Valkoinen jättiläinen - koirakamuja osa 3

Mustavalkoista menoa! Pessi 5kk kintereillään Rasta kuva: Satu Stenman

Valkoinenpaimenkoira Pessi eli Hallainvuoren Apache on komea nuori uros, joka asustelee vuoroin täällä Sieppijärvellä ja vuoroin citykoirana Tampereella. Pessi on taitava jälkikoira, joka nuoresta iästään (8kk) huolimatta ajaa keskittyneesti jälkeä sekä metsässä että pellolla.

Valkkareita ei paljon pk-kokeissa näy, ainakaan näillä leveyksillä, mutta Pessistä uskoisin kisakoiran kehittyvän sen verran innostuneesti ja opinhaluisesti koiraa eteenpäin viedään.

Minun mielestä valkkari, varsinkin pitkäkarvaisempi versio, on ilo silmälle! Sen sulavaa liikuntaa ja komeaa päätä ja yleistä ryhdikkyyttä ei voi olla ihailematta. Kaunis rotu todellakin, enkä yhtään ihmettele että on suosiotaan nostanut heti kun rotu tunnustettiin. Tietysti suosiolla on myös kääntöpuolensa - huimassa nousussa ja pennunkysynnässä jalostusvalinnoille ei ole paljon painoa laitettu ja monia 'heikkoluonteisia' yksilöitä on käytetty jalostukseen. Rotu on alunperin jalostettu seurakoiraksi mutta Suomessa sillä on pk-oikeudet, tosin vielä hyvin harvoilla koekäynneillä. Toivottavasti tulevaisuudessa tätä komeaa rotua nähtäisiin yhä useammin pk-kentillä. Näyttelykehissä se on jo varsin suurilukuinen rotu.

Pessi on ohjaajineen pyörinyt täällä meidän treeneissä, jälkeä, esineitä, hakua..kaikki käy nuorelle ja innokkaalle koiralle, jonka luonnetta ja työskentelyhalua on kehuttu leirilläkin koulutusohjaajien toimesta. Pessistä kuullaan vielä!

Pessi jäljellä

Määrätietoisesti eteenpäin...


Loppupalkka

Treenien jälkeen yhteislenkillä ja namijonossa!

Ylpeä kepin kantaja!

Erkkarissa

Yleisnäkymää kehän laidalta kuva: Marko Kurkinen

Elokuun toinen viikonloppu oli omassa kalenterissani varattuna Suomen Briard ry:n erikoisnäyttelylle. Tämän vuoden erkkarin järjestelyistä vastasimme me - Pohjois-Suomen paikallisjaosto jo monen vuoden rautaisella kokemuksella. Edellisten kertojen (2005 ja 2007) näyttelypaikkana toiminut Virpiniemen liikuntaopiston epätasainen hiekkakenttä vaihdettiin 'naapurikunnan' Kiimingin Tassutörmän upeisiin nurmialueisiin. Paikkahan on tunnettu OPKY:n eli Oulun palveluskoirayhdistyksen omana koulutus - ja koealueena. Hieno paikka todellakin sekä pk-harrastajan että näyttelyjen kannalta!

Omia koiriani en tänä vuonna ilmoittanut näyttelyyn enkä mestaruustokoon, joka kisattiin varhain näyttelyaamuna. Meillä oli ajoituksen kanssa todellista epäonnea, oli juoksua ja kynsivammoja, antibioottikuureja ja sen myötä 'karanteeniaikoja'...plääh. Yksi jälkikoe paikkakin meni sivu suun tässä samassa katastrofissa...eniten se juuri harmittaakin - koepaikat, jopa nämä alempien luokkien, ovat äärimmäisen tiukassa tänä kautena.

Erikoisnäyttelyssä esitin muutaman pohjoisen koiran. Ranuan Sarin Leo - Anamma Nord Gustav-Gigolo on tuttu kehäkaveri pohjoisen näyttelyistä ja sai nyt eka kertaa vieraan handlerin narunsa päähän. Leo meni tuttuun ja varmaan tyyliinsä aina PU3:ksi asti eikä 'vierastanut' outoa tyyppiä hihnan päässä laisinkaan! Leo on vasta 2,5 vuotias nuorukainen eikä tietenkään ole valmis uros, mutta odottakaahan kun tämä poika saa turkin ja värin valmiiksi ja massaa runkoon niin...jatkoa seuraa! ;-D

Leon kanssa kehässä kuva: Marko Kurkinen

Leo liikkeessä kuva: Marko Kurkinen

Junnunartuissa mulla oli hihnan päässä 'Kurtakon kenguru' eli Jonnan pomppukone Kii - Walk The Line Bar- Bar -Beskydy. Viime hetken treenit jäivät Jonnan muuttokiireiden jalkoihin, joten siihen nähden Kiin esiintyminen oli todella hienoa! Muutamaa jojohyppyä lukuunottamatta se jaksoi seistä paikallaan tarvittavat minuutit Kiille tyypilliseen tapaan täydessä ryhdissä tietenkin! sen lisäksi että esitti parasta raviaan kauniilla hännänkannolla! Hyvä Kii! Tuloksena junnunarttujen EH4. Tuomari kaipasi isoon narttuun lisää 'runkoa' ja syvyyttä.

Kii ryhdikkäänä kuva: Marko Kurkinen

ja juostaan ravilla kaunilla hännänkannolla...kuva: Marko Kurkinen

Avoimen luokan nartuissa vein Gipin tytön Ninjan - Zhamanen Gidda Nieida, joka sai hienosti ERI:n mutta ei sijoittunut lukumääräisesti isoimmassa luokassa. Ninjasta tuomari totesi "very nice bitch but lack of luxury today" eli huippukunto puuttui eikä keväistä sterilisaation vuoksi ajeltua alalinjaa voinut olla huomaamatta... Kiva silti että ERI saatiin ja Ninja pääsi päivän päätteeksi Zhamanen kasvattajaluokkaan (kas 2 kp).

Ninja laatuarvostelussa kuva: Mika Vähä

Erikoisnäyttelymme saksalaistuomari Ingrid Gossens oli miellyttävä koirien käsittelijä, hän tutki koirat varmoin ottein ja painotti perinteisiä briard yksityiskohtia, tummia silmiä, turkinlaatua ja oikeaa hännankantoa. Lisäksi hän oli todella mukava ja jälleen hauska uusi tuttavuus meille rotua harrastaville ja näyttelyjä järkkääville. Suomi-Saksa ystävyys sai taas jatkoa ja jälleen monet meistä saivat kutsun Saksan Club Show:n lokakuussa.

Näyttelyä edeltävinä viikkoina, ilmoittautumisajan päätyttyä, oli hieman apea tunnelma...vain 44 koiraa oli ilmoitettu ja joista vain 10 oli urosta..mielessä kävi jo ajatus 'erkkarin inflaatiosta' näin pohjoisen sijainnin takia..mutta mitään inflaatiota tai pienen, mitättömän erkkarin tuntua ei kyllä ollut viime lauantaina aistittavissa. Päinvastoin meillä oli hieno erkkari upeineen puitteineen ja ennenkaikkea upeineen voittajineen! Onnittelut näyttelyn ROP ja VSP koirille Dieselille, Boondock's It's In My Hat ja Ippille, Zhamanen Ylang Ylang omistajineen! Pallo on nyt heitetty Uudenmaan porukoille ja ensi vuoden erkkari onkin syvällä etelässä Espoon Leppävaaran viheriöillä.

"Katso kenguru loikkaa"...Kiin mielestä voi aina yrittää ylöspäin jos ei pääse eteenpäin!
Kuva: Mika Vähä

Kesänviettoa

"Kesämökki"

Heinäkuu vetelee kohta viimeisiään ja onpa kyllä todettava että rentouduttu on oikein olan takaa. En ole mikään helleihminen enkä varsinaisesti nauti kuumista keleistä, mutta mukavahan se on ollut sortseissa pyyhältää järven rantalenkille ja siinä samassa uittaa koiria. Talviturkki on heitetty myös omalta osaltani - kylläpäs järvivesi olikin lämmintä!

Vesipedot vauhdissa!

Sen verran on kesänmittaan sadellutkin että mökkini 'puutarha' alkaa näyttää viidakolta - olen ihan liian laiska nurmikon leikkaaja ja oksasaksien käyttäjä, kukkapenkissäkin vesiroskat ovat valloittaneet kasvutilaa varsinaisilta kesäkukilta. Mrrr..ens kesänä sitten ERI meininki - minä lupaan ja vannon!

Nemesiaa, orvokkeja, kesäleimua, kesäneilikkaa ja VESIROSKAA...

Idänunikko keikisteli kukkapenkissä jonkin aikaa...

Koirien kanssa kesän näytelmät on nyt käytynä - aivan huikean hienolla menestyksellä (meikäläisen mittapuun mukaan..)! Joka kerta Gibbon nappasi ERIn ja sijoittui PN-luokassa huipentuen kahden uuden kauneustittelin saavutukseen - SUCH & CIB! Eikä meidän pikkulikka Salli jäänyt huonommaksi - ekassa näyttelyssään eilen Oulussa tytskä nappasi käyttöluokan ERIn!! Jipijipi! PN-luokassa neiti ei sijoittunut mutta sai lopulta varasertin, millä nyt ei niinsanotusti 'mitään tee'. Mutta kiva juttu silti! kiitokset Raisalle esittämisestä, hieman hankalaksi meni juoksuosuudet kun Salli jarrutteli ja kiilasi kehän laidalle mamin luo...menköön tuo kokemattomuuden piikkiin, ei ole kauheasti kehärutiinia päässyt kerääntymään! :-D

Salli The Erinomainen, näyttelyn jälkeisenä päivänä kotiviidakossa...

Loppukesä meneekin ahkerassa treenissä, yksi jälkikoe on jo Sallille buukattuna ja muutamaan tokoon olen ajatellut ainakin Rastan ilmoittaa. Pahin itikka-aika alkaa olla ohitse joten tuolla metsän siimeksessä on ainakin hitusen inhimillisempää pyöriä...

Lopuksi ISOT kiitokset Pirjolle ja Paulille pk-esteistä! Tervu-uros Vilperin ( CIB FI & SE Mva BH JK3 Pyrytuulen Alexei Yashin) kotitreenien jäämistönä telineet löysivät nyt tiensä tänne Sieppijärvelle! KIITOS!! Minna & hippijengi, Raisa & nahkat , Jonna & Kii sekä Ansku ja Satu & Pessi-valkkari kiittävät.

Tervupapparaisille, Serille ja Vilperille rapsutus ja hyviä vointeja!

A-este ja metrinen ovat jo kovassa käytössä...

Välillä otetaan lunkisti...

3-vuotiaita

Tällä viikolla (torstaina 16.7) tulee kuluneeksi kolme vuotta Gipsyn J-pentueen syntymästä. Muistan sen kesän (2006) kuin eilisen päivän...ensimmäinen pentue, joka kasvoi kokonaan täällä meillä Sieppijärvellä. Voih, olihan se ihanaa ja rankkaa..varsinkin sen jälkeen kun suuntasin elokuun puolenvälin tienoilla töihin ja pennut alkoivat olla 4-viikkoisina suloisimmillaan ja siitä eteenpäin toki aktiivisimmillaan! Työtä ja touhua riitti! Mutta siltikin mieleenjäävin muisto on lämmin - koiranpennut ovat niin kertakaikkisen vastustamattomia! Nyt ne riiviöt ovat jo 3-vuotiaita 'aikuisia' briardeja! Onnea! Onnea!

Pystybaarissa drinksujen 'tilauksessa'.. J-pennut kesällä 2006

Ikäväkseni ihan kolmivuotiskesän kynnyksellä on ilmennyt, että kaksi J-pentueen narttua on uutta kotia vailla. Rovaniemen Unna - Zhamanen Jeagilla - etsii uutta ja rakastavaa kotia perheessä ilmenneen pahan astman vuoksi. Unnan omistaja Päivi on taistellut sairauden kanssa jo vuoden päivät mutta nyt on tultu vaikeiden ratkaisujen eteen. Unnalle on etsittävä uusi koti.

Unna on 3-vuotias fawn narttu, luustoltaan terve B/B 0/0, pentuesisarusten tapaan vilkas ja vauhdikas briardi, joka on lapsiperheen elämään omakotitalossa tottunut. Ohessa kuva Unnasta viime kevättalvelta.

Unna eli Zhamanen Jeagilla

Toinen tyttö on Emma - Zhamanen Javalaz - musta vauhtimimmi Kokemäeltä, luustoltaan terve sekin A/A 0/0. Emmakin on elänyt omakotitalossa perhekoirana ja perheen muuttuneen elämäntilanteen takia etsii nyt uutta kotia. Kuvat Emmasta ovat viime kesältä.

Emma eli Zhamanen Javalaz

Emma ja 'pikkuveli' Väinö

Blogiani lukevat - levittäkää sanaa jos vaikka joku olisi valmis tarjomaan kodit näille briardtytöille.

Yhteydenotot suoraan minulle: minna.uusitalo@pp.inet.fi tai p. 040- 733 5978

Salli "the charbonnee" 3-vuotiaana

Salli on ilmoitettu 3-vuotispäivän kunniaksi elämänsä ensimmäiseen näyttelyyn - Ouluun ensi sunnuntaina. Kahdesta itäisestä tuomarista, georgialaisen Georg Shogollin ja valkovenäläisen Anatoli Shukin välillä vedin pitkää tikkua - siis kummalle päivälle ilmoitan Sallin. Anatolin valkovenäläiseen syyniin menemme siis ensi sunnuntaina...

Syy miksi Sallia ei pahemmiin näytelmissä näy on toki neidin väri, vahva charbonnee joka nyt kolmivuotiaana näyttää muuttavan sävyä kuin kameleontti. Toivon varpaat ja peukut pystyssä että käyttöluokan H:n saavuttaisimme, sillä se on se mitä tältä reissulta haemme. Tiedän että Salli ei tyypiltään ole ihan sitä mitä monet itäblokin tuomarit hakevat (isoa ja näyttävää) päinvastoin se on enemminkin pieni (60cm) ja maalaismainen matami! Joskus tulevaisuudessa 4-5 vuotiaana 'valmiina' narttuna haluaisin Sallille erikoistuomarin arvostelun - silläkin uhalla että laatuarvio T (= tyydyttävä) on hyvin todennäköinen.

Pitäkää meille peukkuja sunnuntaiksi! ;-)

Kansainvälisesti kaunis

C.I.B & FI & SE Mva BH JK3 Gi-Lady Velvet Moravia Campanella

C.I.B eli Champion International de Beauté - tavoitteemme tämän kesän koiranäytelmistä on saavutettu ja siinä ohessa vielä SUCH eli Sverige's Utställnings Champion! Kyseessä siis vanha rouva Gipsy ja Jällivaaran kansainvälinen näyttely 27.6.2009.

Pohjois-Ruotsin näyttelyt ovat pieniä ja tunnelmaltaan leppoisia. Jällivaaran näyttely on lisäksi puitteiltaan upea. Sjöparksskolan piha/puisto-alue laajoineen nurmikenttineen ja ankkalampineen on tilava näyttelyalue ja kaiken kruununa maisemat ovat komeat. Jällivaaran keskusta sijaitsee 'tunturien sylissä' keskellä kaunista Ruotsin Lappia! Meiltä on sinne pari timmaa ajomatkaa joten minun osalta voidaan puhua lähinäyttelystä! :-)

Eilen briardit arvosteli mulle ja monelle muullekin täysin tuntematon Lokodi Csaba Zolt Romaniasta, varsin tarkasti koirien rakennetta syynäilevä tuomarisetä osoittautui belgejä kasvattavaksi hyvin kielitaitoiseksi itäisen euroopan tuomariksi. Briardeja oli ilmoitettu kaksi. Meidän lisäksi mukana oli musta avoimenluokan uros Kråkeslottets Napoleon Bonaparte (Li Brie's Still a Man - Anamma Nord Ciiri-Cyklon) , pohjois-ruotsalaista briardkasvatusta edustaen. Ruotsin näyttelysäännöt sallivat kastraattiurosten osallistumisen näyttelyihin, joten tämäkin leikattu uros tuotiin ennakkoluulottomasti kehään. Tuomarille ei ilmeisesti oltu näyttelysääntöjä tarpeeksi hyvin briiffattu, koska hyvin häkeltyneenä hän 'nollasi' uroksen puuttuvista palleista johtuen. Kehäsihteerit yrittivät siinä sitten selitellä näyttelysääntöjä mutta tuomari oli tiukkana ja vetosi omaan etiikkaan - hän ei voi palkita kivespuutoksista koiraa vaikka kuinka olisi eläinlääkärintodistus tositteena pallien poistosta. Olipas erikoinen episodi, moiseen en olekaan koskaan törmännyt kehän reunalla...

Iltapäivän ryhmäkilpailuihin emme jääneet. Helteinen sää helli näytteilleasettajia ja vilpoinen tunturituuli puolestaan helpotti koiria päivän ajan. Ruotsalaiseen tapaan ravintolatarjoilu oli runsasta - mekin kävimme hamburgareilla ja kahvistelimme vohveleilla kermavaahdon kera..Nam!

Kiitokset Raisalle matkaseurasta ja Gipin esittämisestä - oli kiva päivä! Raisan nahkoille perushyvät sijoitukset Inttivalio Kamulle PU2 ja junnu Ompulle PN2 ja siten ensimmäinen ERInomainen! Ensi vuonna uudestaan mahdollisesti minunkin 'nuoriso' autoon pakattuna! :-/

Kehän jälkeen meitä jo nauratti...

Onnellinen Minna tuore inttivalio kainalossaan

Juhannustunnelmia

Gibbon kukkaniityllä juhannuspäivänä

Pitkään jatkuneiden sateiden jälkeen saimme juhannukseksi todella kauniin sään tänne Luoteis-Lappiin. Lämpöasteilla meitä ei liiemmin ole hellitty mutta aurinkoista, puolipilveä ja ennenkaikkea kuivaa on ollut ja se riittää mulle!

Juhannuspäivänä suuntasimme koirakoplan kanssa perinteiseen juhannusnäyttelyyn Rovaniemelle Joulupukin pajakylän takamaille. Briardeja oli kehässä viisi israelilaisen rouvan Rita Trainin tuomiolla. Kajaanin jengi vei tällä kertaa koko potin - onnea Minna & Hunka ja Tarja & Milla. Gipsy oli Raisan esittämänä hienosti PN2 ja Rop-vet.

Juhannuksen Roppivetsku kehän jälkeen hieman väsynä..

Nyt jo vähän terävöidyttiin...

Varsin aktiivisen ja vaiherikkaan koiraharrastuskevään/alkukesän jälkeen on ihana olla vaan ja chillailla.. :-)

Nauttia kesästä, yöttömästä yöstä ja kiireettömyydestä. Ensi viikolle luvattiin reilua kesäkeliä ja lämpimiä päiviä - jokohan omakin talviturkki joutais huitsiin ja pulahtais järveen..koirathan siellä ovat polskineet harva se päivä.

Järvirovan kauniit kukkakedot saivat minut kaivamaan kameran laatikon periltä ja napsimaan muutaman juhannusmuiston!

Kukkaistyttö Rasta!

Salli voikukkakedolla juhannusaattona

Näyttelyn jälkeen mentiin iltalenkille...

Tyttöjä haluttais uimaan mutta mami kieltää...on tyydyttävä bongailemaan sorsia.

Luonnetestissä

Kovin vaiherikkaan viikonlopun päätteeksi ja hyvin 'vaihtelevissa' tunnelmissa kirjoitan tätä blogimerkintää. Tuntemukset ovat tosiaankin vaihdelleet puhtaasta raivosta ja pettymyksestä hämmentyneeseen iloon.
Lauantaiaamu alkoi 'raivon tunteella' kun matkalla Rovaniemelle auto sippas Pelloon Rovaniementien varteen...virrat hävisivät ja matkanteko tyssäsi siihen! Ei muuta kuin vara-autoa soittamaan isältä ja samalla kuumeinen pohdinta millä sipannut auto saataisiin hinattua takaisin kotiin ja huoltoon. Sain onneksi siirrettyä Sallin luonnetestin viimeiseksi koiraksi, joten mikäli saisin vara-auton järjestymään niin ehtisimme testiin. Pari tuntia siinä istuskelimme koiruuksien kanssa tien poskessa ja puhelin kävi kuumana...lopulta vara-auto järjestyi ja oma autokin saatiin kotiin ja maanantaiksi huoltoon.

Luonnetestipaikalla Terhi oli jo kohtapuolin vuorossa Ninjan kanssa, joten ehdin juuri ja juuri seuraamaan molemmat koirat - Ninjan ja Sennan. Ninja, etukäteen jo ongelmat tiedostettuna, suhtautui koko toimitukseen hyvin varauksellisesti ja pälyili miestuomaria ottaen todella paljon paineita kaikista 'kiusaamisista' ja kuormituksista. Tuloksena reilu hylsy miinuspisteillä. Itselleni oli yllätys miten varautuneisuus miehiä kohtaan vaikutti koko testin ajan Ninjan käyttäymiseen ja itseluottamukseen! Tosin tuomarit totesivat koiran toimineen parhaiten pimeässä huoneessa YKSIN ongelmia ratkoessaan eli Terhi sai noottia koiran liiallisestä höösäämisestä ja paapomisesta.

Senna taisteluleikissä - saalista löytyy mutta varsinaista taisteluhalua ei.

Senna puolestaan on ollut mulle arvoituksellinen koira - häsläri ja höseltäjä jonka keskittymiskyky ja taito rauhoittua vois arjessakin olla huomattavasti parempi, toisaalta taas erittäin halukas ja vauhdikas työskentelijä esim. hakumetsässä. Testissä Senna todettiin hermostuneeksi sähläriksi, jolla palikat sekoaa totaalisesti rohkeuden eli toimintakyvyn puuttuessa. Sennalle myös reiluilla miinuspisteillä hylätty tulos (vaikka enään ei varsinaisesti hylätty/hyväksytty jaottelua olekaan). Voi surkeus! Olin täydellisen pettynyt sijoitusnarttuni esityksiin vaikka sinällään Senna on ihastuttavan avoin ja syliintunkeva tyttö ja kaikessa tekemisessään varsin valloittava pakkaus! Testin kuluessakin se haki kovasti tukea tuomareilta ja oli pimeässä huoneessa rohkeuden puuttuessa jäänyt tuomarin viereen rapsuteltavaksi aktiivisen liikkumisen ja emännän etsimisen sijaan.

Senna puolustushalu - hyökkäyksen päätteeksi.

Salli testattiin viimeisenä koirana ja luottamukseni oman koiran suoritukseen oli vankkumaton. Tiesin että Salli on 'tolkku' koira ja läpäisee testin mutta se on sitten eri asia kuinka 'hyvillä' pisteillä tällä varsin tiukalla tuomariparilla.

Taistelutahtoa Sallista löytyy paljon ja se tarttuu patukkaan varmalla otteella. Testissä leikitetään kepillä joka kelpasi Sallille toki. Tästä sosiaalisesta taisteluleikistä Salli olisi saanut +3 (suuri) mutta taistelu radalla oli vaisumpaa joten kokonaissaldo jäi osiosta +2 (kohtalainen). Tässä osiossa on minusta vuosien varrella eniten muutoksia - enään ei apinanraivolla taisteleva koira saakaan +3 jollei se osoita vahvaa taisteluhalua myös itse radalla. Tai sitten tämäkin on puhtaasti tuomareiden mukaan menevä juttu, ihminen kun arvostelee ja tulkitsee niin ikinä ei voi mennä täysin 'saman kaavan' mukaan.

Salli taistelee..ja emäntä roikkuu hihnan jatkona..

Ja leikki jatkuu...

Toimintakykyä mittaavat kelkkakoe ja pimeä huone menivät hieman ristiin...kelkalla Salli ei osoittanut mitenkään suurta rohkeutta mutta sensijaan pimeässä huoneessa se liikkui itsenäisesti joka sopukan tutkien ja emäntää pimeästä nurkasta etsien ja helposti löytäen! Tuomarit kehuivat Sallilla olleen päivän paras pimeä huone! :-D

Kelkkakoe - ei saa katsoa koiraa vaan kelkkaa!

Terävyyttä tai puolustushalua Sallista ei löydy. Seinässä uhattuna se heilutti häntäänsä ja 'leikki' näkymätöntä...puolustushalua se osoitti hieman haukkuen mutta taito ja rohkeus ei riittänyt enempään. Salli on laumakoirana aina luovuttanut etulinjapuolustuksen emälleen Gipsylle! :-)

Hermorakenne tytöllä on kunnossa, testistä ei ollut mitään vaikeuksia palautua ja lopputulosta kunneltaessa se makasi rentona vieressäni. Tempperamentiltaan Salli on tavallisen vilkas ja luoksepäästävyydeltään hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin. Kovuutta tästä tytöstä ei löydy, hieman pehmeä ja siten hyvin 'notkea' koira.

Apua - tuleeko se mamin päälle??


No huh, ei sittenkään!

Sallin luonnetesti pöytäkirja näyttää tältä:

1. Toimintakyky +1 (kohtuullinen)

2. Terävyys +1 (pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)

3. Puolustushalu +1 (pieni)

4. Taisteluhalu +2 (kohtuullinen)

5. Hermorakenne +1 (hieman rauhaton)

6. Tempperamentti +3 (vilkas)

7. Kovuus +1 (hieman pehmeä)

8. Luoksepäästävyys +3 (Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)

+++ laukausvarma

yht. 170p

Tuomareina Jari Keinänen ja Riitta Lehmuspelto

Hengissä selvittiin!

Vaikka Salli ei olekaan 'maailman kaunein' rotunsaedustaja niin on se omistajansa puolueellisen mielipiteen mukaan HYVÄ briardi!! ;-)

Harrille kiitos kuvista! (copyright Harri Nissinen)