On kyllä pidellyt totista talvea viimeiset viikot. Pakkasennätyksiä ei sentäs ole rikottu, mutta eipä ole ollut kaukanakaan. Toisaalta tammikuu ja helmikuu ovat talvikuukausia ja näillä leveyksillä korkealla kiikkuva aurinkokaan ei vielä lämmitä. Ei pakkasissa muuta vikaa, mutta autolla liikkuminen on kurjaa. Minun vanha nissani hyrähtää kyllä käyntiin kelillä kuin kelillä, mutta kyllä ajomukavuus -36'c pakkasessa 'neliskanttisilla' renkailla on kaukana mukavasta :P
Omat karvaturrit ovat selvinneet kylmissä keleissä entiseen tapaan, eli eipä paljon pakkaset päätä huimaa. Käymme kireillä pakkasilla lyhyempiä lenkkejä, mutta koska olemme liikkeessä kokoajan, ei noita tunnu juurikaan paleltavan.
Itse en ole ikinä pukenut koiriani talven keleihin, en edes omista yhtäkään Hurtta-takkia tai pomppaa, koirien villapaidoista puhumattakaan. Ymmärrän kyllä jos harrastaa talvisin agilityä tai reenii hakua tai muita maastojuttuja, jolloin koirat joutuvat odottamaan autossa pitkiäkin aikoja. Silloin on loimet ja Back On Trackit paikallaan.
Meillä on maastohommista totaalitauko talvisin ja kaikki reenaaminen tapahtuu lähinnä lämpimässä hallissa, jossa koirat voivat odottaa vuoroaan boxissa tai seinässä kiinni.
Talvinen maisema on kaunis, vaikka huonommassakin kuvassa.
Tänään oli lauhaa, vain -17'c
Vanhoilla koirilla luulis ääreisverenkierron hidastumisen myötä paleltavan helpommin. Omista koiristani Gipsy, typistettyineen korvineen, paleli herkimmin. Se kulki pää kenossa tai korva lerpallaan, kun viima oikein puri sen 'kaljuja' antennikorvia. Korvakarvoissa ei juurikaan pohjavillaa ollut, joten eipä ihme jos kipristeli. Näillä luppakorvaisilla on helpompaa, korvat pysyvät päänmyötäisinä lämpiminä.
Kuvamuisto kolmen vuoden takaa, Gibbonmuori ja Rasta pakkaslenkillä joella.
Ensi viikolla vaihtuu jo helmikuulle, kyllä se talvenselkä pian taittuu. Oliskohan jo aika kaivaa monot ja hiihtovermeet esille, mukavia koirabaanoja (leveitä kelkanjälkiä) on ilmestynyt lähimaastoihin kelkkailijapoikien aikaansaannoksina. Sinne suuntaamme mekin sivakoimaan, jossain vaiheessa.
Ihana joulu on takana. Siis ihana, minun sanomana, joulusta on aika harvinaista. Vaan oli kyllä silleen leppoisa ja lämmin joulu, vaikka ulkona paukkuivat -30' asteen pakkaset. Sukulaisia, lapsia, koiria, lahjoja ja hyvää ruokaa. Aika monesti meillä joulut ovat tuommoisia, mutta miksiköhän juuri tämä joulu tuntui niin kivalta. En tiedä.
Jouluaattoiltana myöhään koiria lenkittäessäni näin semmoiset elämäni repolaiset taivaalla, ettenpä koskaan muista niin upeita nähneeni. Koska en ole kameranaisia, niin lainaan tähän 'luottokuvaajani' Markus Kiilen revontulikuvan kyseiseltä yöltä.
Kesänkijärvellä, sieltä tunturien takaa ne tulevat...
(c) Markus Kiili
Mukavaa on myös valon lisääntyminen pikkuhiljaa, kukonaskelin kohti kevättä. Jennan ja Naavan kanssa kävimme tänään paukkupakkasissa tunnin lenkin. Lenkin jälkeen kuuman kaakaon siivittämänä suunnittelimme tulevaa koekautta, uutta vuotta ja tulevan kesän näytelmiä ja mahdollisia pennunpalleroisiakin. Sekin on mukavaa, suunnitella ja odottaa kevättä/kesää kisoineen ja kokeineen sekä loppuvuodesta mahdollista huipennusta pennuntuoksuineen.
Vuosi 2014 vetelee viimeisiään ja kyllä on taas kiitoksen paikka kaikille kasvateilleni ja ahkerille ja osaaville omistajille. Suht nuorten, kolmivuotiaiden, koirien kanssa olette saaneet nipun hienoja tuloksia aikaan. Upeaa työtä! Kiitos!
Oma tyttöni täällä kotona, Rilla, avasi pk-koeuransa saavuttamalla BHn ja JK1:sen. Erikoisjäljelle olisimme vielä mielineet loppusyksystä, mutta koepaikkaa ei tipahtanut. Ensi kaudella Rillan kanssa varovaisena tavoitteena JK2:n lisäksi FH1. Näyttelyissä kävimme neljä kertaa, joissa Rilla jokakerta voitti nartut ollen joko ROP tai VSP. Käyttötuloksen myötä saavutimme Suomen ja Norjan muotovalionarvot. Ensi kesälle nälkää jäi myös näytelmäkehiin, tavoitteena ruotsin sertti ja valioituminen sekä yhden CACIBin myötä pari kansainvälistä muotovalionarvoa. Erikoisnäyttelyn kirjaamme myös kalenteriin ensi kesälle.
Naava ja Jenna tahkosivat agibaanoilla 2-luokassa tyyliin askel eteen toinen taakse. Laji on armoton moiselle kuumakallelle, eikä tulevalle vuodelle uskalleta kauheen paljon agistartteja lupailla. Agilityn perusreeniä uusin opein kylläkin. Naava saalisti tällä kaudella yhden LUVAn huikean nopean sellaisen ja sitten nipun hyllyjä starttivarasteluineen ja kontaktivirheineen :P
Uusi lajikokeilu toko tuotti sensijaan hienoja tuloksia, kolmessa kokeessa upeat ykköset ja TK1 plakkariin! Ensi vuonna jatkuu tokoura tavoitteena TK2 ennen lajin elokuista sääntömuutosta. Naavalle on suunnitteilla myös muutama näyttely, erikoisnäyttely mukaan lukien.
Sinko ja Outi tekivät takuuvarmaa työtä leipälajissaan tokossa. Sinkolle hieno avo ykkönen ja TK2 heti alkukaudesta ja muutama VOI 2 napsahti kauden kuluessa. Tunnari kuntoon -projekti on meneillään ja sen myötä toivottavasti napsahtelis tulevana vuonna VOI ykkösiäkin, tai edes se yksi ;) Kasvattajatäti odottelee parilta myös pk-uran korkkausta ensi kaudella, BH on jo tehtynä. Sinko osaa kyllä ja ohjaaja samoin! (paitsi vois opetella lukemaan karttaa kisamatkoille ajaessa, tai hankkis kunnon navigaattorin) :D
Zelda ja Riina, satakunnan tehokaksikko, tokoili tällä kaudella avoimessa luokassa, saavuttaen nipun komeita ykkösiä ja koulutustunnuksen TK2. Talvella Zelda sai etuliitteekseen BHn ja sitämyötä lippu pk-kokeisiin on jo taskussa. Agilityn koukerot ovat pikkuhiljaa avautumassa ja kisaura jatkunee ensi kaudella. Zeldan tokoilut jatkuvat VOIttajassa ja toiveena olisi myös pk-hakukoekorkkaus...enkä panis hanttiin vaikka muutamaan näytelmäänki Zeppis ilmestyis ;)
Sani on tehnyt historiaa. Se sai omistaja/ohjaaja Sarinsa innostumaan reenaamisesta ja kisaamisesta todenteolla ja lopulta parivaljakko korkkas tokouran menneenä syksynä. Saavutuksena 2 x 3.tulos, 1 x 2.tulos ja hienosti sokerina pohjalla alokasluokan ykköstulos! Ensi kaudelle on tavoitteena TK1 ja varovaisena toiveena ja haaveena myös BH. Hyvä hyvä! Sania nähtäneen myös muutamissa näyttelyissä vuoden edetessä.
Otto ja Tasja toimittivat kultaisen kotikoiranvirkaa uskollisesti ja antaumuksella. Otto pääsi loppuvuodesta kicksparkkailemaan Marjon kanssa ja vauhtia on takuulla riittänyt. Tasjalle puolestaan voisi myöntää uimamaisterin diblomin, sen verran ahkerasti ja suurella intohimolla mökkijärvessä on polskuteltu. Terveiset kaikille.
Kävimme toki loppuvuodesta luonnetesteissä neljän kasvatin voimin. Kovin tasaisia, täyspäisiä briardeja tuntuvat kasvattini olevan. Se ei kylläkään tullut yllätyksenä, jo nämä kolme vuotta koiranelämää ovat osoittaneet miten hienoja, tasapainoisia koiria S-pentueeni kokonaisuudessaan on. Olen niin ylpeä jokaisesta. :)
Ihana joulukuinen valo ja tunnelma.
(c) Rinnemies
Hippijengi toivottaa ihanaa, onnellista uutta vuotta 2015 kaikille blogini lukijoille. Ensi vuonna taas jatketaan, reenejä, kisailuja, arjen lenkkeilyä ja bloggailua. :)
Avioliittoni Teliasoneran kanssa alkaa olla finaalissa, joten vuoden loputtua yhteistyömme päättyy. Samalla poistuvat vanhat kotisivuni siirtyen bittiavaruuteen *niisk*. Boreabrie kennelin ensimmäiset sivut ovat olleet visuaalisesti hyvin minun näköiset, sinisävyiset, sievät ja sisältäen paljon kuvia ja tarinoita koiristani. Kiitos sivujen toteutuksesta ja päivityksistä Saanalle. Aika haikealta tuntuu luopua niistä, tunnen oloni jopa typeräksi kiinnyttyäni johonki websivustoon näinki paljon...mutta kun kotisivut ovat toinen kotini, oikeesti. :/
Jääkää hyvästi..
Nämä uudet tekeleet ovat ilmaiset ja jenkkisivusto Weeblyn tarjoamat. Pitkään harkitsin teenkö lainkaan uusia kotisivuja vai tekisinkö uuden monipuolisemman blogin bloggerilla. Aika moni briardkasvattaja ja harrastaja on luopunut kotisivuista ja siirtynyt facebook-sivustoihin tai sitten ihan tavan blogissa informoivat kasvatuksestaan ja arjen elämästä tuloksineen. Mikä ettei niinkin, jotenkin vaan tykkään enemmän perinteisistä kotisivuista, joissa koirat ja tulokset ja suunnitelmat esitellään kuvin ja kertomuksin. Olen vanhanaikainen, myönnän.
Weeblyllä sivujen tekeminen oli helppoa, ei tarvitse osata koodata tai tuntea html-kieltä. Kunhan 'raahaat' ja linkität kuvia ja tekstiä :) Weeblyllä päivittäminen on samoin helppoa ja siitä olen iloinen. Sen verran tiuhaan tahtiin on kasvateiltani tipahdellut tuloksia, että on kiva saada niitä jatkossa heti eetteriin ja julki.
Mitenkään hienot sivut eivät ole, kun joutuu valmiisiin pohjiin sivustoja toteuttamaan, ei niistä millään saa ihan 'oman näköisiä'. Saavat kelvata tässä vaiheessa. Nyt toivotaan vaan ettei weebly kellahda nurin ihan lähivuosina :O
Uusi kotimme :)
Jonkin verran kesken sivut vielä ovat, tarkoituksena on tehdä In Memoriam-koirilleni omat tarinansa kuvineen. Jospa sitä joululomalla naputtelis nekin.
Facebookissa on nyt loppuvuodesta kiertänyt 'Elämäni koirat'-haaste, jossa saa kertoa tarinoin ja kuvin viidestä koirastaan, joko edesmenneistä tai nykyisistä. Omalla kohdallani ne viisi olivat jo edesmenneitä rakkaita karvakuonoja ja siitä sain ajatuksen, että jokainen niistä on ansainnut oman tarinansa myös kotisivuilleni.
Hiljaiselo jatkaa olomuotoon Sieppijärven Järvirovan punaisessa mökissä. Kaikenlainen koira-aktiviteetti tuntuu vähenevän samassa mittakaavassa kuin marraskuinen päivän pituus. Alkaa olla niin hämärää ja pimeää...onneksi on lunta ja kuivia pakkaskelejä, joten iltalenkillä saattaa nähdä jonku metrin eteensä lumipeitteisillä poluilla ja metsäteillä.
Rillan jälkireenit lopahtivat viimeistään siinä vaiheessa kun erikoisjälkikoepaikkaa Oulun seudun kolmiin kokeisiin ei tipahtanut. Kisajärjestäjät vahvistivat sen minkä olen itsekin arvellut. Koepaikkojen lukumäärä ei enään vastaa lajin harrastajien ja kisaajien määrää - ainakaan täällä pohjoisemmassa suomessa. Aikamoinen puhelinrumba oli jokaiseen kokeeseen, taukoamatta piippasi varattua ja itsekin sentäs jaksoin lähes 40 min uutterasti yrittää päästä läpi *huoh*.
Erikoisjäljen osalta ei auta kuin toivoa, että se edelleen ensi vuonna olisi rajoittamattomana lajina viiden rodun (mukaanlukien briardit) pk-mestaruuskokeissa. Silloin olisi edes mahdollisuus päästä kokeeseen ja vaikka laji on armoton tyyliin 'tulos tai ulos' niin vakaa aikomukseni on ensi syksynä ajaa eteläisempään suomeen ja osallistua Rillan kanssa mestiskokeisiin.
Näyttelyiden osalta olemme totaalitauolla. Elokuussa tytöt saivat kettukapitartunnan alueella pesivältä kettupopulaatiolta, joista ihan silminähden suurin osa oli sairaita turkittomia repolaisenriekaleita :( Ei auttanut kuin laittaa myrkyt niskaan ja toivoa pohjavillojen ja ylipäänsä turkin kuntoutumista pitkän talven aikana.
Katellaan näyttelykalenteria sitten joskus keväällä.
Kapinen kaksikko :P
Tottiksen suhteen pidämme 'luovaa taukoa' (nauruhymiö). Itseasiassa mitään taukoja ei olisi varaa pitää vaan tehdä tehoreenijaksoja koko talvikauden. Monet pk-harrastajat siirtyvät talveksi reenailemaan ja kisaamaan tokoa, mutta minua ei sitten yhtään nappaa tuo toko ja sen tulevat sääntömuutokset. Joten tuskinpa vain meitä, Rillaa ja minua, tullaan tokokokeissa näkemään.
Marraskuun värejä
Sieppijärven jäällekin uskaltauduimme
Rovaniemen harrastajakamut kävivät tehoreeneissä Pellon Rohkihallilla pari viikkoa sitten, mutta mulle tilaisuus oli lähinnä seurustella ja puhua koirista oikein sydämenkyllyydestä :) ja seurata toisten reenejä. Ihan hauskaa sekin. Parin viikon kuluttua otamme Roin porukoiden kanssa uusiksi ja tarkoituksena olisi reenailla Rohkihallilla silloin tällöin pitkin talvea. Kivaa. Jospa tästä itsekin aktivoituisi toisten innokkuuden myötä.
Lokakuun kaksi ensimmäistä viikonloppua on kasvateiltani vierähtänyt luonnetesteissä. Sunnuntaina 5.10 testattiin Rovaniemellä kolme kasvattiani, Sinko, Naava ja Rilla ja eilen Tampereella SBry:n testissä yksi, Zelda.
Luonnetestipöytäkirjoja tutkailemalla hyvin ovat samanoloisia briardeja, mutta toki tavan arjessa ja harrastuksissa erojakin löytyy.
Rovaniemellä tuomareina olivat Riitta-Liisa Lehmuspelto ja Maarit Salla. Tampereen testissä puolestaan naiskaksikko Irene Puputti ja Katri Leikola.
Rilla ja Sinko saivat täsmälleen samanlaisen rivin. Toki niissä on eroja, mutta luonnetestipöytäkirjan sarakkeissa ominaisuudet osuivat samoihin kohtiin. Naava poikkesi sisaruksistaan ainoastaan luoksepäästävyyden osalta. Naava on hieman pidättyväinen, mikä on näkynyt koirassa pikkupennusta lähtien. Toki eroja löytyi mm taisteluhalussa, Naava oli jo etukäteen tiedetty näistä vahvimmaksi taistelijaksi ja Sinkolla puolestaan on vaikeuksia heittäytyä vieraiden kanssa taisteluun. Rilla on siitä väliltä, leikkii kyllä mutta syttyy hitaasti (dieselkone..):P
Taisteluhalussa kaikki kolme tarvitsivat ohjaaja-avun leikkimisen aloittamiseen, mistä syystä taisteluhalua ei yhdelläkään arvioitu suureksi (+3) vaan juurikin +2 kohtuulliseksi.
Toimintakykyä mittaavissa osioissa, kelkka, tynnyri ja haalarit näytti omaan silmääni Sinko ja Naava selvittävän reippaammin mitä Rilla. Pimeässä huoneessa puolestaan Sinko ja Naava jumittuivat ovelle tai seurustelemaan tuomareiden kanssa, Rilla ei kauan miettimään jäänyt vaan laski nenän maahan ja suoraviivaisesti jäljesti minun luo.
Kaikilta kolmelta löytyi puolustushalua joskaan ei puolustustaitoa niin kovin paljon. Temperamentiltaan kaikki kolme arvioitiin kohtuullisen vilkkaaksi, mikä yllätti minut. Etukäteen ajattelin, että Rilla on selkeästi rauhallisin, kohtuullisen vilkas, Sinko semmonen tavan vilkas ja Naava erittäin vilkas. Noh, väistöliikkeet testin erikoiskokeissa eivät suuria olleet, joten siitä tuo tempperamentti arvioitiin.
Yksikään näistä ei seinässä ns.terävyyskokeessa osoittanut lainkaan terävyyttä ja halua puolustaa itseään. Naava sanoi yhden 'perkeleen' mutta ei noussut enempään kiroiluun uhan alla. Noh, eipä tuolla terävyydellä niin väliä. Toki se tuo koiraan semmosta tiettyä särmää ja varsinkin jos itseluottamusta ja rohkeutta on samassa paketissa.
Kovuutta näistä ei löytynyt, muistikuvia jäi, joten hieman pehmeitä kaikki kolme. Laukausvarmoiksi todettiin myös kaikki kolme, hienoa.
Sinkon ja Rillan rivi oli seuraavalainen:
Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Tempperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
yht. 157p +++ laukausvarma
Naavan rivi näytti tältä:
Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Tempperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2b luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
yht. 142p +++ laukausvarma
Zelda ja Riina hurauttivat testiin Tampereelle, missä oma rotujärjestömme järjesti luonnetestin 11.-12.10.2014.
Zeldan arvelin etukäteen erittäin vilkkaaksi, taistelutahtoiseksi ja luoksepäästäväksi avoimeksi briardiksi. Niiltä osin testin pöytäkirja vastaakin arvioitani, mutta paljon tuli yllätyksiäkin. Zeldan MH-kuvauksen perusteella odotin että rohkeutta eli toimintakykyä on ainakin sen perinteisen +1 verran, vaan niinpä oli pikku Zelda kerännyt testin edetessä kuormaa, että viimeisessä osiossa eli pimeässä huoneessa oli tullut totaalinen blackout. Sen myötä toimintakyky arvioitiin pieneksi eli miinukselle meni. Kauheen suuresti Zelda ei tunnu noteeraavan ihmiseltä tulevaa uhkaa, joten puolustushalu todettiin 'haluttomaksi' ja seinässäkin esitettiin pientä ja näkymätöntä. :) Äärilaitojen koira tämä tyttö, se on kyllä vuosien saatossa tullut meille selväksikin. Ei mikään maailman helpoin koira kouluttaa, impulsiivinen ja vilkkaudessaan jopa höseltävä, mutta onneksi valtavan taistelutahdon omaavana ja kaikista ihmisistä varauksetta pitävänä kertakaikkisen ihana briard!
Zeldan rivi näyttää tältä:
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 haluton
Taisteluhalu +3 suuri
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Tempperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
yht. 118p ++ laukauskokematon
Kaikkiaan seitsemästä kasvatistani on nyt testattu viisi.
Boreabrie Shamrock 158p +++
Boreabrie Sienna 157p +++
Boreabrie Shakira 142p +++
Boreabrie Shania 157p +++
Boreabrie Selene 118p ++
Kiitos kasvattien omistajille aktiivisuudesta luonnetestauksen suhteen, ensi vuonna koetamme saada testipaikat vielä Sanille ja Tasjalle.
Tässä ohessa on videot Naavan ja Rillan testeistä, Sinkon videot on linkitettu Outin blogiin ja Zeldan video tulee Riinan blogiin aikanaan.
Kesän mittaan olemme hippijengin kanssa liittyneet paikalliseen Marttakerhoon. Treenikaverini ja kolleegani Raisa nimittäin toteutti keväällä pitkäaikaisen haaveensa ja hankki flättipennun - Martan! :) Raisalla on vahva flättitausta, aiemmin 10-20 vuotta sitten, Sniffens flättien Roosan ja Aslakin kanssa koiraharrastuksensa aloittaneena oli mustan kauniin noutajarodun kuva sielussa ja sydämessä. Eikä semmosta kuvaa niin vaan saa pois mielestä, semmosille haaveille on vaan sanottava kyllä.
Söpöläinen :)
Martta 5kk
Martta eli Huntstars Koh-I- Noor (Klik*) on aivan mahtava nuori sileäkarvainennoutajanarttu, kertakaikkisen flättimäinen, kaikkia rakastava rupelihäntä ja pusupensseli. Martan kanssa reenataan noutajien omien juttujen, taippareiden ja NOMEn lisäksi tokoa ja pk-lajeista jälkeä ja hakua. Mullekin on alkanut mielenkiintoinen matka noutajien koulutukseen, paljon siinä on samaa ja koiran koulutuksen periaate toki pitkälti samanlainen lajeista riippumatta. Siinä missä Rillalle on tehty vierailla esineillä esineruutua, on Martalle tehty dameilla ruutua markkeerauksineen. Jäljellä Martta on noutajien tapaan taitava nenänkäyttäjä ja pohjaton ahneus on suurena etuna tottista ja tokoa koulutettaessa. Haussa maalimiesmotivaatiota ei ainakaan tartte vahvistaa, kaikkia ihmisiä varauksetta rakastava Martta on aina valmiina syöksymään keskilinjalta ihania 'ukkoja' etsimään. Tuumasimmekin Raisan kanssa kuinka helppoa tämä haun alkuvaihe onkaan, sitten saattaapi mennä sormi suuhun kun pitää alkaa ilmaisua opettamaan, malttia ja keskittymiskykyä kaivataan vielä touhuun mukaan.
Jotenkin briardit ja flätit ovat hyvin samanoloisia, hieman sellaisia tyhmän onnellisia. Ei niin kauheen bortsumaisen älykkäitä kummatkaan, kunhan vaan mennä höntsäävät.
Martan ekat hakureenit
(c) Raisa Hartikainen
Raisa ja Martta
(c) Tuuli Hartikainen
Taitava Martta
(c) Tuuli Hartikainen
Itselleni noutajat ovat kiehtova roturyhmä. Voisin hyvin kuvitella itseni Fjällrävenin liivi päällä vetämässä kaninraatoa metsässä tai kahlaamassa kaislikossa vesinoutoa opettamassa. Ainut mikä selkeästi eroaa ns.perinteisten palveluskoirien ja noutajien koulutuksessa on taisteluleikkien erilaisuus. Noutajilla pitää olla pehmeä suu ns.lintuote eikä rajut patukkaleikit apinanraivolla kuulu ollenkaan ohjelmaan.
Jospa sitten hamassa tulevaisuudessa uskaltautuis laajentamaan roturyhmää ja kokeilemaan noutajaa, käyttölinjainen labukka tai kultsu, siinä minun noutajahaave. Isomman pakastimen joutuisin kyllä hankkimaan mikäli taloon tulisi noutaja. Kaikkien marjarasioiden, pakasteherkkujen ja suklaapiirakoiden sekaan en kyllä mahduttaisi lokkia, variksen raatoa tai kania..Jaiks :P
Toki Martalle on kaavailtu myös näyttelykoiran uraa, suku on komeaa ja
toimivaa 'dual purpose' linjaa, joten tiedossa on varmasti monet
yhteiset näyttelyreissut pitkin pohjoismaita :)
Meillä on siis todellinen marttakerho täällä Sieppijärvessä, yhtään uroskoiraa ei enään joukkoomme kuulu. Yksi rakas nahkapoika on poissa. Kamu sairastui keväällä ja meni kesän edetessä huonoon kuntoon, diagnoosina ärhäkkä syöpäkasvain vatsalaukussa. Heinäkuun alussa Kamu sai nukkua ikiuneen. Muistamme hippijengin kanssa rakasta Kamua lämmöllä. Rastan kanssa samanikäinen, leikkikaverit, bestikset, varsinaiset 'brothers in arms'.
Onneks ei sentään tuskareenejä! Kaikenlainen nipotus ja veitsikurkulla-reenaaminen on tipotiessään, ei ole kokeita tiedossa, joten reenitkin ovat kivoja hubbabubbailuja. :D
Ainoa missä suunnitelmallisesti reenitään ja edetään (toivottavasti) on peltojälki. Koepaikkaa emme saaneet Oulun kaksipäiväisiin erikoisjälkikokeisiin, mutta reenataan nyt tosimielessä aina lumen tuloon saakka. Peltojälkeä on silleen kiva reeniä, kun sitä voi tehdä oman mökin nurkilla ja olosuhteet ovat jälleen hienot, pellot on niitetty viimeisen kerran ja yöpakkasten myötä heinänkasvukin tyrehtynyt. Oikein passeli 5-10cm rehupohja.
Hakua olemme ottaneet parina vkl:na ja tarkoitus olisi saada pienet hakureenit pystyyn mahdollisimman usein tänä syksynä. Rillan hakureenit ovat olleet lähinnä suoria pitkiä pistoja ja naps suorapalkka. Tavoitteena olisi mahdollisimman suorat syvälle etenemiset ilman apuja eli ei haamuja tai pakenevia maalimiehiä. Hyvin Rilla käyttää nenää ja reippaasti etenee syvälle 50-60 metriin. Tosin näitä on jauhettu jo aika paljon, ihmekös tuntuu nyt loksahtaneen. Ilmasureenit jätän ensi talvelle. Rohkihallin tokoreenien yhteydessä olis tarkoitus vihdoin pistää ilmaisukaavaa pakettiin.
Iloisia hakuilijoita
Ukko?
Esineruutuilua otimme tänään ja vihdoinkin vierailla esineillä. Raisan aarrekassista löytyi hanskaa, kengänpohjallista ja pikkukukkaro. Eipä tainut olla tarpeeksi vieraanhajuisia vermeitä, niin innokkaasti ja täydellä varmuudella Rilla niitä ruudusta kiikutti. Hyvä niin, yritän saada vielä parit vierasesinereenit tälle syksylle.
Tukka ponnarille ja menoks!
Missä lelu?
Ruskavarvikossa täysillä, nenä auki ja silmät kiinni :)
Lelu löytynyt! :)
Palkkaa kiitos!
Jos on oma kisakausi lyhykäisyydessään (kaksi koetta BH ja JK1) naputeltu, niin kasvattien omistajat ahkeroivat tahollaan. Outi ja Sinko tähtäävät vielä muutamiin voi-tokoihin ja Riina ja Zelda avotokoon. Jenna ja Nappis puolestaan suihkivat agibaanalla useampaan otteeseen tänä syksynä ja onpas pari tokokoettakin kiikarissa. Onnenpotku kokeisiin ja kisoihin tytöt! Toivotaan myös onnistuneita reenejä!
.jpg)
