Ruotsin valloitusta

Meän Jällivaaran reissu alkoi kyllä huono-onnisesti, mutta onneksi päättyi onnellisesti :)
Aamulla ajellessani kohti Kolaria, päätin nostaa pankkiautomaatilta rahaa ja käydä samalla bensatankilla siinä samaisessa liikekeskuksen pihassa. Ja niinhän siinä kävi, että se prkleen automaatti söi minun kortin :( :( jaahas siinäpä sitten funtsit mitä tehdä..kiireki alkoi olla joten mitään rahanhakureissuja kauempaa ei ollut aikaa tehdä. Autossa oli puolitankkia bensaa ja kukkarossa sen verran kruunuja, että voisin tarvittaessa tankata Jällivaarassa kruunuilla. Joten eiku matkaan.

Onneksi näyttelyssä oman kehän laidalla tutustuin muutamaan suomalaiseen nahkacollieharrastajaan, joilta sain lisää kruunuja bensaostoksia varten :P Kiitos tuhannesti Kati ja Anni! Auton sain tankattua ja kotiin päästiin :)

Itse näyttely menikin sitten Rillan osalta upeasti. Ilmoitettuna oli kolme narttua, joista vain Rilla käyttöluokassa, joten kädet ristiin että se Ck napsahtais tällä kertaa. Tuomarivaihdoksen myötä briardit arvosteli suomalainen Saija Juutilainen, jolle en ole koiriani ennen esittänyt. Mulle kyllä kehuttiin Saijaa tuomarina ja erityisesti hyviä liikkeitä arvostavana tuomarina. Silti minua epäilytti, mulle on jotenkin tullut käsitys suomalaisista ulkomuototuomareista varsin tiukkoina täteinä ja setinä, joten mitään suuria odotuksia ei ollut.

Vakava handleri keskittyy..(c) Kati Kangas

(c) Kati Kangas

Rillan esiintyminen meni nappiin ja sain sen liikkumaan paremmin kuin ikinä ja niinhän meille tuli hyvällä arvostelulla se himoittu Ck ja lopuksi jopa PN1-sijoitus ja sen myötä ROP! PN2 sija meni näyttävälle norjalaiselle tuontinartulle, Siri Guldsethin mustalle Yours Truly Yasmin Dalidolle. Kolmas, avoimen luokan narttu ei saanut Ck:ta.
Rillan saldona siis käy  EXC1 Ck PN1 sert CACIB & ROP. Sertin myötä Rillasta tuli Ruotsin muotovalio ja samalla Pohjoismaiden muotovalio. Jihuu!!

Kyllä se liikkua osaa..(c) Kati Kangas

Nyt jopa reippaasti.. (c) Kati Kangas

(c) Kati Kangas

Ruotsin & Pohjoismaiden muotovalio :)
(c) Kati Kangas

Meän tavoitteet näyttelyiden osalta oli sitten tässä. Rillasta tuli nelivuotiskesänään CIB & CIE & FI & NO & SE & Nordic Mva eikä me muuta enään tarvita.
Silti Show must go on! Ensi viikonloppuna suuntaamme Jennan kans briardien erkkariin ja mestistokoon keskiseen -suomeen. Rilla on ilmoitettu myös Kemiin heinäkuussa, mutta saapa nähdä viitsinkö lähteä ajamaan..tulis NYT tuomarinmuutos ja mahdollisuus ilmomaksun palautuksiin ;)

Palkinnoiksi poroja!! sekä Roista että Jällistä...

Jällivaaran kuvat ovat ryhmäkehästä ja Katin kuvaamia - tuhannet kiitokset kuvista ja seurasta ja kruunuista :)

CIB & CIE

Kesän päivitykset jatkuvat näyttelytulosten merkeissä. Tällä kertaa olimme Rillan kanssa perinteisissä juhannusnäytelmissä Rovaniemellä. Briardit arvosteli rodun entinen kasvattaja Rodi Hubenthal Norjasta (tai Ruotsissa kuulemma nykyään asustavat). Etukäteen jännitin josko piskuinen ja kevyessä turkissa oleva Rilla kelpaisi norjalaiselle..hyvin kelpasi, femiininen narttu, jolla on kaunis pää ja ilme, erinomaiset mittasuhteet, hyvä väri ja turkki... jne. Ainoa moite oli hieman putoavasta etuosasta liikkeessä. Rillahan liikkuu kehässä rauhallisesti ja voisko sanoa tylsistyneenä, sen saa kyllä tsemppaamalla innostumaan, mutta samalla häntä nousee ja se taas ei ole toivottavaa. Joten menemme linjalla - tylsää mutta häntä alhaalla.

Arvostelun lomassa tuomarin kopeloidessa Rillaa, jännäsin kuinkahan matalalle sijoittuneet kannukset nyt mahtavat löytyä. Hyvin löytyivät, tuomari tuumasi että matalalle niiden tulisikin olla kiinnittyneet ;)

Jee, kannukset löytyivät :)

se saatiin mitä haettiin - CACIB :)

Roppikehää

Tresor de Brie Ikas fauve AF ROP
Boreabrie Shania VSP

Päivän saldona Rillalle käyttöluokan ERI1 SA PN1 CACIB ja lopulta VSP. Tämän neljännen CACIBin myötä voin nyt anoa Rillalle CIB ja CIE kansainväliset muotovalionarvot. 
Näyttelyjä on kirjattu kalenteriin vielä kolme, Jällivaaran INT Ruotsissa ja heinäkuussa erkkari Uuraisilla ja Kemin KV näyttely.
Ruotsissa meitä vainoaa edelleen tuomarimuutokset, joten odotukset eivät kovin korkella ole Jällivaaran serttijahtia ja valionarvoa ajatellen.
Erkkariin lähdemme monen vuoden tauon jälkeen tapaamaan kasvatteja ja muita tuttuja. Erkkarissa meitä edustaa Rillan lisäksi Zelda. Rodun mestistokossa onkin edustus komeampi, Naava ja Jenna kisaavat avoimessa luokassa ja Zelda & Riina sekä Sinko & Outi voittajaluokassa. Huisia, joko saa alkaa jännittämään.. :O
Tämän postauksen kuvista kiitokset Sarille!
pics(c) Sari Haarahiltunen

Näyttelysuma

Boreabrie kasvattejani on viime viikonloppuna esitetty näytelmäkehissä ympäri maan ja vähän naapurimaassakin. Lauantaina Tasja oli Varkauden KV näyttelyssä itävaltalaisen tuomarin arvioitavana ja hoitikin homman kotiin varsin vauhdikkaasti.
Tasja on sukuunsa tullut kehien kauhu :) se ottaa aina kaiken ilon irti koko rahan edestä eikä nytkään 'pettänyt'. Laatuarvostelu yksittäin menee vielä kohtuullisesti, mutta mahdollisissa jatkokehissä mopo meinaa keulia ja kierrokset nousta. Juu, kuulostaa niin Gipsy-mummolta ja isä-Peikolta, eikä toinen mummo Armikaan tainut kaikkein rauhallisin kehäkiitäjä olla..Tasjalle tuloksena kuitenkin avoimen luokan voitto kera SA:n ja PN1-sijoituksen myötä toinen sertti plakkariin sekä komeasti eka CACIB & VSP!
Hieno lopputulos hieman railakkaasta esiintymisestä huolimatta. Onnea Johanna ja handlerina tällä kertaa toiminut Marko.

Boreabrie Shastamir
pic(c) Minna Tikkanen

Tasja
pic(c) Minna Tikkanen

Tasjan lauma
pic(c) Minna Tikkanen

Rauman KR näyttelyssä meitä edusti pitkän tauon jälkeen Zelda. Tuomarivaihdoksen myötä odotukset eivät kauhean korkealla olleet, mutta lopputulos kyllä yllätti kaikki! Zelda oli belgi-Kaisan handlaamana loppujen lopuksi PN2 kera varasertin! Huippua! Hieno paluu näytelmäkehiin Zeldalta, tämän SA:n myötä Riina joutunee ilmoittamaan Zeldaa toistekki näytelmiin...viimeinen sertti on todellakin otettavissa, vaikka ei Zelda varsinainen showtähti turkkinsa ja värinsä puolesta olekaan. Onneksi hyvää rakennetta ja kauniita liikkeitäkin arvostetaan. :)

Boreabrie Selene
pic(c) Tanja Nummelin

Zelda
pic(c) Tanja Nummelin

On se nätti :)
pic(c) Tanja Nummelin

Me olimme sitten Rillan kanssa naapurimaassa Piteån NAT näyttelyssä ruotsin serttijahdissa ja niinhän siinä kävi, että Rilla jäi elämänsä ekan kerran ilman SA:ta. Ja JUURI nyt tästä kyseisestä näyttelystä se SA tai Ck käyttöluokasta olis ollut kaikkein tärkeintä saada, eikä suinkaan mikään PN sijoitus tms. Meilläkin oli tuomarinvaihdos, hollantilainen vaihtui venäläiseen ja odotukset laskivat kyllä kovasti etukäteen. Rilla sai kauniilla esiintymisellä sellaisen perushyvän arvostelun, mutta tuomari ei löytänyt kuin yhdet kannukset ja vajaiden kannusten vuoksi ei voi palkita Ck:lla. Rillalla on kaksoiskannukset, mutta ne ovat todella matalalle kiinnittyneet, eikä tämä täti niitä sitten TÄNÄPÄIVÄNÄ löytänyt...tasan vuosi sitten löysi kylläkin ja samainen tuomari laittoi Rillan Kittilän ryhmänäyttelyssä ROP:ksi. Tuumasinki Raisalle kehän jälkeen etten tiedä itkeäkö vai nauraa...plääh, ilmo Jällivaaran KV näyttelyyn piti siis laittaa menemään. Ruotsin serttijahti jatkukoon...

Rilla ja läski handleri
pic(c) Raisa Hartikainen

Piteå NAT
pic(c) Raisa Hartikainen

pic(c) Raisa Hartikainen

Liikettä..
pic(c) Raisa Hartikainen

Kohta etsitään kadonneita kannuksia..
pic(c) Raisa Hartikainen

Näyttelyt on nyt vähään aikaan käytynä kasvattieni osalta, kesällä me piipahdamme muutamissa pohjoisen näyttelyissä, Zelda käy ainakin erkkarin ja Tasjaa nähtäneen joissakin itäisen Suomen kehissä. Sari on luvannut ilmoitella Sania muutamiin näyttelyihin, mutta muuten taitaa kasvatteja enempi näkyä harrastuskentillä ja kokeissa. Reenailemisiin siis, kesän kisakausi on ovella ja monelta osin jo alkanut!

Voi kuinka me sinua kaivataan

Meidän lauma

Meillä on hiljainen talo. Ja siellä kaksi hieman hämmentynyttä asukasta.
Ei nämä viikot Rastan lähdön jälkeen mitään helppoja ole olleet. Ikävä ja suru on läsnä ihan joka päivä. Työarki tuo päiviin oman tavallisen rytminsä, mikä onneksi saa päivät rullaamaan eteenpäin.

Rillan kanssa olemme käyneet lenkillä, vähän kouluteltu ja enimmäkseen höpötetty keppileikkien ja pallojen kanssa. Rastan lopetuksen jälkeen Rilla oli pari-kolme päivää hiljainen ja tarkkaili lähinnä minua. Sillä oli lenkiltä kiire kotiin tarkistamaan oliko Rasta kotona odottamassa. Rantalenkillä se saattoi kääntyillä taaksepäin katsomaan missä Rasta tulee.

Ei se enään kiirehdi eikä odota. Se mennä porskuttaa eteenpäin ja kantaa mulle keppejä heitettäväksi. Kotona yksinollessaan se on vanhaan tapaansa (aina silloin tällöin) hajottanut roskalaatikon. Hellan alla on poltettaville roskille tarkoitettu laatikko, josta se on pennusta lähtien hakenut itselleen puuhasteltavaa. Ei minua haittaa revityt kanamunakotelot tai kauraryynipakat, ne roskat on helppo polttaa hellanpesässä. Entiseen tapaan sille siis iskee tekemisen puute kesken työpäivieni ja sitä se on toki tehnyt oli toinen koira kaverina tai ei.

Pienentynyt lauma - Rillan kanssa ilta-auringossa.

Minusta itsestä on tosi outoa kun on vain yksi koira. Tämmönen tilanne on ollut viimeksi 23 vuotta sitten, kun asuin Hanin kanssa Rovaniemellä. Ehdottomasti pitää olla kaksi koiraa tai vaikkapa kolme, tykkään laumasta. Olen harkinnut jopa koiranpennun hankkimista nyt kesällä, mutta toisaalta suunnitemissa on astuttaa Rilla seuraavasta juoksusta ja jättää siitä pentu kotiin. Joten ei kait se auta kuin odotella ja totutella yhden koiran laumaan. Toivotaan että tästä yhdenkoiranlauma-ajasta on meille, Rillalle ja mulle, paljon hyötyäkin. Ainakin se jo nyt vaatii multa aktiivisuutta ja itse tarjoaa hanakasti tekemistä, oli sitten kyseessä koulutustuokio tai tavan iltalenkki.
Onneksi lumet sulavat vauhdilla ja parin viikon sisään saamme aloittaa maastoreenikauden, puuha mistä me Rillan kanssa kumpikin eniten nautimme.

Pitkillä kävelylenkeillä on ollut aikaa muistella Rastaa. Oli se kyllä hassu pieni svedupelle. Niin ruotsalainen ja rakastettava kuin olla ja voi, kauheen sosiaalinen ja touhukas, tykkäs olla huomion keskipisteenä ja aina ensimmäisenä änkeämässä vieraiden syliin sohvalla. Äänekäskin se oli, ei mikään turhan haukkuja mutta semmonen 'juttelija' ja malttamattomana varsinainen vonkuja ja piippailija :P Useimmiten siihen piippailuun meni hermot, mutta nyt tässä hiljaisuudessa kaipaan sitä(kin).

Ansku & Rasta :)

Tukka hulmuten!

Kaikessa tekemisessään Rasta oli vauhdikas ja iloinen, tottista tehtiin häntä heiluen vähän sinne päin - ei se ole niin nöpö nuukaa-tyyliin.
Monia kommelluksiakin sen kanssa koettiin. Ruotsissa Piteån näyttelyssä se karkasi näyttelyteltasta hihna perässään meidän (minun ja Raisan) ollessa kahvilla näyttelyn kanttiinissa. Sieltä karkuri lopulta löytyi näyttelyn toimistoon palautettuna.
Tai sekin syksyinen iltalenkki, jolloin se katosi kummallisesti..ja löytyi riistanhoitoyhdistyksen kaurishäkistä. Meillä päin riistanhoitoyhdistys joinakin syksyinä pyydysti alueen metsäkauriita siirrettäväksi toiselle alueelle. Ja tämmöseen pyydyshäkkiin, jossa oli ruokaa houkuttimena, Rasta sitten työntyi ja jäi satimeen oviluukun tipahdettua alas. Onneksi tässäkään tilanteessa Rasta ei jäänyt äänettömäksi, vaan vastasi minun huuteluihin haukkumalla ja vonkumalla.

Rasta ja J-pennut kesällä 2006

Kaverukset Rilla & Rasta

Rasta ja S-pentuja

Rasta oli myös ihana varaemo ja pentujen 'nanny' kahdelle meillä kasvaneelle pentueelle. Se oli luotettava kaikissa tilanteissa ja todella pitkäpinnainen hoitotäti meille pitempään jääneille pennuillekin. Olisin niin mielelläni antanut Rastan kasvattaa vielä yhden pentueen ja olla käyttäytymisen mallina pennuille oman emän ohella.
Voi Rasta, meillä on iso ikävä sinua ja tottuminen hyörinän ja pyörinän puutteeseen.

"Niin tyhjä taas kun olet pois, tää talo on.
Me ovi haassa ollaan vain, pois valo on.
Ja me talon kanssa kuunnellaan, kun sade lyö ikkunaan.
Voi, kuinka me sinua kaivataan."

Mene rauhassa

Rasta on poissa.
Syöpädiagnoosin jälkeiset päivät eivät olleet helppoja kummallekaan. Itse tarkkailin Rastaa lähes hysteerisesti vuorokaudet ympäriinsä, sen hengitystä, levotonta liikkumista yöllä ja huokailuja makuuasentoa vaihtaessa. Perna oli selvästi suurentunut ja viimeisinä päivinä suorastaan paisunut.
Eläinlääkärimme mukaan tämä on tyypillistä pernakasvaimissa. Pernahan on elimistön verivarasto, suodatin ja ison kasvainmassan painaessa sitä, alkaa se laajeta, paisua.
Paisuneessa pernassa on repeämisriski, mistä minuakin varoitettiin.
Ei lopulta ollut edes vaikeaa tehdä päätöstä ikiunesta. Viikonlopun aikana varmistui, että ei ole mitään mieltä jatkaa Rastan elämää kipulääkkeiden voimalla.
Viikonloppuna kävelimme vielä kertaalleen kaikki rakkaat lenkkimaastomme, kävimme moneen kertaan rantatiellä muuttolintuja, joutsenia ja sorsia katsomassa ja kuuntelemassa. Rasta oli innokas lähtemään lenkille, uskon että kevyt liikunta helpotti sen oloa. Itselleni nämä olivat kyynelten sumentamia haikeita, mutta ikimuistoisia hetkiä.
Maanantaina iltapäivällä Rasta nukahti minun syliin rauhallisena ja luottavaisena. Silittelin sen ikiuneen ja pyysin kertomaan terveiset kaikille edesmenneille rakkaille koirilleni, Gipsylle, Sallille, Petralle, Hanille ja Rinalle.
Rasta haudattiin samana iltana Pellon lemmikkieläinten hautausmaalle Akajoen maastoon reenihallimme takamaille. Siellä lepää nyt kaksi koiraani, Petra ja Rasta. Molemmat kuolivat keskellä talven nietoksia, joten haudan kaivaminen Järvelän mummolan rantakoivikkoon ei ollut mahdollista.
Onneksi on olemassa tämä Länsirajan kennelkerhon ylläpitämä lemmikkilehto, jossa on talvisinkin hautauspalvelua.

Mene rauhassa Rasta-rakas, kyllä me Rillan kanssa pärjätään. Päivä kerrallaan eteenpäin.

In Memoriam
LaCrosse Teenah Noir "Rasta"
23.3.2004 - 13.4.2015

Ilo on poissa elämästä

Viimeisen päivityksen iloiset synttäritunnelmat ovat vaihtuneet suruun. Synkät pilvet ovat peittäneet meidän aina niin iloisen pikkulauman. Huhtikuu, tuo kuukausista ihanin ja toisaalta ja niin monesti raadollisin on näyttänyt jälleen julmuutensa.
Eihän se toki kuukauden 'syy' ole..mutta monesti juuri huhtikuussa, kevään ollessa kukoistuksessaan, tapahtuu jotakin todella yllättävää, onnettomuuksia, kuoleman sanomia...
Minä rakastan Lapin kevättä, aurinkohankia, yöpakkasia hankikantoineen, pitkiä valoisia iltoja ja häikäiseviä aamuja. Pitkin talvea odotamme koirien kanssa kevään aurinkoisia päiviä, jolloin kiipeämme tutulle reitille Mustaselkään ja Käkivaaraan. Sieltä huipulta voit nähdä koko Järvirovan, kotimökkimme ja taustalla Sieppijärven kylän järvimaisemassa.
Tänään, juuri sellaisena huippukauniina kevätpäivänä, kaikki tuo olisi ollut mahdollista. Meille ei kuitenkaan retkeä tänä keväänä tule.

Pääsiäisenä mummolan pirtissä
(c) Heidi Ahonen

Rasta on sairas. Vakavasti sairas. Ei se vielä kauhean kipeä ole, ainakaan jos omaan koirantuntemukseeni ja havainnointiini on luottamista. Pitkin kevätalvea olen ollut huolestunut, kuinka huonosti Rasta syö, ruoka ei maistu. Mikään kauhean ahne koira se ei ole koskaan ollut, mutta nyt ruokaa on uponnut vain puolet normaalista. Laihtunutkin se on selvästi. Pääsiäisen aikoihin se alkoi näyttää väsymyksen merkkejä, oli semmonen 'hiljainen' ja voipunut. Sen vatsa tuntui pinkeältä vaikka kiloja oli lähinnä tippunut. Pyhien jälkeen menimme eläinlääkäriin ottaaksemme laajakirjoiset verikokeet. Mitään verikokeita ei tarvinnut ottaa, diagnoosi selvisi ultrassa. Perna oli valtavan kokoinen ja sitä varjosti epämääräinen massa. Kasvainmassa ja vielä imusolmukkeiden suurentuminen varmisti asian, että kyseessä on pernakasvain, pahalaatuinen, syöpä.
Toki olin varautunut pahimpaan, arvelin jo etukäteen kasvaimen mahdollisuutta, koska maksa - ja haimavaivoihin usein liittyviä ripulia ja oksentelua ei esiintynyt. Eikä myöskään märkäkohtuun liittyvää runsasta juomista ja märkävuotoa.
En edes kysynyt eläinlääkäriltämme mahdollista elinaikaennustetta, eikä leikkaus ollut edes vaihtoehto jo 11-vuotiaalle koiralle. Sillä hetkellä tiesin, että Rastan elämä on tulossa päätökseen. Haluan antaa sille vielä hetken hellyyttä, huolenpitoa ja rakkautta. Antaa aikaa myös itselleni. Edessä on taas luopuminen, puristava suru sydämessä, pitkä rivi päiviä, joissa suru on läsnä.

Nautiskelua keväthangella tänään

Minulla on myös surumieli Rillan puolesta. Se jää nyt minun ainokaiseksi. Se menettää parhaan ystävänsä, laumanjäsenen, varaemonsa. Voi tätä kyynelten määrää. Yritän olla reipas ja vahva koirien takia, pitää viimeiset päivät mahdollisimman arkisina, sellaisina mihin ne ovat aina tottuneet. Lenkkeilemme rauhallisia kävelyretkiä, koirat saavat syödä jäniksenpapanoita hangelta ja päivystää pihalla aurinkoisella terassilla makoillen. Iltaisin ne hoitavat tosiaan, putsaavat korvia ja nukkuvat sohvalla vierekkäin.

Me kaksi.

Päivä pitenee

Eilen oli kevätpäiväntasaus eli tästä eteenpäin näillä leveyksillä valo voittaa pimeyden :) Toki sen on huomannut jo pitemmän aikaa, aamulenkit on tehty valoisassa ja nyt jo iltalenkitkin. Mahtavaa!
Samalla olemme koirien kanssa avanneet ulkoreenikauden :D Ennen iltalenkkiä kuuden jälkeen otan molemmille pätkän tottista ja tokoa. Piha ja pihatie ovat vielä lumipolanteella, joten on tasainen ja pitävä pohja leikkiä ja heitellä palloa. Rillalle pk-tottiksen perusjuttuja vauhdikkaineen eteenmenoineen ja Rastalle mielenvirkistystokoa :)

Aktiiviseen hallikauteen tuli pieni tauko, kun reenikaverin koiralla todettiin väiveitä ja epäilys oli josko niitä olisi meillekin siunaantunut. Onneksi en löytynyt yhtäkään vipeltäjää omistani, eivätkä ne kyllä ole rapsutelleetkaan. Laitoin silti kummallekkin stronghold myrkyt niskanahkaan, tulipahan samalla madotus.

Koulujen hiihtokauden startattua, on tullut vapaa-ajallakin hiihdettyä. Hyvin on Rasta jaksanut hiihtolenkit, vaikka alunperin sitä epäilin. Tykkään hiihtää vapaata eli luistellen, joten vauhtia on enemmän kuin meidän perinteisillä kävelylenkeillä. Yleensä minun koirat on olleet hiihtolenkeillä mukana aina sinne 12v asti, toki riippuen kulloisenkin eläkeläisen päivän kunnosta. Rasta on varsin vetreä ja jaksava vielä, ei se toki Rillan vauhtiin enään kykene, mutta tulee reippaasti perässä.

Rillan kevätpose

Jihaa, ota kiinni jos saat!

Ai, eikö ketään kiinnosta...

Heavytukat

Vaikka talvi on meille pelkkää reeniaikaa, on se toisille tehokasta kisa-aikaa. Omista kasvateistani Zelda on kisannut ahkerasti agilityssa, vielä antaa nollaradat odottaa itseään, mutta pari lupauksia antavaa vitosen rataa hienoilla ihanneajan alituksilla on jo plakkarissa. Tokokehissä puolestaan ovat kunnostautuneet Naava ja Sani. Naava on korkannut avoimen luokan nousujohteisesti 3- ja 2-tuloksilla. Hyvin lähellä on jo ykköstulos...
Sani ja Sari nappasivat talven aikana kaksi komeaa ykköstulosta alokasluokasta ja ensimmäinen koulari TK1 on saavutettu! Onnea!

Toko Tornio 21.3
Naava & Sani

Boreabrie Shady "Sani"
Toko Tornio 21.3
alo 169p 1-tulos TK1 sij.3.

Rasta ikäneitoni viettää huomenna merkkipäiväänsä. 11 nakkia olisi nakkikakussa (jos meilä semmosia harrastettaisiin) mutta tyydymme siankorviin ja suukkoihin :) Rilla-pikkusysteri on lisäksi luvannut korvienpesun (sydämmiä tähän).

Onnea Rasta!