Sydäntalvi

-24'c Järvirovan jälkipelloillamme

 

Tulkoon vaan silmitön talvi, hyytyköön maa.
Rakkauden riepuun me kietoudutaan.
Tulkoon vaan silmitön talvi, järjetön sää.
Meitä ei kylmetä routa ja jää.
(Miljoonasade 1990)

Talvi pitää meitä tiukassa otteessaan. Leppoisan ja vuodenaikaan nähden leudon joulun jälkeen rysähti talvi päälle oikein kunnolla. Kyllä sitä vielä ne alle -30'c pakkaset kestää ja reippaasti olemme ulkoilleet yli kolmenkympin keleissäkin. Muutamina öinä/aamuina elohopea on laskenut sinne -36'c ja silloin kyllä miettii onko juuri pakko raahautua aamulenkille pimeyteen, nykiä autoraukka käyntiin päästäkseen töihin jne. Alan kohta kannattamaan brittien tapaa sulkea koulut jos pakkasta on yli -20'c :) Tosin näillä korkeuksilla pakkasrajana vois olla -30'c. Vois vaan olla kotosalla ja lisäillä puuta hellanpesään.

Arktisista säätiloista johtuen emme ole 'kunnolla' aloittaneet hallireenikautta, en ole raaskinut 'kiduttaa' autoa yhtään enempää kuin mitä työmatkat vaatii. Tekosyyhän tuo on, johan auto kestäis rapean puolen tunnin matkan Rohkihallille, mutta itellä on pakkasista johtuen olleet fiilikset vähissä. Jotenkin on tuntunut raskaalta, lähinnä tämä alkuvuosi on ollut semmosta arjesta selviytymistä.

Rastaa ja Rillaa ei pakkaset hidasta, tupsujalat purkavat kierroksia ja ylimääräenergiaa kirittämällä toisiaan kilpajuoksuun ja nuuskuttelemalla jäniksenpapanoita peltojen laitamilta. Eikä pakkanen minuakaan varsinaisesti hidasta, joskaan ihan samoja kilometrimääriä emme ulkoile/lenkkeile näillä paukkupakkasilla.

-31'c Naamijoella

Onneksi kylmä ilma lisää energiankulutusta, muutenhan tässä kävis köpelösti (lue läskisti) leipomisvimmani ja herkuttelun myötä. Tänään leivoin mustikka-hilla muffinsseja ja viime viikolla unelmatortun..laskiaispullat on jo tilattu äitiltä, vaikka Laskiainen on ties koska keväämmällä :D.
Kohta pitää varmaan aloittaa kunnon kuntoilu ja kaivaa ne hemmetin sukset varastosta :P.
"Heikki heinät jakaa" 19.1 eli viikko sitten oli Heikin päivä ja vanhan viisauden mukaan talvenselkä on kääntynyt. Jeee, oli jo aikakin.

Välivuosi

Viime vuonna emme käyneet yhtään 'kunnon' koiratapahtumaa, muutamaa ulkomaan näyttelyä lukuun ottamatta. Rillan kanssa keskityttiin reenailemaan eikä blondina ollut mitään asiaa näytelmäkehiin. Rastan kanssa kävimme ne kaksi näyttelyä ja yhden tokon syksyllä Kemijärvellä. Okei, MH kuvaus oli ihan mielenkiintoinen tapahtuma kaikkinensa, kun ihan ensimmäisen kerran semmoiseen osallistuin koiran kanssa. Mutta silti..välivuodelta tuntui..jäin kaipaamaan harrastajakavereiden tapaamista ja turinointia joko pk-kokeissa tai leireillä tai näyttelyissä.
Tänä vuonna olis tarkoitus aktivoitua enemmän sekä näyttelyissä että kokeissa ja onpa yksi pk-leirikin suunnitelmissa toukokuussa Rovaniemellä.

omat mörököllini

Kasvattini ovat nuoresta iästään huolimatta kunnostautuneet koekentillä myös kuluneena vuonna. Outi jatkoi Sinkon kanssa tokoilua saavuttaen heti alkuvuodesta kolmannen aloykkösen ja TK1:n! Tokon avoimesta luokasta pari nappasi kaksi komeaa ykköstulosta ja useita 2- ja 3-tuloksia. Sinko myös MH kuvattiin Pellossa syyskuussa - kiitos Outi aktiivisuudesta!

Sinko ja piparihaaste

Onnistui! kuola valuten.. :D

Jenna ja Naava aloittivat agilityuransa upeasti kevättalvella saavuttaen maksiykkösistä 3 x LUVA ja agiserttin! Kakkosissa ura on vähän takkuillut a) koiran kuumumisen takia, korvat ja kontaktit katoaa! b) ohjaajan hätäisen ohjauksen takia ja c) kasvattajan ylisuurten odotusten takia :P. Uskon että Naava vielä palaa tasolleen ja tämän vuoden tavoitteena on tietenkin nousu kolmosiin eli LUVAt ja sertti kakkosista. Vai mitä Jenna? ;)

Naava UV:nna kasvattikodissaan

Siskokset, Nappis & Rilla

Zelda, tuo pieni ja sinnikäs Satakunnan lähettiläämme, kera aktiivisen omistajansa Riinan aloitti tokouransa zeldamaiseen tapaan keräten tuloksia laidasta laitaan. Kolme aloykköstä ja koulutustunnus TK1 on kuitenkin upea saavutus ja kruunasi aktiivivuoden. Zelda myös MH kuvattiin 'läpihuutojuttuna' ja osoitti olevansa melkoinen pakkaus. Huoh, koeta jaksaa Riina..ja kiitokset aktiivisuudesta hyrräkelan kanssa!

Zelda vihreässä joulussaan!

Marjo innostui käyttämään Otton luonnetestissä jo viime syksynä ja Ottohan läpäisi testin komeasti 158:lla pisteellä ollen laukausvarma. Kiitokset ja hienoa että kävitte, yksi tavoite plakkarissa.

Otto poseeraa

Tasja ja Sani viettivät välivuottaan omilla tahoillaan. Ida-Maria reenaili Sanin kanssa agilityn alkeita TORKKin alkeisryhmässä ja nähtäneen tulevana kesänä ainakin pohjoisen näyttelyissä. Johanna on luvannut ilmoitella Tasjaa näyttelyihin kesän myötä ja eiköhän itäisen suomen tytölle sopiva LT paikkakin saada.

Tasja jouluna-13

Myös muut kasvattitytöt olisi tarkoitus luonnetestata tänä vuonna. Pidetään yhteyttä kun alkaa olla ajankohtaista.
Viime vuoteen mahtui myös surua. Heinäkuussa meidän oli aika jättää jäähyväiset Gipsylle, voi hyvin kultakoirani, kyllä me täällä pärjäämme.

Gipi-rakas

Oikein ihanaa ja aktiivista vuotta 2014 kasvateilleni ja muillekin blogin lukijoille.

Laiskotellen

Ihan saan omantunnontuskia kun lueskelen Minniksen blogia. Siellä sitä reenataan tunnollisesti kelissä kuin kelissä miljoonia eri lajeja vieläpä :P. Hyvä jos on edes jouluna laiskotellut, varmaan on Vaakku saanut hakea joululahjansa kuusen alta esineruudun malliin! Ihan pöyristyttävää moinen ahkeruus :O
Mepä ei olla tehty yhtään mittään - yllätys! *huoh*. En harrasta uudenvuodenlupauksia, joten mitään reenipiikkiä ei ole tiedossakaan. Yleensä olen saanut motivoitua itseni hallireeneihin edes alkutalven ajan, sitten kun kevätaurinko näyttäytyy, loppuu Minnan ja koirien hallireenailut. Näin se menee eikä tuleva talvi varmaan tee poikkeusta. Pitäis varmaan tehdä semmonen 'to do-lista' talven ajalle, jos se piiskais ahkerammaksi.

Joulun aikaan Facebookissa tokoharrastajien keskuudessa kiersi piparihaaste, jossa piti ottaa koirasta kuva pipari suussa (siis ei syöden vaan pitäen). Naava piti meidän mainetta yllä onnistuen haasteessa eikä Riinan Zeldakaan kauas jäänyt. Pipareista innostuneena Zelda sittemmin ahmaisi kitaansa myös kokonaisen suklaakakun aiheuttaen sydämentykytyksiä omistajalleen mahdollisen suklaamyrkytyksen pelossa. Onneksi säikähdyksellä selvisivät. Tuhma Zelda, senkin porsas.

Naavan pipari :)



Zelda: Joko saa hotkaista, joko nyt?

 

Osaan pitää myös tätä - joululahjaani,
 joka kesti käsittelyssäni 20 min (Naava prkle...)

Me ei, ainakaan vielä, olla piparihaasteeseen vastattu. Ei ole pipareita! En ole mikään jouluruuan saatikka joululeivonnaisten ystävä, joten pipareita en leivo koskaan. Jouluksikin leivon ja herkuttelen suklaa - ja porkkanapiirakalla. :)

Jatkamme laiskottelua reenien osalta, mutta lenkkeilyä emme laista. Ilmatieteenlaitos lupailee vuodenvaihteeseen upeaa muutaman asteen pakkaskeliä ja vähän lumisadettakin, passaa meille, lomalaisille.
Tähän loppuun vielä muutama joulukuva kasvateistani.

Tasja jouluna -13

Otto-poika

Ihana Sinko!

Vähäisessä valossa

 

Joulukuun eka ja pakkasmittari huitelee parissakympissä. Ihan jees, ei ainakaan tartte lumikolaa ulkoiluttaa. Lunta on lähes 30cm ja siinä kyllä piisais jo mulle!
Parin viimeisen viikon 'valoisina' päivinä olen yrittänyt kuvata koiria a'la joulupostikortit. Marraskuussa on usein upeaa väriloistoa pastellisävyineen, tosin aika harvoin on viikonloppuisin päässyt moista ihailemaan tai kuvaamaan. Viikolla ei sitten ehdi, eikä tästä eteenpäin paljon valoa tartte haikailla. Päivä alkaa olla lyhyimmillään ja aamulla on pimeää kun lähdet töihin ja iltapäivällä on pimeää kun palaat kotiin. Onneksi on jo joulukuu ja kuukauden kuluttua mennäänki jo kohti valoa.

Porobongarit..

joulukorttiotoksia..osa viiskyt tai jotain..

Koirien lenkitykset on yhtä kyttäämistä..poroja on jokapuolella, pelloilla, jänkillä, metsissä, teiden varsilla ja eilen jopa omalla pihalla. Arghtt..ärsyttävää...tiedän, että on se aika vuodesta, jolloin porot ovat isoina tokkina erotusaidoista päästettyinä, mutta jotenkin tämä kuukausi on tuntunut kauhean pitkältä. Yleensä pahin aika on marraskuun alusta joulukuun alkuun, sitten poromiehet kokoavat karjansa talviruokinta-aitauksiin. Meillä päin se tarkoittaa, että porot viedään kauas Aitamännikön perukoille ja sydäntalvella täällä lähipelloilla ei näy yhtäkään kisuraa.
Porot kuuluvat näihin maisemiin ja ylipäänsä Lappiin, mutta minun koirille ne ovat liian hauskaa 'saalisreeniä' ja aiheuttavat vaaratilanteita syöksymällä piha-alueelta tielle hippitukat perässään.. :/

Matkalla Heinävuomalle..aurinko vielä mukana.

Pitkospuilla..paluumatkalla aurinko oli jo häipynyt.

Lumiturpia



Heinävuoman tulistelupaikalla

Hellan lämmössä tulee hiki.

1.Adventti

 

Tottissemma

Viime lauantaina 2.11 oli Pellossa Mia Skogsterin tottelevaisuusklinikka. Semman järjesti RPKK eli Rovaniemen palveluskoirakerho ja kanttiinista eli ruoka - ja kahvitarjoilusta huolehti 'Lärkki' eli Länsirajan kennelkerho, Rohkihallin 'isäntäkerho'.
Olen osallistunut Mian semmaan aiemmin vuonna 2009 Rovaniemellä. Mielestäni nyt oli jopa parempi semma, todella tiivis paketti pk-tottisliikkeiden kouluttamisesta runsaiden esimerkkivideoiden ja lopussa esimerkkikoirakoiden avulla. Onhan Mian esiintyminen ja tapa opettaa ja havainnollistaa asiat todella mukaansa tempaavaa ja katsojana/kuuntelijana huomaat imeväsi tietoa herkeämättömän ahneesti. Arvelisin, että osallistujia oli n 40 henkeä, joista kahdeksalla oli koirat mukana 'ongelmineen'. Esimerkkikoirakot oli valittu etukäteen mahdollisimman monia 'koulutusongelmia' edustaen. Rotuina oli käyttöbelgien ja -sakujen lisäksi mm näyttelylinjainen tervu ja amstaffi!
Yritin saada koirapaikkaa Rillallekin, aiheena seuraaminen ja kontakti(n tippuminen). Valitettavasti Mia ei koskaan saanut monia lähettämiäni sposteja, eikä siten edes koko ilmoittautumistani semmaan! Soneran sposti vissiin tökki juuri ratkaisevalla hetkellä, koska meilit eivät koskaan perille menneet. Vasta työsähköpostista lähettämäni posti meni perille ja pääsin ylipäänsä osallistumaan semmaan, jälki-ilmoittautuneena.
Onneksi saman aiheen eli seuraamisen ja kontakti-ongelman kanssa esimerkkikoirakoksi pääsivät Outi ja amstaffi Kuura.

Seminaari alkoi 2,5 tunnin luennolla, jossa käytiin läpi kaikkien pk-liikkeiden opetus pikkupennusta alkaen. Eniten luentoaikaa ja erinomaisia videoita Mia käytti aiheeseen 'pennun alkuopetus', kädestä ruokkimisesta kohti kainalopalkkaa sekä noutojen opettamiseen. Noudot hyppyineen muodostavat 40% tottispisteistä ja noudot olivatki Mialle 'sydämenasia' seuraamisen kouluttamisen lisäksi. Jättöliikkeet ( liikkeesta istuminen, maahanmeno ja seisominen) jäivät selkeesti vähemmälle luentoajalle.
Rillan seuraamisongelmaan ja kontaktin tippumiseen sain seuraavat yksinkertaiset vinkit: pitää palata taaksepäin ja vahvistaa targettia (palloa tai patukkaa) kainalossa/kauluksessa tai reeniliivin ylätaskussa. Myös palkan ajoituksessa ja palkkaussuunnassa on oltava tarkempi. Kontaktin pitämistä pitää harjoitella apparin(avustajan) häiriöllä, taputuksella tai liikkumisella reenattavan koirakon ympärillä. Kontaktin tippumisesta tiukka EI ja tarvittaessa nyppäsy liinasta, uudelleen kontaktista taas suullinen kehu ja pienellä viiveellä palkka. Ei siis mitään vippaskonsteja vaan ihan peruskauraa koirankoulutuksessa, on vaan uskallettava ja maltettava palata taaksepäin. Meillä on siis huonot pohjat ja niitä rupean nyt talven aikana korjaamaan/paikkaamaan :P

Metrisen esteen opettamisessa Mia käyttää apuvälineinä rimoja ja rakennuspuristimia, joten nekin kirjasin ostoslistalle. Varsinaista hyppytekniikkaa hän ei koirilleen opeta, agilityn tapaan, vaan suht nopeasti pyrkii kouluttamaan puhtaan esteen ylityksen juuri apurimojen avulla. Vain puhtaista ylityksistä koira saa palkan.
Eteenlähettämisessä ja siellä maahanmenemisessä Mia suosii 'kuoppatapaa' eli koira näkee patukan/pallon viennin eteenlähetyskuoppaan ja saa aluksi suoraan hakea palkan kuopasta. Pikkuhiljaa siirrytään siihen ettei palkkaa jätetäkään kuoppaan vaan koiraa harhautetaan lähtemään kuvitellulle palkalle ja käsketäänkin siellä maahan - palkka tulee ohjaajan kädestä eli koira saa vapautuskäskyllä juosta ohjaajalle patukkaan kiinni. Itse olen käyttänyt samaa tekniikkaa jo vuosia hyvällä menestyksellä, tosin ilman kuoppaa. Meillä on reenikentän laidassa sopivasti heinikkoa tai muuta kasvillisuutta (palkka ei siten näy) ja viime syksyisen kentän pintaremontin myötä takuulla viimeisetkin kuopat on siloitettu :D.

Noutojen suhteen tunsin jopa onnistuneeni, Rillan luovutukset on tiiviit ja rauhalliset ja otekin tarvittavan luja. Ainoastaan paluuvauhtiin pitää kiinnittää huomiota, paljon luoksetuloja kapula suussa tai ns. vauhtinoutoja. Mian esittelemää, itselleni täysin uutta, kahden patukan noutoa en ole koskaan koirilleni/pennulle kouluttanut. Kyseisellä tavalla koira saadaan kiihdyttämään vauhtia kapulan noston jälkeen, sillä jo pentuajoista se on oppinut nopeasti hakemaan toisenkin patukan eli keräämään suuhun kaksi patukkaa. Tätä kokeilen sitten tulevaisuudessa...seuraavan pennun kanssa.
Kovin paljon uutta semma ei esitellyt, mutta luentojen ja esimerkkikoirakoiden myötä tuli taas kerrattua eri liikkeiden opetustavat, pienineen tärkeineen yksityiskohtineen kuten palkkauksen oikea ajoitus, oman äänen käyttö ja tietyn jännitteen luominen.

Mia tuntui korostavan laumaviettiä koiran ja pennun koulutuksessa, hyvä suhde koiran ja omistajan välillä on kaiken lähtökohta, koiran tulisi palkkautua jo pelkästä kehusta, ohjaajan äänestä. Ennenkaikkea koiran tulisi työskennellä ohjaajalleen eikä kainaloon tai liivin taskuun piilotetulle pallolle tai patukalle. Pakotteiden käyttöä hän ei suositellut 'ykkösasiana', liinanyppäsyt ja tiukka EI riittävät monessa asiassa.
Semmassa ei saanut kuvata eikä videoida, joten kuvamatskua ei ole. Ilahduttavan paljon ja kaukaa(!!) jopa Oulun alapuolelta oli porukkaa saapunut maailmanmestaria kuuntelemaan ja koulutusvinkkejä hakemaan. Kysymyksiä sai heittää ja keskustelu oli antoisaa ja hersyvällä huumorilla höystettyä. Mahtava lauantaipäivä kertakaikkiaan, lisää tämmöstä! :)

Rasta ensilumessa kolmisen viikkoa sitten

Sulanmaankausi

 

Veto - ja valjakkokoirapuolelta lainattu termi sulanmaankausi alkaa olla finaalissa näillä leveyksillä. Mennyt kesä ja upea pitkä lämmin syksy ovat auttamattomasti takanapäin. Ensilumi on maassa ja syyslomaviikolla pakkasmittarikin näytti kunnon lukemia..hhrr, ihan selkeesti talvi on tulossa vauhdilla ja tämän koirareenarin suupielet valuvat alaspäin. Talvi on minusta a) liian pitkä b) liian kylmä ja c) liian pimeä. :(
Mutta en jaksa asiaa kauan murehtia, pitää keksiä paljon tekemistä ja reenattavaa talven hallikaudelle ja jos en keksi tai viitsi reenata, niin kyllä pelkkä laiskottelukin multa onnistuu. Koirista Rasta on jo selkeesti mukavuudenhaluinen ja tyytyy pelkkiin päivän lenkityksiin, mutta Rilla jaksaa kyllä touhottaa (turhaakin) jos ei mitään äksöniä ole tarjolla.
Joten ihan laakereilla lepäilyksi ei auta talvea suunnitella.

 

 

Pitkän kesäkauden aikana olen saanut Rillan kanssa monia asioita eteenpäin. Tavoitteena oli reenailla pk-tottiksen liikkeet sille mallille, että keväällä 2014 vois korkata kilpailukirjan. Eikä me yhtään tavoitteesta ole jääty sen suhteen, enään puuttuu pieniä osasia mm eteenlähetyksen maahanmeno. Toki reenattavaa riittää ihan perusseuraamisessa ja käännöksissä. Dieselkoneen kropankäyttö vois olla notkeampaa ja jotain herättelyä tähän tarvittais. Samoin kuin häiriönsietoa, talven hallireeneissä tulee sitä onneksi edes muutaman koiran verran, mutta kevättalvella on ihan pakko ajella Rovaniemelle Tassuvaaran kentälle yhteisreeneihin. Samalla tulis otettua noutoja, hyppyjä ja eteenmenoa vieraalla kentällä ja esteillä. Mulle toki tutulla kentällä, mutta Rillalle uusi paikka.

Tottiksen lisäksi teimme kovasti töitä pellolla jäljen merkeissä. Rilla on minun ensimmäinen koira, jolle olen rakentanut jäljestyksen ns.peltotekniikalla. Kaikista menneen kauden jälkireeneistäkin 80% on tehty pelloilla, rehu - ja multapelloilla. Metsäjälkeä on reenattu silloin, kun pellot ovat olleet liian pitkässä heinässä tai niille on ajettu 'aromia' eli lannoitettu (puhdasta lehmänpaskaa ja -lietettä, toim huom.).
Esineiden ilmaisussa olemme käyneet kovan taiston, enkä vieläkään oikein tiedä kumpi voitti? Rillahan osaa ilmaista pienet ruokarasiat ja niiden päälle sijoitetut esineet hienosti maahan menemällä esine/rasia sievästi etutassujen välissä. Mutta auta armias miten vaikeaa olikaan pelkän pikku esineen, nahkapalan, puukepukan tai mattopalan ilmaiseminen ilman rasiaa. (!!!) Voi elämä, sitä on harjoiteltu erikseen pihatiellä, pihanurmella, pellon laidalla, sisätiloissa etsimisreeninä..ja niin se vaan tökki itse jäljellä. *huoh*
Jossain vaiheessa sain sille sen verran painettakin hommaan, että se rupes väistämään esineitä. Jäljellä noin pari kolme metriä ennen esinettä vauhti hiljeni ja koira muuttui epäileväksi sivulle vilkuillen. Saattoipa jopa kääntyä minua vastaan ja käydä minun eteen maahan! :P
Ihan viimeiset reenit on taas sujuneet paremmin, pellolla maahanmeno alkoi löytyä ja kun siitä pääsi ruhtinaalisesti palkkaamaan on oikea tapa vahvistunut. Sensijaan metsässä, jossa jäljestimme satunnaisesti pitkin syksyä, jälkikeppien ilmasu ei niin varmaa ollutkaan. Rilla kyllä merkkaa kepin pysähtymällä, mutta maahan se ei mene ennen kuin itse olen vieressä. Olen tyytynyt tähän, katsotaan keväällä pitääkö asialle jotain tehdä.

Esineruutua olemme reenailleet aina silloin tällöin. Enemmän olemme ottaneet 'lelun piilotusta' ihan tässä kotipihan laidalla metsikossa. Lelun piilotus-leikki on enempi aktivointia ja iloista nenänkäyttöleikkiä kuin suunniteltua esineruutureeniä suikaleineen ja kaistoineen. Rasta ja Rilla tykkäävät tästä leikistä, jossa helppoja esineitä on piilotettu jopa sammaltupsun alle ja toisinaan saavat etsiä niitä yhdessä samalla toisiaan kirittäen. Parhaiten homma tosin toimii, kun toinen joutuu odottamaan terassilla remmissä, toisen etsiessä 'leluja'. Se kuuluisa kateuskortti nääs.:)

Haku on jäänyt täysin paitsioon. Muutamaa ilmaisureeniä lukuunottamatta emme ole hakua reenineet yhtään tänä suvena. Oma reeniporukka hajaantui ympäri maata ja toisaalta jälki ja tottisreenit on lohkaisseet ison osan vapaa-ajasta. Onneksi Rillan kanssa tehtiin hyvät pohjat hakuun pentusyksynä ja 1-vuotiskaudella. Eiköhän ne olemassaolevat taidot sieltä ole helposti esille kaivettavissa ja eteenpäin työstettävissä, sitten kun taas on aikaa ja porukkaa hakureeneille.

Peltokuvat(c) Raisa Hartikainen

Luonteen kuvausta ja testausta

Kasvateistani Zelda ja Otto ovat kunnostautuneet luonteen arvioinneissa viime aikoina. Zelda kävi pari viikkoa sitten Ikaalisissa MH-kuvauksessa ja Otto eilen Torniossa luonnetestissä. Pentueen kaksi varsin samanoloista sisarusta ovat nyt luonnenäyttöä antaneet ja edelleen vaikuttavat hyvin 'samastapuusta veistetyiltä'.
Zelda oli kuvauksen mukaan varsin rohkea, leikkihaluinen, hyvin sosiaalinen hössöttäjä :D
S-pentueen ilopilleri ja hippahyrrä on kyllä edelleen samanlainen tapaus, reipas ja rohkea jokapaikkaan nenänsä työntävä. Jo pentuna näkynyt vilkkaus ja tietynlainen keskittymiskyvyn puute näkyvät toki edelleen. MH-pöytäkirjan ja videoiden mukaan Zeldan valtteja ovat juuri rohkeus ja tietynlainen rämäpäisyys, pelottavia asioita radalla ei juurikaan Zeldan mielestä ollut ja jos johonkin piti pikkasen reagoida niin palautuminen oli nopeaa ja mutkatonta. Sensijaan 3 minuutin seisoskelu oli Zeldan mielestä varsin tylsää ja se kyllä tuntui keksivän omaa kivaa koko ajan. Zelda todettiin laukauksien osalta 'kuuroksi' eli ykkönen, täysin laukausvarma.
Zeldan (Boreabrie Selene) MH-videot on nähtävissä Riinan omassa blogissa: http://aikapommi.blogspot.fi/

Zelda tokoilee kesällä 2013

Otto kävi eilen luonnetestissä Torniossa. Marjo halusi viedä Otton testiin jo tänä syksynä, koska oma koirakerho semmoisen paikkakunnalla järjesti. Mikä ettei, se mielikuva ja kokemus mikä mulla on kasvatistani, eli Otto on ihan tolkkukoira ja tulisi kyllä nuoresta iästään (2,4v) huolimatta testin selvittämään. Ja niin kävi, Otto touhotti itselleen seuraavanlaisen rivin:

Luonnetesti Tornio 12.10.2013 Boreabrie Shamrock
1. Toimintakyky +1 kohtuulllinen
2. Terävyys +1 pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
3. Puolustushalu +3 kohtuullinen
4. Taisteluhalu +2 kohtuullinen
5. Hermorakenne +1 hieman rauhaton
6. Tempperamentti +1 erittäin vilkas
7. Kovuus +3 kohtuullisen kova
8. Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
laukausvarma +++
yht. 158p
Tuomareina testissä toimivat Reijo Hynynen ja Jari Keinänen.

Otto pitkässä tukassa..nykyään letti on lyhyempi ;)

Otto testattiin, ennakoidusti, erittäin vilkkaaksi ja kohtuullisen kovaksi. Siskonsa Zeldan tapaan Otto onkin varsinainen suhari, ei mikään maailman helpoin koulutettava mutta toisaalta molemmat omaavat reilusti leikkihalua ja moottoria hommiin löytyy takuulla.

Kiitokset kasvattien omistajille aktiivisuudesta, ensi vuonna jatketaan.