Pääsiäinen

Otsikoksi sopis paremminkin Pääsiäisen kärsimysnäytelmä. Sen verran kurjassa olotilassa (kipeänä) olen pääsiäisenpyhät viettänyt. Jos on koirissa kovasti kennelyskää liikkeellä (ainaki Rovaniemen seudulla), niin sitä samaa flunssaa limaisineen ysköksineen on meissä kaksijalkaisissakin. Jo ennen loman alkua sinnittelin töissä kaktus kurkussa ja lihassärkyisenä ja niinhän tauti eteni nyt loman aikana pahemmaksi ja koko loma on vietetty säästöliekillä hiljaa hissukseen sairastaen. Voi plääh. Ikävintä oli, etten kunnolla päässyt nauttimaan näistä lämpimistä auriskeleistä, hiihtokelit taisivat mennä jo viikolla lämpimien öiden vuoksi, mutta kävelyretkiä laavuille makkaranpaistoineen oli suunnitelmissa.

Mummolassa perinteisessä pääsiäistapaamisessa, Laura-koiratyttö.

Koiria olen liikutellut varovaisesti 'mummokävelyä' harrastaen. Olemme bongailleet muuttolintuja läheisiltä pelloilta ja ilokseni huomasin, ettei enään mene viikkoakaan kun pääsee jäljestämään pelloille. Lumipeite on saanut kyytiä viimepäivien lämpöaallossa. Jee. :)

Rillan reeniputkelle tuli sairastamiseni myötä katkos. Pääsiäisenä oli tarkoitus ajaa useampana päivänä/iltana hallille reenimään, mutta eipä ollut voimia siihenkään. :(
Oma kotipiha alkaa olla niin märkä ja kurainen, ettei siinä viitsi mitään touhuta. Onneksi Mustaselän hiekkatiet on osittain jo kuivia ja siellä olen kävelylenkkien ohessa ottanut tottista tyyliin 'hätä keinot keksii' kepillä, kävyllä tai omalla hanskalla palkaten.

Rilla fiilistelee ilta-auringossa terassilla

 

Tylsä loma, tuumii hippijengi.

 

Nyt on meillä se 3-viikon kurakelijakso, jolloin toivois omistavansa lyhytkarvaisen koiran. Vaikka eihän se mitään, jos olohuoneen lattialla on erotettavissa tassunjäljet hiekkatomussa tai omasta sängystä on tullut Yyterin biitsi. Sehän on vain väliaikaista kaikki.

Rasta ja Rilla

 

Kesällä tulee vuosi siitä, kun oli aika jättää jäähyväiset Gipsylle ja samalla minusta tuli 'vain' kahden koiran yksinhuoltaja. Kaksi on kyllä passeli määrä, ihan mahtavan helppoa kaikki, lenkitys, autoilu (hyvin mahtuvat) ja jopa ruokintakulut laskevat. Puhumattakaan miten voi keskittyä kouluttamaan vain yhtä kisaikäistä ja siinä sivussa yhtä veteraania. Ja siinä on kyllä mulle, peruslaiskalle, ihan tarpeeksi työstämistä.
Varmaan suuresta ikäerosta, seitsemän vuotta, johtuen Rasta ja Rilla ovat olleet alusta lähtien mutkaton parivaljakko. Missä menee Rasta, siellä menee Rilla, niin hyvässä kuin pahassakin. Pahalla tarkoitan niitä lukemattomia jänö - tai porojahteja mihin parivaljakko aina silloin tällöin sortuu. Hyvällä puolestaan sitä hyväntuulisuutta ja sosiaalisuutta, millä tämä kaksikko kohtaa vieraat ihmiset, vieraat koirat jne.

Rilla omassa nojatuolissaan

Lilla Rilla kirjavassa lookissaan vajaa 3-vuotiaana.

Bestikset

Rasta täyttää huomenna 10- vuotta ja meillä ei ole - taaskaan - nakkikakkua tai muuta synttärihömppää. Siankorviin saavat reppanat tyytyä, onneks ne ei tiedä edes paremmasta. Niitä ei ole kukaan koskaan kutsunut koirasynttäreille :D.
Rastan ikääntymisen myötä minua vähän 'pelottaa' mitä sitten kun on aika luopua Rastasta..minun mustasta pikkusvedusta :'(
Minun ensimmäinen briard oli musta ja musta tulee aina olemaan minun sydämenväri mitä tulee briardiin. Henry Fordin sanoin " Ei värillä väliä kunhan on musta".
Rasta tuli aikoinaan paikkaamaan Hanin jättämää tyhjää 'mustaa aukkoa' koiraperheessäni ja
edessä lienee epätoivoinen mustan briardpennun etsintä taas jossain vaiheessa. Eihän nyt voi olla ja elää ilman mustaa briardia talossa, eihän?
Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle, toivon rakkaalle karvakorvalleni vielä monta monta tervettä yhteistä vuotta. Onnenrapsuja Rastalle ja LaCrosse T-sisaruksille Ruotsiin sekä terveiset kasvattaja Teijalle Värnamoon!

Rasta 10 vuotta!

Ihana kevättalvi teki paluun viimeisen viikon aikana ja muutamilla hankikantolenkeillä mulla oli kamera mukana. Ohessa kuvasatoa Mustaselästä ja ihan vaan läheisiltä pelloilta. Aurinko ihan häikäisee vaan antaa häikäistä. It's my season (sydänhymiö) :)

Kimppareenejä

Hiihtoloma on lopuillaan, eikä ainakaan tarvi hiihtokilometrejä laskeskella. Tai ainakaan niillä kehua retostella, yhden kerran olen ollut suksilla :P Mutta yritys oli ainakin hyvä, ja vielähän on pari kolme päivää lomaa jäljellä. Sitä paitsi aina voin vedota surkeisiin ilmoihin, pahimmillaan räntää tai jopa vettä on sadellut ja tuuli on niin kova että tukka ei pysy päässä.
Vaan ei se mitään. Koirareenirintamalla on ollut äksöniä. Jenna ja Naava tulivat Vaattojärven mummolaan lomailemaan ja samalla olemme kurvaisseet parina päivänä Rohkihallille toko- agsa- pk-reeneihin.

Tukkakoiria ja moponlamppuja :)

Naava on ollut mulla paljon hoidossa vuosien varrella ja toki sitä olen aina omien koirien reenien ohessa koulutellut. Naava on vaikuttanut oikein hyvältä. Ihan tositosi kiva pakkaus kouluttaa, vauhdikas ja vietikäs, syttyy salamannopeasti ja kestää hurjasti toistoja. Mutta nyt kun oikeesti näki sitä Jennan kanssa tekemässä, oli sitten toko tai agility kyseessä, niin voihan wau! Naava tekee ihan täysillä omalle ohjaajalleen hommia ja Jenna on kyllä onnistunut koiransa koulutuksessa. Tokon alokasluokkaan pari on täysin valmis eikä avoimen luokan liikkeistäkään paljon puutu. Asiasta innostunut kasvattaja/omistaja tietysti plarasi koekalenteria kuumeisesti ja kannusti Jennaa ilmomaan tokokokeisiin heti tälle keväälle.

Nappis ja Jemppu Rohkihallissa

ISTU!! agistartissa...

Tokoreenien jälkeen rakensimme Jennan kanssa agiradat molempina reenipäivinä. Naavan ongelmakohtaan ylösmenokontakteihin mulla ei ole juurikaan mitään 'annettavaa' kuten ei koko agilityyn reenimielessä. Mutta yleiseen hallintaan ja koiran 'ruotuun' laittamiseen kehotin Jennaa panostamaan. Naava on kuumakalle ja tarvitsee tiukat mutta reilut otteet, oli sitten kyseessä lähtöluvan odottaminen agilityn startissa tai haun ilmasureenien rullan luovutuksessa ja näytölle lähdössä. Kuri se olla pittää vaikka huonoki ;)

NOKI! ei jyvää mutta kontakti! :D

Haun ilmasuja otimme irtorullilla hallissa. Rillalle muistuttelin viime kesäisiä alkuharkkoja ja voi voi kylläpä maalimies itsessään on niin ihana ettei muista mitään irtorullaa etsiäkään siinä kaikessa hyrräämisessä. Pari kolme onnistunutta rullan tuontia ja näyttöä saatiin sentäs aikaseksi.
Naavalla on Tornion ajoilta enemmän ilmasureenejä takana ja 'ilmasukaava' jo aika hyvin päässä. Hienosti ja vauhdilla rulla haettiin ja paria hätäistä pudottamista lukuunottamatta näytölle tuli täysillä palkkapatukkaansa syöksyvä hakukoira. Hieno Naava!

Naavan reenien ollessa pääasiana sain jotain aina tehtyä omien koirienki kanssa, pientä henkilöryhmää ja maltin kasvatusta (ei saa tervehtiä ihmisiä henkilöryhmässä) Rillalle ja tokon avoliikkeitä Rastalle. Agilityrataan otimme tuntumaa ja opettelimme mm putkea, hyppyjä ja pujotteluakin. Ihan joka reeniin en kyllä mitään agileikittelyä ole ottamassa, sen verran rankkaa ja aikaa vievää on roudata esteitä ja koota rataa ja lopuksi vielä purkaa rata ja roudata kaikki takaisin sermin taakse varastoon. Plääh..ei vanha jaksa. Varsinkaan lajissa missä ei itsellä ole kisatavoitteita.
Reeneihin saimme kulumaan useamman tunnin kumpaisenakin päivänä, mutta kyllä kannatti. Otetaan uusiksi kunhan oululaispari tänne Lappiin taas ilmestyy.

Kontaktia - Rilla.

Kuvamuisto Jennan kännykällä

Aivan upeaa on lukea Outin ja Sinkon reenipäiväkirjaa, edistys on huimaa ja luulenpa ettei VOI-luokan korkkaus ole enään kaukana. Toisaalta satakunnasta kuului viime viikonlopulla hyviä uutisia - Zelda ja Riina läpäisivät käyttäytymiskokeen ja tästedes tituleerataan Zeldaa BH TK1 Boreabrie Seleneksi. Onnittelut!! Käyttäytymiskokeen tottisosuudesta on video Riinan omassa blogissa, komea suoritus! Vaikka Zelda sitten kaupunkiosuudessa pääsi vähän riekkumaan koko rahan edestä, oli koe kokonaisuudessaan hyväksytty ja menolippu pk-kokeisiin taskussa.

Vuoden palkitut

Suomen Briard ry:n vuosikilpailuissa 2013 kasvateistani oli edustettuina Sinko, Naava ja Zelda. Viime vuonna 'pennut' olivat vasta 2-vuotiaita, joten ihan kärkikahinoihin en niitä tuloksillaan odottanut.
Todella hienosti meille kuitenkin mitalisijoja tupsahti.
Boreabrie Sienna eli Sinko tokoili vuoden mittaan hienon sarjan avoimen luokan tuloksia ja nappasi kuin nappasikin Vuoden Tokobriard 2013 diblomin! Onnea hurjasti Outi & Sinko. Todella upeasti nuorelta koiralta! Sitä se teettää kun on aktiivinen ja taitava ohjaaja ja innokas tekevä koira. Onkin päivänselvää, että tältä tokopariltamme odotan tulevina vuosina komeita tuloksia tokon ylimmistä luokistakin ;)

Söpö Sinko
kuva: Tuula Tanska

Sinko ja Outi
kuva: Tuula Tanska

Boreabrie Selene eli Zelda aloitti tokouransa keväällä 2013 ja keräili alokasluokan tuloksia siihen malliin, että loppuvuodesta Zelda saavutti ensimmäisen tokokoularin TK1. Vuoden tokotulokas 2013 - kisassa Zelda sijoittui toiseksi ja Tokobriard-kisassa neljänneksi. Vuoden aktiivibriard-kisassa Zelda oli kuudes. Onnea Zelda ja Riina!
Zelda nähtäneen kuluvana vuonna monissa lajeissa, suunnitelmissa on tokoa, agilitya ja BH:ta..Tsempitykset Satakuntaan!

Zelda ja Riina
kuva: Jukka Pullinen

Zelda seuraa
kuva: Jukka Pullinen

Boreabrie Shakira eli Naava sijoittui agilityn debyyttivuonnaan Vuoden agilitytulokas -kisassa toiseksi ja Vuoden agilitybriard-kisassa viidenneksi. Onnittelut hulmutukalle ja Jempulle!
Agilitykilpailuissa oli kova taso viime vuonna ja luulen että myös kuluvana ja tulevina vuosina. Agility on nostanut suosiotaan briardien parissa ja radalla nähdään toinen toistaan vauhdikkaampia tukkakoiria.

Naavan loikka
kuva: Jenni Rundgren

Naava ja Jenna
kuva: Jenni Rundgren

Gipsyn poika, kesällä jo 8-vuotta täyttävä Jumpe (Zhamanen Jumbardni), sijoittui jälleen hienosti kolmanneksi Vuoden agilitybriard-kisassa. Viime vuonna Jumpe nappasi agisertin 2-luokasta ja nousi kolmosiin napaten sieltäkin yhden nolla-tuloksen. Onnea Kati ja Jumpe!

Jumpe ja Kati kiitävät
kuva: Veli-Pekka Suuronen

Alkutalvi on takana ja kevään lähestymisen näkee ainakin kasvattien ja niiden aktiivisten omistajien kisasuunnitelmista. On tiedossa tokoja, BH:ta, agilitya..Wau, mahtavaa!! Onneksi itse voikin olla laiskana ja tuloksista ylpeenä vaan kirjata niitä tänne. :P

Rohkihalli

Herätty on! Nimittäin reenimään! Pakkaset lauhtuivat viimein ja sen myötä reeni-into pomppas sfääreihin. Koirien innolla ei toki ollut määrää, kun ne huomasivat reenirepun pakkaamisen. Sitä en tiedä yhdistääkö Rilla repun nuoruutensa hakureeneihin, joissa reppu oli aina mukana palkkoineen. Todennäköisesti :) ei se kyllä pelkästä tottiksesta noin ilahdu.

Olen monelle harrastajakamulle kehunut meidän reenihallia Pellossa eli Länsirajan kennelkerhon Rohkihallia. On meinaan ihan upea halli tämä. Keinonurmi kumirouheella on pohjana ja talvisin hallin sisälämpötila on sopivat +15'c. Tilaa hallissa on yli 1100 m2 ja lisäksi hulppeat kanttiini, kokous -ja toimistotilat. Lisäksi hallissa on sisävessoja useampi, ei mitään puuceeitä tai bajamajoja.

etuovi

valkoisen sermin takana säilytetään agilitytelineitä

Koiraharrastajien lisäksi halli on päivisin koulujen käytössä, iltaisin ja viikonloppuisin myös sählyporukoiden ja jousiampujien harjoittelupaikkana. Jos tämmönen halli sijaitsisi etelämpänä, esim Oulun seudulla, olisi se piukkaan buukattu pelkästään koirakerhoille ja koiraharrastajille. Täällä ei harrastajamäärät riitä, joten on hyvä vain kun hallia saavat käyttää muutkin, eipä seisoskele tyhjänpanttina.

taukopaikka, vapaita boxejakin on aina tarjolla

Vimeisissä reeneissä otin Rastalle tokon avoliikkeitä. Luoksetulon pysähdys on pantava kuurin alle, mikäli kisaamaan mielin. Luoksetulo on aika kallis liike nollattavaksi tai läpijuoksuksi. Luoksarin pysähdys ja käskyyn nopeasti reagoiminen on ollut meidän kompastuskivi, eikä siinä näköjään auta kuin paljon toistoja ja reilu äänenkäyttö (ohjaajalta).
Muut avoimen luokan liikkeet sujuvat ihan kivasti, ei niillä kymppejä vedellä, mutta ei ole väliksikään.
Rillan reeneissä aiheena oli perusjutut BH:ta ajatellen sekä pari vauhdikasta eteenmenoa. Seuraavalla kerralla ajattelin ottaa työn alle noudot hyppyineen(tokoesteellä) ja agility A-esteen kiipeämistä esineen kanssa. Rohkihallilla ei ole PK-esteitä, joten pitää käyttää mielikuvitusta ja tehdä hauskaa temputtelua tokoesteellä ja agilitytelineillä. Keväällä lumien sulettua alkavat varsinaiset noutoreenit oikeilla PK-esteillä omalla ulkokentällä.

Eteen! - palkka löydetty
ja moponlamput kiiluen kiikutetaan aarretta :)

Jotenkin suunnitelmallisempia pitäisi talven reenien olla, pitänee vissiin tehdä kunnon reeniplääni sinikantiseen ruutuvihkoon. :)
(Kuvat kännykkälaatua huonolla valolla :/)

Sydäntalvi

-24'c Järvirovan jälkipelloillamme

 

Tulkoon vaan silmitön talvi, hyytyköön maa.
Rakkauden riepuun me kietoudutaan.
Tulkoon vaan silmitön talvi, järjetön sää.
Meitä ei kylmetä routa ja jää.
(Miljoonasade 1990)

Talvi pitää meitä tiukassa otteessaan. Leppoisan ja vuodenaikaan nähden leudon joulun jälkeen rysähti talvi päälle oikein kunnolla. Kyllä sitä vielä ne alle -30'c pakkaset kestää ja reippaasti olemme ulkoilleet yli kolmenkympin keleissäkin. Muutamina öinä/aamuina elohopea on laskenut sinne -36'c ja silloin kyllä miettii onko juuri pakko raahautua aamulenkille pimeyteen, nykiä autoraukka käyntiin päästäkseen töihin jne. Alan kohta kannattamaan brittien tapaa sulkea koulut jos pakkasta on yli -20'c :) Tosin näillä korkeuksilla pakkasrajana vois olla -30'c. Vois vaan olla kotosalla ja lisäillä puuta hellanpesään.

Arktisista säätiloista johtuen emme ole 'kunnolla' aloittaneet hallireenikautta, en ole raaskinut 'kiduttaa' autoa yhtään enempää kuin mitä työmatkat vaatii. Tekosyyhän tuo on, johan auto kestäis rapean puolen tunnin matkan Rohkihallille, mutta itellä on pakkasista johtuen olleet fiilikset vähissä. Jotenkin on tuntunut raskaalta, lähinnä tämä alkuvuosi on ollut semmosta arjesta selviytymistä.

Rastaa ja Rillaa ei pakkaset hidasta, tupsujalat purkavat kierroksia ja ylimääräenergiaa kirittämällä toisiaan kilpajuoksuun ja nuuskuttelemalla jäniksenpapanoita peltojen laitamilta. Eikä pakkanen minuakaan varsinaisesti hidasta, joskaan ihan samoja kilometrimääriä emme ulkoile/lenkkeile näillä paukkupakkasilla.

-31'c Naamijoella

Onneksi kylmä ilma lisää energiankulutusta, muutenhan tässä kävis köpelösti (lue läskisti) leipomisvimmani ja herkuttelun myötä. Tänään leivoin mustikka-hilla muffinsseja ja viime viikolla unelmatortun..laskiaispullat on jo tilattu äitiltä, vaikka Laskiainen on ties koska keväämmällä :D.
Kohta pitää varmaan aloittaa kunnon kuntoilu ja kaivaa ne hemmetin sukset varastosta :P.
"Heikki heinät jakaa" 19.1 eli viikko sitten oli Heikin päivä ja vanhan viisauden mukaan talvenselkä on kääntynyt. Jeee, oli jo aikakin.

Välivuosi

Viime vuonna emme käyneet yhtään 'kunnon' koiratapahtumaa, muutamaa ulkomaan näyttelyä lukuun ottamatta. Rillan kanssa keskityttiin reenailemaan eikä blondina ollut mitään asiaa näytelmäkehiin. Rastan kanssa kävimme ne kaksi näyttelyä ja yhden tokon syksyllä Kemijärvellä. Okei, MH kuvaus oli ihan mielenkiintoinen tapahtuma kaikkinensa, kun ihan ensimmäisen kerran semmoiseen osallistuin koiran kanssa. Mutta silti..välivuodelta tuntui..jäin kaipaamaan harrastajakavereiden tapaamista ja turinointia joko pk-kokeissa tai leireillä tai näyttelyissä.
Tänä vuonna olis tarkoitus aktivoitua enemmän sekä näyttelyissä että kokeissa ja onpa yksi pk-leirikin suunnitelmissa toukokuussa Rovaniemellä.

omat mörököllini

Kasvattini ovat nuoresta iästään huolimatta kunnostautuneet koekentillä myös kuluneena vuonna. Outi jatkoi Sinkon kanssa tokoilua saavuttaen heti alkuvuodesta kolmannen aloykkösen ja TK1:n! Tokon avoimesta luokasta pari nappasi kaksi komeaa ykköstulosta ja useita 2- ja 3-tuloksia. Sinko myös MH kuvattiin Pellossa syyskuussa - kiitos Outi aktiivisuudesta!

Sinko ja piparihaaste

Onnistui! kuola valuten.. :D

Jenna ja Naava aloittivat agilityuransa upeasti kevättalvella saavuttaen maksiykkösistä 3 x LUVA ja agiserttin! Kakkosissa ura on vähän takkuillut a) koiran kuumumisen takia, korvat ja kontaktit katoaa! b) ohjaajan hätäisen ohjauksen takia ja c) kasvattajan ylisuurten odotusten takia :P. Uskon että Naava vielä palaa tasolleen ja tämän vuoden tavoitteena on tietenkin nousu kolmosiin eli LUVAt ja sertti kakkosista. Vai mitä Jenna? ;)

Naava UV:nna kasvattikodissaan

Siskokset, Nappis & Rilla

Zelda, tuo pieni ja sinnikäs Satakunnan lähettiläämme, kera aktiivisen omistajansa Riinan aloitti tokouransa zeldamaiseen tapaan keräten tuloksia laidasta laitaan. Kolme aloykköstä ja koulutustunnus TK1 on kuitenkin upea saavutus ja kruunasi aktiivivuoden. Zelda myös MH kuvattiin 'läpihuutojuttuna' ja osoitti olevansa melkoinen pakkaus. Huoh, koeta jaksaa Riina..ja kiitokset aktiivisuudesta hyrräkelan kanssa!

Zelda vihreässä joulussaan!

Marjo innostui käyttämään Otton luonnetestissä jo viime syksynä ja Ottohan läpäisi testin komeasti 158:lla pisteellä ollen laukausvarma. Kiitokset ja hienoa että kävitte, yksi tavoite plakkarissa.

Otto poseeraa

Tasja ja Sani viettivät välivuottaan omilla tahoillaan. Ida-Maria reenaili Sanin kanssa agilityn alkeita TORKKin alkeisryhmässä ja nähtäneen tulevana kesänä ainakin pohjoisen näyttelyissä. Johanna on luvannut ilmoitella Tasjaa näyttelyihin kesän myötä ja eiköhän itäisen suomen tytölle sopiva LT paikkakin saada.

Tasja jouluna-13

Myös muut kasvattitytöt olisi tarkoitus luonnetestata tänä vuonna. Pidetään yhteyttä kun alkaa olla ajankohtaista.
Viime vuoteen mahtui myös surua. Heinäkuussa meidän oli aika jättää jäähyväiset Gipsylle, voi hyvin kultakoirani, kyllä me täällä pärjäämme.

Gipi-rakas

Oikein ihanaa ja aktiivista vuotta 2014 kasvateilleni ja muillekin blogin lukijoille.