Ärrät on täällä!

Rillan synnytys käynnistyi sunnuntaina 6.11 avautumisvaiheella, joka oli suvun narttujen tapaan pitkä. Sinällään ihan rauhallisesti ensikertalainen kaiken otti, läähätteli ja makoili, kävi välillä ulkona ja taas sisälle makoilemaan. Ruoka ei enään sunnuntaina maistunut lainkaan ja lämmöt kävivät alhaalla. Arvelinki että maanantaina illasta meillä rupeaa tapahtumaan.

Varsinainen synnytys alkoi maanantaina 7.11 iltapäivällä klo 17 aikaan jolloin meni vedet. Siitä tarkalleen kahden tunnin kuluttua seitsemältä syntyi ensimmäinen pentu kovan punnerruksen jälkeen. Urospentu painoi 535g, joten eipä ihme että sitä sai pungertaa maailmaan oikein pitkän kaavan mukaan. Seuraavaa pentua saatiin odotella 1,5 tuntia, jolloin syntyi taas iso poika 545g painava piparkakkupoika! Heti perään puolen tunnin kuluttua putkahti helposti ja vaivattomasti jälleen iso poika, 540g.
Hui hai...poikia rupes tippumaan, missä minun tytöt!!??
Tässä välissä Rilla lepäsi ja piti taukoa. Seuraava pentu syntyi vasta yhden jälkeen yöllä ja jälleen iso uros 540g!
Synnytys jatkui rauhalliseen tahtiin ja seuraavat supistukset nähtiin vasta kahden aikoihin ja siitä puoli tuntia myöhemmin syntyi, suorastaan luikahti maailmaan ensimmäinen narttu! 485g painava tyttö :)
Heti perään putkahti helposti seuraavakin pentu - taas poika! 500g painava 'pikkupoika' :D
Sitten taas levättiin ja imetettiin ja putsailtiin katrasta...tässä vaiheessa, monen tunnin rauhallisen odottelun ja levon jälkeen ajattelin että homma on ohitse. Käytin Rillan ulkona tarpeilla ja pesin takamuksen, vaihdoin pentulaatikkoon puhtaat aluset ja annoin emälle kermaviili-munankeltuainen-hunaja smoothien.
Vajaan tunnin Rilla siinä lepäili ja imetti pentujaan puhtaassa pesässä, kunnes huomasin että taas supistelee! Siellä on sittenkin pentu tulollaan, koska kaikki jälkeiset olivat tulleet kunkin pennun mukana syntymän yhteydessä. Eli mitään jälkeisten tyhjentämissupistuksia nämä eivät olleet. Viiden aikoihin aamulla syntyi lopulta viimeinen pentu, reipas pikkuinen tyttö 480g.
Loppusaldoksi saatiin siis 7 pentua. Viisi urosta ja kaksi narttua. Isoimmat järkäleet mitä meillä on syntynyt ja voih niin reippaita ja suloisia.

Pennut nauhaväreittäin ja syntymäjärjestyksessä:
1. vihreäturkoosi uros 535g
2. ruskea uros 'piparkakkupoika' 545g
3. sininen uros 540g
4. valkoinen uros 540g
5. punainen narttu 485g
6. musta uros 500g
7. pinkki narttu 480g

Siinä he ovat, koko katras, Boreabrie R-pentue. Pennuista oli paljon etukäteiskysyntää ja kiinnostusta ja kaikille ei valitettavasti pentua riittänyt. Nyt me Rillan kanssa keskitymme hoitamaan ja kasvattamaan ärristä isoja ja reippaita briardinalkuja. Koetan kuvata niitä ahkerasti ja naputella kuulumisia sekä tänne blogiin että facebookiin.

Odottelua

Rillan raskausviikot etenevät. Alkavalla viikolla (vk 44) pennut voisivat jo syntyä ja todennäköisesti syntyvätkin. Rilla on ollut hyvävointinen ja syönyt hyvin eiliseen asti. Viime aikoina maha on paisunut niin isoksi, että ruokaa mahtuu enään pieniä määriä kerrallaan ja muutamana viime päivinä ilmenneen närästyksen vuoksi ruoka maistuu nyt heikosti.
Onneksi on pakastimessa tuoretta hirvenlihaa, joka uppoaa kyllä raakoina suikaleina, samaten puolikostea Natural Menu nappula, joita käytämme lähinnä jäljestyksessä. Nyt siitä tuli Rillan raskausruokaa :)
Eilen hellyin ja paistoin sille lättyjä, suurinta herkkua!

Pentujen lisäksi täällä odotellaan lunta :)

Päivittäiset pikku kävelylenkit olemme käyneet, ihan tuossa rantatiellä tai postilaatikolla päivän postin hakemassa. Itsenäistä ulkoilua olen joutunut rajoittamaan, sillä se peijakas on keksinyt ulkosaunan alusen hyväksi piilopaikaksi ja yrittää änkeytyä sinne ison mahansa kanssa. Emänsä Senna teki tuota samaa viimeisellä kantoviikolla. Kaippa se jotain pesärakennusviettiä on, mitään avautumisvaihetta se ei vielä ole. Sisällä Rilla on rauhallinen ja lepäilee viileällä lattialla pitkin pituuttaan.

Pentulaatikon kokosin makkarin nurkkaan tänään, vielä se ei ole madamea kiinnostanut ollenkaan, joudun varmaan itte sinne pötköttelemään Rillan seuraksi :D
Odottavan aika on pitkä ja muistan kyllä miten ne viimeiset päivät ovat emälle varsin tuskaisiakin pallomahoineen. Toivotaan että kaikki sujuu hyvin ja saadaan pennut maailmaan terveinä ja äippäkoirakin selviäisi ehjänä tästä isosta ponnistuksesta. Kasvattajalle sama vaikka joutuuki vähille yöunille, kyllä sitä sitten ehtii nukkumaan ja elpymään kun pennut ovat tyytyväisinä emänsä helmoissa.

Kauniisti pyöristynyt madame

Mitä tekee isäkoira Jerker sillä välin...no haukkuu harakoita puuhun ja liehittelee uusia naisia...mokomakin. Kramar och nospussar till Jerker (kaikesta huolimatta ;)

Pappa Jerker o skatan :)

Ruotsin tuliaisia

Viime maanantaina käytin Rillan eläinlääkärillä ultrassa. Olipas jännä päivä. Mitään selkeitä merkkejä tiineydestä ei ollut nähtävissä, joten aika fifty-fifty tilanteessa oltiin. Joko on kantava tai tyhjä. Toki sillä oli nisät punertuneet ja suurentuneet, mutta samalla tavalla ne turpoavat silloinkin kun kyseessä on kiiman jälkeinen ns valeraskaustila. Ruokahalu on lisääntynyt, tosin se on aina ollut hyvä syömään. Onko se rauhoittunut, kyhnääkö kyljessä? Rilla on aika rauhallinen koira ylipäänsä eikä isommin kyhnytä kyljessäkään, ellen asetu sohvalle makoilemaan, silloin tullaan kainaloon. Eli oli todella vaikea arvioida ensimmäisen neljän viikon perusteella onko kantava vai ei.

Varmuus saatiin siinä eläinlääkärin tutkimuspöydällä. Ultramonitorilla näkyi läjäpäin elinvoimaisia alkioita! Jippii! Miten huojentavaa, meän astutusreissu ei ollut hukkareissu (ainakaan tässä vaiheessa, monta viikkoa saa vielä jännittää..)ja Rilla toivottavasti saa ensimmäisen pentueensa vihdoinkin. Se on jo yli 5-vuotias joten aika kuluu...myös oma toiveeni uudesta harrastuskoirasta ja laumanjäsenestä toteutunee tämän myötä.

Toivottavasti saan toteuttaa monen muunkin pentuhaaveet todeksi, se nähdään sitten marraskuun ekalla viikolla. Happy feelings!

Syyskuun värejä Käkivaarassa

Puolukassa..taustalla Sieppijärven kylä

Hörökorva :)

Syksy on tässä samalla edennyt jo lokakuulle, ruskametsät ovat muisto vain ja kirpeät yöpakkaset ja kuulaat syyspäivät ovat tulleet tilalle. Ensilumi antaa vielä odotuttaa, onneksi vielä riittää valoisia päiviä vaikka iltaisin hämärän tulo jo tuntuu. Rillan kanssa olen reeninyt jälkeä viikonloppuisin, kyllähän se intensiivisesti tarkkaan imuroiden jäljet ajaa - kiihtyvällä ruokahalulla lienee osansa asiassa.

Lokakuun vähäinen valo ja värit..

Kivellä fiilistelemässä

Joulun odotuskin siintää jossain taemmalla - tänä vuonna meille tulee erilainen joulu :) Pennut ovat silloin viittävaille luovutusikäisiä ja vauhdikkaassa riiviövaiheessa :P Ja koska kysessä on talvi ja mahdolliset pakkaskelit, niin se tietää riemukasta eloa sisätiloissa *syvä huokaus*
Rilla ois voinu tähdätä juoksunsa viikkoa aiemmaksi - olis pennunvaraajat saaneet pehmeät paketit jouluksi (ja Minna rauhallisen joulun..) Mutta en valita, odotettu pentue on vihdoin toteutumassa ja onpahan taas uusi kokemus kasvattaa aiempien kesäpentueiden sijaan talvipentue :)

Ruotsin reissu

Niinhän siinä kävi, että Rillan juoksu eteni sen verran 'aikataulussa' että reissujen yhdistäminen Manen kanssa onnistui. Juoksun 12.pv (torstaina 1.9) hyppäsimmä Rillan kans junaan Rovaniemeltä suuntana Tampere ja sieltä Ullan kyyditsemänä Sastamalaan. Varhain perjantaiaamuna Manen Hiacen keula suunnattiin kohti Turkua ja satamaa. Kyydissä meillä oli viisi briardia, Jätkä, Zara, Noora, Elli ja Rilla. Hyvin mahduttiin ja täysin ilman murinoita ja kärhämöitä sekä tilaihme Hiaceen että laivan hyttiin. Kaiken lisäksi Zarakin aloitti reissussa juoksunsa, joten mukana oli kaksi juoksevaa narttua, kaksi hömelöä juniorikoiraa ja yksi viriili uros..mielenkiintoista.. :)

Junassa mennään..

Viking Grace ja sohvanvaltaaja

Camp Zhamanen

Tånga Hedin campingalueen asukkeja :)

Manen osalta reissun kohteena oli Ruotsin briarderkkari Bäst i Väst Vårbergin Tånga Hedissa. Rillaa en ehtinyt ilmoittamaan näyttelyyn, se aloitti juoksunsa viimeisen ilmopäivän jälkeen, joten me olimme näyttelyssä turistina ja minä apulaisena koirien laittamisessa ja handlauksessa.
Rillan sulho Jerker oli ilmoitettu näyttelyyn ja koska Bäst i Väst on 2-päiväinen, nartut ja urokset eri päivinä, oli Monika ja Jerker paikalla koko viikonlopun. Lauantaina näytti että vielä ei ole mitään kiirettä astutuksille, sunnuntaina näyttelyn jälkeen päästimme nuorenparin eka kertaa temmeltämään keskenään. Yritystä, leikkimistä ja kohellusta riitti, mutta astumista ei tapahtunut, oli selvästi turhan aikaista (Rillan juoksussa 15pv). Päätimme treffata alkuviikosta Anderstorpissa Jerkerin kotikonnuilla.
Itse näyttely oli ruotsalaiseen tapaan hyvin järjestetty, iloinen hyväntuulinen tapahtuma illanviettoineen ja barbequineen. Tånga Hedin campingalue oli siisti ja koiranäyttelylle oikein passeli paikka edullisineen majoitusvaihtoehtoineen. Mane tapansa mukaan nappasi luokkavoitot kaikilla neljällä koirallaan, Jätkä PU1, Zara PN2, Noora PN3 ja Elli VSP-junnu. Lopuksi Jätkästä leivottiin ROP ja tapahtuman BIS1! Inte illa ;) Grattis igen Mane! Jerker voitti avoimen luokan ja oli lopuksi PU3. Hieno päivä kaikenkaikkiaan.

Jerker ja handleri Jessica Krafft

Jerker PU3
näyttelykuvat (c) Viktoria Årehult

Maanantaina ajelimme Anderstorpiin ja tällä välin oli Rillan proget sen verran nousussa, että ensimmäinen astuminen onnistui! (juoksun 16 pv). Tiistaina juoksun 17pv toinen astuminen ja päätös kotiinpaluusta tehtiin siinä samalla - Manen oli pakko palata kotiin ja sorvin ääreen, joten tehtiin varaus Viikkarille keskiviikon aamulaivaan ja auton keula kohti Tukholmaa. Varmasti astutus olisi onnistunut vielä seuraavanakin päivänä, mutta tähän kahteen kertaan tyydyimme ja nyt peukutamme onnistuneelle lopputulokselle!

meidän matkan päätarkoitus...

BINGO!

Jerker oli juuri sellainen mitä mulle oli kerrottu ja mitä kuvat olivat kertoneet. Se oli hyväntuulinen, sosiaalinen, avoin ja ystävällinen briarduros. Kooltaan ei niin iso mitä odotin, väri on upea punainen charbonne kauluksella, kauniisti liikkuva ja itseään 'kantava' uros. Hieman kapean vaikutelman se antaa ja pää on kokoon nähden hieman pieni, mutta toisaalta yhtään raskas se ei ole missään suhteessa vaikka kuvissa saattaa sellaiselta vaikuttaa. Ketterä ja kimmoisa briard siellä kaiken turkin alla onneksi on!

kuvat (c) Mariia Touronen

Kiitokset Manelle ja Ullalle kuskaamisesta ja vieraanvaraisuudesta, erityisen iso kiitos tietysti Manelle, joka otti meidät kyytiin ja uhrasi muutaman työpäivän Rillan astutusten vuoksi. Vitsailimmekin, kuinka viimeksi 13v sitten olimme samaisella reissulla samassa paikassa. Silloin Gipsy-Otto lempeilyn tuloksena tupsahti 12 pentua - Zhamanen G-pentue...nyt en kyllä noin paljon tartte enkä halua, Rillalle vaan tiedoksi.
Lokakuun alussa käymme ultrassa kurkkaamassa onko siemenet itäneet, toivotaan että ovat! Toki tässä vuosien varrella on niitä tyhjäksi jäämisiäkin koettu, joten siihenki pitää varautua.
Odotellessa taidamme keskittyä reeneihin, reissumme aikana lähipellot on syysniitetty ja huippukunnossa, joten peltoreeniä tiedossa Rillalle, arki on koittanut ja hempeilyt ja lempeilyt takanapäin ;)

Juoksuaika

Viimeisen postauksen heinäkuiset juoksulenkit ovat vaihtuneet kävelylenkkeihin. Minun kintut ei vissiin enään kestä juoksurasitusta :( Viime kesänä alkoi nilkka ja kantapää oireilemaan epäilyksenä juoksijoille niin tyypillinen penikkatauti. Tälle kesälle hommasin uudet paremmat juoksukengät, vaan nytpä kipeytyi nivus ja vasen yläreisi. Pah, ja taas levätään ja ollaan juoksukiellossa.
Rilla kyllä juoksee! Se nimittäin pitkän odottelun ja panttauksen päätteeksi aloitti juoksunsa! Eipä siinä ollutkaan kuin rapeat 1,5 vuotta väliä edelliseen juoksuun :P
Mitään vikaa keväisessä eläinlääkärin tutkimuksessa ei löytynyt, joten eipä auttanut kuin ootella ja ootella. Pitkä juoksuväli olis niin bueno kisakoiralle vaan ei jalostuskoiralle.

Rillan sulho Jerker on käynyt kesän mittaan muutamissa näytelmissä ja hienoilla tuloksilla. Toukokuisessa Ruotsin erkkarissa se oli avoimen luokan Exc1 + Ck mutta jäi kovassa PU-luokassa ilman sijoitusta. Erkkarin ohessa järjestetyssä Ruotsin Selectionne tapahtumassa Jerker sai arvon SE SEL ja oli paras uros loppumittelöissä. Heinäkuussa komean näyttelykunnon saavuttanut Jerker sai ekan CACIBinsa ollen VSP Tvååkerissa. Hienoa! Onnea komistukselle!

Jerker EXC1 CK

Jerker SE SEL ja paras uros!

SE SEL PN ja PU
kuvat(c) Viktoria Årehult

Tulevan viikon aikana olis tarkoitus ottaa Rillasta muutama proge, jotta nähtäisiin suuntia astutusreissun ajoitukselle. Syyskuun ekana viikonloppuna on Ruotsissa kolmas briarderkkari Bäst i Väst Tånga Hedissa lähellä Göteborgia. Jerker tulee sinne ja Mane on koirineen sinne menossa...nyt jännätään päästäänkö Rillan kanssa hyppäämään Manen hiacen jousille ja yhdistämään reissut. Jos meillä proget näyttävät liian aikaista, niin silloin ei auta kun lähteä polettamaan Ruotsin itärannikkoa ja upeaa Högakustenia alaspäin ja ajaa itsekseen Anderstorpiin. Majoitus ja tunnetusti huippu ylläpito on Monikan toimesta luvattu :)
Jännittäviä aikoja on siis luvassa lähiviikkoina, kuten aina kun koiraa on menossa astuttamaan... vrt. Peikko-Senna pitkittynyt honeymoon keväällä 2011. ;)

Helteistä heinäkuuta

Millainen kesä meillä oli? Ei olla paljon reenitty eikä käyty yhdessäkään koirahappeningissä lukuunottamatta Rovaniemen juhannusnäyttelyä, jossa olin kaverin flättiä käyttämässä. Ei me silti ihan laiskoteltukaan - me olemme lenkkeilleet (juosseet!!) ahkerasti! Mulle iskee aina juoksuvimma kun toukokuussa kelit lämpenee eikä tänä suvena ole ollut yhtään toisin. Rilla on sinnikkäästi lenkkeillyt mukana vaikka ei se mikään hölkkähimoinen koira ole..sen mielestä hölkkälenkit on tylsiä, varsinkin jos joutuu hihnaan. Onneksi meillä on rauhallisia metsäteitä lähimaastoissa, joten niitä hihnalenkkejä ei usein tartte käydä. Rilla kyllä osaa juosta irti liikennöidylläkin tiellä ja kulkee sievästi minun oikealla puolen pientareella, varoo autot eikä kyttäile muutakaan liikennettä. Ainoastaan teidenvarsien porot saavat pulssin nousemaan sekä emännällä että koiralla.

Käkivaaran nousu, meän oma 'malminkartanon portaat'

Toivottavasti talven aikana kertyneet kilot ovat pian historiaa, sekä mulla että Rillalla. Ainaki emännän kunto on noussut, kroppa keventynyt ja kesäiset kuteet mahtuvat taas päälle ilman itkua ja hammastenkiristystä. Rillan kevennystä ei niin huomaa, ehkä se vähän on saanut vyötäröä kavennettua.:P
Mulla ei ole KOSKAAN ollut koiraa, joka olisi noin lihavuuteen taipuvainen kuin Rilla. Ennemminkin aiemmat briardini ovat olleet hoikkia ja tarvittavaa näyttelymassaakin on pitänyt oikein ruokkimalla ruokkien hakea. Rillan ruoka-annokset ovat pienempiä kuin ennen mutta toki herkkupaloja ei ole kukaan ollut vuoteen jakamassa...siinä varmaan se oleellisin syy. Ja herkuttelua me kyllä harrastamme..valitettavasti :/

Rilla ja Terho 'futispoika'

Nyt kun kuu vaihtuu elokuulle, on tarkoitus aloittaa taas suunnitelmallinen reenaus. Lähipellot on niitetty ja huippukunnossa ja mäkäröiden ja muiden öttiäisten invaasio tältä kesältä tyrehtymässä. Voidaan siis palata metsiin ja reenikentälle. Reenaaminen on loppujen lopuksi tosi hauskaa ja tuleepa koira aktivoitua tyytyväiseksi vaikka ei varsinaisia kisatavoitteita olekaan.

rantakuvat(c) Raisa Hartikainen

Kesälaitumilla

Minun, kansakoulunopen, pitkä kesäloma alkoi ja nyt mietin sormi suussa että mitäs sitä tekis ja touhuais. Aikaa olis vaikka muille jakaa, mutta ei oikein mitään suunnitelmallista tekemistä. Alunperin, viime talvena, toiveissa oli Rillalle kesäpennut ja siinäpä sitä kesäpuuhaa oliski riittänyt. Nyt kun kesäpentuja ei ole tulossa kaatuivat nekin suunnitelmat kesänvietosta. Pk-koekalenterikaan ei lupaile kokeita näille huudeille, joten sen myötä mulla on huono motivaatio kaikenlaisten metsäreenienki suhteen, saatikka tottiksen. Elikkäs näin kauas se innostus kantoi (viittaus edelliseen postaukseen) :P

Käyn ahonlaitaa..

Kotimökkimme takana pienellä peltotilkulla

Toukokuun metsäjälki -ja esinereeniputken jälkeen meidän reenipellot saivat komean vihreyden hetkessä, joten onneks on sentäs jokunen peltoreeni takana ja toivottavasti edessäkin.
Olen kärsinyt todellisesta peltojäljen motivaatipulasta koko kevään ja alkukesän. Sain viime kaudella kokea ongelmia laidasta laitaan, Rillalla oli huonoa esineilmasua, välillä huonoa jälkimotivaatiota ja kun tehoja itse jäljestykseen saatiin niin katosi tarkkuus ja intensiivisyys. *Huoh* On se semmosta tasapainoilua eri osa-alueiden välillä. Kokeitakin käytiin useampi ilman tulosta. Lähimmäs tulosta päästiin Muhoksen kokeessa, jossa Rilla ajoi jäljen loppuun mutta ilmaisi vain yhden esineen ja senki huonosti (epäpuhtaasti) saldona 66p. Kauden viimeisessä kokeessa, lokakuussa Torniossa, päästiin vain eka suora epävarmalla työskentelyllä. Olosuhteet olivat tuuliset, jopa myrskyisät eikä Rillan taidot siinä kelissä riittäneet. Kauheen masentava kauden päätös. Nostin suosiolla liinan naulaan ja pakkasin peltoesineet kassiin ja talvivarastoon.

Vikalla esineellä :)

Uusimmassa Palveluskoirat - lehdessä oli juttu (tiivistelmä) Outi Hermiön peltojälkiseminaarista. Vaikka jutussa oli paljon pennun ja ylipäänsä nuoren jälkikoiran kouluttamiseen liittyvää tietoa, osittain jo mulle tuttua, oli siinä lopuksi erinomainen koonta yleisimmistä ongelmista ja virheistä ja lyhyesti vinkit ongelmien ratkaisuun. Niistä sain taas uutta potkua pureutua ongelmiimme, joten en sittenkään luovuta ihan vielä. Toisaalta meille tekis hyvää päästä peltoseminaariin tai leirille reenimään hyvän kouluttajan silmien alle. Täytyy toivoa että sellainen (peltosemma) vihdoin täällä pohjoisessa toteutuis.
Tämän kesän reenailemme Rillan kanssa ilman paineita ja varsinaisia koesuunnitelmia. Mieleen jäi samaisessa pk-lehdessä ollut Outin esittelyjutun otsikko " Nauti matkasta äläkä ajattele vain päämäärää"
Se pitää minunki muistaa.