Mene rauhassa

Rasta on poissa.
Syöpädiagnoosin jälkeiset päivät eivät olleet helppoja kummallekaan. Itse tarkkailin Rastaa lähes hysteerisesti vuorokaudet ympäriinsä, sen hengitystä, levotonta liikkumista yöllä ja huokailuja makuuasentoa vaihtaessa. Perna oli selvästi suurentunut ja viimeisinä päivinä suorastaan paisunut.
Eläinlääkärimme mukaan tämä on tyypillistä pernakasvaimissa. Pernahan on elimistön verivarasto, suodatin ja ison kasvainmassan painaessa sitä, alkaa se laajeta, paisua.
Paisuneessa pernassa on repeämisriski, mistä minuakin varoitettiin.
Ei lopulta ollut edes vaikeaa tehdä päätöstä ikiunesta. Viikonlopun aikana varmistui, että ei ole mitään mieltä jatkaa Rastan elämää kipulääkkeiden voimalla.
Viikonloppuna kävelimme vielä kertaalleen kaikki rakkaat lenkkimaastomme, kävimme moneen kertaan rantatiellä muuttolintuja, joutsenia ja sorsia katsomassa ja kuuntelemassa. Rasta oli innokas lähtemään lenkille, uskon että kevyt liikunta helpotti sen oloa. Itselleni nämä olivat kyynelten sumentamia haikeita, mutta ikimuistoisia hetkiä.
Maanantaina iltapäivällä Rasta nukahti minun syliin rauhallisena ja luottavaisena. Silittelin sen ikiuneen ja pyysin kertomaan terveiset kaikille edesmenneille rakkaille koirilleni, Gipsylle, Sallille, Petralle, Hanille ja Rinalle.
Rasta haudattiin samana iltana Pellon lemmikkieläinten hautausmaalle Akajoen maastoon reenihallimme takamaille. Siellä lepää nyt kaksi koiraani, Petra ja Rasta. Molemmat kuolivat keskellä talven nietoksia, joten haudan kaivaminen Järvelän mummolan rantakoivikkoon ei ollut mahdollista.
Onneksi on olemassa tämä Länsirajan kennelkerhon ylläpitämä lemmikkilehto, jossa on talvisinkin hautauspalvelua.

Mene rauhassa Rasta-rakas, kyllä me Rillan kanssa pärjätään. Päivä kerrallaan eteenpäin.

In Memoriam
LaCrosse Teenah Noir "Rasta"
23.3.2004 - 13.4.2015