Galileo

Pieni kuvapläjäys tanskanpoika Galileosta! Leo on Manen luona 'lomalla' ja kävi viime viikolla silmäpeilauksessa (terveet oli). Ihan innoissani odotin tuoreita kuvia, sillä Leo on koiristani se jota näen harvemmin...lisäksi Leo on ollut 'karvankasvatus' tauolla eikä ole näytelmissä pyörähdellyt. Nyt 3-vuotiaana se alkaa vihdoin saada turkkia ja rungon 'täytettä'. Kaunis väri sillä on aina ollut ja näyttää saaneen todella lämpimän punaisen sävyn nyt aikuistuttuaan.

Aina iloinen ja positiivinen hännänheiluttaja vaikuttaa tämä poika olevan - toivottavasti sen elämänasenne - riemu ja keveys välittyy näistä kuvista!

Leo 3 vee

Tyttöseurassa

Sammaljoen pellolla

Let's run!!

Neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan!

Välillä ollaan vanhan Rouvan komennossa - Leo & Kerttu

Hetken seisahdus

Olipa ralli!

Kiitos Manelle kuvista! kuvat: Mariia Touronen

Ruskan rippeitä

Suunniteltu patikointireissu tunturiin ei ole vielä toteutunut ja uhkaavasti näyttää ettei toteudukaan. Viikonloput ovat olleet kiireisiä, puhumattakaan työntäytteisistä viikoista...oma olokaan ei aina ole ollut kehuttava, syysflunssa on iskenyt minuunkin :-(

Tänään oli kuitenkin niin kaunis ja aurinkoinen syyspäivä että nappasin digipokkarini taskuun ja lompsin koirien kanssa kuvaamaan kaunista kotiseutuani. Ihan vaan huomatakseni ettei tarvitse lähteä 'merta edemmäs kalaan' saadakseen kuvata koiria kauniissa maisemassa - siihen riittää ihan kotikutoinen Sieppijärvi! Eikä ole turistimassoja joka puolella eikä koirien kiinnipitopakkoa - kuten tunturissa...

Kovin kaunis ruskanloisto täällä ei ole, syksy on ollut lämmin ja pakkaset puuttuvat kokonaan. Maaruskan loistokasta punaista ei juurikaan näe! Jonkin verran sitä oli nähtävissä korkealla eli Käkivaarassa, jonne teimme tänään yhdistetyn puolukka/päivälenkkireissun. Koiria on aina vaan hankalampi saada asettumaan kuvattavaksi, korvat poskilla tai muuten pää riipuksissa -tyyliin ei olla kovin kuvauksellisia. Eniten minua riepoo tuo vanha digipokkari, jonka tehot ei enään tyydytä - TAHTOO DIGIJÄRKKÄRIN!! Noh, sen olen jo luvannut itselleni joulupukin konttiin :-)

Koiria olen treeenaillut epäsäännöllisen säännöllisesti, yritän tsempata ja tehdä paljon maastohommia ennen lumien tuloa. Tosin jäljen suhteen motivaatio alkaa olla minimissä koska koepaikkaa ei ole syksyn kokeista itselleni (Sallille) lohjennut. Toisaalta taitaa olla vaan parempikin odottaa kevättä ja tuoreita kevätmetsiä, Sallin häiriöherkkyys tulee liian hyvin esille näissä syksyn maastoissa, on marjanpoimijoita, linnustajia, sienestäjiä ja kohtapuolin hirvimiehiä tutkapantakoirineen ja siellä seassa Salli viuhtomassa epätoivoisen ohjaajan kera...Tottista onneksi voidaan treenailla pitkin syksyä ja koko ensi talvi Pellon Rohkihallissa.

Hakua olemme ottaneet kerran viikossa ja siinä päässeet vaiheeseen umpipiilot! Piilojen rakentamiseen saimme värvättyä innokkaan majanrakentajan - Topin 12v! Katotaan mimmosen 'majan' Topi meille nikkaroi..kuvaaineistoa tiedossa myöhemmin..

Tässä kuvasatoa tältä päivältä - kuvattu Sieppijärven 'molemmin' puolin.

Filpan rinteessä

Poseerausta, kerrankin suht kivoilla ilmeillä..

Pikkulikat kanervikossa

Puolukassa Käkivaaran rinteessä

Päivänsankari

Kuva: Minna Tikkanen

Gibbon-muori täyttää tänään 10-vuotta! Juhlapäivän kunniaksi meillä ei tarjottu nakkikakkua vaan ihan perinteisiä siankorvia koko koirapoppoolle. Kaivelin albumien ja kuvakansioiden kätköistä muutaman kuvan Gipsystä - kylläpä aika onkin rientänyt ja se lokakuinen viikonloppu vuonna 2000, jolloin hain Gipin meille Manelta Karkusta, on vahvasti muistissa.

Siitä rämäpäisestä 1-vuotiaasta tupsukorvasta on vuosien kuluessa kasvanut aito briardi - omaa laumaa ja mamiaan jumaloiva lahjomaton pihavahti, 23-kertainen äitikoira, sosiaalinen koirakaveri ja esikuva nuorisollemme, energinen harrastuskaveri moneen menoon mutta ennenkaikkea ja ehdottomasti Minun paras ystävä! Kiitos Gibbon! Toivottavasti meillä on vielä
monia yhteisiä vuosia edessä.

Pikku Gibbon juuri typistettyineen korvineen kasvattajan kotona Tsekeissä

kuva: Pavla Firlova


Gipsy 5kk Tsekeissä kuva: Pavla Firlova

Gipsy Tsekeissä keväällä 2000 juuri ennen muuttoa Suomeen

kuva: Pavla Firlova

Gipi ja veljensä Giggles Loxley joka sittemmin muutti USA:han

kuva:Pavla Firlova

Päivänä jolloin meidän tiet kohtasivat!

kuva: Mane

Gibbon 10-vuotta!

(tähän kuuluis sellasia sydän-hymiöitä..:-)

Iltapäiväkerho

Tänään - varsin kauniina ja lämpinä syyskuun aloituspäivänä - saimme koiravieraita Järvirovaan. Töistä tullessani nappasin Raisan nahkat meille 'iltapäiväkerhoon' ja siitähän riemu repesi! Viiden koiran kera kävimme pitkän lenkin rantatiellä ja tietenkin uimassa. Hippijengi ylpeänä esitteli nahkoille omia lenkkipolkujaan ja uimapoukamaa ja Rasta tietysti rantalaitumen lehmät, joita piti käydä herättelemässä päivämärehtimiseltään..Oonalla olis ollut vimma lähteä lehmipaimeneen Rastan perässä mutta onneksi sain neidin kuulolle ajoissa. Kyllä se Rastakin sieltä lopulta tuli, aikansa lehmät jaksavat moista karvamoppia ihmetellä kunnes antavat häiritsijälle huutia! Tavallisesti sieltä tulee Rasta ensimmäisenä melkoista ryydloikkaa ja innokkaat hiehot perässä!

Kameralle tallentui muutama muisto - ohessa päivän kuvasatoa.

Kesä on nyt virallisesti ohi ja syksy auttamattomasti edessä, koivut ja haavat pukkaavat jo ruskaa, parin viikon kuluttua väriloisto on kauneimmillaan! Pakko ehtiä silloin tunturiin päiväpatikointiin ja kuvaamaan.

Kerholaiset pihalla

Piirileikkiä

Uimassa..Oonaa mietityttää..

Maakravut!


Laiturilla on tungosta

Salli odottaa - eikö keppi lennä?


Oona Naamijoen koskessa, kivellä tasapainottelua - ettei vaan kastu!!

Treeniä

Koulujen aloitusviikon hektiseen työrytmiin olen yrittänyt mahduttaa muutamia treenihetkiä koirienkin kanssa. Viime viikonloppuna saimme ison hakutreeniryhmän kasaan ja kahdeksan koiran ja kuuden ohjaajan voimin treenasimme hakua Käkivaaran radalla.

Sallin kanssa olen siirtynyt suorapalkkauksesta irtorulliin, mikä ei ole tuottanut ongelmaa - Sallihan oppi rullailmaisun alkeet jo viime vuonna Rovaniemellä. Välillä vain haimme vauhtia ja motivaatiota iloisilla suorapalkoilla. Uskoisin että muutaman irtorullaharjoituksen (muistutuksen) jälkeen Salli olis valmis siirtymään kiintorullaan. Joskus itseäni mietityttää haussa eteneminen - omat kokemukseni lajista ovat loppujen lopuksi vähäiset ja rullalla ilmaisevan koiran kanssa saa olla 'varovainen' ettei etene liian vauhdikkaasti..toisaalta paikalla junnaamallakaan ei edistytä..täytyy varmaan jatkossa enemmän konsultoida kokeneempia hakuohjaajia ja kouluttajia.

Hakutreenien ohella olemme Raisan ja nahkojen kanssa ottaneet tokotreenejä pariinkin otteeseen. Tänään mukana olivat myös Jenni ja Miro, jotka kisaavat jo voivoi-luokassa! :-) Oikein hyvää on tehnyt Rastalle nämä yhteistreenit liikkurin kera, on opittava kuuntelemaan ja säilyttämään kontakti vaikka liikkuri hyörii vieressä tai joku kolmas virittelee koiraa kentän laidalla. Perusliikkeet sujuvat hyvin mutta viretila voisi olla huomattavasti parempi, palkkaamattomuus tahtoo latistaa Rastaa ja liikkeiden ketjutusta ja välipalkkoja narupallolla tai vetolelulla on edelleen jatkettava. Sallin kanssa tottiksen ongelmat on tyystin erilaiset, se häärää ja hyörii eikä millään meinaa pysyä nahoissaan. Tottista olisi treenattava paljon enemmän, itseasiassa joka päivä! Pitäisi jaksaa rutistaa tälle syksylle vielä kunnon tottistreeniputki...pitäisi ja pitäisi..:-/

Ohessa vielä hakutreenikuvia meidän porukasta - kiitos Raisalle kuvista!

Raisa lähettää Oonaa...

Jonna ja Kii

"Ukko" - Salli keskilinjalla

Rullan kanssa tultiin..

Pessikin etsi ukkoja - eiku akkoja! :-D

Miro-perro on löytänyt 'uhrin'

Miro partioi Käkivaaran komeissa maisemissa

Espanjanvesikoira Miro on omistaja/ohjaaja Jennin kanssa suorittanut Pelastuskoiraliiton alaisista kokeista maastoetsinnän peruskokeen päivä - ja pimeäosuuden. Miron ja Jennin työskentelytapa on mulle täysin uutta, alueen partiointia ja uhrien etsimistä ohjaaja-koira tiimiinä. Hienosti Miro ilmaisee rullalla ja näytölle lähdetään liinaan kiinnitettynä, sinällään hyvin samanlainen ilmaisu kuin Palveluskoiraliiton säännöissä.

Ensi viikolla taas hakutreeneihin, jossain välissä olis ehdittävä jälkeäkin treenimään..plääh..miksei aina voi olla loma!!

Valkoinen jättiläinen - koirakamuja osa 3

Mustavalkoista menoa! Pessi 5kk kintereillään Rasta kuva: Satu Stenman

Valkoinenpaimenkoira Pessi eli Hallainvuoren Apache on komea nuori uros, joka asustelee vuoroin täällä Sieppijärvellä ja vuoroin citykoirana Tampereella. Pessi on taitava jälkikoira, joka nuoresta iästään (8kk) huolimatta ajaa keskittyneesti jälkeä sekä metsässä että pellolla.

Valkkareita ei paljon pk-kokeissa näy, ainakaan näillä leveyksillä, mutta Pessistä uskoisin kisakoiran kehittyvän sen verran innostuneesti ja opinhaluisesti koiraa eteenpäin viedään.

Minun mielestä valkkari, varsinkin pitkäkarvaisempi versio, on ilo silmälle! Sen sulavaa liikuntaa ja komeaa päätä ja yleistä ryhdikkyyttä ei voi olla ihailematta. Kaunis rotu todellakin, enkä yhtään ihmettele että on suosiotaan nostanut heti kun rotu tunnustettiin. Tietysti suosiolla on myös kääntöpuolensa - huimassa nousussa ja pennunkysynnässä jalostusvalinnoille ei ole paljon painoa laitettu ja monia 'heikkoluonteisia' yksilöitä on käytetty jalostukseen. Rotu on alunperin jalostettu seurakoiraksi mutta Suomessa sillä on pk-oikeudet, tosin vielä hyvin harvoilla koekäynneillä. Toivottavasti tulevaisuudessa tätä komeaa rotua nähtäisiin yhä useammin pk-kentillä. Näyttelykehissä se on jo varsin suurilukuinen rotu.

Pessi on ohjaajineen pyörinyt täällä meidän treeneissä, jälkeä, esineitä, hakua..kaikki käy nuorelle ja innokkaalle koiralle, jonka luonnetta ja työskentelyhalua on kehuttu leirilläkin koulutusohjaajien toimesta. Pessistä kuullaan vielä!

Pessi jäljellä

Määrätietoisesti eteenpäin...


Loppupalkka

Treenien jälkeen yhteislenkillä ja namijonossa!

Ylpeä kepin kantaja!

Erkkarissa

Yleisnäkymää kehän laidalta kuva: Marko Kurkinen

Elokuun toinen viikonloppu oli omassa kalenterissani varattuna Suomen Briard ry:n erikoisnäyttelylle. Tämän vuoden erkkarin järjestelyistä vastasimme me - Pohjois-Suomen paikallisjaosto jo monen vuoden rautaisella kokemuksella. Edellisten kertojen (2005 ja 2007) näyttelypaikkana toiminut Virpiniemen liikuntaopiston epätasainen hiekkakenttä vaihdettiin 'naapurikunnan' Kiimingin Tassutörmän upeisiin nurmialueisiin. Paikkahan on tunnettu OPKY:n eli Oulun palveluskoirayhdistyksen omana koulutus - ja koealueena. Hieno paikka todellakin sekä pk-harrastajan että näyttelyjen kannalta!

Omia koiriani en tänä vuonna ilmoittanut näyttelyyn enkä mestaruustokoon, joka kisattiin varhain näyttelyaamuna. Meillä oli ajoituksen kanssa todellista epäonnea, oli juoksua ja kynsivammoja, antibioottikuureja ja sen myötä 'karanteeniaikoja'...plääh. Yksi jälkikoe paikkakin meni sivu suun tässä samassa katastrofissa...eniten se juuri harmittaakin - koepaikat, jopa nämä alempien luokkien, ovat äärimmäisen tiukassa tänä kautena.

Erikoisnäyttelyssä esitin muutaman pohjoisen koiran. Ranuan Sarin Leo - Anamma Nord Gustav-Gigolo on tuttu kehäkaveri pohjoisen näyttelyistä ja sai nyt eka kertaa vieraan handlerin narunsa päähän. Leo meni tuttuun ja varmaan tyyliinsä aina PU3:ksi asti eikä 'vierastanut' outoa tyyppiä hihnan päässä laisinkaan! Leo on vasta 2,5 vuotias nuorukainen eikä tietenkään ole valmis uros, mutta odottakaahan kun tämä poika saa turkin ja värin valmiiksi ja massaa runkoon niin...jatkoa seuraa! ;-D

Leon kanssa kehässä kuva: Marko Kurkinen

Leo liikkeessä kuva: Marko Kurkinen

Junnunartuissa mulla oli hihnan päässä 'Kurtakon kenguru' eli Jonnan pomppukone Kii - Walk The Line Bar- Bar -Beskydy. Viime hetken treenit jäivät Jonnan muuttokiireiden jalkoihin, joten siihen nähden Kiin esiintyminen oli todella hienoa! Muutamaa jojohyppyä lukuunottamatta se jaksoi seistä paikallaan tarvittavat minuutit Kiille tyypilliseen tapaan täydessä ryhdissä tietenkin! sen lisäksi että esitti parasta raviaan kauniilla hännänkannolla! Hyvä Kii! Tuloksena junnunarttujen EH4. Tuomari kaipasi isoon narttuun lisää 'runkoa' ja syvyyttä.

Kii ryhdikkäänä kuva: Marko Kurkinen

ja juostaan ravilla kaunilla hännänkannolla...kuva: Marko Kurkinen

Avoimen luokan nartuissa vein Gipin tytön Ninjan - Zhamanen Gidda Nieida, joka sai hienosti ERI:n mutta ei sijoittunut lukumääräisesti isoimmassa luokassa. Ninjasta tuomari totesi "very nice bitch but lack of luxury today" eli huippukunto puuttui eikä keväistä sterilisaation vuoksi ajeltua alalinjaa voinut olla huomaamatta... Kiva silti että ERI saatiin ja Ninja pääsi päivän päätteeksi Zhamanen kasvattajaluokkaan (kas 2 kp).

Ninja laatuarvostelussa kuva: Mika Vähä

Erikoisnäyttelymme saksalaistuomari Ingrid Gossens oli miellyttävä koirien käsittelijä, hän tutki koirat varmoin ottein ja painotti perinteisiä briard yksityiskohtia, tummia silmiä, turkinlaatua ja oikeaa hännankantoa. Lisäksi hän oli todella mukava ja jälleen hauska uusi tuttavuus meille rotua harrastaville ja näyttelyjä järkkääville. Suomi-Saksa ystävyys sai taas jatkoa ja jälleen monet meistä saivat kutsun Saksan Club Show:n lokakuussa.

Näyttelyä edeltävinä viikkoina, ilmoittautumisajan päätyttyä, oli hieman apea tunnelma...vain 44 koiraa oli ilmoitettu ja joista vain 10 oli urosta..mielessä kävi jo ajatus 'erkkarin inflaatiosta' näin pohjoisen sijainnin takia..mutta mitään inflaatiota tai pienen, mitättömän erkkarin tuntua ei kyllä ollut viime lauantaina aistittavissa. Päinvastoin meillä oli hieno erkkari upeineen puitteineen ja ennenkaikkea upeineen voittajineen! Onnittelut näyttelyn ROP ja VSP koirille Dieselille, Boondock's It's In My Hat ja Ippille, Zhamanen Ylang Ylang omistajineen! Pallo on nyt heitetty Uudenmaan porukoille ja ensi vuoden erkkari onkin syvällä etelässä Espoon Leppävaaran viheriöillä.

"Katso kenguru loikkaa"...Kiin mielestä voi aina yrittää ylöspäin jos ei pääse eteenpäin!
Kuva: Mika Vähä