Uusia tuulia

Friidut jäällä, sivistyneesti vieretysten..

Kotisivuni saivat Ystävänpäivän kunniaksi uuden ilmeen! Kiitos webmasteri Saanalle uusista, hienoista sivuista. Mitenkään paljon uutta sisältöä sivut eivät ole saaneet, koirille uutta tekstinpätkää ja esittelyyn muutama sana tulevaisuuden mahdollisesta briardkasvatuksesta ja haaveista.

Uusilta sivuilta on jätetty pois sijoitusnarttuni Senna. Minulla ei ole Sennalle jalostussuunnitelmia, joten tytskä siirtyy piakkoin Terhin nimiin ja Terhin omaksi 'kainaloiseksi'. Senna on vauhdikas ja iloinen tyttö, joka ei kuitenkaan kaikilta osin täytä jalostuskoiralle asettamiani vaatimuksia. Terhille neidossa riittää haastetta ja varmasti tulemme tulevaisuudessa näkemään paria pohjoisen leireillä ja miksei kokeissakin...;-) Tsemppiä treeneihin duracellpupun kanssa ja KIITOS yhteistyöstä!

Laskiaisen kunniaksi saimme - kuin tilauksesta- aivan upean keväisen kelin. Aurinko on ottanut yliotteen pohjolan talvesta ja kevät, ihana kevät saa tulla! Koirien kanssa olemme patikoineet pitkin poikin Järvirovan peltoja ja järven jäätä. Digipokkarille tallentui muutama hauska muisto jälleen kerran.

Tyttöjen välinen ystävyys on taas kerran ollut koetuksella..juoksun jälkeisissä hormoonimyrskyissä ovat kärttykaisat muutamaan kertaan räjähtäneet toisilleen. Joka ikinen kerta, tähän samaan juoksun jälkeiseen kätinään kyllästyneenä, vannon että Rastalta lähtee vehkeet ja mennyt juoksu oli takuulla sen viimeinen...heh, kumma että asioilla on tapana unohtua vuoden kuluessa..NYT olen pyhästi päättänyt että hiihtolomani aikana pikkusvedu lähtee leikkaukseen, ajan vaikka Rovaniemelle asti elleivät lähimmät eläinlääkärit leikkaa.

Salli löysi jäältä tyhjän öljykanisterin ja siitähän riemu repes.

Sitä sitten ylpeänä esiteltiin!

Välillä piti ehtiä myyräjahtiin..

Lumisukelluksen lopputulos!

Tokodebyytti

Salli ja ohjastaja palkintoineen

Talven tokokokeisiin oli tarkoitus ilmoitella molempia plikkoja ja alkuperäinen suunnitelma oli kahlata Rastan kanssa se vika (toivottavasti!!) aloykkönen heti ekasta kokeesta Kemijärvellä. Rastan tekaistua juoksunsa vaihdoin koiran Salli-mölliin, jolle en ole kauheasti edes tokoliikkeitä opettanut. Etukäteen tiesin että tuomari (Allu) on kiltti ja löysä eikä välttis kauheasti rango meidän selkeistä virheistä eli seuraamisen poikittamisesta ja edistämisestä, perusasennot on vinoja ja ja ..

Salli teki hyvän sarjan vaikka ihan kympillä en tyytyväinen olekaan. Seuraamiset oli huonoja, en vain osaa/löydä Sallille sopivaa moodia kokeeseen - tokossa en uskalla kauheasti nostaa patukalla tai pallolla ja puolestaan matalassa vietissä Salli alkaa helposti himmailemaan ja ennakoimaan. Tosin olen kisannut Sallin kanssa niin vähän että jospa se tästä kisakokemuksen myötä oikea moodi löytyis!

Tänään meidän sarja näytti tältä:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen kytkettynä 9 (vinot perusasennot ja liian edessä)

Seuraaminen taluttimetta 9,5 (samat virheet, hieman parempi)

Maahanmeno 10

Luoksetulo 10

Seisominen 10

Estehyppy 10 (Jeee!!)

Kokonaisvaikutus 10

yht. 196p 1.tulos KP sij. 1/8.

Kemijärvellä on kyllä mahtavat puitteet kisata. Lämmin urheiluhalli, jossa on ns. käytävämatot tokokehässä. Turhaan eivät kokeet ole saaneet lisänimeä 'villasukkatokot' - itsekin menin kehään sukkasillani! :-)

Koillis-Lapin kennelkerho on aikoinaan anoessaan urheiluhallista 'vuoroa', pyytänyt erikoislääkärin lausunnon siitä ettei pari kolme koiratapahtumaa (mm toko ja ryhmänäyttelyjä) vuosittain aiheuta allergikoille oireita. Halli siivotaan perusteellisesti tapahtumien jälkeen ja uskallan väittää että paremmin putsattu ja pölytön se on koirien ja koiraihmisten jäljiltä kuin ennen tapahtumia...

Sitäpaitsi Kemijärvellä on aina mahtavat palkinnot, tavanomaisten (sinallään hienojen) pokaalien ja ruusukkeiden lisäksi jaossa on säkeittäin koiranmuonaa, tänä vuonna kerhoa sponssaa Royal Canin.

Talven ajalle meillä on suunnitelmissa vielä muutama tokokoe, pitää arpoa kumman kaa - Täpinä-Salli vai Haihattelija-Rasta! :-)

Lämpimässä hallissa tuli ihan hiki!

Juoksemista

Gibbonmuorin talvinen poseeraus

Meillä on oikeat 'kiimaviikot' enkä tarkoita nyt Pajalan poikamiesten Römppäviikkoa tai Ylläksen turistien kuumia parinetsintä(tai -kadotus!) viikkoja. Vaan ihan oikeita koirien juoksuaikoja, jotka tänä talvena lomittuivat yhteen sumaan koko tienoon nartuilla.

Omassa laumassani ensin aloitti Salli, kuopukseni, joka juoksi joulun tienoilla, sitten yllättäen - kuin varkain- vanha muori tekaisi juoksunsa uuden vuoden tietämissä sotkien samalla suunnitelmat mennä yökylään Tikkaselle Kajaanin Tamminäyttelyn yhteydessä. Oishan ollut hemaiseva yövieras...ainakin Hunksin mielestä!

Eikä aikaakaan kun Rastakin aloitti tiheän merkkailun heti Kajaanin keikan jälkeen - juoksu silläkin! Luulis että lähitienoon uroskoirat ovat täpinöissään tämmösen haaremin keskellä, vaan nepä ovatkin yhtä lukuunottamatta kaikki eunukkeja eli kastroituja. Ja se ainoa 'pallillinen' poikariepu on omaa laumaani kohtaan niin arka ettei uskalla 200 metriä lähemmäs minun karvakoplaa.

Ihan hukkaan tuntuvat menevän tyttöjen tiheät merkkailut ja viestitykset- yhtään sulhoa ei ole pihapiiriin eksynyt eikä kyllä ole väliksikään. Veikko Huovisen hauskan romaanin Kylän koirat - tyylinen uroslauma kuseksimassa ja ulvomassa portaikossa tästä vielä puuttuiskin...

Kajaanin näyttelykeikan saldoksi jäi Gibbonin PN2-sijoitus ja ROP-veteraani. Kiitos Minna T:lle handlauksesta, muori pisti taas parastaan kehässä...*huoh*.

Galileon esitin itse ensimmäistä kertaa ja aikalailla levoton oli pikkupoika, pää pyöri ja ei tiennyt istuuko vai seisooko, paikallaan ehkä sekuntti ja taas ympäri...saldona urosten avoimen luokan EH3. Tuomari Päivi Eerola tuntui löytävän Leon kaikki virheet, eikä mikään ihme, sen verran surkeaa oli esiintyminen.

Leo poseeraa Sammaljoen maisemissa

kuva: Mariia Touronen

Pohjoisen näytelmissä tulee nyt pitkä talvitauko, keväällä ja alkukesästä on seuraavat näyttelyt. Nyt onkin hyvää aikaa keskittyä tokotreeneihin ja suunnitella tokokokeita!

Nyt on sitten JUOKSUaika!!

kuva: Jonna Niinikangas

Vuosi vaihtui

Rasta tähyilee järven jäällä pakkassumussa

Hippijengin blogi on potenut jouluähkyä. Vaikka en edes ole mikään jouluruuan ystävä saatikka muutenkaan mässäilyyn taipuvainen (paitsi karkkien!) niin aika laiskasti olemme joululomaa viettäneet. Voinee puhua jo menneessä aikamuodossa, koska huomenna arki starttaa ja palkkatyö kutsuu...seuraavaksi odotellaankin hiihtolomaa ja kevään aurinkohankia!

Uudenvuoden lupaukset jätin tällä kertaa väliin. Viimeksi luvatut sulivat kuin kevään lumet kesän kynnyksellä - karkkilakkoilu ei onnistunut eikä sen pitemmällä kuntokuurillakaan päästy leveilemään. Eli kunto on edelleen huono ja karkkia mässytetään harva se päivä. Jee, hyvä Minna..:-/

Vuodenvaihteen jälkeen toteutui yksi suunnitelma - saimme oman hallivuoron naapurikunnan Rohkihalliin. Me on sama kuin tämä oma pieni treeniporukkamme täältä Sieppijärveltä, Raisa ja nahkat, minun hippijengi, Ansku ja Satu Pessi valkkareineen, Jonna ja Kii sekä silloin tällöin vierailevana parivaljakkona Jenni ja Miro-perro. Ekat treenit oli tänään ja hyvin tuntui aika rientävän porukalla treenatessa. Omista mukana olivat Salli ja Rasta, joiden kanssa otin alo/avo tokoliikkeitä. Ensimmäisen treenikerran perusteella on todettava että paljon on tekemistä kontaktin ja suoritusvarmuuden kanssa. Likkojen päät tuntuivat kääntyilevän toisten tekemisiin ja palkkaamisiin. Uskon että varmuus toimia ja tehdä hommia kaikuvassa hallissa muiden koirakkojen seassa vaan paranee ajan kanssa. Olemme kyllä Rovaniemen aikoina paljonkin treenanneet porukassa mutta omalla tutulla ulkokentällä, hallista näillä poloisilla ei ole juurikaan kokemusta.


Ensi kerralla yritän saada kuviakin treeneistä.
Sitä ennen pistäydymme loppiaisreissun Kajaanissa tamminäyttelyn merkeissä, kehään on ilmoitettu Galileo ja Gibbonmuori. Katsotaan kehtaanko puunata Gipiä kehään vietäväksi, yli 10-vuotiaana se pääsee ilmaiseksi näyttelyihin joten helppoa olis jättää se poiskin...Let's see.

Me käymme joulun viettohon...

Koulun joulutohinat on takana, kuusijuhlat vietetty ja evankeliumit luettu. On aika rauhoittua ja levätä. Vuoden pimeimpään aikaan olemme koirien kanssa heittäneet lenkkimme lähes aina pimeässä tai ainakin hämärässä. Nyt joululomalla on vihdoin aikaa nauttia talvesta päiväsaikaan, hiihtolenkkejä järvenjäällä, patikointia jäätyneillä jänkillä ja kelkkareiteillä peltojen laitamilla. Tottistreeniä koirille en ole vielä jaksanut suunnitella edes teoriassa, odotetaan vuoden vaihtumista ja tammikuuta jospa se sieltä tupsahtaisi viimein- treeni-into!

Messukeskuksen tupla-intti näytelmiin ei sitten tullut lähdettyä, koulun joulukiireet eivät mahdollistaneet yhdenkään ylimääräisen vapaan ottamista, joten turhan kiirus ja raskas reissu olisi tullut täältä Helsinkiin ja takaisin.

Galileo edusti 'meitä' Messarin kehissä molempina päivinä - eikä huonosti ollenkaan! Leo oli sekä lauantaina että sunnuntaina avoimen luokan ERI2. Todella hieno comeback lähes 1,5 vuoden näyttelytauon jälkeen. Itse uskon että Leo tuosta vaan paranee, 3-vuotias briarduros on monesti vielä 'poikanen' ja varsinkin Leo tuntuu olevan 'hitaasti hyvää tulee' tyyppiä.

Leo kehässä Manen kanssa kuvat: Harri Puranen

Pakkasia on pidellyt, mittari on huidellut lähes -30:ssä useana päivänä, joten vaikuttaa että sydäntalvi on tullut. Muutamina pakkasiltapäivinä olemme saaneet ihailla upeita kaamoksen värejä auringon laskeutuessa horisonttiin. Kaunista ja tunnelmallista, maisema on jo sinällään kuin postikortti kera kolmen kuurapartaisen karvakuonon.

Me hiljennymme joulun viettoon näissä sinipunaisissa maisemissa ja toivotamme kaikille blogin lukijoille tunnelmallista joulua.

Sininen hämärä

Minun joulu on sininen. Lapsena se oli tietysti pukinpunainen mutta nyt ehdottomasti sininen. Tämä marras-joulukuun aika on kaikkein pimeintä aikaa näillä leveyksillä, aurinko näyttäytyy vain hetken aikaa välähdyksinä puiden latvustoissa ja arkisina työviikkoina et ehdi huomioida sitäkään vähäistä hetkeä.

Vuosi vuodelta olen oppinut enemmän pitämään tästäkin ajasta - ihanasta sinisestä hämärästä. Valoa on vähän ja hämärä 'leijailee' iltapäivän viimeisinä tunteina puiden takaa ja vaarojen laitamilta saaden aikaan taianomaisen sinisen hetken. Toki tämä sinisyys ei tule esille jos maassa ei ole lunta, onneksi sitä on meillä riittänyt lokakuun alkupäivistä lähtien.

Koiralauman kanssa olen jo muutamaan otteeseen kaivanut sukset varastosta ja hiihdellyt pikku lenkin järvenrannan tuntumassa. Jäälle olemme uskaltautuneet muutaman rohkean kelkkamiehen perässä, tosin ihan siinä rannan tuntumassa..uhkarohkea ei saa olla!

Sininen hetki jäällä

Kummityttöni Suvin joululevy on saanut tämmöisen 'vähemmän jouluihmisenkin' tunteet pintaan ja toki joulutunnelmaan pääsemistä auttaa koulun alkava joulutohina. Oma luokkani (6.luokka) sai esitettäväksi koulun joulujuhlassa jouluevankeliumin, joten jälleen on kaivettava esille Raamatusta Luukkaan evankeliumin luku 2. " Ja tapahtui niinä päivinä että keisari Augustukselta kävi käsky..." Niin nostalgista..vai mitä. Tosin meidän luokan pojat uhkuivat intoa esittää juhlan kevennyksenä rap-versio Petteri Punakuonosta..hmm..saas nähdä mikä show siitä tulekaan! :-D

Viimeaikaisiin keleihin sopisi kyllä parhaiten Juicen 'Sika' -biisistä pätkä "Jouluruuhkassa ihminen sokkona ryntää kadulla adventtisohjoa kyntää" - sen verran sohjoiset ja märät ovat kelit olleet. Toisaalta tällä hetkellä, ensimmäisen adventin kunniaksi, meillä sataa taas puhdasta uutta lunta. Ihanaa!

Sininen on Suvinkin joulu

Boreabrie

Kennelnimi. Siinä se nyt on mustaa valkoisella. Boreabrie on minulle juuri FCI:stä myönnetty kasvattaja eli kennelnimi. Monta monta vuotta sitä pyöriteltiin ja tuskailtiin, sopivaa nimeä siis. Kasvattajanperuskurssi tuli käytyä ajat sitten Pellossa mutta tuon peijakkaan nimen keksiminen OLI hankalaa! Seuraavat nimet pääsivät loppusuoralle eli siihen neljän joukkoon jotka nimesin hakemukseen.

1. Waudeville 2. Boreabrie 3. Cahpaidas 4. Hippijengin

Ensimmäisen ehdokkaan tapaisia nimiä oli FCI:n jo olemassaolevien kennelnimien listalla useampikin mutta ei tietenkään aivan samaa, sieltä taisi löytyä mm Vaudreville jne. Joten nimen samankaltaisuus jo olemassa olevien nimien kanssa oli tiedossa ja 'hylkyhän' sieltä tuli eli en saanut ykköseksi asettamaani nimeä vaan tuon toisena olevan.

Sinällään ihan sama, jokainen noista neljästä olis mulle passannut.

Boreabrie-sana ei tarkoita varsinaisesti mitään. Boreas on muinaiskreikkaa ja tarkoittaa pohjoistuulta. Yleensäkin borealla viitataan 'pohjoiseen, pohjoisesta' ja brie taas viittaa vahvasti briardiin eli brienpaimenkoiraan. Rotuhan on kotoisin Brien maakunnasta Ranskasta. Ja jos joku on pohjoisen briardharrastaja niin minä!! täältä raukoilta rajoilta sinnikkäästi yrittäen!

Tulevaisuudessa harrastamme ja kasvatamme rotua nimeltä brienpaimenkoira eikä suinkaan briard...ensi vuoden alusta lähtien rotumme nimi muuttuu Suomen kennelliiton päätöksellä brienpaimenkoiraksi. Ihan vastaavan nimimuutoksen on läpikäynyt mm. beauceron, josta tuli beaucenpaimenkoira.

Monet kerrat minulta on kyselty - Mitä rotua koirasi ovat? Vastaus 'briardeja' on herättänyt lähinnä lisäkysymyksiä ja ihmettelyjä, johon olen monesti tarkentanut 'ranskalainen paimenkoira' jolloin kyselijä on saanut vastauksensa - paimenia siis. No, sitä en tiedä vastaako brienpaimenkoira yhtään 'briardia' paremmin näihin kyselyihin, nimessä pitäisi esiintyä maan nimi jotta ihmiset osaavat 'sijoittaa' rodun jonnekin. Miten helppoa onkaan vastata vaikkapa 'kroatianpaimenkoira' vaikka rotu on monta kertaa harvinaisempi kuin omani, se varmasti osataan sijoittaa Kroatiaan. En usko että malinois tai laekenois kertovat monellekaan tavan taplaajalle mitään mutta belgianpaimenkoira kylläkin!

Gipin J-pennut kesällä 2006

Se, kasvatetaanko kennel Boreabriessä yhtään briardpentuetta jää nähtäväksi...suunnitelmia on toki mutta toteutuvatko ne koskaan tai ainakaan lähitulevaisuudessa, näyttää ja määrää sitten aika ja rahkeet. Yhden pentueen kaverini kennelnimelle kasvattaneena, tiedän homman hyvät ja huonot puolet joten mitään turhan 'romanttista' kuvaa en todellakaan itselleni maalaile.

Naamijoen varressa marraskuussa