Tokokokeessa

Tänään oli Rastan kolmas alokasluokan tokokoe ja takuuvarmasti huonoin sellainen!Koe oli Rovaniemellä ja tuomarina vanha tuttu Olavi Pajala Oulusta, tunnetusti ei mikään 'joulupukki' tuomari - joten mitään ei takuulla saisi ilmaiseksi.

Koe alkoi aamusta alokasluokalla ja Rastalla numero 1. Paikallamakuu oli mahdotonta autolle pälyilyä ja piippaamista (eikä asiaa tietenkään yhtään auttanut parkkipaikalla autossa möykkäävät Gipsy ja Salli... ) reiluilla 'vartalokäskyillä' höystettynä sain koiran maahan ja kyllähän se siellä pysyi mutta sivulle nousuun tarvittiin toinen käsky joten pisteet ropisivat...

Kautta kokeen Rasta oli ihan liian levoton ja keskittymiskyvytön, teki kaiken 'sinne päin' ja se näkyi roimasti pisteissä. Seuraamisen kauniista kontaktista ei ollut tietokaan vaan koira joko humputteli liian edessä tai teki aivan liian laajat käännökset.Tuomari moitti vielä minua tahattomista lisäkäskyistä (pään kääntyilemiset ja muut vartalokäskyt) joten saatiin sitten 'pyyhkeitä' molemmat. Tosin eihän tuomarit koskaan koiraa moiti - koirahan toimii niinkuin sille on opetettu ja täysin koulutustasonsa mukaan.

Tässä vielä pisteiden valossa koko sarja:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 7

Seuraaminen kytkettynä 8,5

Seuraaminen taluttimetta 8

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7

Luoksetulo 8

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5

Estehyppy 8

Kokonaisvaikutus 9

yht. 160p 1.tulos 3.sija/8.

Loppujen lopuksi tuomari totesi "meillä olevan potentiaalia" kunhan saan nuoren(!!) koirani pelittämään. Tänään 'uikkareissa' (niukassa turkissa) esiintynyt Rasta näytti vissiin ikäistään nuoremmalta vai mahtoiko varsin lapsellinen käytös piippailuineen vaikuttaa nuoruuskommentteihin. :-D

Toki me vielä yritämme tänä kesänä sitä viimeistä aloykköstä ja sen myötä tokokoularia. Avoimen luokan liikkeitäkin olemme harjoitelleet jonkin verran, ainoastaan luoksetulon pysäytys on täysin treenaamatta.

Kukaan ei tällä kertaa kuvannut suoritustamme (luojan kiitos) mutta muutaman kuvan otin palkintojenjaon jälkeen komean pokaalin ja ruusukkeen kera.

Itse palkittu alkoi tässä vaiheessa olla jo perin kyllästynyt koko touhuun...

Anna jo se nami!

Boring...

Onnistui sentään yksi 'hymyn' kera!

Näytelmissä

Raisa ' The Handler' keskittyy...

Aurinkoinen Helatorstai sujui mukavassa seurassa Rovaniemellä ryhmänäyttelyn merkeissä. Päivälle oli 'luvattu' kuurosateita mutta niinpä ne sadepilvet kiersivät pikkukaupungin ja saimme nauttia todella lämpimästä ja kuivasta kelistä.

Mikään ei ole kurjempaa kuin vesisateinen koiranäyttely ja turkkirotu esitettynä 'miss märkä t-paita lookissa'...nimim. moneen kertaan sekin koettu.

Briardeja oli ilmoitettu vain kaksi, 'Ranuan Leijona' eli Sarin Leo ja minun Gipsy. Molemmille tuomari Leni Finne antoi erinomaisen ja lopussa Gipsy valittiin ROP:ksi ja Rop-veteraaniksi. Kiitos taas Raisalle - vakihandlerillemme! ja onnittelut Sarille ja Leolle vikasta sertistä ja VSP:stä. Nähdään taas!

Gibbon-muori oli oikein hyvässä vedossa tänään, liikkeitä tuomari oikein kehui erikseen. Esiintyminen oli muutamaa 'komennushaukkua' lukuunottamatta varsin mallikasta joten mikä ettei lähdetä uudelleenkin kesän näytelmiin!

Iltapäivän ryhmäkehissä kävimme näyttäytymässä ja läpijuoksemassa. Uusien näyttelysääntöjen mukaan ROP-koira ei voi ilman toimistoon ilmoittamista ja hyvää SYYTÄ jäädä pois ryhmäkehistä..jos niin tekee on seurauksena mahdollinen tuloksen mitätöinti tms. sanktio. Sitä en tiedä mikä olisi se tarpeeksi hyvä syy saada jäädä pois, tänään mulla oli kiire Tassuvaaraan pk-treeneihin Sallin kanssa - se ei ehkä olisi kelvannut :-/

Menestyskö häikäisee?? :-D

Ryhmäkehissä seisoskelua - korvat on sentään pystyssä!

Kaikenkaikkiaan mukava koirapäivä ja vielähän me ehdimme treeneihinkin Sallin kanssa.

Taitaa olla veteraanit Bis kehässä...

Käyttäytymiskokeessa

Kaupunkiosuus on alkanut, tuomari A.Aula seurailee taustalla

Sallin eka 'koedebyytti' on takana. Kävimme lauantaina Kemissä SPL Kemin järjestämässä käyttäytymiskokeessa. Koe alkoi tuttuun tapaan tottelevaisuusosuudella Liedakkalan koulun kentällä. Vaikka kokeeseen oli ilmoittautunut 15 koirakkoa meni aamupäivän tottikset osaavilla koirakoilla varsin joutuisasti. Salli teki hienossa vireessä pitkät seuraamiskaaviot läpi ja kaikki jäävät liikkeetkin oikein ja finaalina rauhallinen paikallamakuu. Etukäteen eniten jännitin paikallamakuuta, sillä Sallilla on taipumusta nostaa kierroksia toisen koiran tehdessä hommia. Varsinkin kaverikoirien narupallo - ja patukkaleikit on Sallille 'kova paikka'. Onneksi kukaan ei kokeessa palkkaa tai riehaannuta koiraa!

Tottisten jälkeen siirryimme autojonossa Keminmaan Citymarketin parkkialueelle kaupunkiosuuteen. Kyseessä olevaa kokeen osuutta emme ole koskaan mitenkään harjoitelleet mutta toki puolentoista vuoden asuminen Rovaniemellä kaupungin laitamilla teki tehtävänsä tommoselle maalaistollollekin. Salli suoriutui häiriökoirien ohituksista ja muusta liikenteestä rauhallisen varmasti ja lopuksi henkilöryhmässä pisti ennakkoluulottomasti maahan tuomarin pyynnöstä.

Koe hyväksytty ja etuliite BH tienattuna ja samalla menolippu pk-kokeisiin taskussa! Hyvä Salli!

Tästä on hyvä jatkaa kesän koitoksiin...

Suurkiitokset Nitalle kaupunkiosuuden kuvista! (kuvat copyright Nita Klemettinen)

Leppoisa kävelypätkä pyörätiellä

Häiriökoira ohittaa tolpan nokassa odottelevan Sallin

Koe hyväksytty!

BH Zhamanen Jietna

Lämpö hellii

Vapun aikainen lämpöaalto pistää läähättämään!

Kesä on tainut tulla pohjolaan! Vapun aikoihin saimme nauttia todella lämpimistä kevätpäivistä ja lumet saivat vihdoin kyytiä. Paljastuvat jäkäläkankaat ja aurinkoiset vaaranrinteet saavat tämmöisen 'vanhan' metsäjälkifriikin heräämään ja kaivelemaan jälkivermeitä varaston perukoilta.

Mökkini lähistöllä on hienot kangasmetsät ja siten upeat puitteet jälkien polkemiseen ja varsinkin alkukevään ensitreeneihin. Lumesta paljastuneeseen mutta vielä routaiseen jäkälä/mustikanvarpu maastoon voi huoletta kylvää vaikka namia kulmien vahvistamiseen sillä muurahaiset ovat vielä talvipesissään! Kauan ei tätä 'ihanuutta' kestä sillä lisääntyvä lämpö saa nämä viheliäiset kuseskelijat liikkeelle ja se niistä makkarajäljistä...

Jälkien vanhentaminen on tylsää, normaalisti pitää siis odotella autossa tai mennä kentälle tottistelemaan ja aikaa kuluttamaan mutta nyt voin odotellessa lampsia kotiin ja keittää vaikka kahvit tai surffailla netissä - kätevää!

Mökkini takapihalta aukeaa myös hehtaareittain peltoja joten peltojälkiäkin voi helposti treenata. Tosin kuloheinäiset pellot eivät oikein houkuttele jäljestämään, pitää odotella orastavaa vihreyttä jonkin aikaa..Tänään metsälenkillä huomasin että lumihometta ei ole juurikaan, ei ainakaan sellaisina harmaina laattoina mitä joinakin keväinä on lumien sulettua paljastunut. Lumihome on ikävä koiran nenälle, pistää aivastelemaan ja pärskimään.

Esineruutua olen ottanut jo pari kertaa, koirien innolla ei ole rajaa kun ne omaa vuoroaan odoteltuaan pääsevät hommiin! Vauhtia riittää ja saakin olla kunhan ei liikaa...toistaiseksi on näyttänyt sekä Sallin että Rastan osalta hyvältä - vauhdista huolimatta nenä on auki ja jopa etuesineisiin reagoidaan hetkessä.

Käkivaarassa metsälenkillä

Keväinen metsä on ihana - ei muurahaisia, ei itikoita...

Esineet tuntuvat olevan Sallille 'elämää suurempi asia', sen verran hartaudella se jaksaa kantaa mulle metsä -ja peltoteiden varsilta kaikki vähänkin 'esineitä' muistuttavat kamppeet, erityisinä suosikkeina ällöttävät miesten työhanskat. Nämä hiekkaantuneet ja polttoöljyn ja lehmänpaskan sekoituksilta haiskahtavat 'aarteet' kannetaan tarvittaessa ylpeästi kotiportaille asti. Noh, parempi nämäkin kuin ne kaikki poimitut räkäpaperit Rovaniemen pyöräteiden varsilta... :-/

Kevätauringossa naapurin navetan seinustalla

Hankikanto

Aamulenkillä...

Edelliseen, viime viikon otsikkoon viitaten tämän päivän merkintä voisi olla vanha sanonta 'kevät keikkuen tulevi'. Sen verran talvinen viikko on takana. Tänä aamuna paistoi aurinko täysillä navakan tuulen säestämänä mutta iltapäivällä paiskoi jo oravankokoisia lumihiutaleita...Iloisempana sääilmiönä mainittakoon että Pääsiäisen loskakelit vaihtuivat yöpakkasiin ja aurinkoisiin päiviin, joten odottamani hankikanto on vihdoin täällä!

Ei ehkä mikään hevosenkestävä kanto mutta kolmen briardin ja niiden emännän kylläkin! :-)

Jäniksenpapanoita..nam!

Tämänvuotinen talvi ja erityisesti kevättalvi on ollut ns. vanhanajan talvi, paljon lunta ja pitkiä pakkasjaksoja...sinänsä ihanaa, olen ehdoton talvi-ihminen mutta kyllä kevätlämpöä jo kaivattaisiin näille raukoille rajoille. Tällä hetkelläkin raivoisa tuuli repii puiden oksia ja kolkuttelee uhkaavasti pienen mökkini rakenteita. Oikea kevätmyrsky!

Koirien lenkittäminen on näillä keleillä helppoa - tuosta vaan sinkoat pelloille, jänkille tai metsiin, varsinkin suksien kanssa pääsee ihan minne vaan. Liikuntaa meidän jengi on kyllä saanutkin, juoksuhuumassaan Gipsy ja Salli ovat rasittavia joten parin tunnin lenkitys hangella ajaa asiansa ja ylimääräiset höyryt jäävät jänkille. Onneksi kevään juoksusesonki alkaa olla pikkuhiljaa ohitse ja päästään kunnolla treenailemaan ja odottelemaan lumien lähtöä ja jälkikelejä.

Ilta-auringossa kellarin katolla

No voi hitsi - nyt ollaan korvat poskella...

Päivä on pidentynyt, iltalenkki tehdään 'valoisan' aikaan (klo 21.00)

Kevät etenee

Pääsiäispöytä mummolan pirtissä

Pääsiäisen aika on monesti näillä leveyksillä tietänyt räntää, lunta ja loskaa...toisin oli nyt. Meille on riittänyt auriskelejä oikein olan takaa eikä ollenkaan haittaa vaikka muutamana päivänä on ollut puolipilvistä. Tosin kyllä huhtikuinen päivälämpö ja lämpimät yöt ovat saanut sivutiet loskalle ja kuralle.. :-/ Itse toivon lämpimien päivien päätteeksi kunnon yöpakkasia jotta saadaan vielä hankikanto!

Nahkakaksikon ja Raisan kanssa kävimme ennen pääsiäistä pitkän lenkin Sieppuvaarassa. Sallin juoksu oli alkanut jo silloin, joten Kamu-herralla oli 'housuissaan pitelemistä' ja kokonainen haaremi huolehdittavanaan! Meinas pojalla merkkausaine loppua kesken! :-)

Kovasti olen selaillut pk-lehteä, SKL:n näyttelykalenteria ja tokokokeitakin on kateltu sillä silmällä. Harmillista että pk-koepaikat pitää varata kamalan aikaisin, keskellä hohtavia hankia ja pikkupakkasia kun ei ihan heti tule mieleen jälkikokeet ja mahdolliset koepaikat varasijoineen. Mutta sellaiseksi tämä on mennyt, pk-kokeita järjestetään rajoittamattomina todella vähän joten koepaikan saadakseen on oltava aikaisin liikkeellä.

Näyttelykalenterissa ja tuomaritarjonnassa näyttää jatkuvan itäblokkilainen linja - outoja nimiä Serbiasta, Kroatiasta, Romaniasta ja mistä lie into-kiinasta..hmm...sitä olen miettinyt onko nämä 'eksoottiset' nimet omiani ajatellen hyviä vai huonoja??

Jospa sitä kuitenkin muutamaan kesänäyttelyyn ilmoittelisi, Gipsy ainakin olisi kivassa kunnossa veteraanikehiä ajatellen.

Tässä vielä kevään kuvasatoa hohtavilta hangilta.

Minna ja lauma Sieppuvaarassa (kuva: Raisa H)

Poseerausta rivissä


Nyt loppui Kamun itsehillintä - oli mentävä tarkistamaan muorin hännänalus :-)

Hieman suttuinen kuva Immosenvaarasta

Kelkkareitillä, Salli mönkii ja sukeltelee hangessa...

Josta seurauksena ainainen lumikuono-look!

(kuva: Raisa H)

Vammoja ja vauvoja

Tässähän voi paleltua pylly!

Lauantai aamuna ihmettelin Sallin outoa, hiljaista olemusta. Mietin onko juoksu lopultakin alkanut ja neidillä olisi jopa kipua ja särkyä. Kurkkaus hännän alle osoitti epäilykseni vääräksi mutta siirtäessäni häntää sivuun Salli vingahti. Ulkona lenkillä se hipsutteli muiden perässä todella epätyypilliseen tapaan ja roikotti omituisesti häntäänsä.
Tunnusteltuani häntää huomasin miten se oli tyvestä hieman turvoksissa ja kosketusarkakin. Mitään muita vammoja siinä en sitten huomannutkaan, ei haavoja tai verenpurkaumia, ainoastaan lievä turvotus ja kosketusarkuus sekä hännän 'elottomuus' koiran liikkuessa. Selailin nettiä ja löysin mielestäni selkeän syyn moiseen - vesihäntä! Soitto päivystävälle eläinlääkärille varmisti asian. Hoitona Rimadyl tulehduskipulääke parina päivänä (onneksi löytyi kotiapteekistani) ja lämpöä häntään ja peräpäähän. Voi kökkö! Ei sitten lähdetty Rovaniemelle pk-treeneihin...Salli on palelluttanut pyllynsä!

Voihan häntä!

Koirat ovat joka päivä useita tunteja pihalla ja tietenkin istuskelevat mielellään lumivallin päällä ympäristöä tsiikaillen ja auringosta nauttien. Tämä keväinen nautinto koitui Sallin hännän kohtaloksi. Vesihäntä tulee yleensä liiasta uimisesta ja vedessä lotraamisesta mutta myös kosteudesta ja kylmistä alustoista. Kuulemani mukaan hyvin tyypillinen 'noutajatauti' mutta näköjään iski paksuturkkiseen briardiinkin! Hmmm..pitäisköhän tytöille laittaa ventabed alustat vallin päälle ja portaille kevätpäivien ajaksi...

Tarkkailun alla ovat nyt myös anaalirauhaset, jotka vesihännän yhteydessä helposti ärtyvät. Kyseisten rauhasten turhaa sorkkimista olen vältellyt, niidenhän tulisi koiralla tyhjentyä normaalin ulostamisen yhteydessä, eikä meillä sen kummemmin anaaliongelmista kärsitäkkään. Normaali ruokavalio ja kiinteät ulosteet hoitavat anaalien tyhjentymisen. Toivottavasti näin on jatkossakin.

Olen viime aikoina mielenkiinnolla seurannut netistä tuttavani Katjan bordercollienarttu Ruskan pentujen syntymää ja elämänalkua. Eilen 4 vrk:n ikäisten pentujen Youtube video sai Gibbon mamman tunteet heräämään! Pikku bordercollievauvojen nälkäitku sai meidän 23-kertaisen äippäkoiran todella huolestumaan, hyvä ettei tunkenut väkisin tietokoneen näyttöön pentupoloisia auttamaan! Hölmö muori!

Ruskababies-filmi saa muorin äidinvaistot heräämään

Kauniit kevätpäivät senkun jatkuvat, toivottavasti myös pääsiäisen yli! Häntävammaisen Sallin takia emme ole nyt hiihtäneet lainkaan mutta pitkiä jokivarsilenkkejä olemme patikoineet. Ihanaa!

Häntävammainen :-)

Sunnuntai lenkillä Naamijoella