Koirakamuja

Tänään treffasimme ensimmäistä kertaa kotiseudun toisen tai siis neljännen briardin, omat kolme mukaanluettuina. Kyseessä on tsekkiläistypy Kii eli Jonnan 8-kuinen riiviö. Kovasti oli Kii 'tutunoloinen' koiruus, vauhdikas, tempperamenttinen, tulisieluinen ja suurikokoinen(!) pentu!

Tyypillinen tsekkiläinen - sanoisin. Sekä hyvässä että pahassa ;-)

Kii ja 'sekunnin seisahdus' paikoilleen...

Pitkän kävelylenkin päätteeksi leikitimme koiria ala-asteen parkkiksella ja wau millä innolla Kii tarttui palloon tai patukkaan ja tuli saaliin voitettuaan haastamaan lisää loikkaamalla syliin koko painollaan! Sähäkkä ja helposti leikkiin syttyvä pakkaus, joka kestää ihan mukavasti vieraan leikittäjän painostustakin.

Sosiaalisesti Kiillä on vielä petrattavaa. Oma laumani sai vastaansa röyhkeän ja dominantin briardinpennun, joka omasta mielestään on vähintään 'puolen Euroopan omistaja' ja varsinkin oman mamin lähellä on turvallista räyskiä muille. Kiin ison koon (kooltaan jo nyt Gipsyn kokoluokkaa ellei jo isompikin...) hämäyksessä unohtaa helposti että kyseessä on pentukoira, jolla epävarmuus toisia koiria kohtaan purkautuu helposti rähinänä tai asenteella 'hyökkäys on paras puolustus'.

Haastetta tämä hippitukka tulee omistajalleen varmasti asettamaan nyt ja jatkossa, mutta kun 'haasteen' saa käsiin ja yhteiset pelisäännöt selviksi niin uskonpa että tämä koira tulee palkitsemaan ohjaajaansa näyttävillä ja vauhdikkailla suorituksilla eikä paristoista ihan heti virta lopu!

Kii ja Salli leikin pyörteessä

Jonna ja pallohullut jonossa!

Lopuksi vielä kuvatervehdys 'savolaisjätkältä' Galileolta! Leo oli kyläilemässä kakkoskodissa Sammaljoella ja lähetti tämmöisen hymynaama poseerauksen pohjoisen tytöille!

Muiskis kaikille ihanille Lapin tytöille!

Pieni punainen mökki

'Pieni Punainen'

Vuoden alku on mennyt yhdessä hujauksessa, muutto ja uuden työn aloitus kotiseudulla takasivat että vapaa-aikana ei juurikaan laiskoteltu saati puuhasteltu mitään koiraharrastuksiin liittyvää. Tammikuun alussa raivasin kuitenkin kalenteriin tilaa sen verran että ehdin kuuntelemaan Mia Skogsterin semmaa ja luentoja Rovaniemelle. Paljon tuli uutta ideaa ja vahvistusta vanhoihin menetelmiin. Ihan sormet syyhyää päästä (ehtiä!) treenailemaan Sallia ja Rastaa. Varsinainen talven treenikausi pääsee omalla kohdallani alkamaan helmikuun puolessa välissä, jolloin on tarkoitus suunnata pari kertaa viikossa koko talven/kevään ajan naapurikuntaan Pelloon hallitreeneihin.

Koiralaumalleni muutto 'pieneen punaiseen' on ollut helppo ja huoleton. Kun ensimmäistä kertaa otin koirat mukaan mökkiä katsomaan, ne juoksentelivat pihalla tyyliin - Minnes tästä sinkoaisimme lenkille? uutta lenkkipolkua kait tulimme katsastamaan?
Noh, pari viikkoa kului ja olin jo roudannut omat kamppeet mökkiin ja koirat olivat yhdellä kertaa mukana kun toin viimeisiä laatikoita ja mattoja. Haisteltuaan mökin ja hujan hajan olevat kamppeet, asettuivat ne tutulle sohvalle lepäämään niin kuin olisivat ikänsä tässä asuneet.
Miten helppoa! Eikä niiden tarvitse edes siivota entistä asuntoa, siivota uutta, pakata ja purkaa ja ja..tulevat vain valmiiseen ja asettuvat sohvalle köllimään! Laiskimukset... :-)

Muuttaminen on rankkaa, myönnettävä on, kun nyt 1,5 v välein olen sitä tehnyt. Josko nyt asettuisin aloilleni, omille juurilleni tänne Läntiseen Lappiin..?

Pieni punainen mökki on minun ja koirien 50 neliön koti Sieppijärven Järvirovassa. Ihana pikku mökki kaikilla mukavuuksilla ja loistavien lenkkimaastojen ympäröimänä. Kiitos Päiville ja Pertille!

Tytöt kotiportailla

Rati riti ralla

Tuli talvi halla! No jovain tuli, kunnon paukkupakkaset! Ihan mukavaa vaihteeksi ja varsinkin näin uuden vuoden ja tammikuun kynnyksellä.

Olipa jälleen aika kaikenmaailman turhanpäiväisten uudenvuodenlupausten...joita ei sitten millään saa pidettyä voimassa kuin häthätää ensimmäiset talvikuukaudet. Itsekin sorruin muutamaan hyvin perinteiseen lupaukseen - kuntoremonttiin omalta osaltani ja karkkilakkoon joka toinen kuukausi! Huh, saas nähdä kuinka muijan käy...kaikenlainen makea ja herkuttelu on tunnetusti minulle arkipäivää ja kuntosalit ja aerobictunnit saavat kylmät väreet kulkemaan selkärangassani.

Noh, en ole minnekään kuntosalille ryntäämässäkään ja toisaalta karkkilakkokin on helpotettu, vain joka toinen kuukausi. :-)

Kuntoilun aloitin jo ja joulukarkitkin on pakattu kaapin perälle helmikuuta odottamaan. Eilen kävin juoksemassa koirien kanssa kolmen vartin lenkin, tarkoituksena olisi juosta tai hiihtää ainakin neljänä päivänä viikossa. Itseasiassa liikun paljon koirien kanssa, olen aina liikkunut, lähes 2h joka päivä niin kauan kun mulla on isoja, liikuntaa vaativia briardeja ollut eli aika tarkalleen 20 vuotta.. Mutta eihän noita perinteisiä koirankävelytyslenkkejä lasketa, niillä pidetään yllä hyvä peruskunto sekä itellä että koirilla mutta mitään hikeä niillä ei pintaan saa ja nyt olis tarkoitus hikoilla ja vähän rääkätä itteä...

Uusi Vuosi alkoi iloisella ilmoituksella Rastan kasvattajalta Teijalta! Rasta on LaCrosse Mästare-2008! Teija on perinteisesti vuosittain palkinnut yhden aktiivisen kasvattinsa omistajineen ja viime vuoden aktiivisimmaksi osoittauduimme me - minä ja Rastapasta! Kiitos Teija! Tack så mycket! Yritämmä olla Rastan kanssa vähintään yhtä aktiivisia tänäkin vuonna!

Minna ja Rasta jouluna-08, kuvan otti Heli kännykkäkameralla

Koiraharrastustavoitteita en koskaan uskalla etukäteen kirjata mutta toiveissa olisi että varsinkin Sallin kanssa päästäisiin kisaamaan ja saataisiin tuloksiakin. Kun on kaksi suht nuorta koiraa talossa ja 'työn alla' niin väkisinkin tulokset jäävät laihoiksi ellei tosissaan satsaa vain toiseen jne. Katsotaan mihin rahkeet riittävät, BHta, tokoja ja jälkikokeita on suunnitelmissa molemmille tytöille.

Yhtenä isona askeleena omalla koiraharrastusrintamalla olisi oman kasvatustyön aloittaminen ainakin yhdeltä osin - kennelnimihakemus on pöydälläni allekirjoitusta vailla! Alkaneena vuonna toivon että moni asia loksahtaisi kohdalleen ja ratkaisut koirien mahdollisesta jalostuskäytöstä voitaisiin lopullisesti päättää. Tarkoitus olisi silmätarkastuttaa Salli ja Leo sekä luonnetestauttaa kaikki kolme, Salli, Senna ja Leo. Muutamissa näytelmissäkin olisi tarkoitus pyörähtää ja tietysti pk-kokeitakin on suunnitelmissa ainakin Sallille ja miksei Sennallekin *vink vink* Terhi... :-)

Jostain on toisinaan luovuttavakin. Omalta osaltani olen päättänyt luopua kaikista rotujärjestövelvoitteista. Kuluneet kuusi vuotta, jolloin olen ollut hallituksessa (3v), sihteerinä (5v), jalostustoimikunnassa, pentuvälittäjänä, jalostusuroslistan ylläpitäjänä ja yli 15 v pohjoisen paikallisjaostossa rahastonhoitajana ovat toki olleet antoisia ja paljon olen oppinut yhdestä sun toisesta asiasta mutta ennenkaikkea yhteistyöstä. Pieni rotujärjestön aktiiviporukka on puskenut eteenpäin tuiskussa ja tuulessa ja yhdessä olemme hoitaneet yhdistysvelvoitteemme (PEVISA, JTO, tuomarien erikoiskoulutukset ja kollegiot, erikoisnäyttelyt, mestaruuskokeet jne) SKL:oa ja SPKL:oa ja ennen kaikkea Suomen Briard ry:n jäseniä kohtaan.

Aivan erityisen iloinen olin huomattuani että rodun lonkkavika prosentti on ensimmäisen kerran koko historiassa(Suomessa) laskenut alle 50% (tarkalleen 49% vuonna 2008). Suunta on oikea ja toivotaan että jatkuu vielä parempiin prosentteihin tulevaisuudessa! Huomattavan paljon meillä on c-lonkkaisia yksilöitä, joiden osuus on viimeisen kolmen vuoden aikana tuplaantunut! Onneksi C-lonkka on monesti koiralle kivuton ja huomaamaton mutta valitettavasti tilastollisesti 'sairas' ja nostaa siten lonkkavikaprosenttia.

Tähän vuoden ensimmäiseen bloggaukseen on hyvä lopuksi toivottaa kaikille lukijoille:

Onnea, iloa ja terveyttä vuodelle 2009!

LaCrosse Mästaren-2008 :-)

PS. Ai niin, päivä on jatkunut ja kevättä kohti mennään! Jipi jipi!

Hämärää puuhaa

Tänään oli viimeiset hakutreenit tälle vuodelle. Belgi-Minnan ja Outin kanssa saimme mainiosti treenattua kolme koiraa ja jäipä 'ylimääräistä' aikaa rupatteluun ja koirien leikittämiseenkin. Lunta on täällä Rovaniemellä suhteellisen vähän joten mitään hurjaa rämpimistä upottavassa hangessa treenit eivät onneksi ole olleet.

Sallin kanssa on treenattu hakua epäsäännöllisen säännöllisesti helmikuusta joulukuuhun. Kesällä pidimme piiitkän tauon ja keskityimme jälkeen ja tottiksen hiomiseen. Viime talvena ja touko-kesäkuussa Sallille rakennettiin ilmaisua, rullan tuontia ja näyttöä. Nöyränä ja tottelevaisena tyttönä Salli omaksui idean nopeasti ja irtorullat tulivat sievästi käteen asti.

Monesti mietin tuliko tehtyä virhe että aloitimme hakuharrastuksemme ilmaisun opettamisella jossa alusta asti vaadittiin teknistä osaamista ja 'vakavaa' suorittamista. Ja niinhän siinä kävi että koiran työskentelyinto tuntui jossain vaiheessa lopahtavan.

Kesätauon jälkeen aloitimme puhtailla peräänajoilla ja suorapalkoilla, siirtyen pikkuhiljaa haamuihin ja lopulta valmiisiin maalimiehiin mutta edelleen vain iloisia löytöjä jalkapallolla palkaten.

Suorapalkat ovat tuottaneet tulosta ja tänä päivänä Salli on innoissaan jo hakuvermeitä päälle puettaessa ja maalimiesten kadottua metsään kuuluu pikkukoirasta vienoinen 'piip'. :-)

Hakutreeneissä olemme syksyn aikana hyödyntäneet lukuisat miespuoliset vara-ohjaajat ja maalimiehet. Salli on taistelutahtoisena ja patukka/pallohulluna helppo tapaus saada leikkimään kenen tahansa mutta aivan erityistä itseluottamuksen nousua se on osoittanut haastamalla tosissaan ronskeja miehiä taisteluleikissä. Hakutreenit ovat kaikkinensa olleet pikkulikalle postiviinen juttu, omassa laumassa pahnueen pohjimmaisena kasvanut Salli on lauman ulkopuolella hieman 'reppana' ja siten hakutouhut ovat itsenäistäneet ja vahvistaneet sitä.

Aika näyttää saavutammeko koskaan haussa kisatasoa, mutta jo nyt tiedän että paljon olemme oppineet ja saaneet. Kiitos treeniporukallemme!

Melko 'hämäräksi puuhaksi' on menneet viimeaikaset treenailut ja koirien lenkitykset. Napapiirin leveyksillä aurinko nousee klo 10:58 ja laskee 13:26. Päivän pituus on tarkalleen 2 h ja 28 min (lähde:Ilmatieteenlaitos). Viikko vielä tätä todellista kaamosta kunnes kello kääntyy ja avot! - kevättä kohti mennään!!

Päivän kuvasaldoa hakutreenien lomassa...kovin oli pilvistä ja pimeää ja salamavaloa tarvittiin..ja sen kyllä huomaa kaikista epämääräisistä valopilkuista kovin epämääräisissä kuvissa ylipäänsä...

Outi leikittää Sallia, vanha ruttana jalkapallo on favourit!

Salli ja Outi

Hakukonkari Jane odottaa 'lentävää palloa'

Mastery on hommansa tehnyt, kolme ukkoa ja paljon märkiä pusuja!

Outi, Mastery-labu ja taustalla Minna M

Hammaspainia ja korvanputsausta

Kuluneet pari kolme viikkoa ovat olleet koirille tylsiä...koko kesä ja syksy treenattiin suht ahkerasti, vähintään joka toinen päivä jotain äksöniä. Nyt sitten talven tultua lopullisesti, ei ollakaan tehty yhtikäs mitään. Lenkkeilty vain ja Sallin kanssa kerta viikkoon hakutreenit. Tämä toimettomuus on näkynyt ylimääräisenä touhottamisena ja sisällä kannetaan leluja revittäväksi tai heitettäväksi (lähinnä siis Salli ja Rasta, Gipsy-muori osaa jo nauttia pelkästä oleilusta...) ja osa pehmoleluista on suolistettu paremman tekemisen puutteessa. No, noita pehmoleluja kyllä riittää - kiitos Varastotien kirppiksen! :-)

Istuskelen aika paljon tässä koneella ja tuossa selkäni takana sängyllä tempaistaan toisinaan semmoiset hammaspainit että heikompia hirvittää. Rasta ja Salli pääosissa - tietenkin. Joskus muorikin innostuu painiin mukaan mutta enimmäkseen saa nuoriso hammastella keskenään. Voi sitä rasittavaa älämölöä ja ärinää ja puhinaa kun neidit innostuvat oikein kunnolla. Välillä hellyys saa yliotteen ja sitten putsataan toisten korvat oikein antaumuksella.

Otan tästä puolinelssonin ja heitän sinut kanveesiin...

jos sittenkin hammaspainia..ärrrr..

Putsaan välillä korvasi..

ja äiti tyttäreltään...

ja tytär äipältä..

Varsinkin kulunut viikko on ollut 'tyttöjen välistä ystävyyttä'. Rastan juoksu alkaa olla tärppipäivissään ja sen huomaa, meno on oikeata L-koodia rasittavimmillaan...:-/

Sallin mielestä isosisko on tuoksuissaan aivan ihqu!!

Välillä mulla menee hermo...ja huudan HILJEMPAA!!

Ai mekö vai??

Iltalenkillä olemme jo useasti saaneet pienen valkoisen varjon joukon jatkoksi. Naapurin bichoniuros Romeo on nimensä mukaisesti kulmakunnan casanova ja omalla päättäväisyydellään se lähtee (karkaa) joka kerta mukaamme ohitettuamme sen kotitalon. Ja joka kerta palautamme sulhaskandin kiltisti takaisin kotiin...voi rasitus, pitäis varmaan pysytellä noilla metsäpoluilla ja kelkkareiteillä näiden sulotuoksuisten tyttöjen kanssa!

Paneelia ja pakkaspäiviä

Ensimmäinen adventti lähestyy ja sen huomaa viimeistään tuolla kaupungilla pyörähtäessä, joulukrääsää ja lahjaideoita pursuaa kauppojen hyllyt ja näyteikkunat. Tunnustan, en ole mikään jouluihminen, minusta joulu on lasten juhla ja kun mulla ei ole omia lapsia niin koko joulu tuntuu aina vaan ylimitoitetulta hässäkältä...

Pikkupakkasessa päivälenkillä- Gibbon ja Rasta

Pakkaskeliä on lupaillut viikonlopuksi, ilmeisesti koko suomeen, joten saavat etelän ihmisetkin lumisen maiseman vihdoin. No, ei pitäisi valittaa tuommosista -15 asteen lukemista mitä tänne on luvattu, sydäntalvella elohopea saattaa hyvinkin kivuta mokomat 15 astetta lisää...mutta hakuporukkamme on joutunut 'kahtiajakoon' kylmentyneiden kelien ja vähenevän valon vuoksi. Ei millään ehdi ottamaan 8:aa koirakkoa samalla treenikerralla. Tulee koirille liian paljon odottelua kylmässä autossa ja hämärä tahtoo väkisinkin laskeutua viimeisten koirakoiden niskaan. Jospa sitä vielä muutamat treenit ottaisi ennen joulu/talvitaukoa. Kaamoksen väistyessä, tammi-helmikuun vaihteessa, voitaisiin taas jatkaa hakuilua.

Gipsyn J-pentueen viimeinen virallinen lonkkatulos saatiin tänään kun SKL:n röntgenpaneelin tulokset oli soitettavissa. Viimeisenä kuvatun Unnan lonkkatulos oli syyskuussa C/C mutta kuvanneen eläinlääkärin arviointiin uskoen omistaja laittoi kuvat paneeliin. Paneelissa Unnan tulos parantui eli lopullinen tulos on B/B.

Röntgenpaneelissa neljä luusto-ja nivelsairauksien asiantuntijaeläinlääkäriä (Marjatta Snellman, Kaj Sittnikow, Kaj Skutnabb ja Anu Lappalainen) arvioivat paneeliin tulleet kuvat itsenäisesti ja lopullinen lausunto koostuu eläinlääkäreiden antamien arviointien keskiarvosta.

J-pentueesta on nyt kuvattu virallisesti:

Zhamanen Jietna "Salli" B/B 0/0

Zhamanen Jisiida "Senna" B/B 0/0

Zhamanen Jalla Jalla "Arttu" B/B 1/0

Zhamanen Jumbardni "Jumpe" C/C 0/0

Zhamanen Javalaz "Emma" A/A 0/0

Zhamanen Jascada "Saska" B/B 0/0

Zhamanen Jeagilla "Unna" B/B 0/0

Zhamanen Justiba eli Hertta on uudessa kodissaan kuvautettu Hyvinkään hevosklinikalla eläinlääkärin arviolla C/B 0/0. Kuvia ei lähetetty SKL:on mutta koetamme jossain vaiheessa saada Hertankin kuvat virallisesti lausutetuksi.

Lopputulos on kuitenkin mitä mahtavin ottaen huomioon miten lonkkavikaisen ekan pentueen Gipsy jätti. Aikoinaan mietin ja pähkäilin huolestuneena kun Mane ilmoitti käyttävänsä Gipille toiseen pentueeseen ranskantuontiurostaan Oustic Junioria. Jussilla oli mitä mainioin, avoin ja reipas luonne mutta kovin vähän kuvattuja jälkeläisiä (muutama tervelonkkainen Ranskassa ja Belgiassa sekä yksi C/D Suomessa). Näin jälkikäteen on helppo todeta yhdistelmän onnistuneen lonkkien osalta, yksi pahainen 1-kyynär sinne mahtui ja silmiä ei ole toistaiseksi peilattu yhdeltäkään.

Luonteiden valossa olisi toki toivomisen varaa, aika dominoivia poikia joukkoon mahtuu joista yksi on jo päästetty 'enkelikoiraksi'..toki suurinosa on ihan kelpoja briardeja, avoimia ja hyväntahtoisia reilulla tekemisenhalulla varustettuja nuorukaisia. Luulen että noista 'pahoista pojistakin' kasvaa rehellisiä hippitukkia kunhan selviytyvät nuoruuden karikoista aikuisiksi.

Tässä muutama kuvamuistelo kesältä 2006...

Isä Jussi kuvattuna Sammaljoella toukokuussa 2006

J-pennut baaritiskillä

Varamami Rasta pesueen kanssa...vas.Jumpe, Emma, Unna ja Saska, taustalla Senna ja Salli

Pentuja läjäpäin portailla...

Senna, Saska ja Unna 8vk - niin kiltteinä ja söpöinä..:-)

Marraskuisia mietelmiä

Auton akku sanoi tänään sopimuksensa irti joten emme päässeet Sallin kanssa viikottaisiin hakutreeneihin.. :-( Huomenna on vissiin lampsittava akkukauppaan jotta päästään koiraharrastuksiin jatkossa. Bussilla täältä pääsee kaupunkiin ja yliopistolle suht mutkattomasti ja hulppeat lenkkimaastot aukeavat ihan kotiportailta, joten metsälenkkeihin ei autoa tarvita. Mutta yhteistreeneihin päästäkseen ja ylipäänsä koiraharrastajalle auto on välttämätön!

Kaunista sunnuntaipäivää ei ihan viittinyt sisällä oleskeluun haaskata, joten minäpä tempasin ja kaivoin hiihtovermeet esille ja eikun jänkälle. Ihan vaan huomatakseni ettei lunta sittenkään ole niin paljon että kunnolla hiihtämään pystyisi...no, ehkä noilla Ounasvaaran hoidetuilla ja tasaisilla baanoilla, mutta ei Toramon lähijänkillä! Noille virallisille hiihtobaanoille joita on tässä lähiympäristössä kymmeniä ja kymmeniä kilometrejä, ei tietenkään saa mennä koirien kanssa huiskimaan.

Siellä jänkällä tarpoessani kaiken sen 'lumen' ja heinikon keskellä, tuli mieleen vanha sanonta -

"Silloin on kasvanut aikuiseksi kun ei erehdy luulemaan ensimmäisiä hiutaleita hangeksi"

Piti oikein kaivella muistista muitakin todella osuvia ja omia ajatuksiani lähellä olevia ajatelmia ja mietelmiä.

"Oikea ystävä on sellainen..joka jaksaa kunnella loppuun pitkätkin jutut, joka säteilee lämpöä...ja haukkuu suoraan edessä päin"

"Talvi on pitkä rivi pakkaspäiviä - ei kylmä haittaa ellei se ole ihmisessä sisällä"

"Kaamosta voisi kutsua valon juhlaksi, lunta maassa, tähdet taivaalla ja revontulet tanssimassa kaiken yllä"

(Oheiset lainaukset Maija Paavilainen)

Löytyi vielä yksi talvinen kuva parin vuoden takaa Sieppijärveltä...

"On helppoa olla samaa mieltä, on helppoa olla mieletön.

Mutta enemmän löytää kun poikkeaa tieltä ja

oikaisee läpi metsikön"

-Juice Leskinen