sinällään harmi että näin kerta vuoteen juoksevina menee aina koe-aktiivista syyskuuta "hukkaan", joutaisivat juosta vaikka heinäkuun helteillä..😣

Juoksujen lisäksi on Pepsillä ollut pitkittynyttä vatsapöpöä ja lopulta hotspot hännässä 😡 Ei kiva. Meän reenirutistus on kovasti kärsinyt kun on tullu pitkiä sairaslomajaksoja. 
Nyt odotellaan juoksujen loppumista ja katellaan mitä ja mihin vielä tälle syksylle ehditään.

Pitkin loppukesää ja alkavaa syksyä on R-pentueelle koetettu saada luonnetestipaikat. Elokuun testeihin oli ihan toivotonta päästä ja melkoisen puhelinrumban takana on olleet syys-lokakuun testitki, lähinnä varapaikkoja on ollut tarjolla. Karon onnistui saada Peikolle viimeinen paikka Nokian testiin 6.9 veljesten Urhon ja Ohmin jäädessä varasijoille 2 ja 3. 
Testissä Peikko oli oma itsensä, R-pentueen kiltti poika jo pikkupentuna. Mitään suurta rohkeutta eli toimintakykyä Peikko ei osoittanut, eikä terävyyttä lainkaan. Puolustusta löytyi pienesti, enempi oli halua vaan ei taitoa järeämpään esitykseen. Sen sijaan taisteluhalua löytyi kivasti (+3)  ja hermojaki sen verran että pakka pysyy kasassa. Sosiaalinen hännänheiluttaja Peikko on aina ollut, joten luoksepäästävyydestä +3 samoin tempperamentista.
Kokonaispisteet 180p ja laukausvarma. 
Mulle Peikko edustaa briardia, jollaisia toivoisin enemmänki kasvatteihini. Sosiaalinen ja varma ja sen verran löytyy palikoita leikkimiseen ja taisteluun että koulutellakin voi.
Kiitos Karolle testauttamisesta, Peikko on tosiaan ihan sinun käteen sopiva briard kuten olet monesti sanonutkin.

Peikkon luonnetesti on kuvattuna usealle eri pätkälle/osiolle, joista tässä leikkiosuus ja kelkkakoe.

Ohmi ja Riina saavuttivat tämän syksyn tavoitteensa BHn tänään Porissa. Nyt on koe -ja kilpailukirja korkattu ja reenit sekä maastossa että kentillä jatkuvat tiiviisti. Ensi kaudella kohti kokeita 😊
Onnea kovasti meän ahkerat reenaajat!

Elokuuhun kesä jää

Varsinaista intiaanikesää tuntuu pitelevän kun lämpimiä, lähes helteisiä päiviä ja trooppisia öitä on piisannut vielä elokuun puolenvälin jälkeenkin. Itse en niin näistä piittais, se tietää samalla ötököitten viipymistä ja näin loppukesästä lähinnä mäkäriä ja polttiaisia pilvin pimein. 😒

Sijoitusnarttuni Sopu kävi MH kuvauksessa Kärsämäellä kuun puolessa välissä ja meni radan reippaasti ja hyväksytysti läpi. Laukauksista kakkonen eli laukausvarma. Leikkiminen vieraan kanssa ei hieman pidättyväiselle Sopulle tänään passannut eikä varsinkaan tarttuminen ällöön paloletkuun jota melkoinen noutajajoukko oli jo kuolannut. 😕Lopussa taisteluleikki omalla lelulla oman mamin kanssa kyllä sujui (laukausten yhteydessä). Varsin rohkeasti Sopu selvitti aaveet ja räminät ja juoksi monta kertaa etäleikkijällekin katsomaan oisko jotain parempaa leikkiä tiedossa 😃 Sopun MH rata on kuvattuna kymmenille eri videopätkille. Pitää kattoa jos jaksais ne jossain vaiheessa ladata youtubeen yhdeksi kokonaisuudeksi.
Yllättävän helposti irtosi kuvauspaikka ainoaan pohjoisen suomen MH kuvaukseen. MH kuvauksethan joutuivat totaalikieltoon koronan vuoksi koko kevääksi ja kesäksi. Toivotaan että J-veljekset Stan ja Nurikin saataisiin jossain vaiheessa kuvattua, ellei tänä syksynä niin ensi vuonna.

Pepsin kanssa saimme koepaikan Tornion tokokokeeseen ja samalla siis toiseen AVO-kokeiluun. Nollia ja epäonnistumisia tuli meille vaikeissa liikkeissä kuten ruudussa ja kaukoissa. Vahva liike merkinkiertokin meni nollille kun Pepsi lukitti kehästä ihan väärän tötsän ja sinkosi sitä kiertämään.
Mutta lopputulemana kokeesta ja suorituksesta jäi erittäin hyvä fiilis. Pepsi oli täysillä mukana tekemässä minun kanssa, teki 9-10 arvoisesti seuruut, jäävät, noudot ja kaikki liikkeiden väliset siirtymätki pysyi hyvin kontaktissa. Ruutuunkin se irtosi suoraan mutta jäi hieman liian etualalle josta korjauskäskyllä putosikin maahan ja etujalat odotetusti yli ruutunauhan. Pisteitä 220p AVO 3-tulos.
Tokoiluja jatketaan sitten talvella/keväällä jos korona suo...

RIP Spurre 💔
Spurre oli monin tavoin haasteellinen briarduros eikä elo toisessa kodissakaan ollut ongelmatonta. Miian kanssa päätimme ettei Spurrelle enään haeta uutta kolmatta kotia vaan poika lähtee pilvipaimeneksi.
In memoriam Boreabrie Rolls Royce 7.11.2016 - 14.8.2020.
"Hyvää matkaa Spurre, run free my babyboy"

Kesäposet

Heinä-elokuun vaihteessa treffasimme Raisan kanssa Sieppijärven kotiseutumuseolla kuvausmeetingin merkeissä. Tarkoituksena oli ottaa posekuvia Pepsistä Suomen mutovalioarvon kunniaksi ja muistoksi. Mukana ollut Rilla pääsi kans kameran eteen ja muutama "hymyntapainenkin"saatiin tästä yrmynaamasta taiottua esiin.
Valo oli silleen sopiva ja kiitollinen kuvaukselle, joskaan fawnvärit ei oikein tule esille näin pilvisellä säällä. Anyway, aivan ihania yhteiskuvia sain meistä kolmesta ja koirista vielä erikseen. Museoalue kuvausmiljöönä on hieno ja maalaistunnelmallinen.
Kiitos taas Raisalle, syksyllä koetamma saaha treenikuvia tottiskentältä! 😊

  

Kesän showmenestyksestä vastasivat Stanley ja Ulla-Maj. Kaksikko suuntasi tällä kertaa Latviaan Ogre Summershow näyttelyyn ja kotiintuomisina 2 x CAC ja 2 x BOB. Stanley on hyvin säilyttänyt turkkinsa mutta värihän on nuortenluokan ikävaiheelle tyypillinen kirjava blondi.😂

Tämä näyttelykeikka taisi olla kesän ainoa kasvateilleni, ja aika heikolta näyttää nlykalenteri myös loppuvuoden osalta. Koronakurjuuden toista aaltoa ja ehkä jopa kolmatta ennustettaessa on syksyn ja talven hallinäyttelyt kyllä kortilla. Toivotaan että muita koiraharrastuksia ei taas "suljeta" ja reenihallitkin pystyttäis pitämään normaalisti auki ja toiminnassa.
Erikoinen vuosi jatkuu erikoisena...

Pentukuumeilua

Vuosia jatkunut pikkukoirakuume nostaa aina välillä päätään. Olen koettanut järkeillä etten oikeestaan vielä tartte pikkukoiraa, ja onneksi se (järkeily) on useimmiten voittanut kuumeen. Olen aika ajoin palaillut etsimään tietoa ja selailemaan yhdistelmiä kahdesta finaaliin päässeestä rodusta, cockerspanielista ja jackrusselista. Tykkään ko rotujen ulkomuodosta kovasti, koosta (ei liian pieniä ja hentoja) ja toki luonteista. Lähtökohtaisesti haen seurakoiraa aktiiviseen ulkoiluun ja hömppaharrastuksiin. Ja tietenkin kainaloon paijattavaksi 😍
Näyttelyt ja mikään harrastuslaji erityisesti ei kuulu suunnitelmiin. Voisin käyttää toki näyttelyissäkin, kouluttaa rallya ja tokoa ja ehkä kisatakin alempia luokkia sekä kokeilla verijälkeä eli mejää. Mielestäni sekä russeli että cockeri passaavat em puuhasteluihin oikein passelisti.

Tässä vaiheessa pidemmän korren on vetänyt cockeri, se on lapsuudesta tuttu rotu. Meillä oli lapsuudenkodissa cockerinarttu Rina. Mutta kuten niin useasti - tieto lisää tuskaa. Rodussa on paljon sairauksia ja vaivoja, arvelisin että vielä enemmän mitä takavuosina. On huolestuttvan paljon korva ja iho-ongelmia, umpeenmuurautuneet korvakäytävät ei kuulosta kauhean kivalta 😐 Lisäksi peruscockerilla alkaa olla liikaa turkkia minun makuun. Turkin kotitrimmaus onnistuu kyllä mutta ne valtavat pehmoturkit (lähes jenkkiä muistuttaen) eivät kyllä houkuta. 
Onhan rodussa käyttölinja kuulee sanottavan. Olen kyllä tästä tietoinen ja oma viehätyksensä näillä turboilla on. Ovat huomattavasti maltillisempia turkeiltaan ja luultavasti välttyneet isoimmilta terveysmurheilta liittyen just ihoon ja korviin. Toki niilläkin on omat murheensa mm rokokoojalkoja esiintyy ja ongelmia polvissa ja lonkissa. Omaan silmääni ne näyttävät vähän hassuilta valtavan leveineen eturintoineen enkä ole ihan vakuuttunut tarvinko sitä kaikkea energiaa mitä wockeriin on jalostettu. En harrasta metsästystä enkä agilityä, joissa uskoisin tämän linjan yksilön olevan omimmillaan.

Cockerspanieli olis se ehdoton ykkönen, jos sais semmosen välimallin kappaleen elikkä sekalinjaisen.
Sain tietää että niitäkin syntyy eli on kasvattajia jotka silloin tällöin hakevat näyttelylinjaiselle hieman enemmän metsästysominaisuuksia jne. Pitänee kartoittaa ne kasvattajat tarkemmin ja seurailla yhdistelmiä.

Jackrusseli on määrällisesti suositumpi kuin cockeri. Ihan hivittää oikeastaan tuo määrä mitä niitä rekataan. Löytyy kyllä koiria moneen lähtöön ja varmasti russelinottajiakin. Suurin osa niistä takuulla menee ihan seurakoiriksi ja mietinki olenko itse tehnyt virhearvioinnin rodun luonteesta. Kun itse tykkään että koira sais olla sosiaalinen ihmisille ja myös toisille koirille niin aika harva tapaani russeli sitä on ollut varsinkaan jälkimmäistä. Minun kauhuskenaario tässä rodussa on se tulinen dynamiittipötkylä, joka räjähtäessään tarraa minun briardien partakarvoihin kiinni 😠
Toisaalta parilla kaverillani on oikein kelpo russelit perhekoirina eikä ne miltään pommeilta vaikuta ollenkaan. Russelissa minua viehättää peruskoiramaisuus ja rodun terveystilanne. Se on sopivan kokoinen kestävä pikkukoira. Ulkomuodoltaan russelit on sekalainen seurakunta, joskin itse olen enempi viehättynyt näihin karkekarvaisiin, jotka ovat trimmattavia. Luulen että tuo sekarotumaisuus ja geneettinen monimuotoisuus on rodun suosion ja hyvän terveystilanteen takana. 
Toistaiseksi jackrusseli on minun listalla jäänyt toiseksi, suurelta osin luonteensa takia. Minulle tokaistiin eräässä keskustelussa: miksi ottaa terrieri jos ei halua terrierin ominaisuuksia? Bingo!
Kolmas rotu, joka viehättää, olis pihis eli tanskalais-ruotsalainen pihakoira..MUTTA en tykkää tikkukarvasta! 😧 Joten se siitä. Pentukuumeilu jatkuu..

Kukkaniityt

Alkukesän kukkakedot on puhjenneet loistoonsa ja oli pakko ottaa niistä kuvia muistoihin. Asun lappilaisittain varsin rehevässä maaseutumiljöössä peltojen ja vesistöjen läheisyydessä ja varsinkin tänä kesänä on niityt täynnä kukkia. Minun onnettomat valokuvaustaidot yhdistettynä vanhaan Canoniin ilman mitään putkia, ei paljon sitä haluttua loistetta saavuttaneet. Paljon napsin kuvia myös puhelimella eikä siinäkään mikään superkamera ole. Mutta näillä on mentävä.

Yksi hymynaama..ja yksi myrtsinaama 😂

Kuvissa mallina on enimmäkseen vain Pepsi. Rilla on vanhemmittaan tullut kamera-allergiseksi, se laskee samantien pään ja murjottaa kun kaivan kameran tai puhelimen esille. Olen jo luovuttanut sen osalta poserausten suhteen ja jääköön pois linssin edestä. Peppen jaksaa kyllä "hymyillä" ja poseerata ryhdikkäästi.

Myös kotona terassilla kukkaistutukset loistaa, samoin isän kukat Kolarissa. Meillä kesä on niin lyhyt että laitan mielelläni kukkaloistoa pihapiiriin ja terassille ihan omaksi ja isän iloksi. Tänä kesänä matkustelut  ja koiraharrastusreissut jäävät pois, joten joutaapa tässä kotosalla ollessa hoidella kesäkukkia.

Alkukesän tulossaldosta vastasivat sisarukset Peikko ja Ruu. Karo ilmoittautui Peikon kans talvella tottiskurssille ja jatkoi keväällä BH kurssille ja siitä sitten rohkeasti käyttäytymiskokeeseen, josta komeasti BH hyväksytty! Muistan kuinka Karo aikoinaan pentua varatessaan vannotti että hän ei sitten kykene jännittämiseltään mihinkään kokeisiin, hädin tuskin muutamaan näyttelyyn ehkä. Nyt on käytynä useampikin näyttely hienolla menestyksellä ja nyt tämä BH suoritettuna. Oisko tämä sitä omien rajojen rikkomista 😉 Jokatapauksessa hienosti klaarattu ja suuret onnittelut Karo!

Tuija sai Ruulle koepaikan mejäkokeisiin heti koronatauon rauettua ja alkukesän helteessä Ruu taisteli jäljen loppuun saavuttaen ainoana avoimenluokan koirana ykköstuloksen. Onnea! Jatkossa Ruu nuuskutteleekin jo voittaluokassa, sillä tämä oli toinen avoykkönen ja siirto VOI-luokkaan on edessä. Tsemppipeukutukset 😊