Treenirutistus

Kuukauden treenirutistus PM jälkikoetta varten kulminoitui eiliseen aamuun - kurkkaus Sallin hännän alle ja se oli siinä. Juoksu oli alkanut. Tosin tämä oli ennustettavissa, selkeät merkit ovat jo pitkään olleet 'ilmassa'. Viime viikolla Rasta aloitti juoksunsa joten oli vain päivien kysymys milloin 'pikkusisko' seuraa mukana. Plääh, pettymys silti. Piirimestaruuskoe on loppukauden ainoa 3-jälkikoe näillä leveyksillä jossa ei ole mitään rajoitusta. Nyt ei sitten auta kuin tähdätä syksyn rajoitettuihin jälkikokeisiin ja niiden armottomaan puhelinrumbaan. Viime syksynä olin samassa tilanteessa ja yritin saada paikkaa jälki 2:seen Sallille. Ei tärpännyt kertaakaan. Pääsin läpi aina toivottoman myöhään ja kaikki paikat oli auttamattomasti menneet. Parhaimmillaan taisimme päästä 4:lle ja 5:lle varasijalle...joista emme kuitenkaan koskaan itse kokeeseen.

Loppukesän jälkitreeneissä olen tietoisesti ajanut Sallilla pitkiä ja paljon kulmia ja maaston vaihtelua sisältäviä jälkiä. Muutama tosi mehevä 'porojälkikin' on ajettu hyvällä lopputuloksella. Näitä sarvipäitähän täällä riittää ja pari kertaa olen tietoisesti tehnyt jäljen porojen tallaamalle kankaalle tai sitten jäljen tehtyäni huomannut pari sarvipäätä suuntaavan oman jäljen 'päälle'. Hyviä treenejä kaikkinensa, varsinkin kun on joutunut lukemaan koiraa todenteolla - milloin se kieppuilee poronjälkien sekoittamana ja milloin taas löytää oman jäljen ja vahvistuu siitä jne. Pitkillä (1,5km) jäljillä olen keppien lisäksi käyttänyt pakasterasioita (kissanruokaa) välipalkkoina. Mielestäni Salli on kehittynyt ja petrannut paljon, ikäänkuin se olisi saanut enemmän 'vimmaa' jäljestämiseen. Janatreeniä pitää vielä tehdä paljon ja nimenomaan sellaisia 'näkölähtöjä' jossa koiralle näytetään jäljentekijän etenemistä/ylitystä janalla ja sillä mielikuvalla koira pian lähetetään nostamaan jälki. Sallin heikkous on hidas ja epävarma jäljen nosto. Se kyllä vahvistuu ekan kepin jälkeen ja parantaa asennetta loppua kohden mutta aika paljon pisteitä (max 40p) tuossa janalla on jaossa...

Esineitä olen ottanut pitkissä suikaleissa ja monipuolisesti erilaisilla pienehköillä esineillä, muovisia leikkiukkoja (Turtles -ukkoja kirpputorilta..Donatello, Rafaello...)ja toki niitä minun vanhoja Rayban-aurinkolaseja on ahkeraan etsitetty.. :-)

Tottiksessa olen tahkonnut ja tahkonnut, tuntuu että en saa millään vanhoja virheitä kokonaan korjattua. Seuraamisen poikittaminen on ja pysyy ja takuulla kokeessa jossa koira helposti palaa 'vanhaan oppimaansa'. Noudoissa kapulan mälläämiseen en edes jaksa enään puuttua...sensijaan viime kokeen ongelmaan - luovutukset seisten- on puututtu ja korjattu. Hypyt ovat sujuneet hienosti, lähes joka toinen päivä ollaan otettu metristä hyppyä ja A-estettä ja mielestäni rutiinien myötä oikea tekniikka ja vauhti on löytynyt taas. Tosin tulee niitä arviointivirheitä toisinaan, varsinkin A-esteellä jonne Sallilla on tapana rynnätä heikkopäisenä..

Seuraamista edestä...

Seuraamista sivulta...


Edistää..heh..

Hyppynouto kuvasarja:

Hyppy!

takaisinhyppy...


Lievä kosketus...

alastulo

Luovutus...

Treenirutistus ei toki ole hukkaan mennyt vaikka emme kokeeseen päässeetkään, yritetään jatkaa samaan tahtiin vaikka olen kyllä laiska treenaaja ellei ole koetta tiedossa. Onneksi treenikamut pitävät minutkin liikkeellä, pari-kolme koiraa on menossa käyttäytymiskokeeseen syyskuussa ja säännöllisesti ollaan yhteistreenailtu jo jonkin aikaa ja jatkossakin!

Salli ja Sallin palkka!

Tottistreenikuvista kiitos Anskulle!!

Kesäpoika

Meidän akkavaltaisessa laumassa on mies...tai poika -kesäpoika! Kamu tuli meille viikoksi hoitoon oman lauman suunnatessa karavaanailemaan pitkin suomenmaata. Kamu on helppo hoitokoira, nykyisin kastraattina jopa entistä helpompi, mennä jolpottelee enimmäkseen 'omia polkujaan' eikä sen olemassaoloa sisällä edes huomaa. Ulkona se intoutuu toisinaan hippasille Rastan kanssa tai hammaspainiin Sallin kanssa.

Järvirovan upeita uintimahdollisuuksia tämä kesävieras ei osaa ollenkaan arvostaa - Kamun mielestä ei ole niin läkähdyttäviä helteitä että hän varpaansa kastelis! Aamukasteinen pihanurmikkokin saa varpulit kastumaan, joita pitää sitten pitkään ja hartaasti nuolla ja putsailla... :-D

Kuka ei kuulu joukkoon?

wetwetwet-tytöt kuivattelemassa heinäpellolla

Kamu on kova jätkä tai ainakin esittää sellaista. Tänään kovalla jätkällä pääsi parku. Rantatien tuntumassa on lehmiä laitumella sähköpaimen aidassa ja arvatenkin Kamu meni uhkarohkeana pällistelemään liian lähelle vanhaa lehmää, joka uteliaana mulkoillen lähestyi Kamua. Lopulta jätkällä meni pupu pöksyyn ja oli paettava kiireesti aidan toiselle puolelle ja räps sai sähköiskun aidasta suoraan korviinsa - pään uloimpaan osaan! Voi sitä parkaisua...lehmipaimen palasi nolona takaisin laumaan. Ehkä se oppi, ainakin Salli oppi kerrasta saadessaan pari viikkoa sitten samassa paikassa 'sähkökäsittelyä'. Laidun ja sen asukkaat eivät enään niin kiinnostakaan...

Englantilais-ranskalainen painiottelu, molossilla Kamu the Cowboy ja Salli Spectra:

Alakko nää mua! Salli kerjää..

Ala ny!

Niskaote englanti-ranska painiottelussa.

Puolinelsson..

Kaato!

Täyskaato! Ranska voitti!

Kesä on jo kääntynyt elokuulle, yöt ovat hämärtyneet ja keskiyön aurinko on pian muisto vain...säät ovat suosineet metsätreenejä ja jatkossa onkin ihan parasta aikaa treenailla hakua, jälkeä ja esineitä eikä tottistreenit kentällä enään rajoitu itikoiden ja muiden lentävien viheliäisten huitomiseen...voi keskittyä ihan siihen olennaiseen ja jättää tekosyyt olla treenaamatta vähemmälle! ;-)

Ja kesäpoikakin palaa kotikonnuilleen Yliseenvaaraan.

Kesän näytelmiä

kuva: Minna Saarimaa

Pohjoisen perinteiset kesänäyttelyt on käytynä eikä yhtään hassummilla tuloksilla. Juhannusnäyttelyssä meiltä oli kehässä vain vanha muori Gibbon, joka sai lievän ontumisen vuoksi evan. Gipin vanha anturahalkeama ei tykännyt yhtään Rovaniemen kehien sepelialustasta.

Heinäkuussa on perinteisesti Oulun kaksipäiväiset Inttinäytelmät ja sinne suuntasimme puolestaan Rastan kanssa ihan molempina päivinä.

Rastan pohjavillat on hukkateillä tai oikeastaan Sieppijärvessä! Sen verran paljon on uitu ja polskittu tänä kesänä - uikkareissa tietenkin tuumii niukkaturkkinen sveduneitomme. Todella tyytyväinen olen viikonlopun saldoon. Lauantaina Hassi Assenmacherin kehässä avo ERI2 PN3 ja vika sertti! Sunnuntaina pyörähdettiin portugalilaisen Diego Ramalhon kehässä tuloksella avo ERI1 PN2 VACA joka vahvistuu CACIBiksi! Kiitokset handlereille Sirulle ja Merjalle! Rastan osalta kesän näyttelytavoitteet jopa ylittyivät!

Rasta lauantain kehässä Sirun kanssa

Ja sunnuntaina Merjan kanssa

kuvat: Minna Saarimaa

Kemin KR näyttelyyn ilmoitin muorin vetskuihin ja Sallin käyttöluokkaan. Raisan kanssa treenasimme viikolla Sallin esiintymistä ja pikkuhiljaa Sallikin suostui kunnolla liikkumaan 'vieraan' handlerin kanssa. Varsinaisesti Raisa ei ole mikään vieras Salkille mutta kuten kaikki minun koirat - kovasti minun perään ja haluton liikkumaan poispäin minusta. Kemin aikatauluista huomasimme nahkacollieiden ja briardien menevän aikalailla päällekkäin joten riskinä oli ettei Raisa ehdi esittämään minun koiria. Onneksi ehti juuri ja juuri ja sai viedä Sallin kehään. Gibbonin saimme verryteltyä Jennan (veljentyttö ja minun apukätenä Kemissä) suht hyvälle mallille mutta jätimme kuitenkin handlauskiireiden vuoksi kokonaan pois kehästä.

Käyttöluokassa Salli sai kuin saikin romanialaiselta tuomarilta Robert Bambachilta ERIn ja sijoittui vielä PN-luokassa toiseksi saaden varasertin! Hih, eikä arvosteluun kirjattu mitään väristä, meidän kompastuskivestä... :-)

Ruusukkeiden kera :-)

Suomen Briard ry:n jalostustoimikunnan ohjesäännön mukaan jalostushyväksyntään yksilöltä vaaditaan kolme laatuarvostelua yli 15kk ikäisenä ja Sallilla on nyt vasta kaksi...ei auta kuin katella tälle syksylle tai ensi talvelle vielä yksi näytelmä jottei tule keväällä paniikki jos ja kun Sallin pentusuunnitelmat etenevät ja toteutuvat..

Toki pentueen voi toteuttaa ilman jalostushyväksyntääkin, mutta silloin pentue ei pääse yhdistyksen pentuvälitykseen, mitä itse pidän tärkeänä.

Heinäkuu vetelee viimeisiään ja pikkulikoilla, Rastalla ja Sallilla, juoksut lähestyvät..ilmassa on jo hormoonien aiheuttamaa sähköä ja lenkillä ei kaksikolta vauhtia puutu. Kovasti on suunnitelmissa treeniä treenin perään jotta eivät ihan unohdu pelkkiä tienvarsia merkkailemaan.

Salli ja palkka - Riitalta ja Herkolta saatu 'Rutkula-jäniksenraato'!

Kiitos Riitta & Hercules!...voi tätä piippausta...

Los Invalidos

Meneillään oleva kesä (ja kevät!!) on ollut Sallille epäonninen. Keväällä ensin hengenvaarallisesti oksa keuhkoihin ja nyt kesän myötä on Sallia vaivanneet kynsi - ja tassuvaivat. Ensin vaivasi repeytynyt etutassun kynsi. Pitkään vanha, tyvestä haljennut kynsi siinä sinnitteli ennen kuin irtosi lopullisesti ja uusi vahva kynsi pääsi kunnolla kasvamaan. Kynsivammasta toivuttuaan pääsimme treenaamaan muutaman kerran kunnolla, kunnes taas kinkattiin.
Tällä kertaa takajalkaa, takatassua ja siinä yhtä aristavaa anturaa.

Eilen koko lauma lähti Lohinivantiellä jolkottelevan poron perään ja siinä spurtissa asfaltilla repeytyi kipeästä takatassun anturasta lopullisesti palanen irti ja koira oli kotiin palatessaan kolmijalkainen... :-(

Kokemuksesta tiedän että tämänkaltaiset 'asfaltin polttamat' anturavammat paranevat hitaasti, joten saan unohtaa treenit Sallin osalta seuraavat pari viikkoa.

Rastan kanssa olemme treenanneet peltojälkeä ahkerasti , ainakin siihen asti kunnes pellot alkoivat olla puolimetrisessä heinässä ja rehussa. Parina viime päivinä on paikallisten maajussien traktorit pärränneet lupaavasti - jee, rehunteko on alkanut ja kohta päästään taas peltojälkeilemään!

Itseasiassa tämä 'treenikatkos' näinä aikoina tulee ihan hyvään saumaan. Metsät, pihat, pk-kentät jne ovat TÄYNNÄ kiusallisia kesäystäviämme, itikoita ja mäkäräisiä, joista varsinkin viimeksi mainitut ovat koirille todella kiusallisia. Mäkärät tunkevat turkin alle, häntään, paljaaseen vatsanalukseen ja purevat veripaukamille. Kotona sen huomaa miten paljon koirat niitä 'salakuljettavat' sisälle - hetken kuluttua ikkunat ovat täynnä mustia pikkusiivekkäitä. Onneksi ne eivät pure eivätkä viihdy sisätiloissa vaan lentävät ikkunaan kuolemaan.

Olen kokeillut monia 'myrkkyjä' näitä viheliäitä vastaan ja nyt parina kesänä olen tyytynyt pelkkään Sekteriin, eläinten hyönteiskarkotteeseen. Suihkaus kaulasta hännäntyveen ja vatsan alle ja tilanne helpottuu pariksi tunniksi...koirat tosin tulevat tästä ihan sekopäisiksi, suihkuttelun jälkeen ne syöksyvät pyörimään nurmelle tai varvikkoon.. :-/

Väkevä haju todennäköisesti saa ne 'hulluiksi' ja jopa kuolaamaan vahvasti, joten tätä myrkkyä en suosittele käytettävän jälki- tai hakutreenien yhteydessä, vaikutusta hajuaistiin ei ole tutkittu mutta uskoisin jotain haittaa siitä olevan.

Bayvantic on tosi tehokas, itseasiassa oman kokemukseni mukaan markkinoiden paras suoja lentäviä hyönteisiä vastaan. Mulla vaan koirat uivat kesäisin lähes päivittäin, joten kastuminen vähentää aineen tehoa merkittävästi eikä pakkauksen hinta (57egeä /neljä putkiloa) houkuttele hukkaamaan kallista ainetta järvivesiin!

Joten ei auta kuin kestää ja odotella heinäkuun loppua ja hyönteisten selkeää vähenemistä...keskikesä on oikeastaan kamalaa aikaa - ainakin lappilaisen koiraharrastajan näkökulmasta!

Tuulisina kesäpäivinä rantatie kukkaniittyineen on ihana paikka...

Hakukauden korkkaus

Eilen oli kauden ensimmäiset (vasta!!) hakutreenit. Kevät oli kuin olikin meillä kaikilla niin hektinen ja kiireinen ja sitä kiirettä on tuntunut riittävän kesäloman alkuviikoillekin. Joten vasta nyt päästiin treeneihin käsiksi. Meitä oli kaikkiaan neljä koiraa ja ohjaajaa, Salli, valkkari-Pessi, Oona-nahka ja uusi tulokas lapinkoira Riska & Inga. Treenasimme Ylisenvaaran radalla joka on profiililtaan helppo ja siinä näkee koiran työskentelyn hyvin.

Kolmantena koirana radalle pääsi Salli, joka liikkui mielestäni tosi vaisusti ja eteni pistoilla suht hitaalla temmolla. Illalla huomasin että Sallin etutassun kynsi, jo aiemmin haljennut, oli lähestulkoon irtipoikki. Voi kökkö, toivotaan että se vanha päällyskynsi siitä piakkoin irtoaisi, koska sieltä alta kasvaa jo uutta vahvaa kynttä. Siinä kuitenkin syy eiliseen vauhdin puutteeseen ja tämänpäiväiseen vaisuuteen.

Sallin kanssa otimme rohkeasti kiintorullalla heti ekoissa treeneissä - kaava oli hyvin muistissa ja rulla löysi suuhun paljon helpommin nyt kun rintakarvat ovat ohuemmat keväisen operaation ja karvanajelun vuoksi. Viime syksynähän Sallilla oli ajoittain vaikeuksia saada rulla itsenäisesti suuhun paksun turkkinsa takia. Minun norskirullassa säädöt ovat 'suurimmillaan' joten tuon löysemmälle rullaa ei enään saa. Pitäis tilata numeroa suurempi rullapanta tai värkätä itse oma norskintekele.

Ensi viikolla jatkamme haun merkeissä, toivotaan että repsottava kynsi on irronnut kokonaan ettei tarvitse sen takia treenitaukoa pitää. Koskaan aiemmin ei ole tarvinnut eläinlääkärille kynsivammojen takia mennä - toivotaan ettei nytkään.

Ansku ehti nappailemaan treenien ohessa muutamia kivoja tilannekuvia - kiitos!

Riska ja Inga

Työ on tehty - Riskaa 'hymyilyttää'

Oonalle aloitettiin haukku-ilmaisut

Salli keskilinjalla

"Ukko"

Sinne män!


Rulla suussa!

Palkka!

Kaikki kuvat copyright: Anna-Leena Nordberg

Jälkikokeiluja

Ihan kokeiluksi meinaan meni Sallin eka kolmosen jälkikoe. Eipä yllätä, ettei kesäloman eka viikko pelkästään riittänyt korjaamaan jo olemassa olevia puutteita, saatikka kouluttamaan lisää vaativuutta nimenomaan jäljen osalta. Juu, siihen vaaditaan kyllä koko loma - joten seuraavat kolmosen kokeilut tehdään Sallin kanssa syksymmällä.


Tänään aloitettiin taas tottiksella ja me jo ekassa parissa...Salli aloitti rauhallisella paikallamakuulla, jee, hyvin pysyi vaikka emäntä lampsi näkösuojaan kyyhöttämään. Siihen ne erinomaiset suoritukset sitten loppuivatkin..*huoh*. Ennen omaa suoritustamme Salli ehti kuulemaan ja näkemään tottisparimme 'eteen' huudot ja soppa olikin valmis. Seuraamisessa tuli väljyyttä koiran edistäessä ja katse naulittuna kohti 'eteen-palkkaa', vasta ekan täyskäännöksen jälkeen Salli oli taas kartalla. Jäävissä liikkeissä ei tullut asentovirheitä mutta törkeän huonolla aloituksella (seuraamisella) kaikki...Jokaisessa noutoliikkeessä varasti ja luovutti seisten kapulaa mälläten. Mutta hyppäs metrisen mennen tullen!! Eteen lähetyksessä ei sitten mitään hetsauksia tarvittu, sinne se sinkos kuin ohjus palloaan etsimään eikä tietenkään totellut maahan-käskyä, eikä vielä toistakaan...istui kuiten. Lopussa kun lähestyin siirtyäkseni koiran sivulle karkas Salli suunapäänä pusikkoon oletettua palkkaansa etsimään. Joten puutteelliseksi meni tämä vika liike. Loppupisteet 77p ja päätin jatkaa maastoon kerran sinne kaikki pääsivät - ei tullut tottiskarsintaa, koska koiria saapui paikalle 14kpl ja 15 parasta pääsi maastoon.


Maastopäivä alkoi esineruudulla. Sitä me olemme viimekertaisen katastrofin (nolla esinettä) jälkeen eniten treenanneet. Ruutu oli kuivassa varvikossa ja tällä kertaa höystettynä reiluilla tuuliavuilla. Salli liikkui ja irtosi ruutuun upeasti ja toi suht nopsaan kaksi ensimmäistä esinettä, lapsen sandaalin ja kännykkäkotelon. Kolmannen löysi takakulmasta ja lähti tuomaan lupaavasti kunnes pudotti sen ja ei ottanut uudelleen! Kutsuin Sallin luokse ja lähetin hakemaan - ei hakenut, ei sitten millään. Sinne jäi aurinkolasit..oliko kovat muoviset lasit liian 'vieras' esine vai mikä tökki ? No, taas tiedetään mitä pitää ottaa esinekassiin harjoitusesineeksi - aurinkolasit! Niitä muovisia halpisversioita mulla kyllä riittää...


Esineiden jälkeen olikin päivän päättävä jälkiosuus. Me saimme arvonnassa jäljen nro 7, jonka jana oli jyrkässä vaaran rinteessä. Janalla Salli otti kaksi kertaa 'väärän jäljen' eli itsepintaisesti pyrki oikealle n 20m-30m etukrepiltä. Varsinainen jälki leikkasi janan lähestulkoon viidessäkympissä ja sieltä sitten takajäljen kautta vihdoin oikeaan suuntaan. Alku oli vaikea, Salli edelleen pyrki alemmas 'väärille jäljille' jotka johtivat kohti metsälampea. Oikea jälki kulki eteenpäin n. 200m kunnes tuli eka keppi. Kepin jälkeen oli piakkoin kulma ja toinenkin, piikki ja ilmeisesti toinenkin piikki ja tässä kohtaa ohjaaja sekä koira putosivat kartalta ja aikamoisen sähläämisen ja söherryksen jälkeen hyydyimme molemmat. Onneksi löysimme tielle ja takaisin autolle. Paluumatkalla tielle pudotin kännykkäni metsään, joten palasimme sitä hakemaan ja löysimme! (Huh!)


Myönnettävä on ettei Salli ole koskaan harjoituksissa ajanut yli 600m :n jälkeä, piikkejä sensijaan olemme useampaan kertaan harjoitelleet mutta kestävyyttä puuttui tänään kuivassa ja tuulisessa kelissä. Harjoitteluun siis täyspitkiä kolmosen jälkiä vaihtelevassa maastossa.


Onneksi on loma ja paljon aikaa! Jälki -ja tottistreenien lisäksi meillä on tarkoitus aloittaa hakutreenit omalla pikku porukallamme. Taas tietää missä kesäillat vietetään, mukavassa seurassa metsäteiden varsilla!





Hakua? - YESS!

Vaikeuksien kautta voittoon

Näin voisin sanoa nyt. Sallin huhtikuisen onnettomuuden aikoihin, kun koko koiran henki oli vaakalaudalla, en uskaltanut edes haaveilla treeneistä saatikka koetuloksista! Salli kuitenkin toipui nopeasti ja tässä ollaan - koulutustunnus JK2 taskussa! Uskomatonta.

Viime viikkojen treenit jäivät pakostakin vähälle, työkiireet painoivat päälle ja iltasella hädin tuskin ehti koirat lenkittämään. Eilinen koulari tulikin pitkälti viime kauden "pohjilla", viime kesänä ja syksynä treenasin paljonkin mutta emme saaneet koepaikkaa jälkikakkoseen joten koetulos jäi saavuttamatta.

Eilinen koe alkoi tottelevaisuudella - piti olla karsinta eli 10 parasta tottiksen perusteella maastoon, mutta avokoirakoita oli ilmoittautunut vain kuusi joten kaikki pääsivät ilmanmuuta maastoon. Onneksi - sillä Sallin tottispisteet olivat luokan huonoimmat joten kovemmassa kisassa olisimme armotta tipahtaneet...kauttalinjan Sallin tekemisessä näkyi reenin puute ja semmosen suunnitellun hyvän treenin puute. Suurimpina virheinä istumisessa väärä asento (seisoi) ja kallis hyppynoudon (-15p) epäonnistuminen. Meillä on aivan liian vähän hyppyreeniä alla, pitää hyppäyttää paljon, jotta koiralle tulisi rutiinia ja ponnistustekniikka muistuisi mieleen. Talven ja kevään aikana olemme treenanneet vain tokohyppyä, joka on aivan eri liike vaativuudeltaan. Onneksi tilanne on nyt korjattavissa kun omat pk-esteet ovat käytössä ja edessä häämöttävällä kesälomalla on ennenkaikkea aikaa touhuta koirien kanssa. Tottiksesta pisteitä lopulta ihan mukavasti 81p.

Tottiksen jälkeen suuntasimme jälkimaastoihin. Saimme arvonnassa jäljen nro 4 ja sinne sitten pölyävän hiekkatien varteen jäimme odottamaan tuomaria. Maasto oli kuivaa pallerojäkälää kasvavaa kangasmetsää, joten hyvältä näytti. Tosin arvelin 1km:n mittaisen avojäljen takuulla kieppaavan jonkunsortin suopläntin kautta, joten vaihdoin saappaat jalkaan.

Janalta Salli nosti jäljen epävarmasti ja pysähtyikin kerran katsomaan taakseen ikäänkuin vahvistusta pyytäen. Jouduin antamaan toisen etsi-käskyn ja etenin samalla liikaa koiraan 'kiinni' josta pistemenetys -4p. Ensimmäiselle kepille jäljestys oli nihkeää ja epävarmaa, onneksi rytmi parani ja koiran itseluottamus vahvistui jäljen edetessä. Kaikki kulmat Salli selvitti hienosti ja eteni aivan jäljen päällä ja paikoin pystyin itse jopa havaitsemaan jäljenpolkijan saappaan kuvan varvikossa...Kolmannen kepin jälkeen jälki kävi kuin kävikin märällä suolla ja pari vetistä ojaakin jouduimme hyppäämään yli. Tarkan jäljestyksen päätteeksi mulla oli kuusi keppiä taskussa, jokaisen kepin Salli ilmaisi itse - kiikutti niitä innoissaan mulle lihapullapalkan tiedostaen! Jäljeltä pisteitä 166p.

Jäljen jälkeen suunnattiin esineruutuun. Ruutupohja oli vanha, parinvuoden takainen SM-ruutu, kumpuilevassa ja osittain märässä suopursuvarvikossa ja lähetyssivu tietysti koko ruudun kauheimmassa ryteikössä. Kuumassa ja seisovassa kelissä ei juurikaan tuulesta saatu apuja joten esinesaldo jäi kautta linjan vaisuksi. Kymmenestä koirakosta vain kolme toi esineen tai kaksi..meille saldona nolla eli zero points. :-(

Salli irtosi ja etsi tehokkaasti noin puolet ruudusta mutta väsähti lopussa ja varmaan paineistuikin kun ei esineitä noussut...treeniä tähänkin lisää ja vaikeustason nostoa ilmanmuuta - olen treenannut ihan liian helpoilla pohjilla.

Loppujen lopuksi jäi tosi hyvä fiilis, loppupisteet 247p 2-tulos ja JK2 sij. 5. Samalla lunastimme "pääsylipun" jälkikolmoseen eli voittajaluokkaan, jossa varsinaisesti osaaminen vasta punnitaan!

Salliin olen niiiin tyytyväinen, se on niin rehellinen koira, antaa aina parastaan ja yrittää ja pinnistelee loppuun asti. Pitkän päivän päätteeksi kun illalla kotiuduimme, hyppää se auton takaluukusta, ryntää yhdelle monista palloistansa ja riekkuu ympärilläni pallo suussaan - heitä heitä, pelataan, leikitään! ja kun en millään jaksa enkä ehdi, jää se pettyneenä makoilemaan pallo suussaan "Kun ei taaskaan olla mitään tehty" ilme karvaisella naamallaan! Ihme energiapakkaus! :-)