Juoksemista

Gibbonmuorin talvinen poseeraus

Meillä on oikeat 'kiimaviikot' enkä tarkoita nyt Pajalan poikamiesten Römppäviikkoa tai Ylläksen turistien kuumia parinetsintä(tai -kadotus!) viikkoja. Vaan ihan oikeita koirien juoksuaikoja, jotka tänä talvena lomittuivat yhteen sumaan koko tienoon nartuilla.

Omassa laumassani ensin aloitti Salli, kuopukseni, joka juoksi joulun tienoilla, sitten yllättäen - kuin varkain- vanha muori tekaisi juoksunsa uuden vuoden tietämissä sotkien samalla suunnitelmat mennä yökylään Tikkaselle Kajaanin Tamminäyttelyn yhteydessä. Oishan ollut hemaiseva yövieras...ainakin Hunksin mielestä!

Eikä aikaakaan kun Rastakin aloitti tiheän merkkailun heti Kajaanin keikan jälkeen - juoksu silläkin! Luulis että lähitienoon uroskoirat ovat täpinöissään tämmösen haaremin keskellä, vaan nepä ovatkin yhtä lukuunottamatta kaikki eunukkeja eli kastroituja. Ja se ainoa 'pallillinen' poikariepu on omaa laumaani kohtaan niin arka ettei uskalla 200 metriä lähemmäs minun karvakoplaa.

Ihan hukkaan tuntuvat menevän tyttöjen tiheät merkkailut ja viestitykset- yhtään sulhoa ei ole pihapiiriin eksynyt eikä kyllä ole väliksikään. Veikko Huovisen hauskan romaanin Kylän koirat - tyylinen uroslauma kuseksimassa ja ulvomassa portaikossa tästä vielä puuttuiskin...

Kajaanin näyttelykeikan saldoksi jäi Gibbonin PN2-sijoitus ja ROP-veteraani. Kiitos Minna T:lle handlauksesta, muori pisti taas parastaan kehässä...*huoh*.

Galileon esitin itse ensimmäistä kertaa ja aikalailla levoton oli pikkupoika, pää pyöri ja ei tiennyt istuuko vai seisooko, paikallaan ehkä sekuntti ja taas ympäri...saldona urosten avoimen luokan EH3. Tuomari Päivi Eerola tuntui löytävän Leon kaikki virheet, eikä mikään ihme, sen verran surkeaa oli esiintyminen.

Leo poseeraa Sammaljoen maisemissa

kuva: Mariia Touronen

Pohjoisen näytelmissä tulee nyt pitkä talvitauko, keväällä ja alkukesästä on seuraavat näyttelyt. Nyt onkin hyvää aikaa keskittyä tokotreeneihin ja suunnitella tokokokeita!

Nyt on sitten JUOKSUaika!!

kuva: Jonna Niinikangas

Vuosi vaihtui

Rasta tähyilee järven jäällä pakkassumussa

Hippijengin blogi on potenut jouluähkyä. Vaikka en edes ole mikään jouluruuan ystävä saatikka muutenkaan mässäilyyn taipuvainen (paitsi karkkien!) niin aika laiskasti olemme joululomaa viettäneet. Voinee puhua jo menneessä aikamuodossa, koska huomenna arki starttaa ja palkkatyö kutsuu...seuraavaksi odotellaankin hiihtolomaa ja kevään aurinkohankia!

Uudenvuoden lupaukset jätin tällä kertaa väliin. Viimeksi luvatut sulivat kuin kevään lumet kesän kynnyksellä - karkkilakkoilu ei onnistunut eikä sen pitemmällä kuntokuurillakaan päästy leveilemään. Eli kunto on edelleen huono ja karkkia mässytetään harva se päivä. Jee, hyvä Minna..:-/

Vuodenvaihteen jälkeen toteutui yksi suunnitelma - saimme oman hallivuoron naapurikunnan Rohkihalliin. Me on sama kuin tämä oma pieni treeniporukkamme täältä Sieppijärveltä, Raisa ja nahkat, minun hippijengi, Ansku ja Satu Pessi valkkareineen, Jonna ja Kii sekä silloin tällöin vierailevana parivaljakkona Jenni ja Miro-perro. Ekat treenit oli tänään ja hyvin tuntui aika rientävän porukalla treenatessa. Omista mukana olivat Salli ja Rasta, joiden kanssa otin alo/avo tokoliikkeitä. Ensimmäisen treenikerran perusteella on todettava että paljon on tekemistä kontaktin ja suoritusvarmuuden kanssa. Likkojen päät tuntuivat kääntyilevän toisten tekemisiin ja palkkaamisiin. Uskon että varmuus toimia ja tehdä hommia kaikuvassa hallissa muiden koirakkojen seassa vaan paranee ajan kanssa. Olemme kyllä Rovaniemen aikoina paljonkin treenanneet porukassa mutta omalla tutulla ulkokentällä, hallista näillä poloisilla ei ole juurikaan kokemusta.


Ensi kerralla yritän saada kuviakin treeneistä.
Sitä ennen pistäydymme loppiaisreissun Kajaanissa tamminäyttelyn merkeissä, kehään on ilmoitettu Galileo ja Gibbonmuori. Katsotaan kehtaanko puunata Gipiä kehään vietäväksi, yli 10-vuotiaana se pääsee ilmaiseksi näyttelyihin joten helppoa olis jättää se poiskin...Let's see.

Me käymme joulun viettohon...

Koulun joulutohinat on takana, kuusijuhlat vietetty ja evankeliumit luettu. On aika rauhoittua ja levätä. Vuoden pimeimpään aikaan olemme koirien kanssa heittäneet lenkkimme lähes aina pimeässä tai ainakin hämärässä. Nyt joululomalla on vihdoin aikaa nauttia talvesta päiväsaikaan, hiihtolenkkejä järvenjäällä, patikointia jäätyneillä jänkillä ja kelkkareiteillä peltojen laitamilla. Tottistreeniä koirille en ole vielä jaksanut suunnitella edes teoriassa, odotetaan vuoden vaihtumista ja tammikuuta jospa se sieltä tupsahtaisi viimein- treeni-into!

Messukeskuksen tupla-intti näytelmiin ei sitten tullut lähdettyä, koulun joulukiireet eivät mahdollistaneet yhdenkään ylimääräisen vapaan ottamista, joten turhan kiirus ja raskas reissu olisi tullut täältä Helsinkiin ja takaisin.

Galileo edusti 'meitä' Messarin kehissä molempina päivinä - eikä huonosti ollenkaan! Leo oli sekä lauantaina että sunnuntaina avoimen luokan ERI2. Todella hieno comeback lähes 1,5 vuoden näyttelytauon jälkeen. Itse uskon että Leo tuosta vaan paranee, 3-vuotias briarduros on monesti vielä 'poikanen' ja varsinkin Leo tuntuu olevan 'hitaasti hyvää tulee' tyyppiä.

Leo kehässä Manen kanssa kuvat: Harri Puranen

Pakkasia on pidellyt, mittari on huidellut lähes -30:ssä useana päivänä, joten vaikuttaa että sydäntalvi on tullut. Muutamina pakkasiltapäivinä olemme saaneet ihailla upeita kaamoksen värejä auringon laskeutuessa horisonttiin. Kaunista ja tunnelmallista, maisema on jo sinällään kuin postikortti kera kolmen kuurapartaisen karvakuonon.

Me hiljennymme joulun viettoon näissä sinipunaisissa maisemissa ja toivotamme kaikille blogin lukijoille tunnelmallista joulua.

Sininen hämärä

Minun joulu on sininen. Lapsena se oli tietysti pukinpunainen mutta nyt ehdottomasti sininen. Tämä marras-joulukuun aika on kaikkein pimeintä aikaa näillä leveyksillä, aurinko näyttäytyy vain hetken aikaa välähdyksinä puiden latvustoissa ja arkisina työviikkoina et ehdi huomioida sitäkään vähäistä hetkeä.

Vuosi vuodelta olen oppinut enemmän pitämään tästäkin ajasta - ihanasta sinisestä hämärästä. Valoa on vähän ja hämärä 'leijailee' iltapäivän viimeisinä tunteina puiden takaa ja vaarojen laitamilta saaden aikaan taianomaisen sinisen hetken. Toki tämä sinisyys ei tule esille jos maassa ei ole lunta, onneksi sitä on meillä riittänyt lokakuun alkupäivistä lähtien.

Koiralauman kanssa olen jo muutamaan otteeseen kaivanut sukset varastosta ja hiihdellyt pikku lenkin järvenrannan tuntumassa. Jäälle olemme uskaltautuneet muutaman rohkean kelkkamiehen perässä, tosin ihan siinä rannan tuntumassa..uhkarohkea ei saa olla!

Sininen hetki jäällä

Kummityttöni Suvin joululevy on saanut tämmöisen 'vähemmän jouluihmisenkin' tunteet pintaan ja toki joulutunnelmaan pääsemistä auttaa koulun alkava joulutohina. Oma luokkani (6.luokka) sai esitettäväksi koulun joulujuhlassa jouluevankeliumin, joten jälleen on kaivettava esille Raamatusta Luukkaan evankeliumin luku 2. " Ja tapahtui niinä päivinä että keisari Augustukselta kävi käsky..." Niin nostalgista..vai mitä. Tosin meidän luokan pojat uhkuivat intoa esittää juhlan kevennyksenä rap-versio Petteri Punakuonosta..hmm..saas nähdä mikä show siitä tulekaan! :-D

Viimeaikaisiin keleihin sopisi kyllä parhaiten Juicen 'Sika' -biisistä pätkä "Jouluruuhkassa ihminen sokkona ryntää kadulla adventtisohjoa kyntää" - sen verran sohjoiset ja märät ovat kelit olleet. Toisaalta tällä hetkellä, ensimmäisen adventin kunniaksi, meillä sataa taas puhdasta uutta lunta. Ihanaa!

Sininen on Suvinkin joulu

Boreabrie

Kennelnimi. Siinä se nyt on mustaa valkoisella. Boreabrie on minulle juuri FCI:stä myönnetty kasvattaja eli kennelnimi. Monta monta vuotta sitä pyöriteltiin ja tuskailtiin, sopivaa nimeä siis. Kasvattajanperuskurssi tuli käytyä ajat sitten Pellossa mutta tuon peijakkaan nimen keksiminen OLI hankalaa! Seuraavat nimet pääsivät loppusuoralle eli siihen neljän joukkoon jotka nimesin hakemukseen.

1. Waudeville 2. Boreabrie 3. Cahpaidas 4. Hippijengin

Ensimmäisen ehdokkaan tapaisia nimiä oli FCI:n jo olemassaolevien kennelnimien listalla useampikin mutta ei tietenkään aivan samaa, sieltä taisi löytyä mm Vaudreville jne. Joten nimen samankaltaisuus jo olemassa olevien nimien kanssa oli tiedossa ja 'hylkyhän' sieltä tuli eli en saanut ykköseksi asettamaani nimeä vaan tuon toisena olevan.

Sinällään ihan sama, jokainen noista neljästä olis mulle passannut.

Boreabrie-sana ei tarkoita varsinaisesti mitään. Boreas on muinaiskreikkaa ja tarkoittaa pohjoistuulta. Yleensäkin borealla viitataan 'pohjoiseen, pohjoisesta' ja brie taas viittaa vahvasti briardiin eli brienpaimenkoiraan. Rotuhan on kotoisin Brien maakunnasta Ranskasta. Ja jos joku on pohjoisen briardharrastaja niin minä!! täältä raukoilta rajoilta sinnikkäästi yrittäen!

Tulevaisuudessa harrastamme ja kasvatamme rotua nimeltä brienpaimenkoira eikä suinkaan briard...ensi vuoden alusta lähtien rotumme nimi muuttuu Suomen kennelliiton päätöksellä brienpaimenkoiraksi. Ihan vastaavan nimimuutoksen on läpikäynyt mm. beauceron, josta tuli beaucenpaimenkoira.

Monet kerrat minulta on kyselty - Mitä rotua koirasi ovat? Vastaus 'briardeja' on herättänyt lähinnä lisäkysymyksiä ja ihmettelyjä, johon olen monesti tarkentanut 'ranskalainen paimenkoira' jolloin kyselijä on saanut vastauksensa - paimenia siis. No, sitä en tiedä vastaako brienpaimenkoira yhtään 'briardia' paremmin näihin kyselyihin, nimessä pitäisi esiintyä maan nimi jotta ihmiset osaavat 'sijoittaa' rodun jonnekin. Miten helppoa onkaan vastata vaikkapa 'kroatianpaimenkoira' vaikka rotu on monta kertaa harvinaisempi kuin omani, se varmasti osataan sijoittaa Kroatiaan. En usko että malinois tai laekenois kertovat monellekaan tavan taplaajalle mitään mutta belgianpaimenkoira kylläkin!

Gipin J-pennut kesällä 2006

Se, kasvatetaanko kennel Boreabriessä yhtään briardpentuetta jää nähtäväksi...suunnitelmia on toki mutta toteutuvatko ne koskaan tai ainakaan lähitulevaisuudessa, näyttää ja määrää sitten aika ja rahkeet. Yhden pentueen kaverini kennelnimelle kasvattaneena, tiedän homman hyvät ja huonot puolet joten mitään turhan 'romanttista' kuvaa en todellakaan itselleni maalaile.

Naamijoen varressa marraskuussa

Matkailua

Reissua Pohjois-Norjaan, Tromssan KV näyttelyyn, olin suunnitellut jo useana syksynä. Tosin hyvin varhaisessa vaiheessa kävi selväksi ettei Gipsyn kanssa sinne olisi mitään asiaa, typistetyillä koirilla ei ole osallistumisoikeutta koiranäyttelyyn saatikka muihinkaan kokeisiin Norjan maalla. Okey, omista koiristani ei varsinaisesti muita ole mitään 'järkeä' ilmoittaa ulkomaille sillä tullakseen ko maan valioksi tarvitsee toki olla ensin oman maan valio...ja finski muotovalioita ei Rasta eikä Salli todellakaan ole.

Raisa oli kuitenkin lähdössä, lähinnä Kamulle norskiserttiä yrittämään joten minäkin ilmoitin Rastan kehään. Näyttely sattui sopivasti oman syyslomani viimeiselle viikonlopulle joten ihan mukava olisi käydä jossain 'tuulettumassa' ennen arkisen aherruksen jatkumista.

Lauantai iltapäivällä starttasimme kohti Kilpisjärveä ja ILMAISTA yöpaikkaamme. Tämä ilmaiseksi meille luvattu 'vaatimattomampi mökki' oli meikäläisen mittapuun mukaan luxusta! mm lattialämmitys, takka, sauna, astianpesukone ym hienoudet...eläköön Raisa ja Raisan suhteet paikallisiin poromiehiin! tulet takkaan ja eiku makkaraa paistamaan kera jäätyneiden siiderien...koirien iltalenkki tehtiin Kilpisjärven kylän 'kartsalle' - ei mikään hassumpi maisemiltaan tämä iltalenkki...kylän viereisen Kilpisjärven pintaa peilaavat syksyisen tummassa illassa jylhät Saana ja Malla -tunturit!

Joskus kovakin jätkä heittäytyy sylihauvaksi!

Aamuvarhaisella starttasimme kohti Tromssaa, jonne on parintunnin matka rajalta ja mikäs sinne oli ajellessa kun keli oli kuiva pakkaskeli. Yleensä näihin aikoihin sataa taivaan täydeltä joko räntää tai lunta mikä tekee mutkaiset norskitiet hengenvaarallisen liukkaiksi...välillä tunnelma oli kyllä Thelma & Louise tyylinen siinä ajellessamme valtavien rotkojen ja vuorten puristuksissa.

Skibottenissa paluumatkalla

Raisa ja hurtat

Tuloksellisesti reissumme ei ollut kummonen. Raisan nahkoista Kamu hävisi sertin jääden PU2:ksi. Oona sai tylysti sinisen nauhan heti kättelyssä eikä Rastakaan menestyksellä paistattelemaan päässyt - tuloksena serbialaiselta Zoran Brankovichilta sileet avo 1/1. Tälle tuomarille Rasta oli ilmeisen pieni kooltaan ja voimaa liikkeiisiin hän jäi myös kaipaamaan. Avoimen luokan nartuissa toiseksi tullutta kookasta Anamma Nord Ciiri-Cyklonia puolestaan rokotettiin jäykästä liikkumisesta ja kevyestä turkista.Yhden ck:n tuomari kuitenkin jakoi briardeissa ja ROP-ruusuke ojennettiin tromsalaisen Kurt Salon Kråkeslottens Leopoldille, em nartun fawnille pojalle.


Roppikoira Leo taitavan handlerinsa kera

odottelua...ja minun HUIPPUhandleri!

Lunta oli vain kuurana maassa mutta vuorilla tietysti enemmän

"Matkailu avartaa aina" tuli Tikkaselta viesti Tromssaan..ja tähän yleensä jatketaan "ja varsinkin lompakkoa!" mutta tällä kertaa on todettava että halvalla päästiin. Dieselautolla ja ilmaisella majoituksella on toki osansa tässä 'halpuudessa' vaikka kyllä norjalaiset hinnoitella osaavat - kaikkialla hinnat oli suurinpiirtein yhtä mahtavia kuin paikalliset maisemat! Tosin me ei lähdettykään ostosmatkalle ja norjan kruunujakin vaihdoin vain 'kahvitarpeiksi'.

Loppujen lopuksi Tromssa on melkein lähinäyttely, sama matka tulee meiltä esim. Kokkolaan! Ja helpostihan tuonne pohjoiseen ajaa, muutama poronkusema ja olet jo kolmenvaltakunnan rajapyykillä!

Seuraavaa reissua jo suunnitellaan, tosin me Raisan kanssa mietimmä voiskohan nuo koirat jättää kokonaan pois reissusta, voihan koiranäyttelyyn lähteä ihan ilman niitäkin, vai mitä? Häh?

Talvi tuloo

Viime viikolla satoi sitten kertaheitolla koko syksyn lumet! Keskiviikkona lunta tuprusi vankan länsituulen vahvistamana reilut 20cm ja se niistä jälkitreeneistä vähään aikaan...me no like! :-(

Olin suunnitellut reenailevani sekä metsäjälkeä että peltotreeniä pitkästi lokakuun loppuun ja vasta marraskuussa 'talviteloille'. Hitsit, luontoäiti naureskeli minun suunnitelmille! Nyt jäämme odottelemaan saapuuko luvattu lämmin jakso antaen lumelle kyytiä vai oliko tämä sitten tässä eli pysyvä lumipeite. Nähtäväksi jää.

Hakua onneksi pystyy treenimään pienessä lumessakin, täytyy vaan tallata alue huolellisesti. Sallin kanssa on siirrytty kiintorullaan, joten vihdoin Gipsyn vanha norskipanta pääsi oikeaan käyttöön! Pienellä 'käsiavustuksella' (maalimiehen käsi maata vasten) kiintorulla löysi tiensä Sallin suuhun ja eiku menoksi. Lisäksi Salli on oppinut tekemään hienosti syviä tyhjiä pistoja, ehkäpä pitkä ja helppo 'pohjatreeni' suorapalkoilla on tehnyt tehtävänsä - maalimiesmotivaatio tuntuis olevan kunnossa. Umpipiiloja olemme ottaneet joka treenissä, sääli ettei mulla vieläkään ole kuvaa Topin rakentamasta 'mökistä' mutta yksi kuva löytyi syksyn treeneistä jossa Sallille eka kertaa otetaan umppari, tällä kertaa kertaa 'helppo' kevythäkki josta suorapalkkaus pallolla.

Piilo ja PALLO!!

Treeniporukan puutteessa olemme joutuneet käyttämään lapsityövoimaa! Raisan lapset Topi ja Tuuli ovat olleet monta kertaa maalimiehinä ja apuna alueen tallaamisessa. Saas nähdä kauanko nuoriso jaksaa...vai pitääkö värvätä uusia - Harri?

sitten tulikin talvi..

Joutsenet järven keskellä kiinnostavat...