Herättelyä

Joko mentäis..

Koko pitkän koronakevään on koirien reenit olleet yhtä jäissä kuin viereinen järvi konsanaan. Toukokuisen jäitten lähdön ja lumien sulamisen myötä heräsi minun jokakeväinen reeni-innostus. Minusta keväinen metsä on vain niin parasta mitä tiedän. 😍
Tosi helposti sitä kyllä kevättalven aikana solahti semmoseen seurakoiramoodiin. Koirat sai kyllä liikuntaa mutta kaikenlainen reeniminen yhtään mistään lajireenauksesta puhumattakaan oli täysin minimissä. Eipä silti, hyvin se tuntui passaavan omille turrikoillekkin. Varmaan lisääntynyt liikunta teki tehtävänsä ja Pepsikin tyytyi silloin tällöin roudaamaan lelujaan kiskottavaksi tai palloa heitettäväksi. Ei mitään tyhjäkäyntiä tai turhaantuneena seinille kiipeämistä. Kelpo koirat ja niin helpot seurasesset 😄

Koutsi ja oppilas

Maastojen vähänkin vapauduttua lumesta aloitimme tutusti esinereeneillä. Esineruutu on Pepsin murheenkryyni ja tuntuu että kaikki minun aikaisempi kokemus ja hyväksi havaitut keinot ei toimi Pepsin kanssa. Päätin taas palata alkuun, tehdä mielikuvan voimalla suoria irtaantumisia syvälle ja palkata narupallolla joka pistolta/tuonnilta. Kesäloman alettua toivotaan että päästäis myös kimppareeneihin ja vieraille esineille.

Jälkeä olemme päässeet tekemään vasta kolme kertaa. Metsissä on ollut vielä lunta joten mitenkään isoja alueita ei ole ollut käytettävissä. Nyt tosin lupasi sääennusteessa niin lämpimiä lukemia että taitaa loputkin lumet sulaa. Jälkireeneissä tavoitteena on semmonen zen-tila ennen janalle lähetystä.  Pepsin tulee pystyä rauhoittumaan vaikka valjaat on puettuna ja liina kytkettynä. Olen vienyt sitä janan tuntumaan ns. etukrepille (vaikkei meillä semmosia reeneissä olekaan) ja vaatinut rauhoittumista löysässä liinassa. Näillä muutamilla kerroilla mitä on ehditty reenimään tuntuu että se tepsii - Pepsi on ollut janalla keskittyneempi ja oikea suunta on löytynyt 100%:sti. Pepsillä on hyvä motivaatio ja jäljestystarkkuus, se on sitkeä työskentelijä ja ilmaisee kepit varmasti. Ainoastaan tuossa alussa eli janalla on ollut ongelmia, liikaa vauhtia ja suunnan arpomista ja siihen tämä meditaatio-kuuri nyt tähtäis.

Pepsi meditoi...

tylsällä odottelulla on tähtäin...

nimittäin rauhallinen jana-eteneminen :)

keppi!

Vaikka kokeita ei nyt ole kiikarissa Virkun loistaessa tyhjyyttään Lapin piirin osalta. Koetan silti potkia itseäni työstämään sekä maasto-osuuksia että tottista ja siinä ohessa avoimen tokotemppujakin. Jospa se koekalenterikin jossain vaiheessa osoittais heräämisen merkkejä, mielellään jo kesä-heinäkuussa mutta toivottavasti viimeistään elo-syyskuussa. Nähtäväksi jää tuleeko tästä kaudesta PK:n osalta ihan torso, tokokokeita uskon jokusen ilmaantuvan syksylle. Onneksi koira on nuori ja terve, jospa sillä ois vielä monet kisakaudet edessä vaikka yksi kausi mokoman kiinalaisen hyppykupan takia vajaaksi jäiskin.

Kuvakollaasi

Kevät etenee koronasta huolimatta. Sisätiloihin emme ole hautautuneet vaan ihan reilusti ollaan koirien kans retkeilty ja liikuttu. On itseasiassa kierretty monta lähiseudun autiotupaa tai laavupaikkaa, hiihtäen tai hankikannolla kicksparkilla. Ja on paistettu ja syöty kilottain hiillosmakkaraa ettei vaan vahingossakaan laihdu tänä koronakeväänä 😂
Tätä kirjoittaessa taitaa hiihtokelit olla mennyttä, edessä on lähinnä kurakelit kumisaappailla. Laskin että marraskuun alusta tänne huhtikuun lopulle on ollut puhtaat lumikelit eikä ole koirankinttuja tarvinnut pestä. Onneks tätä rospuuttoaikaa ei kestä kuin kolmisen viikkoa.

Kevätalven maisemissa tuli silloin tällöin napsittua kuvia koirista, lähinnä Pepsistä. Semmoset hienommat posekuvat on tarkoitus ottaa kesäkuun puolella Raisan kuvaamana. R-pentue alkaa nyt 3,5v olla nätissä kunnossa, väriä ja turkkia on saatu ja pojanklopitki näyttävät jo aikuisemmilta.
Alla pari kuvaa Pepsistä.

Riina kuvautti Ohmia ja oikein nättejä posekuvia sieltä tulikin. Varsinkin Ohmin komeasta päästä olivat saaneet hyviä kuvia ohmimaisineen ilmeineen. Ohmi on pitkärunkoisena haastava kuvattava mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin. Aikoivat kuvata uudelleen jotta vaativa kasvistäti sais mieleisensä kuvat 😄
Ohmin kuvat (c) Marjukka Teponoja

R-pojista Urho pääsi lemmenlomallaan (tai seksileirillä kuten Veera tuumas) myös kameran eteen ja huonosta valosta (pilvisiä päiviä) huolimatta sain spostiini Urhosta hyviä rakennekuvia. Urho on Nitron ohella vahvasti charbonnesävytteinen, väri joka tiukasti kulkee minun kasvateissa Gipi-mummon perintönä.
Urholle on tulossa pentue Zhamanen kenneliin toukokuussa, joten fawneja kesäpentuja olis tarjolla oikein mukavista ja terveistä vanhemmista.
Urhon kuvat (c) Mariia Touronen

Loppuun vielä muutama kuva kasvateistani ympäri suomenmaan. Kiitos kuvista! Lisääki saa lähettää 😛

Nitro Ranualta 💚

Nuri Nurmeksesta 💙

Stanley Vaasasta 💛

Peikko Kalannista 💙

Sopu Oulusta 💜

Tauon paikka

Pepsin kanssa tokokokeilimme avointa luokkaa Rovaniemen palveluskoirakerhon tokokokeessa reilu viikko sitten. Ihan ei kaikkia uusia liikkeitä oltu sisäistetty ja muutenki jälleen melkonen haihattelija oli mulla mukana kehässä. Lähinnä meillä on vaikeutena oikeassa mielentilassa kehääntulot. Pää pyörii ja kaikenlainen yhdessätekemisen kupla on tipotiessään.
Kaksi liikettä nollautui, peräkkäisinä suoritetut ruutu (ohjautui sivuun eikä osannut korjata) ja liikkeestä seisominen (käppäili perässä) muuten oli semmosta tasaista 8-10 suorituksia paitti kaukoista viitonen.
Olen aina uusia asioita opettaessani jättänyt liikkeet pienelle tauolle, hautumaan. Sitten kun ne taas ottaa ohjelmistoon on ne yleensä helppoja vahvistaa ja hioa paremmiksi. Nyt tämä koe tais tulla vähän liian aikaisin meän avoimenluokan reenitasoon nähden mutta onpahan koettuna uudet avo-liikkeet kokeenomaisesti.
Tuloksena avo 224p 2-tulos Marja-Leena Hiturin arvioimana.

Tarkoituksena oli jatkaa reenejä pienen tauon jälkeen ja sitten toukokuulla yrittää uudelleen kokeessa. Vaan sitten astui kuvioihin Covid-19 joka lamaannutti kaiken koetoiminnan kesään asti ja samalla meni reenihallikin karanteeniin. Toki ulkokentillä ja parkkipaikoilla voi tokoa reenailla, vaan enpä tiedä kehtaanko ja jaksanko. Laiskuus iski! Toki mieli voi vielä muuttua reenauksen suhteen kun tämä koronakaranteeni koko kevättalven jatkuu...saapa nähdä. Maastoihin ei päästä ennen toukokuun loppua joten ehkäpä sittenki pienen tauon jälkeen jatkamme tokoiluja.

J-pentueesta viimeisimpänä luustokuvissa kävi Stanley. Kankaanpäässä Ventelän osaavissa käsissä ja silmissä muuten näytti oikein priimalta mutta lonkat Ventelä arvioi B-C tasoisiksi. Viralliset lausunnot kertoivat samaa: HD C/B ED 0/0 LTV0 VA0.
Nyt puuttuu enään Yodasta viralliset tulokset, epävirallisissa kuvissa se kävi viime vuoden lopulla (ei mitään hälyyttävää), mutta toivotaan että vievät vielä uudelleen kuvattavaksi jossain vaiheessa.

Kuvissa Nuri ja talven hitti - frisbee hupailut 😊

It's Showtime!

Helmikuun lopun ja runsaslumisen alkutalven tilannetta kuvaisi ehkä paremmin snowtime! Siinä missä eteläisessä suomessa kärvistellään kuraisen ja lumettoman talven kanssa, on meille tullut lunta yli oman tarpeen. Pakkaset on puuttuneet lähes totaalisesti ja kaikki sateet on tietenki tulleet lumena. Ei se mitään, reenaillaan hallissa kuten aina talvella ja nautitaan kickspark ja hiihtokeleistä ja yritetään olla hukkumatta lumivuorten alle.

On lunta!

Tämän talven kestomenestyjä junnuluokissa on ollut Ulla-Majn Stanley. Kaksikko on reissannut pariin otteeseen Baltiassa, joista viimeisimmällä kerralla tarttui haaviin kaksi juniorititteliä. Ensin lauantaina Latviassa Valmierassa junnusertin myötä LV JCH ja sunnuntaina Tallinnassa EE JCH. Mihin vielä ehtivätkään ennen toukokuuta ja siirtymistä nuortenluokkaan 😊

Stanley ja Jethro tammikuun valossa

Pepsin kanssa meillä oli tämän vuoden tavoitteeksi asetettu viimeisen sertin saavuttaminen ja muotovalioituminen kotimaasta. Siinä onnistuimme heti ensimmäisessä yrityksessä viime sunnuntaina Tornion ryhmänäyttelyssä. Goran Gladicin arvioitavaksi kiikutin molemmat tytöt. Pepsi käyttöluokkaan ja Rilla ensimmäistä kertaa veteraaneihin. Onneksi Martsa ehti apukädeksi, sillä molemmat saivat SAn. Paras narttu-luokassa Pepsi voitti äiteensä ja sertin myötä sai myös MVA-ruusukkeen 😊
Rillalle tämä oli lähes viiden vuoden ja kahden pentueen jälkeen ensimmäinen näyttelykäynti. Vielä se antaa turkillaan tasoitusta kilpailijoilleen (tässä tapauksessa tyttärelleen), enkä usko että me isommin kierrellään veteraanikehiä.
Tornion ryhmäkehiin emme jääneet, kumpikaan ei ole silleen huippukunnossa saatikka huippurotunsaedustaja ryhmissä sijoittumista ajatellen.

Pepsi - Suomen Muotovalio

Talven reenit on jatkuneet tokon avoimen luokan temppuja opetellessa. Vähän sitä kyllä kaipais tokoon ohjattuja reenejä tai edes jotain semmaa tai vastaavaa. Harmillisesti lähimmät tokokoulutukset, jonne pääsis edes kuunteluoppilaaksi, on Oulun seudulla. Rovaniemellä on aktiivista tokoilua, mutta surkee hallitilanne, joten sielläkään ei ole isompaa tokosemmaa järkätty viime aikoina. Joskus tuntuu että on tämä tokoilu vähän semmosta räpiköintiä täällä raukoilla rajoilla. Agilityssa on koulutustarjontaa mutta toki enemmän harrastajiakin. Eipä se auta valittaa, pitäs itse kääriä hihat ja järjestää koulutuspäiviä ja viikonloppuja.

Rallytokossa Riina ja Zelda avasivat koeputken nappaamalla kaksi hienoa tulosta Rauman kisoissa. Pisteillä 98 ja 100 pääsivät myös podiumille kera hienon palkintosaaliin. Hyvä tytöt! 😍 Rally on kyllä laji jossa mekin Pepsin kanssa vielä kisaamme, ei vielä tänä vuonna mutta tulevina.

Voittoisa Zelda palkintoineen 😗

Mikä startti!

Yleensä tammikuu on pitkä, pimeä ja kylmä kuukausi. Mutta tänä vuonna vuodenalku on edennyt huippufiiliksissä. On iloisia terveysuutisia, tokotuloksia, vuosikilpailumenestystä ja näyttelymenestystä. Eikä säidenhaltija ole kiusannut meitä edes paukkupakkasilla 😉

J-pennuista ensimmäisenä luustokuviin ehti Nuri, jonka Anniina käytti luuston ja rangan läpivalaisussa, silmäpeilauksessa sekä epävirallisissa sydän ja polvitarkeissa Joensuussa. Nurille terveen paperit kaikista! Lonkat A/A kyynärät 0/0 ristiluun keskiharjanteessa pieni painauma LTV1 ja kaikki nikamat normaaleja VA0! Silmät peilattiin puhtaaksi ja polvet ja sydän tutkittiin terveiksi!
Kyllä kelpaa Nurin kanssa harrastella! Onnea Anniina!

Boreabrie Jitterpop A/A  0/0 😍

Sopu, minun sijoitusnarttu, kuvattiin Oulussa eläinlääkäriasema Lemmikissä. Edelleen hyvät tulokset saivat jatkoa - Sopulle luustosta samaa sarjaa A/A 0/0 LTV0 VA0. Voi waude! Mahtavaa! Voin onnitella itseäni ja Terhiä ja varovaisesti suunnitella tulevaa... 😊

Boreabrie Janis Joplin A/A 0/0 😍

Vuoden briardkilpailuissa kasvattini saavuttivat kaksi voittoa ja monia hyviä sijoituksia eri sarjoissa.
Stanleysta tuli tiukassa kilpailussa Vuoden pentu ja Rilla puolestaan kunnostautui jälkeläisnäytöillään saavuttaen voiton Sakun kultainen kaulapanta-jalostuskilpailussa. Hyvä me! Kiitos kasvattien omistajille aktiivisuudesta!

Boreabrie Shania "Rilla" 😍

Pepsin kanssa tavoite tokossa (TK1) jäi yhtä ykköstulosta vajaaksi viime vuonna. Tänä vuonna tokokokeita on Lapin pitkän talven aikana useita ja saimme alopaikan heti ekaan kokeeseen Tornioon. TORKKin sisähallissa järjestetyssä kokeessa Pepsi teki seuraamista lukuunottamatta tasaisen hyvää sarjaa saavuttaen tavoitellun ykköstuloksen. Seuraaminen oli ensimmäinen liike ja mulla oli käsissä aivan liian ylivirittynyt ja levoton koira. Joudun tiukasti käskyttämään ylimääräisillä käskyillä edistävää ja kontaktin hukkaavaa koiraa 😧 Seuraamisesta vitonen! mutta onneksi siitä eteenpäin enempi minuun keskittyvä kisakumppani. Katastrofaalisesta aloituksesta huolimatta sain Pepsin kuulolle ja näppeihin ja loput liikkeet sujuivat 9-10 arvoisesti. Pisteitä tuloslomakkeeseen kertyi 174,5p 1.tulos TK1 ja sij.3./9. Pepsi on impulsiivinen ja vielä kovin häiriöherkkä varsinkin halliolosuhteissa. Se kiihtyy toisten koirakoiden palkkausleikeistä vinkupalloineen ja pää pyörii kuin tennisottelussa.
Avoimen luokan temppuja ollaan jo opeteltukin ja niiden parissa tämä loppukausi taitaa mennäkin. Sulanmaan aikaan kesällä ja syksyllä keskitytään enempi PK-hommiin, joten koetetaan satsata tokoon nyt hallikaudella. Haaveissa ois se TK2, joskaan se ei meille tule kuin tarjottimella vaan paljon tarvitaan reeniä uusiin liikkeisiin ja semmosta perushallinta ja mielentilareeniä.

Pepsi TK1 😍

Tammikuun loppuun saatiin vielä iloinen näyttelyuutinen. Ulla-Maj ja Stanley suuntasivat aina Liettuan Kaunasiin saakka näytelmiin ja saavutuksena junnupojalle 2 x junnusert ja 2 x ROP sekä serttien myötä Liettuan juniorimuotovalio LT JMVA! Onnittelut maailmanmatkaajille 😊

Boreabrie Jappeloup LT JMVA  😍

Olipa hieno vuodenalku. Hyvissä fiiliksissä jatketaan talvea ja vuotta eteenpäin.

Hyvä vuosi

Pepsi 3 vee

Tähän vuoteen lähdettiin J-pentujen tohinassa ja ihan alkuvuoteen ajoittui koko katraan luovutukset. Niin kiehtovaa kuin pentujen kasvatus onkin, on se arkirutiineineen hyvin työlästäkin. Että sinällään oli helpotus kun yhtään pentua ei tällä kertaa kotiin jäänyt vaan pääsin taas aloittamaan Pepsin koulutushommelit uudella innolla pentutauon jälkeen. Tästä vuodesta piti tulla koulutusvuosi eikä niinkään kisavuosi. Tarkoituksena oli jatkaa omasta mielestäni hyvin onnistuneiden tottispohjien työstämistä valmiiksi kokonaisuudeksi ja samoin pk-maastohommien rakentamista enemmän koevalmiimpaan suuntaan.
Kevään korvalla Pepsin tokoliikkeet alkoivat näyttää jo niin kivoilta että koekalenterista merkkasin muutamat pohjoisen tokokokeet. Kesällä saavutetut alokasluokan ykköstulokset oli kyllä ihan parasta koko vuodessa. Kesän mittaan asetettu tavoite TK1 jäi kyllä saavuttamatta kun meillä loppui kokeet eikä Pepsi juoksun takia päässyt viimeisiin Lapin tokokokeisiiin osallistumaan. Onneksi kokeita on kivasti anottu tulevalle vuodelle joten alokoularin metsästys jatkuu!
Syksyn BH oli meillä varovaisena suunnitelmana mutta pk-kokeisiin ei kesän reeninäytöt ihan riittäneet. Loppusyksystä huomasin kuitenkin naputtelevani jälkikoeilmoa virkkuun. Pepsi teki BHssa niin hienoa työskentelyä ja vaikutti "käteen" niin hyvältä että rohkenin lähteä jälkikokeisiin jo tälle syksylle. Jälki itsessään on meillä se vahvin osa-alue ja arvelin että perusosaaminen tottiksessakin riittäis. Pepsin osalta vuosi oli sucsee ja enemmän kuin tyytyväisenä saavutimme 2 x toko aloykkönen, BH ja JK1. Ensi vuoden tavoitteeksi on asetettu TK1 JK2 ja LT. Avoimen luokan tokokoulari TK2 laitetaan vielä "sulkeisiin" eli siinä semmonen varovainen ehkä? Tokon avoin luokka on jo liikkeiltään vaativampi ja meillä on niissä palasissa vielä paljon kokoamista kokonaisiksi liikkeiksi.
Näyttelyissä koetetaan tehdä täsmäiskuja sekä kotimaahan että naapurimaihin, tosin niissä onnistuminen ei ole meistä kiinni vaan lähinnä tuomareiden makuasioista 😏

Joulu-19

Kulunut vuosi on ollut J-pentujen kasvunaikaa. On pidetty aktiivisesti yhteyttä ja BB-leirillä viimein treffattiin. Neljästä pennusta kolme kävi esiintymässä pentuluokissa hienolla menestyksellä ja vuosihan huipentui Ulla-Majn Stanleyn junnutitteleihin ensimmäisissä junioriluokan näyttelyissään. Alkuvuodesta J-katras suuntaa luustokuviin ja kesällä/syksyllä MH kuvauksiin. Näyttelyitäkin on jo suunnitelmissa nuorukaisille. Kaikenlaista aktiviteettia ja koulutusjuttuja tietenkään unohtamatta.

Nuri 1 vee

Nuri jouluna-19

Ärrät ja Ässät viettivät tulossaralla vähän hiljaiseloa. R-pentueen sakki oli näyttelyjä ajatellen vähän "vaiheessa" vaaleineen blondikausineen eikä näyttelykehissä nähtykään kuin Ohmi ja Peikko. Komeille pojille hienosti sertit rapsahti vaikka vähän keskeneräisinäkin. Ärrien koerintamalla kunnostautuivat Pepsin lisäksi toinen pohjoisen plikka Ruu (BH LT ja mejä tulos). Ärrien osalta toiveet on korkealla ensi vuotta ajatellen - nuorukaisista on kasvamassa niin komeaa ja pätevää sakkia!
Ässät, meän veteraanit, taisivat nauttia kotielämästä ja veteraanien sohvannurkkaoikeuksista oikein sydämensä kyllyydestä. Ainoastaan Sinkopinko kävi pari koetta (HK3) ja jopa yhden näyttelyn sekä Zelda yhden tokokokeen ja pari näyttelyä. Sinkonkin eläkepäivät on tätä kirjoittaessa koittaneet ja Zelda kuittasi näyttelyhommat komeasti vikalla sertillä ja ekalla (ja ainoalla?) ROP-veteraanilla.

Ohmin 3-vuotispose

Ohmi 3 vee

Ihan surutta ei tästäkään vuodesta selvitty. S-pentueesta Tasja (Boreabrie Shastamir) lähti pilvipaimeneksi pitkän sairauden (IMHA) väsyttämänä. Kyllä saa olla kiitollinen ihan jokaisesta vuodesta, kuukaudesta, viikosta ja päivistä mitä nämä veteraanit täällä meidän ilonamme vielä ovat.
Oma Rilla täällä kotona saa keskittyä ihan vaan lenkkeilyyn ja hömppäreenailuun Pepsin reeniseuraksi. Jos jaksetaan niin ehkä käydään muutama veteraaninäyttely ensi vuonna, ihan näissä lähipippaloissa.
Jos oli tämä vuosi ihan hyvä vuosi niin toinenkin mokoma saisi tulla. Ei tartte olla mitään superia mutta semmosta hyvää fiilistä ja onnenhetkiä 💖