Oona ja Kamu - koirakamuja osa 2

Eikä mikään Oona Kamu, Okko Kamun tytär vaan Oona ja Kamu - vauhdikas nahkakaksikko Sieppijärveltä!

Oona ja Kamu ovat ystäväni/kolleegani Raisan nahkacolliet joiden kanssa lenkkeilemme, treenaamme ja kesäisin käymme näyttelyissä. Raisa on nykyisin tuttu näky minun tyttöjen hihnan päässä briardkehässä. Raisan mielestä briardien esittäminen on helppoa kun vertaa colliekehään...colliet esitetään perinteisesti hyvin 'esittämällä' jossa erityisen tärkeää on oikea päänasento taittokorvineen. Briardien kanssa, varsinkin minun, voi vaan mennä roiskaista kehään ja ne seisovat ryhdikkäästi mamia katseellaan etsien. Helppoa! (niinhän sitä luulis..mutta otappa vaikka Gibbon hihnan päähän...kaukana helposta..;-)

Kamu eli C.I.B Fin & S & Est Mva Kangasvuokon Starray on Rastan paras kaveri! Samanikäisinä ja saman kesän (2004) pikkupentuina ne ovat pennusta asti peuhanneet keskenään ja ovat niin samalla 'aaltopituudella' että siihen ystävyyteen ei mahdu eikä huolita muita! ja sen ovat saaneet katkerasti huomata Gibbon muori ja tyttärensä Salli...

Raisa ja Kamu

Oona eli Kangasvuokon Oliwia on Kamun 10-kuukautinen 'pikkusisko' vaikka ei varsinaisesti lähisukulainen olekaan. Oona on kaunis ja erittäin lupaava nuori nahkaneiti, joka varmasti näyttää kyntensä tulevissa näytelmäkehissä!

Oonan kaunis pää

Oona 9kk

Kuvissa koirakopla on helmikuun lopulla treenien jälkeisissä leikeissä Sieppijärven koulun pihalla. Rasta on koiristani koirasosiaalisin ja 'vähiten kiihtyvä' joten siltä käy paini ja takaa-ajoleikit sopuisasti yhteisillä pelisäännöillä. Samaa ei voi sanoa Gipistä ja Sallista... niillä tuntuu olevan omat säännöt tyyliin 'heti mulle kaikki tänne'!

Kaikki kuvat otti Jonna Nikumaa. Kiitos Jonnalle!

Kolmikko vauhdissa - Rasta ja nahkat!

Rasta ja Oona vauhdissa!

Vuorenvalloitusta!

Oonan varovainen leikkiinkutsu - Sallia, ärripurria mietityttää.

Kamulle kylmää kyytiä! :-)

Paikallisraveissa

Nyt tämä koirablogi ottaa harha-askeleen ja viikon merkintä on hyvin hevosenhajuinen! Otin itseäni niskasta kiinni ja monien vuosien jälkeen suuntasin naapurikuntaan Pelloon paikallisraveihin. Koirakopla oli tietysti mukana Toyotaan ahdettuna.

Näissä raveissa ei siis pelata totoa ja palkinnotkin ovat pienempää kokoluokkaa kun vertaa 'oikeisiin' raveihin. Vastaavia järjestetään ympäri Suomen monesti ns. jääraveina.

Aikaisempien, jo edesmenneiden, koirieni kanssa tuli käytyä paljonkin raveissa ja mietinkin miksi nykyisin perinjuuri harvoin tulee lähdettyä raveihin vaikka esim. täällä omassa kotikunnassani on varsin viehättävä ja hyvin perinteinen kesäinen ravitapahtuma - Kurtakon ravit.

No, syy kyllä muistui mieleen parin ensimmäisen lähdön aikana kun Gipsy-muori oli hihnassa radan reunalla...voi sitä vinkunaa ja vapinaa, kiihtynyttä räkytystä ja poukkoilua kun hevoset kaviot kopsuen sinkosivat voltista matkaan. Muorin saalisvietti sai yliotteen ja ah niin raivostuttava 'korvattomuus' valtasi koiran! Gipsy nousee niin helposti ylikierroksille 'liikkuvasta eläinlaumasta' (vrt porot, kauriit, hirvet ja yksittäiset ketutkin, joiden perässä pingotaan vaikka naapurimaahan!) ja mulla oli ajoittain vaikeuksia pitää se 'aisoissa'. Sieluni silmin näin edessäni kauhuskenaarion - irti päässyt karvaturri täysillä pinkomassa hevosten perään startista...lopuksi noloina ja päät painuksissa taluttaisin häirikön pois paheksuvan yleisön ja hevosmiesten katseiden saattelemana.

Pakko pysyä nahoissaan...

Siinä ne taas menevät...piip piip..lääh lääh!!

Joten ei muuta kuin koira autoon ja toinen hihnaan. Rasta oli huomattavasti helpompi tapaus, se ei saa hillittömiä riistaviettikohtauksia ohikiitävistä hevosista mutta oli rasittavan kiinnostunut niiden hajuista ja erityisesti herkullisista 'munkkikasoista'. Ja kun ei aterioimaankaan päästetty ja tarjolla oli vain lähtöjen tylsää seuraamista, aloitti Rasta tyypillisen 'boring-piip piip' konserttinsa.

Salli on onneksi perinyt (isältäänkö?) paremmat hermot ja vähemmän yli-kiihtyvänä kuin emänsä, oli se helpoin tapaus. Salli istuskelee radan reunalla ja seuraa kiinnostuneena ohitse kopsuttavia hevosia. Tylsistyttyään se rupeaa kaivamaan kuoppaa tai kerjäämään kärkkäriä viereisiltä katsojilta. Sallista taisin saada kelpo ravikaverin!

Salli seuraa volttausta.

Maalisuoralla!

Ohjelmaluetteloa plärättyäni ja lähtöjen esittelyjä seurattuani tein seuraavan huomion - suomenhevoset ovat edelleen vähenemässä ja kylmäveristen joukossa on yhä enemmän 'vääränrotuisia tupsujalkoja' eli ruotsinkylmäverisiä. Ei käy kieltäminen etteivätkö nämä tummat ja ryhdikkäät tupsujalat ole komeita katella mutta kyllä minun sydämeni sykkii silti suomenhevoselle, varsinkin sellaiselle liinaharjaiselle komistukselle! Aikoinaan, kun harrastin siis hoidin ja treenasin ravihevosia lähestulkoon päätyökseni (peruskoulun ja lukion ohella) tykkäsin lämppäreista, piti olla ehdottomasti lämppäri ori tai ruuna. Nyt huomaan ihailevani yhä enemmän suomenhevosia, varsinkin rautiaita liinaharjoineen. Sitä on vissiin tullut vanhaksi. :-)

Liinaharjainen komistus

ja sama komistus sivulta, ennen lähtöä.

Suomenhevosten 'nollasarja' voltissa.

Yhden kimon lämminverisen bongasin tänään! Harvinaisuus raviradoilla! Piti oikein kaivaa sukupostista hevosen sukutaulu jotta värin alkuperä selviäisi. Ei se ollutkaan venäläissukuinen tai orlovi perimältään vaan ihan tuiki tavallinen amerikkalainen ravuri. Isä oli myös kimo, vaaleneva kimo, joten tämäkin tänään nähty tamma tulee paljon vaaleammaksi iän myötä. Kaunis!

Kaunis kimotamma!

Oikein mukava päivä oli, koirat käytin ravien jälkeen Kittisvaaran mahtavissa maisemissa lenkillä ja kotiin palasikin rättiväsynyt poppoo, emäntä mukaan lukien.

Pellon Kittisvaara

Maisemaa..

Kelkkareitillä Kittisvaarassa

Kuvahaaste - ja muisto

Sain Nooralta ja Ranuan Sarilta seuraavan kuvahaasteen:

1. Mene kuvakansioosi (tai missä ikinä säilytätkään kuviasi) neljänteen alakansioon.

2. Valitse sieltä neljäs kuva.

3. Postaa kuva blogiisi ja kerro samalla kuvan tarina.

4. Haasta neljä ihmistä.

Kuvassa on Gipi helmikuussa 2008 Salmijärven jäällä Rovaniemen Pöykkölässä. Viime talvi jäi mieleen monestakin syystä, sen vietimme monien vuosien jälkeen jälleen Roissa ja vieläpä ihan samoissa Pöykkölä-Ounasrinne maisemissa missä monet vuodet aiemminkin. Koirat vain ovat vaihtuneet...aiemmin tällä samaisella jäällä lenkkeilin jo edesmenneiden Hanin ja Petran kanssa.

Pakko lisätä vielä yksi kuvamuisto vuosien takaa. Kuvassa on kolmikko kotikotona Kolarin Melakankaalla, eläköitynyt koiralaumani oli vastikään saanut tsekkiläisvahvistuksen - vauhdikkaan Gibbonapinan! :-)

Hani ja Petra opettivat Gipille paljon, hyvää enimmäkseen.Loistavia esikuvia nuorelle kauhkopäälle!

Kuu on taas vaihtunut ja tätä kirjoittaessani hiihtoloma edessä. Uudenvuoden lupaukseni karkkilakosta on pitänyt(!!) ja maaliskuussa taas karkkilakkoillaan...kuntoilu ja hikilenkkeily on jäänyt vähemmälle..puolustuksekseni on syytettävä tosi kylmää talvea paukkupakkasineen! Kukapa rehkisi (paitsi Raisa kolleega...)-25'- 32' asteen pakkasissa ladulla tai teidenvarsilla! (seli seli..)

No, nyt on taas hiihtovermeet kaivettu esille ja kevätaurinko kutsuu järven jäälle ja vaarojen laitamille. Kyllä se tästä taas. Kevät on tullut!

Haastan kuvahaasteeseen Belgi Minnan, Belgi Caran ja Lauran, Miron ja Jennin sekä Annen ja Javan. Kuvia kehiin tytöt!

Koirakamuja

Tänään treffasimme ensimmäistä kertaa kotiseudun toisen tai siis neljännen briardin, omat kolme mukaanluettuina. Kyseessä on tsekkiläistypy Kii eli Jonnan 8-kuinen riiviö. Kovasti oli Kii 'tutunoloinen' koiruus, vauhdikas, tempperamenttinen, tulisieluinen ja suurikokoinen(!) pentu!

Tyypillinen tsekkiläinen - sanoisin. Sekä hyvässä että pahassa ;-)

Kii ja 'sekunnin seisahdus' paikoilleen...

Pitkän kävelylenkin päätteeksi leikitimme koiria ala-asteen parkkiksella ja wau millä innolla Kii tarttui palloon tai patukkaan ja tuli saaliin voitettuaan haastamaan lisää loikkaamalla syliin koko painollaan! Sähäkkä ja helposti leikkiin syttyvä pakkaus, joka kestää ihan mukavasti vieraan leikittäjän painostustakin.

Sosiaalisesti Kiillä on vielä petrattavaa. Oma laumani sai vastaansa röyhkeän ja dominantin briardinpennun, joka omasta mielestään on vähintään 'puolen Euroopan omistaja' ja varsinkin oman mamin lähellä on turvallista räyskiä muille. Kiin ison koon (kooltaan jo nyt Gipsyn kokoluokkaa ellei jo isompikin...) hämäyksessä unohtaa helposti että kyseessä on pentukoira, jolla epävarmuus toisia koiria kohtaan purkautuu helposti rähinänä tai asenteella 'hyökkäys on paras puolustus'.

Haastetta tämä hippitukka tulee omistajalleen varmasti asettamaan nyt ja jatkossa, mutta kun 'haasteen' saa käsiin ja yhteiset pelisäännöt selviksi niin uskonpa että tämä koira tulee palkitsemaan ohjaajaansa näyttävillä ja vauhdikkailla suorituksilla eikä paristoista ihan heti virta lopu!

Kii ja Salli leikin pyörteessä

Jonna ja pallohullut jonossa!

Lopuksi vielä kuvatervehdys 'savolaisjätkältä' Galileolta! Leo oli kyläilemässä kakkoskodissa Sammaljoella ja lähetti tämmöisen hymynaama poseerauksen pohjoisen tytöille!

Muiskis kaikille ihanille Lapin tytöille!

Pieni punainen mökki

'Pieni Punainen'

Vuoden alku on mennyt yhdessä hujauksessa, muutto ja uuden työn aloitus kotiseudulla takasivat että vapaa-aikana ei juurikaan laiskoteltu saati puuhasteltu mitään koiraharrastuksiin liittyvää. Tammikuun alussa raivasin kuitenkin kalenteriin tilaa sen verran että ehdin kuuntelemaan Mia Skogsterin semmaa ja luentoja Rovaniemelle. Paljon tuli uutta ideaa ja vahvistusta vanhoihin menetelmiin. Ihan sormet syyhyää päästä (ehtiä!) treenailemaan Sallia ja Rastaa. Varsinainen talven treenikausi pääsee omalla kohdallani alkamaan helmikuun puolessa välissä, jolloin on tarkoitus suunnata pari kertaa viikossa koko talven/kevään ajan naapurikuntaan Pelloon hallitreeneihin.

Koiralaumalleni muutto 'pieneen punaiseen' on ollut helppo ja huoleton. Kun ensimmäistä kertaa otin koirat mukaan mökkiä katsomaan, ne juoksentelivat pihalla tyyliin - Minnes tästä sinkoaisimme lenkille? uutta lenkkipolkua kait tulimme katsastamaan?
Noh, pari viikkoa kului ja olin jo roudannut omat kamppeet mökkiin ja koirat olivat yhdellä kertaa mukana kun toin viimeisiä laatikoita ja mattoja. Haisteltuaan mökin ja hujan hajan olevat kamppeet, asettuivat ne tutulle sohvalle lepäämään niin kuin olisivat ikänsä tässä asuneet.
Miten helppoa! Eikä niiden tarvitse edes siivota entistä asuntoa, siivota uutta, pakata ja purkaa ja ja..tulevat vain valmiiseen ja asettuvat sohvalle köllimään! Laiskimukset... :-)

Muuttaminen on rankkaa, myönnettävä on, kun nyt 1,5 v välein olen sitä tehnyt. Josko nyt asettuisin aloilleni, omille juurilleni tänne Läntiseen Lappiin..?

Pieni punainen mökki on minun ja koirien 50 neliön koti Sieppijärven Järvirovassa. Ihana pikku mökki kaikilla mukavuuksilla ja loistavien lenkkimaastojen ympäröimänä. Kiitos Päiville ja Pertille!

Tytöt kotiportailla

Rati riti ralla

Tuli talvi halla! No jovain tuli, kunnon paukkupakkaset! Ihan mukavaa vaihteeksi ja varsinkin näin uuden vuoden ja tammikuun kynnyksellä.

Olipa jälleen aika kaikenmaailman turhanpäiväisten uudenvuodenlupausten...joita ei sitten millään saa pidettyä voimassa kuin häthätää ensimmäiset talvikuukaudet. Itsekin sorruin muutamaan hyvin perinteiseen lupaukseen - kuntoremonttiin omalta osaltani ja karkkilakkoon joka toinen kuukausi! Huh, saas nähdä kuinka muijan käy...kaikenlainen makea ja herkuttelu on tunnetusti minulle arkipäivää ja kuntosalit ja aerobictunnit saavat kylmät väreet kulkemaan selkärangassani.

Noh, en ole minnekään kuntosalille ryntäämässäkään ja toisaalta karkkilakkokin on helpotettu, vain joka toinen kuukausi. :-)

Kuntoilun aloitin jo ja joulukarkitkin on pakattu kaapin perälle helmikuuta odottamaan. Eilen kävin juoksemassa koirien kanssa kolmen vartin lenkin, tarkoituksena olisi juosta tai hiihtää ainakin neljänä päivänä viikossa. Itseasiassa liikun paljon koirien kanssa, olen aina liikkunut, lähes 2h joka päivä niin kauan kun mulla on isoja, liikuntaa vaativia briardeja ollut eli aika tarkalleen 20 vuotta.. Mutta eihän noita perinteisiä koirankävelytyslenkkejä lasketa, niillä pidetään yllä hyvä peruskunto sekä itellä että koirilla mutta mitään hikeä niillä ei pintaan saa ja nyt olis tarkoitus hikoilla ja vähän rääkätä itteä...

Uusi Vuosi alkoi iloisella ilmoituksella Rastan kasvattajalta Teijalta! Rasta on LaCrosse Mästare-2008! Teija on perinteisesti vuosittain palkinnut yhden aktiivisen kasvattinsa omistajineen ja viime vuoden aktiivisimmaksi osoittauduimme me - minä ja Rastapasta! Kiitos Teija! Tack så mycket! Yritämmä olla Rastan kanssa vähintään yhtä aktiivisia tänäkin vuonna!

Minna ja Rasta jouluna-08, kuvan otti Heli kännykkäkameralla

Koiraharrastustavoitteita en koskaan uskalla etukäteen kirjata mutta toiveissa olisi että varsinkin Sallin kanssa päästäisiin kisaamaan ja saataisiin tuloksiakin. Kun on kaksi suht nuorta koiraa talossa ja 'työn alla' niin väkisinkin tulokset jäävät laihoiksi ellei tosissaan satsaa vain toiseen jne. Katsotaan mihin rahkeet riittävät, BHta, tokoja ja jälkikokeita on suunnitelmissa molemmille tytöille.

Yhtenä isona askeleena omalla koiraharrastusrintamalla olisi oman kasvatustyön aloittaminen ainakin yhdeltä osin - kennelnimihakemus on pöydälläni allekirjoitusta vailla! Alkaneena vuonna toivon että moni asia loksahtaisi kohdalleen ja ratkaisut koirien mahdollisesta jalostuskäytöstä voitaisiin lopullisesti päättää. Tarkoitus olisi silmätarkastuttaa Salli ja Leo sekä luonnetestauttaa kaikki kolme, Salli, Senna ja Leo. Muutamissa näytelmissäkin olisi tarkoitus pyörähtää ja tietysti pk-kokeitakin on suunnitelmissa ainakin Sallille ja miksei Sennallekin *vink vink* Terhi... :-)

Jostain on toisinaan luovuttavakin. Omalta osaltani olen päättänyt luopua kaikista rotujärjestövelvoitteista. Kuluneet kuusi vuotta, jolloin olen ollut hallituksessa (3v), sihteerinä (5v), jalostustoimikunnassa, pentuvälittäjänä, jalostusuroslistan ylläpitäjänä ja yli 15 v pohjoisen paikallisjaostossa rahastonhoitajana ovat toki olleet antoisia ja paljon olen oppinut yhdestä sun toisesta asiasta mutta ennenkaikkea yhteistyöstä. Pieni rotujärjestön aktiiviporukka on puskenut eteenpäin tuiskussa ja tuulessa ja yhdessä olemme hoitaneet yhdistysvelvoitteemme (PEVISA, JTO, tuomarien erikoiskoulutukset ja kollegiot, erikoisnäyttelyt, mestaruuskokeet jne) SKL:oa ja SPKL:oa ja ennen kaikkea Suomen Briard ry:n jäseniä kohtaan.

Aivan erityisen iloinen olin huomattuani että rodun lonkkavika prosentti on ensimmäisen kerran koko historiassa(Suomessa) laskenut alle 50% (tarkalleen 49% vuonna 2008). Suunta on oikea ja toivotaan että jatkuu vielä parempiin prosentteihin tulevaisuudessa! Huomattavan paljon meillä on c-lonkkaisia yksilöitä, joiden osuus on viimeisen kolmen vuoden aikana tuplaantunut! Onneksi C-lonkka on monesti koiralle kivuton ja huomaamaton mutta valitettavasti tilastollisesti 'sairas' ja nostaa siten lonkkavikaprosenttia.

Tähän vuoden ensimmäiseen bloggaukseen on hyvä lopuksi toivottaa kaikille lukijoille:

Onnea, iloa ja terveyttä vuodelle 2009!

LaCrosse Mästaren-2008 :-)

PS. Ai niin, päivä on jatkunut ja kevättä kohti mennään! Jipi jipi!

Hämärää puuhaa

Tänään oli viimeiset hakutreenit tälle vuodelle. Belgi-Minnan ja Outin kanssa saimme mainiosti treenattua kolme koiraa ja jäipä 'ylimääräistä' aikaa rupatteluun ja koirien leikittämiseenkin. Lunta on täällä Rovaniemellä suhteellisen vähän joten mitään hurjaa rämpimistä upottavassa hangessa treenit eivät onneksi ole olleet.

Sallin kanssa on treenattu hakua epäsäännöllisen säännöllisesti helmikuusta joulukuuhun. Kesällä pidimme piiitkän tauon ja keskityimme jälkeen ja tottiksen hiomiseen. Viime talvena ja touko-kesäkuussa Sallille rakennettiin ilmaisua, rullan tuontia ja näyttöä. Nöyränä ja tottelevaisena tyttönä Salli omaksui idean nopeasti ja irtorullat tulivat sievästi käteen asti.

Monesti mietin tuliko tehtyä virhe että aloitimme hakuharrastuksemme ilmaisun opettamisella jossa alusta asti vaadittiin teknistä osaamista ja 'vakavaa' suorittamista. Ja niinhän siinä kävi että koiran työskentelyinto tuntui jossain vaiheessa lopahtavan.

Kesätauon jälkeen aloitimme puhtailla peräänajoilla ja suorapalkoilla, siirtyen pikkuhiljaa haamuihin ja lopulta valmiisiin maalimiehiin mutta edelleen vain iloisia löytöjä jalkapallolla palkaten.

Suorapalkat ovat tuottaneet tulosta ja tänä päivänä Salli on innoissaan jo hakuvermeitä päälle puettaessa ja maalimiesten kadottua metsään kuuluu pikkukoirasta vienoinen 'piip'. :-)

Hakutreeneissä olemme syksyn aikana hyödyntäneet lukuisat miespuoliset vara-ohjaajat ja maalimiehet. Salli on taistelutahtoisena ja patukka/pallohulluna helppo tapaus saada leikkimään kenen tahansa mutta aivan erityistä itseluottamuksen nousua se on osoittanut haastamalla tosissaan ronskeja miehiä taisteluleikissä. Hakutreenit ovat kaikkinensa olleet pikkulikalle postiviinen juttu, omassa laumassa pahnueen pohjimmaisena kasvanut Salli on lauman ulkopuolella hieman 'reppana' ja siten hakutouhut ovat itsenäistäneet ja vahvistaneet sitä.

Aika näyttää saavutammeko koskaan haussa kisatasoa, mutta jo nyt tiedän että paljon olemme oppineet ja saaneet. Kiitos treeniporukallemme!

Melko 'hämäräksi puuhaksi' on menneet viimeaikaset treenailut ja koirien lenkitykset. Napapiirin leveyksillä aurinko nousee klo 10:58 ja laskee 13:26. Päivän pituus on tarkalleen 2 h ja 28 min (lähde:Ilmatieteenlaitos). Viikko vielä tätä todellista kaamosta kunnes kello kääntyy ja avot! - kevättä kohti mennään!!

Päivän kuvasaldoa hakutreenien lomassa...kovin oli pilvistä ja pimeää ja salamavaloa tarvittiin..ja sen kyllä huomaa kaikista epämääräisistä valopilkuista kovin epämääräisissä kuvissa ylipäänsä...

Outi leikittää Sallia, vanha ruttana jalkapallo on favourit!

Salli ja Outi

Hakukonkari Jane odottaa 'lentävää palloa'

Mastery on hommansa tehnyt, kolme ukkoa ja paljon märkiä pusuja!

Outi, Mastery-labu ja taustalla Minna M