Luonnetestistä

Suomessa ns. hylätyn luonnetestituloksen saanut koira saa kerran käydä uusintatestissä ja niinpä S-pentueen emä Sennakin päätettiin testauttaa uudelleen nyt kypsemmällä iällä. Senna oli ensimmäisessä testissään kesällä 2009 vajaa kolmivuotias ja nyt viime lauantain testissä hieman yli viisivuotias. Testitulos oli seuraava:

Luonnetesti Hankasalmi 24.9.2011 Brn Zhamanen Jisiida
1. Toimintakyky -1 (pieni)
2. Terävyys +3 (kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
3. Puolustushalu -1 (haluton)
4. Taisteluhalu +2 (kohtuullinen)
5. Hermorakenne +1 (hieman rauhaton)
6. Temperamentti +3 (vilkas)
7. Kovuus +1 (hieman pehmeä)
8. Luoksepäästävyys +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
++ laukauskokematon
yht. 140p
Tuomarit: Pekka Orava ja Pasi Halme

Tätä Sennan testiä en ollut katsomassa, joten en osaa kertoa yksityiskohtia muuta kuin Terhin pikaisen kertoman perusteella. Toimintakyky jäi edelleen miinukselle eli se sama rohkeuden puute on havaittavissa edelleen ja miksei olisi, ei rohkeutta voi koiraan lisää 'kaataa' sitä joko on tai ei ole. Onneksi Sennalla on taistelutahtoa jolla se 'taistelee' tilanteista eteenpäin vaikka vähän hirvittäisikin ja suuri luottamus ja optimistinen suhtautuminen vieraisiin ihmisiin (tässä tapauksessa tuomareihin) edesauttaa aina. Hermot olivat tällä kertaa plussalla mikä toki viimeksi 'aiheuttikin' isoimman pistemenetyksen (suuri kerroin), itse en ole koskaan pitänyt Sennaa hermostuneena eikä se esim. 'vuoda' ulos piippailemalla tai haukkumalla jne.
Summa summarum. Tulos oli kaikkiaan 156 pistettä parempi kuin viimeksi! Miksi moinen ero? Itse uskoisin että tämä tulos ja erityisesti piste-ero oli monen asian summa. Senna on henkisesti kasvanut tässä välissä, se on saanut pari vuotta lisää ikää ja ennen kaikkea elämänkokemusta. Luonnetestirata ja tuomarit olivat erit kuin viimeksi ja tällä uskoisin olevan suurin merkitys.

Luonnetesti ei ole mielestäni absoluuttinen totuus koiran luonteesta, se on liian sidottu tuomareihin ja heidän henkilökohtaisiin näkemyksiin ja painotuksiin. Minusta luonnetestaus/testi sisältää liian paljon 'virhemarginaalia' eivätkä eri puolilla suomea ja eri tuomareilla testattujen koirien tuokset ole sinällään vertailukelpoisia.

Toki olisi ollut hienoa saada tämä uusintatulos ennen pentuja mutta eipä meillä ollut paljon vaihtoehtoja, Sennan jalostuskäytöstä päätös tehtiin viime marraskuussa ja juoksua odoteltiin jo seuraaville kuukausille eikä luonnetestejä järjestetä talviaikaan...pentusuunnitelmien siirtäminen eteenpäin puolestaan olisi tuonut nartulle, ensisynnyttäjälle, taas lisää ikää eikä toisaalta minua itseäni kasvattajana kiehtonut ajatus talvipennuista.

Itse en ole koskaan MH-kuvauttanut yhtäkään koiristani, johtuen siitä että MH-kuvaus on vasta viime vuosina rantautunut Suomeen, mutta ihan mielenkiinnolla tulen MH-kuvauttamaan Rillan ja Naavan lähivuosina ja melko varmasti myös luonnetestaamaan tulevaisuudessa. MH-kuvaus tarkkoineen minuutti-aikoineen ja ohjeistuksineen tuntuu olevan tasapuolisempi testimuoto kuin vanha luonnetestimme.
Aivan varmasti tässä omassa pentueessani on paljon variaatiota mitä tulee luonteisiin, se oli nähtävissä jo luovutusiässä ja edelleen nyt kun pennut ovat 4kk ikäisiä. Itselleni ja varmasti myös kasvattieni omistajille tärkeintä on että pennuista kasvaisi sosiaalisia yhteiskuntakelpoisia koiria, joiden kanssa olisi mukava harrastaa kukin omissa lajeissaan. Potkua ja moottoria tuntuu löytyvän kaikista pentureenien perusteella, toivotaan että myös jatkossa vaikeusasteen ja tavoitteiden noustessa.

"Korvaeläimet" hakureenien jälkeen :)

kuva(c)Raisa Hartikainen

Sennan haku ja jälkikuvat (c) Minna Saarimaa

Kuvaterveisiä

Lilla-Rilla 14 vk

Kotisivujen päivitys on jäissä webmasterin yo-kirjoituskiireiden vuoksi, joten laitetaanpa tänne blogiin jokunen uusi kuva pennuista maailmalla ja täällä kotosalla.
Osa kuvista on ihan tuoreita, eiliseltä päivältä, mutta suurin osa vanhempia alkusyksyn/loppukesän satoa. Sanin ja Otton kuvia vielä odotellaan - huhujen mukaan uusi järkkärikin on käsissä joten pian saadaan Ottosta tuoreita kuvia! ;)

Jennan Naava on osoittautumassa varsin rohkeaksi ja vauhdikkaaksi agiliitäjäksi ja toisaalla Zelda on tehnyt hienoja pelastusreenejä ketteryystelineillä ja hakumaastossa, puhumattakaan agireeneistä kuten kuvista näkyy!

Jess - aloitetaanko? Jenna & Naava

Ei vielä hyppyjä sentäs!

Jihaa! tää on mun laji! Naava 14 vk

Zelda puomin kontaktilla

Käymme yhdessä ain..

Lentävä hollantilainen..eiku ranskalainen!

Samoin Rovaniemen Sinko pistelee jo melkoista vauhtia maalimiehille, kuvissa piskuinen Sinko on maastoreeneissä pohjoisen briardleirillä Vaalassa elokuun puolella.

Täältä tullaan!

esinereeniä?

kivaa!

Oma tehokaksikkoni täällä kotona on kunnostautunut lähinnä kuoppien kaivamisessa (piha näyttänee piakkoin miinakentältä) ja kreikkalaisroomalaisessa painissa. :-/

Ollaan me joskus paikoillaankin, joskus.

Ollaan me toki jäljestetty ja tottisteltu eikä ollenkaan huonolla menestyksellä. Harmi että yksin puuhastellessa ei saa kuvia pentujen reeneistä. Jospa tulevista hakureeneistä sitten.

Kiitos kuvaajille kuvista!
Naavan agikuvat (c) Jenni Rundgren
Sinkon hakukuvat (c) Minna Tikkanen

Zeldan agikuvat (c) Sanna Rautio

Ihan tavallinen viikonloppu

Eli meillä tavallinen viikonloppu tarkoittaa paljon äksöniä koirarintamalla ja siihen päälle kaikki kotihommat pihan syystöineen ja marjastuksineen.
Pentujen kanssa on tehty jälkeä, nyt suoraa pätkää hieman kaartaen jotta saan loppupalkan pellon laitaan. Rilla edistyy ihan kiitettävästi mutta Tasjalla on liikaa vauhtia ja rynnimistä havaittavissa. Tasja on pennuista vilkkaampi ja sen keskittymiskyky ei ole ihan siskonsa luokkaa, pitänee palata Tasjuskan kanssa hieman helpompiin harjoituksiin.

Rilla ja Rasta koskella

Tasja ja Rilla - tehokaksikko!

Viime viikolla kaksikko sai ekat rokotuksensa, kuten varmaan koko S-pentue. Nyt vois pikkuhiljaa suunnata 'ihmisten ilmoille', tuumasinkin Outille, joka on ahkerasti sosiaalistanut Sinkoa Rovaniemen maisemissa, ettei nämä minun maalaiset ole nähneet muuta kuin lauman lehmiä liiterin takana! :-) Ou nou, pitää ryhdistäytyä, varsinkin vieraat koirat pelottavat tätä kaksikkoa, sen huomasin kun olimme eläinlääkärin pihassa ja ympärillä räksytti jos monenmoista pystykorvaa.

Tasja patsastelee

Rilla on huomannut telkän joessa

Tasja etsii vielä omaa kotiaan ja kainaloaan. Kovin hiljaista on ollut pentumarkkinoilla, ihan niinku oli koko kesän. Anyway, reipas ja vauhdikas 13-viikkoinen Tasja on vielä vailla omaa ihmistä ja laumaa. Harrastuksiin varsin passeli pentu tai ihan vaan aktiiviseksi lenkkikaveriksi/kotikoiraksi.

Boreabrie Shastamir "Tasja" 13vk

Oli meillä toki aihetta juhlaankin. Gibbon muori täytti 12 vuotta lauantaina! Onnea rakas muori, toivottavasti meillä on vielä monta tervettä yhteistä vuotta edessä.

21:kertainen äiti ja 7:kertainen mummokoira kainalossaan 6-viikkoinen Zelda

Arjen kiireitä

Kouluvuoden pyörähdettyä käyntiin on vapaa-aikaa taas niukemmin ja koirapoloiset joutuvat tyytymään pelkkiin lenkityksiin. Pennut ovat mukana pikkulenkeillä rantatiellä ja reuhkaavat tietenkin tuossa pihalla kaiket ajat kun olen kotosalla. Yöksi otetaan sisälle nukkumaan. Työpäivinä pennut ovat olkkari-keittiö yhdistelmässä jossa olen kompostiverkoin suojannut vaarapaikat, johdot ym. Siltikin sotkua riittää kun palailen iltapäivisin kotiin..*huoh*

Tasja-pennusta ei ole varsinaisen luovutusiän jälkeen tullut kuin pari kyselyä, yhtään tosissaan kiinnostunutta kotiehdokasta ei ole ilmaantunut. Viimeksi syksyllä 2006 J-pennuista kotona temmelsivät Sallin lisäksi Jumpe 14 vk ikään asti ja Saska aina ½ vuotiaaksi asti. Joten eiköhän Tasjallekin se oma ihminen ajan kanssa löydy. Toisaalta elämä on helppoa kun pentuja on kaksi - ne viihtyvät keskenään ulkona tuntikausia painien ja tutkien ympäristöä. Toisaalta työtä on tuplasti kun yrittää opettaa arjen asioita, puhumattakaan koulutuksen alkeista, tottiksen ja jäljen jne. Eikä leimautuminen omaan ihmiseen (minuun) ainakaan helpotu Rillan kohdalla kun sisko pyörii siinä samoissa jaloissa.
Parin-kolmen viikon ajan olen tehnyt iltaisin ruutuja nurmelle ja pellolle, käytän iltaruokaa namina. Nenänkäytön periaate on auennut molemmille ja nyt pitäisi suunnitella jatkoa, lyhyitä suoria kanta-varvas namitettuna-periaatteella. Jälkien tallominen ja reeniminen on kivaa ja helppoakin vielä kun ei tarvitse tehdä pitkiä jälkiä eikä vanhentaa niitä tuntikausia. Lisäksi erinomaiset pellot ovat ihan nurkan takana ja pennut odottavat omaa vuoroaan eteisessä (kiljuen!)

Rilla ruudussa

Tasjan vuoro

Naavakin osaa!

Viikko sitten Naava oli meillä vkl-hoidossa. Hyvin kolmikko toisensa muisti ja alkurätinöiden ja Tasjan dominanssipullistelujen jälkeen trio leikki ja juoksi ja paini keskenään ihan niinkuin ennen 'lapsuudenkodissaan'. Naavakin sai ensikosketuksen jäljen salaisuuksiin nuuskuttelemalla pari ruutua. Jenna on luvannut jatkaa reenejä, eihän sitä koskaan tiedä vaikka vannoutunut agiharrastaja hairahtuisi pk-koulutuksen pariin.. ;)

Naava 10vk

Kolmikko lepää..

Naavan ja Tasjan nenut

Pian on pennuilla 12 vk täynnä ja ensimmäiset rokotukset odottavat - onneksi! Parvorokotteen osalta osalle pennuista on ohjelma jo aloitettu mutta ainakin omat maalaiseni ovat täysin emän antaman suojan varassa. Vieraita koiria en ole meille päästänyt eikä varmaan päästetäkään koko syksynä ja aika varovainen olen ollut ylipäänsäkin, pentujen sosiaalistamisreenit remmikäyttäytymisineen ovat jääneet vähemmälle eikä meitä ole ihmisten ilmoilla paljon näkynyt. Toivotaan että syksyn pakkaset hillitsevät pöpöjen ja virusten leviämistä.

Sadepäivänä ulkosaunan alla hiekassa 'kuorrutettuja' pentuja..

Tasja - pieni briardityttö

Kesä on kääntymässä pikkuhiljaa varhaiseksi syksyksi. Kylläpä olikin ilmojen puolesta ihana kesä, eikä voi valittaa muutenkaan...pentujen kanssa touhutessa kaikki on niin ainutlaatuista, kerranhan ne ovat pentusia. Sinällään tämä pelkästään kotona oleileminen ei niin kiehtovaa ollut että ihan joka kesä pentuja haluaisin, siinä on kuitenkin yli 2kk täysillä kiinni. Emän kantoaika, synnytys ja pentujen hoito ja kasvatus aina luovutukseen asti. Aika näyttää milloin seuraavat Boreabrie pennut kirmaavat tantereella...voi kyllä mennä jokunen vuosi.

Pennuista omaa kotiaan etsii vielä Tasja, Boreabrie Shastamir. Nyt 9 viikon ikäinen pikku riiviö. Tasja on pentueen pikkutyttö, turkoosinauhainen. Tosin ei se mitenkään oleellisesti enään ole 'pikkutyttö', lähes yhtä iso kuin siskonsa Rilla. Tasja on kevytluustoinen ja vikkelä kintuistaan, sillä on mielestäni hyviä edellytyksiä monipuoliseksi harrastuskoiraksi. Se leikkii innokkaasti, saalistaa rättiä ja omaa hyvän ruokahalun. Vieraiden ihmisten syliin se kipuaa epäröimättä eikä jätä hauskasti liehuvia housunlahkeita rauhaan...oikea pikku piraija!

Suvi & Tasja

Tasjan kuvat(c)Kaisa Uusitalo

Lilla Rilla

Viimeisen seitsemän viikon pähkäilyjen, arvioinnin ja havaintojen jälkeen kotiin jäi sininauhainen tyttö, Boreabrie Shania. Lopullinen valinta ei ollut helppo, kaikissa narttupennuissa oli puolensa, hyviä ja sitten niitä huonoja - yhtään täydellistä ei ollut. Höh. ;)
Pitkään mietin myös pennun nimeä - kutsumanimi varmistui jo kesän alussa, omasta pennustani tulisi Rilla. Pentueesta tuli S-pentue emä Sennan ja täti Sallin mukaan. Oman pentuni rekisterinimeen mietin pitkään lady-sanan liittämistä s:llä alkavaan nimeen, mutta meni liian vaikeaksi..halusin suht lyhyet, yksiosaiset nimet kaikille pennuille. Ladyn olisin halunnut ihan vaan siksi että pennuilla on kaksi merkittävää lady-mummoa sukutaulussaan: Gi-LadyVelvet ja Lady Marmalade. Rillan rekkarinimeksi valikoitui lopulta lyhyt Shania, nimessä on mukana elämäni koira, niissä tassunjäljissä Rillan olisikin mainio elämässään edetä.

Lilla Rilla nakkikioskilla..Rilla sai heti nimensä eteen etuliitteen lilla..neidillä on melko ison koiran raamit ja minun toiveissa olis sellainen pikkuinen tai keskikokoinen 60-62cm narttu, saas nähdä kuin käy. Rillasta saattaa hyvinkin tulla mummojensa Gipsyn ja Armin kaltainen iso narttu, aika näyttää.
Rillalla on kaunis pää ja varsin lupaava fawn väri, muuten se ei mielestäni kropaltaan ole erityisen hyvä, kulmauksia ja kaulaa sais olla enemmän.

Rilla ei ollut pentueen rohkein eikä tempperamenttisin, se ei myöskään syöksynyt ensimmäisenä vieraiden syliin. Lähinnä se tyytyi tarkkailemaan sisarustensa reaktioita ennen kuin itse reagoi. Tosi mukavasti se leikkii ja saalistaa rättiä eikä jalkapallohulluutta voi olla huomaamatta - sukuunsa tullut!

Facebookin chatissa Tiina kiteytti asian hyvin - ei kannata murehtia koiran mahdollisia puutteita vaan keskittyä sen hyviin puoliin. Niin se on tehtävä. Näillä palikoilla mennään ja sehän on varmaa että koira joka meidän laumaan tulee meille myös loppuelämäksi jää.

Posekuvat(c)Raisa Hartikainen
Futiskuvat(c)Kaisa Uusitalo