Laiskaa kevättä

Kevättalvi etenee, ihan ei aamutuimaan lähes -33'c pakkasessa etenemistä usko, mutta lisääntyvä valo kyllä kertoo keväästä almanakkaa ja lämpömittaria paremmin. Aamusella on jo täysin valoisaa ja iltalenkkiäkään ei tarvitse enään täysin pimeässä käppäillä. Jospa nuo himuiset yöpakkaset pikkuhiljaa hellittäisivät niin päästäis kunnolla nauttimaan tästä parhaasta vuodenajasta.

Treenirintamalla on hiljaista. Olemme Raisan kans käyneet hallilla epäsäännöllisesti silloin tällöin, mutta omasta treenaamisesta jokin drive puuttuu nyt kokonaan. Helmikuun tokokokeisiin ei saatu paikkaa (Rasta avo) ja seuraavat kokeet täällä ovat vasta toukokuussa, joten semmosta 'veitsi kurkulla' reenaamistakaan ei ole tarvinnut tehdä :)
Rillan kanssa on tehty olohuonereeniä pitkin talvea, varmisteltu noutoa ja erityisesti luovutusta ja hinkattu maahanmenoa ja seuraamispaikkaa kontaktilla. Aika paljon siis (minuksi) ja piskuisessa olkkarissa kaikki! Hallilla on paljon leikitty ja keskitytty oikeaan vireeseen ja asenteeseen. Namista olemme siirtyneet puhtaasti patukka/narupallo palkkaukseen ja se tuntuu nyt tuovan tarvittavaa vauhtia tekemiseen.
Vielä ollaan ihan liian 'pienissä palasissa' eli kokonaisia liikkeitä pitäis ottaa mukaan ja nostaa hieman vaatimustasoakin. Tuntuu että ollaan jauhettu paikallaan ihan liian pitkään.

Aika laskoina ollaan oltu liikkumisen suhteenkin, kunnon pitkiä kävely/hiihtoretkiä ei ole vielä tehty montakaan vaikka kirpakkaita aurinkoisia päiviä on ollut useita. Onneksi on vielä kevättä jäljellä ja pitkät pääsiäisenpyhät.
Sieppijärven jäällä olen liikkunut tänä talvena varovaisesti. Rilla tippui avantoon tammi-helmikuun vaihteessa ja jouduin ekan kerran kunnolla kalastamaan sen niskavilloista jään päälle. Viime keväänä se molskahti myös sulakkoon, mutta pääsi itse omin avuin ylös. Sieppijärvessä on paljon laskevia jokia ja niiden myötä vaarallisia sulapaikkoja, kelkkareitit ja latupohjat ovat kovia ja turvallisia mutta ihan siinä reitin vieressä voi olla 'surmanloukku'. :( Ja arvatenkin Rilla ei malta pysyä merkityllä reitillä..
Pari viikkoa sitten kaverin poika humpsahti moottorikelkalla reitin vierustalla olevaan lumisohjoiseen avantoon, poika ehti hypätä kovalle jäälle mutta kelkka painui järven pohjaan..että syystäkin on minusta tullut vähän arka jäälläliikkuja.

Jos olen itse ollut laiska reenaaja niin Jenna ja Naava ovat toista maata. Parin viikon takaisen agidebyytin jälkeen vauhtipari kisasi eilen Haukiputaalla saavuttaen viimeisen nollan ykkösluokasta! Active dogsien kisoissa oli mukavasti livestream lähetys meille kotikatsomossa jännittäneille, joten hengistystä pidätellen sain seurata Naavan radan livenä. Ja kyllä kannatti, tuloksena 0 vp aika -10.41 LUVA ja agiSERT sijoituksella 3. Tervemenoa kakkosiin! Harmi ettei paria nähdäkään Pellon agikisoissa pääsiäisenä, muuttokuorma Ouluun lähtee juuri silloin eivätkä repeä pohjoiseen kisaamaan. Naavan kisailut maksi kakkosissa jatkunevat Oulun kisoissa huhtikuun alussa mikäli juoksu ei sekoita suunnitelmia.
Alla kuvia Haukiputaan kisoista, kuvannut Mika Juntunen.

Active Dogs agilitykilpailut 16.3.2013 Haukipudas
(c) Mika Juntunen

(c) Mika Juntunen

(c) Mika Juntunen

Agidebyytti

Niin vaan aika on vierähtänyt ja Naavan ensimmäiset agistartit ovat takana. Pikkuisesta punapantaisesta pennusta kasvoi kuin kasvoikin terve ja vauhdikas agiliitäjä. Pentulaatikossa Naava oli 'gamelboots' tyyppi, joka kiipeili emän selässä ja jumittui selän taakse huutamaan, kiipesi ensimmäisenä pentulaatikosta ulos ja rääkyi närkästyneenä makkarin lattialla muiden säestäessä laatikossa.

Naava oli pentueen tytöistä kooltaan keskikokoa ja luustoltaan kevyt, mutta rungoltaan hieman pitkä ja itse epäilin olisiko pitkästä rungosta haittaa agilityssä. Jennan ihastus tähän suloiseen punapantaiseen tyttöön piti alusta asti eikä minun auttanut ehdotella juurikaan muita...oma valintani agilitykoiraksi olisi ollut lyhytkroppainen ja sähäkkä Sienna eli Sinko. Kuulamörsärit Rilla ja Zelda jätettiin heti vaihtoehdoista pois.

 

Kotiuduttuaan Tornioon Naavan agireenit alkoivat ja kasvattaja sai usein niin positiivisia uutisia kuinka hienosti pentu edistyy ja kuinka lupaavalta se vaikuttaa muidenkin, asiaan/agilityyn perehtyneiden, mielestä. Itse toivoin kädet ristissä, että lupaava pentu ei kasvaisi kovin suureksi kooltaan ja olis nivelistään terve.

kuva ja alla olevat kuvat (c) Jenni Rundgren

(c)Kaisa Uusitalo

(c) Kaisa Uusitalo

Naavasta ei todentotta tullut mitään isoa briardia, säkäkorkeudeltaan n. 60cm ja emänsä tapaan luustoltaan ja kropaltaan varsin kevyt. Juniorina Naavalla oli kaunis ja pitkä turkki, mutta näyttelyssä tuomarit moittivat ettei turkin alla ole kauheesti mitään, asia josta me Jennan kanssa emme olleet kauhean pettyneitä. :)
Ja kun Naava osoittautui lonkiltaan ja kyynäriltään terveeksi, oli kaikki lähtökohdat kunnossa tulevaisuuden agiuraa ajatellen.

 

kuva(c) Jenni Rundgren



kuva(c) Jenni Rundgren

Viime sunnuntaina Oulussa kisaura vihdoin alkoi ja aivan upeasti alkoikin. Naava saavutti tuplanollat eli kaksi LUVAa sijoituksilla 2. ja 1. Kolmannella radalla napsahti sitten reilu hylsy :). Tarkemmat selostukset radoista videoineen voi lukea Jennan ja Naavan omasta blogista.
Agilityura jatkuu kevään tiiviillä kisaputkella jo viikon kuluttua Haukiputaalla ja suunnitelmissa olisi startit täällä kasvattajan huudeilla pääsiäisenä Pellon Rohkihallissa. Huisan jännää, menen takuulla katsomaan ja tarvittaessa tolpaksi, kuvaajaksi tai miksi vaan!

OKK:n agilitykisoissa Oulussa 3.3.2013
kuva(c)Mika Juntunen

(c)Mika Juntunen

(c)Mika Juntunen

(c)Mika Juntunen

(c)Mika Juntunen

Ilmanmuuta hyvää harrastuskoiraa ei tule ilman hyvää ohjaajaa. Jenna on ahkera ja tunnollinen reenaaja ja lajissa hyvin 'sisällä'. Kasvattiseurassaan TORKKssa saanut erinomaisen ohjauksen ja valmennuksen lajin pariin ja hyvissä harjoittelupuitteissa. Kotoa on kävelymatkan päässä lämmin reenihalli ja kesäkaudella vielä lähempänä ulkokentät aidatulla koulutusalueella.
Huhtikuun alussa Jenna ja Naava muuttavat Ouluun ja agsailuja jatketaan pohojanmaan lakeuksien runsaalla tarjonnalla, toivottavasti se oma agilityseura ja reeniporukka sekä hyvät treenimahdollisuudet löytyvät kevään myötä.

Kasvattimenestystä

Alkutalven iloisista tulosuutisista ovat vastanneet Outi ja Sinko (Boreabrie Sienna). Suomen Briard ry:n vuosikilpailuissa Sinkosta leivottiin vuoden 2012 Tokotulokas! Sinkohan kilpaili viime vuonna alokasluokassa kolme kertaa saavuttaen 2 x 1.tuloksen ja yhden kerran 2.tuloksen. Viime kesäkuun Mestistokossa rotumestaruushopea toi kivasti lisäpisteitä ja kun Minnis ja Vaakku armollisesti jättivät tokoilut viime vuonna yhteen kokeeseen (ja rotumestaruuteen!) niin tokotulokas-diplomi tuli Sinkolle ja Outille. Onnea!

Hieman painostaen :) tämä kasvattajatäti sai kun saikin Outin innostumaan ja yrittämään Sinkolle tokokoularia alokasluokasta. Ymmärrettävästi alokasluokan liikkeiden hinkkaaminen ei niin kannustavaa ole koiralle eikä ohjaajalle ja monet käyvätkin alemmat luokat 'yhden pysähdyksen taktiikalla' eli ensimmäisen 1.tuloksen jälkeen siirtyvät ylempään luokkaan.
Järkevää toki, varsinkin kun tavoitteet ovat paljon korkeammalla kuin alemmat tokokoularit. Tammikuisen juoksunsa jälkeen Sinko ilmoitettiin Kannuksen iltakokeeseen lämpimään sisähalliin ja 'kokolattiakorkkimatolle'  Pipa Pärssisen tuomioitavaksi.
Tuloksena hyvä 1.tulos 173p ja TK1!! Hienoa tytöt, onnittelut vielä kerran!
Nyt saatte rauhassa reenailla ruudut ja tunnarit kuntoon, pikaisen avoimen korkkauksen jälkeen rupean tuossa about toukokuulla painostamaan voivoi-kokeisiin! :D

Rotujärjestön vuosikilpailuissa Rasta oli PK-briard kilpailussa 4. sillä yhdellä FH1 -tuloksellaan ja Rilla vuoden näyttelybriard kilpailussa sijalla 12. Listoilla ei muita kasvattejani, Sinkon ja Rillan lisäksi, tällä kertaa ollut, mutta ensi vuonna toivottavasti jo muutama muukin. Kasvattini ovat vasta 20 kk vanhoja ja eri harrastusten kisastarttivuosi/-vuodet vasta edessä.

Kuvissa Sinko viime kevättalven tottisreeneissä Tassuvaarassa
Kuvat (c) Outi Kokkonen


Hyvät fiilikset

Viime vuosi 2012 oli kyllä hieno vuosi minun koiraharrastuksen näkökulmasta. Ensimmäisestä Boreabrien pentueesta on kasvanut upeita junioreita ja kaikki seitsemän esitettiin näyttelyissä hienoin tuloksin. Outi ja Sinko ehtivät avaamaan tokouransa ja plakkarissa on jo kaksi ykköstulosta alokasluokasta - kolmatta vaille koulari! Omistajat ovat olleet karvakorviinsa varsin tyytyväisiä, sekä koulutuspuolella että 'siviilissä' kotikoirina ja parhaina ystävinä.

Omalla 'kriittisellä' silmällä katottuna, kasvattini ovat varsin tasaisia sekä ulkomuodoltaan että luonteeltaan. Ulkomuodon osalta olen todella yllättynyt, miten hyvärakenteisia ja hyvin liikkuvia koiria näistä tulikin, hieman kevyitä ovat luustoltaan eikä rungossa ole ihan riittävää syvyyttä ja järeyttä mutta hohoi - kaikkea ei voi saada ;) Samoin fawnvärit voisivat olla lämpimämmät ja turkit laadultaan karkeampia.
Ahkerasti ovat kasvattien omistajat jaksaneet puunata pehmoturkkeja..olen luvannut että homma helpottuu kunhan nuoriso saa aikuisen turkin. Ainakin vähän. :)

Lumikenttien kutsu

Ihana Otto!
kuvat(c)Marjo Lehto

Tasja rusettipää
kuva(c) Johanna Puranen

Luonteiltaan nämä ovat sellaista perusettiä, ei mitään viettitykkejä yksikään, mutta suht helposti sekä lelulla että ruualla palkattavissa. Ihmisiin avoimesti suhtautuvia, varsin vilkkaita ja reippaita nuorukaisia. Toki tunnen parhaiten vain nämä omat, Rillan ja Naavan, ja molemmille kaipaisin lisää perusrohkeutta ja kovuutta. Turhan herkkiä ja pehmeitä ovat molemmat. Mutta näillä palikoilla mennään ja kovasti aina muistuttelen itseäni siitä totuudesta, että koirat ovat yksilöitä ja minun on löydettävä se 'punainen lanka' millä edetä juuri tämän koiran kanssa.

Hetken pysähdys..
kuvat(c)Anna-Leena Nordberg

Jihaa!

Vielä lentää 9-vuotiaskin!

Terveyden osalta viime vuoden loppuun ajoittuivat luustokuvaukset. Odotin tästä pentueesta suht tervettä nivelten osalta. Molempien sekä emän että isän taustat ovat hyvät. Terveeksi kuvattuja sisaruksia on sekä Peikolla että Sennalla paljon. Koko S-pentue on nyt kuvattu seuraavin tuloksin:

Boreabrie Shamrock B/B 0/0
Boreabrie Sienna A/B 0/0
Boreabrie Selene B/B 0/0
Boreabrie Shania A/B 0/0
Boreabrie Shakira B/B 0/0
Boreabrie Shastamir B/B 0/0
Boreabrie Shady C/B 0/0

Hieno on kokonaistulos enkä voisi olla tyytyväisempi! Hyvin pitkälle samaa B-linjaa (ja yksi C) kuin Gipsyn J-pentueessa. Muistan joskus lukeneeni Annie Limanin artikkelin lonkkaniveldysplasiasta ja sen vastustamisesta. Limanin mukaan B-lonkkaiselle pitäisi käyttää syvää ja tiiviistä A-lonkaista partneria mikäli mielii parantaa lonkkamaljan syvyyttä ja reisiluun asettumisen tiiviyttä.
Itse koen omassa rodussani olevan niin paljon jalostuksellista haastetta, ettei voi satsata pelkkään lonkkien jalostamiseen. B-B yhdistelmät ovat kuitenkin terveitä ja näyttävät jättävän tervettä enkä koe jatkossakaan paineita tehdä vastaavanlaisia yhdistelmiä.
Kasvattieni terveystulosten myötä minussa on herännyt pilkahdus mahdollisesta jatkosta ko pentueen osalta..aika näyttää jatketaanko ja millä yksilöllä.

Kiitokset kasvattien omistajille kuvausaktiivisuudesta ja pentujen hyvästä ruokinta/liikuntasuhteesta kasvuaikana. Toki isoimmat kiitokset ja rapsutukset ansaitsevat erinomaisen geneettisen perimän antaneet Peikko ja Senna.
Meillä pennut ruokittiin Golden Eagle Holistic Puppylla luovutukseen asti ja samoin emä kanto- ja imetysaikana. Luovutuksen jälkeen osa jatkoi Golden Eagle chicken formulalla ja osa (Rilla, Naava ja Tasja) ANF chicken rice kuivamuonalla. Laadukkaita kuivamuonia molemmat ja monen briardkasvattajan käyttämiä ja hyviksi toteamia.
Rilla ja Naava syövät ANF muonaa edelleen eikä ainakaan toistaiseksi ole tarvetta vaihtaa merkkiä.

Otsikon mukaisia hyviä fiiliksiä lisäsi iloinen yllätys uutena vuonna. Rillan puuttuva P1 oli puhjennut!! tai oli varmaan puhjennut jo aiemmin mutta silloin vasta huomasin sen. Rillan pikkuhampaat (P1:set) alaleuassa ovat tulleet kaikkein viimeisimpinä, kaikki muut hampaat olivat jo ajat sitten puhjenneet mutta P1:siä sai odottaa ja odottaa...n.8kk iässä pari kk 'myöhässä' puhkesi toinen pikkuhammas alas mutta sitä toista saimme odottaa aina 18kk ikään asti!! Koko ajan siinä on tuntunut pakura ikenessä ja lopulta asia varmistui lokakuussa luustokuvausten yhteydessä otettuamme alaleuasta rtg-kuvan. Siellähän se piskuinen hampi oli piilossa ikenen alla, mutta ihan hammassillan tuntumassa.
Jätin asian sikseen ja ajattelin että sielläpähän on tallessa, olin jo täysin asennoitunut yhden välihampaan puutokseen kunnes tein tuon yllättävän huomion vuoden 2012 viimeisenä iltana. Samalla löytyi selitys Rillan 'taantumalle' ja pentumaiselle repimisvimmalle, marras-joulukuun aikana neiti on pureskellut pari mattoa, sohvatyynyt, takin helmat (naulakon alta) ja hellapuut joutuivat jälleen silppuriin...yli puolen vuoden 'kiltin jakson' jälkeen tuntui kuin talossa olis taas tolkuton pentu. :(
Vaan pikkuhampaan puhkeamisen myötä kaikki pahanteot on anteeksiannettu! :D
Koko pentueessa on nyt kaikilla täysi hampaisto ja normaalit leikkaavat purennat -Jippii!!

Seuraava isompi koitos kasvateilleni on luonnetestit 3-4 vuotiaina eli 2014-2015 kesinä. Toki yritämme joillekin saada MH-kuvauspaikat jo tulevalle kesälle, niitä on vaan niin turkasen vähän tarjolla, varsinkin täällä pohjoisempana.

Kuvissa on talvisissa tunnelmissa oman laumani lisäksi Otto ja Tasja. Kiitos kuvista!

Muori pakkaspäivänä Sieppijärven jäällä..
'pakollinen' kuva Tikkaselle.. ;)

R.I.P Saska

Loppuvuodesta sain ikävän, todella surullisen uutisen Anulta eteläisestä suomesta. Saska on kuollut.
Saska oli alkanut ontumaan etujalkaansa, ensin satunnaisesti silloin tällöin mutta lopulta ihan päivittäin yhä pahenevasti.
Röntgenissä selvisi tyrmistyttävä diagnoosi, aggressiivisesti etenevä luusyöpä. Elämänlankaa ei ennusteen mukaan annettu kuin pari kuukautta, joten Saska sai lähteä samalla nukutuksella. Miten raskasta ja niin epäreilua menettää oma rakas koira, perheenjäsen niin yllättäen. Saska (Zhamanen Jascada) oli vasta 6-vuotias.

Tiedän että Saska sai ihanan elämän, sitä rakastettiin ja sitä hoivattiin, sillä oli omien ihmistensä, Anun ja Peterin lisäksi oma koirasisko Inca. Saska nautti mökillä oleilusta ja pitkistä lenkeistä, se oli iloinen tottelevainen ja sosiaalinen briardipoika. En olisi voinut ihanampaan kotiin Saskaa luovuttaa kuin mitä Anulla ja Petskulla oli tarjota. Kiitos teille.

Saska ja Inca kotona

Saskan ja porukoiden joulutervehdys muutaman vuoden takaa

Aika tarkalleen 6 vuotta sitten tammikuussa 6.1.2007 Saska lähti omaan kotiin Espooseen 6kk ikäisenä Kajaanin tamminäyttelyn yhteydessä. Se oli minun kultapoika, nallekarhu, töpöhäntä, J-pentueen viimeisin lähtijä. Sallin velikulta, rakas kisailukumppani ja emänsä Gipin suosikkipentu.
Voi Saska, meillä on niin ikävä täällä kasvatuskodissa. Surun säikeissä on ripaus lohtua siitä, että sisarukset ovat taas yhdessä - Salli ja Saska.

sisko ja sen veli - Salli ja Saska

äiti ja poika - Gipsy & Saska

Taas tultiin jouluun..

 

ja riemuita saa. Vuosi on mennyt käy uusi oven taa..

Meillä oli koirien kanssa hiljainen loppuvuosi, emäntä on lähinnä tehnyt pitkiä työpäiviä ja koirien aktivointi on jäänyt normilenkityksen varaan.
Onneksi ensi vuoden alussa on helpotusta luvassa ja treenihallimaksukin maksettu.
Ohessa omieni ja kasvattieni jouluisia terveisiä kuvien muodossa. Bloggeri kyllä varoittelee kuvakapasiteetin täyttymisestä, joten pian on aika siirtyä joko uuteen blogiin tai rajusti vähentää kuvia bloggausten yhteydestä.
Mutta kun 'yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa', näin se on. :)

Sinko uusissa kotimaisemissa

Sani ottaa rennosti, jouluna ei hötkyillä.

Zelda ei ole ollenkaan 'otettu' joulurusetistaan.

Omat afgaanini! :O

Naavan tavoitteena on vallata nojatuoli - hinnalla millä hyvänsä.

On aika tullut herran,
jolla partaa metrin verran.
Punainen on päällä puku,
apureinaan tonttuin suku.
-Otto tonttuilee

Kiitos kuvista kasvattieni omistajille ja Anskulle omien koirieni kuvista.

Toivotamme Hyvää Joulua blogin lukijoille!

- Minna & Hippijengi

Rovaniemen Palveluskoirakerho

Sain muutama viikko sitten spostitse tiedon, että minut on valittu Rovaniemen Palveluskoirakerhon kunniajäseneksi yli 20:n vuoden jäsenyyteni perusteella. Osan noista vuosista, varsinkin asuessani Rovaniemellä, olin kerhon aktiivijäsen. Viime vuosina olen toiminut enään harvemmin missään kerhon aktiviteeteissa, lähinnä olen maksanut jäsenmaksuni rivijäsenenä ja siten mahdollistanut oikeuteni käyttää silloin tällöin kenttää ja pk-telineitä koirieni reeneissä.

RPKK:lla on kyllä iso paikka minun koiraharrastushistoriassa. 1990-luvulla muutettuani Rovaniemelle opiskelemaan löysin ensin tieni Rovaniemen Käyttökoirien tokoreeneihin ja sitä kautta, muutaman palveluskoiraharrastajan suosittelusta, edelleen paikalliseen palveluskoirakerhoon.

Kerhotalo on valmistunut, kuva on keväältä 1995.

Briardi oli silloin ja on kyllä edelleenkin, varsin harvinainen näky pohjoisen pk-kentillä. Silloiset reenit ja kokeet täyttivät enimmäkseen saksanpaimenkoirat, muutaman dobberin, collien, riisenin ja minun briardien ollessa raikkaina vähemmistöinä. Sittemmin rotukirjo on keikahtanut täysin toiseen suuntaan, perinteiset sakemannit ovat lähes tyystin hävinneet tai 'muuttaneet' omiin alajastoihinsa ja tilalle ovat tulleet enemmistönä belgit ja rotikat.

Hani ja Petra Tassuvaarassa reenien jälkeen toukokuussa 1995

Tassuvaaran koe - ja koulutusalue on kerhomme ylpeys. Kerhotalo rakennettin v.1993 ja edelleen sitä on peruskorjattu ja uudistettu ihan viime vuosiin asti. Nykyään kerholla on syksyn ja talven pimeisiin iltoihin valaistusta saatavilla sekä kerhotaloon että kentälle. Kyllä passaa koulutella kun lähes ympärivuoden on olosuhteet kunnossa.

Henkilöryhmää reenimässä Seppo pk-colliensa kanssa v.1995

Itselläni on paljosta kiittäminen Rovaniemen palveluskoirakerhoa ja varsinkin 1990-luvun vanhoja aktiiveja. Jo harrastukseni varhaisessa vaiheessa minut on opastettu pk-kokeiden järjestämiseen. Olen toiminut useat kerrat jäljenpolkijana 1-3 luokkien jälkikokeissa, ratamestarina jälki - ja hakukokeissa, maalimiehenä tai esineruutuvastaavana sekä ylitoimitsijana vastaten kokeen kulusta ja aikataulutuksesta. Näistä korvaamattomista opeista olen kiitollinen Anttosen Heikille ja Gretalle, Engströmin Osmolle, Ikosen Keijolle ja Niskan Hannalle sekä Männistön Minnalle erityisesti hakukokeisiin perehdyttämisestä.

Rastan kanssa käyttäytymiskokeessa 2008

Tottisosuutta arvostelemassa Allan Aula

Palveluskoirakerho on edelleen Rovaniemen seudulla aktiivinen, koulutusta on tarjolla läpi vuoden ja pk - ja tokokokeita järjestetään kesäisin. Varsin aktiivista toimintaa kerholla on ollut ja on edelleen vetohiihtopuolella, itselleni se on harrastusmuoto, joka on jäänyt täysin kokematta mutta ehkäpä tulevaisuudessa minut ja hippitukat huurrepartoineen nähdään hiihtovermeissä numerolappu rinnassa. Never say never. ;)
Kiitos Rovaniemen Palveluskoirakerhon johtokunnalle kunniajäsenyys osoituksesta, koetamme hippijengin kans aina silloin tällöin pyörähtää rakkaissa maisemissa Mäntyvaarantien varrella.