Pohjoisen hippityttöjä

Outi ja Pipa - Rovaniemen hippipari

Tänään, viimeisen hiihtolomapäivän kunniaksi, hurautin yhteistreeneihin Tassuvaaraan Rovaniemelle. Olin jo etukäteen sopinut Outin ja briardjunnu Pipan kanssa treffit treenien merkeissä. Olipa mukava vihdoin nähdä tämä pohjoisen uusi briardvahvistus! Outi on jo vanha tuttu Rovaniemen aikaisesta hakuryhmästämme x-labbis Masteryn kanssa ja sieltä varmaan on perua Outin innostus hippitukkiin..Salli lienee tehnyt vaikutuksen iloisella olemuksellaan koska monien rotuvaihtoehtojen joukosta Outi ja Tero valitsivat briardin harrastus -ja perhekoirakseen!

Pipa eli Zhamanen Cocoa Pops on 10-kuukautinen iloinen ja kaunis briardtyttö, jota varmaan tullaan näkemään sekä näyttelyissä että kokeissa. Outi on taitavasti vienyt eteenpäin nuorta koiraansa sekä haussa että tottiksessa. Rovaniemen hakuporukalla on suunnitelmissa taas perinteinen hakuleiri toukokuussa, jonne mekin - Salli ja mie - saimme kutsun. Jep, sinne pitää päästä!

Zhamanen Cocoa Pops

Kevään aikana olis tarkoitus ajella muutamaan otteeseen Tassuvaaraan treeneihin, kenttä on loistavassa kunnossa ja tosi laajalti aurattu(aukaistu). Huhtikuun puolen välin jälkeen tosin on tiedossa rospuuttokausi kaikkien lumimassojen alettua sulamaan, mutta onneksi kenttä kuivuu nopsaan.

Hiihtoloman aikana minussa on herännyt todellinen treeni-into ja malttamattomana odottelen lumien sulamista ja metsien ja peltojen paljastumista. Pk-lehden koekalenteria on selattu ja mahdollisia koepaikkoja tsiikailtu...

Pikkuhiljaa pitäis herätellä oma Sieppijärven porukkakin pk-treeneihin, suunnitelmissa on tiukka BH treenijakso 'nuorisollemme' (mukaan lukien vähän varttuneempi Kamu..) ja voishan sitä haun ilmaisutreenejäkin ottaa vaikka lumivalleja piiloina käyttäen. Hohoi, herätys Jonna & Kii ja Raisa & nahkat - Satua ja Pessiä tuskin tarttee herätellä tai houkutella! ;-)

Tassuvaaran lumivalleilla

Treenien jälkeistä rentoutumista...

Herkko-sukat

Herkko- koirankarvasukat

Monia vuosia keräilin talteen koirieni kampausvillat, en aivan niitä likaisempia kasoja mutta laatikollisen 'puhtaampaa' pohjavillaa ja karkeampaa päällyskarvaa. Tarkoituksena oli lähettää ne kehräämöön jalostettavaksi ja kutoa sitten briardinkarvasukat saamistani valmiista lankavyyhdeistä. Kunnes monien muuttojen yhteydessä kyllästyin koirankarvalaatikoihin komeroissa ja heitin karvat kesäiseen nuotioon! :-/ Joten se siitä haaveesta...

Tänään Kusti polki eli posti kuljetti minulle iloisen yllätyksen! Pääkkösen Riitta lähetti minulle pehmeän paketin - villasukat! Eikä todellakaan mitkään tavalliset villasukat vaan ihka aidot Herkon karvasukat! Olen ymmärtänyt että koirankarvaan lisätään sekaan lampaanvillaa, jotta siitä saadaan kestävämpi ja paremmin langaksi muokattavampi. Näissä sukissa on kantapää kudottu tavallisella villalangalla juuri kestävyyden takia.

Ihanan lämpimät ovat villatöppöset a'la Herkko! ja aivan fawnin briardin väriset - lämpimän ruskeat.

KIITOS miljoonasti Riitta ja Herkko - unohtamatta sukkapuikoissa ahkeroinutta Riitan äitiä! Terveiset Sotkamoon!

Pitäisköhän taas aloittaa karvan keräily..again! :-) Vois tulla mielenkiintoisia värejä tästä minun sekavärisestä kolmikosta! :-D

Rasta sai olla sukkamallina!

Tästä kaikki on lähtöisin - Chaccado Beso Doble eli Herkko

kuva: Minna Tikkanen

Komea Herkko komeineen turkkeineen

kuva: Minna Tikkanen

Pakkanen Puhurinpoika

Aikamoisia pakkaskelejä on taas pidellyt, alkaa pikkuhiljaa tuntua että riittäis jo vähempikin...aurinko kyllä sinnikkäästi yrittää nostaa mittarinlukemia ylemmäs mutta aika lailla voimaton on helmikuinen aurinko näitä lukemia vastaan.
Sinnikkäästi olemme päivittäiset lenkit heittäneet, ainoa joka palelee ja nostelee koipiaan on Gibbon-muori - liekkö vanhalla koiralla jo ääreisverenkierron heikkoutta?

Tänä aamuna starttasin auton keulan kohti Torniota ja tokokokeita. Mietitytti kyllä lähteä ajamaan parintunnin matka lähes -30'asteen pakkasessa, huomatakseni vain että Torniossahan vasta kylmä oli! Sieppijärven aamupäivän lukema oli lastenleikkiä tässä viimaisessa perämeren kelissä..huisin raikasta oli!
Onneksi tokokoe oli lämpimässä keinonurmihallissa. Mikäs siellä oli kisata ja olla yleisönä!

Sallin suorittaminen oli seuraamisten osalta heikompaa kuin viimeksi. Tosiasia on että en ole koskaan saanut Sallia seuraamaan kunnolla, olen harjoituksissa epätoivoisesti yrittänyt hakea oikeaa paikkaa ja palkata siitä mutta niin se vaan kokeessa 'palaa vanhaan' kaavaan ja vuoroin edistää huonolla kontaktilla ja hakee pysähtymisissä perusasennot kiepautuksen kautta. Koira ei ole kuulolla/kontaktilla ollenkaan. Sallia ei ole opetettu aikoinaan imuttamalla ja muutenkin pentuajan kontaktiharjoitusten puute näkyy nyt aikuisena.
Pk- kokeessa seuraamisen heikkous ei tule niin selkeästi esille, ensinnäkin arvostelu pk:ssa on mielestäni löysempää ja toisaalta Salli parantaa selkeästi otetta pitkän pk-seuraamiskaavion aikana.

Hyppy meni tänään nollille. Siinäkin näkyy harjoittelun/toistojen puute. Itseasiassa viime kertainen, ekan kokeen, hypyn onnistuminen tais olla sattumaa. Sen verran mitä olen tokohyppyä hallilla ottanut (kerran viikossa) on jäänyt tuntuma että pahasti on tämä liike kesken..

Tässä vielä tämän päivän saldomme:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 8,5
Seuraaminen taluttimetta 8
Maahanmeno 10
Luoksetulo 9
Seisominen 9
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 10

yht. 164p 1.tulos sij. 6/13

Molemmilla tytöillä, Rastalla ja Sallilla on nyt TK 1 katkolla eli yhtä ykköstulosta vailla. Viimeistään ensi syksynä taas tokoillaan! Nyt jatkamme treeniä ja odottelemme kevättä ja pk-koekautta.

Uusia tuulia

Friidut jäällä, sivistyneesti vieretysten..

Kotisivuni saivat Ystävänpäivän kunniaksi uuden ilmeen! Kiitos webmasteri Saanalle uusista, hienoista sivuista. Mitenkään paljon uutta sisältöä sivut eivät ole saaneet, koirille uutta tekstinpätkää ja esittelyyn muutama sana tulevaisuuden mahdollisesta briardkasvatuksesta ja haaveista.

Uusilta sivuilta on jätetty pois sijoitusnarttuni Senna. Minulla ei ole Sennalle jalostussuunnitelmia, joten tytskä siirtyy piakkoin Terhin nimiin ja Terhin omaksi 'kainaloiseksi'. Senna on vauhdikas ja iloinen tyttö, joka ei kuitenkaan kaikilta osin täytä jalostuskoiralle asettamiani vaatimuksia. Terhille neidossa riittää haastetta ja varmasti tulemme tulevaisuudessa näkemään paria pohjoisen leireillä ja miksei kokeissakin...;-) Tsemppiä treeneihin duracellpupun kanssa ja KIITOS yhteistyöstä!

Laskiaisen kunniaksi saimme - kuin tilauksesta- aivan upean keväisen kelin. Aurinko on ottanut yliotteen pohjolan talvesta ja kevät, ihana kevät saa tulla! Koirien kanssa olemme patikoineet pitkin poikin Järvirovan peltoja ja järven jäätä. Digipokkarille tallentui muutama hauska muisto jälleen kerran.

Tyttöjen välinen ystävyys on taas kerran ollut koetuksella..juoksun jälkeisissä hormoonimyrskyissä ovat kärttykaisat muutamaan kertaan räjähtäneet toisilleen. Joka ikinen kerta, tähän samaan juoksun jälkeiseen kätinään kyllästyneenä, vannon että Rastalta lähtee vehkeet ja mennyt juoksu oli takuulla sen viimeinen...heh, kumma että asioilla on tapana unohtua vuoden kuluessa..NYT olen pyhästi päättänyt että hiihtolomani aikana pikkusvedu lähtee leikkaukseen, ajan vaikka Rovaniemelle asti elleivät lähimmät eläinlääkärit leikkaa.

Salli löysi jäältä tyhjän öljykanisterin ja siitähän riemu repes.

Sitä sitten ylpeänä esiteltiin!

Välillä piti ehtiä myyräjahtiin..

Lumisukelluksen lopputulos!

Tokodebyytti

Salli ja ohjastaja palkintoineen

Talven tokokokeisiin oli tarkoitus ilmoitella molempia plikkoja ja alkuperäinen suunnitelma oli kahlata Rastan kanssa se vika (toivottavasti!!) aloykkönen heti ekasta kokeesta Kemijärvellä. Rastan tekaistua juoksunsa vaihdoin koiran Salli-mölliin, jolle en ole kauheasti edes tokoliikkeitä opettanut. Etukäteen tiesin että tuomari (Allu) on kiltti ja löysä eikä välttis kauheasti rango meidän selkeistä virheistä eli seuraamisen poikittamisesta ja edistämisestä, perusasennot on vinoja ja ja ..

Salli teki hyvän sarjan vaikka ihan kympillä en tyytyväinen olekaan. Seuraamiset oli huonoja, en vain osaa/löydä Sallille sopivaa moodia kokeeseen - tokossa en uskalla kauheasti nostaa patukalla tai pallolla ja puolestaan matalassa vietissä Salli alkaa helposti himmailemaan ja ennakoimaan. Tosin olen kisannut Sallin kanssa niin vähän että jospa se tästä kisakokemuksen myötä oikea moodi löytyis!

Tänään meidän sarja näytti tältä:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen kytkettynä 9 (vinot perusasennot ja liian edessä)

Seuraaminen taluttimetta 9,5 (samat virheet, hieman parempi)

Maahanmeno 10

Luoksetulo 10

Seisominen 10

Estehyppy 10 (Jeee!!)

Kokonaisvaikutus 10

yht. 196p 1.tulos KP sij. 1/8.

Kemijärvellä on kyllä mahtavat puitteet kisata. Lämmin urheiluhalli, jossa on ns. käytävämatot tokokehässä. Turhaan eivät kokeet ole saaneet lisänimeä 'villasukkatokot' - itsekin menin kehään sukkasillani! :-)

Koillis-Lapin kennelkerho on aikoinaan anoessaan urheiluhallista 'vuoroa', pyytänyt erikoislääkärin lausunnon siitä ettei pari kolme koiratapahtumaa (mm toko ja ryhmänäyttelyjä) vuosittain aiheuta allergikoille oireita. Halli siivotaan perusteellisesti tapahtumien jälkeen ja uskallan väittää että paremmin putsattu ja pölytön se on koirien ja koiraihmisten jäljiltä kuin ennen tapahtumia...

Sitäpaitsi Kemijärvellä on aina mahtavat palkinnot, tavanomaisten (sinallään hienojen) pokaalien ja ruusukkeiden lisäksi jaossa on säkeittäin koiranmuonaa, tänä vuonna kerhoa sponssaa Royal Canin.

Talven ajalle meillä on suunnitelmissa vielä muutama tokokoe, pitää arpoa kumman kaa - Täpinä-Salli vai Haihattelija-Rasta! :-)

Lämpimässä hallissa tuli ihan hiki!

Juoksemista

Gibbonmuorin talvinen poseeraus

Meillä on oikeat 'kiimaviikot' enkä tarkoita nyt Pajalan poikamiesten Römppäviikkoa tai Ylläksen turistien kuumia parinetsintä(tai -kadotus!) viikkoja. Vaan ihan oikeita koirien juoksuaikoja, jotka tänä talvena lomittuivat yhteen sumaan koko tienoon nartuilla.

Omassa laumassani ensin aloitti Salli, kuopukseni, joka juoksi joulun tienoilla, sitten yllättäen - kuin varkain- vanha muori tekaisi juoksunsa uuden vuoden tietämissä sotkien samalla suunnitelmat mennä yökylään Tikkaselle Kajaanin Tamminäyttelyn yhteydessä. Oishan ollut hemaiseva yövieras...ainakin Hunksin mielestä!

Eikä aikaakaan kun Rastakin aloitti tiheän merkkailun heti Kajaanin keikan jälkeen - juoksu silläkin! Luulis että lähitienoon uroskoirat ovat täpinöissään tämmösen haaremin keskellä, vaan nepä ovatkin yhtä lukuunottamatta kaikki eunukkeja eli kastroituja. Ja se ainoa 'pallillinen' poikariepu on omaa laumaani kohtaan niin arka ettei uskalla 200 metriä lähemmäs minun karvakoplaa.

Ihan hukkaan tuntuvat menevän tyttöjen tiheät merkkailut ja viestitykset- yhtään sulhoa ei ole pihapiiriin eksynyt eikä kyllä ole väliksikään. Veikko Huovisen hauskan romaanin Kylän koirat - tyylinen uroslauma kuseksimassa ja ulvomassa portaikossa tästä vielä puuttuiskin...

Kajaanin näyttelykeikan saldoksi jäi Gibbonin PN2-sijoitus ja ROP-veteraani. Kiitos Minna T:lle handlauksesta, muori pisti taas parastaan kehässä...*huoh*.

Galileon esitin itse ensimmäistä kertaa ja aikalailla levoton oli pikkupoika, pää pyöri ja ei tiennyt istuuko vai seisooko, paikallaan ehkä sekuntti ja taas ympäri...saldona urosten avoimen luokan EH3. Tuomari Päivi Eerola tuntui löytävän Leon kaikki virheet, eikä mikään ihme, sen verran surkeaa oli esiintyminen.

Leo poseeraa Sammaljoen maisemissa

kuva: Mariia Touronen

Pohjoisen näytelmissä tulee nyt pitkä talvitauko, keväällä ja alkukesästä on seuraavat näyttelyt. Nyt onkin hyvää aikaa keskittyä tokotreeneihin ja suunnitella tokokokeita!

Nyt on sitten JUOKSUaika!!

kuva: Jonna Niinikangas

Vuosi vaihtui

Rasta tähyilee järven jäällä pakkassumussa

Hippijengin blogi on potenut jouluähkyä. Vaikka en edes ole mikään jouluruuan ystävä saatikka muutenkaan mässäilyyn taipuvainen (paitsi karkkien!) niin aika laiskasti olemme joululomaa viettäneet. Voinee puhua jo menneessä aikamuodossa, koska huomenna arki starttaa ja palkkatyö kutsuu...seuraavaksi odotellaankin hiihtolomaa ja kevään aurinkohankia!

Uudenvuoden lupaukset jätin tällä kertaa väliin. Viimeksi luvatut sulivat kuin kevään lumet kesän kynnyksellä - karkkilakkoilu ei onnistunut eikä sen pitemmällä kuntokuurillakaan päästy leveilemään. Eli kunto on edelleen huono ja karkkia mässytetään harva se päivä. Jee, hyvä Minna..:-/

Vuodenvaihteen jälkeen toteutui yksi suunnitelma - saimme oman hallivuoron naapurikunnan Rohkihalliin. Me on sama kuin tämä oma pieni treeniporukkamme täältä Sieppijärveltä, Raisa ja nahkat, minun hippijengi, Ansku ja Satu Pessi valkkareineen, Jonna ja Kii sekä silloin tällöin vierailevana parivaljakkona Jenni ja Miro-perro. Ekat treenit oli tänään ja hyvin tuntui aika rientävän porukalla treenatessa. Omista mukana olivat Salli ja Rasta, joiden kanssa otin alo/avo tokoliikkeitä. Ensimmäisen treenikerran perusteella on todettava että paljon on tekemistä kontaktin ja suoritusvarmuuden kanssa. Likkojen päät tuntuivat kääntyilevän toisten tekemisiin ja palkkaamisiin. Uskon että varmuus toimia ja tehdä hommia kaikuvassa hallissa muiden koirakkojen seassa vaan paranee ajan kanssa. Olemme kyllä Rovaniemen aikoina paljonkin treenanneet porukassa mutta omalla tutulla ulkokentällä, hallista näillä poloisilla ei ole juurikaan kokemusta.


Ensi kerralla yritän saada kuviakin treeneistä.
Sitä ennen pistäydymme loppiaisreissun Kajaanissa tamminäyttelyn merkeissä, kehään on ilmoitettu Galileo ja Gibbonmuori. Katsotaan kehtaanko puunata Gipiä kehään vietäväksi, yli 10-vuotiaana se pääsee ilmaiseksi näyttelyihin joten helppoa olis jättää se poiskin...Let's see.