Vaikeuksien kautta voittoon

Näin voisin sanoa nyt. Sallin huhtikuisen onnettomuuden aikoihin, kun koko koiran henki oli vaakalaudalla, en uskaltanut edes haaveilla treeneistä saatikka koetuloksista! Salli kuitenkin toipui nopeasti ja tässä ollaan - koulutustunnus JK2 taskussa! Uskomatonta.

Viime viikkojen treenit jäivät pakostakin vähälle, työkiireet painoivat päälle ja iltasella hädin tuskin ehti koirat lenkittämään. Eilinen koulari tulikin pitkälti viime kauden "pohjilla", viime kesänä ja syksynä treenasin paljonkin mutta emme saaneet koepaikkaa jälkikakkoseen joten koetulos jäi saavuttamatta.

Eilinen koe alkoi tottelevaisuudella - piti olla karsinta eli 10 parasta tottiksen perusteella maastoon, mutta avokoirakoita oli ilmoittautunut vain kuusi joten kaikki pääsivät ilmanmuuta maastoon. Onneksi - sillä Sallin tottispisteet olivat luokan huonoimmat joten kovemmassa kisassa olisimme armotta tipahtaneet...kauttalinjan Sallin tekemisessä näkyi reenin puute ja semmosen suunnitellun hyvän treenin puute. Suurimpina virheinä istumisessa väärä asento (seisoi) ja kallis hyppynoudon (-15p) epäonnistuminen. Meillä on aivan liian vähän hyppyreeniä alla, pitää hyppäyttää paljon, jotta koiralle tulisi rutiinia ja ponnistustekniikka muistuisi mieleen. Talven ja kevään aikana olemme treenanneet vain tokohyppyä, joka on aivan eri liike vaativuudeltaan. Onneksi tilanne on nyt korjattavissa kun omat pk-esteet ovat käytössä ja edessä häämöttävällä kesälomalla on ennenkaikkea aikaa touhuta koirien kanssa. Tottiksesta pisteitä lopulta ihan mukavasti 81p.

Tottiksen jälkeen suuntasimme jälkimaastoihin. Saimme arvonnassa jäljen nro 4 ja sinne sitten pölyävän hiekkatien varteen jäimme odottamaan tuomaria. Maasto oli kuivaa pallerojäkälää kasvavaa kangasmetsää, joten hyvältä näytti. Tosin arvelin 1km:n mittaisen avojäljen takuulla kieppaavan jonkunsortin suopläntin kautta, joten vaihdoin saappaat jalkaan.

Janalta Salli nosti jäljen epävarmasti ja pysähtyikin kerran katsomaan taakseen ikäänkuin vahvistusta pyytäen. Jouduin antamaan toisen etsi-käskyn ja etenin samalla liikaa koiraan 'kiinni' josta pistemenetys -4p. Ensimmäiselle kepille jäljestys oli nihkeää ja epävarmaa, onneksi rytmi parani ja koiran itseluottamus vahvistui jäljen edetessä. Kaikki kulmat Salli selvitti hienosti ja eteni aivan jäljen päällä ja paikoin pystyin itse jopa havaitsemaan jäljenpolkijan saappaan kuvan varvikossa...Kolmannen kepin jälkeen jälki kävi kuin kävikin märällä suolla ja pari vetistä ojaakin jouduimme hyppäämään yli. Tarkan jäljestyksen päätteeksi mulla oli kuusi keppiä taskussa, jokaisen kepin Salli ilmaisi itse - kiikutti niitä innoissaan mulle lihapullapalkan tiedostaen! Jäljeltä pisteitä 166p.

Jäljen jälkeen suunnattiin esineruutuun. Ruutupohja oli vanha, parinvuoden takainen SM-ruutu, kumpuilevassa ja osittain märässä suopursuvarvikossa ja lähetyssivu tietysti koko ruudun kauheimmassa ryteikössä. Kuumassa ja seisovassa kelissä ei juurikaan tuulesta saatu apuja joten esinesaldo jäi kautta linjan vaisuksi. Kymmenestä koirakosta vain kolme toi esineen tai kaksi..meille saldona nolla eli zero points. :-(

Salli irtosi ja etsi tehokkaasti noin puolet ruudusta mutta väsähti lopussa ja varmaan paineistuikin kun ei esineitä noussut...treeniä tähänkin lisää ja vaikeustason nostoa ilmanmuuta - olen treenannut ihan liian helpoilla pohjilla.

Loppujen lopuksi jäi tosi hyvä fiilis, loppupisteet 247p 2-tulos ja JK2 sij. 5. Samalla lunastimme "pääsylipun" jälkikolmoseen eli voittajaluokkaan, jossa varsinaisesti osaaminen vasta punnitaan!

Salliin olen niiiin tyytyväinen, se on niin rehellinen koira, antaa aina parastaan ja yrittää ja pinnistelee loppuun asti. Pitkän päivän päätteeksi kun illalla kotiuduimme, hyppää se auton takaluukusta, ryntää yhdelle monista palloistansa ja riekkuu ympärilläni pallo suussaan - heitä heitä, pelataan, leikitään! ja kun en millään jaksa enkä ehdi, jää se pettyneenä makoilemaan pallo suussaan "Kun ei taaskaan olla mitään tehty" ilme karvaisella naamallaan! Ihme energiapakkaus! :-)