Huh hellettä

Pentujen ensimmäinen viikko on takana ja olipahan viikko. Tiistaina lykkäs Läntiseen lappiin semmoset helteet että pois alta..me no like! Enkä varsinkaan tässä tilanteessa kun makkarin nurkassa on laatikollinen parinpäivän ikäisiä pentuja ja niiden jatkuvasti läähättävä emä. Sennan oloa helpottaakseni suihkuttelin sitä viileällä vedellä pari krt päivässä, varsinkin 'tissihuuhtelu' teki hyvää. Sen jälkeen olikin vatsanalus kuivattava huolellisesti ettei kosteus pääse muhimaan ja aiheuttamaan hotspotteja yms.

Senna tuulettaa...

Ulkoilusta ei juurikaan helpotusta löytynyt sillä viikon aikana mäkäräparvet löysivät kotipihamme ja kovin seisovassa helleilmassa hyökkäsivät kuin ilmavoimat koirien kimppuun! *Huoh* eiku koirat jatkuvasti sisällä 'saunailmastossa' ja ihan vaan pikkulenkit päivällä ja illan vähän viiletessä pitempi lenkitys. Hemmetti tätä lapin kesää..harkitsin jo pentulauman kanssa muuttamista Terhin ja Harrin pihakämppään Ouluun! :(

Onneksi lauantai-iltana ilma jäähtyi ja sunnuntaina olikin kivat 13' astetta ja puolipilvistä. Kesäinen tuuli hillitsee myös mäkäröiden esiintymistä ja kun koko alkavan viikon on luvannut samanlaista keliä niin kyllähän taas passaa. Jatkossa voi olla helteitä luvassa, varsinkin heinäkuussa, mutta ei se silloin enään niin haittaa, pennut ovat jo isompia eikä emon tartte yhtenään maata tukalassa pentulaatikossa.
Toki eka viikko on toisaalta ollut ihanan helppo, pennut syövät ja nukkuvat, syövät ja taas nukkuvat...lähinnä minun huolekseni on jäänyt päivittäinen punnitus ja käsittely - muusta on huolehtinut emo. Hienosti on Sennalla maitoa riittänyt ja ruokahalu on valtava, synnytyksen jälkeistä ripulia ei onneksi tullut eikä hetkittäinen lämmönnousu onneksi johtunut mistään vakavammasta.

Huolellista putsausta

Pennuista alkaa pikkuhiljaa erottua yksilöllisiä piirteitä, punanauhainen tyttö on oikea gamelboots, aina jossain omilla teillään laatikon reunamilla tai kiipeilemässä emän niskassa. Ainoa poika on oikea ahmatti, posket lommolla vetelee evästä maitobaarissa. Ensimmäisenä syntynyt pikkutyttö (turkoosinauha) on porukan pienin ja äänekkäin, jo syntymästä asti se on antanut kuulua itsestään ja protestoi äänekkäästi jos jää tissillä muiden tallomaksi. Tummansininauhainen tyttö on kaunotar, ainakin minun mielestä! Sille näyttäis tulevan paras fawnväri ja kropaltaan se on pitkänomainen ja vahva.

Gamelboots emänsä niskassa..

Haukotus tätä hellettä..

Hauska nähdä meneekö kasvattajan ennustukset ihan pöpelikköön - paljon ehtivät pikkuiset muuttua ja kasvaa ennen kuin niistä varsinaisesti mitään näkee. Yksilöposeja ei sitten tulekaan tähän bloggaukseen, yksin niitä on hankala ottaa enkä ole vielä kutsunut ketään vieraita meille, synnytyskamuja Raisaa ja Terhiä lukuunottamatta. Ens viikolla kuvataan..

Peikkolapsia

Boreabrien ensimmäinen pentue on syntynyt. Jos mitään ikinä toivoin niin sitä sain. Nimittäin tyttöjä! Pentuja syntyi kaikkiaan kahdeksan mutta viimeisenä, monta tuntia jälkeen muiden, syntynyt musta poika syntyi kuolleena. Joten pentulaatikossa tuhisee tyytyväisenä 1 uros ja 6 narttua, kaikki väriltään fawneja!

Sennan synnytys eteni oppikirjamaisesti avautumisesta varsinaiseen synnytykseen. Monella tapaa samanlainen kantaja ja synnyttäjä kuin emänsä Gipsy, joten minun oli helppo seurata tuttuja 'merkkejä'. Viimeisenä kolmena vuorokautena Senna oli todella rauhallinen, ulkona se tosin pyrki ulkosaunan alle 'pesäpuuhiin' ja sisällä mieluisin paikka oli, varsinkin avautumisvaiheessa, minun sänky.

61vrk 10 tuntia ennen h-hetkeä

Lauantain käytöksen ja lämpöjen laskun perusteella odottelin varsinaista synnytystä alkavaksi vasta sunnuntai-iltana vaan toisin kävi.
Lauantaina puolen yön aikoihin tuleva äiti laski vetensä minun sänkyyn (tietysti) ja siitä parin tunnin supistelujen jälkeen syntyikin ensimmäinen pentu klo 2.20 ja ihan pentulaatikkoon ;). Sunnuntaiaamuna klo 8.30 syntyi viimeinen elävä pentu, kasassa oli siis seitsemän fawnia tuhisijaa. Jo syntyneiden pentujen putsauksen ja imetyksen ohessa huomasin että vielä supistelee, mutta luulin että tulossa on korkeintaan jälkeisiä, pian kävi kuitenki selväksi että pentuhan sieltä oli tulossa. Hitaasti ja heikkenevillä supistuksilla ja minun vetoavulla saatiin perätilassa oleva pentu viimein ulos, musta uros mutta valitettavasti kuollut. Istukka oli irronnut, joten hapenpuutteeseen tämä varmaan synnytyskanavassa menehtyi. Yritin ohjeiden mukaan elvyttää pentua ja kyllä Sennakin sitä tarmokkaasti putsasi ja pyöritteli vaan ei ollut tästä pojasta eläjäksi.

Hienosti Senna suoriutui synnytyksestä ja huolehtii ja hoitaa pentunsa parhaalla mahdollisella tavalla, maitoa tulee hyvin ja vuorokausi syntymän jälkeen kaikkien pentujen paino on noussut. Toki vielä voi tulla mutkia matkaan, kriittistä aikaa on ainakin tämä eka viikko ja jatkossakin pitää tarkkailla pentujen hyvinvoinnin ja painonnousun lisäksi emää, mahdollisten nisätulehdusten tai kohtutulehduksen vuoksi.
Jos meillä ei ihan peikkolapsia olekaan niin onpahan ainakin 7 upeaa ja terhakkaa Peikon lasta. Terveiset vaan iskäkoiralle Vantaalle, viimeisen 9 viikon perusteella Senna vois kyllä todeta kuinka helpolla isät kaikessa pääsevätkin... ;)

Kuvissa tyytyväinen emä kera vastasyntyneiden pentujen, fawn värisävyissä on eroavaisuuksia, on vaaleampaa ja tosi tummaa ja mahdollisesti myös suvussa vahvasti esiintyvää charbonnea. Meille kaikki fawnsävyt ovat tervetulleita, ei värillä ole väliä, sen todisti oikeaksi jo pieni charbonnevärinen enkelikoira, pentujen unohtumaton täti.

The Big Mama

Senna on ollut meillä mammalomalla viime perjantaista asti. Kävimme koko lauman kokoonpanolla hakemassa matamin Oulusta. Eipä voisi helpommin sujua tämä laumottuminen, Gipsy ja Rasta ottivat Sennan heti omaan porukkaan ja yhteiselo on ollut alusta alkaen sopuisaa ja mutkatonta. Sennalle meän pikku mökki pihapiireineen ja lenkkipolkuineen oli jo tuttu huhtikuiselta lemmenlomalta, joten tänne se asettui kuin kotiinsa.

Mamma ja tukijoukot

Mama to be portailla tarkkailemassa

Keppihippasilla

Aluksi tuntui että onpas se valtava - paksu kuin elefantti! Nyt kun se on pyörinyt tässä jaloissa, ei se enään niin mahdottoman paksulta vaikutakaan - silmä on vissiin tottunut sen lyllerykseen ison mahansa kanssa. ;-)
Tänään on tiineyden 58vrk jos lasketaan ensimmäisestä astumisesta, vielä neito on rauhallinen enkä uskoisi synnytyksen käynnistyvän ihan lähipäivinä. Huomenna alan mittailemaan lämpöjä, aamua iltaa. Jos vaikka sais lämpöpiikin kiinni, Gipsyn synnytyksen aikoihin en saanut eli se maaginen lämmönlasku jäi huomaamatta/mittaamatta. Onneksi avautumisvaiheen voi huomioida muutenkin, ainakin Gipillä se oli pitkä, varmaan 36 tuntia se petasi ja läähätti, tunki itseään sängyn alle ja oli levoton. Jännä nähdä onko synnytyksen käynnistyminen ja itse synnytys samanlainen tyttärellä kuin oli äidillä...toivotaan ainakin - silloin kaikki sujuisi hienosti ja onnellisesti loppuun asti.

Senna 54vrk:n komeudessaan

Senna on kaikessa pyöreydessään upean näköinen. Se ei ole koskaan näyttänyt näin kauniilta! Kyllä se raskaus vaan toisia pukee! ;-)
Olen sihtaillut sitä kameralla harva se päivä  ja Terhi tuumas että pitää ottaa näitä kuvia mukaan tuomareille näyttelykehään - tyyliin 'on se ainakin joskus ollut kaunis ja upeassa massassa!'

57 vrk takana

Aurinkokylpyä 58vrk

Levollisin mielin suuntaamme kohti viikonloppua ja loppuhuipennusta, itse laskeskelin että la-ti välisenä aikana pennut syntyisivät. Lupaan päivittää blogia ja varsinkin facebookia ahkerasti synnytyksen käynnistyttyä. Toivotaan mammakoiralle voimia loppurutistukseen eikä ne voimat kasvattajallekaan pahitteeksi ole. :)

Perintötekijöistä :)

Eläinrakkaus on periytyvää. Näin ainakin itse uskon. Vaikkei kumpikaan minun vanhemmista ole varsinaista eläinhulluutta esittänyt mutta eläimistä pitävät ja minunkin koirat ovat 'mummolaan' aina tervetulleita. Sisarusten lapsista monilla on oma koira tai kissa ja veljentyttöni Jenna varsinkin on aktiivinen agilityharrastaja toyvillakoiransa kanssa.
Jenna kisaa oman Pekko-villiksen kanssa minien 2-luokassa ja on viimeisen vuoden aikana 'lainaohjastanut' espanjanvesikoira Miroa hienoilla tuloksilla nousten maksien 3-luokkaan! Omien kisakoirien treenaamisen ja kisaamisen ohessa Jenna vetää agireenejä omassa seurassaan TORKK:ssa (Tornion kennelkerho ry).

                            Toypoweria! kuva(c)Hanna Lindh

Tulevasta pentueestani Jennalle on 'tilattu' oma narttupentu - agikentille, tokoon ja mahdollisesti muihinkin aktiviteetteihin. Pitkään Jenna punnitsi ja harkitsi eri maksirotujen väliltä, vaihtoehtoina oli perroa, belgiä, briardia ja medikokoisista koikkeri. Jännä ettei maksikoirien ehdoton ykkösrotu bortsu nostata Jennassa minkäänlaisia tunteita. Totuus lienee kuitenkin että mikäli agilityn huipulle (makseissa) mielii niin melkeinpä bortsu olla pitää.

Jenna ja Miro -FI Tva SPA1 Villa Perla's Montearroyo

kuva(c)Pirkko Riekki

Sinällään on mahtavaa että Jenna valitsi lopulta briardin, uskon että minun hippijengillä, olemassaolevilla ja menneillä, oli tassunsa pelissä. Briard on, sanoisinko, persoonallinen vaihtoehto lajiin kuin lajiin ja toivon että Jennastakin ajan mittaan kehkeytyisi samanlainen 'rakkaudesta rotuun' harrastaja kuin itse koen olevani.

            Jenna kesällä 2006 sylissään tulevan koiransa emä!

Tulevat viikot ovat meille jännittäviä ja juhlaviakin aikoja, Jenna ja siskontyttöni Kaisa valmistuvat nuoriso ja -vapaa-ajanohjaajiksi ja siinä juhlahumun keskellä Sennan h-hetki lähestyy...olen luvannut Jennalle karvaisen valmistujaislahjan - tosin hieman jälkikäteen toimitettuna! Toivottavasti kaikki sujuu loppuun asti hyvin ja saan toteuttaa ainakin yhden unelman todeksi ja toivottaa uuden harrastajan rotuun - ja sukuun- tervetulleeksi!

Pentukesä

Viisi pientä elefanttia marssi näin...tunnelmaa kesältä 2006

Blogin päivittäminen on ollut aina vaan tahmeampaa..jossain vaiheessa kevättä pohdin koko blogin sulkemista mutta nyt sain aihetta sittenkin pitää tämän hengissä! Vaikka minun blogi ei varsinaisesti mikään treeniblogi päiväkirjan tapaan olekaan niin silti täällä on pitkälti kerrottu sekä tarinoin että kuvin koirieni harrastuksista, treeneistä ja koekommelluksista. Kahden lähes 'eläkeläistyneen' koiran laumassa ei niin paljon reenailla saati kisailla että niiden takia viitsis blogia päivittää. Eikä meillä muutenkaan mitään tapahdu, normi arkea vaan lenkkeilyineen ja pihahommineen.

Blogi säilyy hengissä tulevan pentueen vuoksi ja jatkossa toki uuden harrastuskaverin myötä. Senna käväisi ultrassa viime viikolla ja ihan tuhdisti tiineeltä oli näyttänyt. Keväinen riiustelu pitkän kaavan mukaan on tuottamassa tulosta! Meille tulee pikku briardeja kesäkuun alkupäivinä!! Olo on ollut samaan aikaan ihan tyrmistyneen onnellinen sekä hieman huolestunut..olen iki-onnellinen että tilauksessa on vihdoin itselleni uusi harrastuskaveri ja ihan näistä omista tutuista linjoistani. Samalla teen onnelliseksi ainakin yhden agilityharrastajan maxikoira haaveineen! Toisaalta mitään isoa pentuetta en ole tilannut ja siihenkin tässä on kaikki 'oireet' olemassa. 'Sitä saa mitä tilaa' - sanotaan..nyt en kyllä ole tilannut kuin korkeintaan viisi-kuusi pikku tepsuttajaa - Sennalle vaan tiedoksi! ;)

Toimikoon tämän bloggauksen kuvat mainoksena ja pentukuumeen nostattajina blogini selailijoille ja mahdollisesti omasta briardpennusta haaveileville! Kaikki pentukyselyt ja varaukset ovat tervetulleita!

Kuvissa pentueen emä Senna sisaruksineen kesällä 2006. Uusia pentukuvia ja kuulumisia tulevasta Boreabrien ensimmäisestä pentueesta päivittelen jatkossa, pentujen synnyttyä, tähän samaan blogiin ja lupaan olla ahkera(mpi) bloggailija!

Salli 7vk

Senna 7vk

Rasta ja riiviöt

Pentukesää haaveissani odottelin jo viime syksynä, pitkin matkaa on koettu paljon surua ja luopumista, onneksi tästä haaveesta ei tarvinnut luopua - ihana pennuntuoksuinen kesä on tulollaan!

Loverboy

Loverboy läks kotiinsa. Kylläpäs tuntuukin talo niin tyhjältä parin viikon hulinan jälkeen. Ei Peku mikään äänekäs koira ollut, päinvastoin, hiljainen koira, joka ilmoitti vain jos pihaan ajoi auto tai reviirille ilmestyi kilpakosija..semmosenki bongasimme yksi päivä pihaltamme Sennan täällä ollessa. :-/

Peikko on kyllä todella sympaattinen briarduros, kiltti ja nöyrä, helposti käsiteltävissä eikä pätkääkään dominoiva. Tutustuu vieraisiin ihmisiin ennakkoluulottomasti ja osaa rauhoittua jalkoihini täysin vieraissa paikoissa. Lenkillä se piti jatkuvasti minuun kontaktia juosten ainakin tuplasti pitemmät lenkit mitä itse kävelin.
Varsin vilkas poika se kyllä on mutta hyvät hermot omaavana ei sen vilkkaus 'hajoa' rasittavaksi säheltämiseksi kunhan on vaan reaktioissaan nopea.

Varsinainen saalispöhelö se kyllä on, joella se hyppäsi sulakkoon joutsenten perässä ja heitti siinä samalla talviturkkinsa jorpakkoon ja metsäteiden pusikoista se löysi varsinaisen huvituksen itelleen - riekot! Kyllä siinä oli naurussa pitelemistä kun riekkoparvet päkättäen ryntäsivät lentoon ja pöhköpeikko perässä. No, tulipa kunnon kuntokuuri kun märässä sohjossa kahlasi pitkin metsäteiden varsia. Ja tätä huvitusta riitti joka iltalenkille!

Kiihkeä vimma saalistaa autoja, mopoja ja moottorikelkkoja on kyllä pidemmän päälle rasittavaa eikä ollenkaan toivottavaa ihan jo koiran turvallisuuden vuoksi. Onneksi poroja ei Peikon loman aikaan täällä näkynyt...nyt kun palasin reissusta olivat porotkin palanneet talviruokintapaikoilta läheisille pelloille..huh, niissä olis Pekulla ollut ihmettelemistä...
Tosi hellyydenkipeä ja 'pieni pusuttelija' tuostakin loverboysta aina iltaisin kuoriutui, televisiota katsellessa oli varmaa että syliin työntyi iso briardinpää eikä sohvalle tarttenut kuin istahtaa kun oli jo karvainen kaveri vieressä rapsutuksia kerjäten.
Niinä hetkinä ihan unohdin kaikki pöydältä varastetut irtokarkit tai limaiset, hieman maistetut ja pahoiksi(?) todetut turkinpippurit lattialla ja minun sukan pohjissa..tai kuinka spagettibolognese oli yllättäen hävinnyt kattilasta parempiin suihin (todistusaineistoa löytyi erään partakarvoista..). Ensimmäisenä päivänä, Sennan kanssa, nuoripari oli innostunut pelaamaan hedelmäpeliä, lattialta lojuneista appelsiineista ja omenoista löytyi pieniä sieviä hampaanjälkiä, ihan kaikista. No, Maiju kyllä varoitti minua - kaikki eloperäinen aines olisi parasta piilottaa jos Pekun jättää yksin kotiin..en uskonut enkä oikeastaan edes muistanut.
Vaan ei se mitään Peksi - kukaan ei ole täydellinen!

Siltikin uskon lujasti että Sennalle Peikko oli nappivalinta, lähes täydellinen! ;-)
Toivon kovasti tätä pentuetta syntyväksi kesäkuun ekalla viikolla, uskallan olla varovaisen toiveikas vaikka toki realistina olen selaillut nettiä pitkin talvea ja kuluvaa kevättä sekä kotimaan että ulkomaiden briardpentutarjontaa tutkaillen. Varavaihtoehtojakin onneksi on!

Peikkoa Käkivaaran maisemissa kuvasi (c) Anna-Leena Nordberg. Kiitos Anskulle!

Pitkän kaavan mukaan

*Huoh* ...ei menny niinku Strömsössä...astutuskeikka Vantaalle nimittäin. Viime viikkojen tapahtumat ovat kyllä pistäneet pään pyörälle. On vietetty aikaa maantiellä (paljon!!), useita öitä hotellissa (turhaan!!) ja vierailtu Seutulan Kuusitiellä tiuhaan tahtiin (no vierailut on aina kivoja!). Operaatio Sennan astutusreissu sai aivan toisenlaisen käänteen kuin mihin ikinä olin varautunut.

Sennan kosiomatka Vantaalle valitun sulhon Peikon luokse alkoi tiistaina 29.3. Progearvojen mukaan olisi odotettavissa että ns.tärppipäivät osuisivat juuri sille viikolle. Ajelimme Sennan kanssa varhain tiistaiaamuna Oulusta Kajaaniin ja sieltä edelleen Tikkasen Volvolla kohti Vantaata ja hotelliamme Tikkurilassa. Maijun ja Peikon kanssa oli sovittu ekat treffit hotellin 'takapihalle' jo saapumisiltana.

Ensimmäisellä kerralla Peikko oli kyllä kiinnostunut tyttöystävästään mutta sai tylyt pakit kosioyrityksilleen. Päätimme kokeilla seuraavana päivänä Peikon kotona, josko morsio olisi jo suostuvaisempi. Ei mitään uutta, nuoripari kyllä viihtyi keskenään ja viilettivät pitkin pihaa välillä toisiinsa tutustuen ja keskenään kiehnäten mutta ei yhtäkään edes kunnon yritystä astumisen suuntaan. Hmm...

Torstaina jatkettiin edelleen Peikon kotona ja sama maltillinen riiustelu jatkui - ei astumista. Perjantaina sama homma, narttu tuntui pikkuhiljaa 'lämpenevän' mutta uroksen innostus ei vähääkään. Olin jo silloin vakuuttunut että narttu ei ole 'valmis' eikä juoksu ole edennyt esikiimaa pidemmälle, vaihtoehtoina oli jättää Senna Vantaalle tai ottaa Peikko kyytiin kohti pohjoista, päädyimme jälkimmäiseen.
Peikko matkasi meidän kanssa Kajaaniin, sieltä Ouluun ja edelleen Sieppijärvelle ja morsio tietysti tiukasti mukana. Lemmenloma Lapissa oli alkamassa.

Maanantaina 4.4 Sennan juoksun 18pv alkoi tapahtua, koko päivän Peikko oli kuin perävaunu kiinni Sennan persuuksissa, haju ja vaalentunut vuoto kiehtoi kovasti. Iltaruuan jälkeen alkoi semmoiset 'iltavillit' että oksat pois, sohvalle, alas, taas sohvalle ja painia ja kiehnäystä, välillä oli yritystä jo astua mutta jouduin puhaltamaan pelin poikki koska täydellä vatsalla riskit vaikka vatsalaukunkiertymään olivat olemassa! Tylsä sutenööri!

Tiistaina jo aamulla huomasin että h-hetki on lähellä, useita kunnon astutumisyrityksiä ja kiihkeää leikkiä pihalla. Iltapäivällä se sitten onnistui. Peikko astui Sennan juoksun 19pv. Samoin keskiviikkona (20pv) ja edelleen torstaina (21pv).
Perjantaina oli jo toinen ääni kellossa, Sennan tärpit olivat auttamattomasti ohitse ja neiti luisti tehokkaasti kiihkeän sulhonsa otteista.

Sanoin Maijulle etten anna periksi vaan tämä juoksu katotaan loppuun ja käännetään se viimeinenkin kivi ja nyt voin vain todeta että se kannatti. Jos tästä ikinä pentuja tulee niin opetus on ollut melkoinen, ainakin minulle - luota koiriin!! Luota eläimiin, ne etenevät viettiensä viemänä eivätkä tutkaile kalenteria tai laske hormooniarvoja.

Senna on palautettu kotiinsa ja Peikko jatkaa Lapin lomailuaan minun hemmoteltavana. Olen luvannut Peikolle ikimuistoisen 2-viikkoisen, paljon liikuntaa, jalkapalloa, hyvää ruokaa ja herkkuja, rapsutuksia ja hellyyttä.
Peikon mielestä parasta on kuitenkin nämä tytöt, voitte vain kuvitella sen ilmeen kun Sennan lähdön jälkeen Rasta ja Gipsy palasivat kotiin ja voil'a Rasta oli juuri aloittanut juoksun, jonka Peku ilmeisen tarkasti huomioi - Aah toinenkin tyttöystävä tuumi nuorimies innoissaan. Peikon mielestä tämä on varmasti PARAS LOMA IKINÄ!! ;)
Enkä tietenkään ole hennonnut kertoa Pekulle että kotiinpaluu matriarkka mamin suojiin tapahtuu ennen kun tämä uusi tyttöystävä on tärpeissään...annetaan Loverboyn unelmoida!
Kiitokset Maijulle luottamuksesta - teen kaikkeni että Pekulla on täällä hyvät olot. Suurkiitokset Tikkasen Minnalle matkaseurasta ja ihan kaikesta - uskomme ei horju vai mitä! ;-)
Suurkiitokset Terhille ja Harrille pitkäjänteisyydestä ja morsion 'lainasta' sekä yösijasta ja vieraanvaraisuudesta.
Ihan ilman teemaa Thelma & Louise tätäkään reissua ei tehty, paljon kommelluksia mahtui mukaan, niistä saa Tikkanen rustailla omaan blogiinsa.

Kuukauden kuluttua käydään ultrassa kurkkaamassa onko siemenet itäneet ja onko meille tulossa viiden vuoden tauon jälkeen jälleen pentukesä. (Journalisti Tikkasen toiveesta täällä ei julkaista mitään astutuskuvia..ne on kuulemma rumia..saatte tyytyä oheisin 'lämmittelykuviin' ja nuorenparin söpöstelyposeen) :-)