Reenirutistus

 

Miten näistä viileistä kesäkeleistä onkaan iloa - no ainakin koirien reenimielessä. Ilo ois ylimmillään jos nuita mäkäräisiä ei olis pilvin pimein tuolla kentillä ja metsiköissä. Viimeaikaiset sateet on pitäneet huolen, että itikoitten ja mäkäräisten lisääntymispaikkoja, lammikoita ja kosteikkoja on riittämiin ja siten tietenkin näitä verenhimoisia kesäisiä riesojamme. :(
Onneksi ystävämme pohjoistuuli on pitänyt huolen, ettei reenailut ihan kärsimysnäytelmiksi ole menneet. Onpa tuulisista päivistä ja illoista on ollut iso hyöty myös hakumetsässä.

Jenna tuli Lappiin Juhannusta viettämään ja samalla jäivät Naavan kanssa muutamaksi päiväksi lomailemaan, joten pieni reenipuserrus oli paikallaan.
Otimme tokoa, tottista, esineruutua, rullailmasuja, hakua ja päälle pitkiä lenkkejä. Mahtava oli taas reenailla ja todeta miten upeasti Naava toimii tottiksessa eikä maastohommissakaan hassummin.

Kentällä kokeilimme pk-esteitä, lähinnä irtohypytystä metrisellä (n.90cm) esteellä ja lopulta noudon kanssa. Naava on pituusloikkaaja agilityn puolelta ja toki taito hypätä metrinen puhtaasti kolistelematta vaatii vielä paljon toistoja. Rillan kanssa sain tehtyä taas pieniä seuraamispätkiä ja henkilön kiertämistä ja kontaktin säilymistä. Rillalle pk-esteet on jo hyvällä mallilla ja hommat päätetään kentällä aina eteen-lähetykseen mahtipatukkapalkalle. Naava sai eteenmenossa jalkapallonsa retuutettavaksi, futishullu kun on ;)

Naavalle ei ole koskaan otettu esineruutua, joten muutamalla mielikuvaharjoituksella hyvin tallotulla suikaleella aloitimme ja TADAA homma oli sillä selvä. Kun nouto on kunnossa ja palautukset nopeita, ei ollut väliä haettiinko hanskaa 10 metristä vai 40 metristä. Hyvä Naava! Esine-etsinnän idea on nyt laitettu hautumaan.
Rillan esineruutu on edelleen ongelmissaan, irtoaa hyvin ja alun (vähemmän) juoksentelun jälkeen paikantaa esineen ja tuo vauhdilla, mutta tällä kertaa väliin sattui ruudusta ja 'töistä' karkaaminen jonkun mielenkiintoisen hajun perään. Prkle. Hemmetin jäniskoira, porokoira, hirvikoira...toivottavasti joskus vielä palveluskoirakin!  :/

Haun rullailmasuja otimme esineruudun jälkeen, jo hieman väsyneillä koirilla. Sekä Rilla että Naava saivat ehkä häthätää yhden hyvän suorituksen. Rilla ei malta lähteä tuomaan mulle letkunpätkää vaan jäis mielummin seurustelemaan maalimiehen (Jennan) kanssa. Ripeään tuontiin pitää ottaa lääkkeeksi rullan hakemista lähempää ja aluksi mieluisammalla nahkapatukalla. Kokeillaan sitä seuraavaksi, tärkeintä olis saada ilmasukaavaa näyttöineen ja siitä palkkauksineen auottua, mutta ilman ripeää irtorullan tuontia homma ei oikein etene. Hmmm...
Naavalla on ilmaisukaava jo aika hyvin päässä, se vaan tahtoo oikoa ja räkäsee letkunpätkän välille (tiputtaa) tai siihen parin metrin päähän Jennasta ja sitten kiire kiire maalimiehelle OIKEALLE patukkapalkalle. Ryökäleen hätähousu, rullan tuontia lähempää ja nostamista käteen maasta ohjeistin lääkkeeksi ja rauhoittumista ylipäänsä, ihan kaikkeen.

Hakua saimme reenatuksi tiistai-iltana Käkivaarassa Toivolan upealla radalla. Tykkään radan korkeuseroista, kumpareista luonnonpiiloineen ja hyvästä näkyvyydestä kangasmetsineen. Meillä oli vain aloittelevia koiria, joten reenit oli nopsaan pidetty. Naavan malttamattomuus ja pienoinen epävarmuus näkyi lyhyinä pistoina, taito ja maltti käyttää nenää on vielä hakusessa. Itseluottamusta irtoamiseen sinne 50-60 metriin tarttis kans reeniä haamuilla ja pakenevilla jäniksillä. Naavalle ja Jennalle nämä pk-hommelit on kuitenki tässä vaiheessa enempi koiran aktivointia ja pohjien työstämistä eri osa-alueista mahdollista tulevaisuutta ja kokeita silmällä pitäen. Autottomana kaupunkiasukkeina tavoitteellinen reenaaminen ja varsinkin tehokkaaseen hakuryhmään sitoutuminen on tällä hetkellä mahdotonta. Ehkäpä joskus..ja silloin on molemmat edes vähän hajulla hommista.
Naavan keskittymistä reeneihin selvästi haittasivat meneillään oleva juoksu ja nämä Lapin ilmavoimat eli itikat ja mäkäräiset. Ei ole helppoa keskittyä annettuihin tehtäviin kun mahanalus on syötynä veripaukamoille ja ympärillä hyörii hyttynen jos toinenkin :P

Tämmönen Kurre tulossa hakuradalle :D

Vedetäänkö kilpaa!

Rillan haku oli taattua ja varmaa Rillaa, nenä auki irtoaa syvälle, etsii rauhallisesti ja varmanoloisesti alueen eikä hevillä lähde kyselemään multa apuja. Surkeesti tarttis ruveta tuota ilmasua työstämään jos mielii tässä lajissa ikinä edetä. Kirjataan täten pieneen sinikantiseen reenivihkoon tavoitteeksi rullailmasun opettelu :)

Ukkoja? keskittymistä..

Ukko!

Iloinen hakukoira mustikkavarvikossa

Toivolan hakuradan valoisaa keskilinjaa

Kiitokset hakukuvista Raisalle! (c) Raisa Hartikainen

Tromssa INT

Norja on minun suosikkimaa. Sillä vähäisellä matkustuskokemuksella mitä mulla oikeastaan on :P
Joten kun talvella plarasin näyttelykalenteria, merkkasin Pohjois-Norjan Tromssan KV näyttelyn ja Pohjois-Ruotsista Jällivaara KV:n.
Pitkin kevättä ja alkukesästäkin koko reissu alkoi mietityttää. Oma väsymys painoi ja Rillakaan ei ihan toivotussa turkissa ollut. Mietin koko reissun peruuttamista ja Norjan valloituksen siirtämistä ensi kesälle. Matkakaverit, Kajaanin kaksikko, Minna ja Susanna olivat kovasti lähdössä reissuun, joten piti minunkin ryhdistäytyä ja kääntää ajatukset ja suunnitelmat ihanaan Norjaan.
Jälkikäteen, nyt tätä kirjoittaessani, on helppo todeta että kannatti lähteä!

Vesisadetta suojassa ennen kehää, Pipsa ja Nessa kavereina.

 

Tromssan briardtuomari oli mulle outo nimi, ruotsalainen Anne-Chaterine Edoff. Olen yleensä aika tarkka kenelle tuomarille koiriani ilmoitan, omista briardeista ei ole yksikään ollut mikään showtähti, joten aika valikoidusti olen joutunut niitä esittämään. Paitsi nyt. Rilla on käynyt 7 kertaa näyttelyssä ja seitsemällä eri tuomarilla eri maista ja aina kaikki ovat siitä tykänneet. :)
Niin tälläkin kertaa. Ruotsalainen tuomari iski silmänsä Rillan päähän ja ilmeeseen ja perusteli PN-kehän jälkeen järjestystä juurikin sanoilla " I just fell in love with her head and expression, you others didn't have any chance, sorry" ja tuloksena meille PN1 sert CACIB & VSP. Olin todella yllättynyt, meillä oli kovia kilpakumppaneita Suomesta ja Ruotsista vastassa eikä narttujen voitto ollut mikään itsestäänselvyys. Kuten se ei ikinä ole koiranäyttelyissä.
Rilla liikkui kehässä laiskasti, sain lähestulkoon perässä vetää ja niinpä rotunsa parhaaksi eli ROP:ksi valittiin ruotsalainen tsekkituontiuros D-Mol-Ition Bar-Bar Beskydy. Vauhdikkaasti liikkuva hyvänvärinen fawn uros.

Tullaan tullaan...:P

Paras narttu-kehää

ja edelleen PN-kehä 'liikkeessä'

Juhuu, me voitettiin!

Tromssan näyttelypaikka on muuttunut ajankohdan mukana (ennen oli lokakuussa hallinäyttely) ja voi voi, aika kamala näyttelypaikka. Pieni urheilukenttä, jonka betoniradalle(!!) kehät sijoittuivat. Parkkipaikka oli kivituhkapohjaa, joka tietysti useamman päivän vesisateessa lillui lätäköitä ja liejua täynnä :(
Matkakavereiden tibbet ja foxi vedettiin boxeissa ja kuljetusjalustalla kehän laidalle ja telttaan, mutta mulla ei edes ole näyttelyboxia, joten Rillan vein urheasti läpi rapakoiden LASTEN KURAKINTTAAT jaloissa!! :D Semmoset me saimme tuliaisiksi Tikkaselta, tuolta armoitetulta tibbeharrastajalta. Kiitos! :)

Kuva kertoo kaiken :D

Vaikka Pohjois-Norja ei ihan parastaan näyttänyt (kylmä tuuli ja vesisadetta) niin maisemat tienvarrella ovat toki sitä taattua norjalaatua vuonoineen ja vuoristoineen. Silmä lepäsi taas.
Kiitokset matkaseuralaisillemme, Minnalle ja Susannalle. Tiibetinterriereissä ja sileäkarvaisissa foxeissa ROP -ruusukkeet lähtivät meidän matkaan. Hyvä reissu siis, ei tarvinnut ihan tyhjin käsin lähteä kotimatkalle. Lisää matkatunnelmia ja kuvia voit lukea Minnan ja Karma-tibben blogista http://tikkanen.vuodatus.net/
Kuvat(c) Minna Tikkanen

Hörökorvat oli tänään SE juttu :)

Borta bra men hemma bäst

Kolmivuotiaita

S-kasvattini ovat täyttäneet 3-vuotta. Lapsilla sitä ikää sanotaan uhmaiäksi, mutta koirilla mennään jo aikuisuuden portilla. Ulkomuodon osalta briardit ovat vielä 'vaiheessa' kolmivuotiaina. Varsinkin fawn värin lämpeneminen ja syveneminen, puhumattakaan turkin kasvusta,  jatkuu tuonne 4-5 ikävuoteen asti. Mielestäni myös rungossa tapahtuu vielä muutoksia, ei tietenkään perusrakenteessa, mutta aikuismassan myötä kroppa kypsyy vielä.

Keräilin tähän uusimpia kuvia niistä kasvateistani, joista on ollut kuvia saatavana. Kehitystä ulkomuodon osalta on tapahtunut, yhtä lukuunottamatta kaikki ovat saaneet pitää turkkinsa ja onpa monille suunnitteilla muutamia näyttelyjäkin tänä kesänä.

Omat tyttöni Rilla ja Naava ovat tässä kuvagalleriassa enempi edustettuina. Saan niistä aina silloin tällöin hyvällä järkkärillä otettuja posekuvia, joten mikä etten niitä täälläkin julkaisisi.

Laitetaan kesän aikana oma postaus actionkuvilla, sen verran ahkerasti ässien kanssa reenaillaan ja kisataan tokossa, agissa ja pk:ssa.

Boreabrie Shakira "Naava"
(c) Kaisa Uusitalo

 

 

Boreabrie Shania "Rilla"
(c) Raisa Hartikainen

 

 

Boreabrie Sienna "Sinko"
(c) Outi Puotiniemi

Boreabrie Shastamir "Tasja"
(c) Johanna Puranen

 

 

 Boreabrie Selene "Zelda"
(c) Minna Saarimaa

 

 

 

 

 

 

Kesä

 

Facebookissa kiertävän 'positiivisuus haasteen' sain minäkin, mutta kovin olen saamaton mihinkään haasteisiin vastaamaan. Olkoon tämä postaus päivän/viikon positiivisuus pläjäykseni.

Kesäloma alkoi.

Mietin otsikoksi tälle postaukselle 'Lopen uupunut 'tms mutta kun pitää olla positiivinen niin eihän semmonen passaa ollenkaan. ;)
Kesäloma onneksi ja vihdoin alkoi, kun on viimeiset 2kk puskenut töitä puolikuntoisena, alkaa kovakuntoinenkin kroppa hyytyä, saatikka minun 'ei niin kovakuntoinen'. Fyysinen väsymys on ollut päällimäinen tunne viime aikoina, ihan joka päivä. Onneksi työasiat on nyt unohdettu ja saa levätä, nukkua silloin kun haluaa ja niin pitkään kuin haluaa ja olla vain.

Aurinko paistaa.

Eikä kesäkuu olisi voinut säiden puolesta paremmin alkaa, semmosta pikkuhellettä on luvattu viikon päiviksi, ihanaa. Tähän saumaan lämpimiä päiviä juuri kaivataankin, koska hilla kukkii! Suot ovat täynnä hillankukkia ja nyt näyttää että armollinen sää suosii kukintaa ja heinä-elokuussa saadaan kunnon hillasato. :)
Minna - täti on mennyt lupaamaan korpihillat kummityttönsä hääkakkuun, joten paree ois tulla kunnon sato..(hus pois ukkoset raekuuroineen!)

Sen vähän mitä viime viikkoina on koirien kanssa ehtinyt touhuta, on ollut varsin vaihtelevaa 'menestykseltään'. Talvitauon jälkeen olen joutunut huomaamaan, ettei Rilla osaakaan ilmaista jälkikeppejä metsässä ja aika heikosti pellollakaan. Metsäjäljellä sentäs janat sujuu kivasti ja aina oikeaan suuntaan nappaa jäljen, kulmatkin selvittää upeasti, mutta keppejä ei malta ilmaista. Esineruudussa se paskapää  juoksee esine suussaan 'tyhjiä pois' ja vaihtaa halutessaan törmäämäänsä mukavampaan esineeseen. Tottiksessa hypyt kierretään, ainakin takaisinhyppy ja kun hieman kovistelin paikkamakuun levottomuutta, niin luoksetulo maahanmenon päätteeksi ei onnistukaan - koira ei inahdakaan kuin about kolmannella käskyllä. Plääh.
Rilla on dieselkone ja herkkä sellainen, ei mikään viettitykki siis ja kun siihen soppaan heittää pehmeyden ja turhanki herkkyyden niin eipä ole helppoa tämän koiran kouluttaminen. Viime päivinä on koko pakka ollut niin levällään, että kun Rovaniemen käyttäytymiskokeeseen olisimme saaneet paikan, niin en ottanut. En halua viedä koiraa tämmösessä 'tilassa' ensimmäiseen kokeeseen, jossa on pitkät seuraamiskaaviot eikä tietenkään palkkausmahdollisuutta, saatikka ojentamismahdollisuutta jos ihan veteläksi heittäytyy. Lisäksi tämä lämmin, suorastaan kuuma säätila ei ainakaan edesauttas meitä.
Siirsin kaikki koehaaveet kertaheitolla syksylle.

Syntymäpäivä

Ai niin se positiivisuus! Kolmas kiva asia tällä viikolla - kasvattieni synttärit! S-pentue täyttää huomenna 3- vuotta! Onnittelut ja rapsutukset lähtevät Ottolle, Sanille, Sinkolle, Zeldalle, Tasjalle, Naavalle ja Rillalle. Ihania muistoja kesältä 2011 sai taas plarata kuvakansioista, joista tähän valikoitui kuva Super Nannysta Rastasta pentujen kera.

Heräämistä

Kevät tuli lumi suli, puro pani puli puli..
Metsien ja reenipaikkojen lumikinoksiakaan ei voi enään 'syyttää' reenaamattomuudesta. Omaa väsymystä ja laiskuutta lähinnä syyttelen. Pääsiäisen aikainen sairastelu keuhkoputken tulehduksineen on jatkunut ja jatkunut ja vienyt emännältä puhdin :( Koetan ryhdistäytyä, koska oikeasti nautin eniten loppukeväästä/alkukesästä, vilpoisat kelit, vähän itikoita ja muita öttiäisiä ja raikas metsä. Kyllä siellä passaa koirien kanssa touhuta.

Rillalle olen tehnyt pari lyhyttä metsäjälkeä, muutaman esineruudun pihametsikköön ja tottista, paljon tottista. Nyt oma piha saa vaihtua reenikenttään ja samalla pääsemme kunnolla estenoutoja harjoittelemaan. Tottiksessa huutava pula olis häiriöstä ja ihmisryhmästä lähinnä käyttäytymiskoetta ajatellen. Pitänee herätellä reenikavereita tottisseuraksi.
Pellot ovat kuivuneet, mutta ovat armottoman pölyisiä talven jäljiltä. Meillä ei vielä vihreää juurikaan näe, joten peltojälkireenit saavat odottaa muutaman viikon, josko se lämpö ja sade sais peltopohjat paremmaksi.
Ei se kunnon vesisade tekis metsillekään pahaa, lumihome sais ainakin kyytiä.

Varma lähestyvän kesän merkki on koiranäyttelyt ja lähinnä just ulkonäyttelyt. Eilen olimme Kittilässä Levillä ryhmänäyttelyssä ja tänään ois ollut Oulu KV, mutta sen jätin väliin tällä kertaa.
Levin Gondolilla vilpoisassa, mutta onneksi kuivassa kelissä briardit arvosteli tiukkana tunnettu venakkotäti Irina Poletaeva. Etukäteen selailin KoiraNetistä miten hän on Suomen briardeja arvioinut ja aika isoista tuntui tykkäävän. Rillan ilmoitin silti, mahdollinen viimeinen sertti mielessä. Jos ei tuomaritäti ihan kympillä Rillaan ihastunutkaan niin SA napsahti silti ja kun junioriluokan narttu sai sileen ERIn niin meille sitten kaikki. Rilla oli siis avo ERI1 SA PN1 sert ROP. Tuomari ihan ääneen totesi Rillan pieneksi mutta femiiniseksi ;) eikä kauheesti arvostanut minun korvienteippailuja (Rillan pentuaikoina) vaan haukkui hörökorvaiseksi. Mokomakin. :P

Rilla on vielä keskeneräinen, alle 3-vuotias fawn on sekä väriltään että turkiltaan monesti kesken. Meillä ei ole muhkeaa palttoota ja muutenkin Rilla vaikuttaa kovin kevyeltä. Ihan samanlaista teinikroppaa Rillalla ei ole kuten siskollaan Naavalla. Luustoa ja rungon syvyyttä Rilluskalta kyllä löytyy.

Kesän näytelmät jatkuvat kesäkuussa Tromssan turneella ja Ruotsin Jällivaarassakin olis tarkoitus pistäytyä. Erkkari on vielä harkinnassa, mutta Maailmanvoittaja jätetään kyllä väliin. Ei me niin isoihin geimeihin lähdetä, ikää ja valmiutta tarttis olla rutkasti enempi, keskenkasvuiset pikkubriardit ehtivät kyllä tulevina vuosina isoihin kehiin.

Pääsiäinen

Otsikoksi sopis paremminkin Pääsiäisen kärsimysnäytelmä. Sen verran kurjassa olotilassa (kipeänä) olen pääsiäisenpyhät viettänyt. Jos on koirissa kovasti kennelyskää liikkeellä (ainaki Rovaniemen seudulla), niin sitä samaa flunssaa limaisineen ysköksineen on meissä kaksijalkaisissakin. Jo ennen loman alkua sinnittelin töissä kaktus kurkussa ja lihassärkyisenä ja niinhän tauti eteni nyt loman aikana pahemmaksi ja koko loma on vietetty säästöliekillä hiljaa hissukseen sairastaen. Voi plääh. Ikävintä oli, etten kunnolla päässyt nauttimaan näistä lämpimistä auriskeleistä, hiihtokelit taisivat mennä jo viikolla lämpimien öiden vuoksi, mutta kävelyretkiä laavuille makkaranpaistoineen oli suunnitelmissa.

Mummolassa perinteisessä pääsiäistapaamisessa, Laura-koiratyttö.

Koiria olen liikutellut varovaisesti 'mummokävelyä' harrastaen. Olemme bongailleet muuttolintuja läheisiltä pelloilta ja ilokseni huomasin, ettei enään mene viikkoakaan kun pääsee jäljestämään pelloille. Lumipeite on saanut kyytiä viimepäivien lämpöaallossa. Jee. :)

Rillan reeniputkelle tuli sairastamiseni myötä katkos. Pääsiäisenä oli tarkoitus ajaa useampana päivänä/iltana hallille reenimään, mutta eipä ollut voimia siihenkään. :(
Oma kotipiha alkaa olla niin märkä ja kurainen, ettei siinä viitsi mitään touhuta. Onneksi Mustaselän hiekkatiet on osittain jo kuivia ja siellä olen kävelylenkkien ohessa ottanut tottista tyyliin 'hätä keinot keksii' kepillä, kävyllä tai omalla hanskalla palkaten.

Rilla fiilistelee ilta-auringossa terassilla

 

Tylsä loma, tuumii hippijengi.

 

Nyt on meillä se 3-viikon kurakelijakso, jolloin toivois omistavansa lyhytkarvaisen koiran. Vaikka eihän se mitään, jos olohuoneen lattialla on erotettavissa tassunjäljet hiekkatomussa tai omasta sängystä on tullut Yyterin biitsi. Sehän on vain väliaikaista kaikki.

Rasta ja Rilla

 

Kesällä tulee vuosi siitä, kun oli aika jättää jäähyväiset Gipsylle ja samalla minusta tuli 'vain' kahden koiran yksinhuoltaja. Kaksi on kyllä passeli määrä, ihan mahtavan helppoa kaikki, lenkitys, autoilu (hyvin mahtuvat) ja jopa ruokintakulut laskevat. Puhumattakaan miten voi keskittyä kouluttamaan vain yhtä kisaikäistä ja siinä sivussa yhtä veteraania. Ja siinä on kyllä mulle, peruslaiskalle, ihan tarpeeksi työstämistä.
Varmaan suuresta ikäerosta, seitsemän vuotta, johtuen Rasta ja Rilla ovat olleet alusta lähtien mutkaton parivaljakko. Missä menee Rasta, siellä menee Rilla, niin hyvässä kuin pahassakin. Pahalla tarkoitan niitä lukemattomia jänö - tai porojahteja mihin parivaljakko aina silloin tällöin sortuu. Hyvällä puolestaan sitä hyväntuulisuutta ja sosiaalisuutta, millä tämä kaksikko kohtaa vieraat ihmiset, vieraat koirat jne.

Rilla omassa nojatuolissaan

Lilla Rilla kirjavassa lookissaan vajaa 3-vuotiaana.

Bestikset

Rasta täyttää huomenna 10- vuotta ja meillä ei ole - taaskaan - nakkikakkua tai muuta synttärihömppää. Siankorviin saavat reppanat tyytyä, onneks ne ei tiedä edes paremmasta. Niitä ei ole kukaan koskaan kutsunut koirasynttäreille :D.
Rastan ikääntymisen myötä minua vähän 'pelottaa' mitä sitten kun on aika luopua Rastasta..minun mustasta pikkusvedusta :'(
Minun ensimmäinen briard oli musta ja musta tulee aina olemaan minun sydämenväri mitä tulee briardiin. Henry Fordin sanoin " Ei värillä väliä kunhan on musta".
Rasta tuli aikoinaan paikkaamaan Hanin jättämää tyhjää 'mustaa aukkoa' koiraperheessäni ja
edessä lienee epätoivoinen mustan briardpennun etsintä taas jossain vaiheessa. Eihän nyt voi olla ja elää ilman mustaa briardia talossa, eihän?
Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle, toivon rakkaalle karvakorvalleni vielä monta monta tervettä yhteistä vuotta. Onnenrapsuja Rastalle ja LaCrosse T-sisaruksille Ruotsiin sekä terveiset kasvattaja Teijalle Värnamoon!

Rasta 10 vuotta!

Ihana kevättalvi teki paluun viimeisen viikon aikana ja muutamilla hankikantolenkeillä mulla oli kamera mukana. Ohessa kuvasatoa Mustaselästä ja ihan vaan läheisiltä pelloilta. Aurinko ihan häikäisee vaan antaa häikäistä. It's my season (sydänhymiö) :)