Turkkitalkoot

Ihania keväisiä vapaapäiviä ei ole tarkoitettu istumaan sisällä tursakkeiden turkkien kimpussa, mutta sekin velvollisuus on tehtävä aina aika ajoin. Varsinkin näinä kura-aikoina on ne hetket, jolloin koirat ovat kuivia ja kammattavissa, aika vähissä.
Tunnollisesti pyrin käymään koirieni turkit läpi kerran kahdessa viikossa, Rillan jopa kerran viikossa. Helpottaa huomattavasti turkin hoitoa, kun isoja takkuja ei ehdi muodostua eikä pohjavilla ole ehtinyt tumppaantua.
Sitä paitsi aurinkoisina kevätpäivinä harjaamisen ja kampaamisen voi tehdä terassilla ja vieläpä ilman iniseviä hyttysiä ja muita kesän 'kavereita'. :P

Muoria ei poseeraus kiinnosta..

ota jo se kuva!

Harjattu ja siistitty koiramuori

Omalla kohdallani turkin hoito käsittää vain perusharjaamisen ja kampaamisen sekä tassujen ja varvasvälien siistimisen tarvittaessa. Olen laiska koiranpesijä, meillä koirat pestään kahdesti vuodessa, keväällä kelien kuivuttua ja syksyllä pakkasten tultua. Ja silloinkin käytän ihan vaan linnashampoota ja jotain omille hiuksille tarkoitettua hoitoainetta, jotta saadaan turkkia sileämmäksi ja luistavaksi ainakin vähäksi aikaa.
Briardin turkinhoidossa on monta koulukuntaa ja aivan varmasti monin verroin parempaan lopputulokseen pääsevät ne, jotka näkevät vaivaa ja rahaa oikeiden aineiden ja shampoiden hankkimiseen. Pitäis varmaan joskus kokeilla pitkälle turkille tarkoitettua koirashampoota hoitoaineineen niin sais nähdä lopputuloksen ja ilmeisen jatkohoidon helppouden omissakin tursakkeissa.

Näillä on aina pärjätty (omenoita välipalaksi)

Gibbon muorin turkin olen monena kesänä meinannut ajella..ihan vaan suunnitteluasteelle on aina jääty. Gipi on saanut pitää turkkinsa, enkä missään nimessä enään sitä ajeliskaan, sen verran ohut ja pohjavillaton sen turkki nyt vanhuksena on. Sitä paitsi se tuntuu nyt nauttivan harjaamisesta, loikoilee kyljellään ja nukkuu toimituksen ajan..nuorempana se jännitti ja kiljui takkujen selvittelyssä. Samanlainen kipuherkkä kiljuja on tyttärentytär Naava, varsinainen Drama Queen. Rilla on onneksi helppo tapaus hoitaa, rentoreiskana loikoilee kammattaessa ja koskaan ei ole ääntä päästänyt, vaikka mitenkään helläkätiseksi kammankäyttäjäksi en tunnustaudukaan.

Rilla 22 kk

Tänä kesänä näyttelyt jäävät meiltä vähiin. Rastaa on tarkoitus ilmoitella naapurimaan kehiin serttijahtiin, mutta yhtään kotimaan näytelmää ei ole suunnitelmissa. Rilla ja Naava sekä todennäköisesti muutkin S-kasvattini jäänevät odottamaan aikuistumista ja näyttäytyvät kehissä jälleen ensi vuonna.

Rasta siistittynä

Auringossa siitä tulee punamusta :P