Kesän näytelmiä

kuva: Minna Saarimaa

Pohjoisen perinteiset kesänäyttelyt on käytynä eikä yhtään hassummilla tuloksilla. Juhannusnäyttelyssä meiltä oli kehässä vain vanha muori Gibbon, joka sai lievän ontumisen vuoksi evan. Gipin vanha anturahalkeama ei tykännyt yhtään Rovaniemen kehien sepelialustasta.

Heinäkuussa on perinteisesti Oulun kaksipäiväiset Inttinäytelmät ja sinne suuntasimme puolestaan Rastan kanssa ihan molempina päivinä.

Rastan pohjavillat on hukkateillä tai oikeastaan Sieppijärvessä! Sen verran paljon on uitu ja polskittu tänä kesänä - uikkareissa tietenkin tuumii niukkaturkkinen sveduneitomme. Todella tyytyväinen olen viikonlopun saldoon. Lauantaina Hassi Assenmacherin kehässä avo ERI2 PN3 ja vika sertti! Sunnuntaina pyörähdettiin portugalilaisen Diego Ramalhon kehässä tuloksella avo ERI1 PN2 VACA joka vahvistuu CACIBiksi! Kiitokset handlereille Sirulle ja Merjalle! Rastan osalta kesän näyttelytavoitteet jopa ylittyivät!

Rasta lauantain kehässä Sirun kanssa

Ja sunnuntaina Merjan kanssa

kuvat: Minna Saarimaa

Kemin KR näyttelyyn ilmoitin muorin vetskuihin ja Sallin käyttöluokkaan. Raisan kanssa treenasimme viikolla Sallin esiintymistä ja pikkuhiljaa Sallikin suostui kunnolla liikkumaan 'vieraan' handlerin kanssa. Varsinaisesti Raisa ei ole mikään vieras Salkille mutta kuten kaikki minun koirat - kovasti minun perään ja haluton liikkumaan poispäin minusta. Kemin aikatauluista huomasimme nahkacollieiden ja briardien menevän aikalailla päällekkäin joten riskinä oli ettei Raisa ehdi esittämään minun koiria. Onneksi ehti juuri ja juuri ja sai viedä Sallin kehään. Gibbonin saimme verryteltyä Jennan (veljentyttö ja minun apukätenä Kemissä) suht hyvälle mallille mutta jätimme kuitenkin handlauskiireiden vuoksi kokonaan pois kehästä.

Käyttöluokassa Salli sai kuin saikin romanialaiselta tuomarilta Robert Bambachilta ERIn ja sijoittui vielä PN-luokassa toiseksi saaden varasertin! Hih, eikä arvosteluun kirjattu mitään väristä, meidän kompastuskivestä... :-)

Ruusukkeiden kera :-)

Suomen Briard ry:n jalostustoimikunnan ohjesäännön mukaan jalostushyväksyntään yksilöltä vaaditaan kolme laatuarvostelua yli 15kk ikäisenä ja Sallilla on nyt vasta kaksi...ei auta kuin katella tälle syksylle tai ensi talvelle vielä yksi näytelmä jottei tule keväällä paniikki jos ja kun Sallin pentusuunnitelmat etenevät ja toteutuvat..

Toki pentueen voi toteuttaa ilman jalostushyväksyntääkin, mutta silloin pentue ei pääse yhdistyksen pentuvälitykseen, mitä itse pidän tärkeänä.

Heinäkuu vetelee viimeisiään ja pikkulikoilla, Rastalla ja Sallilla, juoksut lähestyvät..ilmassa on jo hormoonien aiheuttamaa sähköä ja lenkillä ei kaksikolta vauhtia puutu. Kovasti on suunnitelmissa treeniä treenin perään jotta eivät ihan unohdu pelkkiä tienvarsia merkkailemaan.

Salli ja palkka - Riitalta ja Herkolta saatu 'Rutkula-jäniksenraato'!

Kiitos Riitta & Hercules!...voi tätä piippausta...

Los Invalidos

Meneillään oleva kesä (ja kevät!!) on ollut Sallille epäonninen. Keväällä ensin hengenvaarallisesti oksa keuhkoihin ja nyt kesän myötä on Sallia vaivanneet kynsi - ja tassuvaivat. Ensin vaivasi repeytynyt etutassun kynsi. Pitkään vanha, tyvestä haljennut kynsi siinä sinnitteli ennen kuin irtosi lopullisesti ja uusi vahva kynsi pääsi kunnolla kasvamaan. Kynsivammasta toivuttuaan pääsimme treenaamaan muutaman kerran kunnolla, kunnes taas kinkattiin.
Tällä kertaa takajalkaa, takatassua ja siinä yhtä aristavaa anturaa.

Eilen koko lauma lähti Lohinivantiellä jolkottelevan poron perään ja siinä spurtissa asfaltilla repeytyi kipeästä takatassun anturasta lopullisesti palanen irti ja koira oli kotiin palatessaan kolmijalkainen... :-(

Kokemuksesta tiedän että tämänkaltaiset 'asfaltin polttamat' anturavammat paranevat hitaasti, joten saan unohtaa treenit Sallin osalta seuraavat pari viikkoa.

Rastan kanssa olemme treenanneet peltojälkeä ahkerasti , ainakin siihen asti kunnes pellot alkoivat olla puolimetrisessä heinässä ja rehussa. Parina viime päivinä on paikallisten maajussien traktorit pärränneet lupaavasti - jee, rehunteko on alkanut ja kohta päästään taas peltojälkeilemään!

Itseasiassa tämä 'treenikatkos' näinä aikoina tulee ihan hyvään saumaan. Metsät, pihat, pk-kentät jne ovat TÄYNNÄ kiusallisia kesäystäviämme, itikoita ja mäkäräisiä, joista varsinkin viimeksi mainitut ovat koirille todella kiusallisia. Mäkärät tunkevat turkin alle, häntään, paljaaseen vatsanalukseen ja purevat veripaukamille. Kotona sen huomaa miten paljon koirat niitä 'salakuljettavat' sisälle - hetken kuluttua ikkunat ovat täynnä mustia pikkusiivekkäitä. Onneksi ne eivät pure eivätkä viihdy sisätiloissa vaan lentävät ikkunaan kuolemaan.

Olen kokeillut monia 'myrkkyjä' näitä viheliäitä vastaan ja nyt parina kesänä olen tyytynyt pelkkään Sekteriin, eläinten hyönteiskarkotteeseen. Suihkaus kaulasta hännäntyveen ja vatsan alle ja tilanne helpottuu pariksi tunniksi...koirat tosin tulevat tästä ihan sekopäisiksi, suihkuttelun jälkeen ne syöksyvät pyörimään nurmelle tai varvikkoon.. :-/

Väkevä haju todennäköisesti saa ne 'hulluiksi' ja jopa kuolaamaan vahvasti, joten tätä myrkkyä en suosittele käytettävän jälki- tai hakutreenien yhteydessä, vaikutusta hajuaistiin ei ole tutkittu mutta uskoisin jotain haittaa siitä olevan.

Bayvantic on tosi tehokas, itseasiassa oman kokemukseni mukaan markkinoiden paras suoja lentäviä hyönteisiä vastaan. Mulla vaan koirat uivat kesäisin lähes päivittäin, joten kastuminen vähentää aineen tehoa merkittävästi eikä pakkauksen hinta (57egeä /neljä putkiloa) houkuttele hukkaamaan kallista ainetta järvivesiin!

Joten ei auta kuin kestää ja odotella heinäkuun loppua ja hyönteisten selkeää vähenemistä...keskikesä on oikeastaan kamalaa aikaa - ainakin lappilaisen koiraharrastajan näkökulmasta!

Tuulisina kesäpäivinä rantatie kukkaniittyineen on ihana paikka...

Hakukauden korkkaus

Eilen oli kauden ensimmäiset (vasta!!) hakutreenit. Kevät oli kuin olikin meillä kaikilla niin hektinen ja kiireinen ja sitä kiirettä on tuntunut riittävän kesäloman alkuviikoillekin. Joten vasta nyt päästiin treeneihin käsiksi. Meitä oli kaikkiaan neljä koiraa ja ohjaajaa, Salli, valkkari-Pessi, Oona-nahka ja uusi tulokas lapinkoira Riska & Inga. Treenasimme Ylisenvaaran radalla joka on profiililtaan helppo ja siinä näkee koiran työskentelyn hyvin.

Kolmantena koirana radalle pääsi Salli, joka liikkui mielestäni tosi vaisusti ja eteni pistoilla suht hitaalla temmolla. Illalla huomasin että Sallin etutassun kynsi, jo aiemmin haljennut, oli lähestulkoon irtipoikki. Voi kökkö, toivotaan että se vanha päällyskynsi siitä piakkoin irtoaisi, koska sieltä alta kasvaa jo uutta vahvaa kynttä. Siinä kuitenkin syy eiliseen vauhdin puutteeseen ja tämänpäiväiseen vaisuuteen.

Sallin kanssa otimme rohkeasti kiintorullalla heti ekoissa treeneissä - kaava oli hyvin muistissa ja rulla löysi suuhun paljon helpommin nyt kun rintakarvat ovat ohuemmat keväisen operaation ja karvanajelun vuoksi. Viime syksynähän Sallilla oli ajoittain vaikeuksia saada rulla itsenäisesti suuhun paksun turkkinsa takia. Minun norskirullassa säädöt ovat 'suurimmillaan' joten tuon löysemmälle rullaa ei enään saa. Pitäis tilata numeroa suurempi rullapanta tai värkätä itse oma norskintekele.

Ensi viikolla jatkamme haun merkeissä, toivotaan että repsottava kynsi on irronnut kokonaan ettei tarvitse sen takia treenitaukoa pitää. Koskaan aiemmin ei ole tarvinnut eläinlääkärille kynsivammojen takia mennä - toivotaan ettei nytkään.

Ansku ehti nappailemaan treenien ohessa muutamia kivoja tilannekuvia - kiitos!

Riska ja Inga

Työ on tehty - Riskaa 'hymyilyttää'

Oonalle aloitettiin haukku-ilmaisut

Salli keskilinjalla

"Ukko"

Sinne män!


Rulla suussa!

Palkka!

Kaikki kuvat copyright: Anna-Leena Nordberg

Jälkikokeiluja

Ihan kokeiluksi meinaan meni Sallin eka kolmosen jälkikoe. Eipä yllätä, ettei kesäloman eka viikko pelkästään riittänyt korjaamaan jo olemassa olevia puutteita, saatikka kouluttamaan lisää vaativuutta nimenomaan jäljen osalta. Juu, siihen vaaditaan kyllä koko loma - joten seuraavat kolmosen kokeilut tehdään Sallin kanssa syksymmällä.


Tänään aloitettiin taas tottiksella ja me jo ekassa parissa...Salli aloitti rauhallisella paikallamakuulla, jee, hyvin pysyi vaikka emäntä lampsi näkösuojaan kyyhöttämään. Siihen ne erinomaiset suoritukset sitten loppuivatkin..*huoh*. Ennen omaa suoritustamme Salli ehti kuulemaan ja näkemään tottisparimme 'eteen' huudot ja soppa olikin valmis. Seuraamisessa tuli väljyyttä koiran edistäessä ja katse naulittuna kohti 'eteen-palkkaa', vasta ekan täyskäännöksen jälkeen Salli oli taas kartalla. Jäävissä liikkeissä ei tullut asentovirheitä mutta törkeän huonolla aloituksella (seuraamisella) kaikki...Jokaisessa noutoliikkeessä varasti ja luovutti seisten kapulaa mälläten. Mutta hyppäs metrisen mennen tullen!! Eteen lähetyksessä ei sitten mitään hetsauksia tarvittu, sinne se sinkos kuin ohjus palloaan etsimään eikä tietenkään totellut maahan-käskyä, eikä vielä toistakaan...istui kuiten. Lopussa kun lähestyin siirtyäkseni koiran sivulle karkas Salli suunapäänä pusikkoon oletettua palkkaansa etsimään. Joten puutteelliseksi meni tämä vika liike. Loppupisteet 77p ja päätin jatkaa maastoon kerran sinne kaikki pääsivät - ei tullut tottiskarsintaa, koska koiria saapui paikalle 14kpl ja 15 parasta pääsi maastoon.


Maastopäivä alkoi esineruudulla. Sitä me olemme viimekertaisen katastrofin (nolla esinettä) jälkeen eniten treenanneet. Ruutu oli kuivassa varvikossa ja tällä kertaa höystettynä reiluilla tuuliavuilla. Salli liikkui ja irtosi ruutuun upeasti ja toi suht nopsaan kaksi ensimmäistä esinettä, lapsen sandaalin ja kännykkäkotelon. Kolmannen löysi takakulmasta ja lähti tuomaan lupaavasti kunnes pudotti sen ja ei ottanut uudelleen! Kutsuin Sallin luokse ja lähetin hakemaan - ei hakenut, ei sitten millään. Sinne jäi aurinkolasit..oliko kovat muoviset lasit liian 'vieras' esine vai mikä tökki ? No, taas tiedetään mitä pitää ottaa esinekassiin harjoitusesineeksi - aurinkolasit! Niitä muovisia halpisversioita mulla kyllä riittää...


Esineiden jälkeen olikin päivän päättävä jälkiosuus. Me saimme arvonnassa jäljen nro 7, jonka jana oli jyrkässä vaaran rinteessä. Janalla Salli otti kaksi kertaa 'väärän jäljen' eli itsepintaisesti pyrki oikealle n 20m-30m etukrepiltä. Varsinainen jälki leikkasi janan lähestulkoon viidessäkympissä ja sieltä sitten takajäljen kautta vihdoin oikeaan suuntaan. Alku oli vaikea, Salli edelleen pyrki alemmas 'väärille jäljille' jotka johtivat kohti metsälampea. Oikea jälki kulki eteenpäin n. 200m kunnes tuli eka keppi. Kepin jälkeen oli piakkoin kulma ja toinenkin, piikki ja ilmeisesti toinenkin piikki ja tässä kohtaa ohjaaja sekä koira putosivat kartalta ja aikamoisen sähläämisen ja söherryksen jälkeen hyydyimme molemmat. Onneksi löysimme tielle ja takaisin autolle. Paluumatkalla tielle pudotin kännykkäni metsään, joten palasimme sitä hakemaan ja löysimme! (Huh!)


Myönnettävä on ettei Salli ole koskaan harjoituksissa ajanut yli 600m :n jälkeä, piikkejä sensijaan olemme useampaan kertaan harjoitelleet mutta kestävyyttä puuttui tänään kuivassa ja tuulisessa kelissä. Harjoitteluun siis täyspitkiä kolmosen jälkiä vaihtelevassa maastossa.


Onneksi on loma ja paljon aikaa! Jälki -ja tottistreenien lisäksi meillä on tarkoitus aloittaa hakutreenit omalla pikku porukallamme. Taas tietää missä kesäillat vietetään, mukavassa seurassa metsäteiden varsilla!





Hakua? - YESS!

Vaikeuksien kautta voittoon

Näin voisin sanoa nyt. Sallin huhtikuisen onnettomuuden aikoihin, kun koko koiran henki oli vaakalaudalla, en uskaltanut edes haaveilla treeneistä saatikka koetuloksista! Salli kuitenkin toipui nopeasti ja tässä ollaan - koulutustunnus JK2 taskussa! Uskomatonta.

Viime viikkojen treenit jäivät pakostakin vähälle, työkiireet painoivat päälle ja iltasella hädin tuskin ehti koirat lenkittämään. Eilinen koulari tulikin pitkälti viime kauden "pohjilla", viime kesänä ja syksynä treenasin paljonkin mutta emme saaneet koepaikkaa jälkikakkoseen joten koetulos jäi saavuttamatta.

Eilinen koe alkoi tottelevaisuudella - piti olla karsinta eli 10 parasta tottiksen perusteella maastoon, mutta avokoirakoita oli ilmoittautunut vain kuusi joten kaikki pääsivät ilmanmuuta maastoon. Onneksi - sillä Sallin tottispisteet olivat luokan huonoimmat joten kovemmassa kisassa olisimme armotta tipahtaneet...kauttalinjan Sallin tekemisessä näkyi reenin puute ja semmosen suunnitellun hyvän treenin puute. Suurimpina virheinä istumisessa väärä asento (seisoi) ja kallis hyppynoudon (-15p) epäonnistuminen. Meillä on aivan liian vähän hyppyreeniä alla, pitää hyppäyttää paljon, jotta koiralle tulisi rutiinia ja ponnistustekniikka muistuisi mieleen. Talven ja kevään aikana olemme treenanneet vain tokohyppyä, joka on aivan eri liike vaativuudeltaan. Onneksi tilanne on nyt korjattavissa kun omat pk-esteet ovat käytössä ja edessä häämöttävällä kesälomalla on ennenkaikkea aikaa touhuta koirien kanssa. Tottiksesta pisteitä lopulta ihan mukavasti 81p.

Tottiksen jälkeen suuntasimme jälkimaastoihin. Saimme arvonnassa jäljen nro 4 ja sinne sitten pölyävän hiekkatien varteen jäimme odottamaan tuomaria. Maasto oli kuivaa pallerojäkälää kasvavaa kangasmetsää, joten hyvältä näytti. Tosin arvelin 1km:n mittaisen avojäljen takuulla kieppaavan jonkunsortin suopläntin kautta, joten vaihdoin saappaat jalkaan.

Janalta Salli nosti jäljen epävarmasti ja pysähtyikin kerran katsomaan taakseen ikäänkuin vahvistusta pyytäen. Jouduin antamaan toisen etsi-käskyn ja etenin samalla liikaa koiraan 'kiinni' josta pistemenetys -4p. Ensimmäiselle kepille jäljestys oli nihkeää ja epävarmaa, onneksi rytmi parani ja koiran itseluottamus vahvistui jäljen edetessä. Kaikki kulmat Salli selvitti hienosti ja eteni aivan jäljen päällä ja paikoin pystyin itse jopa havaitsemaan jäljenpolkijan saappaan kuvan varvikossa...Kolmannen kepin jälkeen jälki kävi kuin kävikin märällä suolla ja pari vetistä ojaakin jouduimme hyppäämään yli. Tarkan jäljestyksen päätteeksi mulla oli kuusi keppiä taskussa, jokaisen kepin Salli ilmaisi itse - kiikutti niitä innoissaan mulle lihapullapalkan tiedostaen! Jäljeltä pisteitä 166p.

Jäljen jälkeen suunnattiin esineruutuun. Ruutupohja oli vanha, parinvuoden takainen SM-ruutu, kumpuilevassa ja osittain märässä suopursuvarvikossa ja lähetyssivu tietysti koko ruudun kauheimmassa ryteikössä. Kuumassa ja seisovassa kelissä ei juurikaan tuulesta saatu apuja joten esinesaldo jäi kautta linjan vaisuksi. Kymmenestä koirakosta vain kolme toi esineen tai kaksi..meille saldona nolla eli zero points. :-(

Salli irtosi ja etsi tehokkaasti noin puolet ruudusta mutta väsähti lopussa ja varmaan paineistuikin kun ei esineitä noussut...treeniä tähänkin lisää ja vaikeustason nostoa ilmanmuuta - olen treenannut ihan liian helpoilla pohjilla.

Loppujen lopuksi jäi tosi hyvä fiilis, loppupisteet 247p 2-tulos ja JK2 sij. 5. Samalla lunastimme "pääsylipun" jälkikolmoseen eli voittajaluokkaan, jossa varsinaisesti osaaminen vasta punnitaan!

Salliin olen niiiin tyytyväinen, se on niin rehellinen koira, antaa aina parastaan ja yrittää ja pinnistelee loppuun asti. Pitkän päivän päätteeksi kun illalla kotiuduimme, hyppää se auton takaluukusta, ryntää yhdelle monista palloistansa ja riekkuu ympärilläni pallo suussaan - heitä heitä, pelataan, leikitään! ja kun en millään jaksa enkä ehdi, jää se pettyneenä makoilemaan pallo suussaan "Kun ei taaskaan olla mitään tehty" ilme karvaisella naamallaan! Ihme energiapakkaus! :-)

Trooppinen tuulahdus

Toukokuinen helleaalto valtasi Pohjolan perukan ja vei lumet mennessään ja sitähän tässä ollaan odotettu kuin kuuta nousevaa, lumien sulamista viimeisiltäkin metsä -ja pihaplänteiltä. Omalla pihallani se tietää työtä ja työtä..mutta kivaa sellaista, haravointia, kukkapenkkien siivoamista, pensaiden leikkuuta ja siistimistä. Kaikki 'raakaa' työtä mutta siitä mie tykkään! Ulkohommista, olisin varmaan onnellisimmillaan metsurin ammatissa...

Luonto on herännyt huimaa vauhtia ja todellakin herääminen sai nostetta viikonlopun lukuisista ukkossateista ja +25'c päivälukemista. Ensi viikolle on luvannut samanmoista keliä. Oikein tympäsee ajatuskin pitkästä työviikosta luokkahuoneessa neljän seinän sisällä, siihen päälle kaikenmaailman palaverit ja arght vauhdilla lähestyvän luokkaretken viimehetken työstäminen. Kaikkeen sitä heikkoina hetkinä tulee luvattua...

Sen verran työkiireet ovat viime aikoina painaneet päälle, että surutta peruin jo yhden tokokokeen, viikonlopun jokainen hetki tuntui olevan buukattuna joko pihahommiin tai 'siisteihin sisähommiin' kokeiden korjaamisiin ja seuraavien viikkojen suunnitelmiin. Plääh.

Sallille olen maksanut yhden pk-kokeen jo hyvissä ajoin huhtikuussa, ennen äksidenttiä ja nyt, koiran ollessa täysin entisensä, olen päättänyt lähteä kokeeseen. Hyvin vähällä treenillä ja hyvin realistisilla odotuksilla. Totuus on, että jälkikokeeseen on vaikea saada koepaikkaa ja tässä kevään kokeessa on sentään mahdollisuus yrittää tulosta - tottiskarsinnan perusteella 10 maastoon.

Tottista on otettu päivittäin, kotipihalla. Jääviä liikkeitä muistuteltu mieliin ja noutoja, niitä himskatin noutoja. Mälläämistä esiintyy paljon enkä ehdi siihen nyt puuttumaan, mäklätköön kapulaansa! Metrinen este ja A-este ovat uinuneet ruususen unta Ylisessävaarassa ja tänään sain aikaseksi ajella sinne päin tilannetta katsastamaan. Ja älä mitä - kenttä (itseasiassa heinäpelto) oli täysin kuiva ja esteet napottivat siellä tukevasti auringon paisteessa. Mahtava juttu, nyt täytyy joka päivä ajella kentälle treeneihin, noutoja, hypyt ja eteenlähetys ensisijaisena treenauksen kohteina. Hah, tuleekohan meille kiire.. :-/

Meidän esteet Ylisessävaarassa

Jäljen osalta otan vain janatreeniä ja muutaman kapulan ilmaisun pikkujälkineen. Esineitä olemme jo muutamaan otteseen reenanneet, työn alla ovat nyt nopeat palautukset. Salli tekee kovasti töitä ja irtoaa ruutuun hyvin mutta löydettyään esineen ei malttaisi tuoda sitä vauhdilla minulle - outo ongelma, koskaan en ole omien koirieni kanssa tämmöiseen törmännyt!

Varsin pk-painotteinen viikko siis edessä, tietää missä illat viettää, Ylisessävaarassa tai Mustaselässä. No se onkin varma kesän merkki kun Uusitalon auto tönöttää metsätien varressa parkissa. Palveluskoiraharrastus on mahtis juttu!

Salli ja pallo - mahtikaksikko!

Elämä voittaa

Viimeiset kaksi viikkoa ovat menneet toipilaan hoidossa ja tarkkailussa ja lähinnä liiallisen vauhdin rajoittamisessa. Salli on ihan entisellään, näin voin sanoa. Remmilenkitystä jaksoin vajaan viikon ja koska potilas vaikutti niin toipuneelta ja 'paineistuneelta' tyhjänpäiväisiin kävelylenkkeihin - palasimme normaaleihin vauhtilenkkeihin metsiin ja rantatielle. Tikit on poistettu jo viikko sitten ja antibiootit syöty...reikä rinnassa on parantunut hyvin lukuunottamatta kudosnesteen kerääntymistä joka tosin sekin on vähenemään päin. Nestepatti on puolet pienempi nyt kuin mitä esim. viikko sitten.

Tänään kävimme koirien kanssa päivälenkin Mustaselän maastossa, toteamassa vain että pitkin tienviertä ja paljolti metsässäkin on vielä runsaasti lunta. Onneksi Käkivaaran etelärinteet ovat sulat, joten sinne tein kevään ensimmäisen 'täysimittaisen' esineruudun. Ensi viikolla päästään jo janatreeneihin ja jatkossa jo jäljellekin - sen verran lämmintä säätä on luvannut tuleville viikoille! Hienoa! Loputkin lumet saa kyytiä!

Näitä hiekkateitä meillä riittää...

Muutama koepaikkakin on jo varattuna, joten kyllä tässä on pakkokin kaivaa vermeet naftaliinista ja suunnata maastoihin. Pk-esteiden treenaus on vaikeimman takana, esteet ovat vielä lumen alla Ylisessävaarassa mutta toivotaan että ne pian sieltä 'vapautuisivat'.

Nyt uskallan jo täysillä suunnitella alkavaa kesää ja koekautta. Ainoastaan näyttelyhaaveet saamme Sallin osalta haudata tältä kesältä, eturinta paljaana ja kyljet ajeltuna ei viitti kehissä pyörähtää. No, pitänee ilmotella kesän näytelmiin Rastaa, vaikka sen viimoisen sertin metsästykseen.

Rasta esinetreenien jälkeen

Sallin osalta uskallan taas suunnitella ja haaveilla tulevaisuuttakin ja mahdollista ensi kevään pentuetta..sen verran tämä äksidentti säikäytti että kaikki suunnitelmat pistettiin jäihin ja tärkeimmäksi asiaksi nousi koiran henkiin jääminen ja toipuminen, nyt voidaan jo huokaista helpotuksesta - Salli on täysin terve ja toivottavasti seuraava visiitti Akuuttiin on 'arkinen' silmäpeilaus! ;-)

Lämmin kevätpäivä pistää läähättämään - Salli ottaa aurinkoa!